Satavuotinen kaari
Raision Kuula 1909-2009
Altti Koivisto Okko Tuominen
Teksti Altti Koivisto Okko Tuominen
Taitto ja ulkoasu Kari Kalin Etukannen piirros Pauli Pulkkinen Paino Lappeenrannan Kirjapaino OY
ISBN 978-952-92-6449-0
KANSALAISTOIMINTAA PARHAIMMILLAAN
Suomessa olisi viikonloppuisin ja iltaisin hyvin hiljaista ilman vapaaehtoista kansalaistoimintaa.
Urheiluseurojen toiminta perustuu nykyäänkin valtaosaltaan vapaaehtoiseen kansalaistoimin- taan ja ne ovat selkeästi järjestäytyneen kansalaistoiminnan merkittävimpiä edustajia.
Vapaaehtoiselle urheiluseuratoiminnalle on ominaista, että toimintaa pyöritetään il- man ulkoista pakkoa tai välitöntä välineellistä hyötyä. Yksilön osallistumisen motiivina on itse toiminnan merkittävyys ja toisaalta halu olla mukana oman asuinympäristön kannalta tärkeäs- sä toiminnassa. Useimmiten urheiluseuran toimintaan osallistuminen antaa sekä yksilöllistä että yhteisöllistä hyvinvointia: osallistumisen tunnetta, aktiivista osallistumista, toisten auttamista ja kansalaisena kasvamista.
Tämä historiikki kuvaa havainnollisella tavalla, miten Raision Kuulan toiminta on perus- tunut koko sen historian ajan vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan ja miten edellä kuvatut toimi- joiden motiivit ovat jatkuvasti olleet seuran menestyksellisen toiminnan sytykkeenä.
Vapaaehtoisen kansalaistoiminnan väitetään usein hiipuneen viimeisten vuosikymmenten aikana. Tosiasiassa vapaaehtoisten toimijoiden kokonaismäärä on jatkuvasti lisääntynyt mutta samalla toiminnan laadussa on tapahtunut suuria muutoksia. Nykyisin vapaaehtoistoimijat haluavat urheiluseuroissa ja muissakin yhteisöissä kohdistaa työpanok- sensa rajatumpiin kohderyhmiin tai rajatumpiin konkreettisiin tavoitteisiin tai toimintoihin ja he haluavat entistä sel- keämmin nähdä, miten heidän työpanoksellaan saadaan aikaan. Samoin nykyisin osallistuminen on lyhytjänteisempää ja projektimaisempaa. Varsinkin nuoria on entistä vaikeampaa saada mukaan seurojen hallintotehtäviin.
Tulevaisuudentutkimuksen viestit ja arviot ovat urheiluseurojen kannalta rohkaisevia. Kansalaistoiminnalla on edelleen vetovoimaa ja ihmiset hakevat yhdessä tekemistä ja sen kautta henkistä hyvinvointia. Tähän seuratoiminnalla on hyviä vastauksia.
Keskeisiä haasteita seuratoiminnalle ovat tulevaisuudessa:
1. Vapaaehtoisten toimijoiden innostuksen säilyttäminen varmistamalla, että toiminta vastaa toimijoiden odotuksia ja motiiveja.
2. Toiminnan laadun ylläpitäminen korkeana illasta toiseen ammattitaitoisten ohjaajien avulla. Tämä edellyttää asian- mukaisten korvausten maksamista ohjaajille.
3. Laadukkaan hallinnon ja valmennustoiminnan varmistaminen osin päätoimisten ammattilaisten avulla.
Näiden haasteiden oikeanlainen yhteensovittaminen ei ole helppoa, mutta onnistuessaan se takaa seuran toiminnalle haluttuja tuloksia.
Yleinen trendi suomalaisessa urheiluseuratoiminnassa on yleisseurojen määrän merkittävä pieneneminen ja erikoisseurojen määrän voimakas kasvu. Raision Kuulan tapaisille yleisseuroille on kuitenkin edelleen olemassa yhteis- kunnallinen tilaus. Yleisseuroissa on mahdollista taata erikoisseuroja paremmin jäsenille palvelujen ja toiminnan moni- naisuus, johtamisen laadukkuus ja tunne yhteisöllisyydestä.
Minulle henkilökohtaisesti Raision Kuula ja vuosien toimiminen sen piirissä on antanut aikanaan loistavan kasvualustan ihmisenä ja jopa suunnan ammatinvalintaan. Esitän tässä yhteydessä sydämellisen kiitokseni kasvattajaseuralle ja toi- votan sille mitä parhainta menestystä tulevina vuosina.
Jouko Purontakanen
Suomen Olympiakomitean pääsihteeri
RAISION KUULA UUDEN VUOSISADAN EDESSÄ
Kädessäsi on Kuulan historiikki, joka kertoo Raision vanhimman urheiluseuran 100-vuotisesta tai- paleesta. En kertaa tässä Kuulan historiaa, vaan voimme luoda katseemme eteenpäin ja pohtia urheiluseuran asemaa ja tulevaisuutta muuttuvassa yhteiskunnassa. On nähtävä uuden vuosisa- dan ajattelutapa ja sen antamat haasteet seurallemme.
Kuula on perinteisesti luottanut vahvasti oman seuratoimintansa perusteisiin. Toimin- tamme on perustunut talkootyöhön. Tulevaisuudessa ei voida enää luottaa siihen, että talkoo- voima on ilmaista ja vapaaehtoista, sillä kilpailu ihmisten ajasta on kova. Talkootyö on kuitenkin vielä pitkään seurojen tärkeimpiä voimavaroja. Näin ollen on vältettävä toimenpiteitä, jotka vai- keuttavat seura- ja talkootyötä.
Suomalaisen liikunnan julkisen tuen painopiste tulee edelleen olla suurten massojen lii-
kuttaminen. Liikunnan ja urheilun painoarvo on kasvamassa, joten tulevaisuudessa myös yhteiskunnan tuki kohdistuu enemmän suoraan seuratukeen. On muistettava, että seuratyö on suomalaisen urheilun selkäranka.
Huippu-urheilun ja muun liikunnan välinen suhde tulee olemaan edelleen mielenkiintoinen ikuisuuskysymys.
Huippu-urheilu joutuu tulevaisuudessa hakemaan enemmän lisärahoitusta liike-elämän piiristä. Siihen liittyvät kiusal- liset eettiset ongelmat vaikuttavat yhteiskunnan huippu-urheilulle maksamaan tukeen. Urheilun eettisiä kysymyksiä pitää tuoda esille myös seurojen nuoriso- ja kasvatustyössä. On kuitenkin muistettava, että perusliikunta ja huippu-ur- heilu tukevat toisiaan. Kunnossa oleva seuratyö kasvattaa myös huippu-urheilijoita kuten Kuulassakin on tapahtunut.
Tulevaisuudessa ammattimaisuus tulee yhä vahvemmin mukaan myös seuroihin, jotka ovat tottuneet luot- tamaan talkootyöhön. Tarvitaan ammattimaista ohjausta kaikilla tasoilla, ei ainoastaan huippujen valmentamisessa, vaan myös seuran johtamisessa. Kuulakin joutuu tulevaisuudessa turvautumaan palkalliseen henkilöstöön, mutta se ei vähennä talkootyön merkitystä.
Seuratoiminnan kehittämisessä on usein kaksi päälinjaa: kasvu tai uudistuminen. Mielestäni sopivin vaihto- ehto olisi oikeassa suhteessa molempia. On aina muistettava, että tehdään sitä mitä osataan. Tärkeintä on yhteinen näkemys seuramme kehittämisestä ja toiminnasta myös tulevaisuudessa.
On jokaisen suomalaisen etu, että urheiluseurat voivat hyvin myös jatkossa.
Esko Simola
puheenjohtaja
Sisällys
Liikunnan ja urheilun alkutaival maassamme... 9
Urheilun järjestäytyminen alkaa Raisiossa ...10
Kuulan toiminta 1910-luvulla...11
Seuratalosta ympäristöineen toiminnan keskus ...14
Sotavuodet ...19
Kuulan toiminnan uudelleenrakentamisen aikaa ...22
Jaakko Reunamon johdolla piirin parhaaksi maalaisseuraksi ...26
Emil Nummela ja Kuulan lahjakkaat tytöt ...32
Aulis Potinkaran aikakausi 1959-69 ...38
Vuodet 1966-69 ...46
Linnuksen suurlava ...53
1970-luvun alun vaisumpien vuosien jälkeen uuteen nousuun ...56
Kuulan asema I-luokan yleisurheiluseurana vakiintuu Lars Sörensenin johdolla ...61
Huvilintu ...72
Kuulan toiminnan terävöityminen 1980-luvun alkupuolella ...73
Seuratoiminnan monet haasteet ...82
Huvilintu – lavatanssit taloudellisen toiminnan takeena ...93
Lars Sörensen – Kuulan 1980-luvun menestyksen keulakuva ...96
Kuulan 1990-luvun keulakuvat Marika Tuliniemi ja Juha Aarnio sekä nuorten hiihtäjien lahjakas sukupolvi ...98
Kohti vuosituhannen vaihtumista ... 104
Katsaus Kuulan 2000-lukuun... 113
Nuorten hiihtäjien menestys jatkuu valmentaja Pekka Alaluusuan johdolla ... 113
”Me emme halua pysähtyä paikoillemme, vaan haluamme jatkuvasti kehittyä” – Kuulan yleisurheilu 2000-luvulla ... 120
”Jukolaan lähdetään jatkossakin” ... 130
Jumppaa ja lentopalloa ... 131
Kuulan toiminnan peruskivet Huvilintu ja talkooväki ... 131
Kuulan Tuki ry. ... 133
Jälkisanat ... 133
Yleisurheilun seuraennätykset ... 134
Tytöt ja naiset ... 134
Pojat ja miehet ... 137
Kuulan puheenjohtajat ... 142
Lähteet... ... 142
Haastatellut ... 143
Saatteeksi
Raision vanhimman urheiluseuran Kuulan perustamisesta tulee 26.12.2009 kuluneeksi sata vuotta. Kuula on ollut koko historiansa ajan yleisseura, jonka lajivalikoimaan on kuulunut vuosikymmenten varrella lähes kaksikymmentä lajia.
Yleisurheilu ja hiihto ovat alusta lähtien kuitenkin olleet seuran tärkeimmät lajit, ja eritoten yleisurheilijat ovat tuo- neet Kuulan koko maan tietoisuuteen. Seuran tunnetuimpia urheilijoita ovat olleet Erkki Myllymäki, Lars Sörensen, Ilpo Kuusela, Marika Tuliniemi ja Juha Aarnio. Kansainvälisillä kentillä ovat parhaiten menestyneet moninkertaisen maaot- telujuoksijan Lars Sörensenin lisäksi kuulantyönnössä nuorten Euroopan mestaruuden voittanut Marika Tuliniemi ja keihäänheiton nuorten EM-hopeamitalisti Juha Aarnio. Urheilun järjestötehtävissä Kuulan kasvateista ovat näkyvim- pään asemaan edenneet Olympiakomitean pääsihteeri Jouko Purontakanen ja Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola.
Kuula tunnetaan ennen muuta kasvattajaseurana, jonka menestys on perustunut nuorten urheilijoiden laa- jaan rintamaan. Yleisurheilussa seuran parhaita vuosikymmeniä ovat olleet 1960- ja 1980-luvut. Hiihdossa suurimmat menestykset ovat 1990-luvun lopulta ja 2000-luvun alusta, jolloin Kuula kuului Hopeasompaikäisissä ja nuorissa maam- me parhaisiin hiihtoseuroihin. Tänä päivänä Raision Kuula tunnetaan sekä lahjakkaista nuorista yleisurheilijoistaan että onnistuneiden kisojen järjestäjänä.
Kuulan talous on perustunut tanssien järjestämiseen. Niiden pitopaikkana oli 1920-luvun alusta lähtien Rai- sion seuratalo, joka oli muutoinkin seuran toiminnan keskus 1960-luvulle saakka. Vuonna 1951 Kuula rakensi yhdessä Raision VPK:n kanssa tanssilavan seuratalon lähelle. Sen käytyä pieneksi seura rakensi uuden, katolla varustetun tanssi- lavan vuonna 1957, missä tanssittiin seuraavat kymmenen vuotta. Muutoksen tuulet olivat kuitenkin ilmassa ja Kuulan oli seurattava aikaansa. Uudelle entistä suuremmalle lavalle löytyi paikka Somersojalta. Linnuksen suurlavan rakennus- työt aloitettiin keväällä 1968 ja kesäkuussa olivat jo avajaistanssit. Linnuksen toiminta kesti vain kolme kesää, jonka jäl- keen se oli kannattamattomana pakko lopettaa. Sen myötä perinteikkään urheiluseuran tulevaisuus oli vaakalaudalla.
Kuula kuitenkin selviytyi talousongelmistaan. Vuonna 1977 Linnuksen tanssilava avattiin uudelleen Huvilintu-nimisenä.
Tanssilavatoiminnan aloittamisen mahdollisti Kuulan tekemä yhteistyösopimus ohjelmatoimisto Auraviihteen kanssa.
Siitä lähtien Kuulan talouden selkärankana on ollut Huvilintu.
Kuulan 100-vuotisen historian kokoaminen ja kirjoittaminen on ollut haasteellinen työ, jossa apunani on ollut Okko Tuominen. Hänen tehtävänään oli kirjoittaa 1980- ja 1990-lukujen vaiheet. Allekirjoittaneen vastuulle jäivät näin ollen seuran historian seitsemän ensimmäistä vuosikymmentä sekä meneillään oleva 2000-luku. Petri Korte on laatinut tilaston Kuulan yleisurheilijoiden seuraennätyksistä. Kiitämme kaikkia, jotka ovat omalla panoksellaan tehneet tästä historiikista mahdollisen. Erityisen kiitoksen ansaitsee Tilastopajan Juhani Jalava, jonka asiantuntemus on ollut meille suureksi avuksi.
Raisiossa 15.09.2009 Altti Koivisto
Liikunnan järjestäytyminen alkoi maassamme 1800-luvun jälkipuoliskolla eurooppalaisten esikuvien mukaan. En- simmäinen suomenkielinen voimisteluseura oli ”Suomen urheilun isän” Ivar Wilskmanin vuonna 1877 perustama Helsingin alkeisopiston (normaalilyseon) Turnarit.
Kun Suomen senaatti vuonna 1883 sai oikeuden myöntää lupia sivistysjärjestöjen perustamiseen, räjähti järjestöelämä kasvuun ja yhdistysten verkosto peitti pian koko Suomen. Varsinaisia urheiluseuroja perustettiin mel- ko hitaasti, mutta vapaapalokuntien, työväenyhdistysten, nuorisoseurojen ja raittiusseurojen yhteyteen syntyi ur- heiluosastoja, joista monista kehittyi myöhemmin itsenäi- siä urheiluseuroja. Kaiken kaikkiaan vuosisadan vaihtee- seen mennessä Suomeen oli perustettu noin 300 seuraa, jotka edustivat 12 eri urheilumuotoa.
Takaisku myönteiselle kehitykselle oli vuoden 1899 helmikuun manifesti, jolloin yhdistysten perusta- minen maassamme kiellettiin kokonaan ja suomalaisten oikeuksia kumottiin. Niinpä 17. kesäkuuta 1900 perustet- tu Suomalainen voimistelu- ja urheiluliitto, SVUL, sai en- simmäiset vuotensa toimia salaseurana. Vasta suurlakon jälkeen se perustettiin virallisesti uudelleen ja senaatti vahvisti sen säännöt keväällä 1906.
Ensimmäisen kansanvoimisteluseuran, Helsin- gin Ponnistuksen, perusti Viktor Damm vuonna 1887.
Kyseinen seura oli perustajansa johdolla mukana SVUL:n perustamiskokouksessakin. Aluksi työväen urheiluseurat kuuluivat SVUL:oon, jonka johtopaikoille ei niiden edus-
tajilla kuitenkaan ollut mitään asiaa. Muun muassa tästä syystä työväenseuroilla oli jo vuodesta 1912 lähtien pyr- kimyksiä oman keskusjärjestön aikaansaamiseksi, mutta maan epävakaat olot estivät hankkeen toteutumisen.
Kansalaissodan jälkiselvittelyssä Suomen urhei- luliike jakaantui kahtia, ja Työväen Urheiluliitto TUL pe- rustettiin 26. tammikuuta 1919. SVUL:n ja TUL:n ristiriita muodostui luonteeltaan poliittiseksi ja vasta 1930-luvun lopulla päästiin ensimmäiseen yhteistyösopimukseen.
Taloudelliset avustukset liikuntakulttuurille oli- vat ennen itsenäistymistä miltei pelkästään yksityisten, lii- kunnan omakseen ottaneiden kansalaisten varassa. Kun- nat suhtautuivat kylmäkiskoisesti koko harrastukseen, puhumattakaan venäläisestä valtiovallasta, joka erityi- sesti sortovuosien aikana tyrmäsi määräraha-anomukset voimistelun ja urheilun edistämiseksi.
Kaikista vaikeuksista huolimatta suomalaiset osallistuivat omana kansakuntanaan Tukholman olym- piakisoihin vuonna 1912. Hannes Kolehmaisen johdolla suomalaisurheilijat juoksivat itsensä muun urheilevan maailman tietoisuuteen.
Liikunnan ja urheilun alkutaival maassamme
Urheilun järjestäytyminen alkaa Rai- siossa
Ennen urheiluseuran perustamista raisiolaiset olivat har- rastaneet urheilua 1900-luvun alussa vapaapalokunnan piirissä. VPK:n järjestämissä ”friivili” -juhlissa urheilukilpai- lut olivat yhtenä ohjelmanumerona. Lisäksi Raisionlahden jäällä pidettiin talvisin hiihto- ja potkukelkkakilpailuja.
Raision Vapaapalokunnan miehet lähdössä ”friivili” –juhliin Inkoisten makasiinille. Kuva on vuodelta 1913.
(Raision kaupunginkirjaston kokoelma)
Vapaapalokunnassa oli harkittu urheiluseuran perustamista, mutta kivityömies Lauri Mäki ehti edelle jär- jestäessään koolle Raision Kuulan perustavan kokouksen 26.12.1909. Lauri Mäki on muistellut Kuulan perustamista muistiinpanoissaan seuraavasti: ”Voimistelu- ja urheilu-
seura Kuula on syntynyt hyvin vaatimattomissa oloissa.
Sen syntysanat on lausuttu Alitalon vanhassa, matalassa ja hyvin ränsistyneessä tuvassa, joka ennen vanhaan oli ollut Hulvelan viinapolttimona. Oli synkkä syysilta toisena adventtisunnuntaina vuonna 1909. Istuimme iltaa kulut- tamassa miten paraiten voitiin, joukko naapurin nuoria miehiä ja minä. Muistan Arvo Lindqvistin ja Kaarlo Alifräl- sin. Tuli puheeksi, että jotain sopivampaa ja hupaisampaa ajankulua olisi hankittava, kun tämä `norri´ pelikin tuntuu niin nololta. Kääntyi puhe voimisteluun ja sen merkityk- seen työntekijäin ruumiille. Miehet valtasi innostus asian hyväksi siihen määrään, että päätettiin kutsua nuoria mie- hiä kokoon tapaninpäivänä asiasta keskustelemaan. Kut- sua nourattikin äärettömän suuri joukko, ihan tupa täyttyi miehistä. Päätettiin perustaa pitäjään voimisteluseura.
Nimiehdotuksena oli Kuula, Pohja ja Viesti, joista ensin- mainittu hyväksyttiin nimeksi.” Seuran ensimmäiseen johtokuntaan valittiin jäseniksi maalari Viktor Tulonen, ta- lollisenpoika Uuno Lauren, torpanpoika Teodor Helander, torpanpoika Kustaa Lindqvist, rahastonhoitajaksi talolli- senpoika Eemil Vuorio, kirjuriksi opiskelija Hugo Tulonen ja puheenjohtajaksi kivityömies Lauri Mäki. Jo perustet- taessa seuraan liittyi lähes neljäkymmentä jäsentä, mikä pitäjän noin 2000 asukkaaseen nähden oli huomattava määrä.
Urheiluseuroja oli sortokauden aikana vaikea rekisteröidä itsenäisiksi, koska niiden katsottiin lietsovan kansallisuusaatetta. Kuula sai toimia ensi alkuun VPK:n alaosastona, mutta hoiti kuitenkin itsenäisesti omat asi- ansa. VPK ja Kuula sopivat, että Kuulan jäsenet liittyivät mahdollisimman runsaslukuisesti vapaapalokuntaan.
Näin palokunta sai lisävoimia ja Kuula sai puolestaan VPK:lta taloudellista tukea.
Seuran toimintaan suhtauduttiin alkuvuosina varsin epäluuloisesti. Lauri Mäki kertoo muistiinpanois- saan: ”Paikkakunnan vanhempi väestö on yleensä suh- tautunut voimisteluseuraa kohtaan hyvin kierolla tavalla
muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta…Ja pitäjämme kermakerroksen nuoriso on yleensä jotensa- kin vieras urheiluaatteelle, vaikka heidän siveellinen vel- vollisuutensa olisi rahvaan nuorison ohjaaminen hyviin pyrintöihin…” Epäluulot hälvenivät Raision kirkkoherran pojan maisteri Heikki Nurmion liittyessä Kuulan puolesta- puhujiin. Maanviljelijöistä puolestaan Kaupin isäntä Juho Eloranta tuki urheiluseuraa monella tapaa. Kuula sai hy- väksynnän myös työväen keskuudessa. Turussa ilmesty- nyt Sosialisti-lehti uutisoi vastaperustetun urheiluseuran voimisteluharjoitusten alkamisesta Mahittulan koululla.
Lehdessä kehotettiin raisiolaisia lukijoita menemään sin- ne joukolla.
Kuulan toiminta 1910-luvulla
Kuulan toimintaan kuuluivat yleisurheilu, maastojuoksu, hiihto, voimistelu, paini, pyöräily ja uinti. Seuraan perus- tettiin naisosasto vuonna 1914, joka keskittyi voimiste- luun vetäjinään Suoma Ritalahti, Fanny Lunden, Martta Jokila ja Hilja Pietto. Naiset harrastivat lisäksi muun mu- assa hiihtoa.
Myös miehet harrastivat voimistelua ahkerasti eritoten vuosina 1912-16. Voimisteluharjoituksia vetivät Jussi Varho, Niilo Forsten (myöh. Vuoskoski) ja Kustaa Mäkilä. Niin ikään paini oli seuran alkuvuosina suosiossa.
Kuulan parhaat painijat Lauri Mäki ja August Lindstedt edustivat seuraa kunniakkaasti kansallisissa kilpailuissa.
Painijat ja voimistelijat harjoittelivat taloista vuokratuissa tiloissa. Vuonna 1913 seura vuokrasi huoneen tyhjillään olleesta Hedenströmin talosta. Kahta vuotta myöhemmin Kuula vuokrasi yhdessä nuorisoseuran kanssa Kajalan ta- lon seurojen yhteiseksi tilaksi.
Voimistelun ja painin lisäksi pyöräily oli Kuulan vahvoja lajeja. Varsinkin Mäkelän veljekset, Ilmari ja Hjal-
mar, menestyivät erinomaisesti eri puolilla maakuntaa järjestetyissä kilpailuissa. Esimerkiksi vuonna 1913 he saa- vuttivat useita kaksoisvoittoja piirin kilpailuissa. Katsauk- sessaan seuran jäsenien menestyksestä vierailla paikka- kunnilla kyseisenä vuonna Lauri Mäki kirjoitti: ”Veljekset ovat saaneet kaupunkilaisten taholta pienempiä letkauk- sia, minkä luulen johtuvan siitä etteivät maalla kasvanei- na ole osanneet kaupunkilaisen kerskarin tavoin esiintyä.
Suurimman syyn arvaan kuitenkin olevan siinä, että kau- punkilaisseurain on tapana värvätä kaikki huomatuimmat maalaisurheilijat sakkiinsa, eivätkä veljekset ole vielä sii- hen suostuneet.” Ilmari ja Hjalmar Mäkelän siirryttyä myö- hemmin Turun Urheiluliittoon Kuulan pyöräilymenestys laantui pitkäksi aikaa.
Hiihto oli riippuvainen sääolosuhteista kuten nykyäänkin. Seuran oli tarkoitus pitää ensimmäiset hiih- tokilpailut kevättalvella 1910, mutta vähälumisen talven vuoksi kilpailut oli siirrettävä seuraavaan vuoteen. Kilpai-
Raision Kuulan urheilijoita noin vuonna 1910.
Takana vas. Toivo Eloranta, Niilo Forsten, Kustaa Lindstedt, Arvo Airikkala, Jussi Mikkola, Frans Mikkola ja Vilho Aunio. Edessä August Lindstedt ja Lauri Mäki.
(Raision kaupunginkirjaston kokoelma)
lut järjestettiin tuolloin Raisionlahden jäällä. Vuonna 1914 Kuula isännöi ensimmäisen kerran piirikunnallisia kilpai- luja, jotka pidettiin niin ikään Raisionlahdella. Seuran par- haita hiihtäjiä olivat Lauri Mäki, Frans Mikkola, Jussi Varho ja Niilo Forsten. Naisista menestyivät parhaiten Martta Varho ja Lempi Tuomisto, joista ensinmainittu voitti piirin- mestaruuden vuonna 1914.
Yleisurheilu on kuulunut alusta alkaen Kuulan harjoittamiin lajeihin. Kunnollisten suorituspaikkojen puuttuessa tulokset jäivät vaatimattomiksi ensimmäisi- nä vuosina. Hypyt ja heitot vietiin läpi kedoilla ja pelloilla sekä juoksut maanteillä. Olosuhteet paranivat huomatta- vasti Kaupin isännän Juho Elorannan vuokrattua edullisin ehdoin maa-alueen, jonne kuulalaiset rakensivat talkoo- voimin pienen urheilukentän 250 metrin juoksuratoineen vuosina 1914-15. Moniottelut useine juoksu- ja hyppyla- jeineen olivat maassamme suosittuja 1910-luvulla. Niinpä Kuulassakin kilpailtiin vuodesta 1913 lähtien kiertopal-
kinnosta 14-ottelussa. Kyseessä oli samalla kylien välinen kilpailu. Aikaisemmin samana vuonna kylät olivat jo kil- pailleet kiertopalkinnosta 5, 10 ja 20 kilometrin hiihto- matkoilla. Seuraavana vuonna myös heittolajeihin saatiin oma kiertopalkintonsa. Kuulan yleisurheilijoista menestyi parhaiten Niilo Forsten, joka voitti Turussa vuonna 1914 juniorien 2000 metrin juoksun ajalla 6.11, mikä sivusi sil- loista suomenennätystä. Maastojuoksussa puolestaan menestyi parhaiten useiden urheilulajien taitaja Lauri Mäki.
Kuulan ensimmäinen kyläosasto perustettiin vuoden 1916 alussa Pansioon, joka kuului vielä tuolloin Raisioon. Osaston puheenjohtajan Paavo Liukun johdolla pansiolaiset keskittyivät soutuun. Aikakirjoihin on jäänyt myös kyläosaston järjestämä uintikilpailu Raisionlahdella.
Pansion kyläosaston toiminta jäi kuitenkin lyhyeksi sen hajottua kahta vuotta myöhemmin. Myös pääseurassa oli jäsenkatoa, mikä johtui Raision suojeluskunnan perusta- misesta vuonna 1917. Suojeluskuntaliikkeen
urheilutoiminnalla oli huomattava vaikutuk- sensa liikuntaharrastuksen kasvamiseen pitä- jässämme, joka kuitenkin aiheutti laantumista Kuulan toiminnassa sotien välisinä vuosikym- meninä. Tosin samat henkilöt osallistuivat usein sekä suojeluskunnan että Kuulan järjes- tämiin kilpailuihin.
Raision Kuulan naisurheilijoita 1910-luvun puolivälissä. Vasem- malta Aune Laaksonen, Tekla Heinonen, Aino Lunden, Helmi Lun- den, Alma Koskinen ja Elviira Sainio.
(Raision kaupunginkirjaston kokoelma)
Kuula sai varoja jäsenmaksujen lisäksi järjestä- mistään iltamista, tansseista, kesäjuhlista ja arpajaisista.
Iltama- ja tanssitilaisuuksien pitopaikkoina olivat talvisin muun muassa Kajalan ja Hedenströmin tyhjillään olleet talot. Suurin osa tilaisuuksista oli ohjelmallisia iltamia. Esi- merkiksi syyskuussa 1915 pidettyjen iltamien ohjelmaan kuului tervehdys- ja juhlapuheiden lisäksi runonlausun- taa, seuran näytelmäkerhon esitys ja lopuksi tanssia. Tar- joilusta huolehtivat seuran naiset. Kesäaikana tansseja pidettiin puolestaan makasiineissa. Edellä mainituissa taloissa seura piti monesti myös vuosikokouksensa ja joh- tokunnan kokoukset. Toimikuntina olivat urheilu-, huvi- ja voimistelutoimikunnat.
Ensimmäisen vuosikymmenen tärkeitä virstan- pylväitä olivat liittyminen SVUL:n Varsinais-Suomen piiriin vuonna 1913 ja samana vuonna toteutettu seuran merk- kiluonnoskilpailu, jonka voitti Lauri Mäen suunnittelema merkki.
Seuratalosta ympäristöineen toimin- nan keskus
Kuula liittyi vuonna 1919 yhdistystalon rakentamista varten osakkaaksi Seuratalo Oy:öön. Sen muut osakkaat olivat suojeluskunta, vapaapalokunta, maamiesseura ja raittiusseura Salama. Yhdistystalon tontti ostettiin Kaupin
talolta Varppeenmäestä. Arkkitehti Nyströmin suunnitte- lema seuratalo valmistui vuonna 1920.
Kuulan toiminta alkoi 1920-luvun alussa keskit- tyä seuratalon ympärille. Rakennuksen isossa juhlasalissa pidettiin talvisin harjoituksia. Seuratalon lähimaastossa pidettiin hiihto- ja maastojuoksukilpailuja. Kesäisin kuu- lalaiset yleisurheilivat suojeluskunnan Kisakentällä seura- talon lähellä. Kuula osallistui kentän kunnostustalkoisiin ja rakensi kentälle tien omilla varoillaan. Raision järjestyk- sessä toinen urheilukenttä oli aikaisempaan verrattuna
Raision seuratalo
(Erkki Myllymäen kokoelma)
suurempi ja parempipintainen. Se oli ajalleen tyypillinen 300 metrin sorapintainen rata, jossa oli kolme rinnakkais- ta rataa lukuunottamatta pääsuoran kuutta rataa. Lisäksi Kuula järjesti seuratalolla iltamia ja tansseja sekä piti talon pienemmässä salissa kokouksensa.
Seuratalolla oli 1920- ja 30-luvuilla paljon muu- takin toimintaa. Siellä vietettiin muun muassa häitä ja ko- koonnuttiin monenlaisiin kokouksiin. Paikallisten käyttäji- en lisäksi taloa vuokrattiin myös ulkopuolisille. Seuratalon monipuolisesta käytöstä kertoo, että Raision säästöpank- ki toimi siellä 1920-luvulla. Niin ikään kunnankirjasto oli siellä vuoteen 1935, jolloin häävalmistelujen yhteydessä seuratalolla syttyi tulipalo katolle lentäneestä kipinästä.
Palo saatiin kuitenkin rajattua, ja vain osa rakennuksesta kärsi vahinkoja. Nekin saatiin korjattua.
Vuodesta 1920 alkaen seuratalon juhlasali mah- dollisti Kuulan urheilutoiminnassa uuden kilpailumuo- don, sisähyppymestaruuskilpailut. Näiden kilpailujen lajeina olivat vauhdittomat pituushyppy, kolmiloikka ja korkeushyppy, ja ne pidettiin kevättalvella.
Yleisurheilussa Kuulan ensimmäisen vuosikym- menen urheilijat alkoivat väsähtää, ja tilalle tuli nuorempi sukupolvi. Vuodesta 1926 alkaen seuran toimintakerto- muksissa alkoivat näkyä Lauri Niemisen kirjaamat kilpai- lutulokset. Kyseisenä vuonna Kuulan parhaat 10-ottelijat olivat Yrjö Vuorela, Into Aaltonen ja Eino Koppala. Sisä- hyppykilpailussa puolestaan kolme parasta olivat Eino Koppala, Into Aaltonen ja Oiva Ritalahti sekä maastojuok- sussa Lauri Laiho, Yrjö Vuorela ja Toivo Laiho.
Kuulan omissa pokaalihiihdoissa 5 ja 15 kilomet- rin matkoilla mitalikolmikon vuonna 1926 muodostivat yhteistuloksissa Lauri Nieminen, Yrjö Vuorela ja Nikolai Lindvall. Nuorten sarjan 10 kilometrillä voiton vei Paavo Mäntylä. Lisäksi Kuula järjesti kansakoulujen välisiä hiih- tokilpailuja entiseen tapaan. Koulujen välisissä hiihto- kilpailuissa hiihtäjäpatsaan voitti tällä kertaa Mahittulan kansakoulu ennen Ihalan, Tahvion ja Kuninkojan kouluja.
Kuulan lajivalikoimasta väistyivät 1920-luvulla paini, voimistelu ja pyöräily. Muutenkin seuran toiminta lamaantui vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla suojeluskunnan voimakkaan urheilutoiminnan vuoksi.
Oiva Ritalahden tulo Kuulan puheenjohtajaksi vuonna 1926 merkitsi seuran toiminnassa käännettä parempaan suuntaan. Toimintakertomuksessa voitiinkin todeta: ”Ku- lunut vuosi on ollut Kuulan toiminnassa vilkkaampi kuin muutamat edelliset. Urheilukilpailuja on järjestetty kaik- kiaan kymmenen, joista hiihtokilpailuja on ollut viisi, yh- det sisämestaruuskilpailut, yhdet maastojuoksukilpailut sekä kolme yleisurheilukilpailua. Osanotto eri kilpailuihin on ollut kuitenkin laimeata. Ilahduttavin oli sisämesta- ruuskilpailut, jossa oli toistakymmentä osallistujaa. Kilpai- luinnostus on ollut kuitenkin kohoamaan päin…Seura on osallistunut vuoden kuluessa Raision ulkopuolella vain yksiin kilpailuihin, nimittäin Turun hiihtoihin.”
Vuonna 1927 Kuula rekisteröitiin vihdoin itse- näiseksi seuraksi. Tässä yhteydessä uusittiin myös seuran säännöt SVUL:n mallisääntöjen mukaisiksi. Puheenjohtaja Ritalahti kirjoitti asiasta toimintakertomuksessa seuraa- vasti: ”Seuramme on ollut rekisteröimättä tai rekisteröi- ty täkäläisen palokunnan yhteyteen. Nyt se puoli asiasta saatiin järjestettyä, joten Kuula toimittuaan 18 vuotta puolivirallisena kuuluu nyt laillisten järjestöjen joukkoon ja on muutenkin itsenäinen yhdistys.”
Kuulan talous oli tiukoilla 1920-luvun lopulla. Tä- hän vaikutti eritoten Kisakentälle johtavan tien rakenta- minen, joka tuli talkootyöstä huolimatta maksamaan seu- ralle vuonna 1928 arvioitua enemmän. Taloutta pyrittiin saamaan tasapainoon jälleen järjestämällä iltamia, joita mainittuna vuonna oli seuratalolla kuusi. Niistä kaksi oli ohjelmallisia ja loput tanssi-iltamia. Tilanne jatkui saman- laisena myös Kuulan 20-vuotisjuhlavuonna. Esimerkkinä pöytäkirjamerkintä johtokunnan kokouksesta huhtikuus- sa 1929: ”Taloudellisten seikkojen pakottamana pidetään ohjelmallinen iltama mahdollisimman pian. Ohjelma tu-
lee olemaan: puhe, lausuntaa, pilapuhe ja näytelmä sekä tanssia kaupanpäälliseksi.”
Joulukuussa vietettiin Kuulan 20-vuotisjuhlailta- ma seuratalolla. Tilaisuuden ohjelmasta mainittakoon Tu- run Riennon rekkivoimisteluesitys ja seuran puheenjoh- tajan Oiva Ritalahden esittämä Kuulan historiikki. Vuoden 1929 aikana seuran jäsenmäärä kasvoi 64 henkeen oltuaan vuotta aiemmin hieman yli 40. Kuulan vuosikokouksessa tammikuussa 1930 kutsuttiin seuran kunniajäseniksi Lauri Mäki, Niilo Forsten, Hannes Varho, Jussi Mikkola, August Lindstedt, Kaarlo Halme, Tekla Heinonen, Frans Mikkola, Frans Salo, Artturi Vuorela, Yrjö Vuorela ja Emil Vuorio.
1930-luvun alussa voimistelu palasi Lauri Nie- misen johdolla Kuulan ohjelmaan. Pienen maalaisseuran huomattavin saavutus olikin voimistelujoukkueen voitta- ma alokassarjan mestaruus, jonka joukkue saavutti SVUL:n
Varsinais-Suomen piirin voimistelumestaruuskilpailuissa Salossa vuonna 1931. Samana vuonna Kuula sai kunnia- kirjan Suomen Urheilumuseoon tekemästään keruutyös- tä. Aineiston, joka käsitti hiihtoon liittyvää muistitietoa ja esineistöä raisiolaisen urheilun alkuajoilta, keräsi seuran monivuotinen puheenjohtaja Oiva Ritalahti. Hänelle tämä tehtävä lankesi luonnostaan, sillä kiinnostus kotiseutuun oli aina lähellä Ritalahden sydäntä. Hänen harrastuksiaan olivat urheilun lisäksi palokunta, musiikki ja kotiseututyö.
Monessa mukana olleena hän kirjoitti alun toista kym- mentä eri yhdistysten historiikkia sekä muita kansanelä- män kuvauksia. Näin hän tuli tallentaneeksi Raision kato- avaa kulttuuriperinnettä jälkipolville.
Seuraavana vuonna Kuulan jäsenmäärä kasvoi merkittävästi, kun seuran alaosasto Kuulan tytöt aloitti toimintansa Hilja Pietton johdolla. Vuoden 1932 lopulla
Kuulan urheilijoita vuodelta 1925. Vas. Gunnar Vuorela, Osmo Soini, Jussi Sippola, Paavo Mänty- lä, Viljo Eloranta, Raimo Soini, Eino Koppala, Olli Varho, Yrjö Vuorela ja Into Aaltonen.
(Raision Kuulan arkisto)
seuran jäsenmäärä oli 101, joista miehiä oli 64 ja naisia 37. Kuluneen vuoden aikana Kuulassa toteutettiin myös organisaation uudistus toiminnan jakaantuessa voimiste- lu-, urheilu-, hiihto- ja poikaurheilujaostoihin. Jaostojen ensimmäisinä harjoitusohjaajina toimivat Oiva Ritalahti (yleisurheilu), Lauri Nieminen (voimistelu), Arvo Lindroos (hiihto) ja Tauno Tuomola (poikaurheilu). Uuden alaosas- ton perustaminen ja organisaatiouudistus toteutettiin Oiva Ritalahden toisella, vuoden kestäneellä, puheenjoh- tajakaudella. Ritalahti oli ensimmäisen kerran puheenjoh- tajana vuodesta 1926 vuoteen 1930. Tammikuussa 1933 pidetyssä vuosikokouksessa Oiva Ritalahti valittiin ansai- tusti seuran kunniajäseneksi.
Ritalahtea ja seuran ensimmäistä puheenjohta- jaa Lauri Mäkeä lukuunottamatta muut puheenjohtajat hoitivat tehtäväänsä vuoden tai korkeintaan kaksi vuotta kerrallaan. Tammikuussa 1934 pidetyn vuosikokouksen pöytäkirja kertoo toistuvista vaikeuksista saada seuralle puheenjohtaja: ”Seuran puheenjohtajan valinta on aihe- uttanut miltei joka vuosi ankaraa kinastelua ja riitaa, joka on tuomittava suorastaan häpeälliseksi. Niin kävi tälläkin kertaa, sillä kukaan ehdokkaista ei halunnut ottaa vastaan tätä tointa. Silloin seuran varapuheenjohtaja Ritalahti huomautti tästä häpeällisestä kinastelusta ja korosti pu- heenjohtajan valinnasta riippuvan, meneekö urheiluseu- ramme nurin vai elääkö se ja vaikuttaa urheilun edistämi- sen hyväksi.” Tämän voimakkaan puheenvuoron johdosta Yrjö Vuorela päätti ottaa vastaan seuran puheenjohta- juuden. Hän hoitikin puheenjohtajan tehtäviä 1930-lu- vulla kahdessa vaiheessa yhteensä neljä vuotta. Vuoden 1934 vuosikokouksesta mainittakoon vielä, että Kuulan tyttöjen kaksi johtokunnan paikkaa annettiin miehille.
Iltamien järjestämisasioiden käsittelyssä Kuulan tyttöjen edustajien Hilja Pietton ja Esteri Venheen sentään sallittiin olevan läsnä.
Kuulan toiminnassa palloilulajit eivät olleet kuu- luneet seuran ohjelmaan, kunnes vuonna 1934 Kuula
liittyi pesäpalloliittoon. Pesäpallo oli tullut Raisiossakin suosituksi 1920-luvulla suojeluskunnan harrastamana pallopelinä. Kuulan ja Kuulan tyttöjen heinäkuussa 1934 Kisakentällä järjestämässä kesäjuhlassa pesäpallo-ottelu oli yhtenä ohjelmanumerona. Juhlan muusta ohjelmasta mainittakoon Raision suojeluskunnan torvisoittokunnan esitykset, Paavo Mäntylän tervehdyspuhe, voimistelu- ja kansantanhuesitykset sekä säkkijuoksukilpailu.
Vuoden 1935 alussa Kuulan ja sen alaosaston Kuulan tyttöjen säännöt korjattiin SVUL:n uusien malli- sääntöjen mukaisiksi. Saman vuoden marraskuussa seu- ran toiminnan keskuksena olleessa seuratalossa syttyi tulipalo. Palo saatiin onneksi rajattua ja vain osa raken- nuksesta kärsi vahinkoja. Tulipalossa tuhoutui myös Kuu- lan omaisuutta. Korjaustöiden ajaksi seuratalon vilkas toi- minta keskeytyi lähes vuodeksi. Kuulakin joutui pitämään kokouksensa kunnantalolla ja seuran taloudelle tärkeiden iltamien järjestäminen päättyi toistaiseksi. Menetettyjä tuloja kuulalaiset korvasivat vuoden 1936 aikana järjes- tämällä muun muassa kaksi ohjelmallista vierailuiltamaa Ruskolle ja Vahdolle. Seuratalolla Kuula pääsi järjestämään ensimmäisen korjaustöiden jälkeisen tanssi-iltaman mar- raskuussa.
Kuulan urheilutoiminta sen sijaan jatkui entiseen tapaan. Seura järjesti jäsenten välisiä hiihtokilpailuja mie- hille, naisille ja pojille sekä perinteiset koululaishiihdot.
Keväällä olivat sisähyppy- sekä maastojuoksukilpailut ja kesällä miteltiin paremmuudesta 6- ja 10-otteluissa. Antti Koppala voitti 10 ja 20 km:n hiihtokilpailut, sisähyppykil- pailut voitti Olavi Heinämäki ja maastojuoksussa parhaak- si osoittautui Sulho Lundgren. 6- ja 10-otteluja puolestaan hallitsi Tauno Tuomola.
Naapuriseurojen Rymättylän Soihdun, Naantalin Löylyn ja Ruskon Yrityksen kanssa Kuula kilvoitteli Rannik- koseudun Kunnallislehden kiertopalkinnosta juoksussa ja hiihdossa. Vuoden 1936 tapahtumista mainittakoon vie- lä, että SVUL:n Varsinais-Suomen piirin urheiluneuvoja M.
Tienari kävi kesällä kahdesti opastamassa Kuulan urheili- joita.
Seuran jäsenmäärä oli vuonna 1937 yhteensä 60, joista miehiä oli 38 ja naisia 22. Toimintakertomuksen mu- kaan vuosi oli kohtalaisen vilkas ja seuran taloudellinen tilanne hyvä. Kanssakäymisestä muiden seurojen kanssa mainittakoon vielä, että Kuulalla oli seurojen välisiä maas- tojuoksu- ja hiihtokilpailuja Naantalin Löylyn, Maskun Ka-
tajan ja Nousiaisten Suden kesken. Tällä kertaa oli Kuulan vuoro järjestää hiihtokilpailut, jotka pidettiin maaliskuus- sa. Seuraa edustivat kilpailussa Antti ja Eino Koppala sekä Paavo Tulonen ja Gunnar Vuorela.
Seuraavana vuonna seuran toiminnasta veto- vastuussa olleet henkilöt selvästi väsyivät. Myös Kuulan alaosaston Kuulan tyttöjen toiminta oli vuonna 1938 jok- seenkin olematonta. Seuraavan vuoden alussa Kuulan
tytöt päättivät lopettaa virallisesti toimintansa tois- taiseksi ja luovuttivat irtaimistonsa ja rahavaransa pääseuralle. Vuoden 1939 vuosikokouksessa Oiva Ri- talahti lupautui jälleen tulemaan seuran avuksi ja otti vastaan puheenjohtajan tehtävät. Tässä kokouksessa toinen pitkän linjan kuulalainen Niilo Palmu kutsut- tiin seuran kunniajäseneksi.
Ritalahden tulon myötä Kuulan toimintaan tuli uutta innostusta ja kesällä 1939 suunniteltiin muun muassa uusien lajien koripallon ja jalkapallon ottamista seuran ohjelmaan. Kasvava sodan uhka kosketti kuitenkin myös urheiluliikettä. Jo reser- vin ylimääräisten kertausharjoitusten eli YH:n aika- na järjestö- ja urheilutoiminta alkoivat hiljentyä, ja Suomen kansa valmistautui puolustamaan vapaut- taan urheiluliikkeenkin osalta yhtenäisempänä kuin milloinkaan itsenäisyyden aikana. Kuulan vuosien 1939 ja 1940 toimintakertomuksessa todetaan: ”Toi- minnassa oli uutta innostusta syksyyn 1939 saakka, mutta lokakuussa suurin osa Kuulankin jäsenistä sai kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Se ei jäänyt pelkkään harjoitukseen, sillä jouduimme sotaan Neu- vostoliittoa vastaan rakkaan isänmaamme vapauden ja itsenäisyyden säilyttämiseksi.”
Huvilupa-anomus vuodelta 1933 (Raision Kuulan arkisto)
Sotavuodet
Talvisodan aikana Kuulan toiminta oli vähäistä miesten ol- lessa rintamalla. Seura piti yleisen kokouksen 20.11.1939, kymmenen päivää ennen sodan syttymistä. Kuulalaiset päättivät lahjoittaa Raision suojeluskunnalle välttämättö- mien varusteiden hankintaan 5000 markkaa. Tapaninpäi- vänä oli tarkoitus pitää seuratalolla Kuulan 30-vuotisjuhla, mutta olosuhteiden vuoksi suunnitelmasta oli luovuttava.
Kuula ei myöskään järjestänyt jäsenten välisiä hiihtokil- pailuja talvisodan aikana. Niin ikään vuosikokous jäi pitä- mättä, sillä oli mahdotonta saada seuran jäseniä riittävästi kokoon, että olisi voitu valita johtokuntaan jäseniä ja päät- tää muistakaan vuosikokoukseen kuuluvista asioista. Näin ollen vanha johtokunta jatkoi edelleen toimintaansa pu- heenjohtajansa Oiva Ritalahden johdolla.
Kuulan toiminta alkoi vähitellen vilkastua talviso- dan päätyttyä. Seura järjesti elokuussa 1940 jäsentenväli- set 6- ja 10-ottelut sekä syyskuussa poikien 3-ottelukilpai- lut. Varsinais-Suomen piirin urheiluvalmentaja Heikki Teuri kävi lisäksi loppukesällä opastamassa Kuulan urheilijoita.
Seuratalolla pidettiin syksyllä perheiltama ja kahdet tans- si-iltamat, joista toisen tulot lahjoitettiin talvisodassa inva- lidisoituneelle Kuulan jäsenelle Tauno Palmulle.
Vuoden 1941 kevät käynnistyi maaliskuussa pide- tyllä Kuulan vuosikokouksella, jossa seuran puheenjohta- jaksi valittiin edelleen Oiva Ritalahti. Keväthangilla käytiin seuran jäsenten välisiä hiihtokilpailuja miesten, naisten ja poikien sarjoissa sekä pidettiin perinteiset kansakoulujen väliset hiihdot. Keväällä olivat vuorossa maastojuoksu- ja sisähyppykilpailut. Ruskolla järjestetyissä Varsinais-Suo- men piirin maastojuoksukilpailuissa Kuulan Martti Koivis- to sijoittui nuorten sarjassa toiseksi. Hän osallistui kesällä ainoana Kuulan urheilijoista piirin järjestämälle valmen- nusleirille.
Välirauhan aikana massaurheilua nostettiin oh- jelmallisesti esiin. Maassamme elettiin epävarmuudessa, ja joukkoliikuntaa ryhdyttiin tietoisesti kytkemään kan- samme yleiseen varustautumiseen. Tämän ilmentymänä käytiin 4. – 25. toukokuuta maaottelumarssi Suomen ja Ruotsin välillä. Marssijoiksi kelpuutettiin kaikki vuonna 1931 tai sitä ennen syntyneet. Naisten ja vuosina 1928- 1931 syntyneiden lasten piti kävellä 10 kilometriä alle 1 tunnin ja 40 minuutin sekä miesten 15 kilometriä alle 2 tunnin ja 20 minuutin ajan. Sama henkilö sai marssia vain kerran. Suomi voitti laajaa huomiota maailmalla saavutta- neen erikoislaatuisen maaottelun ylivoimaisesti 1 507 111 suorituksella. Maaottelumarssin järjestelyihin osallistuivat muun muassa Suomen Urheiluliitto, Työväen Urheiluliit- to, Puolustusvoimat, suojeluskuntajärjestö ja Lotta Svärd –yhdistys. Suomen kansa osoitti näin yksimielisyyttä myös urheilussa.
Raision marssitoimikunta perustettiin VPK:n pa- loasemalla Kuulan aloitteesta. Pitäjämme marssiasiamie- heksi valittiin Oiva Ritalahti. Raisio jaettiin neljään marssi- piiriin, joissa jokaisessa oli oma toimikunta järjestämässä marssiharjoituksia ja kirjaamassa varsinaisen maaottelun suorituksia.
Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton alkaessa pommittaa maamme kaupunkeja 25.6.1941. Jatkosodan alkaessa Kuulankin toiminta hiljeni jälleen, kun suurin osa seuran urheilijoista lähti rintamalle. Kuulan johtokunnan kokouksessa joulukuussa keskusteltiin poikien hiihtokil- pailujen järjestämisestä. Johtokunta päätyi ehdottamaan paikalliselle suojeluskunnalle, että se järjestäisi kilpailut.
Suojeluskunnan sotilaspoikiin oli liittynyt runsaasti poi- kia ja Kuula katsoi, että osanotto suojeluskunnan järjestä- missä kilpailuissa tulisi olemaan suurempi. Kokous päätti lahjoittaa suojeluskunnalle tätä tarkoitusta varten 1000 markkaa.
Kuulan vuoden 1941 toimintakertomuksen pää- töslauseissa tiivistyivät osuvasti jatkosodan aikaiset tunnot
urheiluseuran näkökulmasta: ”Olosuhteiden pakosta on pidetty ikään kuin pientä häkää yllä seuramme moottoris- sa, ettei se pääse pysähtymään. Ajan tullen lyömme taas hanikat pohjaan ja yhä suuremmalla tarmolla jatkamme seuran toimintaa.”
Seuraavana vuonna elämä Raisiossa jatkui sa- manlaisena. Kuulan toimintakertomuksessa todetaan:
”Elämme vieläkin sota-aikaa, joka on vaikuttanut seu-
ramme toimintaan häiritsevästi, sillä ovathan parhaat voimamme siellä jossakin. Kuitenkin täällä on ollut nuor- ta voimaa ja Kuula on järjestänyt useita kilpailuja pojille.”
Kuula järjestikin nuorilleen kymmenen kilpailua vuoden 1942 kuluessa hiihdossa, maastojuoksussa ja yleisurhei- lussa. Näistä kilpailuista mainittakoon Kuulan ja suojelus- kunnan sotilaspoikien järjestämät yhteiset hiihtokilpailut helmikuussa sekä SVUL:n Varsinais-Suomen piirin 3-päi-
Korkeusmittauspiirustus Raision suojeluskunnan Kisakentästä. Piirustuksessa näkyvät Kuulan pitkäaikaisen puheenjohtajan Oiva Ritalahden suunnittelemat juoksuradan jatkot sekä hyppy- ja heittopaikat. Jatkosodan päätyttyä suojeluskunta lahjoitti urheilukenttänsä Kuulalle.
(Raision Kuulan arkisto)
väiset urheiluneuvontapäivät Raisiossa elokuussa, jotka huipentuivat eri sarjoissa käytyihin 3-ottelukilpailuihin.
Sittemmin merkittävän uran Kuulassa luonut Jaakko Reu- namo valittiin tänä vuonna seuran yleisurheiluohjaajaksi.
Ikikuulalainen Erkki Myllymäki muistelee: ”Oiva Ritalahti oli Kuulan puheenjohtajana, kun minä olen 11-vuotiaana mennyt ensi kerran seuran harjoituksiin vuonna 1942. Me nuoret pojat emme olleet hänen kanssaan tekemisissä, sillä Jaakko Reunamo oli meille kaikki kaikessa harjoi- tusten vetäjänä. Minä muistan Ritalahden ennen muuta kunnioitettavana herrasmiehenä, jota nuorena poikana katsoin ylöspäin.”
Jatkosodan kolmantena vuonna Kuula järjesti nuorille urheilijoilleen kahdeksan kilpailua sisähypyissä, maastojuoksussa ja yleisurheilussa. Kuulalle oli kasvamas- sa nuorista urheilijoistaan uusi sukupolvi, joka oli tuotta- va seuralleen tulevina vuosina monia ilon hetkiä. Seuran urheiluohjaajina toimivat Jaakko Reunamon lisäksi Emil Nummela ja Heimo Lujala.
Vuonna 1944 Kuulan toiminta oli erittäin vilkas- ta edelleen jatkuneesta sodasta huolimatta. Seura järjesti vuoden aikana yksitoista kilpailua hiihdossa, maastojuok- sussa ja yleisurheilussa. Kuulan nuoret urheilijat puo- lustivat seuran värejä menestyksekkäästi myös Raision ulkopuolella käydyissä kilpailuissa. Varsinais-Suomen pii- rin poikaurheilupäiville Kuula lähetti toukokuun lopulla kahdeksan edustajaa. Parhaiten heistä menestyivät Pentti Lähdetie, joka voitti alle 18-vuotiaiden 100 metriä ajalla 12,4 ja 1000 metriä ajalla 2.52,3 sekä Ilkka Kokkoniemi, joka voitti puolestaan alle 16-vuotiaiden 60 metriä ajal- la 8,0. Myöhemmin heinäkuussa Kuula lähetti Lähdetien ja Kokkoniemen Suomen poikaurheilupäiville Raumalle.
Pentti Lähdetie voitti 400 metrin juoksun ajalla 55,0, mut- ta ratarikon vuoksi hänen juoksunsa hylättiin ja Lähdetie menetti ikäluokkansa Suomen mestaruuden. Syyskuus- sa Kuulan kymmenen pojan joukkue voitti seuraottelus- sa Riennon Turun Urheilupuistossa käydyssä kilpailussa.
Vuoden 1944 aikana pieni maalaisseura Raision Kuula ko- hosi poikien urheilussa piirin eturiviin.
Seuran taloutta kohensivat iltamat, joita vuoden aikana järjestettiin yhdeksän. Vuoden lopussa kuulalaisia oli 119, vaikka talvisota ja syyskuun 19. päivänä päättynyt jatkosota harvensivat Kuulan jäsenistöä. Sodissa kaatui- vat Veikko Heikkilä, Väinö Kujala, Martti Koivisto, Martti Lainio, Erkki Lehto, Tauno Mäntylä, Matti Perttala, Olavi Tulonen, Onni Valli ja Kaarlo Villman, joiden kaikkien vii- meinen leposija on Raision sankarihautausmaalla.
Sodan päätyttyä Kuula sai Raision suojeluskun- nalta lahjoituksena Kisakentän urheiluvälineineen. Tämä liittyi suojeluskuntien ja Lotta Svärd –järjestön lakkautta- miseen marraskuussa Neuvostoliiton vaatimuksesta. Vuo- si päättyi seuratalolla tapaninpäivänä pidettyyn Kuulan 35-vuotisjuhlailtamaan.
Kuulan toiminnan uudelleenraken- tamisen aikaa
Sodan päätyttyä paluu normaaliin elämään merkitsi myös maamme urheilutoiminnan vilkastumista kautta linjan.
SVUL ja TUL jatkoivat kuitenkin taas omia, erillisiä teitään.
Vuosi 1945 oli Raision Kuulan toiminnassa seuran siihen- astisen historian vilkkain. Uuden puheenjohtajansa Emil Nummelan johdolla seura otti uudelleen ohjelmaansa pyöräilyn ja voimistelun sekä uusina lajeina jalkapallon ja suunnistuksen. Perinteisissä lajeissaan yleisurheilussa, maastojuoksussa, vauhdittomissa sisähypyissä ja hiihdos- sa seura järjesti jäsenilleen 24 kilpailua. Muista kilpailuta- pahtumista mainittakoon koululaishiihdot sekä kylien vä- liset kilpailut hiihdossa (4 x 10 km) ja yleisurheilussa (4 x 100 m). Lisäksi Kuula oli edustettuna useissa kansallisissa
ja piirikunnallisissa kilpailuissa. Seuran kesäurheiluohjaa- jana toimi Väinö Petänen ja talviurheiluohjaajina Jaakko Reunamo ja Pentti Lähdetie. Voimisteluohjaajana oli puo- lestaan Kustaa Lainio.
Hiihdossa seuran paras saavutus kuluneena vuonna oli Tuure Nurmen voitto nuorten 10 kilometrillä Turun Hiihtäjien järjestämissä kansallisissa kilpailuissa.
Yleisurheilussa Kuulan nuoret urheilijat menestyivät le- veämmällä rintamalla. Piirin nuorten mestaruuskisois- sa Sointu Lundgren sijoittui 1000 metrillä toiseksi alle 18-vuotiaiden sarjassa. Rauno Eloranta oli kolmas alle 18-vuotiaiden keihäänheitossa samoin kuin Erkki Mylly- mäki pituushypyssä alle 16-vuotiaiden sarjassa. Niin ikään alle 16-vuotiaiden 4 x 100 metrin viestissä Kuulan pojat tulivat kolmanneksi. Suurin saavutus oli kuitenkin Sointu Lundgrenin saavuttama toinen sija 1000 metrillä nuorten SM-kisoissa Jyväskylässä erinomaisella ajalla 2.46,4.
Pitkän tauon jälkeen seuran ohjelmaan palan- neessa pyöräilyssä saatiin myös menestystä Leo Lehtosen voittaessa nuorten sarjan Heinolan ajoissa. Piirinmesta- ruuskilpailuista Lehtosen tuomisena oli pronssimitali.
Kuulan talous kohentui huomattavasti vuoden 1945 aikana. Tähän vaikutti ratkaisevas- ti vapautuminen sota-ajan tanssikiellosta. Väli- rauhan aikana sallittiin iltamien päätteeksi tunti tanssia. Jatkosodan alettua tanssikielto astui jälleen voimaan, mutta kielto kumoutui sodan ollessa vielä käynnissä. Vapautuminen aloitettiin sallimalla jälleen tunti tanssia iltamissa, kunnes vuoden 1944 lopulla sallittiin jo koko illan tans-
Kuulan hiihtäjiä kylien välisessä viestihiihdossa vuonna 1945.
(Raision Kuulan arkisto)
siaiset. Tanssikielto päättyi lopullisesti vuonna 1948, jol- loin myös ravintoloissa sallittiin tanssiminen. Maassamme elettiin sotien jälkeisinä vuosina todellisen tanssihuuman pyörteissä. Kuulankin järjestämistä tansseista tuli erityisen suosittuja 1940-luvun jälkipuolella, jolloin seuratalolla oli tansseja kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin.
Sinne oli lupa päästää 430 henkeä, mutta käytännössä tämä enimmäismäärä ylitettiin tavan takaa.
Seuraavana vuonna Kuulan kilpailutoiminta jat- kui vilkkaana seuran nuorten urheilijoiden menestyessä jälleen mainiosti. Piirin hiihtomestaruuskilpailuissa Ossi Toponen oli paras alle 16-vuotiaiden sarjassa. Yleisurheili- joista menestyivät piirin nuorten mestaruuskisoissa Erkki Myllymäki ja Sointu Lundgren. Edellinen voitti mestaruu- den 60 metrillä, pituudessa ja kuulassa alle 15-vuotiaiden sarjassa ja jälkimmäinen sijoittui toiseksi alle 19-vuotiai- den 1000 metrillä. Kuulan yleisurheilijat voittivat ylivoi- maisesti Naantalissa kilpaillun viiden seuran välisen poi- kaottelun. Parhaasta tuloksesta vastasi Ilkka Kokkoniemi voitettuaan alle 17-vuotiaiden kuulan tuloksella 15,74.
Turussa juostuissa piirin viestimestaruuskilpailuissa Kuu- la sijoittui 4 x 400 metrin juoksussa kolmanneksi joukku- eella Severi ja Sulho Lundgren, Paavo Tulonen sekä Pentti Myllymäki.
Kuulan muusta toiminnasta mainittakoon nais- toiminnan alkaminen uudelleen yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Salme Lähdetie ja Laila Jaakkola osallistuivat Vie- rumäellä pidettyihin seuratoimitsijakursseihin laittaak- seen Kuulan tyttöjen toiminnan jälleen käyntiin. Seuran jäsenmäärä kasvoikin viime vuodesta lähes sadalla ollen vuoden 1946 lopulla 301, joista miehiä oli 119, poikia 91, naisia 49 ja tyttöjä 42.
Tammikuussa 1947 pidetyssä vuosikokouksessa Emil Nummela valittiin uudelleen seuran puheenjohta- jaksi. Kokouksessa päätettiin palata 1930-luvun käytän- töön. Toiminnan tehostamiseksi seuraorganisaatio jakau- tui jaostoihin. Uudessa mallissa jaostojen puheenjohtajat
olivat myös seuran johtokunnan jäseniä. Poikkeuksen te- kivät kuitenkin yleisurheilu- ja naisjaosto, joista oli kaksi edustajaa johtokunnassa. Jaostojen puheenjohtajat oli- vat: Jaakko Reunamo (yleisurheilu), Veikko Haikka (hiih- to), Väinö Petänen (poikaurheilu), Leo Lehtonen (pyöräi- ly), Vieno Haikka (voimistelu), Väinö Petänen (suunnistus), Toivo Järvelä (palloilu) ja Laila Jaakkola (Kuulan tytöt).
Kaikkiin jaostoihin valittiin kolme jäsentä lukuun ottamat- ta yleisurheilujaostoa, johon valittiin neljä jäsentä.
Vuoden muistettavin tapahtuma oli Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton sekä Suomen Naisten Liikun- takasvatusliiton järjestämät Suurkisat Helsingissä. Tähän sodanjälkeisen Suomen urheilulliseen voimannäyttöön osallistui Kuulasta komea 56 urheilijan joukkue. Turusta lähteneen Suurkisa-junan vaunut olivat niin täynnä ur- heilijoita, että matkustajat joutuivat työntämään junaa höyryveturin puuskuttaessa kävelyvauhtia Salon lähellä olleessa ylämäessä. Kuulan toinen muistettava tapahtu- ma oli seuran oman lipun suunnittelukilpailu, jonka voitti Terttu Ritalahden ehdotus. Vallitsevan raaka-ainepulan vuoksi lipun valmistuminen siirtyi kuitenkin tuonnem- maksi.
Kuulan nuoret yleisurheilijat, Sulho Lundgrenin, Tuure Nurmen, Erkki Myllymäen, Ilkka Kokkoniemen ja Jukka Vismasen johdolla, menestyivät kesän kilpailuissa jälleen erinomaisesti. Pyöräilyssä Kuula nousi piirin etu- riviin. Seuran huomattavin saavutus oli joukkuekilpai- lun voitto Valpperin ajoissa, joissa Kuulan pyöräilijöiden taakse jäi muun muassa tuolloin kuuluisa pyöräilyseura Nousiaisten Alku. Lajin nousuun Kuulassa ratkaisevasti vaikuttanut Leo Lehtonen voitti kyseisenä vuonna piirin- mestaruuden ja saavutti tukun hyviä sijoituksia eri puolil- la maatamme käydyissä kilpailuissa. Kuulan järjestämistä kilpailuista oli suuritöisin syksyllä käydyt piirin suunnis- tusmestaruuskilpailut Kullaanvuoren maastossa.
Toimintavuodeksi 1948 Kuulan puheenjoh- tajaksi valittiin jälleen Oiva Ritalahti. Seuran nuorista
urheilijalupauksista Erkki Myllymäki voitti kolme piirin- mestaruutta ja oli Suomen poikapäivillä eli nuorten SM- kisoissa 100 metrillä kolmas alle 17-vuotiaiden sarjassa.
Sulho Lundgren voitti Valkeakosken Hakan kilpailuissa 1500 metriä ajalla 4,07 ja Erkki Gustafsson voitti puoles- taan keihäänheiton Pöytyän piirikunnallisissa kilpailuissa tuloksella 51,75. Vuoden 1948 toimintakertomuksessa todetaan Kuulan hyvästä yleisurheilutasosta: ”Seuramme on kohonnut sille tasolle, että pystymme tasaväkiseen otteluun minkä tahansa maalaisseuran kanssa. Siksi piiri onkin nostanut seuramme II-luokkaan.”
Seuran urheilijoiden saavutuksista on vielä mainittava Leo Lehtosen kolmas tila 1 km:n rata-ajossa Suomen pyöräilyliiton mestaruuskilpailuissa sekä Ossi Toposen toinen sija 30 km:n maantieajossa nuorten SM- kisoissa.
Vuonna 1949 Kuula vietti 40-vuotisjuhlavuot- taan. Tammikuussa pidetyssä vuosikokouksessa seuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Ager Toponen. Viime vuoden puheenjohtajana toiminut Oiva Ritalahti valittiin puolestaan seuran kunniapuheenjohtajaksi. Erkki Mylly- mäki muistelee: ”Myöhemmin Ritalahden ollessa Kuulan
Kuulan 56 urheilijan joukkue Helsingin Suurkisoissa vuonna 1947.
(Väinö Petäsen kokoelma)
kunniapuheenjohtajana hän käytti eräässä seuran koko- uksessa urheilupoliittisen puheenvuoron. Sen pääsisältö oli, että Kuulassa pitää saada kaikkien nuorten ja aikuis- ten urheilla, eikä ole mitään merkitystä sillä, mihin yh- teiskuntaluokkaan he tai heidän vanhempansa kuuluvat.
Ritalahti sanoi: `Muistakaa te nuoret, että Kuula on aina tällainen seura. Se ei saa ketään syrjiä!´ Tämä asia ei kuulu- nut tuon kokouksen asialistaan, mutta jossakin sopivassa tilanteessa hän halusi tuoda julki tämän itselleen tärkeän asian. Puheenvuoro ei herättänyt kokouksessa kovinkaan suuria tunteita. Ritalahden sanat kuvasivat hänen ajatus- maailmaansa Kuulan ja yleisemminkin urheilun suhteen.
Tänä päivänä voidaan sanoa Kuulan onnistuneen tämän Ritalahden kauaskatseisen ajatuksen vaalimisessa.”
Keväällä perustettiin Kaanaaseen Kuulan ala- osasto, jonka jäseniksi liittyi perustamiskokouksessa 46 henkilöä. Innokas urheilumies Asser Aalto valittiin Kaa-
naan Kuulan puheenjohtajaksi. Uuden alaosaston perus- tamisen myötä Kuulan jäsenmäärä nousi 333:een. Kuulan kilpailutoiminta oli juhlavuonna erittäin vilkasta. Seuran historian ensimmäiset kansalliset kilpailut käytiin pyöräi- lyssä. Lisäksi Kuula järjesti piirikunnalliset 40-vuotisjuhla- kilpailut yleisurheilussa ja suunnistuksessa.
Seuran urheilijoista menestyi jälleen parhaiten Erkki Myllymäki, joka sijoittui toiseksi 100 metrillä ajalla 11,1 nuorten SM-kisoissa. Piirin nuorten mestaruuskilpai- luissa Myllymäki voitti pituuden tuloksella 634 ja oli 100 metrillä toinen. Piirin miesten mestaruuskilpailuissa hä- nen sijoituksensa oli kolmas 100 metrillä ajalla 11,3. Muita menestyneitä kuulalaisia yleisurheilijoita olivat Pentti Läh- detie, Jukka Vismanen, Reijo Nieminen ja Pekka Sippola.
Pyöräilijöistä kunnostautui erityisesti Ossi Topo- nen voitettuaan piirin mestaruuskisoissa 30 km:n kilpai- lun ja oltuaan 1 km:n rata-ajossa toinen. Myös Uuno Pen-
Kuulan johtokunta vuonna 1949. Pöydän ää- ressä vas. Pentti Myllymäki, kunniapuheen- johtaja Oiva Ritalahti, Heimo Lujala, Jaakko Reunamo, puheenjohtaja Ager Toponen, Salme Lähdetie ja Ellen Heinonen. Takana vas. Jalmari Koivunen, Tuomas Koljonen, Eino Seivästö ja Erkki Sainio.
(Raision Kuulan arkisto)
tikäinen, Seppo Peussa ja Leo Lehtonen saavuttivat hyviä tuloksia. Vielä on syytä mainita Kuulan jalkapallojoukkue, joka voitti piirin maaseutusarjan.
Kuulan 40-vuotisjuhla vietettiin 26.12.1949 seu- ratalolla. Juhlallisuudet alkoivat juhlajumalanpalveluksel- la Raision kirkossa, minkä jälkeen seuran johtokunta kävi laskemassa seppeleen sankarihaudoille. Päivän ohjelma jatkui tämän jälkeen varsinaisella pääjuhlalla, jossa ter- vehdyspuheen piti seuran puheenjohtaja Ager Toponen.
Kunniapuheenjohtaja Oiva Ritalahti esitti Kuulan historii- kin, ja juhlapuheen piti SVUL:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja Unto Suvanto. Juhlan musiikkiesityk- sistä vastasivat muun muassa Raision maamiesseuran soittokunta ja Erkki Seisteen johtama Raision mieskuoro.
Muusta ohjelmasta mainittakoon Terttu Ritalahden lau- suntaesitys ja Kuulan tyttöjen voimistelunumerot.
Ansiomerkkien jaon suorittivat seuran puheen- johtaja Ager Toponen ja juhlapuheen pitänyt toiminnan- johtaja Unto Suvanto. Oiva Ritalahti sai SVUL:n myöntä- män ansiomitalin. Kuulan 40-vuotisjuhlamitalin saivat seuran kunniajäsenet Kaarlo Halme, Frans Salo, Niilo Pal- mu, Niilo Vuoskoski, August Lindstedt, Tekla Heinonen, Oiva Ritalahti, Hannes Varho, Jaakko Reunamo sekä Art- turi ja Yrjö Vuorela.
Jalkapallo kuului 1940-luvun jälkipuolella Kuulan ohjel- maan. Kuvassa seuran jalka- pallojoukkue vuonna 1949.
(Seija Lindroosin kokoelma)
Kuulan talous oli tähän saakka perustunut ilta- mista, tansseista, arpajaisista ja lahjoituksista saatuihin tuloihin. Suurta helpotusta seuran taloudenpidolle mer- kitsi maisteri Sointu Siirin aloitteesta 29.12.1949 perustet- tu Kuulan kannatusyhdistys. Perustavassa kokouksessa kannatusyhdistykseen liittyivät herastuomari Kaarlo Hal- me, maisteri Sointu Siiri, tehtailijat Ilmari ja Jaakko Kallio, maanviljelijä Lauri Nieminen, kauppiaat Frans Salo, Eino Aalto, Pentti Puisto ja Yrjö Ylitalo, johtaja Leevi Ylivuori, asemamies Tuomas Koljonen sekä autoilija Oiva Björk- lund.
Seuran toimintakertomuksessa voitiinkin tode- ta: ”Tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin se on kos- kaan aikaisemmin näyttänyt. Seuramme nykyinen nuori johto lähteekin toiveikkain mielin ja intoa uhkuen uudelle 40-vuotistaipaleelle.”
Jaakko Reunamon johdolla piirin parhaaksi maalaisseuraksi
Vuosikymmenen ensimmäiset vuodet olivat Kuulan toi- minnassa ennätyksellisen vilkkaita. Tämä oli ennen muu- ta seuran toiminnanjohtajaksi vuoden 1950 vuosikokouk- sessa valitun Jaakko Reunamon ansiota. Erkki Myllymäki kertoo: ”Jaakko Reunamo asui seuratalolla yhdessä äitinsä kanssa, joka toimi talon vahtimestarina. Jaakko oli päivät töissä Pyrkivän pyörätehtaalla. Illat hän omisti Kuulan toi- minnalle. Hän ei itse voinut osallistua urheiluun, sillä hän oli lapsena pudonnut tikapuilta ja loukannut selkänsä.
Siitä huolimatta Jaakko oli aina kentällä seuran ainoan se- kunttarin kanssa. Sillä hän otti aikoja ja ohjasi muutenkin toimintaa kentällä. Kuulalaisille oli tavattoman suuri onni, että Jaakko Reunamo oli mukana seuran toiminnassa.”
Vuosikokouksen muista päätöksistä mainitta- koon, että uutena jaostona aloitti toimintansa raittius- ja valistusjaosto, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana toi- mi Martti Immala.
Huhtikuussa pidetyssä Kuulan yleisessä koko- uksessa kutsuttiin seuran uusiksi kunniajäseniksi Uuno Ahipuro, Martta Jokila, Ilmari Kallio, Eino Koppala, Viljo Markola, Eino Marjamäki, Anna Lindqvist, Lauri Nieminen, Emil Nummela, Kaino Sippola, Osmo Soini, Tauno Tuomo- la, Martta Varho, Ester Venhe ja Yrjö Ylitalo.
Seuran puheenjohtaja Ager Toponen ja toimin- nanjohtaja Jaakko Reunamo valittiin itse oikeutetusti Kuulan edustajiksi Raision urheilulautakuntaan, jonka perustava kokous pidettiin 7. helmikuuta 1950 kunnan- talolla. Urheilulautakunnan ensimmäinen tehtävä oli lait- taa alulle kunnallisen urheilukentän suunnittelu. Ihalan kentän rakentaminen oli kuitenkin tuon ajan mittapuun mukaan suurhanke, johon kului useampi vuosi. Kentän vihkiäiset voitiinkin pitää vasta kesällä 1955. Väliaikaisrat- kaisuna kunnanhallitus myönsi Kuulalle vuonna 1950 200 000 markkaa Kisakentän kunnostamiseen sillä ehdolla, että kenttää saisivat käyttää kaikki kuntalaiset.
Kuulan urheilijoista menestyi parhaiten Pekka Sippola, joka voitti Alavudella käytyjen SM-kisojen alle 17-vuotiaiden sarjassa kultaa 100 ja 300 metrin juoksuis- sa. Hänen 300 m:n voittoaikansa 36,8 oli epävirallinen suomenennätys. Sippola voitti samat lajit myös piirin- mestaruuskilpailuissa. Kuulan menestystä täydensi Erkki Myllymäki, joka sijoittui toiseksi SM-kisojen 100 m:llä ajal- la 11,2 alle 19-vuotiaiden sarjassa sekä voitti nuorten pii- rinmestaruuskilpailuissa 100 metriä, 400 metriä ja pituu- den. Kuula oli piirin paras pikajuoksuseura, sillä Salossa järjestettyjen mestaruuskilpailujen 100 m:llä sijoittuivat Myllymäen jälkeen muille mitalisijoille Pekka Sippola ja Pentti Laaksonen. Lisäksi Jukka Vismanen voitti 110 m:n aitajuoksun piirinmestaruuden. Suomen viestimestaruus- kilpailuissa Helsingissä Kuula oli kolmas alle 21-vuotiai- den ruotsalaisviestissä eli 1000 m:n viestissä. Joukkueessa juoksivat Erkki Myllymäki, Pekka Sippola, Pentti Laakso- nen ja Raimo Liekkala.
Kuulan pikajuoksijoiden kolmoisvoitto piirinmestaruuskisoissa Salossa vuonna 1950. Vas.
Pekka Sippola, Erkki Myllymäki ja Pentti Laaksonen.
(Raision Kuulan arkisto)
Erkki Myllymäki muistelee: ”Pekka Sippola oli luonnonlahjakkuus. Oli hämmästyttävää, että hän pystyi niin koviin tuloksiin lähes olemattomalla valmentautumi- sella. Esimerkiksi hänen lähtönsä oli huono, koska hän ei ollut harjoitellut sitä. Pekan lupaava urheilu-ura kariutui sairastumiseen. Hän toipui siitä ja jatkoi vielä urheilua, mutta hänen kehityksensä oli pysähtynyt.”
Kuulan toisessa vahvassa lajissa pyöräilyssä Leo Lehtonen oli SM-kisoissa Kouvolassa 100 km:llä kahdek- sas. Piirinmestaruuskilpailuissa hän sijoittui 1 km:n rata- ajossa puolestaan kolmanneksi.
Vuonna 1951 Kuulan naisjaosto eli Kuulan tytöt erosi emoseurasta ja perusti oman naisvoimisteluseuran, jonka nimeksi tuli Pyry-Siskot. Taustalla oli vuonna 1948 voimaan tullut sääntö, jonka mukaan urheiluseurojen naisjaostojen tuli rekisteröityä omiksi yhdistyksiksi, mikäli ne halusivat edelleen kuulua Suomen Naisten Liikunta- kasvatusliittoon. Uuden seuran perustamiskokous pidet- tiin seuratalolla maaliskuun 15. päivänä. Pyry-Siskojen
ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Terttu Ritalahti.
Alkuaikoina seuran toimintaan kuuluivat voimistelun li- säksi muun muassa yleisurheilu, suunnistus ja hiihto. Py- ry-Siskojen kokoontumis- ja harjoituspaikkana oli seura- talo. Kuulan muiden jaostojen toiminnasta mainittakoon palloilujaoston lopettaminen, jonka myötä jalkapalloilu väistyi seuran toiminnasta.
Kuluneen vuoden aikana seura kunnosti urhei- lukenttänsä ja rakensi kentän viereen saunarakennuksen.
Niin ikään Kuula toteutti vuodesta 1947 vireillä olleen tanssilavan rakentamisen seuratalon lähelle. Toimintaan lähti mukaan Raision VPK. Lavan rakentamiseen tarvittu puutavara saatiin lahjoituksina ja rakennustyö tehtiin tal- koovoimin. Yhdistysten puoliksi omistama tanssilava val- mistui kesäkuussa 1951. Se oli ajalleen tyypillinen pieni, kaiteiden ympäröimä avolava. Soittajia varten lavan reu- naan rakennettiin pieni katoksellinen koppi. Muodoltaan lava oli kahdeksankulmainen niin sanottu mutterilava.
Penkkejä ei ollut. Aidattuun tanssilava-alueeseen kuului-
vat lisäksi lippukoppi sekä pieni ravintolakioski. Raision ensimmäinen tanssilava oli tyypillinen esimerkki niistä sadoista avotanssilavoista, joita rakennettiin sotien jäl- keen maahamme. Ensimmäisinä kesinä tanssijoita tahdit- ti usein Kuulan oma orkesteri Kuulan pojat. Muista lavalla soittaneista orkestereista mainittakoon seuratalollakin monesti esiintynyt turkulainen Tremolo. Vuosina 1954-56 Raision lavalla tanssittiin pelkästään äänilevyjen säestyk- sellä. Levyjen soitosta huolehti Veikko Tikkanen.
Kuulan urheilutoiminta jatkui vilkkaana. Seura järjesti kansalliset pyöräilykilpailut, piirikunnalliset yleis- urheilukilpailut, seuraotteluja hiihdossa Pansion Pontta vastaan ja yleisurheilussa Naantalin Löylyä vastaan. Ur- heilukentän korjaustyöt luonnollisesti häiritsivät seuran toimintaa.
Yleisurheilijoista menestyi parhaiten Jukka Vis- manen voitettuaan 110 m:n aitojen piirinmestaruuden Loimaalla. Erkki Myllymäki muistelee: ”Vismasen Jukka oli pitkäkoipinen kaveri, joka voitti pika-aidoissa piirinmes- taruuksia ja menestyi hyvin myös korkeushypyssä. Hän ei ollut hirmuisen nopea, mutta hänellä oli hyvä aitomistek- niikka.” Kuulan yleisurheilijat saavuttivat kesän aikana niin paljon luokkatuloksia, että seura nousi I-luokan yleisur- heiluseuraksi.
Niin ikään pyöräilyssä kuulalaiset menestyivät jälleen mainiosti. Teuvo Pohjalainen oli nuorten 30 km:llä kolmas ja Ossi Toponen sijoittui yleisen sarjan 100 km:llä neljänneksi Salossa käydyissä piirin pyöräilymestaruuskil- pailuissa.
Vuonna 1951 Kuula ei ollut enää Raision ainoa rekisteröity urheiluseura, vaan seurakseen se oli saanut edellä mainitun Pyry-Siskot sekä Raision Vauhdin, jonka nimi muuttui pian Raision Ryhdiksi. Seura perustettiin 15.
huhtikuuta turkulaisen työväen urheiluseura Yrityksen raisiolaisten jäsenten aloitteesta. Uusi urheiluseura liit- tyi TUL:n jäseneksi. Raision urheilulautakunnan jakaessa kyseisenä vuonna ensimmäisen kerran urheiluseuroille
toiminta-avustuksia jaettava summa oli 20 000 mk, josta Kuula ja Vauhti saivat 9000 mk kumpikin ja Pyry-Siskot 2000 mk.
Olympiavuonna 1952 Kuula järjesti elokuussa ensimmäiset kansalliset yleisurheilukilpailunsa, jotka ke- räsivät Kisakentän laidalle 500 katsojaa. Pyöräilyssä seura järjesti niin ikään ensimmäisen kerran piirinmestaruuskil- pailut.
Pikajuoksijoistaan tunnettu Kuula voitti Kuopi- ossa pidetyissä viestimestaruuskilpailuissa alle 21-vuo- tiaiden sarjassa ruotsalaisviestin ajalla 2.05,2. Suomen mestaruuden voittaneessa joukkueessa juoksivat Erkki Myllymäki, Pekka Sippola, Raimo Liekkala ja Lauri Nii- ranen. Erkki Myllymäki kertoo: ”Rautatielakko oli estää meidän matkamme kisoihin. Pohdimme asiaa seuratalon toimistohuoneessa ja olimme jo sillä mielellä, että emme pääse lähtemään sinne. Reunamon Jaska keksi silloin pyytää Pekka Heikkilää kyyditsemään meidät. Heikkilä oli juuri hankkinut uuden Rover –merkkisen auton, millä hän ajoi taksia. Niin me sitten neljä urheilijaa, Jaska ja kuski lähdimme Kuopioon. Matka kannatti tehdä, sillä voitim- me Suomen mestaruuden. Niiranen juoksi 100 metriä, Sippola 200 metriä, Liekkala 300 metriä ja minä ankku- riosuuden 400 metriä. Saadessani kapulan vain Turun Urheiluliiton Erkki Nurminen oli edelläni. Takakaarteessa katsomosta kuului huuto `Hei Eki, anna mennä!´ Vaikka huuto oli tarkoitettu Nurmiselle muistan ajatelleeni, että kyllä se kelpaa minullekin. Minä ohitinkin hänet loppu- suoralla. Ruotsalaisviesti oli Kuulan tapaiselle pienelle seuralle tavattoman hyvä kilpailumuoto, koska eri pituisil- le osuuksille löytyi helpommin juoksijat kuin 4 x 100 met- rille.” Piirin viestimestaruuskilpailuissa Turussa kuulalai- set jatkoivat voittokulkuaan nuorten ruotsalaisviestissä.
Joukkue oli muuten sama kuin Kuopiossakin, paitsi että Lauri Niirasen tilalla juoksi Reijo Keskitalo.
Henkilökohtaisissa kilpailuissa Erkki Myllymäki voitti piirinmestaruuden 400 m:llä ajalla 50,8 sekä hieman
yllättäen 10-ottelussa. Lisäksi hän sijoittui toiseksi 100 m:llä. Myllymäki osallistui myös olympiakarsintoihin 200 m:llä ollen kolmas ajalla 22,7. Tulos ei kuitenkaan riittänyt valintaan Suomen kisajoukkueeseen. Jukka Vismanen oli jälleen piirinmestari 110 m:n aidoissa ja Pekka Sippola voitti alle 19-vuotiaiden piirinmestaruuden 200 m:llä ja oli 100 m:llä toinen. Kuula säilytti edelleen asemansa I- luokan yleisurheiluseurana ja piirin parhaana maalaisseu- rana. Tärkeä merkityksensä seuran menestykseen yleisur- heilussa oli myös piirivalmentaja Asser Markkasella, joka kävi pitämässä 1950-luvulla valmennustilaisuuksia seuran urheilijoille.
Pyöräilijöistä Leo Lehtonen ajoi piirinmestaruus- kilpailuissa 1 km:llä mestaruuteen ja oli 100 km:llä neljäs.
Teuvo Pohjalainen oli nuorten 30 km:llä toinen. SM-ki- soissa hän oli samalla matkalla kuudes. Kuulan pyöräilijät voittivat lisäksi 100 km:n joukkueajon piirinmestaruuden joukkueella Leo Lehtonen, Ossi Toponen ja Unto Penti- käinen. Myös suunnistuksessa Kuula saavutti menestystä Veikko Tähtisen ollessa piirin suunnistusmestaruuskilpai- luissa 19-vuotiaiden sarjassa toinen.
Talvella 1952-53 kuulalaiset rakensivat talkoilla hyppyrimäen Kemppilän maastoon. Mäkeä olivat raken- tamassa muun muassa Veikko ja Vieno Haikka, Jaakko Reunamo, Leo Lehtonen, Tuure Nurmi, Mauri Terho ja Toi- vo Nuora. Kemppilän mäestä hypättiin parhaimmillaan 20 metrin hyppyjä.
Kuulan vuosikokouksessa tammikuussa 1953 seuran puheenjohtajaksi valittiin edelleen Ager Toponen ja toiminnanjohtajaksi Jaakko Reunamo. Uutena jaostona aloitti toimintansa huvitoimikunta, jonka puheenjohtajak- si valittiin Heimo Lujala. Vuosikokouksessa keskusteltiin myös kerhoiltojen aloittamisesta. Keskustelun tuloksena herätettiin henkiin seuran näytelmäkerho, jonka vetäjäksi valittiin Väinö Petänen.
Uutena lajina Kuulan ohjelmaan tuli kävely.
Maamme kävelyurheilun tiennäyttäjän, Naantalin Löylyn Pekka Viljasen menestys Helsingin olympiakisoissa innosti myös Kuulan urheilijoita uuden lajin pariin. Erkki Valtonen sijoittuikin piirinmestaruuskilpailujen 10 km:llä hienosti kolmanneksi. Hän aloitti kilpakävelyn verraten myöhään harrastettuaan aikaisemmin yleisurheilua ja hiihtoa. Käve- lyssä hänen paras saavutuksensa oli ikämiesten 10 km:n SM-pronssi. Kuula menestyi myös viestisuunnistuksen piirinmestaruuskisoissa oltuaan yleisen sarjan kilpailussa toinen. Joukkueeseen kuuluivat Ossi Toponen, Touko Nie- minen ja Veikko Tähtinen.
Kuulan toiminnalle oli suuri menetys toiminnan- johtaja Jaakko Reunamon kuolema 7.9.1953. Suuriarvoi- sen työn seuran hyväksi tehnyt Reunamo oli kuollessaan vain 32-vuotias. Erkki Myllymäki toteaa: ”Reunamon äkilli-
Kuulan alle 21-vuotiaiden Suomen mestarijoukkue ruotsalaisviestissä Kuopiossa vuonna 1952. Vas. Lauri Niiranen, Pekka Sippola, Raimo Liekkala ja Erkki Myllymä- ki.
(Raision Kuulan arkisto)
