Saarijärven valtuusto 100 vuotta · DIGI

'Maire 'Kyiiänen

Saarijärven valliuuslo 100 vuotta

Kunnan- ja nykyisen kaupun­

ginvaltuuston toiminnan sadatta vuotta ei ole juhlittu eikä juhla­

kokouksia pidetty. Edellinen ju h ­ lakokous pidettiin 2.1.1986, jo l­

loin Saarijärvestä tuli kaupunki ja sitä edellinen 13.1.1963, jo l­

loin valtuusto täytti 50 vuotta.

Molemmat juhlakokoukset oli­

vat arvokkaita ja niissä tehtiin historian kirjoituksen kannalta merkittäviä päätöksiä. Juhlia vietettiin myös vuonna 1965, jolloin Suomen kunnallishallin­

to vietti 100-vuotisjuhlaansa.

Tuolloin ei pidetty juhlakokous­

ta, vaan yleinen juhla yhteiskou­

lun salissa.

li.; f uonna 1963 päätettiin juh­

l i f lakokouksessa varata kah-

If / den miljoonan silloisen mar- r r kan lisämääräraha Saarijärven kirjan kirjoittamiseen. Toimikunnan sihteeri professori Mauno Jokipii sel­

vitti kustannusten nousua ja perusteli lisärahan tarvetta. Summa hyväksyttiin yksimielisesti. Kirja ilmestyikin vielä samana vuonna.

Ilman juhlakokousta saatiin päätös Vanha Saarijärven historiasta, joka il­

mestyi Reino Kallion kirjoittamana vuonna 1972, eli lähes kunnanvaltuus­

toon 60-vuotisen taivalluksen aikoihin.

Teos päättyi vuoteen 1865.

Vuoden 1986 kaupunginvaltuuston juhlaistunnossa päätettiin ryhtyä val­

mistelemaan jatkoa Saarijärven kunnan historialle vuosilta 1865-1985. Heikki Junnilan teos valmistui vuonna 1995.

Kokouksen toinen päätös oli Saarijär- vi-mitalisarjan tilaaminen. Mitalia on

jaettu hyvin säästeliäästi.

Kaupungin historiasta vielä tuskin kannattaa kirjaa valmistella. Materiaa­

lia varmaankin jo olisi, ja sitä tallenne­

taan kaiken aikaa. Ehkäpä seuraava teos julkaistaan kaupungin itsenäisyy­

den ajasta, sitten kun Saarijärvi on osa jotain suurempaa kuntaa.

M i s t ä k a i k k i a l k o i ?

Saarijärvi muodostettiin Rautalammin kappeliseurakunnaksi vuonna 1628 ja itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1639. Karstula irtaantui omaksi seura­

kunnaksi vuonna 1858, Uurainen vuon­

na 1868, osa Konginkangasta erosi vuonna 1895, osa Äänekoskea vuonna 1906 ja Pylkönmäki itsenäistyi vuonna 1914. Pylkönmäki liitettiin takaisin Saarijärveen vuonna 2009.

Vuonna 1865 keisarillisella asetuk­

10

sella kunnan hallinto erotettiin kirkolli­

sesta seurakunnan hallinnosta. Siirty­

mäaikaa oli kolme vuotta. Tuolloin Saarijärvellä oli edistyksellinen kirkko­

herra Kaarle Stenius, joka kutsui heti seuraavana vuonna emäseurakuntalai- set yhteiseen kokoukseen, jonka tulok­

sena perustettiin kuntakokous ja kun­

nallislautakunta. Kuntakokoukseen sai­

vat osallistua kaikki kunnanveroa mak­

savat henkilöt. Ensimmäinen puheen­

johtaja oli Paavali Savonen Rahkolan Nyrölästä ja kunnallislautakunnan (ny­

kyinen kunnanhallitus) esimies oli Matti Taipale Hännilästä. Koska kunta­

kokouksiin osallistuminen oli satun­

naista, julkaistiin vuonna 1898 asetus, jonka mukaan kuntakokous sai valita pysyviä kunnanvaltuusmiehiä, jotka edelsivät nykyisiä valtuutettuja. Kun­

nanvaltuusto tuli pakolliseksi vasta vuonna 1917. Saarijärvelle valtuusto kuitenkin valittiin kuntakokouksen vaaleilla etuajassa vuoden 1912 lopulla ja ensimmäinen kokous pidettiin .

13.1.1913. Kuntakokous toimitti val­

tuutettujen vaalin vuoteen 1918 saakka.

Ensimmäisessä valtuustossa oli 32 jäsentä, mutta kun Pylkönmäki erosi vuonna 1914, neljä pylkönmäkeläistä jätti paikkansaja määrä supistui 28:aan.

Valtuuston ensimmäinen puheenjoh­

taja oli kansakoulunopettaja Onni Jout­

sen.

A l k u a i n a h a n k a l a a

Saarijärvellä pidettiin ensimmäiset kunnallisvaalit 15.1. 1919. Ehdokkaat olivat kahdella listalla, joista numero 1 oli mahlulaisten lista ja numero 2 kun­

nan muut ehdokkaat. Ääniä kertyi vain 308, joista lista 1 sai 39 ja toinen lista 265 ääntä, neljä ääntä hylättiin. Kaikki 27 valtuutettua valittiin listalta 2. Vuon­

na 1926 valtuutettujen määrä pieneni 23:ksi, vuonna 1948 suureni 29:ään ja vuonna 1951 kasvoi 31:een. Valtuus­

tossa on ollut 35 jäsentä vuodesta 1976 lähtien.

Toiset vaalit pidettiin jo saman vuo­

den joulukuussa, koska kolmannes val­

tuutetuista erosi. Vaaleja pidettiin joka vuosi aina vuoteen 1925 saakka. Sen jälkeen valtuustokausi oli kolme vuotta lukuun ottamatta vuosia 1930-45, jol­

loin istui ns. pitkä valtuusto, sekä vuo­

sia 1946^17. Vuoden 1957 jälkeen val­

tuustokausi on ollut neljä vuotta.

Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden voimaan tultua oli vallalla voimakas

vasemmistolaisuus. Niinpä valtuustos­

sa oli vasemmistoenemmistö vuosina 1919-23, 1929 ja vielä vuosina 1946- 47. Sen jälkeen on ollut porvarienem- mistö kuten nytkin. Maalaisliitto, sit­

temmin Keskusta on ollut valtapuolu­

eena Saarijärvellä vuosikymmenet.

2 9 p u h e e n j o h t a j a a s a d a s s a v u o d e s s a

Puheenjohtaja vaihtui lähes vuosittain aina vuoteen 1929 saakka. Sen jälkeen valtuusto istui ennätyspitkän kauden eli 14 vuotta. Ajanjaksoon mahtuu myös

I

a i,

i-

sota-aika. Puheenjohtajana toimi koko tuon kauden agronomi Ilmari Parkko­

nen, joka oli jo ollut puheenjohtajana aiemmin vuoden 1925. Häntäkin kau­

emmin nuijan varressa oli konttoripääl­

likkö Leo Kuikka vuosina 1962-1980.

Myös apulaisrehtori Jorma Viitanen oli 14 vuotta kaupunginvaltuuston pu­

heenjohtajana vuosina 1997-2010.

Monet henkilöt varsinkin alkuvuosi­

na olivat useaan kertaan vuoden kerral­

laan puheenjohtajina. Valtuustoa on johtanut demari vuodesta 1983 lähtien lukuun ottamatta kautta 1993-96, jol­

loin puheenjohtajan nuija oli kokoo­

muksen hallussa.

11

K u n n a n k i r j u r i , k u n n a n s i h t e e r i , k u n n a n j o h t a j a

Kunnallishallinnon alkuvuosina talon­

poika Eero Ahola otti notariuksen eli kirjurin toimen vastaan ilman palkkaa, sittemmin kuntakokouksen ja kunnal­

lislautakunnan puheenjohtajat kirjoitti­

vat pöytäkirjat vuoteen 1919 saakka.

Ensimmäiseen kunnankirjurin vir­

kaan oli seitsemän hakijaa. Kun valittu henkilö ei ottanut tehtävää vastaan, kunnankirjuriksi valittiin paikkakunta­

lainen asioitsija Juho Kauno. Hän hoiti tehtävää vuoden 1931 puoliväliin saak­

ka. Väliaikainen kirjuri Santeri Tulkki valittiin vakinaiseksi samana vuonna.

Hän hoiti tehtävää vuoteen 1949, jol­

loin hänet valittiin vastaperustettuun kunnanjohtajan virkaan. Saarijärven valtuusto valitsi ensimmäisten kuntien joukossa kunnanjohtajan.

Kunnankirjuri muutettiin kunnan­

sihteeriksi ja virkaa hoiti vuoden Erkki Miettinen. Hänen jälkeensä Aimo Aar- telo vuoteen 1964, Tapani Niemelä vuoteen 1971, Martti Jalkanen 14.7.

1974 saakka, mistä lähtien Pekka Län­

sisalo j atkoi virassa 31.12.2010 saakka.

Kunnansihteerin nimike muuttui vuon­

na 1978 apulaiskunnanjohtajaksi ja myöhemmin apulaiskaupunginj ohta- jaksi. Nykyisin tehtävää hoitaa hallin­

to- ja henkilöstöjohtaja Satu Autiosalo.

Santeri Tulkin jälkeen vuonna 1953 kunnanjohtajaksi tuli Pauli Korhonen.

Hän hoiti virkaa kuolemaansa saakka syksyyn 1971, Eero Keski-Lusa vuosi­

na 1972-78. Markku Nurminen aloitti lokakuussa 1978 ja hänet irtisanottiin valtuuston päätöksellä joulukuussa 1993. Pekka Länsisalo toimi vs. kau- punginj ohtaj ana 18.1.1994-28.2.1996.

Kaupunginjohtajan virka on ollut kovin

vaihtuva Markku Nurmisen jälkeen:

Markku Forss 1.3.1996-30.1.2002, Hannu Pirkola 2.5.2002-31.7.2008, Janne Kinnunen 1.9.2008-16.10.2013 ja uutta kaupunginjohtajaa valitaan jäl­

leen.

1 9 8 0 - l u k u o l i s o p u i s a a k a s v u n a i k a a

Päällimmäisenä on 80-luvusta jäänyt mieleen valtuuston ja kunnan ja kau­

pungin viranomaisten sopuisuus. Yh­

teishenkeä vahvistettiin varsinkin Ola­

vi Koiviston puheenjohtajakaudella yh­

teisillä valtuustoretkillä, joita tehtiin vuosittain. Noin 50 hengen joukko vie­

raili mm. Ahvenanmaalla, Tallinnassa ja Leningradissa. Myös pohjoismaisis­

sa ystävyyskunnissa vierailtiin ja val­

tuutettuja ja viranhaltijoita aina muka­

na Trittaun matkoillakin. Myös kunta-

vierailuja tehtiin vilkkaasti ja niillä tu­

tustuttiin samankokoisten kuntien hal­

lintoon ja henkilöstöön. Saarijärvellä kävi myös väkeä ja uutta kunnanviras­

toa ja kulttuuria esiteltiin ylpeänä.

Monet valtuuston päätökset lisäsivät kuntalaisten viihtyvyyttä ja hyvinvoin­

tia. Vuokrataloja ja kerrostaloja nousi eri puolille keskustaa. Virkoja perustet­

tiin surutta terveydenhoitoon ja so­

siaalitoimeen koska valtio maksoi vä­

hinään puolet palkoista. Matkailuun panostettiin, kun rakennettiin Ve- sieläinpuisto, Kusiaismäki, museo, Ki­

vikauden kylää ehostettiin ja koskireit­

tiä markkinoitiin.

Myös työpaikkoja saatiin lisää, kun Finlandia Interfacelle, myöhemmin Efore, rakennettiin toimitiloja. Teolli­

suuden lippulaiva Makrotalo oli vielä voimissaan. Väinö Rautiaisen yrityk­

sille löytyi jatkajia. Kaukolämpötehdas toi työpaikkoja ja toimii edelleen, vaik­

ka on vaihtanut nimeä moneen kertaan ja on nykyään Logstore.

Saarijärvelläkin elettiin nousukautta ennen pankkien romahtamista seuraa- valla vuosikymmenellä. Saarijärven Säätöpankki ehti sopia vuosikymme­

nen viimeisinä päivinä komean Säästö- keskuksen rakentamisesta.

9 0 - l u k u a l o i t t i j a t k u v a n s ä ä s t ä m i s e n

Jo vuoden 1991 maaliskuussa tehtiin ensimmäinen isompi säästöohjelma, jonka mukaan viiden vuoden aikana pi­

täisi supistaa menoja 10 miljoonaa markkaa. Koulujen lakkauttamisesta

12

\

)

Valtuuston kesäretkillä vahvistettiin luottamushenkilöiden ja viraston väen keskinäis­

tä luottamusta. Kuvassa kesäretkeläiset vuonna 1981 Orim attilassa ennen lähtöä Kot­

kaan ja Vaalimaan kautta Leningradiin. Kuva: Maire Hyvönen.

alettiin puhua todenteolla. Tosin vielä 12 prosentin käyttömenojen kasvua su­

pistettiin vain prosentin verran. Tuol­

loin alkoi myös virkojen lakkauttami­

nen. Saman vuoden aikana tehtiin neljä säästöohjelmaa, jonka mukaan vuoden alusta oli säästettävä jo 11 miljoonaa markkaa. Alijäämää oli kertynyt lähes neljä miljoonaa markkaa.

Rakennushankkeita siirrettiin tuon­

nemmaksi. Verotulot vähenivät huimaa vauhtia, valtionosuuksia leikattiin. Saa- rijärvikin oli laman kourissa. Konkurs­

sien määrä nousi kolminkertaiseksi.

Makrotalokin häipyi paikkakunnalta.

Vesieläinpuistosta puhuttiin lähes joka kokouksessa ja lainaa myönnettiin lai­

SAARIJÄRVEN KUNNANVALTUUSTON PUHEENJOHTAJAT 1913-

Kansakoulunopettaja Onni Joutsen 1913-1914 Kansakoulunopettaja alvert Honkonen 1915 Nahkuri Hesekiel Savonen 1916-1917 Kansakoulunopettaja Onni Joutsen 1918 Metsänhoitaja Karl Brander 1919-2.4.1921 Maanviljelijä Kaario Hurme 2.4.21-31.12.1921 Maanviljelijä Juho Kautto 1922-24 Agronomi Ilmari Parkkonen 1925 Maanviljelijä Kaarlo Hurme 1926-1927 Asioitsija Arttur Koskenkaiku (Koskelin) 1928 Maanviljelijä Juho Kautto 1929 Agronomi Ilmari Parkkonen 1930-15.9.1944 Maanviljelijä Eeti Hänninen 16.9.1944-1945 Pienviljelijä Herman Honkonen 1946-1947 Maanviljelijä Eeti Hänninen 1948-25.4.1950 Maanviljelijä Eevert Kalmukoski 25.4.50-1951 Maanviljelijä Eeti Hänninen 1952-1953 Maanviljelijä Eevert Kalmukoski 1954-1958 Maanviljelijä Niilo Kärki 1959-1960 Pienviljelijä Kaino Lehtinen 1961 Konttoripäällikkö Leo Kuikka 1962-1980 Toimitusjohtaja Esko Härkönen 1981-1982 Koneopettaja Olavi Koivisto 1983-1985

KAUPUNGINVALTUUSTON PUHEENJOHTAJAT 1986- Koneopettaja Olavi Koivisto 1986-1991 Apulaisrehtori Jorma Viitanen 1992 Ekonomi Veikko Mäkinen 1993-29.8.1994 Rehtori Simo Säntti 30.8.1994-1996 Apulaisrehtori/Rehtori Jorma Viitanen 1997-2010 Robotinkäyttaja Sami Tuominen 2011- edelleen

nan päälle. Teknisen-ja sivistysosaston johtajat olivat jo lähteneet ja talousjoh­

tajan ja suunnittelusihteerin virat yh­

distetty.

Vuosi 1993 jää historiaan. Valtuusto lakkautti 23 virkaa, lastenkodin myötä meni jo viisi virkaa. Elinkeinoasiamies Juhani Ketola pyysi ero virastaan vuo­

den lopussa.

Surullinen valtuuston kokous 22.12.

erotti Nurmisen äänin 29, tyhjää äänes­

ti viisi ja vain Eino Koskela äänesti erottamista vastaan. Hallitus toi asian kiireellisenä listalle.

Samaan aikaan Kannonkoskellakin erotettiin kunnanjohtaja Heikki Vaini- onkangas.

Kuntien talousvaikeudet jatkuvat, eikä niitä erottamiset ole missään muu­

allakaan poisteneet. Edelleen kuntien tulot vähenevät, väki vanhenee ja valtio lisää velvoitteita samaan aikaan kun se vähentää valtionapuja. Luottamushen­

kilöiden ja viranhaltijoiden toivoisi täs­

sä tilanteessa soutavan samaan suun­

taan ja keskittävän voimavaransa olen­

naiseen. Nykyisten valtuutettujen kan­

nattaisi silti olla ylpeitä siitä, mitä hyvää meille on saatu sadan vuoden aikana.

Kirjoittaja on seurannut toimittajana kunnalliselämää yli 30 vuotta

13