Loimu Raisiosta
Raision Loimun ensimmäiset 50 vuotta
Altti Koivisto
Teksti A ltti Koivisto
T aittoja ulkoasu Kari Kalin
Paino Lappeenrannan Kirjapaino Oy 2008 ISBN 978-952-92-4152-1
Maaherran tervehdys
Lämpimät onnittelut Loimulle, seurajoukkueiden poh
joismaiden mestarille 2008! Loimun suoritus on erin
omainen osoitus länsisuomalaisesta sisusta ja taidos
ta!
Loimua on tänä vuonna monta syytä onnitella.
Rivakoista otteistaan ja terhakasta pistekunnostaan huo
limatta Loimu on ehtinyt nyt miehen ikään. Se juhlii 50 toimintavuottaan. Mikä onkaan seuran juhliessa, kun jäsenistöä on kunnioitettavat 550. Näillä luvuin se on yksi Suomen suurimmista lentopallon erikoisseuroista.
Loimun menestys on ollut myös pitkäaikaista; Loimussa on pelattu yli 30 vuotta, jo vuodesta 1977 yhtäjaksoisesti ylimmällä kansallisella sarjatasolla lentopalloa. Loimun
ansiot eivät tähän lopu: se johtaa myös SM-liigan maratontaulukkoa( 1 9 5 7 -2 0 0 4 ). Kai
ken kaikkiaan voi todeta, että Loimu on miehen iässä ja erinomaisessa mieskunnossa, naispelaajia millään lailla unohtamatta!
Opetusministeriössä kuten myös Lentopalloliitossa on kiinnitetty erityistä huo
miota liikuntatoimen tärkeyteen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tänä keväänä kansanedustaja Mika Lintilän johtam a toimikunta luovutti ehdotuksensa kansalliseksi liikuntaohjelmaksi kulttuuri-ja urheiluministeri Stefan Wallinille. ’’Liikkuva ja hyvin
voiva Suomi 2010-luvulla. Ehdotus kansalliseksi liikuntaohjelmaksi julkisen ohjauksen näkökulmasta” nostaa esille liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden osana kansalaisten elin-ja elämäntapoja. Liikunnan edistäminen kattaa sekä yhteiskunnan hyvinvointipo
litiikan toteuttamista liikunnan avulla että liikuntakulttuurin itseisarvoista kehittämistä.
Keskeinen tavoite on riittämättömästi liikkuvien aktivointi. Liikuntakulttuurin sisäisessä kehittämisessä korostuu liikunnan kansalaistoiminnan edellytysten parantaminen.
Toimikunnan visiossa Suomi on yhteiskunta, jossa kaikilla on yhdenvertainen mahdollisuus harrastaa liikuntaa ja kokea yhteisöllisyyttä liikunnan avulla. Liikunta ymmärretään olennaiseksi osaksi yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointia. Liikunnan edellytykset turvataan kansalaisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan yhteisillä kestävillä valinnoilla.
Raision Loimu on toiminnallaan ollut erinomaisesti toteuttamassa näitä liikun
tapoliittiseen ohjelmaan linjattuja ajatuksia. Lentopallo on lajina mitä parhaimmalla tavalla elämän iloa ja yhteisöllisyyttä lisäävää harrastustoimintaa. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden rentouttavaan ja monin tavoin kuntoa kohottavaan liikuntaan luonte
vassa seurassa.
Toivotan lämpimästi onnea juhlivalle Raision Loimulle, aktiivista nuoriso- ja harrastustoimintaa sekä monia voitokkaita pelejä myös tulevina vuosina!
Rauno Saari
Maaherra, Lentopalloliiton puheenjohtaja
Raision Loimun merkitys kotikaupungille
Raision Loimu perustettiin 14.09.1958 Raision kunnan Kaanaan kylässä toimivaksi urheiluseuraksi. Seura toi
mi alun perin yleisseurana, jonka toimintaan kuuluivat lentopallon lisäksi muun muassa yleisurheilu, hiihto, maastojuoksu,jääkiekkojapesäpallo. Vuonna 1967 Loi
musta tuli lentopallon erikoisseura. Alempien sarjojen kautta Loimu nousi keväällä 1977 mestaruussarjaan ja on siitä lähtien pelannut yhtäjaksoisesti pääsarjatasolla.
Vuoteen 1987 saakka Loimu pelasi mestaruussarjan pelit Turussa, koska Raisiossaei ollut SM-sarjan vaatimukset täyttävää pelisalia. Kerttulan liikuntahallin valmistumi
nen korjasi edellä mainitun puutteen. Loimu on pelannut 31 pääsarjakautta, joihin on sisältynyt kuusi Suomen mestaruutta ja lukuisa määrä muita mitalisijoja. Lisäksi seura on juhlinut yhden kerran Suomen Cupin voittoa.
Loimun merkitys kotikaupungille on monitasoinen. Yhtäältä seura yhdistetään jo nimensäkin perusteella Raisioon ja se on tärkeä elementti kaupungin julkisuuskuvassa.
Toisaalta seura harjoittaa SM-liigajoukkueen rinnalla erittäin laajaa juniori-, seniori- ym. lentopalloiluun liittyvää toimintaa. Toiminnan piirissä on satoja ihmisiä joko pelaa
massa tai muuten tukemassa seuraa. Talkootyön osuus on suuri. Loimun kotiottelut ovat aina vetäneet katsojia niin Raisiosta kuin naapureistakin. Seuralla on siis myös vankka ihmisiä yhdistävä merkitys, jota ei muuttovoittoisella seudulla sovi väheksyä. Lento
palloilu, samoin kuin mikä tahansa kuntoa kasvattava tai ylläpitävä toiminta, palkitsee harrastajansa hyvällä terveydellä ja reippaalla mielellä.
Loimun merkitys kotikaupungille tuli konkreettisesti mitattua keväällä 2002, kun seuraa uhkasi lopettaminen taloudellisten vaikeuksien seurauksena. Tuolloin alueen yritykset ja myös yksityiset ihmiset käynnistivät Pro Loimu liikkeen keräämään varoja seuralle. Taloudelliset haasteet ovat liikuntaseurojen arkea tänäkin päivänä ja vaativat taustayhteisöjen jatkuvaa vastuunkantoa jatkon turvaamiseksi. Suomen menestyksek
käimmän lentopallopallojoukkueen toiminnan turvaaminen myös jatkossa on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Onnea ja menestystä 50-vuotiaalle Raision Loimulle !
Kari Karjalainen
Raision kaupunginjohtaja
Oranssisydän pysäkillä
Puoli vuosisataa on vierähtänyt Loimun perustamissa- nojen lausumisesta ja seuran toiminnan käynnistämi
sestä. Viisikymmentä vuotta on erittäin kunnioitettava saavutus usealla eläm änalallapa varsinkin kun kyseessä on urheiluseura Jossa ympäristön muutos on ollut erit
täin rajua.
Muutos on ollut valtava alkuaikojen pienen yh
teisön kyläseurasta nykyiseen elinympäristöön, jossa ihmiset tekevät päätöksiä vapaa-ajan suhteen hyvin erilaisten mahdollisuuksien mukaan. Ihmisten vapaa- ajastaja mielenkiinnosta kilpailevat muiden urheilula
jien lisäksi muun muassa televisio ja internet.
Kiinnostavuus
Urheiluseuran on tärkeätä olla kiinnostava sekä harrastajien, katsojien että seuratoimijoi- den kannalta. Seuran tehtävä yhteisön osana on tuottaa kiinnostavia urheilutapahtumia ja antaa nuorille ja aikuisille mahdollisuuksia ja maileja harrastaa ja toimia ryhmässä tavoitteellisesti sekä kokea onnistumisen iloa että pettymyksestä toipumista. Se miten onnistumme saamaan ihmisiä mukaan katsomoihin ja saleille määräytyy täysin sen mukaan, miten kiinnostavaksi tekemisemme koetaan.
Retrohenki
Loimulaisuus on kautta koko seuran historian ollut se vahva, kantava tekijä jonka avulla vuodesta toiseen tuhannet henkilöt, juniorit, pelaajat, valmentajat, talkooväki ja muut toimijat ovat tehneet yhteisen asian eteen valtavasti töitä. Raision kuuluisa ’’Kerttulan henki” on se seitsemäs kenttäpelaaja, joka kertoo sitoutumisesta parhaiten. Juhlavuoden kunniaksi lanseerataan Loimun retrohenkinen vaatemallisto. Toivomme sen näkyvän mahdollisimman monen ’’loimulaisen” päällä. Vieläkin useamman ihmisen sisällä ja silmissä haluamme nähdä ’’oranssisydämen” palon, joka kantaa eteenpäin seuraavatkin vuosikymmenet.
Yhteiskunta tarvitsee henkilöitä joilla on tavoitteita, jotka kunnioittavat toisia ja arvostavat saavutuksia sekä toimivat yhdessä. Ollaan mukana tässä tekemisessä.
Suuri kiitos kuuluu yhteistyökumppaneille, (yritykset, kaupunki, koulut...) joita ilman toimintaa ei voisi toteuttaa. Erityiskiitos Altti Koivistolle, jo k a on tehnyt usean vuoden työn tämän teoksen kasaamiseksi. Tämä osoittaa parasta oranssisydäntä.
Onnea ja menestystä Loimun tuleville vuosille!
Jukka Rajakangas Puheenjohtaja
Sisällys
Kaanaan kyläseuran synty...9
Loimu vuosina 1958-67...10
Monipuolista toimintaa... 10
Asser Aallon ratkaiseva panos...12
Yleisurheilu, hiih to ja m aastojuoksu... 13
Jääkiekko, pesäpalloja lentopallo...14
Toiminta kävi liian la a ja k s i... 17
Tavoitteena nousu Suom ensarjaan... 19
2-sarjan vuodet 1971-75 ...21
Olavi Rajakangas Loimun ensimmäisenä valm entajana... 21
Eteenpäin menoa Jukka Rannan jo h d o lla... 22
1-sarjan vuodet 1975-77 ...28
Erkki Pölönen Loimun valm entajana... 28
Organisaation u u d is tu s ...29
Toiveiden tä y tty m y s... 30
Jukka Kutilan aikakausi 1977-87...34
Me tulimme jäädäksem m e... 37
Loimun asema SM-sarjan kärkijoukkueena vakiintuu... 42
Pronssi kirkastuu ho p eak si...45
Loimu - 7 9 kuroo Pieksämäen NMKYm etumatkaa k iin n i... 48
Unelman täyttym ys...53
Kultakausi jatkuu - vuodet 1982-84...60
Jukka Kutilan kolme viimeistä kautta Loimussa - vuodet 1984-87...67
Raision Loimu vuosina 1977-87... 71
Samaan aikaan Raisiossa... 71
SM -nousukarsinta... 72
Suomen C u p ... 73
Kasvattajaseura Raision L o im u ...73
Loimu palaa R aisio o n ... 75
Kerttulan liikuntahalli... 75
Jukka Europaeuksen valmentajakausi 1987-88... 77
Loimun lentopallotoiminta jatkuu Turussa 1-sarjatasolla...79
Jukka Rajakankaan valmentajakausi 1988-89...80
Loimu - 7 9 ...83
Power Cup Raisiossa 1.-4.6.1989... 83
Katos vaa poikii!...84
Raision Loimuun valmentaja maailman huipulta...84
Platonov teki Loimusta yhdessä vuodessa mestarijoukkueen... 88
Loimuun jälleen huippuvalmentaja... 93
Vodek Sadalskin ensimmäinen valmentajakausi 1990-91...93
Loimu - 7 9 ...96
Sadalskin valmentama maajoukkue m en esty y ...97
Sadalskin toinen kausi 1991-92... 97
Loimun kakkosjoukkue siirtyi Raisioon... 99
Maajoukkueen tavoitteena Bareelonan olym piakisat... 100
Platonovin p a l u u ... 101
Sopimusneuvottelut... 101
Kausi 1992-93 ... 102
Loimu 2 ... 106
Maailmanliiga 21.5.-25.7.1993 ... 107
EM-kisat Turussa ja Oulussa 4.-12.9.1993... 108
Kausi 1993-94 ... 110
Loimu 2 ... 114
Seuran ta lo u s ... 115
Hallinto... 115
Jorma Suden puheenjohtajakauden tilinpäätös... 116
Pettymyksen kausi 1994-95...117
Loimulla Suomen parhaat A-pojat...121
Jouko Lindbergin aikakausi...122
Kausi 1995-96... 122
Mestariksi etuajassa kaudella 1996-97...128
Kahden sarjan pelaaminen kaudella 1997-98 oli liikaa...134
Jouko Lindbergin kaksi viimeistä kautta L o im u s sa ...139
Kausi 1998-99... 139
Kausi 1999-2000 ...142
Juha Lönnqvistin kaksi kautta... 145
Loimun kuudes mestaruus kaudella 2000-2001...145
Loimu taistelee sarjapa!kastaan... 152
Loimun kohtalonhetki...154
Ismo Tuomisen valmentajakausi 2002-2003 ...158
Tapani Kalivaara (1947-2002)...161
Loimun uusi tuleminen kaudella 2 0 0 3 -2 0 0 4 ...162
Suomen Cupin voitto kaudella 2004-2005 ... 167
Ruslan Zhbankovin johdolla kauteen 2 0 0 5 -2 0 0 6 ...173
Kausi 2006-2007 - Loimun 30. pääsarjakausi... 178
Argentiinalaisopein eteenpäin kaudella 2007-2008 ... 184
Loimun Dream-tiim i... 192
Naislentopalloilu... 194
Loimu-Ladies... 196
Junioritoiminta...198
Senioritoiminta... 201
Presidenttipeli...202
L op u k si...205
Lähteet...206
Aluksi
Loim u Raisiosta -k\v]a kertoo yhdestä lentopallon SM-sarja-/SM-liigahistorian menes- tyneimmästä seurasta. Vuonna 1958 perustettu Raision Loimu oli alun perin yleisseura, jonka toiminnassa lentopallo oli yksi laji muiden joukossa.
Seuran alkaessa panostaa tosissaan lentopalloon 1970-luvun alkupuolella ei Turun seudulla ollut juuri minkäänlaista lentopallokulttuuria. Maaperä oli kuitenkin otollinen huippulentopallolle, sillä Raisiossa oli lentopalloinnostusta. Osoituksena siitä oli puu- laaki-ja työpaikkalentopalloilun suuri suosio paikkakunnalla 1970-luvulla.
Loimun uurastus palkittiin vihdoin keväällä 1977 joukkueen noustessa mestaruus
sarjaan. Siitä lähtien Loimu on pelannut yhtäjaksoisesti pääsarjatasolla. Näiden vuosien aikana se on voittanut kuusi kultamitalia, kaksi hopeamitalia ja kuusi pronssimitalia.
Seuran historia ei ole kuitenkaan ollut pelkkää menestystä. Keväällä 2002 Loimun tulevaisuus pääsarjatasolla oli uhattuna talousvaikeuksien vuoksi. Raision kaupungin tultua apuun Loimu selvisi kohtalonhetkestään.
Tämän jälkeen Loimun edustusjoukkueessa on panostettu nuoriin pelaajiin.
Seuran vuonna 2004 saavuttama Suomen cupin voitto oli osoitus perinteikkään lento- palloseuran uudesta tulemisesta. Loimun toimintaan kuuluvat myös naislentopalloilu, seniorilentopalloilu sekä vahva junioritoiminta. Raision Loimu lukeutuukin maamme suurimpiin junioriseuroihin. 50-vuotiaan Raision Loimun katse on määrätietoisesti suunnattu tulevaisuuteen.
Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat omalla arvokkaalla panoksellaan tehneet tästä kirjasta mahdollisen. Erityisen suuren kiitoksen ansaitsevat Jukka Europaeus ja Hannu Kakko, joiden asiantuntemus on ollut minulle suureksi avuksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Loim u Raisiosta on omistettu kaikille niille, joiden sydän sykkii Loimulle.
Raisiossa 15.7.2008 Altti Koivisto
Kaanaan kyläseuran synty
Kaanaan alueen asutus kasvoi voimakkaasti 1950-luvun lopulla Nesteen öljynja- lostamon tuomien uusien työpaikkojen myötä. Jalostamon rakennustyöt aloitettiin lokakuussa 1955 ja käynnistysvaiheeseen päästiin elokuun lopulla 1957. Samanai
kaisesti rakennettiin ensimmäistä asuntolarakennusta Viheriäisiin, joka valmistui vuonna 1957. Jalostamo vaati myös Raisionlahden poikki kulkevan tien, joka saatiin valmiiksi samaan aikaan jalostamon toiminnan käynnistymisen kanssa. Sitä ennen kaanaalaiset olivat kulkeneet Raision keskustaan Paikkarin kautta. Kaanaan hiljainen elämänmeno vilkastui Neste Oy:n rakentamisen seurauksena. Uudet asukkaat toivat mukanaan uusia virikkeitä. Lisäksi Nesteen työntekijöiden lapset toivat Kaanaan lapsimäärään sellaisen ratkaisevan lisäyksen, että Kaanaan kansakoulua oli vuonna 1964 pakko laajentaa entiseen koulurakennukseen verrattuna huomattavalla uudis
rakennuksella. Toki koulun laajennustarpeeseen vaikuttivat myös Imatran Voima ja Raision Tehtaat, joiden työntekijät rakensivat paljon Kaanaanmaalle. Koulusta tuli kylän toiminnan keskus.
Myös urheiluharrastus alkoi saada jalansijaa entistä enemmän. Loimun pe
rustajajäseniin kuuluva Antti Suominen muistelee näitä aikoja: ’’Kaanaassa oli 1950-luvun lopulla kova urheiluinnostus. Raision Kuulalla oli alaosasto Kaanaassa.
Myös Raision Ryhti alkoi suunnitella oman alaosaston perustamista Kaanaaseen.
Siitä lähti itse asiassa Loimun perustaminen liikkeelle, koska kaanaalaisten mielestä kahden alaosaston toimiminen ei ollut oikea ratkaisu pienessä kylässä.” Unohtaa ei voi myöskään vuonna 1958 perustettua Nesteen Urheilijoita. Sen toiminta oli tosin kerholuonteista ja rekisteröimätöntä, eikä sen nimissä tapahtunut virallista urheilu
toimintaa. Useat Raision Loimun alkuaikojen vetäjät olivat Nesteen palveluksessa ja Nesteen Urheilijoiden toiminnassa mukana. Näin ollen Kaanaan kyläseuran yhteydet Nesteen Urheilijoihin ovat ilmeisiä.
Keväällä 1958 pieni joukko kaanaalaisia urheiluihmisiä kokoontui Kaanaan koululle keskustelemaan uuden urheiluseuran perustamisesta. Koollekutsujana oli Nesteen korjaamolla vuoromestarina toiminut Väinö Kettunen. Opettaja Pertti Vuorimaa puolestaan järjesti kokoustilan koululta. Heidän lisäkseen kokoukseen osallistuivat Asser Aalto, Heikki Piirto, Mikko Numminen, Antti Suominen ja Lud
vig Virkki.
Seuraava vaihe oli uuden urheiluseuran perustava kokous Kaanaan koululla 14.9.1958. Paikalle oli kerääntynyt 82 henkeä. Kokouksen puheenjohtajaksi valit
tiin teknikko Väinö Kettunen ja sihteeriksi myymälänhoitaja Heikki Piirto. Kokous päätti yksimielisesti perustaa uuden urheiluseuran, joka liitetään SVUL:n alaisuuteen.
Seuran nimestä ei kuitenkaan vielä tehty päätöstä, vaan katsottiin parhaaksi julistaa nimikilpailu. Uuden seuran toimintaan päätettiin kuuluvaksi seuraavat lajit: hiihto, suunnistus, talvipalloilut, pöytätennis, p esä-ja jalkapalloilu sekä yleisurheilu. Seura aloitti toimintansa yleisseurana. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Väinö Kettunen sekä johtokuntaan Veijo Riistama, Ludvig Virkki, Pellervo Herranen, Esa Mantere ja Sirkka Lumiaho. Tilintarkastajiksi tulivat Viljo Markola ja Pertti Vuorimaa. Asser
A a lto ja Väinö Kettunen valittiin edustajiksi piirin sekä SVUL:n ja sen alaisten eri liittojen kokouksiin. Kokouksessa päätettiin myös eri jaostojen kokoonpanoista.
Puheenjohtajiksi näihin jaostoihin tulivat: Asser Aalto (yleisurheilu, hiihtoja suun
nistus), Heikki Piirto (jalkapallo ja talvipalloilut), Esa Mantere (pesä-, lentopallo ja pöytätennis), Saija Sirko (naisjaosto), Väinö Rautamaa (nuorisojaosto) ja Mikko Nousiainen (huvitoimikunta).
5.10.1958 pidettiin Kaanaan koululla kolmas kokous, jossa päätettiin seuran nimestä. Nimiehdotukset olivat: Raision Loimu, Raision Viher-Veikot, Raision Kajastus, Raision Kisa, Raision Kiri ja Raision Kisailijat. Raision Loimu sai puo
lelleen 17 ääntä. Seuraavaksi eniten kannatettiin Raision V iher-V eikot-nimeä 14 äänellä. Loimu-nimen ehdottajat Antti Suominen ja Mikko Numminen palkittiin kahvipaketeilla. Seuran nimi tuli Nesteen öljynjalostamon krakkaustornin ’’ikuisesta liekistä” . Loimu-nimen voi nähdä symbolisoivan palavaa urheiluinnostusta, mikä on vaikuttanut seuran syntymiseen.
Loimu vuosina 1958-1967 Monipuolista toimintaa
Uuden, toimeliaan seuran perustaminen merkitsi piristysruisketta Raision urheilulle.
Loimun tulo synnytti kilpailutilanteen vanhojen seurojen Kuulan ja Ryhdin sekä uuden tulokkaan kesken.
Loimun vuoden 1959 toimintavuosi käynnistyi tammikuussa Kaanaan kansa
koulussa pidetyllä vuosikokouksella. Seuran puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti edelleen Väinö Kettunen. Johtokunnan jäseniksi tulivat Sirkka Lumiaho, Veijo Riistama, Pellervo Herranen, Ludvig Virkki ja Unto Lyyra. Entinen yleisurheilu, hiih to ja suunnistusjaosto katsottiin parhaaksi jakaa kahteen osaan siten, että hiihto ja suunnistus muodostivat oman jaoston erillään yleisurheilusta. Edellisen puheen
johtajaksi tuli Unto Lyyraja jälkimmäisen puheenjohtajaksi Asser Aalto. Lisäksi pe
rustettiin kokonaan uusi naisvoimistelujaosto, jonka puheenjohtajaksi valittiin Martta Hietamäki. Ja lk a -ja talvipalloilujaoston puheenjohtajaksi tuli Heikki Piirron tilalle Raimo Lindqvist ja Heikki Piirto puolestaan siirtyi pesäpallo-ja pöytätennisjaoston puheenjohtajaksi. Aiemmin pesäpallon ja pöytätenniksen kanssa oman jaoston muo
dostanut lentopallo irroitettiin omaksi lento-ja koripalloilujaostoksi, jonka vetäjäksi valittiin Lauri Kangas. Saija Sirko jatkoi naisjaoston puheenjohtajana. Nuorisojaoston puheenjohtajaksi vaihtui Pertti Vuorimaa j a huvitoimikunnan puheenjohtajana jatkoi Mikko Numminen. Seuralle oli alkanut kertyä jo vähän kalustoa, joten tarvittiin kalustonhoitaja. Tähän tehtävään valittiin Olavi Rikkonen. Seuran leikekirjaa alkoi ylläpitää Tapani Piirainen.
Loimu sai myös kaksi lahjoitusta. Toimintansa lopettanut Kaanaan pienvilje
lijäyhdistys lahjoitti vuosikokouksessa seuralle yhdistykseltä jääneet 7437 silloista
markkaa. Myös lopetettu Raision Kuulan Kaanaan alaosasto lahjoitti varansa seuran käyttöön. Lahjoitus oli suuruudeltaan 1272 markkaa.
Vuosikokous teki päätöksen seuran väreistä ja johtokunta valtuutettiin teke
mään lopullinen ratkaisu seuran edustusasusta. Heikki Piirto muistelee: ’’Loimun värit syntyivät jalkapallo-ja talvipalloilujaoston kokouksessa meidän olohuoneessa.
Jaostossa mukana ollut Raimo Lindqvist oli tupakkamies. Hän heitti Nortti-askin pöytään ja sanoi; 'Tuossa on pojat seuralle hyvät värit!' Siinä sitä katseltiin ja todettiin, että oranssi ja musta ovat hyvät värit. Ne tulivat Loimun väreiksi ja ovat edelleen.
Vuosikokouksessa rupesimme miettimään, että seuralle täytyy saada verryttelypuku.
Siihen aikaan ei ollut paljonkaan erilaisia pukumalleja. Puvun olkapäät tulivat m us
tiksi, muuten pusero oli väriltään oranssi j a housut mustat. Minä kauppiaana rupesin ottamaan tilauksia vastaan. En voinut kuvitella ikimaailmassa, että tulisi sellaista kansanliikettä puvun ostamiseen. Koko kylä osti itselleen puvut. Kaupassa oli satoja pukuja lajiteltuina ja kyläläiset tulivat hakemaan omansa. Puvut loppuivat kesken ja minä tein toisen tilauksen. Meillä oli sopimus Pukutehdas Rauman Urheilun kanssa, että aina kun tulee 50 puvun tilaus, niin siitä sai 30-40 cm korkean kuparipatsaan, urheilijapatsaan. Minä sain niitä kaksi ja soitin sinne, että niitä pitää lähettää kym menen lisää. Loimu järjesti pitäjän koulujen väliset cup-sarjat ja lk a -ja pesäpallossa urheilijapatsaiden ollessa kiertopalkintoina. Loimun verryttelyasua kutsuttiin puoliksi piruillen "Kaanaan kansallispuvuksi", koska ihmiset käyttivät sitä joka päivä.”
Raision Loimun ensimmäinen täysi toimintavuosi oli vireä. Hiihdossa käytiin jäsentenvälisiä kilpailuja. Raision kunnan hiihtomestaruuskilpailuissa menestyi loimulaisista parhaiten Kaino Suominen sijoittuen toiseksi pääkilpailuna käydyssä yleisen 15 km:n matkalla. Kevään tullen alkoivat maastojuoksukilpailut. Toukokuussa Loimu sai järjestettäväkseen kunnan maastojuoksukilpailut, jotka pidettiin Kaanaan koulun maastossa. Yleisen sarjan 4 km:n kilpailun voitti Loimun Ilpo Höykinpuro.
Loimun kesätoimintaa haittasi oman urheilukentän puuttuminen, sillä Kaanaan kansakoulun viereen lähinnä talkoovoimin rakenteilla ollut kenttä oli vielä keskeneräi
nen. Niinpä yleisurheilijat kilpailivat Ihalan kentällä. Seuran parhaita yleisurheilijoita yleisessä sarjassa olivat muun muassa Heikki Piirto (pikamatkat) ja Ilpo Höykinpuro (keskimatkat). Pesäpalloilijat aloittivat keväällä harjoitukset Kaanaan koulun pihalla.
Heinäkuussa Ilmajoen Kisailijoiden mestaruussarjajoukkueen Jussi Kiikeri ja Paavo Mäntylä kävivät opastamassa Loimun pesäpalloilijoita lajin perustiedoissa ja - t a i doissa. Saadut opit tuottivat hedelmää, sillä syksyllä Loimun pesäpallojoukkue voitti perussarjan piirin mestaruuden. Kohottelunsa pesäpalloilijat pelasivat Turussa.
Loimun lentopallojoukkue lähti kokeilumielessä mukaan talvisarjan län- silohkoon. Lentopalloilijoilla oli yksi harjoitusvuoro viikossa Tahvion koululla.
Kesällä joukkue osallistui piirin kesäsarjaan sijoittuen kuuden joukkueen lohkossa kolmanneksi. Myös koripallo tuli mukaan Loimun toimintaan. Turun Urheiluliiton mestaruussarjajoukkueessa pelannut. Nesteen konttoripäällikkö Veijo Riistama veti kerran viikossa nuorten koripallokoulua Tahvion koulussa riippumatta siitä, mihin seuraan pojat kuuluivat. C-juniorien joukkue osallistui piirin sarjaan. Valitettavasti lupaavasti alkanut koripalloilu päättyi seurojen eripuraisuuteen.
Nuoren urheiluseuran jäsenm äärä kasvoi vuoden 1959 aikana 200:sta 400:
aan. Tähän vaikutti osaltaan Kuninkojalle kesäkuussa perustettu Loimun alaosasto, jonka puheenjohtajaksi valittiin Pentti Sulonen. Kuninkojalaisetaloittivattoimintansa
hiihdolla, p e s ä -ja lentopallolla, pöytätenniksellä sekä maastojuoksulla.
Asser Aallon ratkaiseva panos
R a isio n L oim iin y le isiirh e ili- jo itu . Y lä r iv issä v a se m m a lta A s s e r A a lto , T oivo P enttinen, K a in o Su om inen Ja K a le v i P iip p o n e n . A la rivis.sä v a s e m m a lta E sko L a m p io la , E ero H yp p ä n en , R e in o S a n ta h a rju s e k ä U po H öykin pu ro. Kuva on v u o d e lta 1959.
{K iiisio u L o im u n ark isto }
Loimun toiminnan alkuvuosina yleisurheiluja hiihto olivat seuran päälajeja. Harjoit
telu oli ympärivuotista: kesällä yleisurheiltiin, syksyllä siirryttiin maastojuoksuun, talvella hiihdettiin ja keväällä aloitettiin jälleen maastojuoksuharjoitukset. Koulun ympäristö oli urheilun keskipiste Heikki Piirron hoitaman Turun Osuuskaupan Kaa
naan myymälän lisäksi, missä pidettiin palaverit.
Ihmiset ovat ratkaisevia kaikissa organisaatioissa. Loimulla oli onni omistaa Asser Aalto, joka oli jo aikaisemmin vetänyt Raision Kuulan Kaanaan alaosastoa.
Hän oli syntyperäinen kaanaalainen, joka viljeli Jaakkola -nim istä kotitilaansa.
Nesteen aloittaessa toimintaansa Asser Aalto hakeutui töihin sinne toimien varas
tonhoitajana. Pesäpalloa lukuun ottamatta hän oli kaikessa mukana, mutta erityisen rakkaita lajeja hänelle olivat yleisurheiluja hiihto. Hänellä oli taito innostaa nuoria j a hän tuli kaikkien kanssa toimeen. Heikki Piirto kertoo: ’’Satoi tai paistoi, Asser Aalto paineli Wartburgillaan kellon tarkkuudella urheilukentälle vetämään nuorten yleisurheiluharjoituksia. Asserin vetämissä harjoituksissa kävi säännöllisesti 20-30
poikaa.” Hänen valmentamia nuoria olivat Leo Ahonen, Simo Rantala sekä Harri ja Heikki Virtanen, jotka kaikki erikoistuivat myöhemmin soutuun. Leo Ahonen edusti maatamme Munchenin ja Montrealin olympiakisoissa. Simo Rantala ja Virtasen veljekset ovat osallistuneet maailmanmestaruuskisoihin. Muita Aallon valmennuk
sessa olleita lahjakkaita, nuoria urheilijoita olivat Pentti Lampiola, Kari Nurmi ja Timo Vanto.
Asser Aallon omistautumisesta Loimun toimintaan käy esimerkkinä Kaanaan koulun viereen syksyllä 1965 talkoovoimin rakennettu jääkiekkokaukalo. Hän kaa
toi kaukalon rakentamiseen tarvittavan puutavaran omasta metsästään. Puutavara sahattiin Reunasen sahalla, ja kaukalon laidat tehtiin talkoilla Jaakkolassa. Asser Aallon lisäksi talkoisiin osallistuivat lukemattomina iltoina oman työpäivänsäjälkeen Kalevi Koivusalo, Heikki Laine, Ilmo Niemiölä ja Eero Juottanen. Heidän lisäkseen työhön osallistuivat seuran juniorit. Toki kuntakin osallistui kaukalon rakentamiseen osoittamalla sille paikan, tasoittamalla sen ja järjestämällä kentän valaistuksen. Li
säksi Asser Aalto lahjoitti omista varoistaan usean tuhannen markan arvosta seuralle jääkiekkomailoja. Heikki Piirto muistaa, miten Asser Aalto vannotti häntä monet kerrat tämänlaatuisista lahjoituksista sanoen: ’’Älä sitten koskaan kerro, mistä nämä on tullu.”
Yleisurheilu, hiihto ja maastojuoksu
Loimun toiminta jatkui vuoden 1959 jälkeen vilkkaana. Seura järjesti jäsentenvälisiä kilpailujaja seuramestaruuskisoja. Vuosina 1960-1964 Loimu toimi piirikunnallisten hiihtojen järjestäjänä. Loimun hiihtojoukkue osallistui maakuntaviesteihin. Seurojen välisiä kilpailuja käytiin yleisurheilussa, hiihdossa ja maastojuoksussa. Näissä mit
telöissä Loimun kilpakumppaneina olivat Ruskon Yritys, Maarian Mahti, Paattisten Pamaus sekä Vahdon Tuisku. Lisäksi Kaanaassa pidettiin vuosina 1960-1965 kunnan mestaruuskisoja hiihdossa, yleisurheilussa ja maastojuoksussa. Yleisen sarjan mes
taruuksia voittivat Loimun urheilijoista Ilpo Höykinpuro ja Kaino Suominen. Simo Rantala voitti useita ikäkausimestaruuksia hiihdossa.
Keväällä 1961 harjoitteluolosuhteet paranivat Viheriäisiin rakennetun puru- radan valmistuttua. Nesteen Urheilijat olivat hankkeen puuhaihmisiä, mutta myös loimulaiset olivat talkoissa mukana. Rata nimettiin Kaanaan poikien esikuvan.
Nesteellä sosiaalivirkailijana työskennelleen, olympiajuoksija Simo Salorannan mukaan ’’Simon poluksi” . Kauan rakenteilla olleen Kaanaan urheilukentän vihkiäis
juhla pidettiin kesäkuussa 1963. Raision urheilulautakunnan puheenjohtaja Heimo Hellsten toivotti yleisön ja urheilijat tervetulleiksi. Raision kolmannen urheilukentän vihkiäispuheen piti kunnanhallituksen edustaja Toivo Kivipelto. Myös Loimun pu
heenjohtaja Väinö Kettunen esitti tervehdyksensä. Juhlan muuhun ohjelmaan sisältyi puhallinmusiikkia, runonlausuntaa sekä liikunta-ja lauluesityksiä. Juhlallisuuksien jälkeen käytiin kunnan yleisurheilumestaruuskisat. Oivallinen esimerkki Loimun hiihtäjien kekseliäisyydestä ja talkoohengestä oli saman vuoden syksyllä seuran
’’työmyyrän” Asser Aallon maille rakennettu olkirata. Vaihtelevaan maastoon tehty, 350 metrin pituinen olkirata paransi seuran hiihtäjien harjoitusmahdollisuuksia pitkän lumettoman syksyn aikana.
Vuosina 1963-1964 oli vireillä kunnianhimoinen suunnitelma hiihtokeskuksen rakentamisesta Raisioon. Urheilulautakunta valmisteli asiaa ja kävi tutustumassa hiihtokeskuksen paikaksi sopiviin alueisiin. Ehdolla olivat Kuuanvuori ja Kullaan- vuori. Suunnitelmiin kuului muun muassa 70 metrin hyppyrimäen rakentaminen Raisioon. Suomen Hiihtoliitto antoi hankkeelle puoltavan lausuntonsa. Suunnitelman voimakkain puolesta puhuja oli Raision Loimun Timo Lumijärvi. Hankejäi kuitenkin suunnitteluasteelle.
Jääkiekko, pesäpallo ja lentopallo
Jääkiekon suosio alkoi kasvaa maassamme 1960-luvulIa. Kaanaassakin laji keräsi runsaasti nuorisoa pariinsa. Ennen kaukalon pystytystä Kaanaan pojat harjoittelivat luonnonjäällä Järviniityssä. Loimulla oli yhteistoimintaa Nesteen Urheilijoiden kanssa nappulaliigakiekkoilussa. Näm ä ottelut pelattiin Viheriäisten kaukalossa.
Nesteen asuntoalueen lähellä. Kaanaan jääkiekkokaukalo pystytettiin vuoden 1965 lopulla koulun viereen. Pystytyksestä vastasivat samat miehet, jotka olivat tehneet sen talkootyönä. Aikaisemmin syksyllä Loimu oli perustanut jääkiekkojaoston, jonka puheenjohtajaksi valittiin Kalevi Koivusalo. Seura ilmoitti B-jaC-juniorienjoukkueet piirin sarjoihin Asser Aallon toimiessa valmentajana. Lisäksi jo useampana vuotena pelattua nappulaliigaajatkettiin entiseen tapaan. Innostusta uuteen lajiin kuvasti, että seuran harjoituksissa uudessa kaukalossa kävi tuona talvena nappulajääkiekkoilijat mukaan lukien sata pelaajaa.
L oim u n n u o ria jä ä k ie k k o ilijo ita vu o n n a 1966.
(R a isio n Loim un arkisto)
Pesäpalloilijat valmistautuivat kevättalvella 1960 lähestyvään maakuntasarjaan muun muassa hiomalla lyöntitekniikkaa pressuunlyöntiharjoituksilla Kaanaan kou
lulla. Kesällä joukkue joutui siirtämään usein maakuntasarjan kotiottelunsa Turun Kupittaan kentälle Kaanaan kentän huonokuntoisuuden vuoksi. Loimu sijoittui loh
kossaan kolmanneksi, mikä oli hyvä saavutus nousijajoukkueelle. Kauden päätteeksi joukkue osallistui Turun Sanomien aluecup-sarjaan selviten loppuotteluun, jossa Loimu voitti Laitilan Laakan. Näin pesäpalloilijat saivat vuodeksi haltuunsa Turun Sanomien kiertopalkinnon. Heikki Piirto muistelee: ’’Joukkueen rungon muodostivat Nesteellä töissä olleet pelaajat. He olivat valmiita pelaajia, jotka olivat tulleet tänne töiden perässä.”
Seuraavalla kaudella Loimu ei päässyt kertaakaan pelaamaan sarjaotteluja kotikentällään. Joukkue matkasi ’’kotiotteluihin” ja vieraspeleihin Perttalan tilan isännän, Viljo Markolan, kuorma-auton lavalla. Myöhempinä vuosina pelimatkat tehtiin pakettiautolla tai henkilöautoilla. Vaikeuksista huolimatta Loimu menestyi jälleen mainiosti maakuntasarjassa ja uusi syksyllä 1961 Turun Sanomien cup-mes
taruuden voittamalla loppuottelussa Turun Toverit.
Seuran pesäpalloilijoiden menestyksekkäin kausi osui vuoteen 1962, jolloin joukkue voitti maakuntasarjan länsilohkon. Lohkovoittajien Loimun ja Loimaan Pallon ll-joukkueen keskinäiset karsintapelit Suomi-sarjaan noususta päättyivät kui
tenkin loimaalaisten hyväksi. Syyskuussa Loimu voitti kolmannen kerran peräkkäin Turun Sanomien cupin. Loppuotteluvastustajana oli Kosken Kaiku.
Loimun pesäpallojoukkueen runkopelaajia olivat Aarne Kumpulainen, Pentti ja Mauno Suonpää, H eim o ja Kalevi Laine, Erik Jaakkola, Keijo Suominen, Raimo Toivonen, Heikki P iirto ja Esa Mantere. Seuran omista kasvateista lahjakkain oli Hannu Ahonen, joka pelasi sittemmin Lännen Pallon Suomi-sarjajoukkueessa. Loimu pelasi maakuntasarjassa 1960-luvun puoliväliin saakka. Viimeiset vuodet varsin iäkäs joukkue pelasi perussarjassa ja otti osaa ikämiesten turnauksiin. Entisen itä-länsi pelaajan Esa Mantereen lentävä lause kuului: ’’Pitää lyödä niin, ettei tarvii juosta.”
L o im u n p e s ä p a llo jo u k ku e k u v a ss a o ik e a lla . Jou kku een “m a sk o tin "
K ir s ti P iir ro n v ie r e ss ä K e ijo S u om inen. H eik k i P iir to , P ekka S alon en , K a le v i L ain e, H eim o L ain e, E rik Ja a k k o la , R a im o T oivonen, M a u no S u o n p ä ä j a P en tti S u o n p ä ä . K u v a on v u o d e lta 1961.
(H eikki P iirron kokoelm a)
Loimu pelasi 1950-luvun lopulla j a 1960-luvulla vaihtelevalla menestyksellä lentopalloa. Reino Santaharju kertoo näistä ajoista:’’Ensin pelasimme perussarjassaja s en jälkeenm aakunta sarjassa joka oli kolmanneksi ylin sarjaporras. Sen jälkeen tuli
vat Suomensarja ja mestaruussarja. Tulin Loimuun heti vuonna 1958 ollessani töissä Raision Tehtailla. Joukkueen runko muodostui Tehtaitten työntekijöistä. Suomisen Antti, Kankaan Lauri ja Pölösen Erkki olivat minun lisäkseni töissä Tehtailla. Muut pelaajat, joita olivat muun muassa Liekkalan Juhani, Rekolan Juhani ja Lempisen Veikko asuivat Tahvion koulun lähellä. Liekkalan Jussi asui itse asiassa koululla, sillä hänen vanhempansa olivat töissä koululla. Talvisin pelasimme sarjaotteluja koululla ja kesäisin pelasimme Suomi-cupin pelejä Tehtaitten ulkokentällä. Loimun lentopallo oli alkuvuosina lähinnä pelailua ilman kauaskantoisempia suunnitelmia.
Pelimatkat kuljimme omilla autoillamme. Sellaiset kaverit olivat joukkueelle tuiki tarpeellisia, joilla oli oma auto. Sillä perusteella pääsi pelaamaan. Pelimatkat suun
tautuivat Somerolle, Loim aalleja Saloon.” Antti Suominen jatkaa: ’’Siihen aikaan oli pääasia päästä pelaamaan. Harjoitusinto ei ollut niin kova. Pärjäsimme hyvin, koska olimme toisillemme jo tuttuja. Tehtaitten runkoporukkaa täydennettiin muutamilla lähiseudun pelaajilla. Liekkalan Juhanin isä oli Tahvion koulun talonmiehenä ja näin meille järjestyi tarpeen tullen ylimääräisiä pelivuoroja. Tahvion koulu oli pitkään meidän kotisalina ja se oli hankala paikka sellaisille vierasjoukkueille, jotka olivat tottuneet avarampiin saleihin. Loimun pelatessa jo Vaisaaren koululla siirsimme muutaman ottelun tarkoituksella Tahvion koulun pieneen saliin.”
1960-luvun puolivälissä Loimun maakuntasarjassa pelanneen joukkueen va- kiopelaajia olivat Tauno Aalto, Juhani Liekkala, Reino Santaharju, Antti Suominen, Juhani Rekola, Erkki Pölönen, Raimo Honkanen, Esko Koivisto sekä nuori lupaus Ossi Gustafsson. Kaudella 1965-66 Loimu oli vaikeuksissa säilyttää sarjapaikkansa.
L oim uja Lohjan Louhi jäivät tasapisteissä sarjan viimeisiksi. Huhtikuussa käydyssä uusintaottelussa Loimu oli selkeästi parempi voittaen lohjalaiset eränumeroin 3-0.
Kesäkuussa 1966 käydyt Helsingin Suurkisat oli käännekohta Loimun lentopalloi
lussa. Joukkue selvitti tiensä mitalipeleihin sijoittuen lopulta kolmanneksi. Selitys yllättävään menestykseen oli joukkueen uusi vahvistus Olavi Rajakangas. Hänen pa
noksensa antoi itseluottamusta muillekin. Tauno Aalto muistelee: ’’Olavi Rajakangas oli vahvistus joukkueelle sekä taidollisesti että ennen kaikkea henkisesti. Hän oli jo varttunut, paljon kokenut pelaaja. Loimuun siirtyessään hän ei ollut enää parhaiden päiviensä vedossa, mutta huippupelaaja Varsinais-Suomen tasolla. Parhaimmillaan hän oli ollut lähes maajoukkuetason lentopalloilija. Hän tuli Turun Tovereista Loi
muun. Joukkue sai hänestä turvallisen isähahmon. Vaikka hän oli omalla tavallaan äksy ja tiukka, hänellä riitti kanttia niin itse ratkaista tilanteita kuin puhumallakin pistää toiset ratkaisemaan. Siihen aikaan meillä ei ollut varsinaista valmentajaa.
Minä j a Pölösen Erkki olimme yhdessä valmentaneet joukkuetta pelaaja-valmenta
jina.” Erkki Ekholm (ent. Pölönen) jatkaa: ’’Rajakankaan Olavi tuli töihin Raision Tehtaille. Minä ja Santaharjun Reino saimme puhuttua hänet Loimuun. Ensin hän ei ollut kiinnostunut, mutta lopulta hän tuli meidän joukkueeseen. Minä olin silloin Tehtaitten korjauspajalla töissä j a tein hänelle autotallin oven saranat. Näin Olli sai
vastinetta Loimuun tulolleen.” Keväällä 1967 Loimun Ossi Gustafsson valittiin 13 muun nuoren kanssa nuorten maajoukkuevalmennettavien katsastustilaisuuteen Helsinkiin. Huomionarvoista oli, että Gustafssonia lukuun ottamatta muut valitut olivat mestaruus-tai Suomensarjan joukkueista. Näin maakuntasarjajoukkue Raision Loimu sai myös osakseen huomiota.
Syksyllä 1967 Loimu sai käyttöönsä vasta valmistuneen Vaisaaren koulun lii
kuntasalin. Toki harjoituksia pidettiin edelleen myös Tahvion koululla. Harjoittelusta tuli määrätietoisempaa. Antti Suominen kertoo: ’’Vaisaaren tultua kotisaliksemme pelaajien määrä lisääntyi ja näin ollen oli tultava harjoituksiin, jos mieli päästä jo u k kueeseen.” Loimulla oli asettaa kaksi joukkuetta sarjoihin. Kakkosjoukkue aloitti perussarjan ja seuran ykkösjoukkue asetti tavoitteekseen nousun Suomensarjaan kauden 1967-68 päätteeksi seuran 10-vuotisen toiminnan kunniaksi.
L o im u n m a a k u n ta sa r ja s s a p e la n n u t le n to p a llo jo u k k u e k a u d e lla
1 9 6 5 -6 6 , V asem m a lta R a im o H on kan en . J u h a n i R e k o la , Ju h an i L ie k k a la , A n tti S u o m in en . E rkki P ö lö n en , E sk o K o iv is to , Tauno A a lto j a R e in o S a n ta - harju . K u v a s ta p u u ttu u O s s i G u sta fsso n .
fR a isitm Intiim iin a tk is to )
Toiminta kävi liian laajaksi
Vuoden 1959 jälkeen Loimun puheenjohtajina toimivat Väinö Kettunen (1960, 1962 - 1964), Pertti Vuorimaa (1961) ja Eero Juottanen (1965-1968). Jaosto
jen lukumäärä vaihteli vuoteen 1967 saakka seitsemästä kahdeksaan. Esimerkiksi vuonna 1966 oli seuraavat jaostot: hiihto-, yleisurheilu-, jääkiekko-, pesäpallo-, palloilu- (lento-ja jalkapallo sekä nappulaliiga) ja naisjaosto sekä huvitoimikunta.
Aiemmasta nuorisojaostosta luovuttiin vuoden 1966 vuosikokouksessa ja nuoriso
toimintaa päätettiin hoitaa yhteisesti eri jaostojen kesken. Vuosien varrella jaostojen puheenjohtajuudet ja kokoonpanot vaihtelivat. Poikkeuksena oli yleisurheilujaosto.
jonka puheenjohtajana oli koko ajan Asser Aalto. Kaikki seuran hyväksi tehty työ oli talkootyötä. Varoja kerättiin järjestämällä muun muassa rom u-ja paperikeräyksiä sekä arpajaisia. Liikeyrityksiltä saatuja suurimpia lahjoituksia olivat rintanumerolaput hiihtokilpailuja varten ja lentopalloilijoiden saamat pelipaidat.
Vuodesta 1967 tuli vedenjakaja Loimun historiassa. Seuran toiminta oli käynyt liian laajaksi pienen kyläseuran voimavaroille. Vetäjät alkoivat väsyä. Loimun puu- hamies Asser Aalto väsyi muiden mukana ja lopetti. Toinen keskeinen loimulainen Heikki Piirto kertoo: ’’Hoidin kaupasta käsin vuosikaudet seuran asioita. Tuli sei lainen vaihe, että minä aloin kyllästyä. Loimun toiminta oli muutenkin laimenemaan päin.
Puhuin Väinö Kettuselle, että alkaisimme keskittyä palloiluun.” Loimu alkoi käydä neuvotteluja Kuulan kanssa siitä, että Kuula saisi Loimulta yleisurheilun ja hiihdon ja näin kävikin. Tammikuun vuosikokouksessa Loimu päätti luopua yleisurheilusta ja hiihdosta, mutta seurassa jatkettiin jalkapallolla, pesäpallolla, jääkiekolla ja len
topallolla. Loimun hiihtäjistä ja yleisurheilijoista osa siirtyi Kuulaan, osa Ryhtiin ja osa lopetti. Vuoden 1967 lopulla heräsi Raisiossa ajatus uuden palloiluseuran perustamisesta. Marraskuussa perustetusta Raision Palloseurasta tuli jalkapallon ja jääkiekon erikoisseura. Näin ollen Loimu saattoi luopua jalkapallosta ja jääkiekosta uuden erikoisseuran hyväksi. Loimu lahjoitti uudelle seuralle jääkiekkovarusteensa ja luovutti kauppalalle rakentamansa jääkiekkokaukalon. Pesäpallo hiipui vähitellen pois seuran toiminnasta. Tosin sitä jatkettiin muutaman välivuoden jälkeen. Loimu alkoi keskittyä lentopalloon. Ilman tätä vuoden 1967 kauaskantoista päätöstä ryhtyä erikoisseuraksi Loimu olisi ehkä vieläkin valtakunnallisesti tuntematon pikkuseu- ra.
Tavoitteena nousu Suom ensarjaan
Syksyn 1967 aikana Loimun lentopalloilijat harjoittelivatkahdesti viikossa Vaisaaren ja Tahvion koulujen saleissa. Pelipaikoista käytiin kovaa kilpailua ja jokainen yritti päästä mahdollisimman hyvään kuntoon. Lentopalloilijoita nähtiin jopa maastolen- keillä.
Kauden 1967-68 maakuntasarjan lohkojakoa oli muutettu siten, että Turun seudunjoLikkueidenvastustajattulivat Harjavallasta, Kokemäeltä, N akkilastaja Vam
malasta. Aikaisemmin Loimun vastustajat olivat olleet Helsingin suunnalta. Turun seudulta olivat Loimun lisäksi Turun Kisa-Veikot, Yliopiston Urheilijat ja Naantalin VG-62. Syksyn harjoituspeleissä Loimu oli kulkenut voitosta voittoon, joten jo u k kue lähti maakuntasarjaan sarjanousu tavoitteenaan. Loimun ykkösjoukkueeseen kuuluivat Tauno Aalto, Olavi Rajakangas, Ossi Gustafsson, Esko Koivisto, Erkki Pölönen, Reino Santaharju, Matti Vermola ja Juhani Liekkala. Loimun menestys ei kuitenkaan ollut odotusten mukainen. Sarjan parhaaksi osoittautui Harjavallan Työväen Urheilijoiden joukkue.
Kauden päätyttyä yli kaksimetrinen Ossi Gustafsson siirtyi Suomensarjassa pelanneeseen Turun Toverien joukkueeseen. TuToissa pelasi jo ennestään Loimun kasvatti Kai Sukoinen, joka oli siirtynyt vuotta aiemmin VG-62:sta Tovereihin.
Sukoinen oli pelannut myös nuorten maajoukkueessa. Nuorten maajoukkueleirillä ollut Gustafsson vaihtoi vuonna 1970 lajia lentopallosta koripalloon. Hänen kori- pallouransa alkoi Turun Riennon mestaruussarjajoukkueessa. Kaudella 1972-73 hän oli voittamassa Turun NMKYm ensimmäistä Suomen mestaruutta. Ossi Gustafsson edusti maatamme 34 maaottelussa.
Ensimmäisen kerran Loimu oli lähellä kaivattua sarjanousua kaudella 1968-69.
Silloin Loimun kanssa samassa lohkossa pelasivat Turun Isku, Yliopiston Urheilijat, VG-62, Uudenkaupungin Roima, Salon N M K Y ja Kokemäen Kova-Väki. Tammi
kuussa Loimu siirtyi sarjan johtoonja oli kiinni sarjanousussaaina viimeiseen otteluun Turun Iskua vastaan. Vaisaaren koululla käydyn ratkaisuottelun voitti kuitenkin Isku eränumeroin 3-1. Näin turkulaiset nousivat takaisin Suomensarjaan, mistä joukkue oli pudonnut edeltävällä kaudella. Ottelun alussa Olavi Rajakangas palkittiin Loimun vuoden 1968 parhaana pelaajana.
Seuran vuosikokouksessa tammikuussa 1969 uudeksi puheenjohtajaksi valit
tiin, Raision Tehtailla työnjohtajana toiminut, Lauri Kangas. Johtokunnan jäseniksi valittiin puolestaan Tauno Aalto, Reino Santaharju, Erkki Pölönen, Katriina Sirko, Juhani Rekola, Risto Aalto ja Heikki Piirto. Loimun talouden tukijalkana oli ollut vuodesta 1967 Raision keskustassa toiminut veikkaustoimisto. Reino Santaharju muistelee: ’’Loimun veikkaustoimisto oli Pullin kioskilla. Keskiviikkoisin teimme vuoronperään veikkausti 1 itystä, jossa vierähti aikaa aamuyöhön saakka. Vuorot olivat kerrallaan kuukauden pituisia. Tilityksestä huolehti noin kymmenen hengen ryhmä.
Veikkaustoimistolla oli säännöllisenä tulonlähteenä huomattava merkitys Loimun toiminnalle. Seura hoiti veikkaustoimistoa 1990-luvun alkupuolelle saakka.”
Syksystä 1969 alkaen Loimu pelasi kotiottelunsa Raision kauppaoppilaitoksen salissa. Samana syksynä Loimussa päätettiin aloittaa nuorten lentopallovalmennus yhtenä iltana viikossa. Nuorten harjoituksia vetivät Erkki Pölönen ja Tauno Aalto.
Varsin ailahtelevan kauden jälkeen Loimu järjesti Raision Urheilijoiden kanssa keväällä 1970 Raision ensimmäisen kansainvälisen lentopalloturnauksen. Raisio- laisjoukkueiden vieraana oli Södertälje Finlandia -joukkue, jonka pelaajat olivat ruotsinsuomalaisia. Turnauksen voitti Loimun joukkue. Vuoden 1969 parhaina pelaajinaan seura palkitsi Tauno Aallon ja Erkki Pölösen.
Syksyllä 1970 Loimu vahvistui. Joukkueeseen siirtyivät Turun Tovereista Kai Sukoinen ja Jaakko Lindroth. Kolmas uusi pelaaja oli Martti Sirkiä. Ykköjoukkueen muut pelaajat olivat Reino Santaharju, Tauno Aalto, Erkki Pölönen ja Matti Vermola sekä seuran omat kasvatit Jukka Europaeus ja Jukka Vihervuori.
Muutoksia tapahtui myös seuran johdossa, sillä Loimun vuosikokouksessa tammikuussa 1971 seuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin, Raision Yhteiskoulun opettaja, Reino Vieno. Johtokunnan jäsenistön muodostivat Heikki Piirto, Martti Sir
kiä, Reino Santaharju, Paavo Tulonen, Matti Pöyri, Marja Europaeus, Lauri Kangas ja Irja Pölönen. Seuran toiminta laajeni, kun seuran johtokunta oli kokouksessaan syksyllä 1970 päättänyt ottaa pesäpallon uudestaan ohjelmaan. Vuosikokouksessa lentopallojaoston puheenjohtajaksi valittiin Tauno Aalto, pesäpallojaoston puheen
johtajaksi valittiin Jukka Europaeus ja naisjaoston kokoonkutsujaksi valittiin Maija Forsse. Reino Santaharju korostaa: ’’Loimun nousu alkoi Reino Vienon tultua seuran puheenjohtajaksi. Hän oli kaikessa määrätietoinen mies, jonka johdolla asiat pantiin kuntoon ja ruvettiin menemään eteenpäin.”
Kausi 1970-71 muodostui loimulaisten toiveiden täyttymykseksi. Ratkaisuot- teluksi lentopalloilun 3-sarjan (entinen maakuntasarja) Xl-lohkossa osoittautui tasa
pisteissä olleiden Loimun ja VG-62:n raivoisa taistelu helmikuun lopulla Naantalin keskuskansakoulussa. Ottelu päättyi raisiolaisten voittoon 3-2. Ottelun parhaana palkittiin Loimun passari Kai Sukoinen, joka valittiin samana iltana ravintola Ru
kissa Raision vuoden 1970 parhaaksi urheilijaksi. Ensimmäistä kauttaan seuran edustusjoukkueessa pelannut Jukka Europaeus muistelee: ’’Naantaliin emme uskal
taneet lähteä seitsemällä pelaajalla, koska tiesimme ottelussa olevan paljon panosta.
Santaharjun Reino oli vaihtopelaajana ja oli kokemuksellaan varmistamassa meidän tärkeää voittoa. Tämä oli myös sikäli merkittävä peli, että se oli Jukka Vihervuoren ensimmäinen ottelu Loimun ykkösjoukkueen kokoonpanossa. Hän oli tullut vuoden
vaihteessa ensimmäisen kerran Loimun harjoituksiin ja oli pelannut siihen saakka kakkosjoukkueessa. Naantalin ottelussa hän ei vielä kuitenkaan käynyt kentällä.”
Sarjan jäljellä olleissa otteluissa raisiolaiset voittivat TuTo ILnja Halikon Urheilijat, mutta hävisivät Salon NM KY:lle. Loimu voitti nousukaudellaan käymistään kuudes
tatoista ottelusta neljätoista. Toiseksi sarjassa sijoittui Salon N M KY ennen Naantalin VG-62:ta. Nousu 2-sarjaan (entinen Suomensarja) oli vihdoin toteutunut.
2-sarjan vuodet 1971 - 75
Olavi Rajakangas Loimun ensimmäisenä valmentajana
Raision Loimun edustusjoukkueen nousu lentopallon 2-sarjaan oli Raision palloi- luhistorian siihenastinen huippusaavutus. Joukkue valmistautui suurin odotuksin ensimmäiseen 2-sarjakauteensa. Loimun ensimmäisenä valmentajana aloitti Olavi Rajakangas. Toinen muutos aikaisempaan verrattuna oli, että joukkueella oli myös huoltaja. Loimua 3-sarjasta pelaajana nostamassa ollut Martti Sirkiä toimi huoltajana.
Kauppalan urheiluohjaaja Seppo Lankinen vastasi lentopalloilijoiden peruskunto- harjoittelusta kesällä. Joukkuetta vahvistettiin Turun Tovereista Loimuun siirtyneillä pelaajilla. He olivat Asko Oksanen, Reijo Tallqvist ja Olavi Rajakankaan 18-vuotias poika Jukka Rajakangas. Loimun omista kasvateista edustusjoukkueeseen nostettiin Jari Nikkanen ja edeltävällä kaudella ykkösjoukkueeseen tullut Jukka Vihervuori kehittyi nopeasti aloituskuusikon pelaajaksi. Joukkueen muut pelaajat olivat Kai Su- koinen, Erkki Pölönen, TaunoAalto, Jaakko Lindroth ja Jukka Europaeus. Syyskierros sujui nousijajoLikkueelta mainiosti. Tuloksena oli kuusi voittoa pelatuista yhdeksästä ottelusta. Kevätkierroksella Loimu saavutti vain yhden voiton ja joukkueen lopulli
nen sijoitus oli 2-sarjan etelälohkossa lopulta seitsemäs. Sarjan voitti Pirkkalan Viri, toinen oli helsinkiläinen Lautta-Pojat ja kolmanneksi sijoittui Turun Toverit.
Jukka Europaeus kertoo: ” Me olimme harjoitelleet kautta varten varmaan enemmän kuin lentopallojoukkueet siihen aikaan harjoittelivat. Syyskausi menikin hyvin, mutta keväällä meiltä alkoi loppua puhti. Oli toki hallinnollisiakin ongelmia pitää raisiolaisista ja turkulaisista pelaajista koottu joukkue yhtenäisenä. Kevään tappioiden myötä tuli myös henkistä väsymistä. Olavi Rajakangas oli pelaajaurallaan taitavimpia pelaajia, mitä Varsinais-Suomessa on koskaan ollut. Hänen valmennuk
sensa perustui taidon opettamiseen. Oli tietenkin iso askel olla seuran ensimmäinen valmentaja. Olli uupui hallinnollisiin ongelmiin ja hän oli vain yhden kauden jo u k kueen valmentajana. Kaikilla oli odotuksia joukkueesta j a omasta suoriutumisesta.
Menestys oli siinä, että varmistimme sarjapaikkamme jo varhaisessa vaiheessa.
Kevään heikompien ottelujen johdosta sijoituksemme putosi. Saatoimme kuitenkin suhtautua turvallisella mielellä seuraavaan kauteen.”
Europaeus jatkaa: ’’Kauppaoppilaitos oli peli- ja harjoituspaikkana merkit
tävä asia Loimun kehittymisessä. Koulun rehtori Soini Bäcklund suhtautui meihin myönteisesti. Aloitimme lipunmyynnin otteluihimme viimeisen 3-sarjakautemme keväällä. Alkuun katsojat eivät kulkeneet pääoven kautta, vaan he tulivat takaovesta pukuhuonekäytävän kautta liikuntasaliin. Irja Pölönen ja vaimoni Marja hoitivat lipunmyynnin. Loimun nousu oli merkittävä asia Raisiolle ja jo ensimmäisessä kotiottelussamme Pirkkalan Viriä vastaan kentän laidalla oli peräti 300 katsojaa.
Eritoten eri urheilulajien ihmisiä tuli katsomaan sarja-avaustamme.”
Sarjanousun myötä Loimun pelimatkat pitenivät. Joukkue kulki vierasotte- luihin eri puolille Etelä-Suomea raisiolaisen Salosen Linjan autoilla ensimmäisenä 2-sarjakautenaan. Myöhemmin 1970-luvullapelimatkat taittuivat liikennöitsijä Rusin autoilla. Menojen kasvaessa Loimu aloitti yhdessä Raision Kuulan kanssa bingo- toiminnan kauppaoppilaitoksella keväällä 1971. Loimun osalta tästä toiminnasta vastasi Lasse Tuominen. Seuran ensimmäisen sarjakirjan julkaiseminen oli myös merkittävä tulolähde ilmoitusmaksuineen. Raision yrittäjäväki oli laajalla rintamalla tukemassa Loimun toimintaa ensimmäisessä sarjakirjassa. Veikkaustoimisto oli jo entuudestaan merkittävä tulolähde. Seuran alkuajoilta tuttuja talkoita loimulaiset tekivät yhä uutterasti. Tästä toiminnasta mainittakoon esimerkkeinä pihojenkunnos- tus- ja tienvarsitalkoot.
Loimun vuosikokouksessa helmikuussa 1972 seuran puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Reino Vieno. Johtokuntaan valittiin Martti Sirkiä, Reino Santaharju, Matti Pöyri, Lasse Tuominen, Paavo Tulonen, Marja Europaeus, Erkki Pölönen ja Esko Santanen. Aikaisempien lentopallo-, pesäpallo- ja naisjaoston lisäksi perus
tettiin uutena jaostona bingojaosto, jonka puheenjohtajaksi valittiin Lasse Tuomi
nen. Lentopallojaoston puheenjohtajaksi valittiin Erkki Pölönen, pesäpallojaoston puheenjohtajaksi Mauri Tiirakari sekä naistoimikunnan kokoonkutsujaksi Annikki Santaharju.
Eteenpäin menoa Jukka Rannan johdolla
Kaudella 1972-73 Loimun uudeksi valmentajaksi tuli Jukka Ranta. Hän oli aiemmin ollut Turun Tovereissa pelaajana ja myöhemmin valmentajana. Hän oli valmentaja- kurssit käynyt lentopallon A-valmentaja. Joukkueen uusista pelaajista oli merkittä
vin Turun Yrityksestä Loimuun siirtynyt 22-vuotias Martti Virta. ’’Martti hankittiin meille alkuun hyökkäyspelaajaksi. Hän oli yksi monipuolisimmista pelaajista, joita Loimussa on koskaan pelannut. Myöhemmin hän pelasi vastaanottajana ja passa
rina” , muistelee Jukka Europaeus. Turun Yrityksestä tuli myös Anto Virta. Hannu Heinonen tuli puolestaan Turun Kisa-Veikoista. Joukkueen neljäs uusi pelaaja oli Risto Laine, joka oli aikaisemmin pelannut Someron Pallossa ja Helsingin Lautta- Pojissa. Joukkueen muut pelaajat olivat Jukka Europaeus, Jari Nikkanen, Jukka Vihervuori, Kai Sukoinen, Erkki Pölönen ja Jaakko Lindroth. Menetyksistä oli suu
rin lahjakkaan Jukka Rajakankaan siirtyminen takaisin Turun Tovereihin. Loimun menestys oli ensimmäistä 2-sarjakautta parempi joukkueen ollessa neljäs. Loimun vuoden 1972 parhaana pelaajana palkittiin Jukka Vihervuori. Etelälohkon voitti Lautta-Pojat, toinen oli Hyvinkään Ponteva ja kolmanneksi sijoittui Loimun kova paikallisvastustaja Turun Toverit.
Kauden todellisia jännitysotteluja olivat Loimun ja TuTo.n väliset yhteenotot.
Toverit voittivat Loimun kotiottelussaan 3-1 ja kevätkierroksella Olavi Rajakankaan valmentama TuTo oli Raision vierailullaan kotijoukkuetta parempi eränumeroin 3-2. Jännityskamppailua oli seuraamassa noin 400 katsojaa. Varsinais-Suomen len-
topallovaltikka oli edelleen pidemmät perinteet omaavalla Turun Tovereilla. Jukka Europaeus kertoo: ”TuTo-ottelut olivat erityisen sähköisiä niin kauppaoppilaitoksella kuin Samppalinnassakin. Pelaajavirta kävi TuTo:sta meille päin ja saimme siitä nis
koillemme turkulaisten 'vihat'. Noustuamme 2-sarjaan edustusjoukkueen pelaajille alettiin maksaa pinnarahoja. Rahasummat olivat varsin mitättömiä. Voitto-ottelun pinnarahoilla sai ostettua kahvin ja voileivän. 3-0 voiton pinnarahoilla sai jo kaksi olutta.”
Seuran vuosikokouksessa maaliskuussa 1973 puheenjohtajaksi valittiin edel
leen Reino Vieno. Johtokunnan uusiksi jäseniksi tulivat valituiksi insinööri Jorma Susi, johtaja Veikko Vartia Raision Tehtailta ja Helsingin Osakepankin Raision konttorinjohtaja Pentti Saarteenoja. Johtokunnasta jäivät pois Erkki Pölönen, Martti Sirkiäjaaiemmin pankkimaailmaajohtokunnassaedustanutTSSP:n Raision konttorin johtaja Matti Pöyri. Lentopallojaoston puheenjohtajaksi valittiin Jukka Europaeus.
Mauri Tiirakari jatkoi pesäpallojaoston puheenjohtajana. Naistoimikunnan kokoon
kutsujaksi valittiin Marja Europaeus.
Vuoden 1973 kesällä loimulaiset saivat suru-uutisen. Seuran puheenjohtajana vuodesta 1971 ansiokkaasti toiminut Reino Vieno oli loukkaantunut vaikeasti kesä- lomamatkallaan sattuneessa liikenneonnettomuudessa. Suurella sydämellä Loimun hyväksi työtä tehnyt Vieno ei toipunut saamistaan vammoista. Hän kuoli vuonna
1978.
Seuran puheenjohtajan tehtäviä hoiti vuoden 1974 vuosikokoukseen saakka Reino Santaharju. Huhtikuussa pidetyssä vuosikokouksessa seuran uudeksi puheen
johtajaksi valittiin insinööri Jorma Susi. Johtokuntaan valittiin Marja Europaeus, Heikki Piirto, Erkki Pölönen, Reino Santaharju, Esko Santanen, Risto Savola, Paavo Tulonen ja Veikko Vartia. Lentopallojaoston puheenjohtajaksi tuli Reino Santaharju.
Risto Savola valittiin pesäpallojaoston puheenjohtajaksi. Bingotoimikunta päätettiin muuttaa huvitoimikunnaksi ja sen puheenjohtajana jatkoi totuttuun tapaan Lasse Tuominen. Naistoimikunnan kokoonkutsujana jatkoi Marja Europaeus.
Kaudella 1973-74 Loimu vahvistuijälleenTuTo:sta Raisioon siirtyneillä pelaa
jilla. Uudet loimulaiset olivat Aarre Eilppu, Tapio Peltonenja Timo Vienanlinna, joka oli valittu edeltävällä kaudella Varsinais-Suomen parhaaksi lentopalloilijaksi. ’T im o Vienanlinnan tulo meille taittoi Turun Toverien selkärangan. Sen jälkeen TuTo oli lyöty”, muistaa Loimun vuoden 1973 parhaana pelaajana palkittu Jukka Europaeus.
Joukkueen muut pelaajat olivat Jukka Vihervuori, Jari Nikkanen, Kai Sukoinen ja Martti Virta. Joukkueen kehitystä pyrittiin viemään eteenpäin vahvistamalla myös senjohtoa. Lentopallotaustan omaava turkulainen liikunnanopettaja Jorma Korhonen tuli edustusjoukkueen johtajaksi. Jukka Ranta jatkoi valmentajana.
Loimun harjoitustahti oli kova. Joukkue harjoitteli kesällä lähes päivittäin.
Viikon aikana oli neljä tai viisi harjoitusvuoroa kauppaoppilaitoksen salissa, minkä lisäksi oli juoksulenkkejä ja punttisaliharjoituksia. Kuntopuolen valmennuksesta vastasi entinen olympiatason yleisurheilija Jussi Rintamäki, joka toi tietämyksellään uudenlaista määrätietoisuutta lentopalloilijoiden peruskuntoharjoitteluun. Rintamäen opeista loimulaiset hyötyivät myös kahtena seuraavana kesänä. Raision kauppaoppi
laitoksen myötämielisyyden ansiosta joukkue sai käyttää liikuntasalia myös kesällä koulun ollessasuljettuna. K iitoksenatästäjoukkue lakkasi salin lattian talkoillaennen lähtöään Ruotsin lentopalloturnaukseen, Vättern-Cupiin.
Loimu oli vahvimpia ehdokkaita tulevan kauden etelälohkon voittajaa veik
kailtaessa. Menestystä oli odotettavissa myös Loimun 3-sarjassa pelanneelta kakkos
joukkueelta, jossa pelasivat muun muassa Erkki Pölönen, Hannu Heinonen ja Anto Virta. Loimun lentopallotoiminnan laajuutta osoitti se, että seuralla oli joukkueet myös 4 - ja 5-sarjoissa. Lisäksi Loimulla oli kaksi nuorten joukkuetta.
R a isio n L oim u n e d u stu s jo u k k u e k a u d e lla 1 9 7 3 -1 9 7 4 .
E tu r iv iss ä vas. A a r r e F itppu . K a i S u koinen, jo u k k u e e n jo h ta ja J o rm a K orh on en , v a lm e n ta ja Jukka R an ta j a M a r tti Virta. T a k a riv iss ä vas. Jukka V ih ervu ori. J a r i N ikkan en . T apio P elton en . T im o V ienanlinna j a
Jukka E u ro p a eu s.
( R d i s i o i i L o i n u i n iirki.su ))
Elokuun lopulla pelattiin kauppaoppilaitoksessa Suomen eupin neljännen kierroksen ottelu Loimu - Johanneksen Pojat. Mestaruussarjassa pelannut helsin- kilälsjoukkue, jossa pelasi sekä nykyisiä että entisiä maajoukkuepelaajia, tarvitsi voittaakseen viisi erää ennen kuin Loimu oli pudotettu pois Suomen cupista. Kotijouk
kueen otteet lupasivat hyvää tulevaa sarjaa ajatellen. Syyskuun puolivälissä pelattiin Loimun 15-vuotisjuhlatumaus, jossa olivat mukana mestaruussarjalaiset Luolajan Kajastus ja Vammalan Kisa. Loimu kärsi selvän 3-0 tappion moninkertaiselle Suomen mestarijoukkueelle. Kajastukselle, mutta voitti Vammalan eränumeroin 3-2.
Lokakuun lopulla alkaneessa sarjassa Loimu eteni voitosta voittoon. Tällä kaudella Varsinais-Suomen lentopalloherruus siirtyi lopullisesti Loimulle TuTom jäädessä sarjan keskikastiin. Vasta syyskierroksen viimeisessä ottelussaan sarjaa johtanut kotijoukkue kärsi niukan 3-2 tappion toisena sarjassa olleelle Hyvinkään Pontevalle. Jännitysottelua oli seuraamassa hieman yli 400 katselijaa. Sarjatauolle etelälohkon kärkijoukkueet lähtivät tasapisteissä. Lopulta Hyvinkään Ponteva osoit
tautui sarjan parhaaksi joukkueeksi kevään ottelujen jälkeen. Loimun oli tyytyminen kakkostilaan, joka oli raisiolaisten siihen asti paras sijoitus 2-sarjassa.
Kauteen 1974-75 Jukka Rannan valmentama Loimu valmistautui entistä mää
rätietoisemmin tähtäimenään lohkovoitto ja pääsy mestaruussarjakarsintoihin. Loimu oli Turun Toverien kanssa sijoitettu etelälohkon sijasta länsilohkoon. Etukäteen Loi
mun vaarallisimmat vastustajat olivat Rantaperkiön Iskuja Euran Raiku. Merkittävin
tä nousuhaaveita ajatellen oli maajoukkueeseen nousseen Jukka Rajakankaan paluu TuTom ja Lautta-Poikien kautta takaisin Loimuun. Joukkueen rungon muodostivat Rajakankaan lisäksi Kai Sukoinen, Martti Virta, Aarre Piippu, Timo Vienanlinna, Jukka Vihervuori, Jukka Europaeus, Jari Nikkanen sekä Nousiaisista tullut Markku Saarinen. Viime kauden joukkueesta oli poissa Tapio Peltonen.
Heinä-elokuun vaihteessa Loimu vieraili jälleen Ruotsin Husqvarnassa saa
massa kansainvälistä pelikokemusta. Euroopan suurimpaan lentopallotumaukseen, Vättern-Cupiin, Loimu osallistui useamman kerran 1970-luvulla. Joukkueen kehi
tystä ajatellen Ruotsin turnauksissa saatu kansainvälinen kokemus oli ensiarvoisen tärkeää.
Syksyllä Loimu teki Suomen cupissa historiaa, sillä joukkue eteni sensaa- tiomaisesti loppuotteluun. Tiellään kohti loppuottelua raisiolaiset pudottivat mes- taruussarjajoLikkueet Vammalan Kisan (3-0), Luolajan Kajastuksen (1-3), Johan
neksen Pojat (3-0) ja Porin Pyrinnön (2-3). Loppuotteluvastustajakseen Loimu sai mestaruussarjaan nousseen Pieksämäen NMKYm. Ottelu pelattiin lokakuun alussa Pieksämäen Urheilutalossa ja sitä oli seuraamassa 1200 katselijaa. Jukka Europaeus muistelee: ’’Loppuottelu piti pelata Helsingin Urheilutalolla. Pieksämäen joukkueen edustajat kertoivat meille paikkakuntansa valtavasta lentopalloinnostuksesta ja lupa- sivat maksaa meille tuntuvan palkkion, jo s me tulisimme pelaamaan ottelun heidän kotikentälleen. Emme olleet koskaan nähneet sellaista määrää ihmisiä lentopallo- ottelussa. Silloin kävi mielessä, että taisimme myydä ottelun Pieksämäelle liian halvalla. Voittamaan me lähdimme ja turpaan me saimme. Peli päättyi meidän tap
pioksi 3-0. Se oli kahden, myöhemmin merkittävän, lentopalloseuran ensimmäinen todellinen yhteenotto. Cupin voitto oli Pieksämäen ensimmäinen kultamitali. Sen jälkeen he voittivat seitsemän Suomen mestaruutta peräkkäin. Olihan meilläkin
sentään hopeajoukkueena tuomisena ensimmäinen mitali tähän kylään.”
Sarja-avauksessa nousijajoukkue Uudenkaupungin Roima tarjosi kotonaan sarjan suosikkijoukkue Loimulle täyden vastuksen, vaikka ottelu päättyikin vierai
lijoiden hyväksi 3-0. Ottelun teki loimulaisille vaikeaksi Roiman pelaaja-valmentaja Tauno Aalto, joka entisenä Loimun pelaajana tunsi tarkasti raisiolaisten pelikuviot.
Myös joukkueiden välinen toinen ottelu tammikuussa Raisiossa oli erittäin tasainen
ja jännittävä. Se päättyi lopulta Loimun hyväksi 3-2. Roiman joukkueessa pelasi nuori lupaus Kai Rumpunen, joka tuli sittemmin raisiolaisille hyvin tutuksi lento- palloilijaksi. Loimun ja Uudenkaupungin Roiman välisissä otteluissa oli samanlaista sähköistä tunnelmaa kuin aiemmin Loimun ja TuTom kiihkeissä yhteenotoissa. Loi
mu voitti 2-sarjan länsilohkon häviten kauden aikana vain kaksi ottelua. Ratkaiseva ottelu lohkovoitosta käytiin maaliskuussa Raision kauppaoppilaitoksella Loimun ja Rantaperkiön Iskun välillä. Kotijoukkue voitti ottelun 3-1 ja selvisi mestaruussarja- karsintoihin. Historiallista ottelua oli seuraamassa peräti 6 3 1 maksanutta katsojaa.
Loimun SM-karsintalohkon ottelut pelattiin Riihimäellä. Lohkon muut jouk
kueet olivat Lautta-Pojat ja Lahden Kimmo. Lauantaina käydyn Loimun ja LaPo:
n välisen ottelun alkuverryttelyssä passari Kai Sukoinen lonkkasi peukalonsa, eikä pystynyt pelaamaan. Helsinkiläiset voittivat Loimun 3-0. Sunnuntain ottelussa Lah
den Kimmoa vastaan Sukoinen pystyi pelaamaan ja raisiolaiset olivat pakkovoiton edessä noustakseen mestaruussarjaan. Jukka Europaeus kertoo: ’’Voitimme kaksi en
simmäistä erää. Johdimme kolmatta erää pistein 8-4, kun Sukuisen Kai antoi loistavan syötön minulle. Näin tyhjän paikan Kimmon kenttäpuolella ja päätin pistää pallon peipillä sinne. Pentti Aallonen onnistui kuitenkin nostamaan pallon. Kimmo voitti sen pallon ja sen erän. He voittivat toisenkin erän ja lopulta koko ottelun. Minä muistan sen yhden pallon koko elämäni. Olisin pystynyt tekemään pallolla mitä vaan, jos olisin lyönyt täysillä. Pettymys oli hirvittävä, kun emme nousseet mestaruussarjaan.”
Loimun vuoden 1974 parhaana pelaajana palkittiin Jari Nikkanen. Jukka Rajakangas puolestaan valittiin Varsinais-Suomen parhaaksi lentopalloilijaksi.
Helmikuun vuosikokouksessa seuran puheenjohtajaksi vuodeksi 1975 va
littiin edelleen Jorma Susi. Johtokuntaan tulivat valituiksi Antti Suominen, Reino Santaharju, Paavo Tulonen, Heikki Piirto, Mauri Tiirakari, Jukka Europaeus, Kai Sukoinen ja Lasse Tuominen. Jaostojen puheenjohtajiksi tulivat lentopallojaostoon Jukka Europaeus, pesäpallojaostoon Juhani From, huvitoimikuntaan Heikki Piirtoja uuden nappulajaoston puheenjohtajaksi valittiin Lasse Tuominen. Naistoimikunnan puheenjohtajana jatkoi totutusti Marja Europaeus.
R atkciisu otteh i 2 -sa r ja n lo lik o v a ilo s la on jiiiir i p ä ä tty n y t L oim iin v o itto o n R a isio n k a u p p a o p p ila ito k s e lla ja e d e s sä o liv a t m e s la r u u ss a rja k a rs in n a t. L oim u n p e la a ja t ta k a r iv is s ä vas. M a rk k u S a a rin en , Jukka R a ja k a n g a s, Timo V ienanlinna. J a ri N ikkan en j a Jukka V ih ervu ori. E tu r iv is s ä vas. M a r tti Virta, Jukka E u ro p a e u s j a K a i Sukoinen. K u v a sta p u u ttu u A a r r e F ilppu.
(Turun Sanom ien arkisto)
1-sarjan vuodet 1975-77
Erkki Pölönen Loimun valmentajana
Vaikka nousu mestaruussarjaan ei toteutunutkaan, Loimu nousi pelikaudella 1975- 76 perustettuun 1-sarjaan. Joukkueen pelimatkat pitenivät, sillä uusi sarja oli koko maan kattava. 1-sarjan joukkueet olivat Loimun lisäksi Helsingin Elite, Hyvinkään Ponteva, Jyväskylän Pesä-Veikot, Kokkolan Tiikerit, Oulunsuun Heitto, Palloiluseu
ra Arsi (Hamina), Porin Pyrintö, Rantaperkiön Is k u ja SiLePa (Siilinjärvi). Sarjan tasokkuutta osoitti, että joukkueissa pelasi useita maajoukkuepelaajia.
Loimun joukkue uusi kasvojaan tähän kauteen. Joukkuetta viimeiset kolme vuotta valmentanut Jukka Ranta siirtyi Loimun kakkosjoukkueen valmentajaksi ja edustusjoukkueen valmennusvastuun sai, tuttu mies Loimun organisaatiosta, Erkki Pölönen. Viime kaudenjoukkueestaväistyivätpitkään pelanneet Kai Sukoinen, Aarre Piippu, Jukka Vihervuori j a Jari Nikkanen. Kaksi viimeksi mainittua jatkoivat pelaa- jauraansa seuran kolmosjoukkueessa. Uusia pelaajia olivat Euran Raikasta siirtynyt Simo Kauppi, Vammalasta tullut Jouni Päiväläinen sekä Mynämäen Vesassa aiemmin pelannut Jaakko Hakula. Loimun viime kauden joukkueesta jatkoivat Jukka Raja- kangas, Timo Vienanlinna, Jukka Europaeus, Markku Saarinen ja Martti Virta, joka pelasi passarina. Pelaamisen lisäksi Virta valmensi Loimun kolmosjoukkuetta.
Erkki Ekholm (ent. Pölönen) muistelee: ’’Minä ja Rannan Jukka perustimme Loimun lentopallokoulun j a aloitimme määrätietoisen juniorityön vuonna 1974.
Tuleva suurpelaaja Kari Kalin oli yksi lentopallokoululaisista. Hän tuli lentopallon pariin 12-vuotiaana. Sitä ennen meillä ei ollut kunnollista juniorivalmennusta. Ti
lanne johtui paljolti siitä, ettei meillä ollut riittävästi salivuoroja. Kesällä 1975 olin poikien kanssa Suurkisoissa. Samoihin aikoihin aloitin Loimun ykkösjoukkueen valmennuksen. Edeltävän kauden mestaruussarjakarsintojen pettymyksen jälkeen Loimussa päätettiin kokeillajotakin uutta. Jostakin syystä katseet kääntyivät minuun, koska olin ollut pitkään seuran toiminnassa mukana.”
Ekholm jatkaa: ’’Minulla oli huono lähtökohta, sillä en ollut koskaan nähnyt mestaruussarjapelejä. Minulla ei ollut näkemystä, millaista lentopallo oli Suomen huipulla. Olin itse entinen Loimun pelaaja, enkä suinkaan parhaasta päästä. Näin ollen minun oli hankittava luottamus jaauktori teetti, jotta sain joukkueen uskomaan itseeni.
Kouluttauduin silloin voimassa olleella C-, B - ja A-valmennusjärjestelmällä A-val- mentajaksi vuonna 1975. Samalla valmentajakurssilla oli muun muassa Pieksämäen Reino Kosonen. Alkajaisiksi laadin mielipidekyselyn, jossa kysyin pelaajien kantoja valmennuksen suhteen. Täysin uutta oli ottelutilastojen pitäminen. Epäileviä ääniä kuului siitä, pystynkö pitämään tilastoa vaihtopenkillä valmentajan roolissa. Tilas
tojen avulla pystyin vertaamaan pelaajien suorituksia eri otteluissa. Se herätti pahaa mieltä niissä pelaajissa, jotka eivät menestyneet tilastoissa. Ne olisi silloin ehkä ollut parempi pitää omana tietona. Joukkueen menestys ei ollut kehuttava syyskierroksella.
Yhtenä syynä oli, että muuttuneiden pelisysteemien omaksuminen vei pelaajilta oman
