Lukuvuonna 1977-78 koulussa oli 11 luokkaa. I luokkia oli kolme, II ja III luokkia oli neljä rinnakkaisluokkaa. Syyslukukauden alussa oppilaita oH 320 opettajien määrän oltua 27. Uudeksi vararehtoriksi tuU Sorjo Suomalaisen jälkeen AuU Raunio, joka liikunnanopetuksen lisäksi alkoi opettaa myös historiaa. Lukuvuosi oU merkkivuosi koulun historiassa, sillä oppikoululaitoksen perustam isesta paikkakunnalle tuli kuluneeksi 20 vuotta.
Syyslukukaudelta perittiin op pilailta lukukausim aksua 100 m arkkaa, m utta kevätlukukauden m aksun ja koko lukuvuoden ruokailum aksun raisiolaisten oppilaiden osalta maksoi Raision kaupunki. Niin ikään kaupunki oh myötämielinen koulun kielistudion rakentamiseen myöntäessään tähän tarkoitukseen määrärahan.
Uuden kouluneuvoston toimikausi alkoi vuoden 1978 alussa. Ensimmäisen kerran sen puheenjohtajaksi vahttiin oppilaiden edustaja. Tämän kunnian sai osakseen Pekka Myllymäki. Sihteerin tehtävistä vastasi tänä vuonna lehtori AnneH Soini.
Koulun yhteisistä tilaisuuksista oli muistettavin Suomen itsenäisyyden 60-vuotisjuhla 4.12.1977. Päivä alkoi jum alanpalveluksella Raision kirkossa. Pääjuhla, jonka ohjelmasta huolehtivat koulun omat oppilaat lukuun ottamatta kaupunginjohtaja Samuli Porsangerin pitämää juhlapuhetta, vietettiin koulun juhlasahssa. Koululle oh järjestetty myös kotiseutuun hittyvä laaja näyttely. Kukin yhdestätoista luokasta oh vahnnut oman aiheensa Raision historiasta ja nykypäivästä.
Keväällä 1978 koulusta valmistui 94 yhoppilasta. Yksi heistä oh Matti Inkinen (1958- 2009), joka SIG-yhtyeensä kanssa nousi kuuluisuuteen kevättalveUa 1980 ilmestyneeUä singlellä 'Tiina menee naim isiin' ja saman vuoden kesähä julkaistulla LPdlä 'MatkaUa maineeseen'. Yhtyeen kulta-aika kesti vuoteen 1987. Näinä vuosina ilmestyi kaikkiaan kuusi LP;tä ja lukuisa määrä hittisinglejä. Matti Inkinen oh jo lukioaikanaan muista erottuva persoonallisuus. Tuon kevään kronikassa häntä kuvaillaan muun muassa seuraavasti: ’Tnkinen on käsite — se poika, joka vetää koululaukkuaan perässään ja
kutsuu sitä Mopeksi, lainailee repliikkejä Hellerin kirjasta 'M e sotasankarit', pitää punk-rockista ja laulaa tangoja ruokajonossa. Inkimillisyyteen kuuluu jatkuva sekoilu.
Inksua ei voi kuin vihata tai rakastaa.”
Matti Inkisen pitkäaikainen ystävä ja SIG-yhtyeen kosketinsoittaja Juha Oksanen (yo. 1980) muistelee: ’’Minä tutustuin Mattiin ollessani lukion ensimmäisellä ja hän viimeisellä luokalla. Ohn jo aiemmin kuullut, että hän on omintakeinen kaveri. Eräänä päivänä Matti tuh koulun pihalla kysymään minulta soitanko jotain. Minä en tiennyt hänen Raisio Kids -yhtyeestään mitään, sillä ohn käynyt aikaisemmin Puolalan koulua ja ollut mukana sikäläisissä bändikuvioissa. Matti kertoi hakevansa urkuria bändiinsä, ja niinpä minä toin soittokamani Rannan Matin kämppään. Huomasimme nopeasti, että ajatuksemme ohvat samansuuntaiset musiikin tekemisestä. Siitä se lähti.
Toista niin huumorintajuista kaveria kuin Matti en ole tuntenut. Tottakai hänellä oh suuri määrä valmiita vitsejä, mutta ennen kaikkea Matilla oh loistava tilannekomiikan taju, mikä on kaikkein parasta huumoria. Hän pystyi lohkaisemaan tilanteessa kuin tilanteessa, mikä tarttui meihin kaikkiin. Turha ujostelu ja tosikkomaisuus oli kaukana meistä.
Ari Hemmilä ja Rauno Linja-aho ovat minua pari vuotta nuorempia. He ohvat junnuja tullessaan bändiin. 16-vuotiaalle voi tulla vaikeuksia, kun tapahtuu suuria asioita tosi äkkiä. Ari ja Rauno ovat kumpikin luonteeltaan vaatimattomia kavereita, jotka eivät antaneet SIG:n kuuluisuuden vaikuttaa itseensä. Rauno tosin jätti lukion kesken toisella luokalla ja meni töihin Raisio Yhtymään. Meillä kaikilla oh silloin leipätyöt ja koulunkäynnit erikseen, emmekä missään vaiheessa heittäytyneet kokonaan siihen musiikkijuttuun. Meille tuh rutiinitaso niin hyväksi, että klaarasimme sillä pitkälle.
Tarpeeksi kauan sitä tehtyämme luovuus alkoi hävitä ja uuden materiaahn työstäminen alkoi tuntua työltä. K eikoilla käym inenkin alkoi kyllästyttää. Kuunnellessamme viimeiseksi jäänyttä sinkkuamme 'Kerro mitä on rakkaus' studiossa ajattelimme, että shtä tulee aika kova juttu. Se ohsi saattanut olla sellainen sysäys, joka ohsi vienyt meitä taas eteenpäin. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja päätimme sen myötä hajottaa bändin.
Lopettamiseen vaikutti myös se, että meidän perheisiin alkoi tulla jälkikasvua. Oh aika asettua aloiUeen ja hurvittelu sai jäädä.”
SIG-yhtyeessä vaikuttaneista soittajista kävivät Raision lukiota Matti Inkisen ja Juha Oksasen hsäksi Ari Hemmilä, Rauno Linja-aho, Timo Kilpinen ja Matti 'M oko' Karttunen. Kahden viimeksi mainitun aika jäi kuitenkin lyhyeksi SIG-yhtyessä, ja he tulivat tunnetuiksi muissa raisiolaisyhtyeissä.
Raision lukio näytteli muutenkin merkittävää osaa SIG:n historiassa. Tästä käy esim erkkinä koulun silkkipainovälineiden lainaam inen loppuvuodesta 1980 keikkajulisteen tekem istä varten. M atti Inkinen oh tutustunut koulun entiseen
oppilaaseen Seppo Määttäseen (1949-2008) ollessaan kesätöissä Raisio Yhtymässä.
Määttänen oli aiemmin ollut töissä turkulaisessa silkkipainossa, joten hän hallitsi tekniikan. Taiteellista silmää Sepolla oli yllin kyllin, kuten hän sittemmin osoitti elättäessään itsensä taidekäsityöläisenä. Eräänä sunnuntaipäivänä orkesterin jäsenet kokoontuivat Seppo M äättäsen johdolla tekemään keikkajulistetta. Sudet-juliste oli Määttäsen suunnittelema, ja se tuh myös SIG:n toisen LP:n, helmikuussa 1981 ilmestyneen 'Sudet'-levyn kanteen. Seppo Määttäsen käsialaa oli myös yhtyeen logo.
Jyrki Siura kertoo Matti Inkisestä oppilaana: ’’M atin järki leikkasi heti. Muistan yhden esimerkin tästä. Laitoin kerran piirtoheittimeen valmiiksi kirjoittamani kalvon, jolloin etupulpetissa istunut tyttö nosti kätensä ja kysyi: 'M itä tuolla kalvolla oikein on kirjoitettu, kun en saa selvää?' Vastasin: 'Oho, tyttö on päässy abiturientiks, eikä ossaa lukkee!' Tällöin Matilta tuli salamannopeasti: 'Ja on siinä kanssa mies, joka on päässyt rehtoriksi, eikä osaa kirjoittaa!”
Matti Peltonen puolestaan on m uistellut M atti Inkistä K auniisti kotiinpäin — kotiseutukirjassa seuraavasti: ’’Matin nopeasta hoksaamisesta ja toisaalta ironiasta, voi sanoa älykkyydestä johtuen häntä oh hiukan vaikea käsitellä koulussa muistaen hänen hymyilevän, mukavan olemuksensa. Opettajien oli vaikea tajuta, mihin Matti sihä aina oikein tähtäsi. Hänen käyttäytymisensä oh monimiehstä.”
Lukuvuonna 1977-78 R aision lukion o p p ilaat o livat jälleen in n o kkaasti mukana urheilukilpailuissa. Entiseen tapaan syyskuussa pidettiin koulun omat yleisurheilumestaruuskilpailut ja osallistuttiin Turussa käytyihin KLL:n Varsinais- Suomen piirin yleisurheilukilpailuihin. Syksyn suurin saavutus oh Lars Sörensenin voitto yh 15-vuotiaiden poikien 1500 metrillä KLL:n mestaruuskisoissa Kouvolassa.
Toisen mitalisijan Raision lukioon toi Eija Kalin, joka sijoittui kolmanneksi yh 15-vuotiaiden tyttöjen 100 metrillä.
Edellä mainituista urheilijoista Raision Kuulaa edustaneesta Lars Sörensenistä tuh sittemmin moninkertainen maajoukkuejuoksija. Kalevan kisoihin Sörensen osalhstui vuodesta 1978 vuoteen 1989, joissa hän saavutti päämatkallaan 3000 metrin esteissä yhden kullan, kolme hopeaa ja yhden pronssin sekä yhden hopean 1500 metriUä ja yhden pronssin 5000 metrillä. Elämänsä kunnossa Sörensen oh kesällä 1984, johoin hän juoksi 3000 metrin esteissä ennätyksensä 8.27,27. Valitettavasti se ei riittänyt näytöksi pääsyyn Los Angelesin olympiakisoihin tuona vuonna. Niin ikään kahta vuotta myöhemmin järjestetyt Stuttgartin EM-kisat jäivät Sörensenin osalta haaveeksi, vaikka hän oli alittanut EM-kisarajan 3000 metrin esteissä ajahaan 8.29,0. Seuraavassa kevään 1978 ylioppilas Lars Sörensen muistelee koulu- ja opiskeluaikojaan:
’’K ävin opintielle R aisiossa K uloisten ala-asteella. N eljännellä luokalla tuli ajankohtaiseksi pohtia ensimm äisen kerran jatko-opintoja. Raision yhteiskoulu kuulosti hienolta, ja kaveri kehui siellä tarjottavan parempia ruokiakin kuin muissa kouluissa.
Vanhempani olivat kuitenkin toista mieltä. Heidän mielestään saatoin yhtä hyvin pysyä ala-asteen loppuun Kuloisissa, ja jatkaa sitten yläasteen kautta lukioon, jos siltä tuntui. Hyvinhän minä ala-asteella viihdyin, mutta lukio oli kyllä aivan selkeä tavoite.
Olin varsin tyytyväinen, kun peruskoulu osaltani loppui Vaisaaren yläasteella keväällä 1975, ja pääsin aloittamaan 'varsinaisen' opiskelun lukiossa.
Etukäteen m eillä oli jonkinlainen käsitys siitä, että Vaisaaresta tulijoita pidettiin vähän toisen luokan kansalaisina, joten halu näyttää oli kova. Meidät olikin heti ensimmäisestä luokasta lähtien jaettu kahtia; A- ja B-luokka tulivat yhteiskoulun puolelta, C- ja D-luokka Vaisaaresta. Asia oli lopulta tietysti niin, että suurimmalla osalla C ja D -luokkalaisista oli oma halu ja motivaatio edetä opinnoissa, kun taas osa A ja B -luokkalaisista kulki vanhempiensa valitsemaa tietä.
Heti alusta lukien minulle kuitenkin selvisi, että minua ennen Vaisaaresta tulleet oppilaat olivat jo tehneet edellä m ainitun tosiseikan selväksi lukion lehtoreille.
Opetus keskittyi oleellisiin asioihin, ja oppilaitten kohtelussa ei ollut moitteen sijaa.
Jälkeen päin ajatellessani tuli mieleen, että lukion opettajat oli ehkä jaettu omien mieltymystensä mukaan opettamaan eri luokkia.
Aulis Lahti toimi luokkani (D) luokanvalvojana koko lukion ajan. Hänen asenteensa meitä kohtaan oli hyvin kannustava. Muistan lämmöllä kaikkia opettajiani, enkä voi enkä halua nostaa ketään heistä muitten yläpuolelle. Sain erinomaiset eväät jatko- opiskeluille ja elämälleni. Kukin opettaja asetti riman korkealle, ja huolehti myös siitä, että tavoitteet saavutettiin.
Itse en tuntenut m inkäänlaista rim akauhua hakiessani Turkuun opiskelemaan lääketiedettä. Opiskelupaikka irtosi mielestäni helposti, vaikka töitä sen eteen teinkin.
Opiskelu ei myöskään missään vaiheessa tuntunut ylivoimaisen vaikealta. Kurssit suoritin periaatteella 'ensimmäisellä läpi', joka toikin opiskeluun kohtalaisesti väljy)mä, ja mahdollisti samanaikaisen puohammattimaisen kestävyysjuoksun harrastamisen.”
Kevään 1978 ylioppilaita oli myös Ari Karhilahti. Näin hän muistelee uravalintaansa ratkaisevasti vaikuttanutta biologian ja maantiedon opettajaa Tapio Lammesta:
’’Tapion käytös ja puhetyyli viehätti suurinta osaa oppilaista niin, että melkein perustettiin Lammes-fanikerho. Hänessä oli karismaa yllin kyllin. Tapio Lammes oli epäilemättä yksi Raision lukion suurista persoonallisuuksista. Hänen tunneillaan ei ollut koskaan minkäänlaisia kurittomuuksia. Pienikin viite siihen suuntaan, että joillakin oUsi oma aihe tunnille, niin Tapion opetus katkesi kesken lauseen. Vilkaisu häiriön suuntaan ja ongelma oli ohi ennen kuin se ehti aikaakaan.
opetuksessa tarvittiin usein ympyrää kuvaamaan maapalloa tai muuta sellaista. Sen piirtämisessä Tapio oli täysin suvereeni. Vapaalla kädellä piirrettäessä liitutaululle syntyi aina ehdottoman pyöreä ympyrä. Välillä Tapio otti kumpaankin käteen liidun ja piirsi puolikkaat samanaikaisesti. Tuloksena oli ympyrä, josta en edes koulun harpilla välitunnilla tarkastaessani löytänyt poikkeamaa.
Retkillä ja muilla pidemmillä tapaamisilla selvisi Tapion mieltymys suklaaseen, hänellä oli aina eväänä tai tarjottavana Fazerin sinistä suklaata. Tätä suklaata hän nautti mielellään, eikä määrissä säästelty. Muistuu mieleen eräs kerta Lammesten mökiltä, jolloin olimme taas jotain keruu- tai kasvienvaihtojuttua toimittamassa. Tapio alkoi keitellä kahvia. Se valmistui tuota pikaa, ja hän meni kaapille hakemaan kahvin kanssa kastettavaa sekä tietysti Fazerin sinistä. Sitä ei ollutkaan, vain läjäpäin pieniä papanoita, joista osa oli kummallisesti krominhohtoisia. Hiiret tai myyrät olivat syöneet koko levyn parempiin suihin ja hotkineet tinapaperin siinä sivussa. Tinapaperipapanat vain olivat jäljellä suklaasta. M uihin eväisiin, pipareihin ja korppuihin ei ollut koskettu. Tämä jyrsijöiden persons suklaaseen on ollut hyödyksi useasti jälkeenpäin, ongelmallisen tai vaikeasti pyydystettävän hiiren on saanut satimeen suklaasyötillä.”
Kielistudio-opetus alkoi Raision lukiossa vuonna 1979. Kuvassa oppilaat ovat saapumassa englannin kielistudiotunnille vuonna 1982.
(Brita Somerkosken kokoelma)
Seuraavana lukuvuonna kielten opetuksen mahdollisuudet paranivat merkittävästi, kun tammikuun lopulla 1979 valmistui 36-paikkainen kielistudio, mikä oli tuolloin maan suurin koulujen käytössä ollut studio. Jyrki Siura kertoo; ’’Kielistudio tuli koulun alakertaan eli ns. Manalaan, jossa oH aiemmin pidetty liikuntatunteja. Kevään ylioppilaskirjoitusten kielten kuuntelukokeet voihinkin järjestää ensimmäistä kertaa kielistudioissa Vaisaaren koulun studiota avuksi käyttäen. Imkion kielistudioon ei saatu lainkaan valtionapua, vaan kustannuksista vastasi Raision kaupunki. Näin siksi, koska Vaisaaren koulu oh saanut valtionapua tähän tarkoitukseen jo aiemmin, eikä sitä voitu myöntää kahdehe koululle samalla paikkakunnalla. Koulun peruskorjaus ei kuitenkaan edennyt kiehstudion valmistumisen jälkeen suunnitelmien mukaan, vaan muut kohteet siirtyivät tuonnemmaksi. Se oh valtionapukysymys, eikä valtiolla ohut osoittaa varoja mehle juuri silloin. Kaupunki ei lähtenyt siihen omalla kustannuksellaan muuta kuin kiehstudion osalta.”
Toinen m erkittävä asia tänä lukuvuonna oh, että 1970-luvun aikana yhtenään muuttuneista lukusuunnitelmista päästiin vihdoin eroon ja voitiin siirtyä maassamme yleisesti käytössä oheeseen valtion luldoitten lukusuunnitelmaan.
H uom ionarvoista oh myös, että Raision kaupunki maksoi ensimm äistä kertaa raisiolaisten oppilaiden lukukausim aksut kokonaisuudessaan. Ruokailumaksuista kaupunki oh huolehtinut oman paikkakunnan oppilaiden osalta jo aikaisemmin. Jyrki Siura jatkaa: ”Se, ettei raisiolaisiUa opphaiha ohut enää henkilökohtaista lukukausimaksua, oh Turun ja Naantahn malhn mukaista. Sen sijaan ulkopaikkakuntalaiset oppilaat maksoivat edeheen 100 markan suuruisen lukukausimaksun.”
Vanhempainiltoja järjestettiin jäheen kunkin luokka-asteen oppilaitten vanhemmille.
Syyskuussa esiteltiin ensimmäisten luokkien oppilaiden vanhemmille koulua sekä vanhempain- ja kouluneuvoston toimintaa. Tamm ikuussa kolmansien luokkien oppilaiden vanhem m at saivat tietoa ylioppilaskokeista ja tenttijärjestelm ästä.
Toisluokkalaisten vanhemmille puolestaan selvitettiin toukokuussa poissaolojen vaikutuksia ja luokaUe jäämisen ongelmia. Vanhempainneuvoston puheenjohtajana jatkoi Irja Aakula. Kouluneuvoston puheenjohtajana toimi vuonna 1979 oppilas Irmeh Seppälä ja sihteerinä oppilas Jussi Piitulainen.
Urheilukentillä koulun mainetta puolustivat menestyksekkäimmin Kari Virtanen ja Petri Mäkelä. EdeUinen voitti pituuden ja oh keihäässä toinen KLL;n Varsinais- Suomen yleisurheilukilpailuissa syyskuussa 1978. Jälkim m äinen sijoittui toiseksi A-sarjan pojissa KLL:n V-S:n hiihtomestaruuskisoissa helmikuussa 1979.
Auhs Lahti jatkaa: ’’Syksyllä 1978 saatiin Kari Virtasen hsäksi muitakin hyviä urheihjoita koulun ensimmäiselle luokalle. Riku Aramo oh ensimmäinen huippu- uimari koulussamme. Yhtse muiden oh kuitenkin Kari Kahn. Hän oh todeha lahjakas
niin yleisurheilussa kuin paUoilulajeissa. Kuten hyvin tiedämme lentopallo muodostui hänen päälajikseen. Kari pelasi jo lukioaikansa lopulla Loimun SM-sarjajoukkueessa, ja oU ehkä joskus väsynyt tullessaan kouluun pehmatkojen jälkeen. Koulunkäyntinsä hän hoiti kuitenkin erittäin hyvin.”
Raision Urheilijoita edustaneesta Riku Aramosta mli sittemmin uinnin moninkertainen Suomen mestari. Hänen parhaat vuotensa olivat 1980-luvun alussa. Kari Kahnista puolestaan tuli yksi maamme parhaista lentopalloilijoista kautta aikain. Hän pelasi Loimussa kaudesta 1980-81 kauteen 1993-94 lukuun ottamatta yhtä ammattilaisvuotta Saksassa. Loimussa Kari Kalin voitti neljä SM-kultaa. Maaotteluedustuksia hänelle kertyi peräti 312. Kalin on pelannut maaotteluja ylivoimaisesti eniten suomalaisista lentopalloilijoista.
Lukuvuonna 1979-80 koulun peruskorjaussuunnitelm at eivät edenneet lainkaan.
Oppilaat olivat kokeneet jo pitkään luokkahuoneet talvella kylmiksi ja vetoisiksi.
Oppilaiden aloitteesta kerättiin kevättalvella adressi rakennuksen ikkunoiden tiivistämiseksi. Jyrki Siura toteaa: ’’Siitä asiasta m elskattiin jatkuvasti. Oppilaat valittivat siitä minulle ja minä tekniseen virastoon.”
Koulm kioski oli väHtuntien piristäjli. Sen ylläpidosta vastasivat vuosittain koulun vanhimmat oppilaat. Vuodelta 19H0 olevassa kuvassa kioskinmyyjinä 3 c-luokan oppilaat vas. Erkki Nä.d, iMsse Jalonen ja Jarmo Kössi.
(Anne Kähkösen kokoelma)
Kaikesta huolimatta arkinen aherrus jatkui entiseen tapaan. Koulupäivät alkoivat aam uhartauksilla, jotka pidettiin keskusradion välityksellä. Lukuvuodesta 1973- 74 lähtien kokoonnuttiin kerran 10 päivän jakson aikana aamuhartauteen koulun juhlasaliin. Opettajien ja oppilaiden lisäksi aamuhartauksia pitivät Raision seurakunnan työntekijät.
Järjestyksestä piti huolta koulun ylim pänä oikeusistuim ena kouluneuvosto, jota työllistivät kuten aina ennenkin eräiden oppilaiden jatkuvat m yöhästymiset ja luvattomat poissaolot. Vuonna 1980 kouluneuvoston puheenjohtajana oli oppilas Petri Saviranta ja sihteerinä oppilas Paula Koskinen.
Raision lukio menestyi jälleen koulujen vähsissä urheilukilpailuissa erinomaisesti.
Merkittävimmästä saavutuksesta vastasi poikien 4 x 50 metrin vapaauintijoukkue, joka voitti Suomen mestaruuden helmikuussa Lahdessa pidetyissä Koululiikuntahiton mestaruusuinneissa. Joukkueessa uivat Riku Aramo, Juha Aramo, Raimo Niemelä ja Jari Lahtinen. Lisäksi Riku Aramo saavutti henkilökohtaisilla matkoilla hopea- ja
pronssisijat.
Niin ikään poikien lentopallojoukkue eteni INLLm lentopallo-cupissa aina neljännehe kierroksehe, jossa oh enää kahdeksan koulua mukana. Joukkueeseen kuuluivat Kari Kahnin hsäksi Sakari Somerpalo, Jarm o Kössi, Tapio Lehti, Tuomo Saarinen, Mikko Suomi, KaUe Myhymäki, Juha Oksanen, Mika Mattsson ja Kari Holmberg.
Lukuvuoden 1980-81 alkaessa koulussa oli 353 oppilasta kahdellatoista luokalla.
Opettajat vaihtuivat harvoin, mutta oppilaat sitäkin vilkkaammin. KevääUä koulusta valmistui 98 yhoppilasta. Raision tapaan Lemun ja Maskun kunnat maksoivat omien oppilaidensa lukukausi- ja ruokailumaksut.
Koulun terveydenhuoltohenkilökunnasta mainittakoon, että Mirja Tarkkosen työtä koululääkärinä jatkoi Teppo Toponen. Eira Hörkkö toimi totutusti terveydenhoitajana ja Marjut Joki koulupsykologina. Vhmeksi mairdttu oh ohut koulupsykologina vuodesta 1975 lähtien. Hänen vastaanottonsa oh sopimuksen mukaan joko terveyskeskuksessa tai koulun terveydenhoitajan huoneessa.
Vanhempainneuvoston uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 1.1.1981 alkaen Jarmo Auranen, Raision yhteiskoulun entinen oppilas. Niin ikään uuden kouluneuvoston toim ikausi alkoi jälleen kevätlukukauden alussa. Oppilas Raimo Niemelä toimi puheenjohtajana 3.3. asti ja oppilas Jari Karvanen siitä eteenpäin. Sihteerin tehtävistä vastasi oppilas Hannu Helala.
K oulun rem onto intityö t saatiin talven aikana lähes valm iiksi. Tärkeim m ät korjauskohteet ohvat ala- ja yläasteen erityisluokkien erottaminen väliseinällä omaksi yksikökseen rakennuksen vanhasta siivestä, kotitalousluokan muuttaminen fysiikan
opetustilaksi, vanhan fysiikan ja kemian luokan saneeraminen kemian luokaksi ja kuvaamataidon luokan viereen tehty valokuvauslaboratorio. Lisäksi koulun keittiötilat uudistettiin ajanmukaisiksi. Koulurakennus liitettiin myös kaukoläm pöön, mikä ei kuitenkaan tuonut ratkaisua rakennuksen epätasaiseen lämpötilaan. Näin ollen oppilaitten vuosi sitten keräämä adressi luokkahuoneiden lämpötilan nostamiseksi ei tuottanut tulosta. Adressi koski ikkunoiden tiivistämistä, mikä oli edelleen tekemättä.
Vesa Parantainen (yo. 1982) kertoi Kauniisti kotiinpäin -kirjassa tähän liittyneestä kepposesta: ’’Vuonna 1981 saavutim m e suuren p arlam en taarisen voiton.
Ehdokkaammc, jyrkän siiven edustajajari Karvanen meni läpi lukion kouluneuvostoon.
Lukion luokat olivat tunnetusti kylm iä ja vetoisia. N iinpä edustajam m e sai toim eksiannon. Kouluun oli kutsuttava tarkastaja opiskeluolosuhteidem m e selvittämiseksi. Jari ei pettänyt odotuksiamme, ja niinpä eräänä jäätävän kylmänä talvipäivänä kouluumme asteli synkän näköinen mies mittareineen.
Tarkastajan tehtävänä oli mitata luksit ja läm pötilat. M ies eteni virkam iehen tarkkuudella ja laskimm e hänen ehtivän uskonnonluokkaan tuntim m e aluksi.
Tilaisuus oli tietysti käytettävä maksimaalisesti hyväksi. Jätimme Aspin Ollin kanssa ruokailun sinä päivänä väliin. Minä kävin lainaamassa vahtimestarilta ikkunanavaajaa.
Supliikkimiehenä tehtävä ei ollut minulle vaikea. Olli avasi luokan kaksi suurta ikkunaa.
Esko Naskali ja Mikko Suomi olivat vahdissa käytävällä. Juuri ennen tunnin alkua ikkunat suljettiin ja avain palautettiin asiasta autuaan tietämättömälle vahtimestarille.
Luokassa oli hyytävän kylmä tunnin alkaessa. Tarkastaja teki ilmeettömänä mittaukset ja poistui sanaakaan sanom atta, edes Ollin syvälle päähän vedetty karvalakki ei näyttänyt miestä kiinnostavan. Yhtä ilmeettömänä aloitti opettajamme Hilkka 'O lga' Norvasuo tuntinsa. Toki hänen täytyi olla perillä kepposestamme, mutta perinteinen kalvosulkeinen alkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muistan varmasti lopun elämääni Olgan hengityksen nostattaman höyryn piirtoheittimen kelmeässä valossa. Myöhemmin kuulimme lämpötilan olleen luokassa -3 astetta.”
Koulun vetoisuuteen ja viileyteen kiinnitettiin huom iota myös lääninhallituksen toimesta 11.-13.11.1980 pidetyssä yleistarkastuksessa, jonka toim ittivat Sakari Huhtamäki ja Olavi Kulo. Jyrki Siura kertoo: ’’Koulussa tehdyistä tarkastuksista emme ole koskaan saaneet suurempia moitteita. Tavallisesti tarkastus kesti 2-3 päivää.
Risto Lehmuksen aikana tarkastettiin myös koulun taloudenpito tarkkaan. Minulla oli sellainen onni koko rehtorikauteni ajan, etten ollut taloudellisessa vastuussa. Se helpotti paljon rehtorin työtä. Tarkastajat keskustelivat kanssani yleisesti koulun oloista. Lisäksi he seurasivat muutamia oppitunteja luokissa ja kuljeskelivat muutenkin tuntien aikana käytävillä harjoittaen salakuuntelua selvittääkseen m illainen kuri koulussa vallitsee. Minun mielestäni ne eivät olleet pelottavia tilaisuuksia, mutta oli varmasti opettajia, joita tarkastajien läsnäolo jännitti.”
Matti Peltonen on muistellut erästä tarkastajan vierailua tunnillaan Kaunista päivää -kirjassa seuraavasti: ’’OH tavallisen uneHas kouluaamu. Opetus alkoi kahdeksalta.
Olin jo lähdössä luokkaan, kun rehtori Jyrki Siura suhahti korvaani, että tarkastaja on tullut: 'Sopisiko sinun tunnillesi?'
Mikäpä sHnä. Synkeännäköinen, itseään esittelemätön mies istahti luokan ovenpieleen ja opetus alkoi. Aiheena oH kuivansorttinen jakso oikeakielisyyttä. Yritin selvitellä muun muassa sitä, että suhuässä ja sh ovat eri asia. Mainitsin ongelmaa selventävän esimerkin: alushousut. Oppilaat nauroivat rehevästi, mutta ovensuumiehen kasvot säilyivät täysin ilmeettöm inä. M ietin kuum eisesti vielä järeäm pää kalustoa, kun tarkastajan rannekello antoi kuuluvan äänimerkin. Mies pomppasi pystyyn ja poistui sanaakaan sanomatta luokasta. Oppilaat oHvat kaksi sekuntia aivan hiljaa, ennen kuin räjähtivät nauramaan. Joku muotoili hieman epäkunnioittavan kysymyksen: 'Mikä se oli?'
Sen koommin emme tuosta reviisorista kuulleet. Alushousut ilmeisesti kelpasivat.”
2 h-luokan oppilaita ryhmäkuvassa vanhojenpäivänä vuonna 1978.
(Marju likmanin kokoelma)
m .
1980-luvullti vanhojenpäivän tanssiesityksistä tuli päivän pääohjelmanumero.
Kuva on vuoden 1985 vanhojentansseista.
(Kuv. Suvi Raita. Raision kaupunginkirjasto / kotiseutukokoelma)
Kolmansien luokkien penkinpainajaispäivän jälkeistä vanhojenpäivää laajennettiin tänä vuonna siten, että toisluokkalaisten esittämistä vanhoista tansseista tuh päivän pääohjelmanumero koko koulun kerääntyessä seuraamaan tanssiesityksiä juhlasahin.
Ne harjoiteltiin liikunnanopettajien johdolla voimistelutunneiha.
Raision lukio osalhstui jälleen menestyksekkäästi koulujen vähshn kilpailuihin. Auhs Lahti muistelee: ’’Koulun alkaessa syksyllä saimme jälleen hyviä yleisurheilijoita ensimmäiselle luokalle. Heistä mainittakoon Juha Hakala, Timo Puntala, Ari-Pekka Laakso ja Ari-Pekka Töykkälä. KLL:n piirin yleisurheilukilpailuissa Salossa Hakala voitti 1500 metrin mestaruuden ja Puntala sijoittui toiseksi 400 metrihä.
Hakala ja Puntala kuuluivat myös koulun koripallojoukkueeseen, joka sijoittui piirin turnauksessa kolmanneksi. Joukkueessa pelasivat myös nykyisin television urheiluselostajana tunnettu Tapio Suominen sekä Jyrki Nurmi, joka oh voittamassa Uudenkaupungin U rheilijoissa koripallon Suom en m estaruutta keväällä 1990.
Lentopallossa poikien joukkue voitti Kari Kahnin johdolla Raisiossa pelatun piirin lentopalloturnauksen.
Parhaiten m enestyivät kuitenkin jälleen uim arit. Riku Aram o voitti Suom en mestaruuden 100 metrin sekauinnissa KLL:n valtakunnalhsissa mestaruuskilpailuissa
(
I
: y i*.-'it
Ylhäällä:
juhlanäyttelyn avajaiset k.aupungintalolla 8.10.82.
(Raision lukion kokoelma) Alhaalla:
jumalanpalvelusja kunniakäynti haudoilla aloittivat juhlan toisen päivän vieton 9.10.82. Kuva.ssa yhteiskoulun
jumalanpalvelusja kunniakäynti haudoilla aloittivat juhlan toisen päivän vieton 9.10.82. Kuva.ssa yhteiskoulun