Maaliskuu 2014. Istun vuosien tauon jälkeen Hakametsän hallissa. Se on tyttäreni ensimmäinen pelireissu, ja hän seuraa kaukalon sijaan haltioituneena katsomon ta-pahtumia ja tunnelmaa. Itsekin pysähdyn miettimään sitä erilaisten ihmisten välistä yhteistyötä, kun he virittävät kotijoukkueelle kannustushuutonsa ja -taputukset. Ha-kametsän hallin penkkiriveissä ei tamperelaisia erotella sen mukaan, ovatko he menes-tyviä yrittäjiä vai pitkäaikaistyöttömiä tai proakatemialaisia vai pajanuoria. Sellaista yhteisöllisyyttä ei monessa paikkaa pääse kokemaan, vaikka ehkä pitäisi. Ennen pelin alkua screenillä pohditaan, millainen on hyvä joukkue: ”Hyvässä joukkueessa jokainen on riippuvainen toisistaan”. Hyvin sanottu. Slogan muistuttaa meitä yksilön vastuuta korostavassa ajassa siitä, että yksin ei tarvitse pärjätä, yhdessä hommat hoidetaan ja jokaisella on vastuu myös toisen auttamisesta.
Tämän tutkimuksen näkymättömien nuorten tarinat vahvistavat aiempaa tietoa siitä, että opiskeluun ja työllistymiseen liittyvien haasteiden taustalta voi olla monenlaisia aiempiin elämänkokemuksiin liittyviä vaikeuksia, kuten kiu-saamista ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Niihin pitäisi suhtautua vakavasti, ja psykososiaaliset vaikeudet tulisi nähdä entistä selkeämmin oppimisen pulmiksi
kognitiivisten oppimisvaikeuksien rinnalla. Nuorille pitäisi luoda lisää mahdol-lisuuksia vaikeiden elämänkokemusten käsittelyyn myös oppilaitosyhteisöissä.
Nuorten itsensä mielestä opettajat ovat vaikeuksien tunnistamisessa ja sosiaali-sen tuen tarjoajina avainroolissa, koska kohtaavat nuoria lähes päivittäin. Opet-tajille tulisi heidän mukaansa järjestää lisää aikaa opiskelijoiden kohtaamiseen ja hyvinvoinnin seuraamiseen. Samankaltaisia kokemuksia omaavien opiskeli-joiden vertaisryhmiä tai kuntouttavaa toimintaa voitaisiin järjestää myös oppi-laitosten toimesta ja niiden sisällä. Nähtäväksi jää, miten tulevat oppilashuollon uudistukset tuovat tullessaan, ja löytyykö niiden myötä myös resursseja moni-muotoisen sosiaalisen tuen lisäämisen oppilaitosyhteisöjen arjessa. Pelkästään tukea tarvitsevia opiskelijoita auttamalla tai asiantuntijaryhmiä perustamalla ei voida ratkaista polarisaatioon, kiusaamiseen, yksinäisyyteen tai suorituspainei-siin liittyviä haasteita. Tarinoissaan nuoret peräänkuuluttavatkin lisää vuoro-puhelua myös erilaisten oppijoiden välille ja aitoa välittämisen kulttuuria niin oppilaitosyhteisöihin kuin laajemmin eri toimintaympäristöihin.
Nuoret kuvaavat tarinoissaan aikuisen kaipuuta eli sitä, että olisi joku, jon-ka jon-kanssa pähkäillä maailmanmenoja ja tulevaisuuden valintoja. Usein kuulee sanottavan, että tämähän on vanhempien vastuulla eikä opettajien. Niin toki onkin, mutta kaikilla nuorilla ei välttämättä ole perheensosiaalista tukea saata-villa ja yhteydenpito lähiverkostoon voi olla vähentynyt jo pelkästään uudelle opiskelupaikkakunnalle muuton vuoksi. jos haluamme saada muutoksia aikaan oppilaitosten yhteisöllisyyden ja nuorten hyvinvoinnin sekä osallisuuden vah-vistamiseksi, pitää meidän pyrkiä eroon tiukoista professioasemista ja vastuun pompottelusta. Huomiota tulisi kiinnittää myös siihen, miten itse, opettajina tai ohjaajina, osaamme toimia nuorille esimerkkeinä sisäiseen yrittäjyyteen, em-paattiseen toisten kohtaamiseen ja vastuulliseen toimintaan oppilaitos- tai työ-yhteisöissä. Tämä haastaa meitä kehittämään omaa osaamistamme eri tavoin.
On pohdittava myös uusia sisällöllisiä painotuksia opettajien ja muiden oppi-laitosyhteisöissä toimivien ammattiryhmien koulutukseen. itse koen, että tar-vitaan lisää keskustelua työtämme ohjaavista arvoista ja eettisistä periaatteista sekä tietoa ja osaamista esimerkiksi kriisi- ja traumatyöstä sekä kuntouttavasta ja valmentavasta otteesta.
Hyvänä avauksena pidän sitä, että yrittäjyyspedagogiikkaa ollaan jatkossa sisällyttämässä laajemminkin ammatilliseen opettajankoulutukseen.
Yrittäjyys-pedagogiikkaa hyödyntävän opetuksen ja ohjauksen avulla voidaan tulevai-suuden työelämään saada uudenlaisia joukkuepelaajia. Eri oppilaitosten yrittä-jyysopintoja ja pedagogiikkaa voisi kehittää entistä näkyvämmin myös sisäisen yrittäjyyden näkökulmasta, jolle olisi myös nuorten kokemusasiantuntijoiden mukaan kysyntää. Yrittäjyyspedagogiikan voi nähdä keinona yhteisöllisyyden vahvistamiseen ja nuorten sosiaalisten taitojen sekä keskinäisen vertaistuen li-säämiseen oppilaitosyhteisöissä. Sisäistä yrittäjyyttä painottavalla pedagogii-kalla voidaan nuori saatella itseensä tutustumisen matkalle löytämään ”se oma juttu ja osaaminen”, joka luo perustaa paitsi menestyvälle liiketoiminnalle myös elämän mielekkyydelle. Tässä merkityksessään yrittäjyyspedagogiikkaa olisi mielenkiintoista ja hyvinkin perusteltua tutkia myös yhtenä työorientaationa ja toimintakäytäntönä sosiaalipedagogiikan kentällä.
Sosiaalinen yrittäjyys tai yhteiskunnallinen yrittäjyys ovat Suomessa nostees-sa. Niiden yhteydessä puhutaan yritystoiminnan arvosidonnaisuudesta ja yri-tysten yhteiskuntavastuusta. Sosiaaliset yritykset tarjoavat työmahdollisuuksia vajaakuntoisille tai pitkäaikaistyöttömille toimien muuten muiden yritysten ta-voin (Työ- ja elinkeinoministeriö 2014). Yhteiskunnallisissa yrityksissä pyritään kannattavaan ja kestävään liiketoimintaan sekä luodaan sosiaalisia innovaatioita ja joustavia työn tekemisen mahdollisuuksia. Liiketoiminnan voittoja käytetään yhteiskunnallisiin tarkoituksiin. (Yhteiskunnallinen yritys 2014.) Tulevaisuudes-sa olisikin mielenkiintoista pohtia enemmän yrittäjyyspedagogiikan arvolähtö-kohtia sekä yhteiskunnallisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia esimerkiksi nuorten
”lannistumisen” ehkäisyssä. Ammattikorkeakouluissa voitaisiin aktiivisemmin käynnistää tätä dialogia eri koulutusohjelmien välisenä yhteistyönä ja laajem-minkin alueellisissa yhteistyöverkostoissa. Ainakin itse näkisin jatkossa mielellä-ni enemmän oppilaitosten, nuorten työpajojen ja kansalaisjärjestöjen yhteisiä yri-tyksiä, joissa eri taustoista tulevat nuoret (ja aikuisetkin) voisivat toimia ja oppia sekä työelämätaitoja että yrittäjyyttä yhdessä. Tämäntyyppinen yhteistoiminta osaavan valmentajan johdolla voisi lisätä erilaisten ihmisten välistä vuoropuhe-lua sekä opettaisi arvostamaan toisten osaamista ja kokemustietoa samaan ta-paan kuin omassa opettajakoulutusryhmässäni on vuoden mittaan tapahtunut.
Tunnen taas voivani elää elämääni ja hallitsevani sitä. Olen oppinut tuntemaan ra-jani ja kuuntelemaan itseäni etten pala loppuun. Olen onnellisempi ja tyytyväisempi elämääni kuin ennen! En ole ikinä ollut hyvä pyytämään kenenkään apua, koska olen aina luullut että aikuisena pitää pärjätä omillaan ja osata hoitaa omat asiansa itse.
Nyt kuitenkin olen tajunnut että kaikkea ei tarvitse itse kantaa vaan taakkaa voi jakaa
muiden kanssa. Unna 15-18v
Lähdeluettelo
CHASE, S. 2011. Narrative inquiry, Still the Field in the Making. Teoksessa denzin, N. & Lincoln, Y. (toim.) The SAgE Handbook of Qualitative research. USA; Thousand Oaks: SAgE
Publications, inc, 421–434.
ELLonEn, n. 2008. Kasvuyhteisö nuoren turvana: sosiaalisen pääoman yhteys nuorten masen-tuneisuuteen ja rikekäyttäytymiseen. Tampereen yliopisto: väitöskirja. Luettu 9.11.2013. http://
acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7206-0.pdf
ESKELinEn, J. & TAMMinEn, L. 2013. Komerot, kadotettujen nuorten tarinoita. Helsinki:
Osuuskunta iVA.
HiRSJäRVi, S., REMES, P. & SAJAVAARA, P. 2010. Tutki ja kirjoita. Helsinki: Kustannusosa-keyhtiö Tammi.
HUURRE, T. 2000. Psychosocial development and social support among adolescents with visual impairment. Tampereen yliopisto: väitöskirja. Luettu 9.11.2013. http://www.dart-europe.eu/
full.php?id=736996
KAASiLA, R. 2008. Eri lähestymistapojen integroiminen narratiivisessa analyysissä. Teoksessa Kaasila, r., rajala, r. & Nurmi, K. (toim.) Narratiivikirja: menetelmiä ja esimerkkejä. rovaniemi:
Lapin yliopistokustannus, 41–66.
KoRKiAMäKi, R. 2013. Kaveria ei jätetä! Sosiaalinen pääoma nuorten vertaissuhteissa. Tampe-reen yliopisto: väitöskirja. Luettu 9.11.2013. http://www.dart-europe.eu/full.php?id=745809 KURKi, L., niVALA, E. & SiPiLä-LäHdEKoRPi, P. 2006. Sosiaalipedagoginen sosiaalityö koulussa. Helsinki: Hakapaino oy.
LAiTinEn, M. & UUSiTALo, T. 2008. Narratiiinen lähestymistapa traumaattisten elämän-kokemusten tutkimisessa. Teoksessa Kaasila, r., rajala, r. & Nurmi, K. (toim.) Narratiivikirja:
menetelmiä ja esimerkkejä. rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 106–150.
LäMSä, A. & TAKALA, S. 2009. Sosiaalisesti haavoitetun nuoren kohtaaminen ja tukeminen.
Teoksessa Lämsä, A. (toim.) Mun on paha olla, näkökulmia lasten ja nuorten psyykkiseen hyvin-vointiin. jyväskylä: PS-kustannus, 185–195.
opetusministeriö. 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Opetusministeriön julkaisuja 2009:7. Luettu 9.4.2014. http://www.yvi.fi/kotivaelle/yleiskatsaus
PöYSä, V. 2013. Aktiivisten havainnoinnista ulkopuolisten kuulemiseen? Nuorisotyön sisällöt, menetelmät ja katvealueet. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura ry:n verkkojulkai-suja 59. Tallennettu 2.10.2013. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisut/verkkojulkaisut verkkojulkaisu.
Raha-automaattiyhdistys, Paikka auki - nuoret työelämään. 2014. Työttömien nuorten ääni -barometri. Luettu 9.4.2014. http://www.paikkaauki.fi.
RiiHiMäKi, K. 2014. Long-term outcome of depressive disorders in primary health care.
Helsingin yliopisto, lääketieteen laitos: väitöskirja. Luettu 6.4.2014. https://helda.helsinki.fi/
handle/10138/43006
RYTKönEn, M. 2013. Kehityskulkuja ja väliintuloja, ekologinen näkökulma vakavan väki-vallan tehneiden nuorten sosioemotionaalisen terveyden kehitykseen. itä-Suomen yliopisto, terveystieteiden laitos: väitöskirja. Tallennettu 19.9.2013. http://epublications.uef.fi/pub/urn_
isbn_978-952-61-1174-2/index.html
TAPAni, A. 2013. Yrittäjyyskasvatus opettajan työssä -luento 6.9.2013. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu.
Tulevaisuus 2030 -sivusto: Tulevaisuuden työelämä. Luettu 23.9.2013. http://tulevaisuus.2030.
fi/millaista-suomea-tavoittelemme/tulevaisuuden-tyoeelaemae.
TURKKi, T. 2005. Kahdeksan pilven takaa. japanin murros ja uusi nousu. Helsinki: Edita.
TURTiAinEn, R. & öSTMAn, S. 2013. Verkkotutkimuksen eettiset haasteet: Armi ja anoreksia.
Teoksessa Laaksonen, S., Matikainen, j. & Tikka, M. (toim.) Otteita verkosta, verkon ja sosiaali-sen median tutkimusmenetelmät. jyväskylä: Bookwell oy, 49–67.
Työ- ja elinkeinoministeriö 2014. Luettu 10.4.2014. http://www.tem.fi/yritykset/sosiaalinen_yritys.
Yhteiskunnallinen yritys -sivusto 2014. Luettu 10.4.2014. http://www.yhteiskunnallinenyritys.fi