A
rtikkelin tarkoituksena oli arvioida yrittäjämäisen opettajuuden kriteerejä ja yhdistää niitä ohjauksellisen opettajuuden elementteihin. Tutkimusky-symys on, mikä yhdistää, mikä erottaa ohjauksellista ja yrittäjämäistä opetta-juutta tsemppipajakontekstissa. Aineiston perusteella yhdistäviä tekijöitä ovat kannustus ja ratkaisukeskeisyys, ilmapiirin rakentaminen ja tekemisen mahdol-listaminen, erottavia taas riskinotto, ohjaajan ammattitaito ja kokonaisvaltainen ohjaus. Erityisesti erottavia tekijöitä voidaan peilata ohjaustyylien taustalla ole-vaan ihmiskäsitykseen: riskinotto kuvaa puhtaasti yrittäjämäistä toimintatapaa, yksilön vastuuttamista ja uudenlaisen, erilaisenkin toiminnan rohkeaa kokeilua.Kasvatuksen ja ohjauksen puolella sen sijaan ohjaajan ammattitaito ja kokonais-valtainen ohjaus tukevat ajatusta kasvamisesta kohti yhteistä kulloisessakin yh-teiskunnassa vallitsevaa ihmisihannetta ja ”hyvää elämää”.
Aineiston perusteella teemme ehdotuksen yrittäjämäisen ja ohjauksellisen opettajuuden yhä vahvempaan käyttöönottoon opetus- ja ohjaustoiminnassa.
Uudenlaisessa opettajuudessa korostuvat opettajan monitehtäväisyys, opettaja-ohjaajuus, verkostoituminen, yrittäjämäinen työote ja konsultin rooli (Tapani 2013). Näitä näkökulmia huomioiden voi uskaltautua ottamaan harppauksen kohti uutta tapaa ajatella opettajuudesta ja opettajankoulutuksesta. Ohjausosaa-minen on yksi opettajankoulutuksemme ydinosaamisalueesta, joten sen on olta-va myös yksi opettajankouluttajien substanssiosaamisalueesta. Yrittäjämäinen työote on myös sisäänrakennettu opetussuunnitelmiin, niin opettajankoulutuk-sessa kuin ammatilliopettajankoulutuk-sessa koulutukopettajankoulutuk-sessakin ja sitä on käsitteellistetty jo usean vuoden ajan (ks. esim. ristimäki 2004). jokaisen pitäisi olla vallitsevan hengen mukaisesti ainakin sisäinen yrittäjä selviytyäkseen arjessa. Yrittäjämäisyyttä ja
selviytymistä ei voi kuitenkaan heittää pelkästään yksilön vastuulle, vaan sii-hen tarvitaan mukaan ohjausta. Myöskään aina ei erikseen tarvitse painottaa yrittäjämäisyyttä, vaan se näyttäytyy tekojen kautta, niin kuin tässä artikkelissa ohjaustoimintaa tarkastelemalla pystyimme havaitsemaan. Tässä siis toteutui Carrierin (2005) ajatus siitä, että yrittäjyys on mahdollisuuksien luomista, mutta myös niiden havaitsemista.
Tsemppipajatoiminta on yksi muoto, jolla on kehitetty ja uudistettu opetuk-sen ja ohjaamiopetuk-sen käytänteitä joustavien ja yksilöllisten ratkaisujen suuntaan moniammatillisesti. Samalla on huomioitu vuorovaikutus ja opiskelijan aktii-visuuden tukeminen. Tästä kokemuksesta voisimme ottaa useita elementtejä osaksi opettajankoulutuksen arkea, uudenlainen opettajuus ja siihen kasva-minen huomioiden. Yrittäjämäisen ja ohjauksellisen toiminnan yhdistäkasva-minen tullee tärkeäksi myös esimerkiksi opinnollistamisen lisääntyessä: oppimista voi tapahtua enenevässä määrin muualla kuin oppilaitoksissa ja formaalissa koulutusjärjestelmässä. Yksilölliset polut lisääntyvät. Hankitun osaamisen tun-nistamiseen ja tunnustamiseen voisi pajatyyppinen, vapaamuotoinen, matalan kynnyksen toiminta sopia hyvin: pajoissa opittaisiin itsestä ja toisilta, vertais-arvioitaisiin ja annettaisiin koordinaatteja tulevaan. Se, jos mikä vaatii ohjaajal-ta kykyä heittäytyä epävarmuusalueelle, hyödyntää omaa ja toisten osaamisohjaajal-ta, mutta on samalla omia tietoja ja taitoja uudistavaa ja virkistävää. Opinnollista-minen ja sen arviointi olisi myös uusi oivallinen tutkimuskohde yrittäjämäisen ja ohjauksellisen opettajuuden yhdistämiselle; ehkä mukaan tutkimukseen saa-taisi myös työ- ja liike-elämän osaajia arvioimaan ja oppimaan ja tuomaan omaa osaamistaan yhteiseksi hyväksi.
Kiristyvissä taloudellisissa tilanteissa myös koulutusmaailmassa pitää koko ajan miettiä tehokkaampia tapoja toimia ja edistää oppimista ja myös lähiope-tuksen rooli pitää koko ajan pystyä perustelemaan, myös ammatillisessa opet-tajankoulutuksessa. Kannustamme tsemppipajakokemuksen perustella poh-timaan lähiopetuskäytäntöjä ainakin opettajankoulutuksen kannalta uusiksi:
pajatyyppistä toimintaa mukaan lähiopetukseen, vertaisuutta ja opiskelijan omaa aktiivisuutta tukien. Syötteitä ja sytykkeitä tarvitaan alkuun, sen jälkeen pajatyyppisesti omaa aikaa tehdä, pohtia, verkostoitua, etsiä tietoa, erilaisia ta-poja käyttäen ja niitä ohjaajana fasilitoiden ja vertaisesti peilaten.
Lähteet
CARRiER, C. 2005. Pedagogical Challenges in Entrepreneurship Education. in P. Kyö &
C. Carrier (eds.) The dynamics in Learning Entrepreneurship Education in Cross-Cultural University Context. Entrepreneurship Education Series 2/2005.
dUCHénEAUT, B. 2001. Entrepreneurship and Higher Education from real-life Context to Pedagocical Challenge. in r. Brockhaus, g. Hills, H. Klandt & H. Welsch (eds.) Entrepreneursip Education. Ashgate Publishing Company, England.
giBB, A. 1993. The Enterprise Culture and Education. international Small Business journal 11, 3, 11-34.
JUUTi, P. 2001. johtamispuhe. jyväskylä: PS-kustannus.
HEiKKinEn, H.L.T. 2002. Whatever is Narrative research? Teoksessa r. Huttunen,
H.L.T. Heikkinen & L. Syrjälä, (eds.). Narrative research: Voices of Teachers and Philosophers.
jyväskylän Yliopisto: Sophi.
HEiKKinEn, H.L.T. JA TYnJäLä, P. 2012. Työssä oppimisen monet muodot. Teoksessa H.L.T. Heikkinen, H. jokinen, i. Markkanen ja P. Tynjälä (toim.) Osaaminen jakoon. Vertaisryh-mämentorointi opetusalalla, 45-85. jyväskylä: PS-kustannus.
KUKKonEn, H. 2010a. Positiointi oppimisen tukena. Teoksessa E. ropo, H. Silfverberg, &
T. Soini (toim.) Toisensa kohtaavat ainedidaktiikat. Tampere: Tampereen yliopiston opettajan-koulutuslaitoksen julkaisusarja A31, 149–162.
KUKKonEn, H. 2010b. Orientoitumistyylit. Opetusmoniste.
KYRö, P. 2001. Yrittäjyyskasvatuksen pedagogisia lähtökohtia pohtimassa. Aikuiskasvatus 21, 2, 92-101.
KYRö, P. 2005. Entrepreneurial learning in a cross-cultural context challenges previous paradigms. in P. Kyrö & C. Carrier (eds.) The dynamics of Learning Entrepreneurship in a Cross-Cultural University Context. Entrepreneurship Education Series 2/2005. Hämeenlinna:
University of Tampere, Faculty of Education.
LiiKKA, M. 2003. Tarinallinen lähestymistapa yksilön ja yhteisön suhteen tutkimiseen - Yksilöi-den iYksilöi-dentiteettiprojekteja organisaation kollektiiviseen narratiiviseen iYksilöi-dentiteettiin. jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteen Pro gradu -tutkielma.
LUUKKAinEn, o. 2008. Uudistuva ja uudistava opettajuus. Teoksessa S. Helakorpi (toim.) Postmoderni AMMATTiKASVATUS – haasteena ubiikkiyhteiskunta. HAMK Ammatillisen opet-tajakorkeakoulun julkaisuja 1/2008. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.
LUUKKAinEn, o. 2000. Opettaja vuonna 2010. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPrO) selvitys 15. Loppuraportti, Opetushallitus.
MCEWAn, H. 1995. Narrative Understanding in the Study of Teaching. Teoksessa K. Egan &
H. McEwan (eds.). Narrative in Teaching, Learning and research. New York: Teachers College Press.
MALinEn, A. & LAinE, T. 2009. Koulutuksen kulmakiviä. Teoksessa T. Laine & A. Malinen (toim.) Elävä peilisali. Aikuista pedagogiikkaa oppimassa. Helsinki: Kansanvalistusseura, 37–64.
oJAnEn, S. 2012. Ohjauksesta oivallukseen, ohjausteorian kehittelyä. Helsinki: Palmenia.
onniSMAA, J. 2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki:
gaudeamus.
oPS 2013. Tampereen ammatillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelma RiSTiMäKi, K. 2004. Yrittäjyyskasvatus. järvenpää: Yrityssanoma.
RoPo, E. 1985. Erilaisista ihmiskäsityksistä. Teoksessa ihmiskuva ja kasvatuksen haasteet. Tie-teenfilosofinen tutkimusseura. julkaisuja 1, 3–17.
SALLiLA, P. 2002. johdannoksi. Teoksessa P. Sallila ja A. Malinen (toim.) Opettajuus muutokses-sa. Aikuiskasvatuksen 53. vuosikirja. Helsinki: Kansanvalistusseura.
SALonEn, P., oLKinUoRA, E. & LEHTinEn, E. 1982. Oppimisvaikeuksien interaktiivinen muodostuminen ja kasautuminen. Osaraportti 1: Esitutkimus. Turun yliopiston kasvatustietei-den laitos. julkaisusarja A: 86.
STRAUSS, A. And CoRBin, J. 1990. Basics of Qualitative research: grounded Theory Procedures and Techniques. London: Sage Publications.
TAPAni, A. 2007. Mistä on kollektiivinen identiteetti ammattikorkeakouluyhteisössä tehty?
Aikuiskasvatus 1/2007, 25-36.
TAPAni, A. 2013. Ammatillinen opettajankoulutus liikkeessä – kohti tulevaisuuden tuulia vai tämänpäivän toisintoa? Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden yksikkö, Ammattikasvatus. Pro gradu -tutkielma.
VERTAnEn, i. 2002. Ammatillinen opettajuus vuonna 2010. Toisen asteen ammatillisen opetta-jan työn muutokset vuoteen 2010 mennessä. Akateeminen väitöskirja, kasvatustiede. Tampereen yliopisto, Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus.
VäRRi, V.-M. 1994. Hyvä kasvatuksen ehtona ja ongelmana. Teoksessa A. Heikkinen, M. Lehtovaara & V.-M. Värri (toim.) Puheenvuoroja kasvatusfilosofiasta. Tampereen yliopisto.
Kasvatustieteiden laitoksen julkaisuja. B:10, 13–20.
Muu materiaali:
KUKKonEn, H. 2011. Näkökulmia oppimisympäristöjen arviointiin. diaesitys TAMK, Amma-tillisen opettajakorkeakoulun opetussuunnitelmatyöryhmän kokouksessa.