Abstrakti
T
semppipajatoiminta on Tampereen ammattikorkeakoulun ammatillisessa opettajankoulutuksessa ohjauksellisen opettajuuden ja opinto-ohjauksen yksi toteuttamismuoto. Pajoissa ideana on ohjata, innostaa ja kannustaa opetta-jaopiskelijoita tekemään puuttuvia oppimistehtäviään valmistumisen edistämi-seksi sekä antaa aika, tila ja mahdollisuus tähän ohjatusti. Ohjaukseen tulemisen syy usein on, että opiskelija on pudonnut pois oman opiskelu- ja pienryhmänsä prosessista. Eteenpäin ei pääse yksin, vaan siihen tarvitaan ohjausta ja apua, usein myös vertaiskeskustelua toisten samassa tilanteessa olevien kanssa.Pajaohjaajan pitää pystyä tarttumaan toimeen, antamaan ohjausta ja kanta-maan vastuu antamistaan ohjeista. Ohjaajilta toiminta vaatii luovuutta, amma-tillisen opettajankoulutuksen ja opettajuuden tuntemusta sekä aitoa läsnäoloa hetkessä. Pajaohjaajalla tulee olla taito havaita opiskelijan ohjaustarpeet ja ta-voitteet sekä osaamista ja rohkeutta tukea opiskelijaa voimavarojen löytymises-sä. Ohjausta päätöksentekotaitojen vahvistumiseen ja oleelliseen keskittymiseen tarvitaan, jotta opiskelija todella saa edistettyä opintojaan pajassa ja itsenäisesti sen jälkeen. Lisäksi ohjaajalta vaaditaan yhteistyötaitoja koko opettajankoulu-tuksen henkilökunnan kanssa ja yhteisön käytäntöjen tuntemista. Epävarmuus- ja epämukavuusalueelle ohjaaja joutuu kohdatessaan itselleen vieraita, eri ryh-mistä tulevia ja eri ryhmänohjaajien toimintatapoihin tottuneita opiskelijoita, kuten myös siinä, että pajat järjestetään lauantaisin.
Artikkelin tarkoituksena on arvioida yrittäjämäisen opettajuuden kriteerejä ja yhdistää niitä ohjauksellisen opettajuuden elementteihin. Tutkimuskysymys on, mikä yhdistää, mikä erottaa ohjauksellista ja yrittäjämäistä opettajuutta tsemppipajakontekstissa. Artikkelin aineistona ovat ohjaajien kokemukset sekä pajoihin osallistuneiden opettajaopiskelijoiden palautteet.
Asiasanat: ammatillinen opettajankoulutus, ohjaus, yrittäjyyskasvatus, tarinallisuus, kokemuksellisuus
Johdanto
A
rtikkelin tarkoituksena on tarkastella Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) ammatillisessa opettajankoulutuksessa innovoitua tsemppipaja-toimintaa opettajan toiminnan kontekstina. TAMKin ammatillisessa opettajan-koulutuksessa aloittaa vuosittain noin 300 ammatillisen opettajankulutuksen opiskelijaa. Ammatillisen opettajankoulutuksen laajuus on 60 opintopistettä ja kesto 1-2 vuotta.Tarve tsemppipajoille on tullut siitä, että opettajaopiskelijat eivät syystä tai toisesta valmistu oman ryhmänsä mukana ja siksi jäävät usein melko yksin keskeneräisten opintojensa kanssa. Syitä omasta ryhmästä putoamiselle ovat esimerkiksi työkuormituksen muutokset, työpaikan vaihdos, perhetilanne tai siinä tapahtuneet muutokset, sairastuminen sekä omien opiskeluvalmiuksien ja tietoteknisen osaamisen puutteellisuus. Kun opettajaopiskelija jää ryhmästään jälkeen, joskus myös kynnys ottaa yhteyttä ryhmänohjaajaan tulee korkeaksi.
Tämän vuoksi pajoista on koetettu rakentaa niin sanottuja matalan kynnyksen ohjaustapaamisia: pajoihin ei tarvitse ennakkoilmoittautua, sinne saa tulla oman aikataulun mukaisesti, ilmapiiri on pyritty luomaan rennoksi muun muassa tar-joamalla osallistujille kahvia työskentelyn lomassa sekä mahdollistamalla myös vapaamuotoinen vertaiskeskustelu ja verkostoituminen esimerkiksi kannusta-malla opiskelijoita yhteisiin lounastaukoihin. Pajoihin tulemisen esteettömyyttä on pyritty varmistamaan sillä, että ne järjestetään lauantaisin, jolloin myös etä-paikkakuntalaisilla ja päätoimisessa työssä olevilla on mahdollisuus osallistua työskentelyyn ja ohjaukseen. Tähän opiskelijat ovat myös hyvin tarttuneet ja olemme pirkanmaalaisten opiskelijoiden ohella ohjanneet niin pohjanmaalaisia kuin itäsuomalaisiakin.
Suuntasimme pajat aluksi kolmatta vuotta opiskeleville, joilla ei enää ole oman perusryhmän lähipäiviä. Enenevässä määrin mukaan on tullut ”nuorem-piakin” opiskelijoita ja tällä hetkellä tiedotamme pajasta kaikille opettajaopiske-lijoille. Tämä on entisestään lisännyt pajassa tehtävien ja kysymysten kirjoa, kos-ka opiskelijat tulevat hyvin monesta ryhmästä, eri vuosiryhmistä ja sen vuoksi eri opetussuunnitelmien ohjaamina. Alun perin ideana oli, että opiskelija tietää tullessaan tehtävän, jota hän pajassa ollessaan edistää ja saa siihen tarvittaessa ohjaajilta tukea. Yleinen kysymys on kuitenkin opiskelijoilla ollut, että ”mitä
multa puuttuu”. Tämänkin vuoksi olemme nyt kolmen lukukauden aikana pi-lotoineet kahden ohjaajan mallia, sillä toisinaan toisen ohjaajan aikaa menee suoritusten tarkisteluun opiskelijahallintojärjestelmästä ja sen jälkeen henkilö-kohtaiseen, usein perinpohjaiseen keskusteluun opiskelijan kanssa muun mu-assa puuttuvista suorituksista, toteutustavoista ja aikataulusta. Pajmu-assa on ollut koko ajan, 1,5 vuoden ajan, sama työpari, opinto-ohjaaja ja yliopettaja.
Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaisia yhteisiä ja erottavia tekijöitä oh-jauksellisesta ja yrittäjämäisestä opettajuudesta löytyy tsemppipajakontekstis-sa. Mielenkiintoisen lähtökohdan näiden näkökulmien tarkastelulle tuo niiden erilaiset taustat ja perinteet, muun muassa taustalla oleva ihmiskäsitys. Tarkas-telussa lähtökohtana on kasvatuksen perinteinen näkökulma. Ohjausta, opet-tajuutta ja kasvatusta taustoittaa perimmiltään pyrkimys vallitsevaan hyvään, joka on ajallinen ja kulttuurinen ilmiö: kussakin yhteiskunnassa vallitseva ih-miskäsitys ja siihen sisältyvä ihmisihanne määrittää sen päämäärän, johon kas-vatuksella ja yhteiskunnallisella toiminnalla pyritään (ropo 1985). Taustalla on myös kasvatusfilosofinen ajatus: mikä ja mistä peräisin hyvä on, millä perusteel-la se saa pätevyytensä ja oikeutuksensa ja kenellä on oikeus sen määrittämiseen.
Näiden kysymysten sisällöt luovat yksilön ja yhteisön välisen perusjännitteen, joka konkretisoituu kasvatuksessa. (Värri 1994.) Yrittäjyyskasvatuksen ihmiskä-sityksen mukaan taas ihminen on ainutlaatuinen, vapaa, uusia asioita oivaltava ja niille utelias. Hän on vastuullinen ja kykenee kantamaan vastuun itsestään, toimiensa seurauksista ja elannostaan. ihminen on uutta luova ja innovatiivi-nen. (duchéneaut 2001; gibb1993; Kyrö 2001; Kyrö 2005.) Kasvatustieteen ih-miskäsityksessä painottuu siis enemmän yhteisön ja yhteiskunnan näkemys yksilön ”hyvästä”, yrittäjyyskasvatuksessa enemmän yksilön vastuu ja vapaus.
Ohjaustoiminnan taustaperiaatteina nämä ovat siis varsin erilaiset perinteet.
Kiinnostus kahden erilaisen lähestymistavan tarkasteluun syntyi koulutus-poliittisesta yrittäjyyspuheesta ja -strategioista, mutta myös oman ohjaustoi-mintamme käytännön havainnoista. Aloitimme pajatoiminnan korostaen ohja-usta ja sen perinteitä, kuten ajan, huomion ja kunnioituksen (Onnismaa 2011) antamista, mutta pajojen jälkeen kohtaamiamme ohjaustarpeita pohtiessamme huomasimme, että olemme olleet useaan otteeseen epämukavuusalueella, otta-neet riskejä, käyttäotta-neet luovuutta. Mukaan tuli siis toiminnan kautta muutakin kuin perinteistä ohjauspuhetta; yrittäjyyspuheen terminologiaa. Aloimme
poh-tia, miten paljon ohjaajana toimimiseen tässä yhteydessä sisältyy yrittäjämäi-siä piirteitä. Mitä pajassa toimiminen vaatii ohjaajalta: ohjausosaamista, mutta ehkä jotain muuta myös. Aloitamme tämän matkakertomuksen pajaohjaajuu-den maailmaan tarkastelemalla ohjauksellista ja yrittäjämäistä opettajuutta teo-reettisesti, sen jälkeen aineiston valossa ja lopuksi nostamme esiin kannanoton ohjauksellisen ja yrittäjämäisen opettajuuden edistämiseksi.