Y
rittäjyystutkimuksen klassikko Peter Schumpeter (1934; 1942; 1947) määrit-teli yrittäjyyden tuotannontekijöitä luovalla tavalla yhdisteleväksi super-tuotannontekijäksi. Hän kuvasi yrittäjyyttä käsitteellä ”luova tuho”, mikä kehit-tää yhteiskuntaa kyseenalaistamalla ja tuhoamalla vanhoja rakenteita. Vanhaa kyseenalaistavan ja uutta luovan tuhon idea yhdistyy yhteiskunnallisella tasolla kriittisen reflektion käsitteeseen.Yrittäjyyteen yhdistyvä itsenäisyyden päämäärä käsittää yksilön vapauden omiin valintoihin ja vastuun valintojensa seurauksista, sekä itsetuntemusta jat-kuvasti syventävän ja täydentävän orientaation. Tämä merkitsee omien perus-oletusten ja merkitysperspektiivien jatkuvaa tarkastelua ja kyseenalaistamista, mikä oppimisen lisäksi muokkaa identiteettiä: kriittisen reflektion kautta lön tietoisuus itsestään muuttuu. itsenäisyys voidaankin ymmärtää myös yksi-lön minuutta määritteleväksi identiteetiksi, joka syntyy suhteessa kontekstiin ja yksilön tavoitettavissa oleviin sosiaalisiin organisaatioihin.
Yrittäjyys ei ole pelkästään uutta luovaa tuhoa ja itsenäisyyden tavoittelua.
Se on myös kulloisenkin kontekstin ja vallitsevan kulttuurin ehdoilla tuotettu konstruktio, jota koskevat odotukset ja vaatimukset heijastuvat yksilöihin ja heidän toimintaansa. Fenwick (2001) nostaa esiin kehityksen, jossa yksilöiden oppiminen on alistettu yritystoiminnan tavoitteille ja ”yrittäjyyden eetos” on saavuttanut kulttuurisen hegemonian. Siinä yksilöille asetetaan aktiivisuuden, omavastuullisuuden ja refleksiivisyyden odotuksia työkykynsä, elämänsä ja menestyksensä osalta (ks. du gay 1996). Yksilöiden odotetaan olevan myös itse vastuussa elämässään tarvitsemansa inhimillisen pääoman hankkimisesta ja ke-hittämisestä, sekä alistavan tälle halunsa kehittyä, elämänsä tarkoituksen ja sen toteuttamisen, suhteensa, aktiivisuutensa ja työkykynsä (Fenwick 2001 ja 2002).
Yrittäjyyden eetos on nostanut esiin edellä mainitut odotukset täyttävän
”yritteliään minän” (the enterprising self), joka on muotoutunut vallitsevaksi identiteetiksi (ks. du gay 1996).
Foucault (1984) toteaa jo paljon aikaisemmin, että yrittäjä (the entrepreneur) ja yritteliäs minä (the enterprising self) eivät synny luontojaan, vaan ne tuote-taan monenlaisilla hallinnan teknologioilla ja käytänteillä. Minuusteknologiat
ovat erilaisia sosiaalisia ehtoja, rajoituksia ja mahdollisuuksia ilmentäviä käy-tänteitä, joita vastaan yksilöt ohjataan tarkastelemaan tunteitaan, käytöstään ja ajatuksiaan (ks. Saastamoinen 2006; danziger 1997). Minuusteknologiat ohjaa-vat yksilöä muuttamaan persoonaansa sen affektiivisilla, konatiivisella ja kogni-tiivisella alueella tavoitteena yritteliään minän tuottaminen. Erilaiset yrittäjyyt-tä mittaavat testit ovat minuusteknologioiden ilmentymiä. Niissä yrityrittäjyyt-täjyys on vakioitu ja testattava ohjataan kehittymään vakioidun ideaalin täyttäväksi. Mi-nuusteknologioiden ilmentymä on myös julkisin varoin toteutettu yrittäjyyden edistämisen ritualisointi. Siinä vapautta tavoitteleva dynaaminen ja innovatii-vinen yksilö ohjataan määrämuotoiseen ja ohjattuun prosessiin, jossa tapahtuu valikointia ja karsintaa. Prosessissa punnitaan yksilön kelvollisuus yrittäjyyteen.
Yksilö osoittaa kelvollisuutensa täyttämällä prosessia ohjaavien odotukset, tai muuttumalla heidän odotustensa mukaiseksi, jolloin prosessi muovaa yksilön ajattelua ja minuutta.
Foucault (1984) tunnistaa ongelmat: paljastamalla miten yritteliäs minä on hallinnan keinoin tuotettu, luodaan hänen mukaansa myös perusteet kritisoida tuottamisen strategioita. Tehokas hallinnan keino länsimaissa on jatkuva ja ai-nainen keskustelu vapaudesta ja valinnoista. (ks. myös rose 1992.) Lisäksi huo-miota kiinnittää yhteiskunnan taloudellisesta tilanteesta ja kansainvälisestä kil-pailukyvystä, sekä niiden parantamisen toimenpiteistä käytävä keskustelu. Se nostaa vahvasti esiin yrittäjyyden ja siihen liitettävät odotukset, mikä ilmentää yritteliään minän vahvistumista vallitsevaksi odotukseksi ja identiteetiksi.
Yrittäjyyskasvatuksessa ”yritteliäs minä” tarjoaa mahdollisuuden ylittää ne ongelmat, joita liittyy yrittäjyyden erilaisiin käsitteisiin ja merkityksiin. Esimer-kiksi ulkoisen, sisäisen ja omaehtoisen yrittäjyyden (Kyrö 1997) ytimessä on aina
”yritteliäs minä”. Samoin se löytyy esimerkiksi kasvuyrittäjyyden, sarjayrittä-jyyden ja palveluyrittäsarjayrittä-jyyden sisältä. identiteetti voi olla yrittäsarjayrittä-jyyden mittari ja identiteettityö kasvatuksen keino. Yksilön identiteettiin yhdistyvä yrittäjyyskas-vatuksen näkökulma tiivistää olennaisen, koska yrittäjyys on myös identiteetti.
Yhteenveto
Y
rittäjyyskasvatuksen päämäärä on yksilön itsenäisyys, joka rakennetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kontekstuaaliseen tietoon perustuen.Yksilön itsenäisyys merkitsee vapautta ja valmiutta tehdä itseään koskevia pää-töksiä, vastuuta päätöstensä seurauksista ja riippumattomuutta muiden huo-lenpidosta. itsenäisyys yhdistyy yksilön minuuteen ja siihen sisältyvään iden-titeettiin, joihin yrittäjyyskasvatuksen kontekstissa voidaan viitata käsitteellä
”yritteliäs minä” (the enterprising self).
Yrittäjyyskasvatus mahdollistaa identiteetin kehittämisen sallimalla ko-keilut, epäonnistumiset ja rajojen ylitykset, joista syntyviä havaintoja ja koke-muksia reflektoimalla syvennetään myös itsetuntemusta ja rakennetaan omaa identiteettiä. Erityisesti kriittinen reflektio voidaan tunnistaa identiteettiä ra-kentavaksi käytännöksi, koska tarkastelun ja kyseenalaistamisen kohteina siinä ovat yksilön elämän ja toiminnan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. identi-teetin rakentamisessa ja kehittämisessä korostuvat yksilön omat kokemukset ja niistä reflektoinnin kautta henkilökohtaiseksi muuntuva tieto itsestä ja omista mahdollisuuksista.
Yrittäjyyskasvatus nostaa oppilaitoksissa annettavassa koulutuksessa kes-keiseksi järjestelyt, joilla mahdollistetaan reflektiivinen toiminta ja itsetunte-muksen kehittäminen. Esiin nousevat kehittävä ja reflektoiva arviointi, epäon-nistumisten ja kokeilujen salliminen, itsenäisyyttä vahvistavan yhteisöllisyyden luominen, luovuuteen ja rajojen ylittämiseen kannustaminen, sekä kriittiseen reflektioon ohjaaminen. Yrittäjyys ei ole annettava ominaisuus, vaan taitavan kasvatuksen ja ohjauksen tulos. Sen tavoittelu nostaa keskiöön kasvatuksen ja ohjaamisen.
Lähteet
BoUd, d., KEogH, R. & WALKER, d. (toim.). 1985. reflection: Turning Experience into Learning. London: routledge & Kegan Paul.
BRoCKHAUS, R.H. 1982. The psychology of the entrepreneur. Teoksessa Kent, C.A., Sexton, d.L. & Vesper, K.H. (toim.): Encyclopedia of Entrepreneurship, Englewood-Cliffs Nj: Prentice-Hall, 39-57.
CHELL, E. 2008. The Entrepreneurial Personality. A Social Construction. Second edition. London and New York: routledge, Taylor & Francis group.
CHELL, E. 1985. The entrepreneurial personality: a few ghosts laid to rest? international Small Business journal, 3: 43-54.
dAnzigER, K. 1997. The Historical Formation of Selves. Teoksessa r. d. Ashmore & L. jussim (toim.) Self and identity. Fundamental issues. Oxford: Oxford University Press.
ERiKSon, E.H. 1982. Lapsuus ja yhteiskunta. 2. korjattu painos. jyväskylä: gummerus.
FEnWiCK, T.J. 2002. Transgressive desires: New enterprising selves in the new capitalism.
Work, Employment and Society, Vol. 16, 703-723.
FEnWiCK, T.J. 2001. Knowledge and the Enterprising Self: Workplace refugees Navigating Entrepreneurial discourses. Studies in the Education of Adults 33(29), 127-134.
FoUCAULT, M. 1984. The order of discourse. Teoksessa M. Shapiro (toim.) Language and Politics. Oxford: Basil Blackwell, 108-138.
dU gAY, P. 1996. Consumption and identity at work. London: Sage
giddEnS, A. 1991. Modernity and self-identity. Self and society in the late modern age.
Cambridge: Polity Press.
JoHAnSSon, T. 2000. Social psychology and modernity. Philadelphia: Open University Press.
KiLBY, P.M. 1971. Entrepreneurship and Economic development. New York: Macmillan.
KoiRAnEn, M. & RUoHoTiE, P. 2001. Yrittäjyyskasvatus: analyyseja, synteesejä ja sovelluk-sia. Aikuiskasvatustieteellinen aikakauslehti numero 2/2001. Helsinki: Kansanvalistusseura ja Aikuiskasvatuksen Tutkimusseura, 102-111.
KYRö, P. 1997. Yrittäjyyden muodot ja tehtävät ajan murroksessa. jyväskylä Studies in Computer Science, Economics and Statistics 38. jyväskylän yliopisto.
KYRö, P. & RiPATTi, A. (toim.). 2006. Yrittäjyyskasvatuksen uusia tuulia. Yrittäjyyskasvatuk-sen julkaisusarja 4/2006. Tampere: Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu.
LEHTinEn, E., KUUSinEn, J. & VAURAS, M. 2007. Kasvatuspsykologia. Helsinki: WSOY.
LäHTEEnMäKi, M.-L. 2005. reflectivity in supervised practice: conventional and
transformative approaches to physiotherapy. julkaisussa Learning in Health and Social Care, 4, 1, 18-28. Blackwell Publishing Ltd.
MCCLELLAnd, d.C. 1961. The Achieving Society. Princeton, Nj: Van Nostrand.
MEziRoW, J. 1998. Esipuhe ja artikkeli ”Kriittinen reflektio uudistavan oppimisen käynnistäjä-nä”. Teoksessa Mezirow, j. (toim.) Uudistava oppiminen. Kriittinen reflektio aikuiskoulutukses-sa. 3. painos, suomennos L. Lehto. Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutus-keskus, 5-37.
MinER, J.B. & RAJU, n.S. 2004. risk propensity differences between managers and
entrepreneurs and between low- and high-growth entrepreneurs: A reply in a more conservative vein. journal of Applied Psychology, 89, 3-13.
MoSCoViCi, S. 1990. The generalized Self and Mass Society. Teoksessa H. T. Himmelwelt &
g. gasgell. (toim.) Societal Psychology. Newbury Park: Sage.
MäKinEn, M. 2011. Kuule: minä olen ja kuulun! Lapsen identiteetin tukeminen. Teoksessa E.
Hujala & L. Turja (toim.) 2011; 2012, Varhaiskasvatuksen käsikirja. jyväskylä: PS-kustannus, 95-108.
oJAnEn, S. 2003. Ohjauksesta oivallukseen – ohjausteorian kehittelyä. Teoksessa r. Silkelä (toim.) Tutkimuksia opetusharjoittelun ohjauksesta. Suomen harjoittelukoulun vuosikirja n:o 1.
joensuu: Suomen harjoittelukoulut.
PALMER, M. 1971. The application of psychological testing to entrepreneurial potential.
California Management review, 13, 32-38.
PiHKALA, J. 2008. Ammattikorkeakoulutuksen aikaiset yrittäjyysintentioiden muutokset.
Opetusministeriön julkaisuja 2008:1. Helsinki: Opetusministeriö.
PoiKELA, E. 2005. Työssä oppimisen prosessimalli. Teoksessa Poikela, E. (toim.) Osaaminen ja kokemus – työ, oppiminen ja kasvatus. Tampere: Tampere University Press.
RiCoEUR, P. 1992. Oneself as Another. Chicago: The University of Chicago Press.
RoPo, E. 2009. identiteetin kehittäminen opetussuunnitelman lähtökohtana. Teoksessa P-M. rabensteiner & E. ropo (toim.) identity and values in education. European dimension in education and teaching (2), 5-19.
RoSE, n. 1992. governing the enterprising self. Teoksessa Heelas, P. & Morris, P. (toim.) The values of the enterprise culture. The moral debate. London: routledge, 141-164.
RoTTER, J.B. 1966. generalised expectancies for internal versus external control of reinforcement. Psychological Monographs, Whole No. 609, 80; 1-28.
SAASTAMoinEn, M. 2006. Minuus ja identiteetti tutkimuksen haasteina. Teoksessa rautio, P.
& Saastamoinen, M. (toim.): Minuus ja identiteetti. Sosiaalipsykologinen ja sosiologinen näkö-kulma. Tampere: Tampere University Press TUP
SAgiE, A. & ELizUR, d. 1999. Achievement motive and entrepreneurial orientation:
a structural analysis. journal of Organizational Behavior, 20, 375-387.
SCHUMPETER, J.A. 1947. The greative response in Economic History. journal of Economic History, 149-159.
SCHUMPETER, J.A. 1942. Capitalism, Socialism and democracy. georg Allen & Unwin Ltd.
New York.
SCHUMPETER, J.A. 1934. The Theory of Economic development, published in german 1922, 1st edition in English: Cambridge, Mass.: Harvard Economic Studies, Volume 46, London:
Oxford University Press.
SEiKKULA-LEino, J. 2007. Opetussuunnitelmauudistus ja yrittäjyyskasvatuksen toteuttami-nen. Opetusministeriön julkaisuja 2007:28. Helsinki: Opetusministeriö.
SnoW, R.E., CoRno, L. & JACKSon, d.iii. 1996. individual differences in Affective and Conative Functions. Teoksessa Berliner, d.C. & Calfee, r.C. (toim.): Handbook of Educational Psychology. New York: Macmillan, 243-310.
TiMMonS, J.A., SMoLLEn, L.E. & dingEE, A.L.M. 1985. New Venture Creation (2nd ed.).
Homewood, iL: irwin.