T
utortoiminnan tehtäväkenttä liittyy aina toimintaympäristöön. Toiminnan onnistumisen vuoksi jokaisen oppilaitoksen tulee määritellä vertaistutorin tehtävät omien mahdollisuuksien ja tarpeiden mukaan. Perussisältöinä näh-dään opiskelutekninen ohjaus, oppisisällöllinen ohjaus, yhteisöön integroiva sekä psykososiaalinen tutorointi. (Valkonen 2002.)Vertaistutorit saavat koulutuksen tehtäväänsä (Skaniakos ym. 2011). Turun ammattikorkeakoulussa opettajien haastattelujen mukaan sekä SAKKi ry:n (Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto) ja Prevent-projektin (Euroopan sosiaalirahaston, ESr:n opiskellen ammattiin -projekti) tutortoiminnankyselyn mukaan koulutuksen jälkeen vertaistutoreiden ensimmäinen tehtävä on olla mu-kana valintakokeissa (Kauppinen 2010; Valkonen 2002). Valituiksi tulleille opiske-lijoille olisi hyvä lähettää tutoreiden laatima tervetulokirje ennen opintojen alkua (Valkonen 2002). Tämän jälkeen he tapaavat seuraavan kerran valitut opiskelijat koulun aloituksessa (Kauppinen 2010; Valkonen 2002). Opiskelun aloitusvaihees-sa vertaistutor opastaa opiskelijoita koulun tiloisaloitusvaihees-sa, henkilökuntaan tutustumi-sessa, asioiden hoidoissa ja huomioivat erityisemmin uudelle paikkakunnalle muuttaneet (Aro 2004; Lehtinen & jokinen 1996; Valkonen 2002). Tavoitteena on opiskelijoiden motivaation ja innostuksen vahvistuminen opiskeluun, sopeutu-minen uuteen opiskeluympäristöön sekä luoda suhde opiskelijoiden ja oppilai-toksen välille (Valkonen 2002).
Vertaistutoreilla on mahdollisuus opastaa myös opintoihin liittyvissä valin-noissa (Lehtinen ym. 1996). Tämä oppisisällöllinen ja opiskelutaidollinen tuto-rointi tukee opiskelijaa saavuttamaan omat oppimistavoitteensa, jotka voivat olla opiskelijan omia tai opintojaksoille ennalta asetettuja tavoitteita. Tutorointi auttaa opiskelijaa ymmärtämään opintojakson keskeisimmät sisällöt, sisältöjen muodostamat kokonaisuudet sekä työelämässä tarvittavat valmiudet. (Haapa-niemi ym. 2004; Valkonen 2002.) Vertaistutorit voivat myös kertoa opiskelijoil-le harjoittelusta ja harjoittelupaikoista (Kauppinen 2010). Opiskelija valitsevat opintojensa aikana myös vapaasti valittavia kursseja sekä koulutusohjelman,
jossa tutoreita olisi mahdollista käyttää tiedontuojina. Vertaistutoreita olisi mah-dollista käyttää myös harkitusti ohjaajina oppisisällöllisissä aiheissa, esimerkik-si apuopettajina tai lukupiirin vetäjinä (Lehtinen ym. 1996). Tämän tyylinen toiminta kehittäisi oppimis- ja oppilaitoskulttuuria yhteistoiminnallisempaan suuntaan (Lehtinen ym. 1996).
Vertaistutoreiden tehtävänä on tukea uusien opiskelijoiden ryhmäytymistä, sopeutumista opiskelijayhteisöön, edistää motivoitumista ja sitoutumista opis-keluun. Tutoreiden tehtävänä on myös jakaa myönteistä opiskelukulttuuria ja toimia oman ryhmänsä tutorina yhteistyössä muun koulun henkilöstön kanssa.
Opettajatutori ja vertaistutorit keskustelevat ja vaihtavat kuulumisia ryhmän opiskelijoista ja tunnelmasta. (Kauppinen 2010.) Myöhemmin he järjestävät eri-laista vapaa-ajan ohjelmaa. illanviettojen ja vapaa-ajantoiminnan tavoitteena on ryhmän kiinteyden ja opiskeluilmapiirin edistäminen sekä virkistyminen ja pa-lautuminen opiskelusta. (Valkonen 2002.)
Vertaistutorit antavat uusille opiskelijoille tukea henkilökohtaisten ja ope-tukseen liittyvien ongelmatilanteiden selvittämisessä. Henkilökohtaisten kysy-mysten pohtiminen yhdessä voi auttaa ratkaisemaan tilanteen, mutta tutor osaa ohjata kääntymään myös opiskelijahuollon puoleen. Oppilaitosten haasteena on usein tiedonkulku, vertaistutoreiden on mahdollista toimia yhteyshenkilöinä henkilökunnan ja opiskelijoiden välillä. Tämä järjestelmä nopeuttaa tiedonkul-kua opiskelijoiden asioista opettajalle sekä toisiin päin. (Valkonen 2002.)
Skaniakos ym. tutkimuksen mukaan uusien opiskelijoiden vertaistutoroin-ti on hyvä ja toimiva käytänne. Ohjauksellisesvertaistutoroin-ti tutoreiden toiminta painottuu psyko-sosiaaliseen tukeen eli opiskelun käytännöllisiin asioihin, toimintatapoi-hin, opiskeluympäristöön perehdyttämiseen ja ryhmäytymiseen. Nämä näh-dään tutoroinnin tärkeimpinä tehtävinä. (Skaniakos ym. 2011.)
Skaniakos ym. korkeakoulujen kyselytutkimuksen vastaajista 66 % oli nai-sia ja 34 % miehiä. Vastatessaan kyselyyn he olivat toisen vuoden opiskelijoita.
Motivaatiotekijöinä tutoriksi ryhtymiselle nähtiin sen sosiaalinen puoli, koke-mukset toiminnan mielekkyydestä, uuden oppiminen ja toiminnan hyvä maine.
Vastauksista tuli ilmi, että opintopisteet tai muu mahdollinen palkkio ei ollut motivaatiotekijä. (Skaniakos ym. 2011.) Tämä kertoo, että tutoreiksi hakeutuu aidosti asiasta kiinnostuneita henkilöitä, jotka pitävät sosiaalisista kontakteista ja muiden auttamisesta. Mikäli opiskelijoista ei saada mukaan motivoituneita
vertaistutoreita, tulee varmasti tarkkaan pohtia onko tutortoiminta yhtä teho-kasta, jos joudutaan nostamaan palkkioita.
Skaniakos ym. tutkimuksen mukaan ammattikorkeakoulussa tutorit käytti-vät enemmän aktiivisempia ja toiminnallisempia menetelmiä kuin yliopistossa.
Suosituimpina menetelminä ammattikorkeakouluissa olivat tutustumiskierrok-set, illanvietot, ryhmäytymisleikit, sähköposti, sosiaalinen media sekä tutoreiden pitämät alustukset eri aiheista. Tutorointi tapahtuu pääasiassa koulun tiloissa.
(Skaniakos ym. 2011.) Toisen asteen ammatillisen koulutuksen vertaistutorointi-muodoksi sopivat myös aktiiviset ja toiminnalliset menetelmät, koska opiskeli-joiksi ovat valikoituneet käytännönläheisistä ammateista kiinnostuneet nuoret.
Vertaistutoroinnin tullessa osaksi oppilaitoksen ohjausjärjestelmää on poh-dittava työnjako ohjaavan opettajan, oppilashuollon ja vertaistutorin välillä.
Vertaistutoreiden selkeät toimenkuvat ja tehtävänjaot tekevät heidän toimin-nasta todellista ja merkityksellistä. Tutorit tulee nähdä arvokkaana yhteistyö-kumppanina opettajalle, koska he tuovat opiskelijan näkökulmaa opetuksen ja oppilaitoksen toiminnan suunnitteluun ja antavat palautetta oppijan arjesta.
Oppilaitoksen johdon tuki toiminnalle on välttämätöntä, mikäli vertaistutoroin-nista halutaan todellinen ja merkittävä osa kokonaisvaltaista ohjausta. (Lehti-nen ym. 1996.)
Vertaistutoreiden määrän tavoite olisi yksi tutor kymmentä opiskelijaa koh-den. Tähän tavoitteeseen saattaa olla vaikea päästä joissakin koulutusohjel-missa, joissa innokkaita vertaistutoreita ei ole. Turun ammattikorkeakoulussa tehdyn haastattelun perusteella opiskelijat kaipasivat tutoreita pidemmäksi ai-kaa rinnalleen kuin vain orientoivien opintojen ajaksi. Vertaistutoreiden omat opinnot kuitenkin estivät heitä osallistumasta aktiivisemmin tutorointiin. Ver-taistutoreiden aktiivisuudessa ja sitoutumisessa tutorointiin oli haastattelujen mukaan myös eroja. (Kauppinen 2010.)
Aron tutkimuksessa yliopistoissa tutortoiminta alkaa helmi-maaliskuussa uusien tutoreiden valinnalla. Koulutus aloitetaan keväällä ja se jatkuu vielä elo-kuussa. Koulutus painottuu elokuulle, jolloin tutoreilla on ajankohtainen tieto muistissa. Tutoreiden kanssa pidetään puolivälitapaaminen sekä päätöstilai-suus vuoden kestäneen projektin jälkeen. (Aro 2004.)
Johtopäätökset
S
yrjäytyminen vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan muodostumisen. Yhteis-kuntamme koulumaailmassa on tällä hetkellä vallalla koulujen asettaminen paremmuusjärjestykseen. Media teettää kouluista ranking-listoja, joiden avulla koulut voidaan laittaa paremmuusjärjestykseen. Tämä listaus vaikuttaa edelleen opiskelijoiden sekä ryhmien eriarvoisuuteen koko yhteiskunnan näkökulmas-ta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta valita muuta opiskelupaikkaa kuin lähikoulu.Hyvinvointiyhteiskuntamme ruokkii nuorten syrjäytymistä ja epäarvoisuutta näillä ratkaisuillaan.
Toisen asteen tutkinnon puuttuminen vaikuttaa nuorten syrjäytymiseen, jol-loin tutkinnon päätökseen saaminen on opiskelijan edun mukaista. Tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella näkisin, että oppilaitoksilla olisi yhden sosiaalisen kuntoutuksen muodon, vertaistutortoiminnan, avulla on mahdollista ennalta-ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Tutortoiminta perustuu vertaistukeen. Vertais-tuki on jokaiselle opiskelijalle tuttu turva koulunkäynnin arjesta. Ala- ja yläkou-luissa opetus tapahtuu pitkälti samoissa ryhmissä, jolloin pysyvä vertaistuki on läsnä. Siirryttäessä ammatilliseen oppilaitokseen tämä tuen muoto katkeaa ja ryhmäytyminen alkaa alusta uudessa vertaisryhmässä. Tässä vaiheessa oppi-laitoksen on mahdollista vertaistutoreiden tuen avulla vaikuttaa opiskelijoiden ryhmäytymiseen sekä opintoihin kiinnittymiseen.
Oppilaitosten tulisi panostaa oppilashuollon laatuun sekä saatavuuteen, tä-män mahdollistaisi osaltaan myös vertaistutorit. Vertaistutortoiminnan voisi nähdä oppilashuollon käsiparina. Vertaistutorin apu saattaisi mahdollistaa pa-remmin ja nopeammin syrjäytymisvaarassa olevista opiskelijoista kiinni saami-sen. Näen tutorit oppilashuollon ja opettajien ylimääräisinä korvina ja silminä aitiopaikalla. Vertaistutoreiden avulla voimme olla askeleen lähempänä opiske-lijoita ja näin ollen ennaltaehkäisevämpää asennetta.
Tutortoiminnan kehittämistä olisi perusteltua lähestyä kuntoutuksen näkö-kulmasta, koska kuntoutus kattaa ja huomioi kaikki osa-alueet sekä kannus-taa ja näkee opiskelijan aktiivisena toimijana. Pedagoginen kuntoutus voidaan nähdä oppilaitoksessa henkilökunnan kuntouttavana työotteena. Kuntouttavaa työote on arkipäivää esimerkiksi päiväkodin henkilökunnalle, se on toimintapa, joihin henkilökunnan koulutuksessa jo panostetaan. Kuntouttava työote ruokkii aktiivista kansalaisuutta sekä itsenäistä toimijaa. Näin ajatellen moni oppilai-toksen henkilökunnasta toteuttaa arjen työssään tiedostamattaan kuntouttavaa työotetta opiskelijoiden kanssa, ilman että oppilaitos muuttuu
kuntoutuslaitok-seksi. ihanteellisinta olisi, jos koko oppilaitos näkisi toimintansa kuntouttavan työotteen näkökulmasta ja henkilökunta tuntisi olevansa osa isoa palapeliä, jossa tavoitteena on saavuttaa opiskelija ammatillisesti osaavana yhteiskunnan jäsenenä työmaailmaan. jokaisen opiskelijan kohdalla kuntoutuspolku on erilai-nen, toiselle riittää oman opiskeluryhmän, vertaistutorin ja opettajan tuki, kun toisen polun varrella lisäksi toimii oppilashuolto sekä mahdollisesti muita, jopa ulkopuolisia toimijoita. Oppilaitoksissa, joissa vertaistutortoimintaa ei ole käyn-nistetty, puuttuu tästä palapelistä mahdollisesti hyvinkin oleellinen palanen.
Se on palanen, joka yhdistää opiskelijat sekä oppilaitoksen henkilökunnan toi-siinsa ja mahdollistaa tiedonkulun.
Tutortoiminnan hyöty kannattaa ottaa käyttöön, niillä resursseilla, joilla se ku-nakin lukuvuonna on mahdollista. Vertaistukea olisi hyvä käyttää juuri siihen tarkoitukseen, joihin kuulee olevan tarvetta opiskelijoiden puolesta sekä innok-kuutta tutoreiden osalta. Odotuksia ei pidä asettaa korkealle vaan kasvattaa pilaitoksen tutortoimintaa pala kerrallaan. Tutortoiminta muodostuu osaksi op-pilaitoksen kulttuuria, se kasvaa ja kehittyy sekä tuottaa vaikeasti arvioitavissa olevaa positiivista tulosta ennaltaehkäisevän kuntoutuksen muodossa syrjäyty-misen ehkäisyssä.
Opiskelijoiden kokema tarve koko opintojen ajan kestävälle vertaistutortoi-minnalle asettaa haasteen toisen asteen oppilaitoksille. Vertaistutortoiminnasta saatava tuki tulisi taata myös viimeisen vuoden opiskelijoille. Tässä näkisin ke-hittämis- sekä jatkotutkimusaihetta toisen asteen oppilaitosten kattavalle tutor-toiminnalle.
Lähteet:
ARo, K. 2004. Uusien opiskelijoiden vertaistutorointi tukena yliopistomaailmaan tutustumises-sa. Teoksessa T. Haapaniemi, U. Voutilainen & M. Tiainen (toim.) Tuutorointi opintojen edistä-jänä, Kuopion ja joensuun yliopistojen ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston loppuraportti OpOKe-hankkeesta. Kuopion yliopiston julkaisuja. Kuopion yliopisto: Oppimiskeskus. (23–28) HAAPAniEMi, T. & VoUTiLAinEn, U. 2004. Ohjauksen merkitys opintojen edistäjänä.
Teoksessa T. Haapaniemi, U. Voutilainen & M. Tiainen (toim.) Tuutorointi opintojen edistäjänä, Kuopion ja joensuun yliopistojen ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston loppuraportti OpOKe-hankkeesta. Kuopion yliopiston julkaisuja. Kuopion yliopisto: Oppimiskeskus. (13–22)
KAUPPinEn, T. 2010. Ohjauksen haasteiden äärelllä, Opintojen ohjauksen kehittämishankkeen raportti. Tampere: Tampereen yliopistopaino – juvenes Print Oy.
KEMPPAinEn, E. 2004. Kuntoutuksen tavoitteet, keinot ja oikeusluonne. Teoksessa V. Karjalai-nen & i. Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus kanssamme, ihmisen toimijuuden tukemiKarjalai-nen. Saarijärvi:
gummerrus Kirjapaino Oy, 71–79.
Kotimaisten kielten keskus. 2010. Vierassanat. http://www.kotus.fi/?i=486&s=2611#faq_486 (luettu 21.05.2013)
KRonqViST, E.-L. 1999. Tutorit sopivat ala-asteellekin. Opettaja-lehti. www.opettaja.fi/portal/
page?_pageid=95,82089&_dad=portal&schema=POrTAL&key=444420. iSSN1458-4395 (Luettu 02.03.2013)
Kuntoutussäätiö. Kasvatuksellinen kuntoutus. http://www.kuntoutusportti.fi/portal/fi/kun-toutus/kuntoutusjarjestelma/kasvatuksellinen_kuntoutus/ (Luettu 12.09.2013)
KäRKi, S. 2005. Kuraattorin työ ammatillisessa oppilaitoksessa, Kuntouttavan sosiaalityön näkökulma erityisopiskelijoiden tuen tarpeen arviointiin. Kuopion yliopisto. http://www.nuor-tenkeskus.fi/binary/file/-/fid/376 (Luettu 23.03.2013)
LEHTinEn, E. & JoKinEn, T. 1996. Tutor, itsenäistyvän oppijan ohjaaja juva: WSOY.
METTERi, A. & HAUKKA-WACKLin, T. 2004. Sosiaalinen tuki kuntoutuksen ytimessä.
Teoksessa V. Karjalainen & i. Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus kanssamme, ihmisen toimijuuden tukeminen. Saarijärvi: gummerrus Kirjapaino Oy, 53–68.
MURTo, P. 2000. Erilaisuuden kohtaaminen koulussa ja nuorisotyössä – kohti inkluusiota ja kuntoutumista. Teoksessa r. Viitanen (toim.) Nuorisokasvatus ammattina – interventioita osatto-man nuoren arkeen. Oulun yliopisto. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/sites/default/files/
verkkojulkaisut/Murto_Pentti.pdf (Luettu 19.03.2013)
PEnTTinEn, L., SKAniAKoS, T., VALKonEn L. & PLiHTARi, E. 2011. Vertaisuus voimava-rana opintopolulla: johdantoa kirjan teemoihin. Teoksessa L. Penttinen, E. Plihtari, T. Skaniakos,
& L. Valkonen (toim.) Vertaisuus voimavarana ohjauksessa. jyväskylä: jyväskylän yliopistopai-no. (4–14)
SAVUKoSKi, M. & KAURAMäKi, P. 2004. Nuoren sosiaalinen tukeminen omalle ammatil-liselle uralle. Teoksessa V. Karjalainen & i. Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus kanssamme, ihmisen toimijuuden tukeminen. Saarijärvi: gummerrus Kirjapaino Oy, 123–135.
SiPARi, S. 2008. Kuntouttava arki lapsen tueksi. Kasvatuksen ja kuntoutuksen yhteistoiminnan rakentuminen asiantuntijoiden keskusteluissa. jyväskylä: jyväskylä University Printing House.
SKAniAKoS, T., PEnTTinEn, L. & LAiRio, M. 2011. Vertaistutorointi yliopistossa ja am-mattikorkeakouluissa. Teoksessa L. Penttinen, E. Plihtari, T. Skaniakos & L. Valkonen (toim.) Vertaisuus voimavarana ohjauksessa. jyväskylä: jyväskylän yliopistopaino. (15–28)
Työ- ja elinkeinoministeriö; Työllisyys- ja yrittäjyysosasto. 2012. Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. www.tem.fi/files/32352/Nuorten_yhteiskuntatakuu_-tyoryhman_raportti_(2).pdf (Luettu 14.03.2013)
VALKonEn, J. 2002. Opiskelijatutor ammatillisessa oppilaitoksessa. Helsinki: Yliopistopaino.
VALTAnEn, J. 1997. Tutorointi erilaisissa monimuoto-opetustilanteissa. matwww.ee.tut.fi/
kamu/julkaisut/raportit/pertti_co/tutor.html (Luettu 19.03.2013)
ViLKKUMAA, i. 2004 Kolme tapaa nähdä sosiaalinen kuntoutuksessa. Teoksessa V. Karjalai-nen & i. Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus kanssamme, ihmisen toimijuuden tukemiKarjalai-nen. Saarijärvi:
gummerrus Kirjapaino Oy, 27–38.
WiMAn, R. 2004. Kumpaa pitäisi kuntouttaa – ihmistä vai yhteiskuntaa. Teoksessa V. Karjalai-nen & i. Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus kanssamme, ihmisen toimijuuden tukemiKarjalai-nen. Saarijärvi:
gummerus Kirjapaino Oy, 81–90.