Punaisten sotaonni kääntyi lopullisesti huhti
kuun alussa. Kuin enteenä rintaman lähesty
misestä Kokemäellä alettiin varustaa kouluja punaisten sairaaloiksi. Tulkkilan koulussa ope
tus keskeytyi sairaalaksi varustamisen takia 3.
huhtikuuta, ja seuraavana päivänä sai myös yh
teiskoulu luovutusmääräyksen.150 Saksalaisten noustua maihin Hangossa 3. huhtikuuta oli pu
naisilla edessä Länsi-Suomen evakuointi. Huh
tikuun 10. päivänä he ryhtyivät vetämään jouk
kojaan Porista ja Raumalta. Perääntyminen ta
pahtui maanteitse Kokemäen suuntaan ja rau
tateitse Tyrväälle.15' Punaisen vallan päättymi
sen häämöttäessä sattui myös yksi väkivallan
teko, kun punaiset surmasivat 13. huhtikuuta Paistilan Linterin 56-vuotiaan isännän Johan Edvard Linterin.152 Surman on sanottu johtu
neen henkilökohtaisesta kaunasta. Tapauksen edellä punakaartilaisjoukko oli ahdistellut usei
ta talollisia.153 Lisäksi kaksi kokemäkeläistä hukkui huhtikuun 15. päivänä Kokemäenjokeen - mahdollisesti paetessaan punaisten pakko-
ottoja.154
Perääntyessään punakaarti evakuoi tavaroi
taan mm. Lauttakylä-laivalla Kyttälän asemalta Huittisiin. Risten asemalle määrättiin 300 he
vosta kuljettamaan tavaroita Urjalaan.155 Vilho Poti muisteli myöhemmin, kuinka hänen per
heensä herätettiin yöllä ja käskettiin antaa nel
jä hevosta ja rattaat. Rattaat olivat vielä talvi- teloilla kevään tehdessä vasta tuloaan. Pikku
pojat lähtivät punaisten kuskeiksi.156 Kyytimie- hiksi joutuivat myös Kokemäen talolliset, jot
kut Väinö Aakulan tavoin aina Urjalaan saak
ka.157 Punaisten on väitetty ottaneen pakomat
kaansa varten jopa 70 prosenttia kokemäkeläis
ten rattaista.158
Kaikki eivät taittaneet matkaa hevosilla tai jalan. Punaisten Porin rintaman ylipäällikkö Hannes Uksila lähti Porista huhtikuun 12. päi
vän iltana autolla ja saapui seuraavana yönä Kokemäen kirkolle, jossa yöpyi. Uksilan adju
tantti Eino Heinivaara yritti vielä tilata Porista kaksi autoa lisää Kokemäelle, mutta ei ole tie
dossa, saatiinko näitä paikalle. Uksila ja Heini
vaara jatkoivat joka tapauksessa jo 13. päivänä matkaansa Lauttakylään.159
Valkoisten joukot saapuivat Kokemäen edus
talle huhtikuun 16. päivän iltana. Luutnantti Arvo Lyytisen johtama Porin rykmentin 1. pa
taljoonan 3. komppania eteni päävoimineen maantien suunnassa Peipohjaa kohti. Lyytisen miesten perässä eteni valkoisten tilapäinen panssarijuna tohtori Forsenin komennossa. Pa
taljoonan 2. komppania eteni samanaikaisesti joen pohjoista rantaa pitkin tavoitteenaan Tulkkilan valtaus.160 Punaiset olivat asemissa Peipohjan aseman luona ja kirkonmäellä. Puo
lustajien riveissä oli kokemäkeläisten lisäksi ai
nakin Ulvilan ja Rullaan kaartilaisia.161 Valkoiset saivat tulta vastaansa noin kilomet
rin päässä Peipohjan asemasta. Kiivaan taiste
lun jälkeen punaiset irtautuivat valkoisten kierrettyä heidän sivustansa.162 Taistelukentälle
Kolmisenkymmentä punakaartilaisten ja pakolaisten täyttä
mää ajoneuvoa pe
rääntymässä Koke
mäeltä 14.4.1918.
Kolonnan vasemmal
la puolella jokiran
nassa Larmin pirtti, taustalla Salminen, Vekara (Ylistaron Kuusinaisen pikku- rivi), Kylä-Horelli ja Koskinen. Kuva: Axel Eriksson. KSA.
151
'Joki ja sen väki II Lauri Koski, Erkki Rantala, Frans Väylä, Hjalmar Simula (Äimälä) ja Juho Satoniittu. Kuva:
Axel Eriksson. KKK.
on sanottu jääneen kaatuneina 13 punaista, joista kolme oli kokemäkeläisiä. Todennäköi
sesti punaisia uhreja oli vielä pari enemmän.
Valkoisilta ei kaatunut yhtään miestä.163 En
simmäiset valkoiset sotilaat marssivat Tulkki- laan kolmen aikaan iltapäivällä huhtikuun 17.
päivänä. Samalla punaista valtaa metsiin ja muihin piiloihin paenneet valkoisia kannatta
neet kokemäkeläiset alkoivat palata koteihin
sa.164 Valkoiset saavuttivat 17. päivän kuluessa vielä Risten aseman, ja seuraavana päivänä etu
joukot marssivat Kyttälään.165
Punaisen vallan viimeisinä päivinä kokemä
keläisiä oli paennut monille eri tahoille. Rovas
ti Oskari Saarivirran perheestä osa oli Porolan- maan Leinosella ja osa erään talon kellarissa Tulkkilassa. Talolliset ja pakko-ottoja pakoil
leet olivat menneet metsiin. Ylistaron isännät esimerkiksi majailivat Ylistaron perämetsillä.
14-vuotias Niilo Huhtanen piilotteli isänsä kans
sa Ojalan torpan saunassa. Vähitellen saunaan kertyi väkeä 21 miestä. Joukkoon liittyi myös pari punakaartista karannutta kokemäkeläistä, joilta piileskelijät saivat kiväärit turvakseen.166 Ojalan torpasta joukko siirtyi Kokemäen ja Huittisten rajalla sijaitsevalle Kirkkokalliolle.167 Vetäytyessään Kokemäeltä punaiset tuhosi
vat Peipohjan, Kokemäen ja Kyttälän asemara
kennukset. Kyttälän asemalla paloi kolme vau- nulastillista Kokemäen elintarvelautakunnan viljaa. Myös pappilan ja Tulkkilan sillan punai
set polttivat sekä räjäyttivät Pahankosken sil
lan.168 Pienempiä vahinkoja kärsineet Putajan ja Köysikosken räjäytetyt sillat saatiin helposti korjatuiksi.169 Risten asema säästyi tuholta ase
mapäällikön rouvan Maria Perttulan ansiosta.
Hän kieltäytyi lähtemästä kodistaan runsaan lapsijoukkonsa kanssa, jolloin punaiset säästi
vät rakennuksen. Ainoastaan ratapihan vaih
teet räjäytettiin ja asemakonttorin kalusto ri
kottiin.170
Valkoisten vallatessa punaisten jättämän Ko
kemäen oli osa pitäjän punakaartilaisista yhä muilla rintamilla. Ainakin kymmenen koke
mäkeläistä kaatui Karkussa 17. huhtikuuta.
Taistelun jälkeen myös Karkussa olleet koke
mäkeläiset liittyivät itää kohti taivaltavaan suu
reen pakolaisjoukkoon, jonka tie päättyi huhti- ja toukokuun vaihteessa Tuulokseen, Lahteen ja Koskelle. Näillä seuduilla antautuivat niin ase kädessä taistelleet Kokemäen kaartilaiset kuin mukana kulkeneet siviilit ja ajomiehetkin.
Useimmat naiset ja lapset sekä pakolla kaartiin otetut miehet pääsivät toukokuun alussa palaa
maan Kokemäelle, muut sen sijaan joutuivat vankileireille Lahteen tai Hämeenlinnaan. Yksi Lahden vankileirille päätyneistä mutta elossa selvinneistä oli kansakoulunopettaja Eero Vää
nänen.171
Kokemäellä oli valkoisten vallanoton jälkeen suoritettu vangitsemisia. Kokemäestä ja Laut
takylästä tuli vankien kokoamiskeskuksia, joi
hin haettiin tuomittavia myös Lahden vanki
leiriltä. Toukokuun lopussa Kokemäellä oli 73 vankia. Valkoisten kenttäoikeus istui Kokemäen maamieskoululla 15.-18. toukokuuta ja uudel
leen vielä 29.-30. toukokuuta. Kenttäoikeuden tai omankädenoikeuden tuloksena Kokemäellä ammuttiin toukokuun loppuun mennessä 24 pitäjäläistä. Ensimmäiset teloitukset toimeen
pantiin heti valtauksen jälkeen.172 Teloituspaik- koina toimivat Kiikun haka ja paarihuone.
Myös Kooman hautausmaalla on väitetty am
mutun punaisia.173 Kokemäellä surmansa saa
neet punaiset haudattiin joukkohautoihin Koo
maan. Virallisen linjan mukaisesti papisto suh
tautui välinpitämättömästi kapinallisiksi kat
sottuihin vainajiin, mutta kappalainen Matti
152
%unnan perustamisesta sisällissotaan
Tienari kävi yöaikaan salaa siunaamassa Koo
maan haudattuja punaisia.174
»Vaarattomampia» punaisia käytettiin tuhot
tujen siltojen korjaustöihin. Kokemäelle tuotiin Lahden vankileiriltä nelisenkymmentä vankia, joista kaikkia ei kelpuutettu työhön, vaan he saivat jatkaa matkaansa Turun vankileirille.175 Paikkakunnalla jo olleiden punaisen vankien myötä siltatyömaan vankien määrä nousi io9:ään. Ensin korjattiin Pahankosken rauta
tiesilta. Sen valmistuttua 8. kesäkuuta vangit siirrettiin korjaamaan Tulkkilan maantiesiltaa.
Tulkkilassa työt aloitettiin 26. kesäkuuta, ja sil
ta valmistui 17.10.1918.176 Vankien ruokahuol
losta vastasivat punaiset naiset. Naisia ei pidet
ty lukkojen takana, mutta kotiinkaan heitä ei laskettu käymään, kuten muonittajiin kuulu
nut Olga Nordlund (Laaksonen) on muistellut.
Siltaa rakentaneet miehet olivat majoitettuna Vapaus-torpalla eli työväentalolla. Talo oli ym
päröity piikkilangoilla, ja vahtina oli koko ajan kaksi vartijaa.177
Kokemäen tappiot sodassa ja sen jälkiseuraa
muksissa nousivat yli 160 henkeen. Siviileiksi laskettavia sai surmansa kolme: kaksi pakko- ottoa paennutta hukkunutta ja yksi vankileiril
lä kuollut vastasyntynyt lapsi. Lisäksi oli kaksi punaisten surmaamaa henkilöä. Punaisia sur
mansa saaneita on tiettävästi 160. Näistä 60 kuoli vankileirillä ja kahdeksan sieltä vapau
tumisen jälkeen.178 Yksi kokemäkeläinen, Ju
ho Mäkinen, ammuttiin Lahden vankileirillä 7.6.1918 hänen yrittäessään tunkeutua vartio- ketjun lävitse.179
Kokemäkeläisiä punaisia teloitettiin kevääl
lä 1918 yhteensä 34 ja myöhemmin sodan jäl
keen 1918-1919 ammuttiin vielä kaksi punaista kiinniottoyrityksen yhteydessä. Kadonneita on 17, ja yksi punainen sai surmansa epäselvässä ampumistapauksessa Kokemäellä 30.3.1918.
Poikkeuksellisin piirre kokemäkeläisten tap
pioissa on kaatuneiden suuri määrä, yhteensä 37. Kokemäkeläisillä oli huono onni joutua kah
teen poikkeuksellisen veriseen yhteenottoon, ensin Noormarkun Harjakankaalla ja sitten Karkussa.
Toinen Kokemäen menetysten erityispiirre on se, että vaikka paikkakunnalla suoritettiin paljon teloituksia ja kokemäkeläisiä ammuttiin paljon myös Riihimäen vankileirillä, teloitus
ten kohteeksi joutuivat suurelta osin tavalliset rivimiehet punaisten johtajien selvitessä useim
miten hengissä. Tätä ei selitä edes johtajien pa
ko, sillä Lahden vankileiriltä - jossa useimmat johtohenkilöt olivat - haettiin punaisia vankeja takaisin Kokemäelle. Todennäköisin selitys on, että kokemäkeläisten valkoisten viha ei sitten
kään kohdistunut erityisen raskaana maltillisi
na pidettyihin punaisiin johtajiin. Varsinaisista kapinajohtajista sai kevään puhdistuksissa sur
mansa vain Frans Teini. Hänen kohdallaan on rippikirjoissa merkintä »kuollut 4.5.1918», mi
kä viittaa hänen tulleen teloitetuksi.180 Myös muonituskomiteaan ja vallankumousoikeuteen kuulunut Kustaa Kaskinen teloitettiin.181
Sota jätti jälkeensä paljon orpoja. Köyhäin
hoitolautakunnan kirjanpidossa orvoiksi las
kettujen määrä väheni vuosien mittaan heidän saavutettuaan aikuisiän, mutta vielä vuoden 1926 alussa kunnassa laskettiin olevan 24 sota
orpoa. Heistä 18 asui omissa kodeissaan ja kuusi sijaiskodeissa.182
Valkoisten rintamalle lähteneet kokemäke
läiset osallistuivat Lavian taisteluun 15. helmi
kuuta ja Pomarkun valtaukseen 25. helmikuuta.
Kokemäen vallanneen luutnantti Arvo Lyytisen joukoissakin taisteli kotipitäjän miehiä. Heistä
Punaisten 17.4.1918 perääntyessään rä- jäyttämä Pahan
kosken rautatiesilta.
Osa ruuhkasta oli jo purettu. Neljä vau
nua oli kiilautunut sillan kaareen, kaksi noussut näiden pääl
le, kaksi pudonnut koskeen ja yksi jäänyt riippumaan itäisen tukimuurin päälle.
Lisäksi särkyi kaksi avovaunuaja useista m u u ten ehjiksi jää
neistä olivat puskurit poikki. Kuva: Axel Eriksson. KSA.
153
‘Joki ja sen väki II
Kokemäenjoen yli rakennettu väliaikai
nen silta, joka oli käytössä keväästä 1918 lähtien, kun Tulkkilan poltettua siltaa rakennettiin uudelleen. Taustalla pappilan navetta.
KKK.
Hanne Ruohomaa, josta myöhemmin tuli Lal
lia julkaisseen Satakunnan Maakunta Oy:n toi
mitusjohtaja, kuului ensimmäisenä Poriin 13.
huhtikuuta tunkeutuneeseen valkoisten ryh
mään. Jotkut kokemäkeläiset ottivat Vöyrin kaartin mukana osaa myös Tampereen taiste
luun ja sodan viimeisiin operaatioihin. Sodassa kaatui kaksi kokemäkeläistaustaista valkoista ja yksi sai surmansa pommiräjähdyksessä.183 Yk
sikään heistä ei ollut kirjoilla Kokemäellä eikä tullut haudatuksi sinne. Näin Kokemäelle ei tullut valkoisten sankarihautaa.