Maaliskuun vallankumous 1917 pyyhkäisi kei
sari Nikolai II:n Venäjän valtaistuimelta, eikä keisaria jääty kaipaamaan Kokemäelläkään.
Koulujen seinille oli virallisen määräyksen mu
kaisesti ripustettu keisarin muotokuva, joka nyt poistettiin. Koulut myös liputtivat vallan
kumouksen kunniaksi, ja oppilaat saivat yhden tai useampia vapaapäiviä.69 Vuoden 1905 suur
lakon tapaan pidettiin jälleen kansalaiskokouk
sia. Vapaus-torpalla eli työväentalolla pidettiin 20.3. kansalaiskokous, jossa puhetta johti opet
taja Eero Väänänen. Kokous vaati nimismies Reinhold Rosenlindin ja poliisi Frans Rosen- grenin eroa, koska heidän toimenpiteensä vir
kamiehinä olivat pitäjäläisten mielestä olleet
»röyhkeitä ja sortavia».70
Vapaus-torpan julkilausuma vietiin kunnan
valtuuston käsittelyyn. Se ei yhtynyt Rosengre- nin erottamiseen, mutta nimismiestä valtuusto vaati eroamaan kahden viikon kuluessa yleisen mielialan rauhoittamiseksi. Kun valtuusto ko
koontui seuraavan kerran 14. huhtikuuta, jou
duttiin toteamaan Rosenlindin yhä jatkavan virassaan. Nyt valittiin hovioikeudenasessori Hans V. Pere sekä talolliset Frans (Ransu) Ho
relli ja Kaarlo Hallamaa esittämään asia läänin kuvernöörille.71
Rosenlind oli saanut monen kokemäkeläisen vihat niskoilleen toteuttaessaan viranomaisten pakkomääräyksiä. Virkavalta oli palkinnut hä
net toiminnastaan sotakamreerin arvonimellä,
Joki ja sen väki 11
Venäläinen sotaväki ju h lii maaliskuun
vallankumousta Tulkkilan keskustassa keväällä 1917. Lipussa teksti: Tervetuloa vapaus! Vasemmalla Kokemäen Osuus
kauppa ja Fiina Haapion kahvila.
Oikealla Väinö Lah
tisen liike-ja asuin
talo. K u v a : A x e l E r ik s s o n . K S A .
mutta pitäjäläisten puheissa se väännettiin so- takaminarööriksi/2 Olisi kuitenkin väärin lei
mata Rosenlind pelkäksi venäläisten myötäili- jäksi. Hän piti myös pitäjäläisten puolta niin venäläisten maksamattomien sähkölaskujen pe
rimisessä kuin majoitus- ja elintarvikeasiois- sakin - ainakin silloin kun venäläiset esittivät lakiin perustumattomia vaatimuksia.73 Oikeu
denmukaisempaa onkin tulkita hänet pikku
tarkaksi virkamieheksi. Kritiikistä huolimatta Rosenlindin onnistui jatkaa virassaan eikä hä
nen arvovaltansa näytä vallankumouksesta hei
kentyneen. Tämä oli huomattava osoitus Ro
senlindin lujaluonteisuudesta, sillä monet ve
näläistä virkavaltaa palvelleet nimismiehet ero
tettiin vallankumouksen jälkeen. Näin kävi esimerkiksi naapurikunnassa Huittisissa, jossa valtuusto Kokemäen tavoin yhtyi erovaatimuk
seen.74 Toukokuussa 1917 Rosenlind taas itse
pintaisesti vaati kunnan majoituslautakuntaa täyttämään velvollisuutensa uusien venäläis- joukkojen majoittamiseksi.75
Työväki sai maaliskuun vallankumouksesta uutta nostetta. Se tuli näkyviin jo vallanku
mouksen uhrien yleisenä hautajaispäivänä 30.3.1917. Vaikka Kokemäellä ei uhreja ollut,
päivää vietettiin juhlapäivänä ja kirkon vierei
selle torille kokoontui 2 000 henkeä - etupäässä sotilaita ja työväkeä. Marseljeesia laulaen väki kulki ensin Kokemäen asemalle ja sitten Va
paus-torpalle. Siellä puhuivat sekä sotilaat että useat työväenliikkeen miehet, kuten kansan
edustaja Frans Rantanen ja opettaja Eero Vää
nänen/6 Vielä suurempi juhla oli vappu, jolloin kulkue Tulkkilan torilta Peipohjan työväenta
lolle keräsi noin 4000 osanottajaa. Paikalle saa
pui myös noin 200 sotilasta, jotka otettiin vas
taan raikuvilla eläköönhuudoilla.77
Työväen itsetunnon vahvistuminen aiheutti paineita kunnallishallinnolle. Talollisten vallan murtuminen näkyi selkeästi 14.4. asetetussa elintarvelautakunnassa, jonka perustamista oli
vat ehdottaneet osuusmeijerin hallitus ja sosiaa
lidemokraattinen kunnallistoimikunta. Lauta
kuntaan tuli kolme talollista: Ransu Horelli, Jalmari Kyläkoski ja Frans Väylä. Työväenjär
jestöistä sen sijaan nousi viisi edustajaa: Frans Isomäki, Tobias Salo, Edvard Stenfors, Edvard Kylmäkorpi ja Frans Leino/8
Käytännössä Kokemäellä vallitsikin kaksois- valta, jossa työväki haastoi vanhan talollisten johtaman valtarakenteen. Ensimmäisen kerran
14 2
%linnan perustamisesta sisällissotaan
voimia miteltiin maatalouslakkojen aikana ke
väällä 1917. Lähtölaukauksena lakoille Peipoh- jan torppariosasto piti 29.4. yhteisen kokouk
sen palvelijain ammattiosaston kanssa vaatien 8-tuntista työpäivää voimaan vapunpäivästä alkaen. Yhteisellä kokouksella pyrittiin selvästi näyttämään työväen voimaa. Torppariosastoon kuuluikin jo 105 ja palvelijain osastoon 70 jä
sentä.79 Myös Säpilän kylän Säpilän tilan työ
miehet vaativat samana päivänä pitämässään kokouksessa siirtymistä 8-tuntiseen työpäi
vään.80 Sosiaalidemokraattinen kunnallistoi- mikunta asettui tukemaan vaatimuksia.81
Jotkut talolliset taipuivat 8-tunnin työpäi
vään jo ennen vappua, mutta monin paikoin puhkesivat maatalouslakot. Karjaa ruokittiin ja lypsettiin, mutta muuta työtä lakkolaiset eivät tehneet.82 Yksi toisensa jälkeen talolliset joutui
vat taipumaan lakkolaisten vaatimuksiin. Usein riitti pelkkä lakolla uhkaaminen. Kokemäen
kartanon osalta lakon oli määrä alkaa aamulla 11.5., mutta senaatin paikalle lähettämän SDP:n ulvilalaisen kansanedustajan Nestori Arosen vä
lityksellä saatiin päivää ennen määräajan um
peutumista aikaan neuvotteluratkaisu. Myös senaattori Kyösti Kallio osallistui neuvottelui
hin. Uuden sopimuksen mukaan Kokemäen
kartanossa siirryttiin 9-tuntiseen työpäivään, johon sisältyi tunnin ruokatauko. Ylityöstä lu
vattiin työväelle 50 prosentin korotus perus
palkkaan. Yö- ja sunnuntaityöstä korotus oli 100 prosenttia. Sopimuksen allekirjoitti työ
väen puolesta Peipohjan torpparien ja palveli
jain ammattiosasto.83
Kun vielä Yrjö Hyyti, yksi Kokemäen suu
rimman tilan omistajista, taipui painostuksen alla 18.5. ottamaan käyttöön kesän aikana 9-tun- tisen ja talvella 7-tuntisen työpäivän, julisti Sosialidemokraatti-lehti voittoisana: »Taipuvat ne paksuniskaisemmatkin työläisten yhdisty
neen voiman edessä.»84 Viimeisenä lakkolaisten vaatimuksiin taipui toukokuun lopussa Kiikun tilan omistaja, maisteri August Saurio.85 Näin lakot Kokemäellä loppuivat jo varhaisessa vai
heessa eivätkä vaikuttaneet sanottavasti kevät- kylvöihin. Tunteita ne kuitenkin kuumensivat, sillä joitakin isäntiä estettiin tekemästä omia
peltotöitään.86 Myös lähialueen lakkoja seurat
tiin tarkkaan. Raition Työväenyhdistys päätti 6.8.1917 lähettää Frans Saloniemen ja Verner Ruohosen seuraamaan Huittisten lakkoon liit
tyneen meijerikahakan oikeuskäsittelyä.87 Kokemäen osalta vuosi 1917 sujui selvästi rauhallisemmin kuin muualla Satakunnassa.
Ehkä kunnallishallinto »harvainvaltaisuudes- taan» huolimatta oli toiminut verrattain tasa
puolisesti, ja toisaalta talolliset antoivat lakko
jen alettua melko helposti periksi työaikakysy- myksessä. Myös elintarvelautakunnan kokoon
panossa työväki oli selvästi otettu huomioon.
Tämä kaikki tasoitti tietä kansallisen eripuran yleisesti vallitessa. Kokemäellä paikallisia epä
kohtia ei koettu niin polttaviksi, ettei olisi mal
tettu odottaa niiden ratkaisemista valtakun
nantasolla.
Työväellä oli jo edustajansa kunnan hallin
nossa, eikä merkittäviä lisävaatimuksia esiinty
nyt. Raition Työväenyhdistyksessä tosin keskus
teltiin 13.5.1917 siitä, vaadittaisiinko
sosiaali-Venäläisten sotilai
den ja kokemäkeläis
ten välillä syntyi myös seurustelusuh
teita, joita kaikki eivät pitäneet hyväk
syttävinä. Ainakin yhden kokemäkeläi
sen naisen on kerrot
tu lähteneen sotilai
den mukana Venäjäl
le. K u v a : A x e l E r ik s s o n . K S A .
143
Jo k i ja sen väki II
Kuoppalan kylässä vuonna 1907 käyt
töön otettu Vapaus- torppa eli Rantala on ollut huomattavassa asemassa kokemäke
läisessä työväenliik
keessä. Myös vallan
kumousvuoden 1917 aikana se oli tapah
tumien keskipistees
sä. E m il C e d e rc re u t - z in m u s e o .
demokraatteja kunnan hallintoon. Yksimieli
sesti päätettiin, että vaaditaan.88 Tällaiset pää
tökset jäivät kuitenkin pelkäksi puheeksi, sillä mihinkään konkreettisiin toimiin ei ryhdytty.
Sanomalehdistössä sentään yritettiin syyskuus
sa 1917 nostattaa tunnekuohuja tulossa olevien eduskuntavaalien edellä:
W.k. 31 p. toimitti nimismies poliisin avustamana raa’an häädön Kokemäen piirin Rakkulaisten ky
lässä. Häätö tehtiin »täysin laillisena» kuvernööri Collanin kesäk. 13 pnä antaman häätöpäätöksen nojalla. Torpasta otettiin ikkunat pois saranoiltaan ja muurit rikottiin. Maantielle joutui täten torpan asukas, leskivaimo H. Iso-Kulmala kahden alaikäi
sen lapsen ja 70-vuotisen sairaan äitinsä kanssa.
Torpan isäntä on kuollut noin 7 vuotta sitten.
Kannattaako työväen todella äänestää moisten tekojen kannattajia ja aiheuttajia?89
Edelliset eduskuntavaalit oli pidetty vuonna 1916, jolloin SDP sai 59,4, suomalainen puolue 26,7, Kristillinen Työväenliitto 8,9 ja nuorsuo
malaiset 5,0 prosenttia kokemäkeläisten äänis
tä.90 Venäjän väliaikainen hallitus kuitenkin hajotti eduskunnan heinäkuussa 1917, ja uudet vaalit pidettiin saman vuoden lokakuussa. Por
varit ja sosialistit kävivät kiivasta valtataistelua koko maassa. Satakunnassa ei-sosialistit olivat
onnistuneet tiivistämään rivejään jo huhtikuus
sa 1917, kun Satakunnan maaseudun edustajat kokoontuivat Turkuun keskustelemaan uuden suomalais-kansallisen puolueen muodostami
sesta.91 Suomalaiset ja nuorsuomalaiset kyke
nivät kireässä poliittisessa tilanteessa yhteis
työhön, ja lokakuun eduskuntavaaleissa Koke
mäelläkin voitiin äänestää yhdistyneen suoma
laisen puolueen listaa.
Eduskuntavaalitaistelu kävi kiivaana syksyllä 1917 puolueiden pyrkiessä marssittamaan kaik
ki kannattajansa vaaliuurnille. Kokemäellä äänesti 77 prosenttia äänioikeutetuista. SDP li
säsi äänimääräänsä hieman lähinnä Kristillisen Työväenliiton kustannuksella. Valtakunnalli
sesti SDP menetti enemmistöasemansa edus
kunnassa, mutta se sai yhä yli puolet kokemä
keläisten äänistä. Sosiaalidemokraatteja äänesti 1399 kuntalaista (54,5 prosenttia), kun taas yh
distyneet suomalaiset saivat 44,0 ja Kristillinen Työväenliitto 1,5 prosenttia äänistä.92