Kokemäen Nuorisoseura syntyi vihdoin Koke
mäen »seurahuoneella» 15.11.1896 pidetyssä ko
kouksessa. Kyseessä oli todellisuudessa Krooti- lassa, Tulkkilan ja Kokemäen aseman välissä sijainnut puuseppä Isak Branderin talo, jota Puhujaklubi-niminen epävirallinen yhteisö oli 1800-luvun lopussa laajentanut ja sisustanut ta
loon muun muassa näyttämön. Puhujaklubin toiminta hiipui nuorisoseuran perustamisen aikoihin, joten talo luovutettiin takaisin enti
selle omistajalleen. Seurahuonehankkeessa mu
kana olleet maksoivat kukin 76 markkaa kuita- takseen hankkeessa syntyneet velat.37 Samalla vastaperustettu nuorisoseura menetti sopivim
man toimitilansa.
Muistitiedon mukaan Kokemäen Nuoriso
seuran perustivat pitäjän talollisten pojat ja tyt- täret yhdessä käsityöläisperheiden nuoren väen ja muutamien opettajien kanssa. Nuorisoseu
ran pioneereihin kuului talollisen poika Jalma
ri Forsby (Kyläkoski), joka valittiin ensimmäi
seksi puheenjohtajaksi. Perustavassa kokouk
sessa seuraan liittyi 32 henkilöä, ja ensimmäise
nä toimintavuotena 1897 jäsenmäärä kohosi 6o:een. Jäsenlistassa oli ensimmäisenä Jalmari Forsby, sitten Frans (Ransu) Horelli ja kolman
tena Isak Julin, josta myöhemmin tuli tampere
lainen vuorineuvos ja yksi maamme tunne
tuimmista teollisuusmiehistä. Nuorisoseuran toiminta jatkui vaihtelevasti vuoteen 1917 saak
ka, jolloin seura uinahti.38
Toisen nuorisoseuransa Kokemäki sai 6.9.
1903, jolloin Kuurolan kansakoululla perustet
tiin opettaja Oskar Fröbergin (Vettenvuo) joh
dolla nuorisoseura Pyrintö. Ajatus perustami
sesta oli syntynyt Kokemäen Raittius- ja sivis- tysseuran kokouksessa pari viikkoa aiemmin.
Fröbergin ohella seuran kantavia voimia olivat alkuaikoina Pulkan tyttäret Sandra ja Maikki.
Nuorisoseuran toimialueeksi tulivat pitäjän läntiset osat molemmin puolin Kokemäenjo
kea. Ensimmäisenä toimintavuotena jäsenmää
rä kohosi 87:ään, josta naisia oli 34. Vuonna 1909 jäsenmäärä oli jo 119, mikä nosti yhdistyk
sen Satakunnan suurimmaksi nuorisoseurak
si.39 Pyrintöön kuuluneen Väinö Aakulan mu
kaan nuorisoseuraan yritettiin saada mukaan myös torppariväestöä. Tämä aiheutti hankaus
ta, koska torppareita kosiskelleella työväenyh
distykselläkin oli oma nuoriso-osastonsa. Nuo
risoseuraan liityttiin tavallisesti 17-18-vuotiaa- na ja siitä jäätiin pois naimisiin mentäessä.40
Helmikuussa 1904 perustettiin Kokemäen itäistä osaa varten oma nuorisoseura.41 Nuori
soseura Veljeyttä olivat perustamassa muun muassa Eemeli Oittinen, Verner Huittinen, Ju
ho Potila ja Oskari Salomaa. Vuonna 1905 seu
ra osti toimitalokseen toimintansa lopettaneen Risten meijerin.42 Omat toimitilat olivat ylelli
syyttä. Veljeys olikin vuonna 1905 Satakunnan Nuorisoseurain Liiton 29 jäsenseuran joukossa
117
'Joki ja sen väki l i
Oskar Fröberg, sit
temmin Vuorio ja Vettenvuo, oli oman aikansa aktiivisimpia kokemäkeläisiä.
Kuurolan Nuoriso
seuran perustamisen ohessa hän vaikutti kunnallispolitiikassa, ohjasi kuoroa, toimi sanomalehden kir
jeenvaihtajana ym.
Kuurolan koululla Vettenvuo oli opetta
jana lähes 40 vuotta, 1887-1928. Samalla koululla opetti myös hänen puolisonsa Flora sekä sisarensa M aria Vuorio, joka oli sisällissodan ta
pahtumien vuoksi erotettu opettajantoi- mestaan Ruovedellä.
KKK.
ainoa, jolla oli oma talo.43 Ilman omaa toimi
tilaa olleet nuorisoseurat joutuivat hankkimaan tilat toimintaansa varten mistä saivat, kuten Väinö Aakula on Pyrinnön osalta muistellut:
Seuran kokoontumispaikkoina sen ensimmäisillä vuosikymmenillä oli paitsi Kuurolan ja Järilän kan
sakouluja, talojen avarat tuvat. Kavan pirtissä pi
dettiin kokouksia, Joron suuressa salissa jopa yleisiä iltamiakin. Maantie-Tuohen pirtti oli ehkä kaik
kein eniten käytössä ja joskus oli perheiltama Ve- hankin pirtissä. Kokouspaikkana eteläpuolella oli kuitenkin Rahtun pirtti kaiken useimmin. Kesäisi
nä iltoina kokoonnuttiin usein Järilän luotoon ja joskus Aakulan hakaan. Ja iltamapaikkoina oli ke
säiseen aikaan Astalan Piisin ja Jailin suulit poh
joispuolella ja eteläpuolella niitä järjestettiin useim
miten Paavolan ja Kuja-Rahtun, joskus Ryypön ja myöhemmin Vehan suuliin.44
Urheilu oli Veljeys-seuran toiminnassa alusta lähtien tärkeässä osassa. Urheilijat saivat seu
raan oman Raitis-nimisen alaosastonsa jo vuon
na 1904. Sen innokkaimpia puuhamiehiä olivat Eemeli Oittinen ja Verner Huittinen, jotka oli
vat tutustuneet voimisteluun vanhan väen ase
velvollisuutta suorittaessaan. Raittiin voimiste- lujoukkue esiintyi heti ansiokkaasti Kokemäel
lä pidetyissä laulujuhlissa kesällä 1905.45 Ensimmäisenä toimintavuonna Veljeyden jä
senluetteloon kirjattiin 162 nimeä, mutta seu
ran toiminta alkoi jo muutaman vuoden kulut
tua hiipua. Vuosikertomuksissa todettiin jatku
vasti toiminnan olleen laimeaa. Lopulta johto
kunta päätti myydä seuran niin kiinteän kuin irtaimenkin omaisuuden. Huutokauppa pidet
tiin Risteellä 5.5.1914. Myytyä omaisuutta oli 784,80 markan edestä. Arvokkain oli nuoriso
seuran oma talo, joka myytiin 706 markalla lii
kemies Sifferi Ruohovirralle.46 Näin päättyi Veljeyden toiminta.
Vielä yksi nuorisoseura näki päivänvalonsa pian edellisten jälkeen. Korkeaojan Nuoriso
seura piti ensimmäisen kokouksensa Häyhtiön- maan Yli-Häyhtiössä 27.5.1906 ja liittyi Sata
kunnan Nuorisoseurain Liiton jäseneksi.47 Nuo
risoseurojen alkuvuosien toiminnasta antaa hyvän yleiskuvan Satakunta-lehden uutinen Korkeaojan Nuorisoseuran kokouksesta touko
kuulta 1911:
Kokemäen Korkeaojan nuorisoseuran kokous pi
dettiin Häyhtiönmaan Nätkinmäessä toisena hel
luntaipäivänä. Laulettua yhteisesti »Suomi armas synnyinmaamme» piti opettaja K. Hella esitelmän nuorison ihanteista. Neiti Elli Annala lausui runon
»nouse nuoriso vapaasti työstä yrittämähän». Vuo
rokeskustelun »Mitä hyötyä on kisasta (leikistä)?»
esittivät Matti Linnanmaa ja Viljo Lahtinen. Kes
kustelukysymyksen »tupakanpoltosta» alusti Naemi Korkeaoja. Lopuksi kisailtiin ulkona monenlaisia kansantanhuja. Väkeä oli lähemmä 40 henkeä.48
Nuorisoseuratoiminnan voimannäyttöjä olivat maakunnalliset laulujuhlat. Juhlat eivät olleet pelkästään laulutilaisuus, vaan monipuolisia kansanjuhlia. Varsinaiset laulujuhlat järjestet
tiin Kokemäellä ensimmäisen kerran 30.6.- 1.7.1905, mutta jo sitä ennen Satakunnan Nuo
risoseurain Liitto oli 1898 viettänyt kesäjuh- liaan Tulkkilassa. Vuoden 1905 laulujuhlille oli rakennettu komea laululava nykyisen seurata
lon takaiseen notkoon, samalle paikalle mihin 1920-luvulla rakennettiin Kokemäen ensimmäi
nen urheilukenttä. Huomattavimpina puhujina
118
%imnan perustamisesta sisällissotaan
vuoden 1905 laulujuhlilla esiintyivät professori Eemil Nestori Setälä ja maalaisliiton tuleva joh
taja Santeri Alkio.49
Yleisöä kokoontui vuoden 1905 laulujuhlille ympäri maakuntaa. Hämeenkyröstä saapui isänsä kanssa nuori Frans Eemil Sillanpää, tu
leva kirjailija. Hänen täytyi tyytyä katselemaan tapahtumia Nuijanmäen kallion »ilmaispaikal- ta», koska nuuka isä ei ostanut yleislippua juh
lille.50 Seuraavan kerran laulujuhlat pidettiin Kokemäellä 20.-22.6.1913, samalla paikalla kuin 1905.51 Myös Satakunnan työväenyhdis
tysten maakuntajuhlaa vietettiin Kokemäellä 19.-21.6.1909.52
Niin kulttuuri- kuin seuratoimintaa haittasi pitkään sopivan juhlatilan puute. Työväellä oli omat työväentalonsa, mutta esimerkiksi nuori
soseurat ja Raittius- ja sivistysseura olivat pit
kään ilman asianmukaisia juhlatiloja. Lähinnä sopivin tila oli kunnantalo, jonka iso sali olikin tarkoitettu juhlapaikaksi. Sieltä puuttui kuiten
kin näyttämö, mutta tästä huolimatta siellä har
joitettiin tohtori Ludvig Wettersrandin johdolla näyttämötoimintaa. Harrastukselleen omistau
tunut Wetterstrand jopa käänsi vieraasta kieles
tä näytelmiä kunnantalon näyttämölle.53 Kaikki kuntalaiset eivät kuitenkaan suhtautuneet suo
peasti kunnantalon käyttöön iltamien pitopaik
kana. Kuntakokouksessa väiteltiin 3.4.1905 kii
vaasti siitä, saisiko talolla tanssia. Lopuksi suo
ritetussa äänestyksessä tanssia puoltavat voitti
vat äänin 13 7 1- 1229.54
Kuntakokouksen väittely lienee osaltaan vauh
dittanut seuratalohanketta, jota Kokemäen suo
malainen seura ajoi. Seuratalon rakentamista ehdotettiin seuran kokouksessa 30.7.1907 ja helmikuussa 1908 perustettiin rakennustoimi
kunta. Hanke nostatti myös poliittisia into
himoja. Suomalaisen puolueen poliittisten vas
tustajien nuorsuomalaisten lehden Satakunnan Sanomien Kokemäen kirjeenvaihtaja hyökkäsi talohanketta vastaan kesällä 1908, mutta lehti
kirjoittelu vain kasvatti rakentajien intoa ja yl
peyttä talostaan.55
Suomalaisen seuran talo, Kalliopohja, sijait
si samalla paikalla kuin nykyinen seuratalo.
Vihkiäiset pidettiin 27.9.1908. Juhlavieraita
saapui läheltä ja kaukaa, erityisen runsaasti nii
tä tuli päiväjunalla Porista. Suuren kiinnostuk
sen vuoksi pääsylippuja vihkiäisjuhlaan ei riittä
nyt kaikille. Juhlapuheesta vastasi tohtori Ernst Nevanlinna. Salin perällä vieraita tervehtivät J. V. Snellmanin ja Elias Lönnrotin rintakuvat.
Suomalaisen seuran vakaana aikomuksena oli hankkia sinne myös suomalaisen puolueen edesmenneen johtajan Yrjö Sakari Yrjö-Koski- sen kuva.56
Uusi talo mullisti kokemäkeläisten kulttuu
ri- ja seuraelämän toimintamahdollisuudet.
Rakennus oli suuruudeltaan 420 neliömetriä.
Siinä oli juhlasali parvekkeineen ja näyttämöi
neen, ravintolahuone, naisten huone, vahti
mestarin huone, keittiö ja eteinen. Näyttämön päällä oli näyttelijöiden pukuhuone. Juhlasali oli 15 metriä pitkä ja 12 metriä leveä. Perman
nolla oli 360 istuinta ja lehtereillä 106.
Lämmi-Kokemäen laulu
juh lat 1913 Nuijan
mäen kallion takana, paikalla jonne myö
hemmin rakennettiin Kokemäen ensim
mäinen urheilukent
tä. K u v a : A x e l E r ik s s o n . K K K .
Pääosin urakkatyönä tehty suomalaisen seuran talo valmistui Nuijanmäelle 1908.
Talon piirustukset laati arkkitehti Ja l
mari Kekkonen ja rakennustöitä valvoi opettaja M auri Mela.
Talon hyväksi pidet
tiin arpajaiset, mutta niidenkin jäljiltä talosta jä i Kokemäen suomalaiselle yhdis
tykselle noin 10 000 markan velkataakka.
K K K .
119
'Joki ja sen väki 11
tystä varten oli kaksi kamiinaa ja seitsemän tulisijaa.57
Kansallinen kulttuuri eli 1900-luvun alussa voimakasta nousukautta, ja kiinnostus paikal
lisen perinteen säilyttämistä kohtaan johti 10.10.1913 Kokemäen kotiseutuyhdistyksen pe
rustamiseen. Yhdistyksen puuhamiehinä olivat kunnanlääkäri Juhana Viktor Manner, maa- mieskoulun johtaja August Saurio, yhteiskou
lun johtaja Oskar Segerman ja opettaja Kaarlo E. Kallio. Heidän ajatuksenaan oli perustaa paikallismuseo, johon kerättäisiin pitäjän men
neisyyttä koskevaa aineistoa. Vähitellen esi
neistöä alkoikin karttua väliaikaiseen sijoitus
paikkaan Risten kansakoulun ulkorakennuk
sen vintille.58 Näkyvänä osoituksena virinnees
tä kotiseutuhengestä siirrettiin vuonna 1917 opettaja Vilho Ahlgrenin johdolla Käräjämäen kivet takaisin paikoilleen.59 Kivet olivat toista
kymmentä vuotta aiemmin joutuneet puutar
han kunnostuksen yhteydessä aitakiviksi ja osa niistä oli vieritetty rinnettä alas joenrannalle.60