Ensimmäiset poliittiset intohimot Kokemäellä liittyivät kielikysymykseen, jossa suomenkieli
set saavuttivat jo 1870-luvun kunnallishallin
nossa selvän ylivallan harvaan ruotsinkieliseen säätyläistöön nähden. Tästä eteenpäin kunta
laiset osoittivat olevansa vankkoja suomen kie
len oikeuksien kannattajia ja toivat tämän tar
peen tullen selvästi esille. Kun läänin kuver
nööri esimerkiksi oli lähettänyt lausuntoa var
ten Kauvatsan tientekolautakunnan asiamiehen laatiman ruotsinkielisen asiakirjan, tuotiin asia kuntakokouksessa 23.5.1887 ponnekkaasti esil
le. Pastori Gustaf Starck vaati pöytäkirjaan merkittäväksi oman lausuntonsa, jonka ydin
kohdassa todettiin:
Tänkaltainen niskoitteleminen virkakuntain puo
lelta herättää luonnollisesti, ei ainoastaan epä-luot- tamusta heidän isänmaallisuuteensa, vaan myöskin katkeruutta, ja pahoittaa kansan pontevimmalla tavalla puolustamaan kielensä saavutettuja oikeuk
sia. Olen vakuutettuna että ilmilausun monen mie
lipiteen tässä asiassa, kun kuntakokoukselle ehdo
tan, että kuntakokous lausuisi julkisen, pontevim- man vastalauseen tänkaltaista virkakuntien menet
telyä vastaan suomenkielen käyttämisen suhteen virka-kielenä.31
Kunnan sisällä kielikysymys ei kuitenkaan al
kuvuosien jälkeen aiheuttanut isompia jännit
teitä, koska ruotsinkielinen sivistyneistö oli har
valukuinen ja hävisi vähitellen lähes kokonaan.
Vuonna 1880 ruotsinkielisiä kokemäkeläisiä oli vielä 46, mutta kymmenen vuotta myöhemmin
enää 14.32 Suomenmielisyys hallitsi suvereenis
ti Kokemäen poliittista kenttää aina 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen saakka. Tällöin syntyi uusi poliittinen jakolinja, kun työväenliike nos
ti sosiaaliset kysymykset esille. Sitä edelsi kui
tenkin valtakunnallinen kriisi: Venäjän halli
tuksen Suomeen kohdistamat yhtenäistämis- toimet, jotka käynnistyivät Keisari Nikolai II:n antamasta ns. helmikuun manifestista 1899.
Suomalaiset pitivät venäläisen hallitusvallan Suomen valtiopäivien lainsäädäntövaltaan ka
joamista vallankaappauksena ja kutsuivat aika
kautta sittemmin sorto- tai routavuosiksi.
Helmikuun manifesti ja sitä seuranneet suo
malaisten protestit ja vastarinta eivät voineet olla vaikuttamatta kokemäkeläisten elämään.
Suomen kenraalikuvernöörin Nikolai Bobriko- vin hallinto pyrki hajottamaan suomalaisten rintamaa levittämällä huhuja tulossa olevasta Venäjän lakiin perustuvasta maanjaosta, joka antaisi tilattomille maata. Huhujen levittäjiä liikkui Kokemäelläkin maaliskuussa 1899, ja naapuripitäjän Huittisten sanottiin olevan niitä
»tulvillaan».33 Vastatoimena Bobrikovin hallin
non pyrkimyksille suomalaisten käsissä ollut hallintokoneisto pyrki kontrolloimaan tilan
netta. Turun ja Porin läänin kuvernöörin kir
jeeseen 6.4.1899 vastannut Kokemäen nimis
mies Axel Blomqvist uskoi nimismiespiirissään asioiden olevan kunnossa:
Valtiopäivämies Juho Fredrik Horellin (1844-1931) hauta
kumpu Kooman hautausmaalla.
K u v a : A x e l E r ik s s o n . K S A .
— saan ilmoittaa, että alhainen kansa piirissä yli
malkaan jo ovat käsityksessä ettei tilallisien maita heille ilmaiseksi jaeta eikä paremmat olot heille ole
12 7
Jo k i ja sen väki II
odotettavissa, johon käsitykseen ovat tulleet, ei ai
noastaan kirkoissa julkaistuilla kuulutuksilla ja poliisien kautta virka-matkoilla heille asiat todelli
sesti selvitettyä vaan pääasiallisesti paikkakunnalla levinneiden sanomalehtien kautta, joita on mo
nessa metsätöllissäkin täällä tilattu ja jotka nyky
aikaan ovat sisältäneet todellisia ja vakavia kirjoi
tuksia koskevista asioista.34
Suomalaiset luottivat vielä keisariinsa ja uskoi
vat, ettei tämä ollut suomalaisten valtiollisten oikeuksien kaventamisen kannalla. Kokemäel
läkin kerättiin maaliskuussa 1899 nimiä keisa
rille osoitettuun vetoomukseen, Suureen adres
siin. Nimiä keräsivät pääasiassa kansakoulun
opettajat, muun muassa Oskar Fröberg (Vet- tenvuo). Kerääjinä oli kuitenkin myös torp
pareita.35
Kiireellä kerättyyn adressiin kertyi yli puoli miljoonaa nimeä. Satakunnan osuus oli lähes 39 000 allekirjoitusta. Kokemäellä nimensä kir
joitti 977 kuntalaista eli 20,6 prosenttia yli 15-vuotiaista kuntalaisista. Koko Satakunnan keskiarvo oli 28,5 prosenttia. Kokemäen torp
pareista adressin allekirjoitti 96 eli vajaa kym
menen prosenttia pitäjän torppareista. Nimis
miehen vakuutteluista huolimatta vaikuttaakin todennäköiseltä, että monet torppareista kiel
täytyivät maanjakohuhujen vuoksi allekirjoit
tamasta adressia. Myöhemmin keväällä oli te
keillä jopa Bobrikovin politiikkaa tukeva vasta- adressi, jota eräs kokemäkeläinen torppari ke
räsi, ennen kuin katumapäälle tultuaan luovut
ti 43 nimeä sisältäneen listansa nimismiehelle.36 Varsinaista kansalaisadressia, Suurta adressia, Pietariin vieneen lähetystön kokemäkeläiseksi edustajaksi valittiin 5.3.1899 pidetyssä kansa
laiskokouksessa Juho Horelli.37 Keisari Nikolai II ei kuitenkaan ottanut tätä kaikkia Suomen kuntia edustanutta Suurta lähetystöä vastaan.
Ensimmäiseen todelliseen tulikokeeseensa kokemäkeläiset joutuivat otettaessa kantaa suo
malaisten laittomana pitämään vuonna 1901 säädettyyn uuteen asevelvollisuuslakiin. Se mer
kitsi Suomen sotaväen lakkauttamista ja herätti pelkoa, että suomalaiset asevelvolliset voisivat joutua palvelemaan venäläisissä joukoissa Suo
men rajojen ulkopuolella. Ensimmäiset uuden
lain mukaiset kutsunnat toimeenpantiin 1902.
Suomalaisten vastarintaa organisoinut kagaali laati syksyllä 1901 kutsuntoja vastustavan lento
lehtisen, jossa viranomaisten toivottiin kieltäy
tyvän toimeenpanemasta asevelvollisuuslain määräyksiä.38
Kutsunnoissa piti lain mukaan olla kolme kunnan edustajaa: kunnallislautakunnan esi
mies ja kaksi muuta vuosittain valittavaa jäsen
tä. Kutsunnat pidettiin lain mukaan 15.4. ja 15.6. välisenä aikana, mutta kunnat valitsivat edustajansa tavallisesti jo varhain syksyllä.39 Kokemäki oli valinnut edustajansa vuoden 1901 kutsuntoihin joulukuussa 1900.40 Kun uutta asevelvollisuuslakia ryhdyttiin seuraavan vuo
den kutsunnoissa soveltamaan, Kokemäen kun
takokous asettui tukemaan kagaalin toivomus
ta viranomaisten tottelemattomuudesta:
Luettiin Herra Kuvernöörin lähettämä määräys- kirje marraskuun 19 päivältä 1901, joka sisältää määräyksen valitsemaan jäsenet lisättyyn kutsun- tatoimistoon vuonna 1902. Tätä lukiessa poistuivat kuntalaiset kokoushuoneesta mitään puhumatta.
Ainoastaan 3 henkilöä jäi kokoushuoneeseen, ei
vätkä hekään mitään valinneet. Kaksi heistä nimit
täin tilanomistajat Fredrik Horelli ja Otto Herra [Setälä] lupasivat pöytäkirjan tarkastaa.41
Siihen asia sillä erää jäi, mutta kuvernöörin määräämä 400 markan uhkasakko pakotti kun
takokouksen valitsemaan 8.3.1902 tilanomista
jat Eugen Pohjalan Kuoppalasta ja Adolf Pika
rin Ylistarosta kunnan edustajiksi kutsunta- tilaisuuteen.42 Tähän käytännössä päättyi ko
kemäkeläisten vastaanhangoittelu. Kagaali or
ganisoi vielä samana vuonna varsinaiset kut- suntalakot, mutta Kokemäellä ei monikaan jäänyt pois kutsunnoista.43 Kutsuntaikäisen Frans Leinon mukaan hänelle oli ehdotettu pois jäämistä, mutta hän osallistui silti tilai
suuteen.44 Kutsuntalakkojen epäonnistumisen myötä kokemäkeläisten osallistuminen ensim
mäisen sortokauden aikaiseen passiiviseen vas
tarintaan jäi vähäiseksi. Koska enemmistö ta
lollisista oli sortovuosina myöntyväisyyssuun- tausta kannattaneen suomalaisen puolueen kannattajia, tämä ilmeisesti määräsi toimin
nan suuntaviivat.
128
%unnan perustamisesta sisällissotaan
Helmikuussa 1904 Venäjä joutui sotaan Japa
nia vastaan, ja aluksi suomalaisten toivottiin osallistuvan emämaan sotaponnistuksiin. Suo
mesta ilmoittautui yli 300 vapaaehtoista taiste
lemaan Venäjän riveissä Mantsurian sotanäyt- tämöllä, mutta vain pieni osa heistä hyväksyt
tiin palvelukseen.45 Kokemäeltä ei ilmoittautu
nut yhtään lähtijää.
Myöskään taloudellista apua Kokemäeltä ei juuri herunut. Punainen Risti pyysi kuntaa avustamaan sodassa haavoittuneita antamalla asuntoja ym. hoitoa. Kunnallislautakunta jätti asian kuntakokouksen ratkaistavaksi,46 mutta se ei asiaa edes käsitellyt. Nimismies Axel Blom
qvist sen sijaan joutui harmikseen heti sodan alusta lähtien antamaan rahallista tukea sodas
sa haavoittuneiden avustamiseen:
— saan ilmoittaa, että jos haavoitetuin sotilasten avustamiseksi kaukaisessa idässä välttämättömästi tarvitaan varoja, niin tahdon minäkin ihmisystä
vänä lämpimällä sydämmellä uhrata pienestä pal
kastani yhden prosentin, mutta jos muut Nimis
miehet ovat antaneet 2 % niin menköön minulta
kin sitten saman verran.47
Venäjän sodassa kärsimät vastoinkäymiset syn
nyttivät emämaassa vallankumouksellisen liik
keen, ja lokakuun 1905 lopussa levottomuudet levisivät Suomeen. Seurauksena oli suurlakko 31.10 .-6 .11. Lakko alkoi Helsingissä ja laajeni nopeasti myös maaseudulle. Tampereella hy
väksyttiin Yrjö Mäkelinin laatima »Julistuskir
ja Suomen kansalle» eli niin sanottu punainen julistus, jossa esitettiin suurlakon tavoitteet:
laittomuuksien peruuttaminen, kansallisko
kouksen koolle kutsuminen, kansalaisvapaudet ja eduskuntauudistus.
Suurlakko oli kansankokousten aikaa. Koke
mäellä ensimmäinen kansankokous kutsuttiin koolle 2.11.1905, jolloin kokemäkeläiset paria henkilöä lukuun ottamatta päättivät olla puh
jenneelle suurlakolle myötämielisiä. Kun ko
kousta seuraavana päivänä jatkettiin, päätettiin Kokemäellä yhtyä Tampereen punaisen julis
tuksen ponsiin, mutta niihin lisättiin vielä vaa
timus kaikkien niiden virkamiesten erottami
sesta, jotka sortovuosien aikana olivat »venä
läistä virkavaltaa pokkuroiden» päässeet vir
koihinsa.48 Kokouksia pidettiin jatkossa tiheään eikä riitasoinnuiltakaan vältytty, varsinkin kun porvaristo alkoi muualla Suomessa taipua la
kon lopettamisen kannalle. Samalle kannalle taipuivat kokemäkeläiset työväkeä lukuun ot
tamatta. Jo sunnuntaina 5.11. kirkolla arvos
teltiin lakkotoimia. Samana iltana kunnanta
lolla pidetyssä työväenyhdistyksen kokouksessa paikalle saapuneet suomalaisen ja nuorsuoma
laisen puolueen kannattajat yrittivät taivuttaa kokousta lähettämään Helsinkiin sähkösano
man, jossa pyydettäisiin lakon lopettamista. Tä
hän ei työväenyhdistys suostunut. Samoin
tor-Kokemäen järjestys- säännöt vuodelta 1905. T im o S im u la n y k s it y is k o k o e lm a .
12 9
'Joki ja sen väki II
Nimismies Reinhold Rosenlind tuli Koke
mäen nimismieheksi Punkalaitumelta 1906. Tsaarinvallan edustajana hän piti Kokemäellä korkeinta aikana sekä liian tuttavallisiksi katso
tut suhteet punaisiin herättivät kokemäke
läisissä katkeruutta, mikä johti nimismie
hen siirtymiseen Poriin syksyllä 1918.
K S A .
juttiin ehdotus porvarillisen Suomalaisen klu
bin julistuksen hyväksymisestä.49
Suomalaisen puolueen kannattajat pitivät vie
lä 6. n. omaa kokoustaan Tulkkilan kansakou
lulla, mutta sen jälkeen lakon mainingit laantui
vat. Kokonaisuutena suurlakko sujui Kokemäel
lä rauhallisesti. Paljon lakkoiltavaakaan ei ollut.
Pyhänkorvan oluttehdas suljettiin heti lakon alussa,50 mutta vähäisistä teollisuuslaitoksista sahat seisoivat tähän aikaan vuodesta muuten
kin. Jotain mielenkiintoa herättävää kuitenkin tapahtui. Kuntakokouksessa puitiin 27.1.1906 erään keisarivallan symbolin katoamista.
Vanhuuttaanko lienee lainamakasiinin oven päällä ollut kotkan kuvakin karkuteille lähtenyt tai suur
lakon raisu henkikö lienee vanhukseen mennyt, kun lähes 70-vuotisen olinpaikkansa noin vaan jät
ti. (Toisesta käpälässä olleessa lapussa sanottiin ol
leen vuosiluku 1840). Meni tai vietiin ei kuulu tie
dettävän, mutta arvioidaan kai paossa ihmisvoi
miakin tarvituksi koska katoamisen selvittämisek
si oli yksi ohjelmanumero saatu kuntakokoukselle
kin hankituksi. Kysymykseen, mihin toimenpitei
siin olisi ryhdyttävä, ehdotettiin, että maksetaan sanotun lainamakasiinin varoista 20 markan pal
kinto sille, joka toteennäytettävästi ilmi antaa sa
notun muistomerkin kulettajan. Tätä useat vastus
tivat pitäen asiaa liian vähäpätöisenä kunnan varo
jen tuhlaamiseksi, mutta paljo suurempi puoli päätti kuitenkin sanotun ilmiantopalkkion mak
settavaksi.51
Jotkut kokemäkeläiset taipuivat sortovuosina vähitellen aktiivisen vastarinnan kannalle. Suo
malaisten aktivistien hankkima John Grafton -laiva ajoi aselastissa karille Pohjanlahdella Luo
don kunnan Orrskärin luona 8.9.1905. Aktivis
tien onnistui pelastaa vain osa aseista, ennen kuin laiva jouduttiin räjäyttämään. Huhujen mukaan näitä aseita olisi tullut Kokemäelle ko
konainen laatikko, mutta se olisi jouduttu kät
kemään maahan ja jäänyt sinne omistajan kuol
tua.52 Totta tai ei, mutta John Graftonin kuljet
tamia kiväärejä Kokemäellä on senkin jälkeen tavattu. Vielä ensimmäisen maailmansodan ai
kana nimismies Reinhold Rosenlind takavari
koi talollinen Juho Isotalolta ja palstatilallinen Frans Sifferi Saravistolta laivan aikanaan tuo
mat Wetterli-kiväärit.53 Vastarintaakin sorto
vuosina viriteltiin. Vuoden 1906 alussa Helsin
gissä organisoitiin koko maan vastarintaa joh
tamaan Voima-liitto, jonka toiminta ulottui Kokemäelle saakka. Voima-liiton toiminta jou
duttiin kuitenkin vielä samana vuonna lak
kauttamaan.54