Tutkielman tulosten luotettavuuden kannalta haastateltujen asiakkaiden valikoitunut otanta nähdään usein ongelmallisena. Joissain tapauksissa tämä on silti ainoa mahdollinen tapa toimia. Minulla ei ollut pro gradu -tutkielman puitteissa muuta keinoa tutkittavien rekrytoimiseen. Valikoivaa otantaa on jouduttu soveltamaan myös muissa tutkimuksissa.
Esimerkiksi Pirhonen tutkimusryhmineen (2016, 120–121) hankki tutkimusaineistonsa vastaavalla tavalla, pyytämällä asumisyksikön henkilökuntaa nimeämään haastateltaviksi soveltuvat asiakkaat. Tämän pro gradu -tutkielman luotettavuutta kuitenkin lisäsi saamani mahdollisuus liikkua yksiköissä vapaasti haastattelupäivän ajan. Minulla oli mahdolli-suus pyytää asiakkaita haastateltavaksi myös paikan päältä. Tutkielman luotettavuuden näkökulmasta katson eduksi myös sen, ettei minulla ole aiempia sidonnaisuuksia kohde-organisaatioon. Lisäksi sairaanhoitajan koulutus sekä kokemus erityisryhmien kanssa työskentelystä antoi minulle varmuutta ikääntyneiden ja erityistarpeisten ihmisten arvos-tavaan kohtaamiseen.
Vastausten kokonaismäärän sekä vastausten luottavuuden kannalta minun olisi ollut jois-sakin tapauksissa parempi siirtää haastattelu toiseen ajankohtaan. Tällöin olisin saattanut saada kerättyä suuremman aineiston. Lisäksi tutkittavien mahdolliset hyvät ja huonot päi-vät ovat voineet vaikuttaa vastauksiin (ks. esim. Towers ym. 2016, 12). Myös toistomit-taus olisi parantanut tulosten luotettavuutta. Pro gradu -tutkielmaprosessin luonteen ja aikataulun huomioiden tämä ei kuitenkaan ollut tarkoituksenmukaista.
Tutkielman tulosten luotettavuutta on syytä pohtia erityisesti kehitysvammaisten asiak-kaiden kohdalla. Toteutuneiden haastatteluiden osalta vastauksia voidaan mielestäni pitää riittävän luotettavina. Poikkeuksena tästä mainittakoon yhden puhumattoman, mutta pu-hetta ymmärtävän asiakkaan vastaukset, joissa käytettiin asiakkaan äidin ehdotuksesta vastausvaihtoehtojen tukena hymiöitä. Vastaavia neliportaisia hymiöitä käytetään ASCOT-ER (Easy Read) mittarin kyselylomakkeessa (Turnpenny ym. 2016, 31; Rand ym. 2020, 123). Kyseinen asiakas halusi ehdottomasti osallistua haastatteluun, joten pää-timme äidin kanssa käyttää luovuutta. Kehitysvammaisten asiakasryhmän kohdalla isompi ongelma on kuitenkin onnistuneiden haastattelujen pieni määrä. Tämän tutkiel-man tuloksia ei voida yleistää kaikkiin kehitysvammaisiin tehostetun palveluasumisen asiakkaisiin.
Tämän tutkielman vastausprosentti olisi saattanut olla hieman korkeampi, jos olisin voi-nut käyttää erityisesti kehitysvammaisille tarkoitettua ASCOT Easy Read -työkalua. Esi-merkiksi Randin tutkimusryhmän (2020, 125–129) tutkimuksessa aikuisista, kehitysvam-maisista asiakkaista 92,8 % pystyi vastaamaan kaikkiin ASCOT-ER-mittarin kysymyk-siin (joskin vastaajista 91 % sai apua kyselylomakkeen täyttämiseen). Tätä mittaria ei kuitenkaan ole vielä suomennettu, eikä sillä myöskään ole mahdollista mitata palvelun vaikuttavuutta (University of Kent 2018b). Halusin kuitenkin ottaa myös kehitysvammai-set mukaan, sillä ASCOT-mittarin ”tavallista” versiota on aiemminkin käytetty erityis-ryhmillä. Esimerkiksi Rand tutkimusryhmineen (2017, 13) totesi omassa tutkimukses-saan ASCOT-SCT4-mittarin olevan luotettava muillakin kotihoidon asiakkailla kuin ikääntyneillä.
Tulosten analysoinnissa soveltamieni lineaaristen regressiomallien luotettavuus muodos-tuu ennen kaikkea regressioanalyysin oletusten toteutumisesta (Nummenmaa 2009, 315–
319). Tässä tutkielmassa tärkeimmät regressioanalyysin oletukset toteutuvat muuttujien normaalijakautuneisuutta lukuun ottamatta. Selittävien muuttujien pätevyydellä on myös merkitystä. Mahdollisilla mittausvirheillä on merkittävä vaikutus β-estimaatin luotetta-vuuteen. Yksikin virheellinen selittävä muuttuja johtaa harhaiseen beta-arvoon. Virheter-min ansiosta mittausvirhe selitettävässä muuttujassa ei kuitenkaan ole yhtä ongelmalli-nen. Se vaikuttaa kuitenkin siihen, kuinka suuri osa selitettävän muuttujan vaihtelusta pystytään selittämään. (Ketokivi 2009, 97–102.) Käyttämissäni yksinkertaisissa subjek-tiivista kokemusta kysyvissä selittävissä muuttujissa mittausvirhe ilmenisi eri syistä kuin esimerkiksi ihmisen fysiologisia toimintoja mittaavissa muuttujissa. Asiakkaan perustie-toja kysyvien selittävien muuttujien mittausvirheen todennäköisyyttä kuitenkin vähentää tietojen hankkiminen välillisesti hoitavalta henkilökunnalta.
Regressiomallien luotettavuutta ei voi tarkastella tutkimuskohteesta erillään. Sosiaalipal-veluiden tutkimuksessa tulisi selittäviä rakenne- tai prosessimuuttujia kontrolloida tuo-tettuun palveluun liittymättömillä tekijöillä (ks. Netten & Davies 1990; Knapp 1984).
Näiden mahdollisten sekoittavien tekijöiden mittaamisen haasteet vaikuttavat osaltaan koko mallin luotettavuuteen. Jos esimerkiksi asiakkaan palvelun tarpeen (kuten toiminta-kyky) vakiointi epäonnistuu, on suuri riski, että tulokset vääristyvät. Kaikkien mahdollis-ten palvelun ulkopuolismahdollis-ten tekijöiden vakiointi on kuimahdollis-tenkin lähes mahdotonta (Malley &
Fernández 2010, 11–12). On selvää, että monipuolisempi rakenne- sekä prosessimuuttu-jien hyödyntäminen käyttämissäni regressiomalleissa olisi lisännyt analyysin luotetta-vuutta. Olisin kaivannut muun muassa henkilökunnan omaa arvioita siitä, kuinka kii-reiseksi he itse kokevat työnsä sekä työhyvinvointinsa.
Tutkielman tulosten objektiivisuuteen, luotettavuuteen ja yleistettävyyteen liittyen kä-vimme hyviä keskusteluja joidenkin yksiköiden vastuuesimiesten ja työntekijöiden kanssa. Esiin nousi esimerkiksi kysymys siitä, kuinka pystyisin kontrolloimaan vääristy-neitä vastauksia. Tällä viitattiin tilanteisiin, joissa asiakkaalla voi olla sairaudentunnotto-muutta, eikä hän siten ole kykenevä realistisesti arvioimaan nykytilaansa tai pärjäämis-tään ilman saamaansa tukea ja palvelua. Esiin nousi myös, että asiakas voi joskus kokea terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta välttämättömien hoito- tai rajoittamistoimien hei-kentävän elämänlaatuaan. Toisaalta tällä ilmiöllä tiedetään olevan toinenkin puoli. Jotkut asiakkaat eivät preferenssien sopeuttamisen (ks. Sen 1993, 30–53; Sprangers & Schwartz 1999) seurauksena osaa ajatella, että asiat voisivat olla nykyistä paremmin. Sekin voi vääristää vastauksia.
Edellä kuvatun ilmiön kontrollointi olisi tietenkin ollut oleellista, jos tutkielman tarkoi-tuksena olisi tehostetun palveluasumisen laadun arviointi. Tällaisissa palvelun laatua ar-vioivissa tutkimuksissa on hyödynnetty muun muassa Knappin (1984) mallintamaa Pro-duction of Welfare -viitekehystä, kun tuloksia on haluttu tarkastella niin, että asiakkaa-seen liittyvät tekijät on erotettu palveluun liittyvistä tekijöistä. Tässä pro gradu -tutkiel-massa tarkoitukseni oli kuitenkin tarkastella asumispalveluiden asiakkaan elämänlaadun ja palvelun vaikuttavuuden arviointia enemmän teoreettisella tasolla, erityisesti ASCOT-INT4-mittarin soveltuvuuteen keskittyen.
On myös syytä ottaa huomioon, että asiakkaan oma kokemus elämänlaadustaan on aina aito, hänelle todellinen ja siten palvelun vaikuttavuuden näkökulmasta merkityksellinen.
Jos hoitoon ja hoivaan liittyvillä ratkaisuilla on negatiivinen vaikutus asiakkaan tyytyväi-syyteen ja elämänlaadun kokemukseen, voi niitä olla syytä tarkastella kriittisesti (Do-nabedian 1988).
9.3 Keskeisten tulosten tarkastelua