Sosiaalipalveluun liittyvän elämänlaadun ja vaikuttavuuden

Tämän tutkielman toisena tavoitteena oli tutkia ja analysoida tiettyjen elämänlaatuteki-jöiden sekä palvelun laatutekielämänlaatuteki-jöiden yhteyksiä ASCOT-INT4-mittarilla mitattuun sosiaa-lipalveluun liittyvään elämänlaatuun ja ASCOT-INT4-mittarilla mitattuun palvelun vai-kuttavuuteen. Tässä pro gradu -tutkielmassa ASCOT-INT4-mittarilla mitattu sosiaalipal-veluun liittyvän elämänlaadun indeksiluku (ilman preferenssipainoja) oli kaikilla (n = 84) asiakkailla 0.77 (keskihajonta 0.16). Odotetun elämänlaadun indeksiluku kaikilla (n = 59) asiakasryhmillä oli 0.34 (keskihajonta 0.20). Eri asiakasryhmien keskiarvot poikkesivat hieman toisistaan, mutta ero ei ole tilastollisesti merkitsevä (Taulukko 13).

Taulukosta 19 voidaan havaita, että tässä tutkielmassa mitattu tehostetun palveluasumi-sen asiakkaiden sosiaalipalveluun liittyvä elämänlaatu, samoin kuin odotettu elämänlaatu ilman saatua palvelua, on samalla tasolla kuin ASCOT-tutkimuksissa kansainvälisesti.

Luvut eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia tämän tutkielman tulosten kanssa, sillä aikaisempien ASCOT-tutkimuksien indeksit ovat preferenssipainotettuja.

ASCOT-mittarin eri ulottuvuuksien jakaumat ovat kaikissa tutkimuksissa olleet vinoja positiiviseen suuntaan. Malleyn tutkimusryhmän (2012, 12) mukaan tämä ei ole poik-keuksellista silloin, kun palvelu toimii kuten sen kuuluukin.

TAULUKKO 19. Aikaisempien ASCOT-tutkimusten tuloksia (SCRQoL)

Tutkimus Kohderyhmä/ asiakkaat Forder ym. 2016 Kotihoidon asiakkaat

liik./aistivammaiset 0.74 0.21 0.31 0.29 546 Kh = kotihoito, pt = päivätoiminta, hk = hoiva- tai hoitokoti

* 2 mittauskertaa, ero ei ole tilastollisesti merkitsevä, ** 2 mittauskertaa, ero on tilastollisesti merkitsevä

Tässä pro gradu -tutkielmassa tehostetun palveluasumisen asiakkailla (kaikki asiakasryh-mät) elämänlaadun eri ulottuvuuksista parhaiten toteutui henkilökohtainen turvallisuus.

Heti tämän jälkeen tuli asunnon siisteys ja viihtyisyys. Eniten parannettavaa olisi sosiaa-lisessa kanssakäymisessä ja osallisuudessa sekä ajankäytössä (mielekäs tekeminen). Kiin-nostavaa on, että esimerkiksi Forderin tutkimusryhmän (2016, 19) tutkimuksessa parhai-ten kaikilla kolmella kotihoidon asiakasryhmällä toteutui ruoka ja juoma, asunnon puh-taus ja viihtyisyys sekä henkilökohtainen hygienia – ei turvallisuus.

Heikoimmin toteutuneiden elämänlaadun ulottuvuuksien osalta toisten ASCOT-tutki-musten tulokset ovat olleet hyvin saman suuntaisia niin kotihoidon kuin hoivakotienkin asiakkaiden kohdalla. Asiakkaiden perustarpeet näyttäisivät toteutuvat kaikkialla parhai-ten (Towers ym. 2016, 11). Esimerkiksi Netparhai-tenin tutkimusryhmän (2012b, 513) tutki-muksen tulokset osoittivat, että ASCOT-mittarilla mitattuna hoiva- ja hoitokodit

onnis-tuivat tuottamaan asiakkailleen vaikuttavia peruspalveluita, mutta sosiaalisen osallisuu-den toteutumisessa oli puutteita. Samoin oli Hackertin tutkimusryhmän (2017, 937) tut-kimuksen kohdalla. ASCOT-mittarin ulottuvuuksista huonoiten toteutui ajankäyttö, sosi-aalinen osallisuus sekä mahdollisuus vaikuttaa päivittäiseen elämään.

Tulokset eivät myöskään näyttäisi vaihtelevan eri asiakasryhmien välillä. Esimerkiksi Forderin tutkimusryhmän (2016, 19) tutkimuksessa kotihoidon palveluita käyttävillä 1) liikunta- tai aistivammaisilla asiakkailla, 2) mielenterveyskuntoutujilla sekä 3) asiak-kailla, joilla on oppimisvaikeuksia (learning difficulties), toteutui ajankäyttö, sosiaalinen osallisuus ja mahdollisuus vaikuttaa päivittäiseen elämään kaikista mitatuista ulottuvuuk-sista heikoiten. Kolmannen asiakasryhmän kohdalla yhdenkään ulottuvuuden arvo ei kui-tenkaan laskenut alle kahden (riittävä taso). Tämä tulos on linjassa oman pro gradu -tut-kielmani tulosten kanssa. Haastattelemani kehitysvammaiset asiakkaat arvioivat sosiaali-palveluun liittyvän elämänlaatunsa hieman muita asiakasryhmiä korkeammaksi.

Ajankäyttöä kuvaavan ulottuvuuden kohdalla Ann Netten tutkimusryhmineen (2012a, 15) oli havainnut, että terveydentila ja toimintakyky rajoittivat joidenkin ihmisten mah-dollisuuksia tehdä haluamiaan asioita. Myös Malleyn tutkimusryhmän (2012, 6) mukaan hyvä elämänlaatu ajanviete-ulottuvuuden alueella oli yhteydessä asiakkaan hyvään ADL-toimintakykyyn. Itse en analysoinut selittävien muuttujien (kuten toimintakyky) yhteyk-siä yksittäisiin elämänlaadun ulottuvuuksiin, mutta kävin kyllä tähän liittyviä keskuste-luja haastattelemieni asiakkaiden kanssa. Monilla olisi ollut halu tehdä ja harrastaa kuten ennen, mutta toimintakyvyn aiheuttamat rajoitteet eivät enää antaneet siihen mahdolli-suutta. Myös Pirhonen tutkimusryhmineen (2016, 122) teki tehostetun palveluasumisen asiakkaita haastatellessaan vastaavan havainnon. Jotkut asiakkaat kertoivat olevansa niin vanhoja ja väsyneitä, etteivät jaksa osallistua järjestettyyn virkistystoimintaan. Sosiaali-palveluiden voidaan tietenkin odottaa jossain määrin kompensoivan näitä toimintarajoit-teita, mutta mikään apu tai tuki ei pysty täysin poistamaan kaikkia esteitä.

Malleyn tutkimusryhmän (2012, 9–10) tutkimuksessa havaittiin myös, että ajanviete-ulottuvuus toteutui parhaiten suurissa kaupungeissa asuvilla kotihoidon asiakkailla. Sosi-aalinen osallisuus -ulottuvuuden alueella tilanne oli samankaltainen. Suurissa

kaupun-geissa asuvilla sosiaalinen osallisuus toteutui todennäköisemmin kuin pienemmissä kau-pungeissa asuvilla. Hieman yllättäen tilanne ajanvietteen suhteen oli kuitenkin parempi varsinaisella maaseudulla, kuin pienissä kaupunkitaajamissa. Yhdeksi mahdolliseksi syyksi tähän nimettiin maaseutuympäristön vahva yhteisöllisyys. Tätä kiinnostavaa tul-kintaa olisi syytä tutkia lisää.

Tämän pro gradu -tutkielman tulosten mukaan asiakkaan kokemalla yksinäisyydellä on tilastollisesti merkitsevä yhteys ASCOTINT4mittarilla mitattuun elämänlaatuun (β = -.042, Std. beta -.288), kun muut malliin syötetyt muuttujat pidetään vakiona. Yksinäisyy-den kokemus heikentää elämänlaatua. Samankaltainen, negatiivinen yhteys elämänlaatuun on myös asiakkaan kokemuksella työntekijöiden kiireestä (β = .030, Std. beta -.200). Tyytyväisyys työntekijöiltä saatuun kohteluun taas oli yhteydessä parempaan elä-mänlaatuun (β = .064, Std. beta .309). (Taulukko 15.)

Näistä suurin beta-kerroin, eli voimakkain yhteys (itseisarvona sekä standardoituna eli muihin suhteutettuna) on kohtelulla. Tulos on yhdenmukainen muiden ASCOT-tutkimus-ten tulosASCOT-tutkimus-ten kanssa. Esimerkiksi Malleyn, D’Amicon ja Fernandezin (2019b) tutkimuksen tulosten mukaan asiakkaan ja hoitajien väliseen vuorovaikutussuhteeseen liittyvillä pro-sessitekijöillä on voimakkaampi yhteys asiakkaan sosiaalipalveluun liittyvään elämänlaa-tuun (ASCOT-SCRQoL) kuin organisaatioon liittyvillä rakenteellisilla tekijöillä. Näitä mitattuja prosessitekijöitä oli muun muassa mahdollisuus päättää omasta hoidostaan, ko-kemus työntekijöiden kiireestä, työntekijöiltä saatu kohtelu sekä vuorovaikutussuhteen laatu. (Malley ym. 2019b, 5.) Yksinäisyyden osalta ainakin Malleyn tutkimusryhmän (2012, 6) tutkimuksen tulokset olivat tämän tutkielman tulosten kanssa saman suuntaisia.

Yksinäisyydellä oli negatiivinen yhteys kaikkiin ASCOT-mittarilla mitattuihin elämän-laadun ulottuvuuksiin, pois lukien asunnon siisteys ja viihtyisyys sekä ruoka ja juoma.

Samoin Randin tutkimusryhmän (2017, 11) tutkimuksessa yksinäisyydellä oli negatiivi-nen yhteys ASCOT-SCRQoL-indeksin kanssa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa asiakkaan sukupuoli, ikä, asiakasryhmä, asumisaika tai toi-mintakyky ei osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi elämänlaadun selittäjäksi. Myös-kään Malleyn tutkimusryhmän (2019b, 7) tutkimuksen tuloksissa ei esiinny vaihtelua asi-akkaan iän perusteella. Sen sijaan Malley tutkimusryhmineen havaitsi asiasi-akkaan hoidon

tarpeen olevan yhteydessä koettuun sosiaalipalveluun liittyvään elämänlaatuun. Lisäksi ne asiakkaat, joilla oli suurempi palvelun tarve, näyttivät myös hyötyvän saamastaan pal-velusta enemmän. (Malley 2019b, 7.) Tämän pro gradu -tutkielman tulosten perusteella palvelun tarve (toimintakyvyllä mitattuna) ei selittänyt tilastollisesti merkitsevästi asiak-kaan sosiaalipalveluun liittyvää elämänlaatua. Tuloksen taustalla voi olla useita syitä, jotka liittyvät esimerkiksi mittaustekniikkaan, tilastollisen analysoinnin menetelmiin tai asiakkaan kognitiiviseen tasoon. On myös mahdollista, että tehostettu palveluasuminen on onnistunut kompensoimaan asiakkaiden toimintarajoitteiden vaikutuksia elämänlaa-tuun (ks. esim. Towers ym. 2016, 12).

Tämän tutkielman tuloksissa asiakkaan toimintakyky oli kuitenkin yhteydessä palvelun vaikuttavuuteen. Tyytyväisyys työntekijöiltä saatuun kohteluun sekä asiakkaan toiminta-kyky olivat ainoat tilastollisesti merkitsevät vaikuttavuuden selittäjät. Yksinäisyys ja kiire eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä palvelun vaikuttavuuteen. Tähän saat-taa osalsaat-taan vaikutsaat-taa odotetun elämänlaadun kysymysten lukuisat puuttuvat havainnot, joiden vuoksi vaikuttavuutta selittävä regressiomalli oli mahdollista muodostaa ainoas-taan 56 asiakkaan vastauksista.

ASCOT-mittarilla mitattu tehostetun palveluasumisen vaikuttavuuden indeksiluku on tä-män tutkielman tulosten mukaan 0.44 (keskihajonta 0.24) (Taulukko 16). Kun asiakkaan tyytyväisyys henkilökunnalta saatuun kohteluun kasvaa, palvelun vaikuttavuus kasvaa (β

= .093, Std. beta .297). Toimintakyvyllä osoittautui olevan negatiivinen yhteys palvelun vaikuttavuuteen (β = -.002, Std. beta -.323). Kun asiakkaan toimintakyky paranee, palve-lun vaikuttavuus laskee. Tämän suuntainen yhteys on looginen. Asiakas, jonka toiminta-kyky on parempi, pärjäisi todennäköisesti paremmin myös ilman palvelua.

Kuten Malley (2019a, 7) tutkimusryhmineen, myös Towersin tutkimusryhmä (2016, 4) teki samankaltaisen havainnon: toimintakyvyn heikentyessä arvio odotetusta elämänlaa-dusta ilman saatua palvelua aleni. Samoin oli Forderin tutkimusryhmän (2017a) mukaan.

Kotihoidon asiakkaat, joilla oli huonompi toimintakyky ja siten suurempi hoidon tarve, hyötyivät palvelusta eniten. Myös hoivakotien asiakkailla heikompi toimintakyky on ol-lut yhteydessä palvelun korkeampaan vaikuttavuuteen (Netten ym. 2012b, 513).

Molemmissa regressiomalleissa (malli 1 ja malli 2) havaittavia, lähellä nollaa olevia beta-kertoimia tarkastellessa on hyvä ottaa huomioon malliin syötettyjen muuttujien mitta-as-teikot. Regressiokerroin (β) osoittaa, kuinka paljon selitettävän muuttujan (ASCOT-SCRQoL tai vaikuttavuus) arvo muuttuu, kun selittävä muuttuja muuttuu yhden yksikön (muut muuttujat vakioituna). Regressiokerroin ilmaistaan selittävän muuttujan mukaisilla yksiköillä. (Nummenmaa 2009, 321–322.) Molempien selitettävien muuttujien vaihtelu-väli on 0–1, kun taas esimerkiksi toimintakyvyn summamuuttujan (Barthelin indeksi + 6-CIT) vaihteluväli on 0–128 ja kiireen 1–4 sekä kohtelun 1–4. Vaikuttavuutta selittäviä standardoituja beta-kertoimia tarkastelemalla voidaan havaita, että toimintakyvyn itseis-arvoltaan pienempi vaikutus on tässä aineistossa suhteellisesti suurempi kuin kohtelun.