Tämä jakso käsittelee tuomioistuimia, oikeusmi-nisteriötä (OM) ja oikeushallintoa. Kantelut, jot- ka koskevat esimerkiksi veroasiaa hallinto-oikeu-dessa tai ulosottoasiaa käräjäoikeuhallinto-oikeu-dessa, kirjataan yleensä verotus- tai ulosottoasioihin. Vakuutus-oikeutta koskevat asiat puolestaan luokitellaan yleensä sosiaalivakuutusasioihin tai työvoima- ja työttömyysturva-asioihin. Maaoikeusasiat tilas-toidaan pääsääntöisesti maa- ja metsätalousmi-nisteriön hallinnonalalle. Tuomioistuimia tavalla tai toisella koskevia kanteluita on näin ollen huo-mattavasti enemmän kuin tilastojen perusteella näyttää.
Asiaryhmän ratkaisijana toimi AOA Pasi Pölö-nen. Asiaryhmän pääesittelijänä toimi esittelijä-neuvos Jarmo Hirvonen sekä muina esittelijöinä vanhempi oikeusasiamiehensihteeri Terhi Arjo-la-Sarja ja notaari Sanna-Kaisa Frantti.
4.1.1
TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Oikeuslaitoksen rakenteelliset ja toiminnalliset muutokset jatkuivat toimintavuoden alussa ja sen aikana voimaan tulleilla organisaatio- ja prosessi-muutoksilla.
Tuomioistuinviraston perustamisesta päätet- tiin tuomioistuinlain muuttamisesta annetulla lailla, joka tuli voimaan 1.1.2020. Viraston toimin- nan aloittamiseen liittyneet rekrytoinnit käynnis- tettiin jo vuoden 2019 puolella. Virastolle siirtyi pääosa niistä keskushallintotehtävistä, joita aikai-semmin hoidettiin oikeusministeriössä. Uudistuk-sen keskeiUudistuk-senä tavoitteena oli lujittaa tuomiois-tuinten riippumattomuutta.
Oikeudenhoidon tehostamiseen pyrittiin suu-rentamalla tuomioistuinyksikköjen kokoja, keskit-tämällä määrätyt asiaryhmät tiettyihin tuomiois-tuimiin, lakkauttamalla toimipisteitä ja pienentä- mällä tuomioistuinten ratkaisukokoonpanoja. Kir-jallisten menettelyjen, poissaolokäsittelyjen sekä videoyhteyksien käytön määrää lisättiin.
Käräjäoikeuksien määrän väheneminen jatkui. Kä-räjäoikeuksia oli 1.1.2019 lukien enää 20. Summaa-risten riita-asioiden käsittely keskitettiin 1.9.2019 lukien Ahvenanmaan, Helsingin, Itä-Uudenmaan, Kymenlaakson, Lapin, Oulun, Pirkanmaan, Poh-janmaan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeuksiin.
Käräjäoikeuden yhden tuomarin kokoonpa-non päätösvaltaa rikosasioissa laajennettiin. Rikos- asia voidaan 1.1.2019 lukien käsitellä yhden tuo-marin kokoonpanossa, jos syytteessä tarkoitetus-ta teostarkoitetus-ta voitarkoitetus-taisiin tuomitarkoitetus-ta enintään neljä vuottarkoitetus-ta vankeutta. Myös korkeimman oikeuden kokoon-panoja kevennettiin. Valituslupa-asia voidaan 1.1.2019 lukien ratkaista yhden jäsenen kokoon-panossa, jos kyseisen yhden jäsenen ja esittelijän mielestä on selvää, ettei valitusluvan myöntämi-selle ole edellytyksiä.
Eduskunta hyväksyi 19.2.2019 hallituksen esi-tyksen uudeksi laiksi oikeudenkäynnistä hallinto-asioissa (hallintoprosessilaki). Uusi laki tuli voi-maan 1.1.2020.
Talous- ja velkaneuvonnan tehtävät siirrettiin aluehallintovirastoilta ja kunnilta valtion oikeusa-putoimistoihin 1.1.2019. Talous- ja velkaneuvonta-palveluiden järjestämisestä vastasivat siis oikeus-ministeriön hallinnonalalle kuuluvat oikeusapu- laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� tuomioistuimet ja oikeushallinto
ja edunvalvontapiirit. Käytännössä palveluja tuot-tivat oikeusaputoimistot.
Vuoden 2019 talousarviossa tuomioistuimille ja oikeusapuun kohdennettiin 426 miljoonaa eu-roa. Määrässä oli edelliseen vuoteen verrattuna lisäystä noin seitsemän miljoonaa euroa. Määrä sisältää lisäpanostuksen oikeusministeriön hallin-nonalalle rikosasioiden käsittelyketjun toiminnan turvaamiseen.
Oikeudenkäyntien viivästymisistä maksettiin edelleen korvauksia. Vaadittuja viivästyshyvityk-siä koskeneiden ratkaisujen määrä oli 70 (edelli-senä vuonna 69). Maksettujen hyvitysten määrä laski edellisvuodesta. Hyvityksiä maksettiin 43 ta-pauksessa korkoineen ja kuluineen yhteensä noin 148 000 euroa (edellisenä vuonna noin 200 000 euroa 47 tapauksessa). Eniten rahallisesti hyvitet-tyjä viivästyksiä oli Helsingin käräjäoikeudessa (12) sekä korkeimpaan hallinto-oikeuteen pääty-neissä prosesseissa (8).
Lainkäytön uusien tietojärjestelmien kehittä-minen jatkui toimintavuoden aikana. Yleisten tuo-mioistuinten ja syyttäjien tieto- ja asianhallintajär-jestelmähanke (AIPA) oli toimintavuoden aikana pakkokeinoasioissa jo käytössä. Siitä saadut koke-mukset olivat pääosin rohkaisevia.
Hallinto- ja erityistuomioistuinten käyttöön tuleva uusi toiminnanohjauksen ja asianhallinnan sekä sähköisen asioinnin ja arkistoinnin järjestel-mä (HAIPA) otettiin rajoitetusti käyttöön loka-kuussa 2019 korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja Helsingin hallinto-oikeudessa. Virastokouluttajien koulutus alkaa tammikuussa 2020 ja laajan käyt-töönoton on tarkoitus tapahtua 5.5.2020.
4.1.2
LAILLISUUSVALVONTA
Oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu valvoa, että tuomioistuimet ja tuomarit noudattavat lakia ja täyttävät virkavelvollisuutensa. Oikeusasiamies seuraa erityisesti sitä, että jokaiselle perus- ja ih-misoikeutena turvattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu myös käytännössä.
Vuonna 2019 vireille tulleiden tuomioistuin- ja oikeushallintoasioiden kokonaismäärä oli hiukan suurempi kuin edellisenä vuonna. Vuoden aikana
Saapuneet ja ratkaistut kantelut vuosina 2010–2019
Toimenpideprosentti vuosina 2010–2019
0 50 100 150 200 250 300 350
2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010
ratkaistut saapuneet
0 5 10 15 20 25
2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010
kaikki tuomioistuinasiat
laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� tuomioistuimet ja oikeushallinto
157
vireille tuli 306 uutta asiaa (293 vuonna 2018), ja asioita ratkaistiin 308 (257). Tuomioistuinasiois-sa toimenpideratkaisujen määrä oli seitsemän (11).
OM:n hallinnonalalla toimenpideratkaisuja oli kuusi (3).
Tuomioistuinasioihin tilastoituja uusia asioita tuli vireille 223 (199) ja ratkaisuja annettiin 230 (175). OM:n hallinnonalalle kirjattuja kanteluita saapui 81 (66) ja niitä ratkaistiin 78 (61). OM:n hal-linnonalan kantelut koskivat useimmiten oikeus-aputoimistoja ja kuluttajariitalautakuntaa. Myös kaksi omaa aloitetta laitettiin vireille.
Oikeushallinnon alaan liittyviä lausunto- tai kuulemispyyntöjä saapui 8 (27). Lausuntoja annet-tiin 7 (19). Lausunnot on lueteltu liitteessä 3.
4.1.3
TARKASTUKSET
Kertomusvuonna tehtiin tarkastukset Varsinais- Suomen oikeusaputoimistoon (4709/2019) sekä Tuomas- ja Sakari-järjestelmiin Helsingin kä-räjäoikeudessa ja Helsingin syyttäjänvirastossa (1406/2019*). Lisäksi tutustuttiin HAIPA-hankkee-seen hanketoimistossa Helsingissä (5487/2019).
Tuomas- ja Sakari-järjestelmiin tehdyn tar- kastuksen havaintojen perusteella AOA tieduste- li OM:ltä muun ohella, miksei Sakarissa laadit-tavan haastehakemuksen nimikenttiä ollut noin 20 vuotta jatkuneen järjestelmän käytön aikana saatu korjattua niin, että nimet mahtuisivat täy-dellisinä ja virheettöminä niille varatuille kentille (1406/2019*).
OM ei pitänyt AOA:lle antamassaan lausunnos- sa välttämättömänä, että asianosaisten nimet mah-tuisivat Sakarissa laaditun haastehakemuksen nimi- kentille täydellisinä. Se, että ”Juhani” saattaa tilan-puutteen vuoksi näkyä haastehakemuksessa muo-dossa ”Juha” ei OM:n mukaan antanut aihetta toi-menpiteisiin ottaen huomioon järjestelmien jäljellä oleva käyttöikä sekä muutoksesta aiheutuvat kus-tannukset.
4.1.4
RATKAISUJA
Henkilötunnukset käräjäoikeuden lausumapyynnössä
AOA totesi, että henkilötietoja sisältävien asiakir- jojen laatimista Tuomas-järjestelmässä voitiin pitää henkilötietojen käsittelynä. Tuomas-järjes-telmässä laadittujen asiakirjojen julkisuutta oli arvioitava oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisis- sä tuomioistuimissa annetun lain nojalla, mutta lisäksi oli sovellettava henkilötietojen käsittelyyn liittyviä säännöksiä.
Kantelija oli saanut Pirkanmaan käräjäoikeu-desta kirjallisen lausumapyynnön pesänselvittäjän määräämistä koskeneessa asiassa. Lausumapyyn-nössä oli kantelijan ja 34 muun asiassa osallisena olleen henkilön henkilötunnukset. Lausumapyyn-tö oli lähetetty kaikille asian osallisille.
AOA totesi, että henkilötunnusta sai käsitellä, jos rekisteröidyn yksiselitteinen yksilöiminen oli tärkeää esimerkiksi laissa säädetyn tehtävä suo-rittamiseksi. Rekisterinpitäjän oli kuitenkin huo-lehdittava siitä, että henkilötunnusta ei merkitty tarpeettomasti henkilörekisterin perusteella tulos-tettuihin tai laadittuihin asiakirjoihin. Vaikka kan-telussa tarkoitetussa perintöoikeudellisessa asiassa henkilötunnusten käsittely käräjäoikeudessa oli ollut samaan sukuun kuuluneiden ja osittain sa-mannimisten henkilöiden yksiselitteiseksi yksilöi-miseksi tärkeää ja tarpeellista, ei tässä tapauksessa kuitenkaan ollut löydettävissä syytä, jonka perus-teella henkilötunnusten merkitseminen kaikille jutun osallisille lähetettyyn lausumapyyntöön olisi ollut tarpeellista.
Asian selvittämisessä tuli ilmi, että käräjäoi-keuksien käyttämä Tuomas-järjestelmä siirtää lau- sumapyyntöön automaattisesti kaikki jutun asian- osaistietoihin merkityt henkilötiedot. AOA:n mu-kaan järjestelmää olisi perusteltua kehittää siten, että henkilötunnusten siirtäminen asiakirjaan ei tapahtuisi automaattisesti vaan edellyttäisi erityis-tä erityis-tämän vaihtoehdon valintaa ennen uuden asia-kirjan luomista järjestelmässä. Se seikka, että hen- kilötunnusten poistaminen asiakirjasta oli järjes- telmässä käytännössä hankalaa, oli omiaan johta-laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� tuomioistuimet ja oikeushallinto
maan siihen, että henkilötunnuksia jäi lausuma-pyyntöihin ja muihin asiakirjoihin tarpeettomasti.
AOA:n käsityksen mukaan kysymys oli tältä osin pikemminkin järjestelmän ominaisuuksia koske-vasta rekisterinpitäjän laiminlyönnistä kuin yksit-täisen käräjäsihteerin tai hänen työparinaan toimi-van tuomarin moitittavasta toiminnasta.
AOA saattoi käsityksensä käräjäoikeuden, OM:n ja oikeusrekisterikeskuksen tietoon ja pyysi OM:ää ilmoittamaan 30.9.2019 mennessä, mihin toimenpiteisiin oli ryhdytty (923/2018*).
OM ilmoitti, että Tuomas-järjestelmää kehite-tään niin, että henkilötunnukset tuodaan jatkossa automaattisesti vain tiedoksiantotodistukseen ja niihin asiakirjoihin, jotka ovat tyypiltään ratkai-suasiakirjoja. Tarvittaessa henkilötunnus on mah-dollista poistaa näistäkin asiakirjoista. Muihin asiakirjoihin henkilötunnuksia ei enää tuoda auto-maattisesti. Ryhtyessään luomaan asiakirjaa käyt-täjä saa ilmoituksen ”Tuodaanko henkilötunnuk- set asiakirjalle?”, johon vastausvaihtoehdot ovat
”Kyllä” tai ”Ei”.
Katselmuksen toimittaminen käräjäoikeudessa
Käräjäoikeudessa käsitellyn riita-asian ensimmäi- sen valmisteluistunnon päätteeksi käräjätuomari ja asianosaiset avustajineen olivat toisen asianosai-sen ehdotuksesta tutustuneet riidan kohteena ol-leeseen taloon. Tapauksessa oli siten tosiasiallisesti toimitettu katselmus tekemättä sen toimittami-sesta kuitenkaan varsinaista päätöstä ja kutsumat-ta tilaisuutkutsumat-ta katselmukseksi. Tilaisuudeskutsumat-ta ei ollut tehty pöytäkirjaa eikä tilaisuutta ollut mainittu käräjäoikeuden ratkaisussa. Näissä olosuhteissa oli AOA:n käsityksen mukaan ollut ymmärrettä-vää, että tilaisuuden luonne oli jäänyt kantelijalle epäselväksi.
AOA:n käsityksen mukaan asiassa olisi, mikäli taloon tutustuminen ylipäätänsä oli aiheellista, tullut nimenomaisesti todeta, että kysymyksessä oli katselmus. Mikäli katselmukselle ei ollut oi-keudenkäyntiin liittyvää perustetta, ei sitä olisi tullut toimittaa pelkästä tuomarin selvityksessään mainitsemasta ”mielenkiinnosta” poikkeukselli-sen vanhaa taloa kohtaan. Toimenpiteen luonteen
jääminen epäselväksi oli ollut omiaan aiheutta-maan väärinkäsityksiä ja perusteltuja epäilyksiä käräjätuomarin toiminnan asianmukaisuutta kohtaan.
AOA ei pitänyt asianmukaisena, että taloon tutustumista ei ollut toteutettu oikeudenkäymis-kaaren säännösten mukaisena virallisena katsel-muksena. Tapahtumaan ei kuitenkaan tässä ta-pauksessa, kun molemmat asiaosaiset olivat olleet läsnä, ollut liittynyt seikkoja, jotka olisivat loukan- neet kuulemisperiaatetta tai vaarantaneet tuomio-istuimen puolueettomuutta taikka loukanneet oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta kokonai-suutena arvioiden muutenkaan.
AOA saattoi käsityksensä käräjätuomarin tie-toon (2954/2018*).
Syyteoikeuden vanhentuminen käräjäoikeudessa
AOA katsoi, että syyteoikeus Ahvenanmaan kä- räjäoikeudessa vireillä olleessa rikosasiassa oli vanhentunut ennen muuta sen vuoksi, ettei haas- tetta ollut käräjäoikeudesta lähetetty tiedoksi an- nettavaksi vankilaan, jossa vastaaja oli ollut suorit-tamassa rangaistusta.
AOA totesi, ettei rikosasioissa ollut harvinais-ta, että haastemiehet tiedoksiantotehtävän vas- taanotettuaan havaitsevat vastaajan olevan vanki-lassa. Tällaisessa tilanteessa haaste yleensä lähe-tään vankilaan, josta vastaaja myöhemmin tila- taan istuntoon. Kysymys oli AOA:n arvion mu-kaan rutiinitoimenpiteestä, jonka suorittaminen ei yleensä käräjäoikeuksissa edellytä erityistä esi-miesvalvontaa.
Tilanne saattaa olla kuitenkin toinen, mikäli käräjäoikeudessa on henkilöstövajausta ja koke-matonta henkilökuntaa kuten Ahvenanmaan käräjäoikeudessa oli. Tällöin käräjäsihteerien ja haastemiesten esimiesten sekä viime kädessä laa-mannin on kiinnitettävä huomiota siihen, että ru-tiiniasioista huolehditaan asianmukaisesti ja että kaikista toimenpiteistä tehdään riittävät merkin-nät, joiden perusteella tehdyt toimenpiteet ovat selvitettävissä myös asian käsittelijän vaihtuessa.
AOA piti ilmeisenä, että Ahvenanmaan käräjäoi-laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� tuomioistuimet ja oikeushallinto
159
keuden toiminnassa oli tässä suhteessa ollut puut-teita, minkä laamanni oli antamassaan lausunnos-sa myös myöntänyt.
AOA saattoi käsityksensä käräjäoikeuden laa-mannin tietoon (4999/2018*).
Korkeimman hallinto-oikeuden twiitti OA:n käsityksen mukaan korkeimman hallin-to-oikeuden (KHO) twiitti ”Lääkekannabis ei kuulu perustoimeentuloon” siihen liitettyine kuvineen ei antanut oikeaa kuvaa ratkaisun KHO 2018:148 sisällöstä. OA totesi, että kyseisestä vuo- sikirjaratkaisusta ja sen tiivistelmästä ilmeni ni-menomaisesti, että lääkekannabiksesta aiheutuvia lääkemenoja voitiin jossakin tilanteessa pitää toi- meentulotuesta annetussa laissa tarkoitettuina tarpeellisina terveydenhuoltomenoina, vaikka tässä tapauksessa KHO päätyikin toiseen loppu-tulokseen. Ratkaistussa tapauksessa oli kysymys lääkekannabiksen käytöstä masennuksen hoitoon eikä esimerkiksi kipulääkkeenä.
Vaikka vuosikirjaratkaisujen sisältämät oikeus-ohjeet olivat usein tulkinnanvaraisia ja mahdollis-tivat erilaisia tulkintanäkemyksiä, ratkaisun sisäl-töä ei OA:n käsityksen mukaan ollut tässä tapauk- sessa voitu tiivistää twiittiin edellä mainitulla ta-valla antamatta liian yleistävää kuvaa ratkaisun sisällöstä. Twiitissä käytetty ilmaisu oli kirjoitet- tu preesensissä ja sen muotoilu viittasi kannanot-toon, jota voitiin soveltaa muissakin asioissa.
OA piti mahdollisena, että joillekin lukijoille saattoi muodostua twiitin ja kuvan perusteella mielikuva siitä, että kannabislääkevalmisteiden hankintaan oli KHO:n linjauksen jälkeen turha hakea toimeentulotukea eikä kielteisistä ratkai-suista kannattanut valittaa eteenpäin.
OA piti sinänsä ymmärrettävänä ja hyväksyt- tävänä, että twiittiä laadittaessa oli pyritty nase-vaan ja kiinnostanase-vaan ilmaisuun. Tässä tapaukses-sa ilmaisu oli kuitenkin ollut liian suoraviivainen ja yleistävä.
KHO:n lausunnosta ilmeni, että nykyisin rat-kaisukokoonpanoon kuulunut tuomari tai asian esittelijä tarkastaa annettuja ratkaisuja koskevien
twiittien sisällön. OA piti tätä käytäntöä hyvänä vastaavien tilanteiden välttämiseksi.
OA katsoi, että KHO:ssa oli aihetta pohtia myös sitä, oliko ratkaisujen sisältämiä oikeusohjei-ta ylipäätänsä välttämätöntä yrittää tiivistää twiit-teihin vai olisiko ratkaisun aiheen mainitseminen ja linkin välittäminen riittävää. Joka tapauksessa kaikessa viestinnässä oli OA:n mukaan tärkeää korostaa, että vain huolellinen tutustuminen lin-kistä aukeavaan ratkaisuun tarjoaa lukijalleen kat-tavan ja täsmällisen tiedon ratkaisun sisällöstä.
OA saattoi käsityksensä KHO:n tietoon (6318/2018*).
Vangitsemisoikeudenkäynnin julkisuus AOA totesi, että tuomioistuinlain mukaan käräjä- oikeuden istunto voidaan erityisestä syystä toi-mittaa myös muualla kuin käräjäoikeuden varsi-naisessa istuntopaikassa. Pakkokeinoistuntojen toimittaminen poliisin tiloissa ei sinänsä ollut harvinaista. Myös julkisuusnäkökohdat oli kuiten-kin otettava huomioon istuntopaikan valinnassa.
Istunnon toimittamispaikkaa tai istuntosalia ei tullut valita sen perusteella, missä yleisön läsnä-oloa tai määrää oli helpointa rajoittaa. Silloinkin, kun tuomioistuimen istunto pidettiin muussa tilassa kuin käräjäoikeuden istuntosalissa, tuo-mioistuimen oli huolehdittava oikeudenkäynnin julkisuuden toteutumisesta.
Oikeudenkäynnin pitäminen paikassa, johon yleisöllä ei ollut vapaata pääsyä, saattoi olla olen-nainen julkisuuden este. Tällaisessa tilanteessa tuomioistuimella oli velvollisuus ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin varmistaakseen sen, että yleisölle ja medialle annettiin tietoa käsittelyn paikasta ja taattiin tehokas pääsy sinne.
AOA katsoi, että kysymys suullisen käsittelyn toimittamisesta yleisön läsnä olematta oli vangit-semisasiassa syytä ratkaista ja perustella istunto-kohtaisesti. AOA ei pitänyt perusteltuna tulkintaa, jonka mukaan aikaisemmissa vangitsemisistun-noissa annettujen asian käsittelyä yleisön läsnä olematta koskevien ratkaisujen voimassaolo jat-kuisi ja ulottuisi ilman eri toimenpiteitä myös tu-leviin vangitsemiskäsittelyihin.
laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� tuomioistuimet ja oikeushallinto
AOA:n mukaan julkinen käsittely oli pääsääntö ja lähtökohta, jonka pohjalta tilannetta oli aina uudelleen arvioitava. Tutkinnalliset syyt, jotka ensimmäisissä vangitsemiskäsittelyissä puolsivat suullisen käsittelyn julkisuuden rajoittamista, eivät välttämättä säilyttäneet painoarvoaan enää myöhemmissä vangitsemiskäsittelyissä. Myö-hemmissä vangitsemiskäsittelyissä ei välttämättä enää edes käsitelty vangitsemisen yleisiä edelly-tyksiä vaan esimerkiksi vain vangittuna pitämi- sen väitettyä kohtuuttomuutta.
Laajaa julkista mielenkiintoa ja myös viran-omaisten toiminnan tasapuolisuuteen kohdistu-neita epäluuloja herättäneessä rikosasiassa julki-suuden poissulkevan ratkaisun seikkaperäisellä perustelemisella olisi ollut korostuneen suuri merkitys.
AOA saattoi käsityksensä käräjätuomarin tietoon (2268/2018*).
Julkisen oikeusavustajan menettely Kantelija oli kahdessa oikeusaputoimistoon toi- mittamassaan kirjeessä pyytänyt oikeusaputoimis- tolta apua valituksen tekemisessä Euroopan ih- misoikeustuomioistuimelle (EIT). Toisessa kirjees- sä hän oli pyytänyt apua myös purkuhakemuksen tekemiseen korkeimpaan oikeuteen (KKO), mikä oli oikeusaputoimistossa jäänyt huomaamatta.
AOA katsoi, että asian käsittely oikeusaputoi-mistossa ei ollut täyttänyt asian käsittelyn asian-mukaisuuden vaatimusta. Lisäksi AOA katsoi, että siltä osin kuin asiaa oli käsitelty pyyntönä saada oikeusapua valituksen tekemiseen EIT:lle, asian käsittely oikeusaputoimistossa ei ollut täyttänyt asian käsittelyn asianmukaisuuden vaatimusta sii-nä, että kantelijalle ei ollut ilman aiheetonta viivy-tystä ilmoitettu asian käsittelyn lopputulosta.
AOA saattoi käsityksensä julkisen oikeusavus-tajan tietoon (2000/2019).
Ulkomaalaisen erillään säilyttämisen käsittely käräjäoikeudessa
OA oli korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2018:58 johtaneessa asiassa määrännyt vuonna 2016 syytteen nostettavaksi Helsingin käräjäoikeu-den laamannia ja kahta käräjätuomaria vastaan.
Syyte oli perustunut siihen, että säilöön otettujen ulkomaalaisten erillään säilyttämistä koskevia päätöksiä ei ollut käsitelty käräjäoikeudessa lain mukaisesti. OA:n tietoon tuli, että Helsingin kärä-jäoikeus oli vielä syytteen nostamisen jälkeenkin ainakin yhdessä tapauksessa jättänyt tutkimatta vastaavan erillään säilyttämistä koskeneen asian.
OA totesi, että istuntokäsittelyn järjestämises-sä tai järjestämättä jättämisesjärjestämises-sä ei käsillä olevassa tilanteessa ollut harkintavaltaa. Lain mukaan is-tuntokäsittely piti järjestää ja käsittelyyn olisi tul- lut kutsua erillään säilyttämisestä päättänyt säi-löönottoyksikön virkamies. Sääntely ei ollut tul-kinnanvarainen vaan yksiselitteinen ja selkeä.
Sääntelyn perusteena oli se, että säilöön otetun ul-komaalaisen vapaudenriiston astetta lisäävä toi- menpide oli saatettava tuomioistuimen arvioita-vaksi. Kysymys oli perustuslaissa turvattuun hen-kilökohtaisen vapauteen puuttuvasta, vapauden-riiston astetta lisäävästä turvaamistoimenpiteestä ja sen laillisuuden tuomioistuinkontrollista eli toi-menpiteen kohteen oikeusturvan kannalta oleelli-sesta asiasta.
OA katsoi, että käräjätuomari oli menetellyt lainvastaisesti jättäessään erillään säilyttämistä koskevan asian tutkimatta ja siten laiminlyödes-sään ryhtyä istuntokäsittelyn järjestämiseen käsi- teltävänään olleessa asiassa. OA antoi käräjätuo- marille vastaisen varalle huomautuksen lainvas- taisesta menettelystä (1015/2017*).
laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� tuomioistuimet ja oikeushallinto
161