Syyttäjäasiat kuuluvat OA Petri Jääskeläiselle kuitenkin niin, että valtakunnansyyttäjänvirastoa (1.10.2019 alkaen valtakunnansyyttäjän toimisto) koskevat asiat ratkaisee AOA Pasi Pölönen. Pää- esittelijänä toimi esittelijäneuvos Mikko Eteläpää.
4.2.1
TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Syyttäjälaitos muodostui kertomusvuoden syys-kuun loppuun asti Valtakunnansyyttäjänvirastosta (VKSV) ja syyttäjänvirastoista. Syyttäjänvirastoja oli 11, ja niissä oli päätoimipaikkojen lisäksi yh-teensä 23 paikallista palvelutoimistoa.
Uusi laki syyttäjälaitoksesta (32/2019) tuli voi-maan 1.10.2019. Uuden lain myötä syyttäjälaitos organisoitiin yhdeksi virastoksi, jonka keskushal- lintoyksikkönä toimii valtakunnansyyttäjän toi-misto. Toiminnan järjestämistä varten maa jakau-tuu syyttäjäalueisiin. Uudistuksen myötä syyttä-jien virkanimikkeet osin muuttuivat. Lain tultua voimaan syyttäjiä ovat valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä, valtionsyyttäjä, joh-tava aluesyyttäjä ja johjoh-tava maakunnansyyttäjä, erikoissyyttäjä, aluesyyttäjä ja maakunnansyyttäjä sekä apulaissyyttäjä.
Uudistuksen tavoitteena on ollut helpottaa syyttäjäntoiminnan ohjausta, edistää yhdenmu-kaista valtakunnallista ratkaisutoimintaa ja lisätä valtionhallinnon tulosohjauksen vaikuttavuutta.
Uudistuksella on vaikutusta myös oikeusasiamie-hen lakiin kirjattuihin tehtäviin. Syyttäjien virka- syytteen käsittelyä koskevan uuden sääntelyn mu-kaan valtakunnansyyttäjää ja apulaisvaltakunnan-syyttäjää syytetään virkarikoksesta korkeimmassa oikeudessa. Syyttäjänä on joko valtioneuvoston oi-keuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies. Val- tionsyyttäjää, johtavaa aluesyyttäjää, erikoissyyt- täjää, aluesyyttäjää ja apulaissyyttäjää syytetään virkarikoksesta hovioikeudessa. Syyttäjänä on jo-ko valtioneuvoston oikeuskansleri tai eduskun-
nan oikeusasiamies taikka valtioneuvoston oi-keuskanslerin tai eduskunnan oikeusasiamiehen määräämä syyttäjä.
Edellä mainitun syyttäjän epäiltyä virkarikos-ta koskevan syytetoimivalvirkarikos-taa koskevan sääntelyn johdosta valtioneuvoston oikeuskansleri antoi oikeusasiamiehen kanssa sopimansa mukaisesti 1.10.2019 päätöksen (OKV/23/50/2019), jolla hän pyysi poliisia ilmoittamaan oikeuskanslerille tut-kittavakseen tulevista syyttäjän tekemäksi epäiltyä virkarikosta koskevista asioista. Päätöksessä muun muassa todetaan, että vaikka toimivalta syytteen nostamisesta kuuluu ylimmille laillisuusvalvojille, kuuluu esitutkinta ja sen toimittamisedellytysten arviointi näissä asioissa normaaliin tapaan polii-sin tehtäviin ja toimivaltaan. Edelleen päätökses-sä todetaan, että oikeuskansleri ja oikeusasiamies sopivat tarvittaessa yksittäisessä tapauksessa siitä, kumman käsiteltäväksi poliisin ilmoittama asia tarkoituksenmukaisimmin kuuluu.
4.2.2
LAILLISUUSVALVONTA
Suurin osa syyttäjiin kohdistetuista kanteluista koski syyteharkintaa. Kanteluissa arvosteltiin joko sitä, että syytettä ei nostettu tai sitä, että syyte oli nostettu. Syytteen nostamista koskevissa kante-luissa kysymys on yleensä asiasta, joka on vireillä tuomioistuimessa. Vakiintuneen käytännön mu-kaan oikeusasiamies ei puutu tuomioistuimessa vireillä olevaan asiaan; kantelijalla on mahdolli-suus esittää syytettä koskeva arvostelunsa tuo-mioistuimessa.
Lisäksi kanneltiin syyttäjien tekemistä esitut-kinnan rajoittamispäätöksistä, syyttäjien suhtau-tumisesta lisätutkintapyyntöihin ja ratkaisujen viipymisestä. Osa kanteluista koski syyttäjän toi-menpiteitä poliisirikosten tutkinnanjohtajana.
Oikeusasiamies ja valtakunnansyyttäjä pyrki-vät välttämään syyttäjien päällekkäistä valvontaa laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� syyttäjälaitos
Saapuneet ja ratkaistut kantelut vuosina 2010–2019
Toimenpideprosentti vuosina 2010–2019
0 30 60 90 120
2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010
ratkaistut saapuneet
0 5 10 15 20 25
2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010
kaikki syyttäjäviranomaiset
ja samojen asioiden tutkimista. Oikeusasiamiehel-le tehdyt syyteharkintaa tai esitutkinnan rajoitta-mista koskevat muutoksenhakutyyppiset kantelut siirretään yleensä valtakunnansyyttäjälle, jos epäil-tynä on yksityinen henkilö. Valtakunnansyyttäjä voi tällöin tehdä uuden syyteharkinnan tai määrä-tä esitutkinnan suoritettavaksi, mihin oikeusasia-miehellä ei näissä tapauksissa ole toimivaltaa. Täl-laisia siirtoja oli viisi.
Syyttäjiin kohdistuneita kanteluita kirjattiin saapuneeksi 65 ja niitä ratkaistiin 63. Viime vuosi-na kanteluiden lukumäärät ovat olleet suhteelli- sen vakaita. Lukuja arvioitaessa on otettava huo-mioon, että poliisi- ja tuomioistuinasioiksi kirja-taan ja sellaisina ratkaiskirja-taan jonkin verran kante-luita, joissa arvostellaan myös syyttäjiä. Tilastot ovat siten lähinnä suuntaa-antavia.
Toimenpiteeseen päädyttiin kahdessa asiassa, joista toinen oli otettu omana aloitteena tutkitta-vaksi. Syyttäjäviranomaisia koskevien ratkaisujen toimenpideprosentti on selvästi kanslian keskiar-voa alhaisempi.
4.2.3
TARKASTUKSET
Kertomusvuonna tarkastettiin Oulun syyttäjänvi-raston Oulun päätoimipaikka.
Tarkastuksella keskusteltiin muun muassa en-nen tarkastusta läpikäydyistä esitutkinnan rajoit-tamispäätöksistä.
Etukäteen toimitettujen ratkaisujen joukossa oli muutamia rajoittamispäätöksiä, joissa ei ollut selostettu tutkinnanjohtajan esittämiä rajoittami-sesityksen perusteluja tai otettu niitä päätöksen liitteiksi eikä laadittu myöskään omia niin, että perusteluista riittävästi kävisi ilmi asian laatu ja perustelu esitutkinnan rajoittamiselle. Käydyssä keskustelussa kävi ilmi, että rajoittamispäätösten perusteluihin on virastossa kiinnitetty huomio-ta; erityisesti ns. vähäisyysperusteisiin päätöksiin niin, että rajoittaminen ei perustuisi pelkästään aiheutetun vahingon euromäärään.
Tarkastuksen perusteella oikeusasiamies otti omana aloitteenaan selvitettäväksi erään ns. po-liisirikosasian esitutkinnan rajoittamispäätöksen ja syyttäjän menettelyn eräässä
syyttämättäjättä-laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� syyttäjälaitos
163
mispäätöksessä, jossa päätöksen mukaan epäillyn rikoksen syyteoikeus oli vanhentunut syytehar-kinta-aikana. Näiden asioiden käsittely oli kesken kertomusvuoden päättyessä.
4.2.4
RATKAISUJA
Epäillyn pyytämän tutkintatoimenpiteen toteuttaminen
OA arvosteli kihlakunnansyyttäjää, koska tämä oli kieltäytynyt – nostettuaan syytteen – syytetyn pyynnöstä hankkia Tullilta sen valvontajärjestel-mään tallentuneet kaksi kuvaa syytetystä, joilla oli tämän mukaan merkitystä puolustautumiseen asiassa. Syyttäjä oli perustellut kieltäytymistään sillä, ettei hänellä olisi toimivaltaa määrätä poliisia tai tullia luovuttamaan kuvia. Kuvia oli käytetty poliisin suorittamassa esitutkinnassa, mutta niitä ei ollut liitetty esitutkinta-aineistoon. Asian tuo-mioistuinkäsittelyn aikaan kuvat oli henkilötieto-jen käsittelystä Tullissa annetun lain perusteella hävitetty Tullin järjestelmästä.
OA katsoi, että syyttäjällä olisi ollut toimival-ta pyytää Tullia luovuttoimival-tamaan kuvat liitettäväksi esitutkinta-aineistoon ja hänen olisi toimivaltuut-taan käyttäen tullut määrätä poliisi hankkimaan kuvat tullilta tai vaihtoehtoisesti syyttäjä olisi voi-nut pyytää kuvat suoraan Tullilta.
Vaikka syyttäjä syytteen nostettuaan on rikos- asian asianosainen ja hänen tehtävänään on syyt-teensä toteennäyttäminen, syyttäjää velvoittava objektiivisuusperiaate edellyttää syyttäjän toimi-van yleisen edun ja kaikkien asianosaisten oikeus-turvan vaatimalla tavalla myös päätettyään nostaa asiassa syytteen.
Kynnys asianosaisen pyytämään toimenpi-teeseen suostumiselle ei ole erityisen korkea. Se ehto, että on osoitettava, että tutkintatoimenpide saattaa vaikuttaa asiaan, täyttyy varsin helposti.
Säännöstä ei voi tulkita niin, että saatavalla näy-töllä tulisi olla jotenkin ratkaiseva tai olennainen merkitys.
Se, että kynnys asianosaisen pyytämään tut-kintatoimenpiteeseen suostumiseen ei saa olla erityisen korkea yhdessä mainitun
objektiivisuus-periaatteen kanssa edellyttää sitä, että syyttäjä ei suhtaudu asianosaisen pyytämiin lisätutkin-tatoimenpiteisiin syytteen nostamisen jälkeen-kään ehdottoman kielteisesti tai pidättyväisesti (2782/2018*).
Syyttäjätutkinnanjohtajiin kohdistuva valvonta
OA katsoi omana aloitteena selvitettäväksi otetus-sa asiasotetus-sa, että syyttäjätutkinnanjohtajien valvon-nan intensiivisyyden tarve näyttäisi yleisellä tasol-la olevan suurempi kuin muussa syyttäjäntoimin-nan valvonnassa. Toisaalta poliisirikosasioihin liittyy myös eräitä intensiivisen valvonnan tarvet-ta vastarvet-taan puhuvia seikkoja. OA:n mielestä olen-naista on se, että valvonta kohdennetaan niihin asioihin, joissa valvonnan tarve on suurin.
Valtakunnansyyttäjän toimiston tulisi kohden- taa valvontaa ensinnäkin niihin poliisirikosasioi-hin, joissa yleisen luottamuksen turvaamisen tar-ve on erityisen korostunut. Tähän voi vaikuttaa esimerkiksi epäillyn rikoksen vakavuus, epäillyn poliisimiehen korkea asema poliisiorganisaatios-sa, asian saama julkisuus tai sen periaatteellinen merkittävyys. Toiseksi valvontaa tulisi kohdentaa sellaisiin asioihin, joissa on käytetty pakkokeino-ja, varsinkin perusoikeuksiin syvällisesti puuttuvia pakkokeinoja. Erityisesti pakkokeinoista ”perusoi-keusherkimmät” salaiset pakkokeinot ovat OA:n käsityksen mukaan priorisoitavia valvonnassa.
Kolmanneksi valvontaa tulisi kohdentaa nii-den syyttäjätutkinnanjohtajien toimintaan, joilla on vain vähän kokemusta poliisirikosasioissa. Nel-jänneksi valvontaa voisi olla perusteltua kohden-taa myös asiallisesti tiettyihin teemoihin. Tällai-nen teema voisi olla esimerkiksi esitutkintalain 3 luvun 3 §:n 2 momentin esiselvitysmenettelyn käyttäminen poliisirikosasioissa, tai se, onko tut-kinnanjohtajan ja syyttäjän harkinta- ja päätös- vallan rajanveto poliisirikosasioissa samanlainen kuin muissa rikosasioissa.
Kaikessa valvonnassa tulisi pitää silmällä pait-si toiminnan laillisuutta, myös sen viivytyksettö-myyttä ja yhdenmukaisuutta.
OA totesi lisäksi, että syyttäjälaitoksen riippu-mattomuuden – mikä käy ilmi asiaa koskevasta laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� syyttäjälaitos
sääntelystä ja eduskunnan valiokuntien lausumis-ta lain säätämisen yhteydessä – johdoslausumis-ta oikeus-ministeriöllä ei ole roolia syyttäjien laillisuusval-vonnassa.
OA piti epätyydyttävänä sitä, että syyttäjälai- toksella ei ole oikeutta käyttää poliisiasiain tieto-järjestelmää syyttäjätutkinnanjohtajien tai mui-denkaan syyttäjien taikka poliisirikosasian esi-tutkintaan osallistuvan poliisin henkilöstön toi-minnan valvontaan. Tietojärjestelmiä tulee voida hyödyntää tehokkaan valvonnan edellyttämällä tavalla.
OA totesi, että vuonna 2018 saapuneista va- jaasta 900 poliisirikosasiasta lähes 700 ratkaistiin Valtakunnansyyttäjänviraston poliisirikostiimissä ja noin 200 siirrettiin syyttäjänvirastoihin. Vuon- na 2019 tämä trendi oli edelleen vahvistunut. En-simmäisenä puolivuotiskautena saapuneista 504 asiasta 437 oli ratkaistu poliisirikostiimissä. Polii- sirikosasioiden käsittely ja siten myös sen valvon- ta on muuttumassa yhä selvemmin Valtakunnan- syyttäjänviraston sisäiseksi. OA:n mukaan sisäi-seen valvontaan on syytä kiinnittää erityistä huo-miota.
OA pyysi valtakunnansyyttäjän toimistoa il-moittamaan, mihin toimenpiteisiin päätöksessä esitetyt näkökohdat ovat mahdollisesti antaneet aihetta. OA pyysi ilmoituksessa ottamaan huo-mioon ainakin sen, miten valtakunnansyyttäjä kehittää toimintaansa ja huomioi syyttäjätutkin-nanjohtajien valvonnassa uuden lain säätämisen yhtenä tarkoituksena olleen paremman mahdol-lisuuden syyttäjien toiminnan valvontaan. Lisäksi OA pyysi ilmoituksessa arvioimaan tietojärjestel-mien käytön kehittämisen mahdollisuuden syyt-täjätutkinnanjohtajien laillisuusvalvonnassa. Vielä hän pyysi ilmoittamaan, kuinka valtakunnansyyt-täjän toimistossa ratkaistavien poliisirikosasioiden valvonta on järjestetty (188/2018*).
laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� syyttäjälaitos
165
4.3 Poliisi
Poliisin laillisuusvalvonta kuului OA Petri Jääske-läiselle. Poliisiasioiden pääesittelijä oli esittelijä-neuvos Juha Haapamäki. Poliisiasioita esittelivät myös esittelijäneuvos Mikko Eteläpää, vanhem-mat oikeusasiamiehensihteerit Kristian Holman ja Minna Ketola sekä tarkastaja Peter Fagerholm.
4.3.1
TOIMINTAYMPÄRISTÖ
Poliisin organisaatiouudistusten kolmas vaihe (PORA III) tuli voimaan vuoden 2014 alusta. Sen myötä poliisilaitosten määrä väheni yhteentoista aiemmasta 24:stä ja Liikkuva poliisi lakkautettiin.
Yhdentoista pääpoliisiaseman lisäksi on satakun- ta poliisiasemaa, jotka ovat hyvin erikokoisia mie-hitykseltään ja palveluiltaan. Ahvenanmaalla on oma maakuntahallituksen alainen poliisiviran-omainen.
Poliisihallitus suunnittelee, johtaa, kehittää ja valvoo poliisilaitosten ja keskusrikospoliisin toi-mintaa. Sisäministeriön poliisiosastolle puoles-taan kuuluvat poliisitoimen strateginen suunnit-telu, lainsäädännön kehittäminen ja ministeriön kansainvälinen yhteistyö. Vuoden 2016 alusta suo-jelupoliisi siirtyi suoraan sisäministeriön alaiseksi poliisiyksiköksi.
Yleisiä kehityspiirteitä
Jo pitkään poliisin ja syyttäjän harkintavaltaa on lisätty sen suhteen, mitä rikosepäilyjä tutkitaan ja myös siirretty näille viranomaisille ratkaisuvaltaa vähäisemmissä asioissa. Tavoitteena on suunnata niukat resurssit tarkoituksenmukaisella tavalla.
Rikosasioiden käsittelytapoja on jatkuvasti pyritty muutoinkin keventämään ja päätösvaltaa siirretty esimerkiksi tuomioistuimilta – viimeksi kesäkuus-sa 2019, kun ajokieltoasiat siirtyivät tuomioistui- milta poliisille. Sinänsä perusteltu pyrkimys
te-hokkuuteen voi kuitenkin käytännössä heikentää rikosprosessijärjestelmän toiminnan ennustetta-vuutta ja rikosten asianosaisten yhdenvertaista kohtelua sekä tuottaa muutoinkin oikeusturvaon-gelmia.
Tavallisen kansalaisen näkökulmasta asioilla, jotka poliisin tai syyttäjän päätöksellä jätetään ko-konaan tai osittain tutkimatta tai joita ei ehditä ai-nakaan kohtuullisessa ajassa hoitaa, voi olla suuri-kin merkitys. Keskustelua onsuuri-kin herättänyt myös se, käytetäänkö lain suomaa harkintavaltaa keskit-tyä vakavampiin asioihin jo liiankin laveasti. Tämä voi alkaa rapauttaa rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuutta ja myös luottamusta poliisiin.
Poliisin resurssit ovat yleensäkin olleet viime vuosina paljon esillä julkisuudessa. Lähtökohtai-sesti tämä ei ole laillisuusvalvontakysymys, mutta poliisien määrän vähentäminen voi johtaa esimer-kiksi käsittelyaikojen pidentymiseen ja muutoin-kin poliisipalvelujen laadun heikentymiseen, ja siten vaarantaa yhdenvertaisuutta ja muutoinkin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Poliisin puolelta on jo vuosia tuotu esiin, että jos poliisien määrää edelleen vähennetään, ei nykyistä toimin-nan tasoa pystytä säilyttämään. Jo nyt on jouduttu vahvasti priorisoimaan vakavampien rikosten tut-kintaa ja kiireellisiä hälytystehtäviä sekä keskitet-ty resursseja tehtävämäärien mukaan suurimpiin asutuskeskuksiin. Joulukuussa 2019 julkaistussa poliisin valvonta- ja hälytystoiminnan selvitys-hankkeen loppuraportissa esitettiin 50 toiminta-suositusta toiminnan kehittämiseksi. Rikostutkin-nan tilaa puolestaan arvioitiin laajasti lokakuussa 2018 julkaistussa Rikostorjunnan tila -raportissa.
Muihin Pohjoismaihin verrattuna poliisin re-surssit ovat Suomessa olennaisesti heikommat.
Esimerkiksi vuonna 2017 Suomessa oli 1,3 polii- sia tuhatta asukasta kohden, kun muissa Pohjois-maissa suhdeluku oli noin 1,9. Poliisien määrä on vähentynyt 2010-luvun alusta, jolloin heitä oli noin 7 750. Vuonna 2019 poliiseja oli noin 7 300 ja muuta henkilöstä noin 2 500. Hallitusohjelman laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� poliisi
mukaan poliisien määrä nostetaan 7 500 henkilö-työvuoteen vuoteen 2022 mennessä.
Poliisin tehtäväkenttä on jatkuvasti monimut-kaistunut ja kansainvälistynyt. Sisäinen ja ulkoi-nen turvallisuus ovat entistä enemmän sidoksissa toisiinsa. Rikostutkinnassa uusia haasteita tuo muun muassa verkkorikollisuus. On myös keskus-teltu siitä, mitä poliisin tehtäviin ylipäätään tulisi kuulua, esimerkkinä juopuneiden kuljetukset ja säilytys. Yksityiset vartiointiliikkeet sinänsä hoi-tavat nykyään yhä suurempaa osaa järjestyksenpi-dosta. Poliisin tehtävien siirtäminen yksityiselle ei kuitenkaan ole vain tarkoituksenmukaisuusky-symys, koska perustuslaki asettaa tälle omat reu-naehtonsa.
Poliisin lupahallinnossa on siirretty asiointia ja palveluja verkkoon pääosin varsin onnistunees-ti. Sen sijaan jo keväällä 2009 käynnistynyt polii-sin suuri tietojärjestelmäuudistus eli ns. Vitja-han-ke ei ole edennyt suunnitellusti, vaan se on useita vuosia myöhässä. Sen ensimmäinen vaihe (tiedus-telutietojärjestelmä POTI) otettiin käyttöön joulu-kuussa 2018. Myös asetietojärjestelmän käyttöön-otto on pahasti viivästynyt.
Omat ongelmansa poliisin toiminnalle aiheu-tuu toimitilojen kunnosta. Rakennuskanta on suu-relta osin peräisin 1960–80-luvuilta ja tulossa tien-sä päähän tai jo on siellä. Useilla poliisilaitoksilla on jouduttu turvautumaan laajasti väistötiloihin tai työskentelemään ainakin väliaikaisesti epätyy-dyttävissä tiloissa.
Edellisvuosien tapaan useita poliisirikosasioita oli esillä julkisuudessa. Niistä vakavimmassa Hel-singin poliisilaitoksen huumerikosyksikön enti-nen päällikkö tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen kesäkuussa 2019 muun muassa useista törkeistä huumausainerikoksista; tältä osin tuomio on lo-pullinen, kun korkein oikeus ei myöntänyt hänel- le valituslupaa. Hänet oli jo aiemmin lainvoimai-sesti tuomittu kolmen vuoden vankeuteen muun muassa virkarikoksista. Tätä kirjoitettaessa on kesken myös syytteiden käsittely häntä ja muun muassa entistä poliisiylijohtajaa vastaan tietoläh-teiden rekisteröintiä koskevassa asiassa. Käräjäoi-keus hylkäsi kaikki syytteet, mutta ratkaisusta on valitettu hovioikeuteen. Helmikuussa 2020 hän sai vielä syytteen murhasta.
Luottamus poliisiin on joka tapauksessa ollut pe- rinteisesti korkealla: 95 % luotti poliisiin melko tai erittäin paljon (poliisibarometri 2018). Samalla kuitenkin 40 % piti melko tai erittäin todennäköi-senä, että poliisin sisällä esiintyy korruptiota tai epäeettistä toimintaa.
4.3.2
LAILLISUUSVALVONTA
Poliisikantelut ovat yksi suurimmista kantelu-ryhmistä. Poliisia koskevia kanteluja ratkaistaan myös muun muassa syyttäjiin, tuomioistuimiin ja ulkomaalaisasioihin tilastoitujen kanteluiden yhteydessä.
Poliisikanteluja on viime vuosina tullut seit-semisensataa. Vuonna 2019 kanteluja saapui 752 (edellisvuonna 632) ja niitä ratkaistiin 712 (622).
Kantelujen lisäksi ratkaistiin kahdeksan poliisia koskenutta omaa aloitetta.
Poliisikanteluja käsittelevät muutkin viran-omaiset kuin oikeusasiamies. Vuonna 2019 oikeus- kanslerinvirastolle tehtiin 352 (edellisvuonna 349) poliisiin kohdistunutta kantelua. Joitakin näistä siirrettiin oikeusasiamiehelle oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen tehtävien jaosta annetun lain perusteella. Poliisihallitukselta saadun tiedon mukaan poliisille tehtiin vuonna 2019 yhteensä 650 (639) kantelua, jotka käsiteltiin hallinnon sisäisesti.
Oikeusasiamiehen ratkaisemista kanteluista johti toimenpiteeseen 82 (78) ja omista aloitteis-ta seitsemän. Valaloitteis-taosa näistä eli 67 oli käsityksiä.
Omista aloitteista neljä johti esitykseen säädösten kehittämiseksi. Toimenpideratkaisujen lukuisuu-den vuoksi läheskään kaikkia ei ole mahdollista selostaa tai edes mainita tässä kertomuksessa.
Suurin osa poliisikanteluista koskee esitutkin- taa ja erilaisten pakkokeinojen käyttöä. Eniten kannellaan poliisin päätöksistä olla toimittamatta esitutkintaa. Usein kantelija myös pitää esitutkin-taa puutteellisena tai arvostelee sen kestoa. Pakko- keinoista kannellaan useimmiten kotietsinnästä ja erilaisista vapaudenmenetyksistä. Myös julki-suusasiat ovat esillä kanteluissa.
Monesti tulee esiin kantelijoiden väärinkäsitys siitä, että poliisi suorittaa esitutkinnan aina, kun
laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� poliisi
167
Saapuneet ja ratkaistut kantelut vuosina 2010–2019
Toimenpideprosentti vuosina 2010–2019
0 200 400 600 800 1000
2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010
ratkaistut saapuneet
0 5 10 15 20 25
2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010
kaikki poliisiviranomaiset
joku sitä pyytää tai että oikeusasiamies voisi mää-rätä esitutkinnasta. Esitutkinta toimitetaan kui-tenkin vain, jos asiassa on poliisin harkinnan mu-kaan syytä epäillä rikosta. Oikeusasiamies puoles- taan voi määrätä esitutkinnan toimittamisesta vain valvontavaltaansa kuuluvissa asioissa, ei siis silloin, kun epäiltynä on yksityishenkilö.
Kantelujen määristä tai kanteluratkaisuista ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä poliisi- toiminnan tilasta. On otettava huomioon, että erilaisia poliisitoimenpiteitä tehdään päivittäin tuhansia. Kantelut ovat niistä vain hyvin pieni ja valikoitunut otos.
Kansalaisten alttiuteen tehdä kantelu vaikut-tanee osaltaan poliisin joukkotiedotusvälineissä saama huomio. Monista poliisin toimenpiteistä ei myöskään ole muutoksenhakumahdollisuutta.
Siksi laillisuusvalvojan ratkaisuilla voi olla suuri-kin merkitys poliisitoiminnassa toisin kuin sellai-silla aloilla, joilla tuomioistuinratkaisut ja oikeus-käytäntö näyttelevät keskeisempää osaa.
Väitteitä vakavista poliisin väärinkäytöksistä esiintyy kanteluissa varsin harvoin. Lienee niin, että kansalaiset tekevät räikeiksi kokemissaan ta-pauksissa rikosilmoituksen, jolloin esitutkinnan toimittaminen menee syyttäjän harkittavaksi. Tä-mä on perusteltua laillisuusvalvonnankin näkö-kulmasta. Poliisin tekemäksi väitetyistä rikoksista kirjattiin 997 rikosilmoitusta vuonna 2019 (edellis-vuonna 871).
Valtaosa poliisia koskevista ilmoituksista ei johda esitutkintaan, koska tutkinnanjohtajana toi-miva syyttäjä ei katso olevan syytä epäillä rikosta.
On valitettavaa, ettei edelleenkään ole tarkkaa ti-lastotietoa siitä, miten paljon ja mistä rikoksista poliiseja on syytteessä tai lopulta tuomitaan. Polii-sirikosasioiden alustava selvittely ja koordinointi on keskitetty kahdelle Valtakunnansyyttäjäntoi-mistossa toimivalle syyttäjälle. He käsittelevät valtaosan asioista itse ja loput (113 tapausta vuon-na 2019) siirretään paikalliselle tutkinvuon-nanjohta- tutkinnanjohta-ja-syyttäjälle, joita on viitisentoista.
Poliisin sisäinen laillisuusvalvonta tehostui, kun PORA III:n myötä jokaiseen poliisilaitokseen perustettiin vuoden 2014 alussa oikeusyksikkö.
Sen tehtävien pääpaino on laillisuusvalvonnassa, jota kussakin yksikössä hoitaa yleensä kaksi hen-kilöä. Poliisihallituksen laillisuusvalvonnassa työs-laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� poliisi
kenteli vuonna 2019 kuusi virkamiestä. Poliisin sisäinen laillisuusvalvonta on monessa mielessä tärkeässä asemassa. Se on paljon lähempänä ope-ratiivista toimintaa kuin esimerkiksi oikeusasia-mies. Myös korjausliikkeet voidaan tehdä hallin-non sisällä tarvittaessa nopeasti.
Poliisihallinnon alaan liittyvistä lausunnoista mainittakoon lausunto hallintovaliokunnalle hal-lituksen esityksestä (HE 242/2018 vp) eduskunnal-le laiksi henkilötietojen käsittelystä poliisitoimes-sa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (6628/2018).
Tämä poliisitoiminnan kannalta hyvin merkittävä laki tuli voimaan kesäkuussa 2019. Lausunnossa kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, että ehdotettu sääntely mahdollistaisi voimassa olevas-ta laisolevas-ta poiketen nimenomaisesti henkilötietojen tallettamisen erilliseen rekisteriin pisimmillään kuudeksi kuukaudeksi, vaikka tieto olisi sellaista, jonka käsittelylle ei ole lainmukaisia edellytyksiä.
Lisäksi näytti olevan mahdollista, että tällaista tie-toa voidaan luovuttaa edelleen tai käyttää muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseen. Oli kyseenalais-ta, täyttääkö sääntely tältä osin täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden vaatimuksen ja oliko tietojen käsittely käyttötarkoitussidonnaisuuden mukaista ja oliko tällaisten tietojen tallettaminen rekisteriin ylipäätään lainmukaista.
Tietosuojadirektiivin ja rikosasioiden tietosuo-jalain mukaan henkilötietoja saa kerätä vain ”ni-menomaista” tarkoitusta varten, kun tässä tietoa talletettaessa ei ole tiedossa, onko tiedolla min-käänlaista nimenomaista tarkoitusta. Lisäksi to-dettiin, että ehdotettu siviilitiedustelua koskeva la-kikokonaisuus ja käsillä oleva poliisin henkilötie- tolaki suojelupoliisia koskevalta osin olivat risti-riidassa sekä periaatteellisella että säädöstasolla tiedustelumenetelmällä hankitun tiedon luovut-tamisen osalta. Eduskunnan hyväksymässä laissa edellä esitetyt näkökohdat on otettu huomioon.
Muista oikeusasiamiehen tiedustelulainsäädäntöä koskevista lausunnoista jaksossa 4.6 ja muista po-liisitoimintaan liittyvistä lausunnoista ks. liite 3.
Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan erityi-saluetta ovat telepakkokeinot, peitetoiminta sekä viranomaisten muu salainen tiedonhankinta, jos-ta on erillinen jakso 4.6. Poliisiin liittyy myös hä-täkeskusten toiminta, jota käsitellään jäljempänä kohdassa 4.3.9.
4.3.3
TARKASTUKSET
Tärkeä osa laillisuusvalvontaa ovat tarkastukset.
Yleensä niistä ilmoitetaan etukäteen − paitsi po-liisivankilatarkastuksista, jotka on viime vuosina toteutettu pääsääntöisesti ennalta ilmoittamatta.
Ennen poliisilaitoksen tarkastusta hankitaan asia-kirjaselvitystä, muun muassa kiinniotoista ja pidä-tyksistä, selvityksiä pitkään esitutkinnassa olleista jutuista ja telepakkokeinoista. Poliisilaitoksen tarkastuksen yhteydessä tarkastetaan usein myös paikallinen syyttäjäviranomainen. Näin saadaan tietoa muun muassa yhteistyön toimivuudesta ja arvioita poliisitoiminnan laadusta.
Vuonna 2019 tehtiin kaikkiaan 14 (edellisvuon-na 19) tarkastusta poliisikohteisiin. Keskeinen kohde oli edellisvuosien tapaan poliisivankilat, joihin tehtiin yhdeksän tarkastusta: Imatran, Lap-peenrannan, Järvenpään, Hyvinkään, Hämeenlin-nan, Tampereen, Haukiputaan, Raahen ja Espoon poliisivankilat; viimeksi mainitun yhteydessä tar-kastettiin myös Espoon kaupungin selviämishtoasema. Poliisivankiloiden tarkastuksista ja oi-keusasiamiehen tehtävästä YK:n kidutuksen vas-taisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan (OPCAT) mukaisena kansallisena valvontaelime-nä enemmän jaksossa 3.5. Myös salaiseen tiedon-hankintaan liittyviä tarkastuksia käsitellään erik-seen jaksossa 4.6.
Rikosperusteisesti vapautensa menettäneen selli Raahen poliisiaseman poliisivankilassa.
laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� poliisi
169
Sisäänkäynti Oulun poliisilaitoksen Haukiputaan poliisivankilan "moduulitilaan".
Poliisilaitoksista tarkastus tehtiin Helsingissä ja Oulussa. Poliisiammattikorkeakoulussa tutustut-tiin poliisikoulutukseen ja keskusrikospoliisissa tarkastettiin salaista tiedonhankintaa. Joulukuus- sa oikeusasiamies vieraili Poliisihallituksessa.
Helsingin poliisilaitoksella tarkastus kes-kittyi esikäsittelytoimintoon, jonka tarkoituksena on seuloa esitutkintaan menevät jutut ja toisaalta ratkaista asiat, joissa tehdään esitutkinnan rajoi-tus- tai keskeytyspäätös tai poliisin päätös olla toi-mittamatta esitutkintaa. Kullekin asialle pyritään löytämään oikea ja tarkoituksenmukainen käsit-telyreitti. Syyttäjät ovat olleet mukana esikäsitte-ly-yksikössä vuodesta 2008 lähtien; nykyään po-liisin kanssa samoissa tiloissa työskentelee kuusi
Helsingin poliisilaitoksella tarkastus kes-kittyi esikäsittelytoimintoon, jonka tarkoituksena on seuloa esitutkintaan menevät jutut ja toisaalta ratkaista asiat, joissa tehdään esitutkinnan rajoi-tus- tai keskeytyspäätös tai poliisin päätös olla toi-mittamatta esitutkintaa. Kullekin asialle pyritään löytämään oikea ja tarkoituksenmukainen käsit-telyreitti. Syyttäjät ovat olleet mukana esikäsitte-ly-yksikössä vuodesta 2008 lähtien; nykyään po-liisin kanssa samoissa tiloissa työskentelee kuusi