Oikeusasiamiehen havainnot ja huomiot laillisuus- valvonnan yhteydessä antavat usein aiheen viran-omaisille osoitettuihin esityksiin tai käsityksiin siitä, miten ne voisivat toiminnassaan edistää tai parantaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Useimmiten näillä esityksillä tai käsityksillä on ollut vaikutusta viranomaisten toimintaan, mutta aina OA:n toimenpiteet eivät ole saaneet aikaan toivottua parannusta. Tiettyjen epäkohtien toistu-vuus osoittaa, että julkisen vallan reagointi esille nostettuihin puutteisiin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa ei aina ole ollut riittävää.
Oikeusasiamiehen toimintakertomuksessa on ollut vuodesta 2009 lähtien perustuslakivaliokun-nan ehdotuksesta (PeVM 10/2009 vp) jakso, jossa on selostettu havaintoja eräistä tyypillisistä tai pit-kään jatkuneista puutteista perus- ja ihmisoikeuk-sien toteutumisessa. Perustuslakivaliokunnan toi-vomuksesta (PeVM 13/2010 vp) tällainen jakso on vakiintunut osaksi OA:n toimintakertomusta.
Vuodesta 2013 lähtien tämä jakso on esitetty listana kymmenestä keskeisestä suomalaisesta pe-rus- ja ihmisoikeusongelmasta. Tämä lista kytkey-tyy Suomen kansalliseen perus- ja ihmisoikeustoi- mintaohjelmaan sikäli, että OA esitti listan ensim-mäisen kerran vuonna 2013 pidetyssä Suomen en-simmäisen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoi-mintaohjelman evaluaatioon liittyvässä asiantun-tijaseminaarissa. Kun pääosin samat kymmenen ongelmaa ovat olleet edelleen ajankohtaisia, lista on toistettu seuraavina vuosina siten, että tapahtu-neet muutokset ja mahdollinen kehitys on otettu siinä huomioon.
Listaa arvioitaessa on muistettava, että siihen on nostettu sellaisia tyypillisiä tai pitkään jatku-neita ongelmia, jotka on koottu nimenomaan oi-keusasiamiehen toiminnassa tehtyjen havaintojen perusteella. Oikeusasiamies saa tietoa epäkohdista ja puutteista lähinnä kanteluiden, tarkastusten ja omien aloitteiden kautta. Kaikki perus- ja ihmisoi-keusongelmat eivät kuitenkaan tule esiin oikeus-asiamiehen toiminnassa.
Laillisuusvalvonta perustuu suurelta osin kantelui-hin, jotka koskevat yleensä yksittäisiä asioita. Tä-män vuoksi laajemmat ilmiöt (esimerkiksi rasismi ja vihapuhe) eivät näy selvästi oikeusasiamiehen toiminnassa. Lisäksi osa ongelmia ilmentävistä asioista ohjautuu muille valvontaelimille, kuten erityisvaltuutetuille (esimerkiksi yhdenvertaisuus-valtuutetulle). Jotkut ongelmat taas esiintyvät oi- keusasiamiehen toiminnassa niin harvoin, ettei niitä ole otettu puheena olevalle listalle (esimer-kiksi saamelaisten oikeudet).
Listan ulkopuolelle voi jäädä selvästi todettu-jakin perus- ja ihmisoikeusongelmia, jos ne eivät ole esiintyneet oikeusasiamiehen toiminnassa (esimerkiksi EIT:n yksityiselämän suojaa loukkaa-vaksi toteama lisääntymiskyvyttömyysvaatimus oikeudellisessa sukupuolen vahvistamisessa). Jot-kut ongelmat voivat jäädä listan ulkopuolelle sen vuoksi, että niissä on ainakin osittain kysymys oi-keusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle jäävästä yksityissektorilla tapahtuvasta tai yksityisten ih-misten toiminnasta (esimerkiksi naisiin kohdis- tuva väkivalta).
Näistä syistä lista ei ole tyhjentävä esitys siitä, mitä perus- ja ihmisoikeusongelmia Suomessa on.
Mahdolliset puutteet tai viiveet oikeustilan korjaamisessa voivat johtua monista eri syistä.
Yleisesti voidaan todeta, että OA:n kannanottoja ja esityksiä noudatetaan varsin hyvin. Silloin kun näin ei tapahdu, kysymys on yleensä joko voima-varojen puutteesta tai puutteista lainsäädännössä.
Myös lainsäädäntötoimenpiteiden viivästyminen näyttää usein johtuvan voimavarojen puutteesta lainvalmistelussa.
Jotkut listalla olevista ongelmista ovat luon-teeltaan sellaisia, että niitä tulee jossakin määrin aina esiintymään (esimerkiksi puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ongelmien poistamiseksi olisi jatku-vasti ponnisteltava. Useimmat listan ongelmista on poistettavissa kohdentamalla niihin riittävästi perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa
voimavaroja tai kehittämällä lainsäädäntöä. Eräi-den puutteiEräi-den poistamisessa onkin tapahtunut myönteistä kehitystä. Toisaalta joitakin puutteita ilmenee aikaisempaa useammin.
3.6.1
KYMMENEN KESKEISTÄ SUOMALAISTA PERUS- JA IHMISOIKEUSONGELMAA Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa Laitoshoidossa ja palveluasumisen yksiköissä asuu kymmeniä tuhansia vanhusasiakkaita. Jatkuvasti tulee ilmi ravinnon, hygienian, vaippojen vaihdon, kuntoutuksen ja ulkoilun puutteita. Puutteita on havaittu myös lääkärin käyntien tiheydessä, lääke-hoidossa ja hammaslääke-hoidossa. Puutteet johtuvat usein henkilökunnan riittämättömästä määrästä tai johtamisen puutteista.
Vanhusten hoidossa ja hoivassa käytettävien it-semääräämisoikeuden rajoittamistoimenpiteiden tulisi perustua lakiin. Vaadittava säädöspohja puut-tuu kuitenkin edelleen kokonaan. Rajoitustoimen-piteitä myös käytetään, vaikka tilanne olisi ratkais-tavissa muilla keinoin.
Kotona asuvien vanhusten palvelujen riittävyy- dessä ja laadussa, turvallisuudessa, ulkoilun mah-dollistamisessa ja asiointipalveluissa on puutteita.
Lisääntyneestä palvelujen tarpeesta huolimatta viranomainen ei aina tee päätöstä kotiin annetta-vien palvelujen lisäämisestä tai hoivan järjestämi-sestä palveluasumisyksikössä tai vanhainkodissa.
Kun viranomainen ei tee päätöksiä palvelujen jär-jestämisestä, ei toteudu myöskään oikeus saattaa kunnan järjestämisvelvollisuuden laajuutta koske-va kysymys hallintotuomioistuimen tutkittakoske-vaksi.
Kunnat eivät valvo riittävästi palvelujen laatua ja yksityisen hoivakodin ongelmat voivat jatkua pitkään ennen kuin tilanteeseen puututaan. Alue-hallintoviranomaisten toimintaohjeita ei aina noudateta tai asioiden korjaaminen kestää koh-tuuttoman kauan. Kunnilla ei ole usein keinoja jär-jestää korvaavia palveluja vakavissakaan ongelma-tilanteissa.
Oikeusasiamies ja aluehallintovirastot ovat saaneet lisää määrärahoja vanhusten oikeuksien valvontaan ja edistämiseen, minkä voi pitkällä
ai-kavälillä odottaa parantavan vanhusten oikeuk- sien toteutumista.
Asiakkaan kotona annettavien palvelujen riit-tävyyden ja laadun omavalvonta ja jälkikäteisvonta ei ole riittävää vaan tarvittaisiin uusia val-vontamenetelmiä.
Viranomaisten palvelujen muuttuminen säh-köiseksi vaarantaa ikääntyneiden henkilöiden palvelujen saatavuutta.
Lastensuojelun puutteet
Kuntien lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja erityisesti pätevien sosiaalityöntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtu-vuus heikentävät lastensuojelupalveluiden laatua.
Lastensuojelun sijaishuollon valvonta on riit-tämätöntä. Kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi käydä sijaishuoltopaikoissa eivätkä tunne riittävän hyvin lasten olosuhteita ja kohtelua. Aluehallintovirastoilla ei ole riittävästi voimavaroja tarkastuksiin.
Kuntien vastuulle kuuluva perhehoidon val-vonta on puutteellista. Aluehallintovirastoilla ei ole riittäviä toimivaltuuksia kotona tapahtuvaan perhehoidon valvontaan.
Toistuvat sijaishuoltopaikan muutokset johta-vat siihen, että sijoitetuille lapsille erityisen tärkeät vakaat olosuhteet ja pysyvät ihmissuhteet eivät ai-na toteudu. Lastensuojelussa ei ole saatavilla kaik-kein huonoimmin voiville ja vaikeimmin hoidet-taville lapsille oikeanlaisia sijaishuoltopaikkoja.
Lasten tiedollisista oikeuksista ei huolehdita riittävästi. Sijoitetut lapset ovat usein tietämättö-miä omista oikeuksistaan, laitoksen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä heille nimetyn lapsen asiois-ta vasasiois-taavan sosiaalityöntekijän velvollisuuksisasiois-ta ja tehtävistä.
Laitokseen sijoitettujen lasten oikeus tavata sosiaalityöntekijäänsä henkilökohtaisesti ei to-teudu lastensuojelulain mukaisesti. Lapset jäävät usein vaille sitä sosiaalityöntekijän antamaa tukea, johon heillä on oikeus lain mukaan.
Rajoittamistoimenpiteitä tehdään lastensuoje-lulain vastaisesti. Rajoitustoimenpiteitä käytetään sellaisissa tilanteissa tai sellaisilla tavoilla, joita la-ki ei salli. Päätöksiä rajoittamistoimenpiteistä ei
perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa
129
tehdä lastensuojelulain edellyttämällä tavalla. Si-jaishuoltoa antavat yksiköt ja usein myös lapsen sijoittaneen kunnan sosiaalityöntekijät ovat pitä-neet mahdollisena rajoittaa lapsen perusoikeuksia kasvatuksellisilla säännöillä. Sen erottaminen, mi-kä on tavanomaista ja hyväksyttävää kasvatuksel-listen rajojen asettamista, ja milloin on kysymys lain tarkoittamasta lapsen perusoikeuksien rajoit-tamisesta, on hämärtynyt.
Asiakassuunnitelmissa on puutteita, vaikka niillä on keskeinen merkitys sosiaalihuollon palve-lujen järjestämisessä, päätöksenteossa ja päätösten toimeenpanossa. Sijoitetun lapsen vanhemmille ei aina tehdä vanhemmuutta tukevia asiakassuun-nitelmia.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lastensuojelun ja lasten psykiat-risen hoidon palvelujärjestelmien yhteensovitta-misessa on ongelmia. Palvelurakenteesta puuttuu sopivia sijoituspaikkoja ja palveluita vaikeasti käy-töshäiriöisille lapsille, joiden tarvitsemia palveluja ei ole saatavilla lastenkodissa eikä psykiatrisessa sairaalassa.
Vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteet
Vammaisten henkilöiden yhdenvertaiset osallistu- mismahdollisuudet eivät toteudu. Puutteita on toimitilojen esteettömyydessä, asioinnin saavutet-tavuudessa ja kohtuullisten mukautusten toteut-tamisessa.
Laitoshoidossa itsemääräämisoikeuden rajoit-tamiskäytännöt vaihtelevat. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain rajoitustoimenpi- teitä koskenut muutos (381/2016) on parantanut tilannetta, mutta lain käytännön soveltamisessa on epätietoisuutta, puutteita ja laiminlyöntejä.
Lainmukaisia palvelusuunnitelmia ja erityis-huolto-ohjelmia ei aina laadita, ne laaditaan puut-teellisesti tai niiden laatiminen viivästyy. Myös palveluja koskeva päätöksenteko ja päätösten toi-meenpano usein viivästyy aiheettomasti.
Kuntien vammaispalveluja koskevat sovelta-miskäytännöt ovat epäyhtenäisiä ja soveltamisoh-jeet saattavat rajoittaa lakisääteisten palvelujen saamista.
Vammaisille henkilöille tarkoitettujen palvelu-jen tuottamisen kilpailutus on voinut vaarantaa oikeutta yksilöllisten erityistarpeiden mukaisiin palveluihin.
Oikeusasiamiehen määräämillä ennakkoää- nestyspaikkojen ja vaalipäivän äänestyspaikkojen tarkastuksilla on havaittu, että lähes kaikilla ää-nestyspaikoilla on ollut puutteita äänestystilan tai sinne johtavan reitin esteettömyydessä. Tarkastuk- silla on myös havaittu, että esteettömien äänes- tyskoppien tai -paikkojen puute saattoi vaarantaa vaalisalaisuuden säilymistä.
Laitoksissa olevien itsemääräämisoikeut-ta loukkaavat rajoititsemääräämisoikeut-tamiskäytännöt Rajoitustoimet voivat olla kokonaan perusteetto- mia, esimerkiksi ns. ”laitosvaltaan” nojautuvia il-man lainsäädännöllistä perustetta. Rajoitustoimet voivat olla liiallisia tai epäyhtenäisiä. Rajoittamis-käytäntöjen valvonta on riittämätöntä ja toimen-piteiden kontrolloitavuus puutteellista varsinkin niissä tapauksissa, joissa menettelylliset oikeus- turvatakeet ovat sääntelemättä.
Vaadittava säädösperusta puuttuu edelleen kokonaan muun muassa vanhustenhoidosta ja somaattisesta terveydenhuollosta.
Ulkomaalaisten oikeusavun puutteet ja ns. paperittomien turvattomuus Turvapaikanhakijoiden oikeusavun rajoittami- nen on johtanut siihen, että monet turvapaikan-hakijat eivät saa oikeusapua ensi vaiheessa. Tämä on voinut johtaa oikeusturvaongelmiin ja vaikeut-taa asian selvittämistä, myös muutoksenhakuvai-heessa.
Säilöön otetut ulkomaalaiset ovat oikeudelli-sen neuvonnan puutteiden takia usein epätietoisia oikeuksistaan ja omasta tilanteestaan.
Ns. paperittomien perustarpeiden kuten riittä-vien sosiaali- ja terveyspalveluiden täyttämisessä on puutteita. Vuoden 2014 valtiopäiville annettiin hallituksen esitys (HE 343/2014 vp), jolla eräiden ns. paperittomien (muun muassa raskaana olevien ja alaikäisten) oikeutta terveyspalveluihin olisi pa- perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa
rannettu, mutta esitys raukesi. Kunnissa on erilai-sia käytäntöjä siinä, minkälaierilai-sia soerilai-siaali- ja terveys-palveluita annetaan henkilöille, joiden vastaanot-topalvelut ovat lakanneet.
Maahanmuuttovirasto ei pysty noudattamaan ulkomaalaislaissa säädettyjä turvapaikkahakemus-ten, perhesiteeseen perustuvien oleskelulupaha- kemusten ja työperäisten oleskelulupahakemus-ten käsittelyn määräaikoja. Eräät uudet määräajat ovat pidentäneet entisestään niiden vanhempien hakemusten käsittelyaikoja, joihin uusia määrä-aikoja ei sovelleta. Oikeusasiamies on antanut Maahanmuuttovirastolle lukuisia huomautuksia asioiden käsittelyn lainvastaisesta viivästymises-tä, mutta käsittelyaikatilanne on jatkunut edelleen huonona.
Vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat
Monien vankien kohdalla ongelmana on toimin-tojen vähäisyys. Euroopan Neuvoston kidutuksen vastaisen komitean CPT:n suositusten mukaan vangeilla tulisi olla sellin ulkopuolista aktiivista aikaa vähintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa.
Suljetuilla osastoilla sellin ulkopuolinen aika jää monissa tapauksissa alle kahdeksan tunnin.
Usein osastosijoittelussa ei toteuteta lain läh-tökohtaa tutkintavankien ja rangaistusta suoritta-vien vankien sijoittamisesta erilleen. Lain lähtö- kohta on myös se, että alaikäisiä ei tule asuttaa ai-kuisten osastoille. Alaikäisille ei tiettävästi edel-leenkään ole järjestetty omia osastoja.
CPT on arvostellut Suomea yli 20 vuoden ajan siitä, että tutkintavankeja säilytetään liiallisesti po-liisivankiloissa. Tutkintavankeuslakia muutettiin 1.1.2019 voimaan tulleella lailla (103/2018) siten, että tutkintavankia ei saa ilman poikkeuksellisen painavaa syytä säilyttää poliisin ylläpitämässä säi-lytystilassa seitsemää vuorokautta pidempää aikaa.
Oikeusasiamiehen tarkastuksilla saatujen tietojen mukaan tutkintavankien säilytysajat poliisivanki-loissa ovat lyhentyneet.
Myönteistä kehitystä on ollut myös siinä, että kertomusvuonna ei ollut enää käytössä ns. palju-sellejä.
Terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet
Lakisääteisten terveyspalveluiden järjestämisessä on puutteita. Esimerkiksi hoitotarvikkeiden jake-lussa ja lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinei-den luovuttamisessa on ongelmia. Tarvikkeita ja apuvälineitä ei aina anneta riittävästi taloudellisis-ta syistä.
Erityisryhmien, esimerkiksi vankien tervey-denhoidossa on puutteita.
Päivystävien terveydenhuollon toimintayksi- köiden yhteydessä on ns. turvahuoneita, joihin suljetaan aggressiivisesti käyttäytyviä tai päihty-neitä potilaita. Turvahuoneista ja niiden käytöstä ei ole mitään lainsäädäntöä. Vapaudenriiston edel-lytyksistä, kestosta, päätöksentekijästä ja päätök-sentekomenettelystä sekä oikeusturvakeinoista tulisi säätää perusoikeuksien rajoitusedellytykset täyttävällä tavalla.
Mielenterveyslaissa ei ole säännöksiä siitä, et- tä hoitohenkilökunta voisi käyttää voimakeinoja potilaan liikkumisvapauden rajoittamiseksi sairaa-lan alueen ulkopuolella tai potilaan noutamiseksi sairaalaan sen alueen ulkopuolelta. Laissa ei ole myöskään säännöksiä psykiatrisen potilaan kuljet- tamisesta muualle kuin terveydenhuollon toimin-tayksiköihin, esimerkiksi oikeuden istuntoon, ei- kä laissa ole säännöksiä potilaan kohtelusta ja olo-suhteista kuljetuksen aikana, eikä saattajien toi-mivaltuuksista. Lainsäädännön puutteellisuus ai-heuttaa käytännössä jatkuvasti ongelma- ja mah-dollisesti vaaratilanteita.
Psykiatrisissa sairaaloissa saatetaan käyttää yk-sityisten vartiointiliikkeiden vartijoita tehtäviin, joihin heillä ei ole toimivaltuuksia.
Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvit-täminen viivästyy jatkuvasti asiakirjojen laatimi-selle säädetystä kolmen kuukauden määräajasta, jopa yli vuoteen. Oikeusasiamies on kiinnittänyt viivästyksiin huomiota jo yli 10 vuoden ajan.
perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa
131
Perusopetuksen opiskeluympäristössä ja päätöksenteossa puutteita
Oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäris-töön ei aina toteudu. Koulujen keinot havaita ja puuttua kiusaamiseen eivät aina ole riittäviä.
Kuntien opetustoimen ja koulujen oikeudelli-sessa osaamioikeudelli-sessa, hallinnollioikeudelli-sessa menettelyssä ja päätöksenteossa on oikeussuojaongelmia ai-heuttavia puutteita. Esimerkiksi muutoksenhaku-kelpoisia hallintopäätöksiä ei aina tehdä, ne eivät perustu lakiin tai täytä hallintolain vaatimuksia.
Oikeusasiamiehen kansliassa ja Ihmisoikeus- keskuksessa on valmisteltu yhteinen koulutus-hanke opetustoimen perus- ja ihmisoikeuskoulu- tuksen ja hallinnollisen osaamisen vahvistamisek-si. Hankkeen koulutustilaisuudet ja verkkomate-riaali tavoittavat suuren osan kuntien sivistystoi-men johtajia ja oppilaitosten rehtoreita.
Oikeusprosessien pitkät käsittelyajat ja tuomioistuinten rakenteellisen riippumattomuuden puutteet
Oikeudenkäyntien viivästyminen on pitkään ol- lut ongelma Suomessa. Tämä on tullut esille niin kansallisessa laillisuusvalvonnassa kuin aikaisem-min EIT:n oikeuskäytännössä. Eräistä tilannetta parantaneista lakiuudistuksista huolimatta oikeu-denkäynnit voivat edelleen kestää kohtuuttoman kauan. Tämä voi olla vakava ongelma etenkin kiireellistä käsittelyä vaativissa asioissa.
Rikosasioissa asian käsittelyn kokonaiskestoon vaikuttaa esitutkinta, joka monissa laajoissa rikos-kokonaisuuksissa – esimerkiksi talousrikoksissa – kestää usein pitkään. Poikkeuksellisen laajojen juttukokonaisuuksien määrä on kasvanut. On ol-lut havaittavissa, ettei nykyistä rikosprosessia ja muutoksenhakujärjestelmää ole luotu tällaisia jut-tuja varten. Rikosasioiden käsittelyn viivästymi-seen vaikuttaa koko rikosprosessiketjun – poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten – aliresursointi.
Oikeudenkäynnin kustannusten ja oikeuden-käyntimaksujen suuruus voi estää oikeusturvan toteutumista.
Tuomioistuinten rakenteellisen riippumatto-muuden kannalta ongelmallista on ollut
oikeuslai-toksen ministeriöjohtoisuus. Tuomioistuinviras-toa koskeva lainsäädäntö, joka on tullut voimaan 1.1.2020, on parantanut tuomioistuinten rakenteel-lista riippumattomuutta.
Määräaikaisten tuomareiden suuri määrä ja se, että kunnanvaltuustot valitsevat käräjäoikeuksien lautamiehet käytännössä poliittisten kiintiöiden perusteella, vaarantavat kuitenkin edelleen riippu-mattomuutta.
Perus- ja ihmisoikeusloukkausten ennalta-ehkäisyssä ja hyvittämisessä puutteita Tietoisuus perus- ja ihmisoikeuksista on joskus puutteellista eikä niiden toteutumiseen ja edistä-miseen aina kiinnitetä riittävästi huomiota viran-omaisten toiminnassa. Perus- ja ihmisoikeuksia koskevaa koulutusta ja kasvatusta ei järjestetä riit- tävästi, vaikka myönteistäkin kehitystä on tapah-tunut.
Perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämi-sen säädöspohja on vajavainen. Vahingonkorvaus-lain aineelliseen muuttamiseen (julkisen vallan vahingonkorvausvelvollisuus perus- ja ihmisoi- keusloukkauksissa) ei ole ryhdytty.
3.6.2
ESIMERKKEJÄ HYVÄSTÄ KEHITYKSESTÄ OA:n kertomuksissa vuosilta 2009–2014 on tässä jaksossa esitetty hallinnonaloittain eräitä esimerk-kejä tapauksista, joissa OA:n kannanoton tai siinä tehdyn esityksen johdosta taikka muutoin on pe-rus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta tapahtunut myönteistä kehitystä. Esimerkit ovat kuvanneet myös OA:n toiminnan vaikuttavuutta. Kertomuk-sen tähän jaksoon ei enää ole sisällytetty näitä ta- pauksia, koska ne löytyvät kertomuksen jaksosta 4 ”Laillisuusvalvonta asiaryhmittäin”.
Oikeusasiamiehen esityksiä virheiden tai louk-kausten hyvittämiseksi ja toimenpiteitä asioiden sovinnolliseksi ratkaisemiseksi on koottu jaksoon 3.7. Myös nämä esitykset ja toimenpiteet ovat useimmiten johtaneet myönteiseen lopputulok-seen.
perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa