perusopetuksessa
1) Tilastokeskus, Suomen virallinen tilasto – koulutusjulkaisut, www.tilastokeskus.fi/til/kou.html;
viitattu 22.1.2020.
Yhteiskunnan toiminnoista opetusala on suurin siihen osallistuvien ihmisten määrässä mitaten.
Kertomusvuoden alussa yli 3 200:ssa oppilaitokses- sa opiskeli noin 1,84 miljoonaa ihmistä. Suomessa toimi 715 koulutuksen järjestäjää, pääosin kuntia ja kuntayhtymiä. Peruskouluja oli 2 234 (560 000 oppilasta) ja lukioita 336 (103 000 opiskelijaa). Pe- ruskoululaisista lähes viidesosa sai tehostettua tai erityistä tukea1).
Opetukseen ja koulutukseen liittyvät asiat ovat merkittävä sektori myös oikeusasiamiehen lailli-suusvalvonnassa. Koko julkisen hallinnon valvoja-na oikeusasiamiehen toimivalta kattaa kaikki toi- minnan asteet varhaiskasvatuksesta esi- ja perus-opetukseen, toisen asteen koulutuksen, korkeakou- lutuksen ja vapaan sivistystyön. AOA Jussi Pajuoja on käsitellyt opetustoimeen liittyviä kysymyksiä kahdessa kertomuspuheenvuorossaan (OA:n ker-tomukset 2013 s. 29–30 ja 2015 s. 28–30). Aiheen merkittävyyden johdosta otan aihepiirin jälleen esiin. Keskityn peruskouluihin.
Lapsen oikeudet perusopetuksessa
Suomalaista peruskoulua pidetään menestyksenä ja oppimistulokset ovat maailman kärkitasoa. Lail- lisuusvalvojana oikeusasiamies ei käsittele pedago-giikkaan liittyviä asioita. Tulokulma kiinnittyy eri-tyisesti hyvään hallintoon ja oppilaan oikeuksiin.
Opetus on luonteeltaan pitkälti tosiasiallista hal-lintotoimintaa ja palvelevaa hallintoa. Peruskou- lut hoitavat opetus- ja kasvatustehtävää, mutta ne ovat myös hallintoviranomaisia. Niissä toimivien on hallittava hyvän hallinnon perusteet ja kyettävä vastaamaan vaatimuksiin, joita juontuu paitsi hal-lintolaista sekä perusopetuslaista ja -asetuksesta, myös muun muassa oppilas- ja opiskelijahuolto- laista, lastensuojelulaista ja YK:n vammaisten hen- kilöiden oikeuksia koskevasta sopimuksesta. Lail- lisuusvalvonta astuu mukaan kuvaan näissä lain-soveltamistilanteissa.
Kaiken toiminnan taustalähtökohtina ovat perus- ja ihmisoikeudet ja erityisesti lapsen
oikeu-puheenvuorot pasi pölönen
27
det. Perus- ja ihmisoikeudet kuuluvat myös lapsil-le itsellapsil-leen. Lapsia tulapsil-lee kohdella yksilöinä. Lap-set eivät ole pelkästään ”vanhempiensa jatkeita”, eivätkä lapsen oikeudet aina välttämättä ole yksi yhteen heidän vanhempiensa intressien kanssa.
Lasten osallisuus ja heidän kuulemisensa tulisikin aina varmistaa soveltuvalla tavalla lapsia koskevia päätöksiä (myös ja erityisesti) kouluissa tehtäes-sä. YK:n lapsen oikeuksien sopimus nostaa lapsen edun ensisijaiseksi tulkintaohjeeksi. Toiminnan ja sitä koskevien oikeudellisten normien moninai-suus tekee kentästä soveltajalleen vaativan. Kes-keinen haaste on löytää tasapaino lasten autono-mian ja heidän suojansa ja huolenpitonsa tarpeen välillä.
Todettakoon, että perusopetuslakia ei ole aika- naan säädetty perustuslakivaliokunnan myötävai-kutuksella, eikä lakia laadittaessa kiinnitetty syste- maattisesti huomiota YK:n lapsen oikeuksien so-pimukseen. Laillisuusvalvojan ratkaisuissa tulee huomioida kaikki oppilaan oikeusasemaan vaikut-tavat oikeusohjeet.
Opetustoimen laillisuusvalvontaa kanteluiden kautta
Toiminnan laaja-alaisuudesta huolimatta hallinto- päätöksiä tehdään kouluissa perusopetuslain mu- kaan vain rajatuissa asiaryhmissä. Vastaavasti hal-linto-oikeuksissa käsiteltävät opetusasiat ovat har-vinaisia. Hallinto-oikeuksilla ei tällöinkään ole toi-mivaltaa arvioida ja valvoa opetuksen tosiasiallista sisältöä. Itse asiassa peruskouluihin ei kohdistu mitään säännöllistä ulkopuolisten tahojen valvon-taa. Suomessa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja varsin monessa valtiossa, ei ole koulutarkastajia.
Ulkopuolista valvontaa toteuttavat aluehallinto- virastot sekä ylimmät laillisuusvalvojat kantelui-den käsittelyikantelui-den kautta. Laillisuusvalvojien rat-kaisuilla on siten korostuneen suuri merkitys.
Oikeusasiamiehelle saapui 256 opetusta koske- vaa laillisuusvalvonta-asiaa vuonna 2019. Määrä on hienokseltaan noussut viime vuosina. Valtioneu-voston oikeuskansleri käsittelee vuosittain viiti-senkymmentä opetusasiaa. Merkittävässä määrin opetustoimen kanteluita käsittelevät myös alue-hallintovirastot. Niiden ratkaisujen seuranta ja edes lukumäärätietojen saaminen on haastavaa;
ratkaisuita julkaistaan verkossa erittäin vähän.
Asiantila on valitettava, kun otetaan huomioon, miten merkittävästä informaatio-ohjaus- ja koulu-tustehtävästä aluehallintovirastot tälläkin sekto- rilla vastaavat. Opetus- ja kulttuuritoimen kante-lumäärät aluehallintovirastoissa ovat joka tapauk-sessa nousseet huomattavasti: vuonna 2015 kan- teluita saapui runsaat 250, viime vuonna jo 416.
Oikeusasiamies antoi 243 opetukseen liittyvää kanteluratkaisua kertomusvuonna. Niistä noin neljäsosa tutkittiin täysimittaisesti kuulemalla kantelun kohdetta. Tämä osuus ylittää hienoises-ti kaikkien hallinnonalojen vastaavan keskiarvon.
Myös toimenpiteisiin opetusalalla johtaneiden asioiden osuus, noin 20 % ratkaisuista, ylittää kes-kiarvon (joka on noin 15 %). Sektorille kohdistuva laillisuusvalvonnallinen huomio on näin ollen jon-kin verran normaalia intensiivisempää.
Opetussektorin sisällä valtaosa toimenpiderat-kaisuista kohdistuu perusopetukseen, joskin toi-menpiteitä edellyttäviä asioita löytyy ehkä yllättä-vänkin paljon myös toisen asteen koulutuksesta ja korkeakoulutuksesta. Asiat koskevat yleensä opis-kelijoiden ja oppilaiden oikeuksien toteutumista.
Puutteita esiintyy myös opetustoimen henkilöstö-hallinnossa, yleensä rekrytointiprosessiin liittyen.
Ihmisoikeusinstituution strategian toteuttamista
Perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen ja hyvän hallinnon toteuttaminen kuuluvat julkisyhteisö- jen päätöksenteon ja toiminnan lähtökohtiin pe-rustuslaillisina velvoitteina. Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution eli oikeusasiamiehen, Ih- misoikeuskeskuksen ja sen valtuuskunnan yhtei-sen toiminnalliyhtei-sen strategian keskeiyhtei-senä tavoit- teena on lisätä tietoisuutta, ymmärrystä ja osaa-mista perus- ja ihmisoikeuksista. Erillisenä tavoit- teena on edistää YK:n ihmisoikeuskasvatusta kos- kevan julistuksen mukaista ihmisoikeuskasvatus- ta ja -koulutusta sekä koulutusta perusoikeuksista (ks. lähemmin www.ihmisoikeuskeskus.fi). Ta-voitteena on myös se, että hallinnon sisäinen val-vonta olisi organisoitu ja toteutettu tehokkaasti.
Mainitut tavoitteet ovat yleisiä, kaikkea ihmis-oikeusinstituution toimintaa koskevia päämääriä.
Tavoitteet perus- ja ihmisoikeuksien sekä hyvän puheenvuorot
pasi pölönen
hallinnon toteuttamisesta osuvat kuitenkin eri-tyisen luontevasti juuri opetussektorille. Ihmisoi-keuskeskuksen ja oikeusasiamiehen keskinäinen yhteistyö onkin ollut erityisen tehokasta ja konk-reettista tällä sektorilla. Ihmisoikeuskeskuksen aktiivisen työn johdosta myös oikeusasiamiehen kanslia on ollut mukana hankkeessa Perus- ja ih-misoikeudet opetustoimessa (2018–2019). Hank-keessa oikeusasiamiehen laillisuusvalvontaratkai-sujen linjauksia on käytetty opetusmateriaalina opetustoimen johdon koulutuspäivillä.
Syytä on mainita myös Ihmisoikeuskeskuk-sen, oikeusministeriön ja Helsingin yliopiston Demokratia ja ihmisoikeudet opettajankoulutuk-sessa -hanke (2018–2019), jossa tuotettiin muun muassa 5 opintopisteen demokratia- ja ihmisoi-keuskasvatuskurssi, jossa osana oppimateriaalia oli oikeusasiamiehen ratkaisuja. Näiden hankkeiden jatkumona oikeusasiamiehen kanslia solmi vuon-na 2019 yhteistyösopimuksen Helsingin yliopis-ton kasvatustieteellisen tiedekunnan kanssa hank-keeseen, jonka tarkoituksena on edelleen kehittää opetustoimen käyttöön sähköistä oppimateriaa-lia, jossa on esimerkkejä perus- ja ihmisoikeuksien kannalta haastavista käytännön tilanteista, poh-dintatehtäviä ja oikeusasiamiehen kannanottoja, yhdistettynä opettajille selventäviin ohjeisiin.
Hankkeet ovat erinomainen osoitus Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution ihmisoikeuk-sia edistävästä ja niitä tukevasta koulutuksellisesta toiminnasta. Tällaisilla toimintatavoilla yksittäis-ten kanteluratkaisujen oikeudellinen viesti – hyvä hallinto turvaa perus- ja ihmisoikeudet – saavuttaa merkittävästi laajemman kosketuspinnan opetus-alalla kuin vain esimerkiksi yksittäistä kuntaa tai koulua koskeva ratkaisu.
Hyvän hallinnon ja oikeusturvan turvaamista ja edistämistä
Tyypillisimmillään oikeusasiamiehen kannanotot opetussektorilla liittyvät puutteisiin hallinnollises-sa menettelyssä ja päätöksenteoshallinnollises-sa. Hallintolakia sovelletaan yleislakina myös opetustoimessa. Kui-tenkaan aina hyvän hallinnon perusteita ei täysin
hallita opetustoimen yksikössä, tai edes kunnan opetustoimen tasolla.
Temaattisesti oikeusasiamiehen käsiteltäväksi tulee kysymyksiä muun muassa yhdenvertaisesta oikeudesta koulutukseen (esimerkiksi vammais-ten tai sairaiden lasvammais-ten opetuksen järjestämisessä), puutteista hallinnossa ja päätöksenteossa, erityi-sen tuen päätöksistä, uskonnollisista elementeis- tä koulussa ja turvallisesta opiskeluympäristöstä (kuten ”homekoulut” ja koulukiusaamisen ennal-taehkäisy ja siihen puuttuminen).
Oppilaiden kurinpitomenettelyn ja sitä kos- kevan päätöksenteon suhteen esiintyy ajoittain vaikeuksia. Koulun kurinpidossa ja työrauhan tur-vaamisessa voidaan käyttää vain laissa säädettyjä keinoja. Oppilaalla on toisaalta oikeus siihen, että hänen ongelmiinsa puututaan.2) Eräässä kerto-musvuoden ratkaisussani peruskoulun oppilas oli erotettu kurinpitorangaistuksena kahdeksi viikok-si viikok-siten, että määräaikainen erottaminen oli pantu täytäntöön välittömästi. Menettely ei täyttänyt perusopetuslain vaatimuksia, kun samalla kertaa ei ollut päätetty päätöksen täytäntöönpanosta lainvoimaa vailla olevana ja täytäntöönpanon al-kamisen ajankohdasta.
Sisäilma-asioissa oikeusasiamiehen puoleen käännytään varsin usein: viime vuoden ratkai-suista 17:ssä oli kyse oppilaitosten sisäilman kun-nosta ja kunnan toimenpiteistä sisäilma-asioissa.
Lukuun sisältyvät aihepiiriin keskittyneet kolme kunta- ja koulutarkastusta. Koulujen sisäilmaon-gelmia käsiteltäessä on oleellisesti kyse kiinteis-tössä opiskelevien oppilaiden oikeudesta turvalli-seen opiskeluympäristöön. Kyse on myös kiinteis-tössä työskentelevien henkilöiden työsuojelusta, johon kuuluu kaikkien kiinteistössä oleskelevien henkilöiden terveydensuojelu.
Laillisuusvalvontaratkaisuissa kuntien menet- telyä on arvioitu erityisesti valvonnan valvonnan näkökulmasta eli arvioiden, ovatko kunnan toi-menpiteet olleet riittäviä palvelukiinteistöjen ter-veyshaittojen identifioimisessa ja poistamisessa tai rajoittamisessa. Oikeusasiamies ei voi ryhtyä ratkomaan rakennusteknisiä tai lääketieteellisiä kysymyksiä. Sen sijaan huomio kiinnittyy kun-nan toimintatapoihin asiassa. Sisäilmaongelman
2) Ks. Hakalehto-Wainio, Suvianna: Oppilaan oikeudet opetustoimessa, 2012, s. 194.
puheenvuorot pasi pölönen
29
ratkaisuprosessi tulee hoitaa moniammatillisesti kiinnittäen huomiota ongelman havaitsemiseen, tutkimiseen ja dokumentointiin, riskien arvioin-tiin sekä korjaavista toimenpiteistä sopimiseen, korjausten hoitamiseen ja viestintään. Toteutet- tujen toimenpiteiden onnistumista tulee myös seurata ja arvioida.
Seuraavassa otan esille kaksi esimerkkiä oi-keusasiamiehen toiminnasta lapsen oikeuksien valvonnasta opetussektorilla. Ensinnä perusope-tuksen maksuttomuus. Kunnissa oli omaksuttu erilaisia käytäntöjä, jotka osoittautuivat perusope-tuksen maksuttomuuden vaatimuksen vastaisiksi.
Eräässä tapauksessa oli kyse peruskoulun liikunta-päivästä, jonka sisältö määräytyi sen mukaan, oli-vatko perheet valinneet maksullisen vai maksut- toman vaihtoehdon. Toisissa tapauksissa perheil- tä oli pyydetty rahaa valinnaisen liikunnan kului-hin tai koulun retkeä varten.
Totesin perusopetuksen maksuttomuuden vaatimuksen olevan yksiselitteinen; on opetuksen järjestäjän asiana osoittaa riittävät resurssit ope-tuksen järjestämiseen myös koulun ulkopuolella.
Retkien ja liikuntapäivien järjestäminen siten, että tarjolla on sekä maksullinen että maksuton vaih-toehto, jakaa oppilaat niihin, joilla on mahdolli-suus maksaa osallistumisesta ja niihin, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Kunnilla opetuksen järjes- täjänä on velvollisuus olla luomatta käytäntöjä, jotka voivat tosiasiallisesti lisätä lasten epätasa-ar-voa. Oppilaiden huoltajien on toki mahdollista vapaaehtoisesti osallistua varojen keräämiseen, mutta tällöin varat tulee käyttää kaikkien oppilai-den hyväksi.
Toinen esimerkki liittyy uskonnollisiin käy-tänteisiin perusopetuksessa, joista kannellaan jon- kin verran. Kuten opetuksen maksuttomuuden suhteen, myös tässä teemassa nousee esille kysy-mys yhdenvertaisuudesta. Perustuslakivaliokun-nan ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännön sekä niihin pohjautuvan Opetushallituksen ohjeistuksen ja ylimpien lailli-suusvalvojien kannanottojen kannalta lähtökohti-na ovat valtiovallan puolueettomuus ja neutraali-suus suhteessa erilaisiin uskontoihin ja maailman-katsomuksiin, toisaalta kunkin maan perinteisiin sopivan kansallisen liikkumavaran mahdollisuus.
Suomen kulttuurihistoriaan liittyvien traditioiden, myös uskonnollisten, ilmentymät
koulumaail-massa ovat varsin vakiintuneita. Välillä tulee kui-tenkin esille tilanteita, joissa käytännöt eivät istu aivan jännitteittä suhteessa mainittuihin oikeu- dellisiin lähtökohtiin ja reunaehtoihin.
Uskonnollisten elementtien esiintyminen kou- luissa on myös oikeudellinen asia, johon nähden lapsilla huoltajineen tulee olla käytettävissä tehok-kaat oikeussuojakeinot. Meillä oikaisuvaatimus- ja tuomioistuintie on käytettävissä vain uskon-non ja elämänkatsomustiedon opetusta koskevis-sa asioiskoskevis-sa; ja tällöinkään hallinto-oikeuksilla ei ole toimivaltaa tutkia itse opetuksen sisältöä (ks.
KHO 23.2.2017, Taltionumero 763). Oikeutta ope-tukseen ja uskonnonvapautta koskevissa asioissa EIT tarkastelee tarvittaessa hyvinkin seikkaperäi-sesti opetussuunnitelman tasolla, onko oppilailla velvollisuutta ottaa osaa uskonnon harjoittami-seksi katsottavaan toimintaan koulun toimintaan liittyen. Tämä koskee niin itse uskonto-oppiainet-ta kuin muiuskonto-oppiainet-takin koulun toiminuskonto-oppiainet-taan kytkeytyviä uskonnollisia piirteitä (ks. EIT:n tuomiot Hasan ja Eylem Zengin v. Turkki (9.10.2007), kohdat 47–55 se-kä Lautsi ym. v. Italia (18.3.2011, SJ), kohdat 63–65).
Suomessa käytännössä ainoa oikeusturvakeino muissa kuin uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiainevalintaa koskevissa asioissa on tehdä kan-telu joko aluehallintovirastolle tai ylimmille lail-lisuusvalvojille. Sitä, voidaanko näin rakentuneen järjestelmän katsoa täyttävän tehokkaalle oikeus-suojakeinolle Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklassa edellytetyt vaatimukset, ei tiettäväs-ti ole testattu. Suomen ollessa ainoa Pohjoismaa, jossa opetusohjelmaan kuuluu oman uskonnon opetus, samalla kun oikeussuojatie tuomioistuin-ten kautta näyttää olevan erittäin rajoitettu, ei te-hokkaan oikeussuojan toteutumista voida pitää riidattoman selvänä.
Oikeusasiamiehen ratkaisut ovat oikeudellisia ratkaisuja, joihin päädytään normaaleja oikeudel-lisia tulkintametodeja käyttäen. Yksi esimerkki tällaisesta oli kertomusvuoden loppupuolella an-tamani koulun syyslukukauden päättäjäisjuhlaa eli joulujuhlaa koskenut ratkaisu. Asiassa oli kyse siitä, että koulu oli järjestänyt joulujuhlan sisällöl-lisesti uskonnollisena tilaisuutena ja siten vastoin opetussuunnitelman perusteita ja perustuslakiva- liokunnan hyväksymää linjaa. Päätöksessä sivut-tiin myös päättäjäisjuhlan järjestämispaikkaa; oi-keudellisesti arvioiden pidin lähtökohtaisesti on-puheenvuorot
pasi pölönen
gelmallisena järjestää päättäjäisiä evankelislute- rilaisen kirkon kirkkosalissa.
Ratkaisu herätti laajaa yhteiskunnallista kes-kustelua. Julkinen keskustelu suuntautui osin alueille, joista ratkaisussani ei ollut lainkaan kyse.
Koulun päättäjäisissä on kyse kaikille oppilaille yhteisesti järjestettävästä opetuksesta, joka on jär-jestettävä oppilaita uskonnollisesti ja katsomuksel-lisesti sitouttamattomana. Koulun opetus- ja kas-vatustoimintaan ei istu ongelmitta se, että paikka-na on jumalanpalveluksiin tarkoitettu kirkollinen rakennus. Juuri mainittuun kysymykseen ei ole aikaisemmin otettu nimenomaista kantaa; toisin kuin yksittäisten virsien laulamiseen ja vastaaviin uskonnollista ainesta sisältävien kulttuuritradition elementtien läsnäoloon kouluissa, jotka perustus-lakivaliokunta on hyväksynyt. Selvyyden vuoksi todettakoon, että päätös ei koskenut koulun järjes-tämiä vapaaehtoisia joulukirkkokäyntejä, joille on järjestetty myös tunnustukseton vaihtoehto.
Oppilashuolto tiukoilla
Kuten tämän lyhyen artikkelin alussa viittasin, opetustoimen kenttä on laaja ja monipuolinen.
Sen toiminnalla on merkittäviä yksilökohtaisia ja yhteisöllisiä vaikutuksia pitkälle ajalle. Katsauk- seni lopuksi haluankin vielä korostaa niiden tuki- palveluiden merkitystä, joiden tarjoamiseen kou-lulaitos on laissa velvoitettu.
Oppimisen ja koulunkäynnin tuki ja oppilas-huolto muodostavat kokonaisuuden. Perusopetus- laki rakentuu tältä osin niin sanotulle kolmipor- taisen tuen mallille, josta vasta ”ylimmällä portaal- la” eli erityisen tuen, samoin kuin tulkitsemis- ja avustajapalveluiden, kohdalla tulee lain mukaan tehdä valituskelpoinen hallintopäätös. Oppilas-huollossa on kyse lapselle kuuluvasta subjektiivi- sesta oikeudesta, mutta sen lähemmät toteutta-mistavat jäävät opetuksen järjestäjän harkintaval- taan. Opetuksen järjestäjillä onkin vaihtelevia käy- täntöjä oppilashuollon organisoinnissa, eikä oppi- lashuollon henkilöstömäärästä ole säädetty
sito-vasti. Oppilashuollon palvelut eivät olekaan saavu-tettavissa yhdenvertaisesti. Keskimäärin koulup-sykologilla on vastuullaan 985 oppilasta. Yhteisöl-liseen oppilashuoltoon – jonka tulisi lain mukaan olla ensisijainen oppilashuollon toimintamuoto – kohdentuu vain noin 20 % koulupsykologien työ-ajasta.3) Oppilashuollon valvontaan ei liity katta-vasti yksilötasoisia tehokkaita oikeussuojakeinoja oppilaan subjektiivisen oikeuden toteuttamiseksi.
Yllättävää ei olekaan, että oikeusasiamiehen havaintojen perusteella oppilashuollon organi-soinnissa ja resurorgani-soinnissa tulee toistuvasti esiin puutteita. Koulupsykologien rekrytoinnin kerro-taan olevan valtakunnanlaajuinen ongelma. Myös koulukuraattorien työmäärien kerrotaan tarkas-tuksilla olevan suuri työmäärään ja -tarpeisiin nähden. Erityisen tiukoilla ammattilaisten aika näyttää olevan juuri yhteisöllisessä oppilashuol- totyössä.
Tavoitteena on siis ongelmien ennaltaehkäi- seminen, eli oppilaan tuen tarpeen oikea-aikainen tunnistaminen ja riittävän tuen järjestäminen. Ky-se on oppilaan oikeudesta, lapKy-sen edusta. Puutteil- la tukijärjestelmissä voi olla kauaskantoisia inhi-millisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia – kouluko-kemukset kulkevat monella mukana koko loppu-elämän ja peruskouluikä on kriittinen vaihe myös mahdollisen syrjäytymiskehityksen kannalta. Tar-koitukseni on pitää oppilas- ja opiskelijahuoltoon liittyviä kysymyksiä kohdennetusti esillä tulevassa laillisuusvalvonnassani.
3) Ks. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi: Oppilas- ja opiskelijahuoltolain toimeenpanon arviointi esi- ja perusopetuksessa sekä lukiokoulutuksessa (https://karvi.fi/app/uploads/2018/03/KARVI_0418.pdf) ja THL – Tutkimuksesta tiiviisti, helmikuu 2019 (http://www.julkari.fi/handle/10024/137541).
puheenvuorot pasi pölönen
31