3.8.1 YLEISTÄ
Oikeusasiamiehen kanslian erityisenä vuotuisena teemana oli edellisvuoden tapaan ”Oikeus yksityi-syyteen”. Vuositeema otetaan esille kaikilla tarkas-tuksilla tarkastuskohteen mukaan. Lisäksi teema otetaan huomioon myös muussa toiminnassa, kuten harkittaessa omia aloitteita. Aikaisempia teemoja ovat olleet muiden muassa ”Oikeus tehok- kaisiin oikeussuojakeinoihin” vuosina 2016 ja 2017 sekä ”Vammaisten henkilöiden oikeuksien toteu-tuminen” vuosina 2014 ja 2015.
Yksityisyyttä koskevan teeman arvioinnin läh-tökohtina olivat perustuslain 10 §, jossa säädetään yksityiselämän suojasta sekä Euroopan ihmisoi- keussopimuksen 8 artikla, jossa säädetään yksityis- ja perhe-elämän suojasta. Perustuslaissa ja Euroo-pan ihmisoikeussopimuksessa käytetään ilmaisua yksityiselämä, joka kuitenkin usein samaistetaan yksityisyyteen.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että hänen yk-sityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä viestejään kunnioitetaan. Perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 koh-dan mukaan jokaisella on oikeus henkilötietojen-sa suojaan. Oikeudesta yksityisyyteen on säädetty myös YK:n keskeisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa eli KP-sopimuksessa (17 artikla), Lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (16 artikla) sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (22 artikla). Myös YK:n ihmis-oikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa on säädetty yksityiselämän suojasta (12 artikla).
3.8.2
NÄKÖKULMIA ERITYISTEEMAAN LAILLISUUSVALVONNASSA
Yksilön arvokas kohteleminen ja itsemääräämis-oikeuden toteutuminen edellyttävät yksityisyyden toteutumista riittävällä tavalla. Yksityisyyttä tulee tarkastella itsemääräämisoikeuteen liittyvässä suhteessa. Henkilöllä on lähtökohtaisesti oikeus olla yhteiskunnassa yksin suhteessa johonkin (julkinen valta, työnantaja ym.) lainsäädännön mahdollistamin tavoin tai yksityisyyttä voidaan lainsäädännöllä rajoittaa.
Erityistä huomiota yksityisyyteen on kiinni-tettävä erityisryhmien kohtelussa tai kun henkilö on haavoittuvassa tai alisteisessa asemassa (esim.
lapset, vanhukset, vammaiset, ulkomaalaiset, ter-veydenhoito, sosiaalipalvelut, vapaudenmenetys).
Yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä voi liittyä myös esimerkiksi kyseessä olevien henkilöiden huoltajiin, edunvalvojiin, avustajiin (ml. tulkit) ja hoitajiin.
Tarkastushavaintoja viranomaisen tai laitoksen toimitiloista
Oikeusasiamiehen suorittamilla tarkastuksilla on kiinnitetty huomiota viranomaisten käytössä olevien toimitilojen asianmukaisuuteen erityises- ti tiloissa asioivan tai sijoitettuna olevan henkilön yksityisyyden toteutumiseksi. Toimitilojen tulee soveltua luottamuksellisten tietojen käsittelyyn ja luottamuksellisten keskustelujen käymiseen ilman muiden läsnäoloa. Jos toimitiloja käytetään henkilöiden säilyttämiseen tai asuttamiseen, ku- ten esimerkiksi vapautensa menettäneet tai tah- dosta riippumattomassa hoidossa olevat, huo-miota kiinnitetään edellä mainitun lisäksi muun
perus- ja ihmisoikeudet
�.� vuoden 201� erityisteema: oikeus yksityisyyteen
145
muassa asuinhuoneiden riittävyyteen, niiden va-rusteluun sekä valvontaan.
Seuraavassa esitetään kootusti yksittäisiä, lä-hinnä tarkastuksilla tehtyjä havaintoja yksityisyy-den toteutumista edistävistä ja haittaavista käy-tännöistä. Kokoavasti on todettavissa tarkastus-havaintojen erityisteeman osalta olevan pitkälti saman sisältöisiä kuin kertomusvuotta edeltävä- nä vuonna.
Vanhusten laitoshoidossa jokaisella pitkäaikaista hoitoa tarvitsevalla asiakkaalla tulisi olla käytet- tävissään oma huone saniteettitiloineen. Toisil-leen vieraiden henkilöiden sijoittumisen samaan huoneeseen tulee lähtökohtaisesti perustua hen-kilöiden tahtoon. Kahden hengen huoneisiin oli olemassa sermejä yksityisyyden toteuttamiseksi, mutta niitä ei käytetty (2009/2019*). Kahden hen-gen huoneissa asuvien asiakkaiden tahtoa sijoit- tua vieraan ihmisen kanssa samaan huoneeseen ei voitu aina selvittää asiakkaiden heikentyneiden kognitiivisten taitojen vuoksi eivätkä he kyenneet ymmärtämään asian merkitystä (1842/2019*).
Samanlaisia asumista koskevia kysymyksiä ilmeni myös kehitysvammaisten palveluasumi-sen yksiköihin tehdyissä tarkastuksissa (1683* ja 1684/2019*).
Etenkin oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa, joissa hoitoajat ovat pitkät, akuuttien psykiatristen po-tilaiden sijoittaminen yhden hengen huoneisiin vähentää väkivaltaa ja pakkotoimien määrää sekä nopeuttaa potilaiden kuntoutumista. Vaikeasti sairaiden potilaiden sijoittaminen samaan huonee-seen vuosikausiksi on hyvin ongelmallista potilas-laissa tarkoitetun hyvän hoidon ja yksityisyyden kunnioittamisen kannalta. Tavoitteena tulisi olla yhden hengen huoneet, joissa on omat hygienia- tilat. Oikeusasiamies on suosittanut yhden hen- gen huoneiden lisäämistä psykiatrisessa sairaala-hoidossa.
Poliisivankiloihin kohdistuneissa tarkastuksis-sa on kiinnitetty huomiota sellissä majoitettavien henkilöiden määrään sekä heidän yksityisyyden toteutumisen mahdollisuuksiinsa. Joissain poliisi-vankiloissa vapautensa menettäneet joutuivat te-kemään tarpeensa sellissä toisten vapautensa me-nettäneiden nähden. Yksityisyyden toteutumista sen sijaan edisti monissa poliisivankilossa se, että
säilytyshuoneiden kameranäkymä oli estetty teknisesti wc-istuimen kohdalta (1954* sekä 3622 ja 3623/2019).
Yksityisyyden toteutumisen kannalta on ongel- mallista, jos poliisivankilaan päihtyneiden ja mui- den poliisilakiperusteisesti säilöön otettujen sisäänkäyntiin on suora näköyhteys viereisestä asuinrakennuksesta (2982/2019*). Vapautensa me- nettäneiden ei myöskään tulisi joutua ulkopuo-listen ihmisten huomion kohteeksi esimerkiksi ulkoilutilaan siirryttäessä (1954/2019). Kameraval-vontaa ei tulisi käyttää poliisivankilan peseyty-mistiloissa tai pukuhuoneissa, joissa vapautensa menettäneet ovat alasti (1954/2019*).
Vankiloihin suoritetuissa tarkastuksissa on ha-vaittu yksityisyyden suojan toteutumisessa olevan puutteita niin ikään erityisesti wc-käyntien toteut-tamista koskevissa käytännöissä. Kaikissa niissä-kään tilanteissa, joissa vangin kameravalvonta on sallittua, ei voida pitää hyväksyttävänä, että vangin wc-asiointi voi tulla tarkkailtavaksi kameralla. Se on hyväksyttävää vain vangin ollessa sijoitettuna eristämistarkkailuun ja tällöinkin tulee pyrkiä järjestelyihin, joilla säilytetään edes vähäinen yk-sityisyys vangin käyttäessä wc:tä. Samassa sellissä tulisi säilyttää samaan aikaan useita vapautensa menettäneitä vain, jos tilan wc-istuin on eristetty muusta tilasta tai vangilla on mahdollisuus käyt-tää erillistä wc-tilaa muiden läsnä olematta (1592*
sekä 1936* ja 4575/2019*).
Erilaiset vangin päihdekontrolliin liittyvät näyt-teenottotilanteet ovat yksityisyyden toteutumisen kannalta ongelmallisia, koska tilanteessa tulisi vangin keskeytymättömän valvonnan ohella huo-lehtia tämän yksityisyyden toteutumisesta olo-suhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla.
Yksityisyyden toteutumista edistävänä käytäntönä pidettiin menettelyä, jossa näytteen antamista var-ten riisuuntuva vanki saa käyttöönsä kylpytakin ja valvonta voidaan suorittaa hienotunteisesti pei-lilasi-ikkunan läpi, jolloin vanki voi olla näytettä antaessaan yksin näytteenantotilassa (2449/2019*).
Vankien käyttöön osoitettu puhelin tulee sijoittaa tai suojata niin, ettei normaaliääninen puhelinkes-kustelu kuulu ulkopuolisille. Esimerkiksi puhe-perus- ja ihmisoikeudet
�.� vuoden 201� erityisteema: oikeus yksityisyyteen
limen ympärille asennettu avoin sermi ei turvaa riittävästi puhelun yksityisyyttä (2449/2019*). Yk-sityisyyden suoja turvataan puheluiden aikana par-haiten esimerkiksi puhelinkopeilla (1936/2019*).
Viranomaisen menettelytavat
Viranomaisen henkilöstö on avainasemassa yksi-tyisyyden konkreettisessa toteutumisessa. Viran-omaisessa työskentelevien edellytetään tietävän toimenpiteen kohteena olevan henkilön toiminta-vapautta rajoittavien toimenpiteiden käyttämisen perusteet, toteuttamistavat sekä vaihtoehtoiset toimintamallit, jotta toimenpiteen kohteena ole- vaan henkilöön kohdistuva yksityisyyden ja kos-kemattomuuden loukkaus jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Viranomaisessa työskentelevien tulee olla tietoisia oman hallinnonalansa vaitiolo- ja salassapitosäännöksistä sekä salassa pidettävien tietojen käsittelytavoista.
Tarkastuksilla tehdään mahdollisuuksien mu-kaan havaintoja liittyen viranomaisen yleisiin me-nettelykäytäntöihin ja viranomaisessa työskente-levien henkilöiden yleiseen asenteeseen, käytök-seen, asiakkaiden kohteluun sekä ammatilliseen osaamiseen.
Lastensuojelulaitokseen sijoitetut tytöt eivät saa-neet itse päättää, mitä hygieniatuotteita he kuu-kautistensa aikana käyttivät. Tamponien käyttö oli lähtökohtaisesti kielletty. Tytöt olivat laitok- sen valitsemien ja hankkimien tuotteiden varassa.
Laitoksen käytäntö rajoitti voimakkaasti nuoren tytön oikeutta määrätä omasta kehostaan ja päät-tää omista hänen henkilöönsä ja yksityisyyteensä syvästi liittyvistä asioista. Lapset eivät myöskään saaneet meikata laitoksessa, värjätä hiuksiaan, ottaa lävistyksiä, käyttää toppeja tai muuta laitok-sen mielestä epäasiallista vaatetusta. Lävistykset, pukeutuminen ja esimerkiksi hiusten värjääminen liittyvät keskeisesti henkilön oman identiteetin ilmaisemiseen (5377/2018*).
Lapsen saapuessa lastensuojelulaitokseen, hänellä ei ollut yleensä alkuvaiheessa lupaa puhua muiden lasten kanssa ja hän joutui viettämään aikaansa pääsääntöisesti yksin. Lapsi ulkoili ja liikkui huo-neensa ulkopuolella vain ohjaajan kanssa, eikä
hänen ole tuolloinkaan sallittu keskustella muiden lasten kanssa. Keskustelu muiden lasten kanssa oli käytännössä mahdollista vain lasten ulkoillessa valvotusti tai yhteisissä tiloissa. Tällöinkin keskus- telua valvottiin ja tietyt puheenaiheet olivat kiel-lettyjä. Menettelyllä puututtiin sananvapauden ydinalueeseen ja rajoitettiin lapsen oikeuksien so- pimuksen mukaista lapsen oikeutta vapaasti il-maista mielipiteensä sekä puututtiin perustuslain turvaamaan yksityiselämän suojaan sekä lapsen itsemääräämisoikeuteen (5377/2018*).
Vastaanottokeskukseen sijoitetut seksuaali- ja su- kupuolivähemmistöihin kuuluvat turvapaikanha-kijat olivat pääsääntöisesti majoitettu omiin yh-teishuoneisiinsa. Tarkastajille kerrottiin, että sa- malle osastolle pyritään valitsemaan sellaisia mui-ta asukkaimui-ta, jotka suhmui-tautuvat ennakkoluulot- tomasti erilaisuuteen. Tarkastajat epäilivät, että erilleen sijoittaminen voi aiheuttaa leimautumis- ta ja vaarantaa asukkaan yksityisyydensuojaa, jos hän ei halua, että hänen seksuaalinen tai sukupuo-linen suuntautumisensa tulee muiden tietoon.
Lisäksi ilmeni, että vastaanottokeskuksessa käydään läpi eri ammattiryhmien kesken moni- ammatillisesti asukkaiden vointia ja tilannetta.
Tässä yhteydessä on mahdollista, että asukkaan yksityisyydensuoja vaarantuu, jos hänen salassa pidettäviä terveystietojaan käydään läpi ilman hä-nen suostumustaan. Myös lääkkeiden jaossa voi-daan loukata asukkaan yksityisyydensuojaa, jos lääkkeitä jakaa henkilö, jolla ei ole lakiin tai henki-lön suostumukseen perustuvaa oikeutta lääketie-toihin (3440/2019).
Vankilatarkastuksella havaittiin, että sellien ovis- sa oli siellä asuvien vankien vankinumeroiden li- säksi myös heidän sukunimensä. Toimintatapa oli ongelmallinen vangin yksityisyyden suojan ja tur- vallisuuden kannalta. AOA katsoi, että vankilan tulisi luopua kyseisestä sukunimien ilmoittamisen käytännöstä (1936/2019*).
Vankien tekemät kantelut, joissa on kiinnitetty huomiota yksityisyyden toteutumiseen, ovat kos- keneet usein vankiin kohdistettavia tarkastustoi- menpiteitä. Vankeuslain mukaan vangille tai häntä tapaamaan tulleelle henkilölle voidaan tehdä tur-vatarkastus sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole
perus- ja ihmisoikeudet
�.� vuoden 201� erityisteema: oikeus yksityisyyteen
147
mukanaan kiellettyjä aineita tai esineitä. Turvatar-kastuksen suorittamisessa voidaan käyttää apuna koiraa. Tarkastettavan asettaminen rei´itetylle tuo-lille tai verkkojakkaralle siten, että koira ohjataan käskyin tai muulla tavoin osoittamalla haistele-maan istuimen alta tarkastettavan intiimialueita, on hienotunteisuuden ja yksityisyyden toteutu- misen kannalta arvostelulle altista (5948/2018*
ja 1328/2019).
Yksi osa yksityisyyden suojaa on henkilötietojen suoja ja tietoturvallisuus. Potilasasiakirjoihin sisäl-tyvät tiedot ovat salassa pidettäviä ja pelkästään jo tieto terveydenhuollon asiakkuudesta on salassa pidettävä. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan eräs sairaanhoitopiiri käytti potilaille osoitetuissa kirjelähetyksissään merkintöjä, joista ilmeni hoi- topaikka, johon potilaalla on hoitosuhde. Kanteli-jalle osoitettuihin kirjelähetyksiin oli toiseen mer-kitty sairaalan nimen ohella ”Kirurginen sairaala ” ja toiseen sairaalan nimen ja toimipisteen paikka-kunnan ohella tieto ”sairaala T9”. Nämä yksilöidyt hoito-paikkatiedot on voitu yhdistää kantelijan hoitosuhteisiin näihin yksikköihin ja tiedot ovat siten voineet paljastuessaan ulkopuoliselle vaaran-taa kantelijan yksityisyyden suojaa.
Sinällään voi olla perusteltua ja tarpeen, että esimerkiksi leikkauskutsu palautuu sinne, mistä se on lähetettykin, jotta leikkausjonoa voidaan hallinnoida. Lähettäjätieto ei kuitenkaan saa olla teksti, josta käy ilmi hoitopaikan nimi ulkopuoli-selle. Tavoiteltu päämäärä on saavutettavissa toi-mimalla toisinkin; voidaan esimerkiksi käyttää, vaikka koodeja, joilla palautunut posti ohjautuu viipymättä oikeaan paikkaan (4362/2018*).
Poliisivankiloiden tarkastusten yhteydessä havait- tiin säilytystiloissa tehtävän erilaisia kirjauksia vapautensa menettäneiden päivittäisistä toimin- noista, kuten ulkoiluista ja peseytymisestä. Kirjaa-miskäytäntö vaihteli paperilomakkeista poliisin tietojärjestelmiin. Vaihtelevia käytäntöjä tietojen kirjaamisessa ja niiden käsittelyssä voidaan pitää yksityisyyden toteutumisen kannalta ongelmalli-sina (4489/2017*).
Poliisi oli kieltänyt kuvaamisen tilanteessa, jossa poliisi oli hoitanut kerrostalon katolla olleen hen- kilön pelastamistehtävää. Asiassa ei ollut esitetty
lainmukaisia perusteita kieltää tapahtumien ku-vaamista eristysalueen ulkopuolelta, kun kyse ei ollut koti- tai julkisrauhan suojaamasta paikasta.
Poliisi voi sinällään saattaa kuvaajan tietoon, mitä seuraamuksia voi olla, jos hän julkaisee kuvaaman-sa materiaalia, joka kuvaaman-saattaa loukata kuvattavan yksityisyyden suojaa (2521/2019).
Poliisi oli tiedottanut henkilöauton ja moottori-pyörän liikenneonnettomuudesta. Tiedottamises-sa olisi tullut erityisesti huomioida, että epäiltynä ollut motoristi oli lapsi ja pidättäytyä ilmoittamas-ta hänen henkilöllisyytensä paljastumisilmoittamas-ta edesaut-tavia tietoja ja varsinkaan sitä, että häntä epäiltiin amfetamiinin käytöstä. Sittemmin verikokeet kumosivat tämän epäilyn. Paikallislehti oli julkais-sut poliisin tiedotteen ja sosiaalisessa mediassa motoristia oli nimitelty ja hänet oli leimattu huu-meidenkäyttäjäksi. Nyt puheena olevasta ja varsin tavanomaisesta kolarista tiedottaminen ei ollut erityisen tarpeellista esitutkintalain tiedottamista koskevien säännösten mukaan arvioituna. Mitä tavanomaisesta ja vähäisemmästä rikoksesta on kyse, sitä vähemmän on yleensä tarvetta tiedottaa asianosaisia yksilöivistä tiedoista tai kattavan tar-kasti rikosnimikkeistä (4217/2018).
Liikenne- ja viestintäviraston virkamies oli val- vontatarkoituksessa seurannut omalta henkilö- kohtaiselta tililtään kantelijan Instagram- ja Face- book-tilejä. AOA totesi, että virkamiehen suorit- tama yksityisten tilien valvonta, olivatpa ne koh-teen toiminimen tai tämän omalla nimellä, voi olla joissain tapauksissa ongelmallista, erityisesti jos valvonnan välityksellä puututaan perus- ja ihmisoikeuksiin, tässä tapauksessa lähinnä yksi-tyiselämän suojaan. Yksiyksi-tyiselämän suojan kan-nalta sosiaalisen median avoimissakin tileissä voi tulla myös kolmansien henkilöiden yksityisyy-den suojan osalta ongelmallisia tilanteita. Vaikka menettely ei ollut lainvastaista, asiaan liittyvien oikeusturvaongelmien vuoksi Liikenne- ja viestin-täviraston tulisi laatia ohjeet, joissa yksiselitteisesti rajataan sosiaalisen median oman henkilökohtai-sen profiilin käytön edellytykset virkatehtävissä (4552/2018*).
perus- ja ihmisoikeudet
�.� vuoden 201� erityisteema: oikeus yksityisyyteen
3.9
Perusoikeuskannanottoja
Seuraavassa selostetaan eräitä OA:n laillisuusval-vonnassa tehtyjä perusoikeuskannanottoja. Jak-sossa selostetaan vain yksittäisiä ratkaisuja, joissa on jossakin suhteessa uudenlainen tai periaatteel-lisesti merkittävä perusoikeuskannanotto. Niitä sisältyy myös jaksoon 3.7, jossa on selostettu OA:n hyvitysesitykseen johtaneita ratkaisuja. Tiettyä hallinnonalaa tai asiaryhmää koskevat perusoi-keuskannanotot löytyvät jaksosta 4.
3.9.1
RATKAISUJA
Kirjastopalvelun rajoittaminen iän perusteella (PL 6 §)
Kirjasto oli rajannut järjestyshäiriöiden vuoksi alle 20-vuotiaat asiakkaat kirjaston omatoimipal-velun ulkopuolelle.
Kirjaston järjestyshäiriöihin on mahdollista puuttua tapauskohtaisesti. Kirjaston omatoimi-käyttö oli nyt kuitenkin kielletty yleisesti kaikilta alle 20-vuotiailta, koska häiriökäyttäytyjiä ei ollut mahdollista tunnistaa. Alle 20-vuotiaat oli siten asetettu yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetulla taval- la muita palvelun käyttäjiä epäsuotuisampaan ase-maan pelkästään iän perusteella.
Yleisten kirjastojen tulee niitä koskevan lain nojalla olla kaikkien käytettävissä ja saavutettavis-sa, ja ikäsyrjinnän kielto suojaa kaikenikäisiä kir-jaston asiakkaita. Kirkir-jaston käyttösäännöillä tai muilla viranomaisen omilla toimenpiteillä ei voida asettaa lakiin perustumattomia rajoituksia kirjas-ton käytölle. Siten yhdenvertaisuuslain näkökul-masta ei ollut tarpeen enemmälti arvioida, oliko nyt omaksutulla erilaisella kohtelulla muutoin ol-lut hyväksyttävä tavoite ja olivatko keinot tavoit-teen saavuttamiseksi olleet oikeasuhtaisia.
AOA:n mukaan yleinen kaikkiin alle 20-vuo-tiaisiin henkilöihin kohdistunut kirjaston käytön rajoittaminen oli välitöntä syrjintää, vaikka rajoi-tus olikin kohdistunut vain kirjaston
ylimääräise-nä pidettävään palveluun ja perustunut sellaisiin järjestyshäiriöihin, joihin oli tapauskohtaisesti oi-keus puuttua laissa erikseen säädetyssä järjestyk-sessä (328/2018*).
Ulkomaalaisen erillään säilyttämisen tuomioistuinkäsittely (PL 7 ja 21 §) Käräjätuomari oli jättänyt tutkimatta säilöön otetun ulkomaalaisen erillään säilyttämistä kos- kevan asian.
OA totesi, että istuntokäsittelyn järjestämises-sä tai järjestämättä jättämisesjärjestämises-sä ei käsillä olevassa tilanteessa ollut harkintavaltaa. Lain mukaan is-tuntokäsittely on tullut järjestää ja käsittelyyn oli-si tullut kutsua erillään säilyttämisestä päättänyt säilöönottoyksikön virkamies. Sääntely ei myös-kään ole ollut tulkinnanvarainen vaan yksiselittei-nen ja selkeä. Sääntelyn perusteena on se, että säi-löönotetun ulkomaalaisen vapaudenriiston astetta lisäävä toimenpide on saatettava tuomioistuimen arvioitavaksi. Kysymys on perustuslain 7 §:ssä tur-vattuun henkilökohtaiseen vapauteen puuttuvas-ta, vapaudenriiston astetta lisäävästä turvaamistoi-menpiteestä ja sen laillisuuden tuomioistuinkont-rollista eli toimenpiteen kohteen oikeusturvan kannalta oleellisesta asiasta (1015/2017*).
Koulujen uskonnolliset juhlat (PL 6 ja 11 §)
Perustuslain 6 § ja 11 § edellyttävät, ettei oppilasta saa velvoittaa osallistumaan uskonnon harjoitta-miseen vastoin hänen omaa tahtoaan riippumatta siitä, kuuluuko oppilas johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Koulun joulujuhla on perusopetus-asetuksen mukaisesti osa opetusta, jonka tulee olla opetussuunnitelmassa tarkoitetulla tavalla us-konnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamaton-ta. Suomalaisen koulun perinteiset juhlat ovat osa opetusta ja koulun toimintaa, joihin oppilaiden
perus- ja ihmisoikeudet
�.� perusoikeuskannanottoja
149
on osallistuttava. Järjestämällä koulun joulujuhlan uskonnollisena tilaisuutena koulu on voinut lou-kata oppilaiden ja heidän huoltajiensa uskonnon ja omantunnon vapautta sekä oppilaiden oikeutta osallistua yhdenvertaisesti koulun joulujuhlaan.
Sisällöltään tunnustuksellista päättäjäisjuhlaa ei voi perustella sillä, että tarjolla on myös vaihto-ehtoinen tilaisuus. Koulun lukukauden päättäjäis-juhla ei voi olla uskonnon harjoittamiseksi katsot-tava tilaisuus. Kyse on kaikille oppilaille yhteisestä opetukseen kuuluvasta juhlasta, joka on järjestet-tävä siten, että kaikki oppilaat voivat siihen osallis-tua vakaumuksestaan riippumatta (2186/2018*).
Kunnallispoliitikkona toimivan opettajan sananvapaus (PL 12 §)
Kunta antoi opettajalle suullisen huomautuksen hänen blogikirjoituksensa johdosta. Huomautuk-sen perusteena oli ollut blogikirjoitukHuomautuk-sen yksi yk-sittäinen lause. Huomautuksen mukaan kirjoitus loukkasi työnantajaa.
Huomautuksen perusteena käytetty kirjoituk-sen kohta ei ollut kohdistunut yksittäiseen nimel-tä mainittuun tai muuten tunnistettavissa olevaan työnantajan edustajaan vaan virkamiehiin hyvin yleisluontoisesti. Kyseessä oli ennen muuta virka-miesten talouslaskelmia koskeva arvoarvostelma, jollaisen tueksi ei ollut lähtökohtaisesti tarpeen esittää tosiasiaperusteita. Kohdan voitiin katsoa olevan myös kuntapäättäjien, jollainen kantelija itsekin oli, itsekritiikkiä, jolla kantelija peräänkuu-lutti päättäjiltä kriittistä suhtautumista päätöksen pohjana oleviin tietoihin ja virkamiesvalmisteluun.
Kun kantelija oli samalla myös poliitikko, sanan-vapaudella oli hänelle erityinen merkitys, ja kyn-nys puuttua poliittisessa toiminnassa esitettyihin mielipiteisiin oli hyvin korkea. Kantelijan henki-lökohtaisten motiivien asianmukaisuutta ei ollut kyseenalaistettu eikä asiassa ollut edes väitetty, että kantelijan kirjoituksesta olisi aiheutunut kun-nalle työnantajana vahinkoa.
OA katsoi, että huomautusta annettaessa ei ol-lut riittävästi arvioitu virkamiehen sananvapautta eikä niitä erityispiirteitä, jotka liittyvät kantelijan kaksoisrooliin opettajana ja kuntapoliitikkona se-kä poliittisessa toiminnassa esitettyihin mielipi-teisiin. Kun kantelijan sananvapauteen oli
puutut-tu suullisella huomaupuutut-tuksella blogikirjoipuutut-tuksen johdosta eikä tälle ollut hyväksyttävää perustetta, kantelijan perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmis-oikeussopimuksen 10 artiklassa turvattua sanan-vapautta oli loukattu (1307/2018*).
Kokoontumislain perusteella tehtyjen päätösten muutoksenhakukelpoisuus (PL 13 ja 21 §)
Mielenosoituksen päättämistä ja siirtämistä kos- kevat kokoontumislain nojalla tehdyt päätökset ovat perustuslain 21 §:ssä tarkoitettuja oikeuksia ja velvollisuuksia koskevia päätöksiä. Tällaisilla pää- töksillä puututaan perustuslain 13 §:n perusoikeuk- siin kuuluvaan oikeuteen järjestää ja osallistua mielenosoituksiin eikä niitä voida pitää yksin-omaan muutoksenhakukelvottomina tosiasiallisi-na hallintotoimitosiasiallisi-na. Päätöksiin tulee liittää valitus-osoitus. Viime kädessä tuomioistuin ratkaisee pää-töksen muutoksenhakukelpoisuuden (5998/2017*).
Äänestyksen järjestäminen psykiatrisessa sairaalassa (PL 14 §) Psykiatrisessa sairaalassa eristettynä ollut potilas oli ennakkoäänestyspäivänä eristettynä eikä ter- veydentilansa vuoksi voinut osallistua äänestyk-seen. Samasta syystä hän ei myöskään varsinaise-na vaalipäivänä voinut käydä äänestämässä sairaa-lan ulkopuolella.
Henkilö ei eristyksessä ollessaan ollut toivonut pääsevänsä ennakkoäänestämään. OA on eräässä laitosäänestämistä koskevassa ratkaisussaan to-dennut, että henkilökunnan olisi syytä varmistua siitä, että asukas on tietoinen mahdollisuudesta osallistua yleiseen ennakkoäänestykseen. Jos hän ei tästä mahdollisuudesta tiennyt, hän ei ymmär-rettävästi esittänyt sitä koskevaa pyyntöäkään.
OA:n mielestä eristettyjen potilaiden kohdalla tulisi ennakkoäänestyspäivinä erikseen harkita, voisiko potilas valvottuna käydä äänestämässä ja siinä tapauksessa aktiivisesti tarjota potilaalle tä-tä mahdollisuutta. Näin menettelemällä sairaala edistäisi perustuslaissa tarkoitetulla tavalla potilai-den mahdollisuutta osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan (892/2018).
perus- ja ihmisoikeudet
�.� perusoikeuskannanottoja
Maksullinen toiminta perusopetuksessa (PL 6 ja 16 §)
Perusopetuksen maksuttomuuden ja oppilaiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta on ongelmallis- ta, jos koulun aloitteesta suunnitellaan ja toteute-taan osana koulun toimintaa sen työaikana toteu-tettavia retkiä ja tapahtumia, joiden kustannukset perheiden jo lähtökohtaisesti oletetaan itse osin tai kokonaan kattavan.
Esimerkiksi retkien ja liikuntapäivien järjes-täminen siten, että tarjolla olisi myös maksuton vaihtoehto, tosiasiallisesti jakaa oppilaat niihin, joilla on mahdollisuus maksaa osallistumisesta ja niihin, joilla tätä mahdollisuutta ei ole.
Kunnille opetuksen järjestäjinä ei ole jätetty harkintavaltaa perusopetuksen maksuttomuuden suhteen. Perustuslain 16 §:ssä jokaiselle turvattu subjektiivinen oikeus maksuttomaan perusope-tukseen merkitsee sitä, että opetusta on voitava saada ilman oppilaalle aiheutuvia kustannuksia.
Opetuksen ohella myös välttämättömien opetus-välineiden, kuten oppikirjojen, on oltava maksut-tomia. Lisäksi maksuttomuus kattaa tarpeelliset koulukuljetukset ja riittävän ravinnon.
Perustuslain 6 §:n ilmaisema yhdenvertaisuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että kaikilla lapsil-la on taloudellisesta asemastaan riippumatta yh- täläinen oikeus maksuttomaan perusopetukseen.
Jokaisella oppilaalla tulee olla mahdollisuus yh-denvertaisesti ja ilman lisämaksuja osallistua kou-lun opetussuunnitelman ja perusopetusasetuksen mukaisen suunnitelman mukaiseen toimintaan.
Kunnilla opetuksen järjestäjinä on velvollisuus olla luomatta käytäntöjä, jotka tosiasiallisesti lisäävät epätasa-arvoa. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää, että koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppi-laitoksen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteu-tumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi (1120*, 2882* ja 5984/2018*).
Toimeentulotukea koskevan päätöksen täytäntöönpano (PL 19 §)
Hallintolainkäyttölaissa on lähtökohtana, että päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Päätös voidaan kuitenkin panna täy- täntöön lainvoimaa vailla olevana, jos laissa tai asetuksessa niin säädetään, tai jos päätös on luon-teeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, tai jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Sen sijaan, jos asiassa
Hallintolainkäyttölaissa on lähtökohtana, että päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Päätös voidaan kuitenkin panna täy- täntöön lainvoimaa vailla olevana, jos laissa tai asetuksessa niin säädetään, tai jos päätös on luon-teeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, tai jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Sen sijaan, jos asiassa