Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain mu- kaan oikeusasiamies voi tehdä viranomaiselle esi- tyksen tapahtuneen virheen oikaisemiseksi tai epäkohdan korjaamiseksi. Tapahtuneen virheen tai kantelijan oikeuksien loukkauksen hyvittämi-nen oikeusasiamiehen esityksen perusteella on yksi asian sovinnollisen ratkaisun muoto.
Oikeusasiamies on vuosien aikana tehnyt lu- kuisia hyvitysesityksiä. Nämä esitykset ovat useim- miten johtaneet myönteiseen lopputulokseen. Pe-rustuslakivaliokunta on pitänyt (PeVM 12/2010, 2/2016 ja 2/2019 vp) oikeusasiamiehen esityksen te-kemistä asian sopimiseksi ja hyvityksestä selvissä tapauksissa perusteltuna kansalaisen pääsemiseksi oikeuksiinsa, sovinnollisen ratkaisun löytymisek- si ja turhien oikeusriitojen välttämiseksi. Kahdes- sa jälkimmäisessä mietinnöissään valiokunta piti hyvänä kehitystä, jossa oikeusasiamiehen toimin- nan painopiste on siirtynyt yhä selvemmin viran-omaisten toiminnan valvonnasta ihmisten oikeuk- sien edistämiseen. Oikeusasiamiehen hyvitysesi-tyksen perusteita on selvitetty laajemmin vuosien 2011 ja 2012 kertomuksissa (s. 88 ja s. 71).
Kertomusvuonna tehtiin 16 oikeusasiamiehen hyvitysesitystä. Myös kantelujen käsittelyn aikana kansliasta tehty yhteydenotto viranomaiseen joh-ti lukuisissa tapauksissa virheen korjaukseen tai puutteellisen menettelyn oikaisuun ja siten sovin-nollisen ratkaisun aikaansaamiseen. Esimerkiksi kertomusvuonna yhdeksässä poliisin tutkinnan päätöstä koskevassa asiassa jo kantelun selvittä- misen johdosta tai myöhemmin kanteluratkaisun perusteella poliisi päätti aloittaa esitutkinnan.
Monissa muissa ratkaisuissa kantelijoille ja viran-omaisille annettiin ohjausta selostamalla sovellet-tavaa lainsäädäntöä ja oikeus- tai laillisuusvalvon-takäytäntöä sekä käytettävissä olevia muutoksen-hakukeinoja.
Lailla valtion vahingonkorvaustoiminnasta valta-osa valtioon kohdistuvista vahingonkorvausvaa-timuksista on keskitetty Valtiokonttorin käsitel-täväksi. Lakia sovelletaan valtioon kohdistuvan vahingonkorvausvaatimuksen käsittelyyn, jos vaa-timus perustuu valtion viranomaisen virheeseen tai laiminlyöntiin.
Valtiokonttorin kanssa sovitun mukaisesti Val-tiokonttori toimittaa vuosittain kaikki valtion va-hingonkorvaustoiminnasta annetun lain nojalla antamansa korvauspäätökset oikeusasiamiehelle tiedoksi. Valtiokonttorin ilmoituksen mukaan vuonna 2019 Valtiokonttorille esitettiin yhteensä 865 vahingonkorvausvaatimusta. Valtaosa asioista tuli vireille Valtiokonttorille tai asianomaiselle vi-ranomaiselle esitetyllä vahingonkorvausvaatimuk-sella. Kaksi asiaa tuli vireille oikeusasiamiehen hyvitysesityksen kautta. Kanteita valtiota vastaan valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain soveltamisalan piiriin kuuluvissa asioissa nostet-tiin 53. Valtiokonttori antoi vuonna 2019 valtion vahingonkorvaustoiminnasta annetun lain nojal-la yhteensä 815 päätöstä ja maksoi korvauksia yh-teensä 655 940 euroa. Merkittävä osa päätöksistä (484) ja maksetuista korvauksista (282 400 euroa) koskivat oikeusministeriön hallinnonalaa.
Erityisesti valtion oikeusapu- ja edunvalvonta-piirien edunvalvontatoimistoja (yleinen edunval-vonta) koski huomattava joukko korvausratkaisu-ja, joissa summat vaihtelivat muutamien eurojen suuruisista laskujen ja verojen viivästysmaksuista useisiin tuhansiin euroihin. Viimeksi mainituissa korvausperusteena ovat olleet muun muassa nos-tamatta jäänyt kanne, perintään siirtämättä jätetty riidaton saatava, arvo-osuusrekisteriin merkitse-mättä jääneet osakkeet ja erilaiset hakematta jää-neet etuudet (kuten hoito-, toimeentulo-, asumis-, työmarkkina-, vammais- ja elatustuki sekä takuue-läke, Kela-korvaukset, korjausavustukset ja
asia-perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
133
perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
kasmaksujen maksuhuojennukset). Edunvalvojilta oli myös jäänyt irtisanomatta päämiesten tarpeet-tomia vakuutuksia, vuokra-, sähkö- ja jätesopi-muksia, puhelin- ja internetliittymiä sekä turvapu-helinpalveluita ja luottokorttisopimus. Toisaalta vakuutusten ottamatta jättämisestäkin oli aiheu-tunut päämiehille vahinkoa. Puutteet päämiesten asioiden seurannassa aiheuttivat ylivelkaantumis-ta ja niin ikään korvatylivelkaantumis-tavaa vahinkoa, samoin vää-rän henkilön laskujen maksaminen, suorituksen maksaminen väärälle taholle, vanhentuneiden las-kujen maksaminen ja saman laskun maksaminen useampaan kertaan. Myös osakekirjojen katoami-sesta aiheutuneet kuoletuskustannukset korvat-tiin, samoin irtaimen hävittämisestä aiheutunut vahinko sekä vuokrankorotuksen tekemättä jättä-misestä ja vuokran perimättä jättäjättä-misestä aiheu-tuneet vahingot. Myös edunvalvontapalkkiota oli peritty liikaa ja veroilmoituksessa oli jäänyt tuloja ilmoittamatta tai veroilmoitus oli jätetty myöhäs-sä valtion korvausvastuun muodostavalla tavalla.
Valtiokonttori myönsi päätöksellään 18.7.2019 vangille korvausta sen vuoksi, että vankila oli me-netellyt lainvastaisesti kahden asiamiestapaamisen yhteydessä, kun vankiin oli tämän jälkeen perus- teettomasti kohdistettu henkilöntarkastus ja sa-massa yhteydessä hänen hallussaan ollut asianajo- salaisuuden piiriin kuuluva asiakirja-aineisto oli tarkastettu. Apulaisoikeusasiamies oli vuonna 2018 antamassaan päätöksessä katsonut vankilan me-netelleen lainvastaisesti. Valtiokonttori suoritti ih-misoikeusloukkauksista hyvityksenä 2 000 euroa.
Valtiokonttori maksoi päätöksellään 2.12.2019 vangille korvausta aineettomasta vahingosta 500 euroa. Vanki oli vankilassa suoritetussa henkilön-tarkastuksessa pakotettu asettumaan lattialle ase-tetun peilin päälle alastomana, jotta vartijat ovat voineet tarkastaa, ettei hänen nivusiinsa ole ollut piilotettuna kiellettyjä aineita. Apulaisoikeusasia-mies oli arvioinut asiaa vuonna 2018 antamassaan päätöksessä ja todennut, että nivusten, ulkoisten sukupuolielinten, pakaroiden ja peräaukon seikka- peräiset visuaaliset tarkastamiset tarkoittavat ni-menomaan henkilönkatsastusta ja ne menevät puuttuvuudessaan olennaisesti pidemmälle kuin pelkkään riisuuntumiseen velvoittaminen. Henki-löntarkastusta ei saa laajentaa henkilönkatsastuk-seksi ilman laissa säädettyjen edellytysten
täytty-mistä. Apulaisoikeusasiamies katsoi vankilan me-netelleen lain vastaisesti. Valtiokonttorilla ei ollut aihetta arvioida asiaa toisin.
Valtiokonttori maksoi päätöksellään 4.4.2019 vangille korvausta muun muassa elintarvikkeista, jotka olivat vangin mukaan jääneet vankilaan sii-nä vaiheessa, kun hänet oli siirretty toiseen vanki-laan. Vankila kiisti korvausvelvollisuuden, koska vanki on ollut vastuussa hallussaan olevasta omai- suudesta. Valtiokonttori viittasi oikeusasiamiehen ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan laitosmyymä- lästä ostetut elintarvikkeet on annettava vangille uudessa sijoitusvankilassa riippumatta siitä, ovat- ko ne olleet pakattuina sinetöityihin vankilaukkui-hin vai vangin käsimatkatavaroivankilaukkui-hin. Valtiokont- tori katsoi ratkaisukäytännön valossa, että vangin on myös saatava mahdollisuus tuoda elintarvik-keet mukanaan tilanteessa, jossa hänet siirretään uuteen vankilaan. Tapauksen olosuhteissa Valtio-konttori piti uskottavana sitä, ettei vanki ollut voinut saada ruokatarvikkeitaan mukaan toiseen vankilaan, minkä vuoksi ruokatarvikkeet katsot-tiin korvattavaksi.
3.7.1
HYVITYSESITYKSET
Seuraavassa selostetaan oikeusasiamiehen kerto-musvuonna tekemiä hyvitysesityksiä. Kaikkiin esityksiin ei vielä ole saatu viranomaisen vastaus-ta, mihin toimenpiteisiin asia on johtanut.
Lapsen oikeudet
Lapsen kielellisten oikeuksien turvaaminen sijaishuollossa
Kantelijan lapsen äidinkielen eli espanjan osaa-mista ja hänen kulttuuriaan ei ylläpidetty sijais-huollon aikana. Kaupunki oli sijoittanut lapsen si-jaisperheeseen marraskuussa 2015. Sijaisperheessä ei puhuttu espanjaa eikä lapsen koulu järjestänyt espanjankielen opetusta. Lastensuojelu oli ryhty-nyt selvittämään espanjan kielen opetuksen järjes-tämistä vuonna 2017 ja opetus oli alkanut vuoden 2018 alussa. Sijoituksen kahtena ensimmäisenä
vuotena, jolloin lapsi ei saanut opetusta äidinkie-lessään, hänen kielitaitonsa oli heikentynyt ja hän oli menettänyt yhteisen kielen äitinsä kanssa.
AOA totesi, että sijaisperheeseen sijoitettu lapsi oli jäänyt vaille äidinkielensä opetusta yli kahden vuoden ajaksi. Tänä aikana hänen ainoaksi keinok-si ylläpitää äidinkieltään oli jäänyt keskimäärin kerran kuussa toteutetut tapaamiset kantelijan kanssa. Lapsen oikeudella omaan äidinkieleen on vahva liittymä lapsen oikeuteen pitää yhteyttä vanhempiinsa ja muihin läheisiinsä. Lapsen oman äidinkielen oppiminen tai sen säilyttäminen on erityisen tärkeää lapsen identiteetin muodostumi- selle ja kehittymiselle. Lapsen vieraantuminen omasta kulttuuristaan voi olla vahingollista lapsel-le. Lapsen kielellisten oikeuksien toteutumista ei voida jättää pelkästään lapsen ja hänen läheisensä yhteydenpidon varaan, vaan lastensuojelulla on velvollisuus toimia aktiivisesti lapsen kielellisen ja kulttuurisen taustan tukemisessa.
AOA:n mukaan sosiaali- ja terveystoimiala oli laiminlyönyt tämän lastensuojelulaista ilmenevän velvoitteensa, kun se oli ryhtynyt järjestämään äi-dinkielen opetusta kodin ulkopuolelle sijoitetulle lapselle vasta kahden vuoden jälkeen sijoituksen alkamisesta. AOA ei voinut pitää hyväksyttävänä sitä, että perheensä ulkopuolelle sijoitetun lapsen äidinkielen opetuksen järjestäminen oli viipynyt näin kauan, kun kyseessä on yksi maailman valta-kielistä, jonka opetusta järjestetään laajasti myös Suomessa. AOA piti laiminlyöntiä lainvastaisena.
Lapsen oikeus äidinkielensä ylläpitämiseen ei to-teutunut, mikä on saattanut vaikuttaa hänen iden-titeettiinsä ja kulttuuritaustansa ylläpitämiseen ja kehittämiseen ja vaarantaa hänen oikeutensa pi-tää yhteyttä biologiseen vanhempaansa ja muihin läheisiin. AOA esitti, että lapsen perusoikeuksien toteuttamisesta vastuussa ollut kaupunki hyvittää harkitsemallaan tavalla kantelijan lapselle hänen perusoikeuksiensa loukkaukset (125/2018*).
Kaupunki korvasi kaupungin lastensuojelun ai-heuttamana aineettomana vahinkona 5 000 euroa.
Kaupungin lastensuojelu pahoitteli toiminnastaan aiheutunutta vahinkoa.
Oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen Lasten nöyryyttävä ja alistava kohtelu perhehoidossa
Kantelijoina olleet sisarukset arvostelivat heidän kohteluaan perhehoidossa. Kaupungin hyvinvoin- tipalvelut oli pitänyt lasten kohtelua lainvastaise-na, kun kantelijoiden liikkumisvapautta oli rajoi-tettu perhehoitajan omalla päätöksellä rangaistuk-sena lasten käyttäytymisestä tai siitä, etteivät he noudattaneet perhehoitajan määräämiä sääntöjä.
Lisäksi kantelijoiden yhteydenpitoa oli rajoitettu ottamalla puhelimet haltuun ja katkaisemalla nettiyhteys. Hyvinvointipalvelujen selvityksestä ilmeni, että kantelijat eivät saaneet lastensuojelu-lain mukaisia käyttövaroja itselleen siinä määrin, kuin mihin he olisivat lain mukaan olleet oikeu-tettuja. Hyvinvointipalvelut ei myöskään kiistänyt kantelijoiden näkemystä, että heitä oli kohdeltu sijaishuoltopaikassaan epäasiallisesti ja siten las-tensuojelulain vastaisella tavalla.
AOA:n sijaisen mukaan perustuslain turvaa-mat oikeudet eivät kantelijoin tapauksessa toteu-tuneet täysimääräisesti. Hän painotti, että lapsen epäasiallinen ja alistava kohtelu vaarantaa vaka-vasti sijoitetun lapsen etuja ja oikeuksia, erityisesti silloin, kun kyseessä on haavoittuvassa asemassa oleva lapsi, jolla on oikeus saada erityistä suojelua.
AOA:n sijainen esitti, että perusoikeuksien toteut-tamisesta vastuussa ollut kaupungin hyvinvointi-lautakunta hyvittäisi kantelijoille heidän perusoi-keuksiensa loukkaukset (1669* ja 1829/2019*).
Kaupungin hyvinvointipalvelujen mukaan ot-taen huomioon perusoikeusloukkausten ja niiden seuraamusten vakavuus sekä loukkausten kesto kohtuullinen hyvitys oli kullekin lapselle 4 000 eu-roa. Lisäksi korvattiin saamatta jääneet käyttöva-rat kantelijoiden omien ilmoitusten mukaisesti.
perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
135
perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
Vangin sijoittaminen tarkkailuun ja olosuhteet sen aikana
Tarkkailuun käytetty eristysselli on paikka, jossa vanki on vankilan tiukasti kontrolloimassa tilassa ja jossa vangin toimintakykyä on voimakkaasti ra- joitettu. Tarkkailusellissä on muusta tilasta kalte- reilla erotettu tila, jonne kantelija sijoitettiin. Eris-tyssellissä vanki ei siten voine käytännössä aiheut-taa vaaraa ja uhkaa henkilökunnalle.
Kantelija oli joutunut olemaan alasti kädet se-län taakse sidottuna tarkkailuun sijoitettaessa.
Menettelyn loukkaavuutta ja moitittavuutta lisä- si sen varsin pitkäaikainen kesto ja sen tapahtu-minen kameravalvonnassa. Kantelijaa henkilön-tarkastuksessa riisutettaessa toimenpiteeseen oli osallistunut toista sukupuolta oleva henkilö. Kan-telijalta oli perusteetta evätty myös vaatteiden ja vuodevaatteiden saaminen tarkkailuselliin. Kante-lijan olosuhteet tarkkailun aikana olivat säännös-tenvastaiset ja hänen ihmisarvoaan loukkaavat.
AOA:n käsityksen mukaan kantelija oli joutu-nut perustuslain 7 ja 10 §:n sekä EIS:n 8 artiklan vastaisen kohtelun kohteeksi tarkkailuun sijoitta-misen aikana. Hän ei pitänyt poissuljettuna myös-kään Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 3 artiklassa turvattujen oikeuksien loukkaamista, ainakaan artiklassa tarkoitetun halventavan koh-telun kannalta. AOA esitti, että Suomen valtio korvaa kantelijalle hänen epäasiallisen ja ihmisar-voa loukanneen kohtelun (5960/2018*).
Valtiokonttori suoritti kantelijalle ihmisoikeus-loukkauksesta johtuvana hyvityksenä 1 500 euroa.
Potilaan hoito ja kohtelu
Jorvin sairaalan päivystävänä lääkärinä toiminut lääketieteen kandidaatti toimi todennäköisesti rikoslaissa tarkoitetussa pakkotilassa antaessaan hoitohenkilökunnalle luvan käyttää lepositeitä aggressiivisesti päivystyksessä käyttäytyneen kan- telijan liikkumisvapauden rajoittamiseen. AOA totesi, että hän ei ollut vakuuttunut siitä, oliko le- positeisiin asettamisen oikeuttamisen peruste, pakkotila, käsillä enää silloin, kun kantelija saapui akuuttivalvontaan. Kantelijalle laitettiin lepositei-den lisäksi lakanasidos, joka kiinnitettiin vuotee-seen nippusiteillä.
Jorvin sairaalassa oli ilmeisesti ollut yleisesti hy-väksytty lakanan käyttö rajoitustoimenpiteenä.
AOA piti sitä epäasianmukaisena. Lakanan käyttö sidontavälineenä ei täyttänyt viranomaisen tur-vallisuusvaatimuksia eikä lakanan käytöstä ollut annettu ohjeita HUS:ssa. Lakanaa ei olisi saanut käyttää kantelijan sitomiseen. Lakanan käyttö merkitsi erittäin voimakasta puuttumista kanteli-jan ruumiilliseen koskemattomuuteen. AOA piti perusteltuna ja välttämättömänä, että lakanan käyttö rajoitustoimenpiteenä kielletään Jorvissa kaikissa tilanteissa.
AOA totesi, että rajoitustoimenpide on sallittu vain niin kauan kuin pakkotila kestää ja toimen-pide on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttä-mätön. Kantelijan sitomisen jatkaminen ei ollut perusteltua ainakaan sillä perusteella, että tämä joutui odottamaan lääkärin tutkimusta. AOA piti Jorvin sairaalan menettelyä kantelijan hoidossa ja kohtelussa lainvastaisena. Kantelijan kohtelussa oli AOA:n mielestä kysymys ihmisarvon ja henki-lökohtaisen vapauden loukkaamisesta, jotka ovat vastoin perustuslakia ja Euroopan ihmisoikeusso-pimusta. AOA esitti, että HUS hyvittää kantelijaan kohdistetut perus- ja ihmisoikeuksien loukkauk-set. Hän pyysi HUS:ia ilmoittamaan toimenpiteis-tään 31.3.2020 mennessä (5485/2018*).
Työntekijän rokotussuoja kaupungin psykiatrian keskuksessa
Kantelijalle annettiin kirjallinen varoitus rokotus- suojan ottamatta jättämisestä. Varoitusta perustel-tiin sillä, että kantelija ei ollut ottanut tartuntatau- tilain mukaista rokotussuojaa työnantajan keho- tuksesta huolimatta ja että hänellä ei ollut tervey-dellistä syytä olla ottamatta rokotusta. Varoituk-sessa todettiin lisäksi, että mikäli kantelija jatkossa syyllistyy samaan menettelyyn, hänen palvelus-suhteensa tullaan päättämään.
Varoituksen antaminen tulee kysymykseen vi-ranhaltijalain sanamuodon mukaan vain virkasuh-teesta johtuvien velvollisuuksien rikkomisen tai niiden laiminlyönnin seurauksena. Rokotuksesta kieltäytyminen ei merkitse virkasuhteesta johtu-vien velvollisuuksiensa täyttämisen laiminlyön-tiä tai velvollisuuksien rikkomista. Rokottamatto-muus sinällään ei voi olla varoituksen antamisen
peruste, eikä sitä voida oikeudellisesti kestävällä tavalla käyttää perusteena varoitukselle. Kun mui-ta perusteimui-ta ei ollut esitetty, kantelijan perusoi-keuksia henkilökohtaiseen vapauteen ja yksityi-syyden suojaan loukattiin.
Kirjallinen varoitus on ankara työnjohdollinen seuraus perusoikeuden käytöstä, koska siihen liit-tyy irtisanomisuhka. Ankaruutta korostaa myös se, että viranhaltija ei voi erikseen valittaa varoi-tuksesta tuomioistuimeen. Tästä näkökulmasta varoituksen saaneella henkilöllä ei ole käytettävis- sään tehokasta oikeussuojatietä. AOA esitti sairaan- hoitopiirin arvioitavaksi, miten kirjallisen varoi-tuksen antamisesta kantelijalle aiheutunut perus-oikeuksien loukkaus olisi oikaistavissa tai korjat- tavissa, sekä edelleen, miten loukkaus olisi hänel- le hyvitettävissä (1678/2018*).
Sairaanhoitopiiri ilmoitti, että se tulee peru-maan niin kantelijalle kuin muillekin työntekijöille annetut kirjalliset varoitukset influenssarokotusten ottamisen laiminlyönnistä. Sairaanhoitopiiri ei kat-sonut olevan perusteita erillisen hyvityksen suorit-tamiselle. Perusoikeuksien loukkaus tulee korjatuksi varoitusten perumisella. Työnantaja oli muuttanut jo aiemmin rokotuskäytäntöä ja influenssarokotuk-sen ottaminen on työntekijöille vapaaehtoista.
Sananvapaus ja julkisuus
Virkamiehelle annettu kirjallinen varoitus Sivistysjohtaja oli katsonut, että kantelijan sivis-tyslautakunnalle ja joillekin kaupunginvaltuuston jäsenille lähettämä kirjelmä sisälsi kantelijan esi-miehiä eli sivistysjohtajaa ja lukiojohtajaa kohtaan syytöksiä epärehellisestä toiminnasta sekä asetti toisen koulun rehtorin kuulopuheiden perusteella epäedulliseen valoon. Sivistysjohtaja antoi kante-lijalle kirjallisen varoituksen, jonka perusteena oli luottamusmiehille lähetetty kirjelmä, toiminta työnantajan ohjeiden vastaisesti ja epäasiallinen käyttäytyminen infotilaisuudessa.
AOA:n sijaisen mukaan kantelija oli kokenut, ettei sivistyslautakunnalla ollut käytettävissään kaikkea lukioiden yhdistämisprosessiin liittyvää tietoa, mistä johtuen hän oli halunnut tuoda omia ja edustamansa lukion näkemyksiä lukioiden yh-distämisestä päättävän sivistyslautakunnan
tie-toon. Tällaista toimintaa voidaan tällaisessa asia-yhteydessä sinänsä pitää luontevasti rehtorin roo-liin kuuluvana. Toisaalta lojaalisuusvelvollisuus nimenomaan edellyttää, että koetuista epäkohdis-ta tulee lähtökohepäkohdis-taisesti ilmoitepäkohdis-taa ensin työnanepäkohdis-ta- työnanta-jalle, jota tässä yhteydessä voidaan myös sivistys-lautakunnan katsoa edustavan. Näin ollen kante-lijan toimintaa voidaan tästä näkökulmasta pitää lojaalisuusvelvollisuuden mukaisena.
AOA:n sijaisen mukaan kutsua sivistyslauta-kunnan jäsenille, rehtorin käytöstä info-tilaisuu-dessa ja rehtorin kirjelmöintiä luottamushenkilöil-le ei voitu oikeudellisesti kestävällä tavalla käyttää perusteena kirjalliselle varoitukselle sananvapau-den käytön johdosta. Kun muita perusteita ei esi-tetty, kantelijan sananvapautta oli loukattu. AOA:n sijainen esitti kaupungin arvioitavaksi, miten kir-jallisen varoituksen antamisesta lukion A rehto-rille aiheutunut sananvapauden loukkaus olisi oi-kaistavissa tai korjattavissa, sekä edelleen, miten loukkaus olisi hänelle hyvitettävissä (3343/2019).
Kaupunginhallitus ilmoitti, että se suhtautuu vakavasti ihmisoikeuksien turvaamiseen ja pyrkii kaikessa toiminnassaan noudattamaan perustus-lakia ja Euroopan ihmisoikeussopimusta. AOA:n sijaisen päätöksen johdosta kaupunki oli käynyt ja käy läpi työnjohdolliset prosessit mukaan lukein varoituksenantoprosessin, jotta se voi varmistaa, ettei näissä toimenpiteissä rikota kenenkään ihmis-oikeuksia. Kaupunginhallitus ei kuitenkaan ilmoit-tanut oikaisevansa tai korjaavansa kirjallisen va-roituksen antamisesta aiheutunutta sanavapauden loukkausta.
Asiakirjapyynnön käsittely
Kantelija oli esittänyt Lounais-Suomen poliisilai-tokselle sähköpostitse yksilöidyn tietopyynnön, joka liittyi häntä koskevaan rikosasiaan. Kyse oli julkisuuslaissa tarkoitetusta asiakirjapyynnöstä.
Poliisilaitoksella asiaa oli kuitenkin käsitelty todis- tuksen antamisena poliisin toimenpiteestä. Vai- kutti siltä, ettei poliisilaitoksella tunnistettu sitä, että kyse oli asiakirjapyynnöstä, johon vastaami-sessa tulee noudattaa viranmaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslain) menet- telysäännöksiä. Poliisilaitos oli toimittanut kante-lijalle osan tiedoista todistuksen muodossa säh-
perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
137
perus- ja ihmisoikeudet
�.� oikeusasiamiehen hyvitysesitykset
köpostitse. Kantelija oli maksanut 26 euroa polii- silaitoksen hänelle sähköpostitse antamasta todis-tuksesta.
Asiakirjapyynnön käsittelyssä ei ole noudatet-tu julkisuuslain mukaisia menettelysäännöksiä.
Käytettävissä olevan aineiston perusteella oli epä-selvää, oliko kantelijan asiakirjapyyntöä edelleen-kään käsitelty poliisilaitoksella julkisuuslain edel-lyttämällä tavalla. OA:n mukaan poliisilaitoksen tulisi huolehtia siitä, että asiakirjapyyntö käsitel-lään julkisuuslain säännösten mukaisesti siten, että julkiset asiakirjat toimitetaan kantelijalle ja tarvittaessa tehdään valituskelpoinen päätös siitä, jos asiakirjoja ei joltain osin voida toimittaa kante-lijalle. Poliisilaitoksen tulisi myös huolehtia, että kantelijalta virheellisesti peritty maksu palaute-taan hänelle (2049/2018*).
Poliisilaitos palautti kantelijalle aiheettomasti perityn maksun. Menettelyn virheellisyydestä ei po-liisilaitoksen mukaan ollut epäselvyyttä. Poliisilai-tos toimii OA:n päätöksen määrittelemin tavoin.
Oikeus sosiaaliturvaan
Ihmiskaupan uhrin sosiaalihuollon auttamistoimet
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto pyysi kan-sallisena ihmiskaupparaportoijana tutkimaan, oli- ko kaupungin sosiaalitoimi noudattanut kansain- välistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ih-miskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettua lakia ja täyttänyt velvollisuutensa järjes-tää auttamistoimet törkeän ihmiskaupan uhriksi joutuneelle suomalaiselle henkilölle. Pyyntöä kos-keva asia oli tullut kansalliselle ihmiskaupparapor-toijalle rikosoikeudelliseen prosessiin liittyvänä neuvontapyyntönä.
AOA totesi arvioinnissaan, että ihmiskaupan uhrit ovat haavoittuvassa asemassa ja erityisen avun ja suojelun tarpeessa. Ihmiskaupan uhriksi tunnistetun henkilön erityisasema perustuu Suo-mea velvoittavaan kansainväliseen sääntelyyn ja kansalliseen lainsäädäntöön. Suomessa on perus-tuslain tasolla turvattu perusoikeutena sosiaalisten oikeuksien toteutuminen, mikä sisältää oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Tässä asiassa asiakas oli virallisesti tunnistettu ih-miskaupan uhriksi ja otettu ihih-miskaupan uhrien auttamisjärjestelmän piiriin. Asiassa ei siis ollut epäselvyyttä siitä, että asiakas oli auttamislaissa tarkoitettu auttamistoimiin oikeutettu ihmiskau-pan uhri.
AOA:n mukaan kaupungin sosiaalitoimi oli olennaisesti laiminlyönyt velvollisuutensa järjes-tää asiakkaalle tarpeen mukaisia sosiaalihuolto-laissa tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia. Koska palveluja ei annettu, eikä niitä edes suunniteltu oi-kea-aikaisesti, asiakkaalla ei ollut myöskään mah-dollisuutta osallistua palvelujensa suunnitteluun ja niiden toteuttamiseen siten, kuin asiakaslaissa säädetään. Asiassa ei arvioitu kokonaisvaltaisesti asiakkaan etua, eikä sosiaalihuoltolain edellyttä-mällä tavalla kiinnitetty huomiota siihen, miten eri toimintatavat ja ratkaisut parhaiten olisivat tur-vanneet asiakkaan hyvinvoinnin, itsenäisen suo-riutumisen ja omatoimisuuden vahvistumisen, tarpeisiin nähden oikea-aikaisen, oikeanlaisen ja riittävän tuen. Sosiaalitoimi ei tunnistanut asia-kasta sosiaalihuoltolain mukaiseksi erityistä tukea tarvitsevaksi henkilöksi, eikä asiakkaalle siten ol-lut myöskään tehty erityisen tuen päätöksiä siten, kuin sosiaalihuoltolaissa säädetään.
AOA:n mukaan menettely oli lainvastainen.
Asiakkaan tarvitsemien ihmiskaupan uhrille tar-koitettujen auttamistoimien ja hänen sosiaalihuol-tonsa järjestämisessä oli ollut vakavia puutteita.
Perustuslain turvaamat oikeudet eivät asiakkaan tapauksessa toteutuneet. Tämän vuoksi AOA esit-ti, että perusoikeuksien toteuttamisesta vastuussa ollut kaupungin perusturva- ja terveyslautakunta hyvittää asiakkaalle hänen perusoikeuksiensa loukkaukset (3489/2017*).
Perusturva- ja terveyslautakunta päätökses- sään katsoi, että asiakkaalle suoritetaan perusoi-keuksien loukkaamisen osalta hyvityksenä yhteen-sä 3 900,00 euroa. Liyhteen-säksi kaupungin sosiaalitoi- mi pyysi ihmiskaupan uhrilta anteeksi virheellistä menettelyään lain soveltamisessa.
Laiminlyönti kerryttää itsenäistymisvaroja AOA:n mukaan A:n kaupungin sosiaali- ja terveys-toimi oli laiminlyönyt itsenäistymisvarojen asian-mukaisen kerryttämisen kantelijalle elatustukilain voimaantulon jälkeen. Elatusavun vahvistamisek-si oli ryhdytty toimenpiteivahvistamisek-siin syyskuussa 2014, jolloin kantelijan silloisilta huoltajilta on pyydetty suostumus edunvalvojan hakemiseen huoltajien sijaan elatusapuasiaa varten. Tämän jälkeen asia oli edennyt, mutta elatusavun vahvistamisen ja elatustuen hakemisen jälkeen itsenäistymiseen tarkoitettuja varoja oli alkanut kertyä vasta mar-raskuussa 2016, yli kaksi vuotta sen jälkeen, kun asiassa oli aloitettu aktiiviset toimenpiteet. Vuon-na 2014 oli tehty päätös opintotuen perimisestä itsenäistymisvaroja varten. Asiassa ei ollut kaan selvitystä siitä, miksi opintotuesta ei kuiten-kaan kertynyt kantelijalle itsenäistymisvaroja.
AOA otti asian arvioinnissa huomioon myös sen, että selvityksen mukaan myös kantelijan itse- näistymisvarojen täydentämiseen harkinnanvarai- sesti hänen tarpeittensa perusteella oli suhtaudut-tu kielteisesti. Asiaa ei harkitsuhtaudut-tu nuoren yksilöllis-ten tarpeiden ja olosuhteiden valossa. Itsenäisty-misvaroista ei myöskään näyttäisi tehdyn päätös-tä, johon kantelija olisi voinut hakea muutosta.
Asiassa syntyi vaikutelma lainvastaisen enimmäis-määrän soveltamisesta. Myöskään jälkihuollon kustannusten korvaamista ei arvioitu asianmukai-sesti eikä kantelijalle annettu näistäkään valitus-kelpoista päätöstä.
AOA katsoi, että A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimi oli menetellyt lainvastaisesti. Kan-telijalle oli todennäköisesti aiheutettu taloudel-lisen menetys, jonka suuruutta ei kuitenkaan ol-lut mahdollista jälkikäteen arvioida. Kantelija oli
AOA katsoi, että A:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimi oli menetellyt lainvastaisesti. Kan-telijalle oli todennäköisesti aiheutettu taloudel-lisen menetys, jonka suuruutta ei kuitenkaan ol-lut mahdollista jälkikäteen arvioida. Kantelija oli