Seuraus ulottuvuus

Ammatillisen arvostuksen teoreettisen kehyksen viimeisenä ulottuvuutena esitän seu-rausulottuvuuden. Ammatillinen arvostus toteutuessaan ilmenee positiivisena stressinä, luot-tamuksena ja sitoutumisena. Seurausulottuvuus on kokonaisuudessaan ammatillisen arvos-tuksen toteutumisen seuraus.

Stressi

Stressi on mukana ammatillisen arvostuksen seurausulottuvuudessa osoituksena siitä, että on tärkeää tunnistaa psykososiaaliset ympäristötekijät yksilön kokemuksissa työssään.

Stressi voi olla positiivista tai negatiivista – riippuen kontekstista (Juuti 2006, 107 – 112).

Positiivinen stressi voi auttaa yksilöä toimimaan tehokkaasti, itseohjautuvasti ja sopivan kriittisesti omaa tekemistä kohtaan. Jos yksilö kohtaa epäkohtia esimerkiksi työyhteisössä ilmenevän ulottuvuuden tekijöissä, stressi kääntyy negatiiviseksi – uuvuttavaksi stressiksi.

Kyseessä on psykososiaaliset häiriötekijät, jotka vaikuttavat yksilön odotuksiin, työympä-ristön toimivuuteen ja yleisesti työoloihin. (Forastieri 2016, 13.)

Maailman muuttuessa yhä hektisemmäksi tavoitteiden kohdistuessa kasvuun, uudistamiseen ja muutosvalmiuteen, työssä kohdataan yhä useammin voimakkaitakin vaatimuksia. Jokai-sen on pystyttävä tuomaan oma osansa työhön ja oltava valmis joustamaan ja kehittämään osaamistaan. Työn vaatimusten yhä kasvaessa, yksilölle saattaa aiheutua huomattavaa stres-siä työssä selviämisessä ja valmiudessa uudistua. (Forastieri 2016, 12.) Ei siis riitä, että yk-silö saa mahdollisuuden toteuttaa itseään tai vaikuttaa työhönsä. Nämä tarvitsevat rinnalle työyhteisön tuen, myönteisen ilmapiirin ja tasapuolisen kohtelun – arvostuksen.

Esimerkiksi johtamiskäytänteiden, työn vaatimusten ja vaikuttamismahdollisuuksien näkö-kulmasta stressi voidaan kokea hyvinkin eri tavalla verrattuna kollegaan. Keskeisintä kui-tenkin on, että työtehtävillä tulee olla selkeä suunta ja tarkoitus – miksi, miten ja milloin.

Yksilöstä rakentuvan ulottuvuuden tekijöillä, kuten työn vaatimukset ja niihin saatava tuki edesauttavat stressin hallinnoimista niin itsenäisesti kuin myös työyhteisön tuen avulla.

Juuti (2006) tuo kirjassaan esille, että kiire ja työn kuormittavuus voivat aiheuttaa yksilölle kohtuutonta painetta selviytyä työtehtävistään. Negatiivisen stressin seurauksena ilmenee

hajamielisyyttä ja unohtelua, paniikinomaista toimintaa, jossa työn teho on vaarassa madal-tua merkittävästi (emt., 113). Myös Viitala (2007) selvittää kirjassaan negatiivisen stressin vaikutuksia työssä onnistumiseen. Työn kohtuuton kuormittavuus ja tunne siitä, että on jää-nyt yksin haasteidensa parissa, voivat pahimmillaan johtaa pitkiin sairauslomiin ja irtisanou-tumisiin. Työyhteisössä tulisikin kiinnittää huomiota yksilöiden työtehtävien hoitamiseen negatiivisten stressikokemusten keskellä, ja löytää keinoja puuttua työssä koettuihin tuntei-siin. (Emt., 219.) Yhteistyöongelmat aiheuttavat voimistunutta negatiivista stressikoke-musta, ja toisaalta negatiivinen stressi aiheuttaa yhteistyöongelmia (Salin 2015, 69).

Negatiivinen stressi, joka on muodostunut psykososiaalisista häiriötekijöistä (Forastieri 2016, 13), on ammatillisen arvostuksen ilmentymisen vaarallinen murentaja. Stressaantunut työntekijä kokee olevansa väheksytty, näkymätön, eikä näin ollen miellä olevansa arvostettu työyhteisössään. Valitettavan ajankohtainen teema kiusaaminen on tutkittu olevan yksi mer-kittävimpiä stressitekijöitä työssä. (Agervold & Mikkelsen 2004, 336 – 337.) Vaikka kiu-saaminen ei ole tämän tutkielman pääteema, kiukiu-saaminen liittyy vahvasti työilmapiiriin, ja sen kautta ammatilliseen arvostukseen. Ammatillinen arvostus rakentuu yksilöstä itsestään kokemusten kautta. Olettaisin kiusaamisen olevan yhteydessä ammatillisen arvostuksen ra-kenteisiin. Yksilö ajautuu kiusaamaan, kun oma oleminen työyhteisössä ei vastaa odotuksia, osaamista tai tarpeita. Vastavuoroisesti kiusattu kokee olonsa arvottomaksi työyhteisössä, jos osaaminen sivuutetaan, kykyjä vähätellään tai yksilö ei saa ääntään kuuluviin. Oli ky-seessä kiusaaja tai kiusattu, tilanne vaikuttaa ammatillisen arvostuksen kokemuksiin ja ai-heuttaa stressaavaa tilannetta työssä.

Stressitekijät työssä ovat merkittäviä jo sen takia, että negatiivisen stressin sekä niistä aiheu-tuvien konfliktien seurauksena työyhteisössä vallitsee ilmapiiri, joka on vaarassa vaikeuttaa yhteistyötä. Työyhteisön jäsenten alkaessa vältellä stressaavia tilanteita, työ alkaa tuntua en-tistä kuormittavammalta ja työyhteisössä elo muodostuu haastavaksi ja ahdistavaksi. (Hut-chinson & Hurley 2013, 555.)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että psykososiaalisten ympäristötekijöiden ongelmat ja epä-selvyydet aiheutuvat työyhteisössä vallitsevasta negatiivisesta ilmapiiristä. Pitkälle jatkues-saan negatiivisella stressillä on kauaskantoisia seurauksia, kuten itseluottamuksen heikkene-mistä ja sitoutumattomuutta työhönsä ja työyhteisöönsä. (Skogstad ym. 2011, 478; Salin

2015, 69.) On myös tutkittu, että yksilö kokee stressaavaksi, kun yksilöllisiä tavoitteita, tar-peita ja odotuksia ei huomioida tai tunnisteta työyhteisössä, jossa toimii (Forastieri 2016, 14).

Johtamiskäytänteillä, työn vaatimuksilla ja epäselvillä odotuksilla on merkittävä vaikutus negatiivisen stressin syntymiselle. Stressitekijät, jotka muotoutuvat johtamisongelmista, vai-kuttavat myös työn tehokkuuteen, sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen niin työyhteisön muiden jäsenten, kuin myös organisaation johdon kanssa (Mucci ym. 2015, 673).

Stressin määrittelyssä negatiivinen näkökulma tukee ammatillisen arvostuksen rakentumi-sen ja ilmenemirakentumi-sen tärkeyttä. Positiivirakentumi-sen stressin avulla yksilö saa itsestään enemmän irti työnteolle, ja on osaltaan auttamassa sopeutumaan esimerkiksi työtehtävien muutoksissa.

Luottamus

Luottamuksen edellytys ilmenee niin johtamiskäytänteistä kuin myös omaan työhön vaikut-tamisen mahdollisuudesta. Lisäksi luottamuksen syntyyn vaikuttaa sosiaalinen ilmapiiri.

(Skogstad ym. 2011, 478.) Ammatillisen arvostuksen teoreettisessa kehyksessä luottamus on seurausta niin työyhteisöstä ilmenevien kuin myös yksilöstä rakentuvien tekijöiden to-teutumisesta.

Luottamus ilmenee eritoten sosiaalisen ilmapiirin kontekstissa. Jos työyhteisössä vallitsee positiivinen ilmapiiri, jossa niin esihenkilön kuin myös kollegoiden keskinäisessä vuorovai-kutuksessa näyttäytyy arvostus, luottamuksen on mahdollista toteutua (Skogstad ym. 2011, 478; Park, Cho & Hong 2015, 90 – 93). Edellisten lukujen mukaisesti sosiaalisen ilmapiirin ohella esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, työyhteisössä saatu tuki ja tie-don kulku ovat luottamuksen muodostumiselle merkittäviä tekijöitä. Luottamus on sidok-sissa myös muihin seurausulottuvuuden tekijöihin. Luottamus auttaa sietämään stressiä, sekä edesauttaa yksilön sitoutumista työhönsä, työyhteisöönsä ja organisaatioon (Rouse & Al-Maqbali 2014, 193).

Luottamus vahvistaa kykyä yhteistyöhön, ja toisaalta yhteistyö muodostaa luottamuksen il-mapiiriä. Luottamus rakentuu hitaasti kokemusten kautta, mutta sen voi menettää hyvinkin nopeasti. (Park ym. 2015, 93.) Tunnistamalla ammatillisen arvostuksen ulottuvuuksien teki-jöitä, luottamus on mahdollista palauttaa.

Työhön sitoutuminen

Työhön sitoutumisen kääntöpuolena on poissaolot työssä kohdattujen ongelmien takia (Ca-talina-Romero, Sainz, Pastrana-Jiménez, García-Diéguez, Irízar-Munõz, Aleixandre-Chiva, Gonzalez-Quintela & Calvo-Bonacho 2015, 210), jotka aiheuttavat merkittäviä kustannuk-sia organisaatiolle (Ariza-Montes ym. 2016, 818). Nämä syyt olisi mahdollista huomioida jo ennaltaehkäisevästi ammatillisen arvostuksen ymmärtämisen avulla.

Työhön sitoutumiseen vaikuttaa kokemus siitä, saako riittävästi haasteita työssään ja saako osakseen luottamusta (Agervold & Mikkelsen 2004, 338). Työhön sitoutumiseen vaikuttaa työssä saatu tuki, sekä tiedon kulku. Työhön sitoutumiseen vaikuttavat myös suurelta osin negatiivinen kohtelu työyhteisössä, jonka seurauksena myös oman työn hallinta heikentyy.

Negatiiviseen kohteluun lukeutuvat niin sosiaaliset suhteet, ilmapiiri kuin johtamiskäytän-teetkin. (Skogstad ym. 2011, 479.)

Työyhteisö ja sen ilmapiiri näyttäytyvät merkittävänä tekijänä kokemuksiin työstään. Ilma-piirin ollessa negatiivinen, työyhteisön jäsen kokee epämiellyttäviä tunteita työtään kohtaan, jonka seurauksena sitoutuminen kärsii. (Agervold 2009, 268.) Negatiivinen työilmapiiri voi johtaa työyhteisön jäsenien sitoutumattomuuteen työhönsä ja työtehtäviinsä, joka voi pahim-millaan aiheuttaa irtisanoutumisia (Van Rooyen & McCormack 2013, 95; Beirne & Hunter 2012, 596; Mucci ym. 2015, 674). Seurausulottuvuuden vaikutukset ovat siis merkittävässä roolissa myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Aito välittäminen ja kiinnostus omaa työtä kohtaan ovat sidoksissa tunteisiin ja kokemuk-siin, jonka myötä sitoutuminen työhön ja työtehtäviin vahvistuu. Työstään välittämisen ohella vahvistuu ylpeys omasta työstään, jolloin yksilö ikään kuin kasvaa osaksi työyhteisöä ja omiin työtehtäviin. Riskinä on kuitenkin liiallinen työhön sitoutuminen ja työtehtävien sekä arjen sekoittuminen, jolla voi olla myös työstä irrottautumiseen johtavia vaikutuksia.

(Henderson 2001, 130 – 135.) Liiallinen sitoutuminen omiin työtehtäviin voi myös vaikeut-taa kykyyn ajatella uudesvaikeut-taan ja kehittää työtehtäviään. Ammatillista arvostusta rakentavien ja ilmentävien tekijöiden tulisi olla tasapainossa ja huomioida yksilöllisiä odotuksia työelä-mästään, jotta sitoutuminen voisi toteutua niin yksilöä kuin myös organisaatiota hyödyttä-vällä tavalla.

Sitoutuminen on oletettavasti hieman erilaisten ammatillisen arvostuksen tekijöiden aikaan-saannos alakohtaisesti. Hypoteettisesti kirurgin sitoutuminen koetaan vahvasti yksilöstä

ra-kentuvan ulottuvuuden kautta, jolloin onnistumiset koetaan vahvasti omana aikaansaannok-sena. Ongelmatilanteet saatetaan kohdistaa työyhteisössä ilmenevän ulottuvuuden syyksi herkemmin kuin esimerkiksi myynnin parissa. (Henderson 2001, 132.) Oletettavasti myyn-titehtävissä toimiva alan asiantuntija saattaa kohdistaa epäonnistumisen syyn itseensä. Ym-märrys ammatillisen arvostuksen ulottuvuuksista voivat selventää sitoutumisen muodostu-mista.

Kuvio 5. Seurausulottuvuus

Ammatillisen arvostuksen toteutumisen avulla yksilö kokee positiivista stressiä, luottamusta niin itseensä kuin myös muihin, ja sitoutuu työhön ja organisaatioon. Seurausulottuvuuden tekijöiden avulla yksilö haluaa kehittää osaamistaan ja tehdä aina parhaimpansa.