Ammatillisuus on koulutusta, osaamista ja kasvua. Ammatillisuus on osoitus siitä, että ky-kenee selviytymään työssään. Yksilö voi kokea omaavansa valmiuksia työtehtävien hoita-miselle, mutta todellinen osaaminen ilmenee tavassa, jolla työyhteisön jäsenet osoittavat tun-nistavansa yksilön ammatillisuuden.
Tiivistetty määritelmä arvostuksesta ja ammatillisuudesta
Arvostuksen ja ammatillisuuden käsitteiden määrittely on haastavaa. Erillään ne sisältävät erilaisia tulkintoja, kuin yhdistettynä kokonaiseksi ilmiöksi. Arvostuksen määrittelyssä voi-daan keskittyä ihmisen elämään yleisesti, kun taas ammatillisuus on tietynlainen velvoite yhteiskunnan jäsenenä. Tässä tutkielmassa arvostuksen ja ammatillisuuden konteksti on yk-silön osaamisen toteutuminen työssään ja sen myötä vahvistuva arvostus.
Koulutus ja osaaminen Ammatillinen kasvu
• Opeteltu tieto ja taito
• Itsetunto, ammatti-identiteetti
• Oman työn hallinta
• Vuorovaikutukselli-nen työyhteisö
Määrittelin arvostuksen yksilön sisäisen arvostuksen kautta, jossa itsetunto, merkitykselli-syyden tunne ja odotukset näyttäytyvät arvostuksen pohjana. Tämän lisäksi ulkoinen arvos-tus muovaa käsitystä niin itsestä kuin myös työyhteisöstä. Ulkoinen arvosarvos-tus saadaan näky-väksi vuorovaikutuksen avulla, jossa yksilö odottaa tulevansa huomioiduksi ja hyväksytyksi.
Ammatillisuus ei yksistään riitä tarkastelemaan niitä tekijöitä, joita yksilö odottaa työelä-mältään. Ammatillisuus ja osaaminen saadaan koulutuksen ja työkokemuksen avulla, sekä ajan kanssa muokkautuvana käsityksenä itsestään tietyssä työtehtävässä. Arvostus sen sijaan on niitä tekijöitä, jotka ovat yksilön elämässä osana työyhteisöä. Yhdessä ammatillisuus ja arvostus – ammatillisena arvostuksena, voi osoittaa suunnan syvemmälle työelämän ym-märrykseen yksilön näkökulmasta. Arvostuksen ja ammatillisuuden avulla yksilö tunnistaa mitä haluaa työelämältään. Yksilö kykenee arvioimaan, tarvitseeko lisää koulutusta, koke-musta tietyssä työtehtävässä, tai tukea. Arvostettuna yksilö on rehellisempi omien odotusten ja osaamisen suhteen. Kun nämä ovat tasapainossa, yksilö tavoittelee merkityksellisyyttä ja huomioimista niin oman työn kautta, kuin myös työyhteisön jäsenenä.
2.3 Psykososiaaliset ympäristötekijät
Tämän päivän työelämässä muutokset ovat normi. Työelämässä onnistumisessa tarvitaan yhä enemmän vankkaa koulutusta ja osaamista työn tekemiselle ja uudistamiselle. Arvostus luo yksilölle motivaatiota kehittää omaa ammatillisuutta jatkuvasti, jotta omaa työtään ky-kenee hallitsemaan vaatimusten ja muutosten mukaisesti. Työilmapiirin tulisi tukea tiedon jakamista, jota esimerkiksi johtamiskäytänteillä tuetaan. Työn vaatimukset, ilmapiiri työyh-teisössä, johtamiskäytänteet ja tiedon jakaminen johdattavat psykososiaalisten ympäristöte-kijöiden pariin.
Psykososiaaliset ympäristötekijät yksilön työelämäkokemuksissa saavat tukea työ- ja elin-keinoministeriön teettämästä vuoden 2017 työolobarometristä, jossa tulokset antavat suun-taa sellaisille tekijöille, kuten vaikuttamismahdollisuudet, osallistaminen, osaamisen kehit-täminen ja tiedon jakaminen. Lisäksi yhteistyö on näiden tekijöiden ohella tärkeä tekijä on-nistunutta työntekoa. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2018, 110.)
Psykososiaalisten ympäristötekijöiden tunnistaminen on merkittävää yksilön hyvinvoinnin ja sitoutumisen näkökulmasta. Vuorovaikutuksellinen ilmapiiri työyhteisössä, jossa tietoa
jaetaan, yksilölle annetaan vaikuttamismahdollisuuksia, ja esihenkilön kanssa kommuni-kointi on vaivatonta, edistää luottamusta ja sitoutumista organisaatioon (Työ- ja elinkeino-ministeriö 2018, 96).
Psykososiaalisia ympäristötekijöitä voi tarkastella myös kuormitustekijöiden näkökulmasta.
Yksilön kokiessa epävarmuutta työssään esimerkiksi epäselvien tavoitteiden, jatkuvan kii-reen ja liian suuren vastuun kontekstissa, aiheutuu siitä tyytymättömyyttä esihenkilötyöhön ja haasteita yhteistyöhön. Lisäksi yksilö voi kokea, ettei ole mahdollisuutta itsensä kehittä-miseen, josta voi työn muuttuessa aiheutua työn hallinnan ongelmia. (Työturvallisuuskeskus 2018.)
Työyhteisön ollessa vuorovaikutteinen, jossa yksilö saa esihenkilön ja työyhteisön tuen, pa-lautetta ja vaikuttamismahdollisuuksia, työ koetaan palkitsevana ja merkityksellisenä. Yk-silö on myös kiireen keskellä optimistinen, sinnikäs ja joustava hyvällä itsetunnolla varus-tettuna. (Työturvallisuuskeskus 2018.)
Psykososiaaliset ympäristötekijät ilmenevät yksilöstä ja työyhteisöstä. Ne muokkaavat työ-elämäkokemusta arvostuksen ja ammatillisuuden odotuksiin ja tarpeisiin nähden. Itseään ar-vostava, sekä arvostusta kaipaava yksilö haluaa vaikuttaa omaan työntekoonsa. Sitä voidaan edistää arvostavalla ilmapiirillä, jossa tarjotaan tarvittaessa tukea työssä onnistumiseen.
Omaa ammatillisuutta kykenee osoittamaan työn vaatimusten keskellä, jossa kannustavan johtamisen ja tiedon jakamisen avulla saavutetaan toimivaa yhteistyötä (Hyppänen 2013, 296).
Yhteenveto ammatillisen arvostuksen lähtökohdista
Tutkielmassa on muodostettu ammatillisen arvostuksen lähtökohdat. Kokonaisuus hahmot-tui ensiksi arvostuksen määrittelyllä, jonka perspektiivi on yksilö työelämässä. Tämän jäl-keen määriteltiin ammatillisuus, joka mahdollistaa arvostuksen kokemusta työyhteisön jäse-nenä osaamisen kautta. Arvostus ja ammatillisuus yhdistyvät psykososiaalisilla ympäristö-tekijöillä, joiden avulla kykenen jäsentämään ammatillisen arvostuksen teoreettisen koko-naisuuden.
Kuviossa 1 esitän, miksi ammatillisen arvostuksen jäsentely rakennetaan kehämäisenä pro-sessina. Perustelen sen siten, että ammatillista arvostusta ei kykene määrittelemään ilman
sen syvimpien lähtökohtien tarkastelua. Arvostus ja sitä täydentävä ammatillisuus ovat taus-talla niin yksilöstä rakentuvien kuin myös työyhteisössä ilmenevien ympäristötekijöiden ko-konaisuudessa.
Kuvio 1. Ammatillisen arvostuksen lähtökohdat
Psykososiaaliset ympäristötekijät ovat kehä, joka liimaa arvostuksen ja ammatillisuuden yh-teen. Ammatillista arvostusta pystyy siis jäsentämään psykososiaalisten ympäristötekijöiden avulla. Näistä lähtökohdista kykenen selkeyttämään, kuinka rajaan tiedon haun, jotta amma-tillisen arvostuksen teoreettinen kehys on mahdollista muodostaa.
2.4 Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Jäsensin ammatillisen arvostuksen teoreettisen kehyksen psykososiaalisten ympäristöteki-jöiden avulla. Tiedon hakua toteutin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Systemaatti-nen kirjallisuuskatsaus antoi varmuutta niille tekijöille, jotka alkoivat valikoitua osaksi am-matillisen arvostuksen ilmiön muodostamista.
ARVOSTUS
AMMATILLISUUS
PSYKOSOSI-AALISET YMPÄRISTÖ-TEKIJÄT
Ammatillisen arvostuksen teoreettiseen kehykseen johtavassa tiedon haussa löydettyjen tut-kimusartikkeleiden pohjalta käsitteellistäminen alkoi tarkentua. Psykososiaaliset ympäristö-tekijät olivat tärkein kriteeri, jonka perusteella artikkelit valikoituivat. Huomioin tutkimusar-tikkelien tutkimukselliset lähestymistavat, mutta ne eivät olleet tärkein kriteeri. Merkittä-vämpi kriteeri oli, että niissä tutkitaan niitä psykososiaalisia ympäristötekijöitä, jotka tämän tutkielman taustakartoitukseen ovat ammatillisen arvostuksen mukaisesti hahmottuneet.
(Metsämuuronen 2005, 579.) Lisäksi tutkimusartikkeleissa kiinnitin huomiota niiden tutki-muskohteiden monipuolisuuteen, sekä julkaisuvuoteen.
Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa keskeisessä roolissa on hakutermien valinta (Sal-minen 2010, 10). Termeinä käytin esimerkiksi psychosocial environment, job demands, self appreciation, knowledge sharing. Artikkeleiden valinnassa myös yksi kriteeri oli niiden kes-kinäinen yhteys. Ensimmäisten artikkeleiden löydyttyä tutustuin lähdeluetteloihin ja poimin niistä mukaan relevantteja artikkeleita luomaan ammatillisen arvostuksen teoreettista viite-kehystä. (Johansson 2007, 5 – 7; Metsämuuronen 2003, 16 – 18.) Hain 30 kansainvälistä ja vertaisarvioitua tutkimusartikkelia 2000 – 2010-luvulta. Tiedonhakuun käytin esimerkiksi UEF Finna-tietokantaa ja Google Scholaria. Lisäksi selasin artikkelijulkaisuja kasvatustie-teellisistä ja käyttäytymistiekasvatustie-teellisistä lehdistä, kuten Aikuiskasvatus, Journal of Organizati-onal Behavior ja InternatiOrganizati-onal Journal of Workplace Health Management. Hain tietoa myös suomalaisesta kirjallisuudesta täydentämään lähteitä.
Psykososiaalisten ympäristötekijöiden perusteella tutustuin Copenhagen Psychosocial Questionnaire (COPSOQ) kansainvälisen tiedeyhteisön sivustoon, jossa on luotu kysymys-patteristo työyhteisötutkimusten pohjalle (COPSOQ International Network 2019). Arvos-tuksen ja ammatillisuuden pohjalta, sekä tehtyjä työyhteisötutkimuksia selaillessa alkoi muodostua psykososiaalisten ympäristötekijöiden käsitteiden sarja, jotka ovat mukana am-matillisen arvostuksen teoreettisessa kehyksessä. Teoreettiseen kehykseen valikoitui lopulta 28 artikkelia ja kolme kirjaa, jotka on listattu myös liitteessä 1.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen viimeinen vaihe oli koota kerätystä tiedosta yhden-mukainen kokonaisuus tutkittavan ilmiön taustatiedoksi (Metsämuuronen 2005, 579), am-matillisen arvostuksen jäsentely teoreettiseksi kehykseksi (Salminen 2011, 10).
Tässä tutkielmassa systemaattinen kirjallisuuskatsaus toimii ”apumenetelmänä”, jonka avulla saavutin lähtöasetelman teoreettisen kehyksen käsitteellistämiselle (Salminen 2011,
39). Taulukossa 3 on esimerkkinä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla löydettyjä tutkimusartikkeleita ja niiden keskeisimpiä tuloksia tämän tutkielman kannalta.