4.5 Luotettavuustarkastelua
Empiirisen osuuden toteutuksen viimeisessä luvussa kuvaan tutkimuksen luotettavuutta laa-dullisessa tutkimuksessa. Tämän jälkeen selvitän, mitä luotettavuuden tarkastelu on tässä tutkielmassa. Hyödynnän luotettavuuden tarkastelussa laadullisen tutkimuksen luotettavuus-kriteeristöä Tracyn (2010) Big Tent-luotettavuus-kriteeristöä apuna käyttäen. Lopuksi kuvaan tutkielman eettisyyttä keskittyen tähän tutkielmaan.
Laadullisen tutkimuksen onnistumista arvioidaan laadukkuuden ja luotettavuuden näkökul-masta. Laadullinen tutkimus kohtaa edelleen jonkin verran epäluuloja (Tracy 2010, 838).
Määrällisen tutkimuksen tuloksiin luotetaan enemmän sen ollessa joidenkin käsitysten mu-kaan riskittömämpää. Laadullinen tutkimus on altis ympäristön tuomille vaikutteille ja on mahdotonta pidättäytyä tutkittavasta kohteesta täysin erillään (Varto 2011, 19; Varto 1992, 26). Laadullisen tutkimuksen arvioinnissa (Evaluating Qualitative Research) olisikin käytet-tävä luotettavuuden kriteeristöä tukemaan tuloksia.
Erillään tutkittavasta kohteesta pidättäytyminen tuli ilmi myös Eskolan ja Suorannan (2014) kirjassa. Tutkielman aiheen olisi hyvä olla tutkijalle itselleen kiinnostava ja mielekäs, mutta ei liian henkilökohtainen.
Seuraavassa taulukossa 8 on luotettavuuden kahdeksan kohdan kriteeristö, joita peilaan tä-hän tutkielmaan.
Taulukko 8. Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden Big Tent kriteeristö Big Tent kriteeristö (Tracy 2010)
Aiheen arvo Ammatillisesta arvostuksesta ei löytynyt selkeää määritelmää. Aihe on ajankohtainen ja kiinnostava tutkittaessa ihmistä työssään ja osana työyhteisöä.
Ammatillisen arvostuksen ilmiö on merkittävä yksi-lön osaamisen kehittämiselle. Se on merkittävä myös työyhteisölle, organisaatiolle ja yhteiskun-nalle.
Täsmällisyys Tutkielma on edennyt ensin systemaattisen kirjalli-suuskatsauksen avulla ja sen pohjalta tehdyllä haas-tattelusuunnitelmalla. Toteutin haastattelut kahden viikon aikana, jolloin haastateltavat eivät ehtineet keskustella tutkittavasta aiheesta keskenään perus-teellisesti. Aikataulutus olisuunniteltu ehkäisemään haastateltavien vaikutusta toistensa vastauksiin. Ai-neiston analyysissä hyödynnettiin QDA-miner oh-jelmistoa.
Vilpittömyys Tutkielmassa omat kokemukseni eivät ole vaikutta-neet liikaa. Olen muodostanut ammatillisen arvos-tuksen subjektiivisena kokemuksena haastateltavien kokemuksista. Olen merkannut jokaisen lähteen, joita olen tähän tutkielmaan käyttänyt. Haastatelta-vat oHaastatelta-vat alusta saakka tienneet missä tutkielmani jul-kaistaan. Lisäksi haastateltaville on painotettu hei-dän esiintyvän tutkielmassa anonyymisti.
Uskottavuus Pystyn perustelemaan ammatillisen arvostuksen ulottuvuudet teoreettiseen kehykseen haettujen läh-teiden avulla. Niitä tukee haastatteluista kootut te-maattiset kokonaisuudet. Haastatteluaineisto on tee-moiteltu QDA-miner ohjelmistolla, josta olen saanut teemojen vahvuudet myös numeerisesti. Tutkielman rakenne, lähdeviittaukset ja tekninen ulkoasu nou-dattaa sille asetettuja vaatimuksia.
Siirrettävyys, yleistyttävyys Tutkielman teoreettinen kehys on siirrettävissä työ-yhteisöihin riippumatta alasta tai organisaatiomuo-dosta. Empiirisen osan siirrettävyys on haastavampi.
Tulosten teemat ilmennee myös toistaessa tutkimuk-sen tai valitessa toitutkimuk-senlaitutkimuk-sen kohteen. Teemojen voi-makkuudet saattavat vaihdella. Otan kantaa siirrettä-vyyteen myös tutkielmani pohdintaosiossa.
Merkittävä työpanos ja tutkielman onnistu-misen myötävaikutus
Tutkimuksen tarkoituksen selkiinnyttyä lähestyin kunnioittaen haastateltavien kokemuksia vaikutta-matta niihin. Aineiston analyysissä ilmeni erehdyk-siä liian laajan teemoittelun takia. Lähestyin ongel-maa uudelleen syventyen teemojen tarkoitukseen, jolloin löysin niitä yhdistäviä asioita. Tutkielman
edetessä palasin teoreettiseen kehykseen uudelleen, ja takaisin tuloksiin. Tuloksista muodostui ensin te-maattisia kokonaisuuksia, jotka eivät asettuneet tut-kielmaan. Palasin tuloksiin uudelleen ja ratkaisin on-gelmakohtia muodostaen loogisemman kokonaisuu-den. Kaikki oikeat palat olivat selvillä, ne oli asetel-tava uudelleen.
Johdonmukaisuus Saavutin tutkielmassa sen tarkoituksen ja tavoitteet perusteellisella suunnittelulla. Pyrin säilyttämään tutkielman tavoitteen kirkkaana mielessäni myös epävarmuuden hetkillä. Systemaattinen kirjallisuus-katsaus soveltui hyvin teoreettisen kehyksen muo-dostamiseen. Puolistrukturoitu teemahaastattelu so-veltui hyvin yksilöllisten kokemusten kartoittami-seen. QDA miner – ohjelmistolla laajan aineiston teemoittelu onnistui ilman riskejä, että joku kohta jäisi huomiotta. Yhdistelen tutkielmassa kirjalli-suutta, omia ajatuksia ja haastateltavien vastauksia.
Käytetyt lähteet ovat 2000- ja 2010-luvuilta.
Etiikka Avasin Doodle-työkalulla haastatteluille kahden vii-kon aikataulun, josta haastateltavat saivat itse varata sopivimman ajan.Koska haastateltavat näkivät tois-tensa järjestyksen, kerroin, että sekoitan numeerisen järjestyksen tutkielmaani. Haastateltavat eivät tiedä toistensa numeroitua koodia. Noudatin aikatauluja, jotka haastateltavien kanssa oli sovittu. Tarkastin etukäteen, että tallennuslaitteeni olivat kunnossa.
Tallennuslaitteita oli kaksi. Haastateltavat saivat haastattelurungon etukäteen. Haastateltavat saivat lukea litteroinnit omista vastauksistaan ennen kuin ryhdyin analysoimaan tuloksia, ja hyväksytin ne.
Edellisessä taulukossa kuvailin keskeisimpiä luotettavuuteen vaikuttavia asioita tutkielmas-tani. Lisäksi rehellisyys, huolellisuus ja tarkkuus, sekä pyrkimys mahdollisimman onnistu-neeseen objektiivisuuteen tutkimuskohteesta ovat tärkeitä onnistuneen tutkimuksen ominai-suuksia, vaikka täysin erillään olo on mahdotonta (Varto 1992, 26, 95).
Päätökseni kokonaistutkimuksesta turvasi sen, että aineisto on kattava tämän tutkielman tar-koituksen näkökulmasta. Kohde oli yksi kokonainen tiimi, joten siirrettävyyteen se voi tuoda haasteita. Kyllääntymistä ei tapahtunut. Tarkoitus oli saada varmuutta yksilöiden kokemiin teemoihin ja peilasin niitä teoreettiseen kehykseen.
Tarkempi kuvaus eettisyydestä
Tutkielman eettisyys on yhtä tärkeässä osassa kuin muutkin metodologiaan ja analyysiin liittyvät asiat. Eettisyydellä voidaan lisätä tutkielman ja varsinkin tutkielman tekoprosessin
laadukkuutta. Esimerkiksi haastattelutilanteessa laadukkuutta edistää jo tallennuslaitteiden kunto, teemahaastattelurunko, ja haastateltavien kanssa etukäteen sovitut yksityiskohdat.
(Hirsjärvi & Hurme 2009, 184 – 185.)
Niin Suojanen (1982, 70 – 72) kuin myös Eskola ja Suoranta (2014, 52 – 53) mieltävät ai-neiston hankintaan eettisiä, hyvän maun mukaisia ja hyvä tieteen tekemisen periaatteita:
haastatteluihin saatu lupa, etukäteen haastattelujen nauhoittamisesta informoiminen, haas-tattelujen tarkoituksen selventäminen haastateltaville missä tutkielma julkaistaan. Aineiston hankinnan lisäksi on tuntunut tärkeältä keskittyä aineiston käsittelyyn liittyviin eettisiin nä-kökulmiin. Rehellisyys tuloksissa, jossa vaikuttaa osin esiymmärryksen ympärille rakennettu teoreettinen kehys on miellettävä yhdeksi merkittäväksi tekijäksi tutkielman onnistumisen kannalta.
Eettisesti oli oikein, että analysoinnissa oli mukana vain litteroidut keskustelut nauhoitteilta.
Usea haastateltava kertoi joitakin asioita vielä haastattelun loputtua, mutta niitä ei tuntunut oikealta kirjata ylös. Kaiken kaikkiaan aineiston keruuseen ja käsittelyyn liitettävät eettiset periaatteet näyttäytyvät osin puhtaana ”maalaisjärkenä”, osin tarkastin periaatteita tutkiel-maoppaista, kuten Eskolan ja Suorannan (2014) pohjalta.
Kun olin litteroinut haastattelut, lähetin jokaiselle haastateltavalle omat vastaukset nähtäville ja annoin heille mahdollisuuden muuttaa tai poistaa kohtia, joita ei saisi olla tutkielmassa.
Osa sanoi vahingossa oman nimensä nauhoitteelle, mutta poistin ne litteroinnissa. Lähettä-essäni litterointeja, oli tarkastettava useaan kertaan, että vastaanottaja on varmasti kyseinen haastateltava. Kerroin haastateltavalla myös hänen numeerisen tunnuksen tutkielmassani.
Haastateltaville painotettiin, ettei tutkielmassa ilmene missään vaiheessa organisaation nimi tai sijainti. Tämä vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, mutta sitä se ei aina ole, kuten Eskola ja Suoranta (2014, 54) tutkimusoppaassaan havainnollistavat esimerkin voimin. Haastattelun saatekirjeessä (liite 2) kysymysrungon kanssa kerrottiin, että haastattelussa tullaan kysy-mään taustatietoja, mutta niitä ei tulla kohdistetusti käyttäkysy-mään tutkielman tuloksissa. Litte-rointityylinä on käytetty peruslitterointia, sillä eksaktilla litteroinnilla selviäisi esimerkiksi murteet. Suuri osa haastatteluista kesti tunnin, osa oli hieman yli puolen tunnin. Ajatuksia herättikin, olisiko itse voinut tehdä jotakin toisin, jotta keskustelussa näyttäytyvä luottamuk-sen ilmapiiri olisi ollut vahvempi, jolloin mahdollisesti haastateltavat olisivat tuoneet aja-tuksiaan ilmi siihen varatun tunnin verran. Pieni epäilys siis nousi siitä, onko lyhyempien haastattelujen keskellä noussut riittävästi keskustelua.
5 AMMATILLINEN ARVOSTUS SUBJEKTIIVISENA KOKEMUKSENA
Tässä luvussa raportoin ammatillisen arvostuksen subjektiivisena kokemuksena. Kuvaan miten ammatillinen arvostus muodostuu ensin yksilöstä itsestään ja sen jälkeen ilmenee työ-ympäristössä. Tulosten aluksi esitän ammatillisen arvostuksen vahvimmat tekijät, sekä mikä yllätti yksilöiden kokemuksissa. Lopuksi tarkastelen haastatteluaineiston ja teoreettisen ke-hyksen avulla, mikä merkitys yksilöllisellä tuella on ammatillisen arvostuksen kokonaisuu-teen.
5.1 QDA Miner tulokset
Esitän aineiston toistuvimmat ammatillisen arvostuksen tekijät taulukossa 9. Aineiston vah-vimmat tekijät ammatillisen arvostuksen rakentumiselle olivat merkityksellisyys, sekä kiin-nostus ja itseohjautuvuus. Ilmapiiri ja yhteinen päämäärä osoittautuivat vahvimmiksi amma-tillista arvostusta ilmentäviksi tekijöiksi.
Taulukko 9. Aineiston vahvimmat tekijät
15 76 ”Ja kun sekin on tärkeää ammatillista arvostusta, että onko se mer-kittävä palanen”
Kiinnostus ja itseohjautu-vuus
14 75 ”Kun se on se yksilön oma kokemus omasta osaamisestaan ja am-matistaan ja jos on vahva, niin hän toimii vahvasti siinä”
Ilmapiiri 15 77 ”Että ollaanko niin kuin suoraselkäisiä ja pidetään lupaukset ja keskustellaan, sellainen avoin ja keskusteleva ilmapiiri, jolloin sitä saadaankin niin kuin, ettei kukaan ole tietyllä tavalla toista ylem-pänä, vaan ollaan niin kuin tasa-arvoisia”
Yhteinen päämäärä
15 63 ”Tavallaan näkee sen, että kaikki työhän on arvokasta, että monta kertaa tällainen uuden valmistelu, että se muodostuu hyvin pienistä puroista, joista pitää tavallaan nähdä, että mistä se kokonaisuus muodostuu. Tavallaan sen arvostaminen, että kaikki asiat ovat tär-keitä”
Muodostaessani ammatillisen arvostuksen teoreettista kehystä, en huomioinut mielikuvien teemaa. Lisäksi palkka ja nimikkeet olivat yllättävän vahvana. Uutta oli myös resurssit ja ymmärtäminen – työyhteisössä osoitettu ymmärtäminen yksilön työtehtäviin, tai vastavuo-roisesti oma ymmärrys toisten työtehtäviin. Haastatteluaineiston yllättävät teemat esitän tau-lukossa 10. Kokonainen teemoittelu aineistosta on liitteessä 3.
Taulukko 10. Aineiston yllättävät tekijät
Alateemat
Mielikuvat 4 12 ”Voi ajatella, jos joku nuori lähtee miettimään ammatinvalinnan, siihen voi vaikuttaa mitä perheessä on, että mitä arvostetaan, tai yhteiskunnallinen keskustelu. Heidän koulutusvalintansa perustuu varmaan pitkälti mielikuvaan ammatista, jos se ei ole vanhempien kautta”
Palkka ja ni-mikkeet
9 18 ”Tehtävät muuttuvat, ja tulee vaativammaksi, niin hirmuinen vai-keus on esimerkiksi saada lisää palkkaa, vaativuuspisteitä nostet-tua, nimikettä tarkistettua sinne, että mikä se tehtävä olisi. Mutta täällä on taas ihan päinvastoin, että kyllä sillä johtamiskulttuurilla on hirmuisen suuri merkitys siihen”
Resurssit 4 10 ”Mutta sellainen on tärkeää, että ihmisiä arvostetaan, kunnioite-taan, eikä vedetä liian tiukalle vaan sen takia että säästetään hir-veästi rahaa, jota sitten kuitenkin on. Se kostautuu.
Ymmärtämi-nen
13 35 ”Ja sitten kun ei ihan ymmärrä mitä se toinen tekee, niin ei pysty myöskään kasvattaa sitä toisen ammatillista arvostusta”
5.2 Ammatillisen arvostuksen rakentuminen
Tässä luvussa kuvailen ammatillisen arvostuksen perustan, joka on itsetunto. Yksilön on en-sin kyettävä arvostamaan itseään, jotta voi arvostaa muita. Itsetuntoon(ammatilliseen) vai-kuttavat yksilön osaaminen ja odotukset. Osaamisella yksilö kykenee vastaamaan työn vaa-timuksiin. Odotusten täyttyminen ilmenee vaikuttamismahdollisuuksina työtehtävissä. Itse-tunnon vahvistuessa yksilö hakee merkityksellisyyttä työstään. Merkityksellisyys edistää positiivista suhtautumista työtehtäviin, tehokkuutta ja hyvinvointia. Yksilö on kiinnostu-neempi työskentelemään niin itseohjautuvasti, kuin myös yhteistyössä.
5.2.1 Ammatillinen arvostus rakentuu yksilön itsearvostuksesta
Yksilön on tunnistettava ja arvostettava omaa osaamista, jotta ammatillinen arvostus voi ra-kentua. Vasta yksilön itsetunnon ja oman osaamisen arvostamisen jälkeen yksilö kykenee ottamaan vastaan arvostusta myös muilta. Itsetuntoa on luonnehdittu yhdeksi välttämättö-mäksi tekijäksi oman osaamisen kehittämisessä (Vehviläinen & Lindfors 2005,191). Itse-tunto muodostuu ajan kuluessa, jolloin yksilö oppii arvostamaan omaa tekemistään ja kyky-jään. Tästä näkökulmasta tarkentui myös teoreettisen kehyksen ensimmäinen ulottuvuus juuri yksilöstä rakentuvaksi ulottuvuudeksi.
Mielikuvat
Haastatteluaineistosta jäsentyi teema (mielikuvat), jota en ollut huomioinut teoreettisessa kehyksessä. Mielenkiinnosta kokeilin yleisessä hakupalvelussa mielikuva termiä. Yleisim-piä hakuja oli tehty mielikuvien kontekstissa seuraavasti: ”työ, jossa voi auttaa; jännittävät työt; hyväpalkkainen työ; työ, jossa pääsee matkustamaan”. Mielikuvat ovat siis tekijä, jotka herättävät yksilössä ajatuksia, ennakko-olettamuksia ja odotuksia työstä, jonne on hakeutu-massa. Myös Manninen (2004, 198) tuo esille mielikuvien merkityksen koulutukseen ha-keutuessa. Mielikuvat ovat muodostuneet esimerkiksi ajan saatossa yksilölle muotoutunei-den käsitysten ja olettamusten perusteella (emt., 199). Mielikuvat voivat vaikuttaa ammatin-valinnassa ja niiden perusteella yksilö hakeutuu tiettyyn koulutukseen.
Kuten johdannossa toin esille työnteon olevan suhteessa yhteiskunnallisiin käsityksiin (Su-tela & Lehto 2014), ne muokkaavat osaltaan mielikuvia. Kun yksilö siirtyy työelämään, mie-likuvat saattavat olla vahvasti mukana käsityksessä, minkälaista kyseinen työ on.
Voi ajatella, jos joku nuori lähtee miettimään ammatinvalintaa, siihen voi vaikuttaa mitä per-heessä on, että mitä arvostetaan. Tai yhteiskunnallinen keskustelu. Heidän koulutusvalintansa perustuu varmaan pitkälti mielikuvaan ammatista, jos se ei ole vanhempien kautta. H11
Vuosittain julkaistaan virallisia ja epävirallisempia listauksia koulutuksista ja ammateista.
Niistä käy ilmi, mitä ammattikuntia kansalaiset pitävät arvostetuimpina. Yleisesti pelastus-alan ammatteja mielletään arvostetuimpana (Nikula 2019), joista mielikuvat ovat työn mer-kityksellisyydessä ja tärkeydessä. Arvostuksen häntäpäässä ovat esimerkiksi puhelinmyyjät, jotka myös itse kokevat oman ammattinsa vähemmän arvostetuksi. Toisaalta, esimerkiksi siivoojia saatetaan mielikuvissa arvostaa vähemmän, mutta siivoojat itse voivat kokea työnsä merkitykselliseksi. (Koivunen 2007, 321 – 322.) Kun yksilölle ei ole vielä kehittynyt itsetuntoa kokemusten(työ) kautta, voivat mielikuvat johdattaa hakeutumaan tiettyyn koulu-tukseen yleisten käsitysten mukaisesti.
Korkeammin koulutettuja arvostetaan enemmän, että onhan niitä kaikenlaisia listoja, että mi-ten paljon ihmiset luottavat tai arvostavat jonkun tietyn ammatin edustajia. H3
Mielikuvien perusteella koulutukseen ja sen myötä ammattiin hakeutuminen voi olla kohta-lokasta ammatillisen itsetunnon vahvistumiselle, jos totuus ei vastaa niitä käsityksiä, joita tietystä ammatista on yksilölle mielikuvien perusteella muodostunut.
Se ei perustu enää mielikuvaan siitä minkälainen joku ammatti on. Ja siinä on vaara, jos lähtee hakeutumaan jollekin alalle vain sellaisen arvostuksen, että tuo olisi hieno, niin se ei välttä-mättä vastaa niitä omia taipumuksia tai kykyä, jos lähtee tavoittelemaan vain sellaista arvos-tusta jonkun aseman tai julkisuudessa puhutun, että tämä ammatti on hieno ja tämä on arvo-kasta työtä. Mutta jos se ei sovellu itselle, niin voihan siihen myöhemmin, mutta lähtökohdat tuntuvat aika huonolta, jos lähtee sillä perusteella. Näitähän on näitä arvostetuimmat amma-tit. Ja sitten kun valitetaan siitä, kun jollekin ei ole hakijoita, niin mitä kautta se arvostus sitä ammattia kohtaan sitten tulee, jos luodaan julkisuudessa tietty mielikuva. H11
Mielikuvat siis osaltaan vaikuttavat ammatillisen itsetunnon muodostumiseen. Todellinen itsetuntoa vahvistava edistyminen otetaan koulutuksen luoman valmiuden myötä, ja itse työssä ilmenevän osaamisen avulla.
Koulutus ja osaaminen
Koulutus on tärkeä keino saada valmiudet suoriutua opiskelemastaan ammatista. Syvempi osaaminen muotoutuu kokemusten kautta. Ammatillisen arvostuksen teoreettisessa kehyk-sessä määrittelin työn vaatimusten ja oman osaamisen tasapainon, jotta yksilön kokema am-matillinen arvostus on mahdollista rakentua (Skogstad ym 2011, 476; Agervold 2009, 267).
Ammatilliseen arvostukseen voi myös itse vaikuttaa oman osaamisen osoittamisen avulla (Francioli ym. 2016, 454). Haastatteluaineistosta jäsentyi saman suuntainen teema: koulutus ja osaaminen. Koulutuksen ja osaamisen, sekä työn vaatimusten yhteys täydentyi näkökul-malla, jossa yksilöllä on oma vastuu kehittää osaamistaan aktiivisesti. Yksilö voi myös itse vaikuttaa omaan ammatillisen arvostuksen kokemukseensa kasvaa ammatillisesti, johon taas itsetunto motivoi.
Minusta siinä on jokaisen oma vastuu, siinä ammatillisessa arvostuksessa. Että eihän se tule vaan jostakin tuolta, vaan toki me omalla työllä se tehdään. Jos koetaan että sitä ei ole, niin pystyyhän siihenkin vaikuttamaan ja kehittämään itseään tai muuttamaan tietyissä rajoissa omia toimintatapojaan. H10
Kun puhutaan ammatillisesta arvostuksesta, niin ajattelen jotenkin, että on tietty ammattitaito.
Että saat tietyllä rutiinilla tehdä ja osaat sen ammatin sisällöt ja vaatimukset ja tunnet ne. Ja sitten on vielä se mitä tässä ehkä kaivataan, kyky ajatella uudestaan. Ja innovoida ja kehittää, joka pitäisi tulla siihen päälle ja se arvostus sitten vielä. Koska tässä ei enää riitä, että teet niin kuin ennekin. Pitäisi pystyä ajattelemaan sitä jotain ihan uutta. Että se ei ole vain se koulutus, vaan se on kasvamista siinä työssä ja ammatissa. H15
Tutkielman teoreettisessa osassa toin esille työn vaatimusten synnyttämän kuormittavuuden kokemuksen, jolloin työtehtävien hoitaminen vaikeutuu esimerkiksi liian vaativien työteh-tävien keskellä. Tämä voi aiheuttaen negatiivista stressiä ja haasteita hallita omaa työtään.
(Juuti 2006, 113; Viitala 2007, 219.) Työn vaatimusten kontekstissa koulutuksen ja osaami-sen ohella työyhteisössä vallitseva keskinäinen arvostus antaa apua selviytyä haastavistakin työtehtävistä.
Kun se on se yksilön oma kokemus omasta osaamisestaan ja ammatistaan ja jos on vahva, niin hän toimii vahvasti siinä. Ja jos se on samalla arvostusta muiden osaamista kohtaan samalla tavalla yhtä tasapainossa. Että toki jos oma arvostus on huipussaan ja arvostus muita kohtaan hyvin alhaalla, niin siitä tuskin tulee. Tai sitten toisin päin, että on itsetunto aivan maassa ja sitten katsoo, että muut ovat niin hyviä, niin se keskustelu ei ole ihan tasapuolista. Mutta jos ne olisivat tasapainossa tasapuolisesti, että toinen uskaltaa sanoa tai kysyä toiselta ja luottaa siihen, että toinen pystyy oman ammattitaitonsa ja osaamisensa pohjalta sitten vastaamaan siihen. H15
Kyllä se varmasti vaikuttaa, että jos on sellainen osaava niin kyllä muut arvostavat sinua am-matillisesti. Että se on eri asia, jos olet sillä tavalla, että et osaa, niin kyllä muilla tulee sellai-nen, että jos et hoida töitäsi kunnolla tai et osaa tehdä niitä hommia, etkä kysy neuvoa, sillä tavalla vain ihmettelet koko ajan mitä teet, niin kyllähän siinä tapauksessa muilla tulee sellai-nen, että onkohan tuo nyt pätevä tähän hommaan. Että siinä ehkä se arvostus ei ole niin suurta muitten mielestä. H14
Itsetunto
Yksilö on voinut hakeutunut tiettyyn koulutukseen mielikuvien saattelemana. Koulutuksessa on saatu valmiudet oman työn hoitamiselle, ja kokemusten(työ) seurauksena itsetunnon on mahdollista vahvistua. Itsetuntoa vahvistavat kokemukset osoittavat yksilölle, että on tärkeä, huomioitu ja kunnioitettu (Liu, Hui, Lee & Chen 2013, 1027). Itsetunnon avulla yksilö ky-kenee arvostamaan omaa osaamistaan, ottamaan arvostusta vastaan, ja arvostamaan myös muita (Alizadegani, Zaini & Delavari 2014, 712). Ammatillinen arvostus siis lähtee raken-tumaan yksilöstä itsestään.
Pitää osata arvostaa itseään, että osaa myös arvostaa sitä mitä teet, ja sitten sen tajuaa, että toisella on ihan samalla tavalla, on hankkinut sitä koulutusta ja osaamista. H1
Pitäähän ammatillinen arvostus liittyä omaan itseensäkin. Että jos et itse arvosta itseäsi am-matillisesti niin eihän siitäkään silloin tule mitään. H10
Väitän, että onko se itsetuntokysymyskin. Ammatillinen arvostus. Jos puhut henkilön omasta näkökulmasta, niin eikö se ole myös sellainen oma tuntemus, johon oma itsetunto ja oma aja-tusmaailma vaikuttaa aika voimakkaasti. H12
Työn vaatimusten ja oman osaamisen ja odotusten ristiriita voi johtaa turhautumiseen. Tur-hautumiseen johtavia syitä voivat olla liian vaativat työt tai riittämättömät haasteet. Turhau-tumisen näkökulmasta, työn vaatimukset voivat aiheuttaa yksilölle oman työn hallinnan on-gelmia. Nämä ongelmat voivat johtaa itsetunnon heikentymiseen (Ariza-Montes ym. 2016, 818 – 820), ja sen myötä ammatillisen arvostuksen kokemuspohjan romuttumiseen. Tämän perusteella ammatillisen arvostuksen rakenne työn vaatimusten kontekstissa on seuraava:
itsetunnon vahvistuminen johtaa valmiuteen kehittää osaamista ja sen myötä oman työn hal-lintaan. Oma työn hallinnan avulla yksilö kykenee vastaamaan työn vaatimuksiin, ja onnis-tumisien myötä ammatillisen arvostuksen kokemus vahvistuu – ja taas itsetunto vahvistuu.
Yksilön ammatillisen arvostuksen rakentuminen saattaisi olla kehämäinen prosessi, jossa it-setunto – osaaminen – työn vaatimukset, kulkevat kehää.
Arvostamisesta työssä on tutkittu olevan myönteinen vaikutus itsetunnolle, joka auttaa myös työtyytyväisyydessä (Stocker, Jacobshagen, Semmer & Hannen 2010). Tämän tutkielman tuloksissa itsetunto on ammatillista arvostusta rakentava teema, jonka olisi ensin oltava ole-massa. Itsetunnon, osaamisen ja työtehtävien välinen tasapaino ja valmius osoittaa arvos-tusta myös muille, on ammatillisen arvostuksen rakentumisessa oleellista.
Jos ihmisellä on itsellään hyvä itsetunto ja tuntee itsensä, että kuka minä olen, niin sellaisella ihmisellä on varmaan paremmat mahdollisuudet tunnistaa itsessään ammatillinen arvostus, kuin sellainen, joka on epävarma lähtökohtaisesti ja joka ei pysty sanomaan, että kuka minä olen. Sellainen ihminen reagoi ympäristöön eri tavalla. H3
Tästä puhutaan työelämän ulkopuolellakin, että et sinä ole eri ihminen töissä, kun muualla.
Että tietyllä tavalla itsevarmuus tuo ammatillista itsevarmuutta. Että kyllä niillä on, muulla elämällä ja ammatillisuudella on vaikutusta. H12
Itsetunto osoittautui haastateltavien näkökulmasta myös hauraaksi, joka voi murentua hel-posti. Itsetunnon haurastuminen vaikuttaa ammatillisen arvostuksen kokemukseen heiken-tävästi, jolloin yksilö ei kykene näkemään itsessään osaamista työn vaatimuksiin nähden.
Tällöin yksilö ei myöskään kykene ottamaan arvostusta vastaan.
Toisaalta se voi olla hyvin herkästi romutettavissa, että vertaisin johonkin itsetunnon raken-tamiseen ja itsetunnon tuhoutumiseen. Jos jatkuvasti kohtaa, että ei ole suojamuuria siihen ammatilliseen arvostukseen ja sieltä tulee sitä pommitusta, kun ihmiset ei ymmärrä ja ne ovat eri mieltä ja liiskaa ajatusta, että siinä pitää olla se muuri, että tietää, että hoitaa oman hom-man noin. H3
Se oman itsensä ammatillinen arvostaminen, että senkin pystyy helposti menettämään. Ja vaikka sitten joku ulkopuolinen sanoisi, että ei se ollenkaan pidä paikkaansa. Mutta joku ti-lanne voi aiheuttaa sen, että sinä itse koet, että ei minusta ole mihinkään, vaikka joku toinen edelleen saattaisi arvostaa sitä. Että sekin on hyvin tilanneherkkääkin ja vaihtelevaakin eri tilanteissa ja eri työyhteisöissä. Ja tulkintaahan se on. Miten tulkitsee jonkun sanomisen tai eleen tai hyvinhän nämä skeemat siellä jylläävät sitten siinäkin. H10
Teoreettisesti vaikuttamismahdollisuudet ovat rakentamassa ammatillisen arvostuksen
Teoreettisesti vaikuttamismahdollisuudet ovat rakentamassa ammatillisen arvostuksen