Yksilöstä rakentuva ulottuvuus on ammatillisen arvostuksen teoreettinen lähtökohta. Se on perusta, joka on oltava kunnossa, jotta ammatillinen arvostus voi vahvistua työyhteisössä muokkautuvien kokemusten avulla. Työyhteisössä ilmenevä ulottuvuus vahvistaa ammatil-lista arvostusta, mikäli johtamiskäytänteet sallivat ilmapiirin, jossa tietoa halutaan jakaa ja tehdä yhteistyötä – jossa jokainen on tärkeä osa kokonaisuutta. Seurausulottuvuus osoittaa mitä hyötyä ammatillisesta arvostuksesta on.
1.
Sosiaalinen ilmapiiri vaikuttaisi olevan yksi keskeisimmistä ammatillisen arvostuksen vah-vistumisen tekijöistä ollen yhteydessä jokaiseen tekijään. Vahvimmin sosiaalinen ilmapiiri luo edellytyksiä vaikuttamismahdollisuuksille, ja toisaalta vaikuttamismahdollisuuksia saava yksilö luo omalla innollaan positiivista ilmapiiriä työyhteisössä. Sosiaalinen ilmapiiri vahvistaa myös luottamusta.
Työn vaatimukset ovat selkeimmin yhteydessä johtamiskäytänteisiin. Esihenkilön on kyet-tävä tunnistamaan johdettavansa kyvyt ja osaaminen, joiden perusteella yksilö saa hoidetta-vakseen omaa osaamista ja odotuksia vastaavia työtehtäviä. Kun työn vaatimukset ovat so-pivassa mittasuhteessa yksilön osaamiseen, mahdollinen stressi oman työn hallinnasta ei näyttäydy negatiivisessa valossa. Tuki ja tiedonkulku ovat koko työyhteisölle tärkeä keino edistää yhteistyötä. Kun tietoa jaetaan, kollegaa kannustetaan ja autetaan, jolloin yksilö si-toutuu työtehtäviinsä ja työyhteisöönsä tehokkaammin.
Kokonaisia ammatillisen arvostuksen ulottuvuuksia tarkastellessa, niiden rakenteiden tulisi olla tasapainossa yksilön näkökulmasta. Yksilö voi kokea työn vaatimukset, vaikuttamis-mahdollisuudet ja tuen tietyllä tavalla vasta työyhteisössä ilmenevän ulottuvuuden kautta.
Ongelmat ammatillisen arvostuksen rakenteissa voivat muodostaa työstä eräänlaisen selviy-tymiskentän, jossa koetaan negatiivista stressiä, sekä luottamus ja sitoutuminen kärsivät.
Vastakohtana, jos työhön kohdistuvan ulottuvuuden tekijät ovat positiivisina kokemuksina, yksilö kokee työn mielekkääksi, merkitykselliseksi, sekä saa ja tarjoaa tukea. (Tuckey ym.
2009, 216; Francioli ym. 2016, 425.)
Janssens, Braeckman, De Clerq, Casini, De Bacquer, Kittel ja Clays (2016) ovat tutkimuk-sessaan todenneet samansuuntaisia tuloksia. Työn kuormittavuus, heikko oman työn hal-linta, epäselvyydet, heikot johtamiskäytänteet, ja huono sosiaalinen ilmapiiri ovat suurimpia psykososiaalisia riskitekijöitä työyhteisön toiminnalle (emt., 2). Lisäksi Mucci ym. (2015) ovat samoilla linjoilla. Työn vaatimuksilla, oman työn hallinnalla, johtamiskäytänteillä, sekä niin esihenkilön, kuin myös kollegoiden antaman tuen tarpeella on selkeä yhteys, jotta voi-daan kartoittaa psykososiaalisten ympäristötekijöiden riskejä (emt., 675).
Tiivistäen, psykososiaalisista riskeistä muodostuu uhka ammatilliselle arvostukselle, joka johtaa ongelmiin työhön sitoutumisessa, luottamuksen syntymisessä, ja aiheuttaa negatii-vista stressiä, jotka on tutkielmassa määritelty seuraus ulottuvuuden osiksi. Negatiivinen työilmapiiri ruokkii tulehtuneen työyhteisön sosiaalisten suhteiden ongelmia, joka voi pa-himmillaan johtaa ongelmiin yhteistyössä (Cooper-Thomas ym. 2013, 384).
Ammatillista arvostusta tarkastelemalla kyetään myös ymmärtämään työyhteisön jäsenien käyttäytymistä psykososiaalisten ympäristötekijöiden kautta (Van Rooyen & McCormack 2013, 93). Ihmiset kiinnittävät huomionsa juuri toisen käyttäytymiseen ja tunnustelevat il-mapiiriä jo vaistomaisesti. Todettakoon, että psykososiaaliset ympäristötekijät ovat vahvasti sidoksissa työyhteisökäyttäytymiseen (Van Rooyen & McCormack 2013, 98). Ammatillinen arvostus kokonaisuutena on yhteistyön edellytys.
Psykososiaalisista ympäristötekijöistä ja työperäisestä stressistä on lukuisia tutkimuksia.
Näiden yhteisvaikutusta on verrattu esimerkiksi työn vaatimuksiin (Forastieri 2016, 18). Kii-reen ja kontrollin keskellä työn vaatimukset suhteessa esimerkiksi tiedon kulkuun ja sosiaa-liseen ilmapiiriin voivat olla ristiriidassa aiheuttaen liiallista kuormittavuutta. Ymmärtä-mällä ammatillisen arvostuksen tekijöitä ja niiden merkitystä työyhteisön onnistuneen toi-minnan taustalla, voidaan ennaltaehkäistä niitä riskejä, jotka uhkaavat yhteistä työntekoa (Park ym. 2015, 88), ja yksilön hyvinvointia työssä.
4 EMPIIRISEN OSUUDEN TOTEUTUS
Tässä luvussa esitän tutkimuskysymyksen. Kuvaan myös tämän tutkielman tieteenfilosofi-sen suuntauktieteenfilosofi-sen. Lisäksi kuvaan, kuinka ja minkälaitieteenfilosofi-sen aineiston olen tutkielmaani hankki-nut, jotta pystyn vastaamaan tutkimuskysymykseen. Luvussa kuvaan myös aineiston ana-lyysiprosessin. Lopuksi tarkastelen tutkielman luotettavuutta.
4.1 Tutkimuskysymys
Tutkielmani tarkoitus on selvittää, mitä ammatillinen arvostus on subjektiivisena kokemuk-sena työyhteisössä. Pohjalle olen rakentanut teoreettisen kehyksen, jonka perusteella on syn-tynyt ammatillisen arvostuksen jäsentelyä kolmen ulottuvuuden avulla. Teoreettinen kehys ei kuitenkaan riitä määrittelemään ammatillista arvostusta kokemuksissa.
Taulukko 4. Tutkimuskysymys
Mitä ammatillinen arvostus on subjektiivisena kokemuksena?
Miten yksilön ammatillinen arvostus rakentuu?
Miten ammatillinen arvostus ilmenee?
Pyrin jäsentelemään ammatillisen arvostuksen subjektiivista kokemusta ensin rakentavina, ja sen jälkeen ilmentävinä teemoina. Tarkoitus on myös selvittää, onko yhteistyö välttämä-tön konteksti ammatillisen arvostuksen tulkinnan kannalta.
4.2 Hermeneuttinen lähestymistapa
Tässä tutkielmassa noudatan hermeneuttista lähestymistapaa. Kyseinen lähestymistapa oli toisaalta itselleni yllätys, vaikka lukiessani väitöskirjoja ja kirjallisuutta pystyi havaitse-maan, että hermeneuttinen lähestymistapa on yleistyvä kasvatustieteellisessä tutkimuksessa.
Sillä pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan tutkittavan ilmiön syvintä olemusta. (Laine 2018, 29; Tuomi & Sarajärvi 2009, 35.) Lisäksi hermeneuttinen analyysi on perusteltua, koska tutkielman tavoitteena on yksilön kokemukset työyhteisössään (Koppa 2015). Teo-reettinen taustoitus ei riitä ammatillisen arvostuksen syvempään ymmärrykseen. Yksilöstä rakentuvien tekijöiden lisäksi on kerättävä myös yksilöiden kokemuksia. (Laine 2018, 30 – 31.)
Hermeneutiikka
Tutkielman alkumetreillä pohdin pitkään omaa tieteenfilosofista lähestymistapaa. Ymmär-rys siitä, että tutkielmani on lähtenyt liikkeelle omasta esiymmärryksestä ja kokemuksista, sekä taustalle luetuista työhyvinvointitutkimuksista, oivalsin noudattavani hermeneuttista lä-hestymistapaa. Tätä oivallusta tuki myös tutkielmani rakentuminen kehämäisenä pyrkimyk-senä saavuttaa ammatillisen arvostuksen kokonaisuus, jossa tiedon ja kokemusten avulla on mahdollista päästä ammatillisen arvostuksen merkityksiin kiinni kerroksittain. Ensimmäiset
kerrokset olivat arvostuksen ja ammatillisuuden määrittely ja teoreettisen kehyksen jäsen-tely. Ne toimivat kehikkona syvempien merkitysten löytymiselle.
Ajatukseni olivat kuitenkin ristiriitaisia. Tutkielmassani on mukana myös yksilöiden koke-musten tulkintaa, joka on osaltaan fenomenologista tieteenperimää. Havaitsin tutkimuksia ja väitöskirjoja lukiessani, että en ole ristiriitaisten ajatusteni kanssa yksin. Fenomenologia ja hermeneutiikka todella ovat hyvin usein yhdistettävissä ja ne myös tukevat toisiaan (Ruo-hotie-Lyhty 2011, 12 – 13). Tässä vaiheessa tutkijakokemustani en kuitenkaan kykene hal-litsemaan monitasoista fenomenologiaa, joten keskityin hermeneutiikan ymmärtämiseen.
Hermeneuttinen analyysi
Tutkielmassa pyrin selvittämään ammatillista arvostusta ilmentäviä tekijöitä yksilön näkö-kulmasta. Haastatteluaineistosta pyrin selvittämään kokemuksia ja mitä yksilö odottaa työn-teoltaan, jotta ammatillinen arvostus voi vahvistua. Eskola ja Suoranta (2014) mainitsevat kirjassaan, että laadulliselle tutkimukselle on varsin ymmärrettävää ja jopa toivottua, että tutkimus prosessina elää tutkielman edetessä. Tämä todistaa sen, että on pystynyt olemaan avoin muutoksille, jotta tutkielman tavoitteisiin voidaan päästä. (Emt., 15 – 16.) Aineiston analyysin aikana palasinkin myös teoreettisen kehyksen pariin. Liitteessä 4 kuvaan tutkiel-mani muodostumista ymmärrystä syventävänä prosessina.
Hermeneuttista, kehämäistä ymmärryksen rakentamista noudatetaan myös aineiston luokit-telussa (Varto 1992, 69). Kierros kierrokselta selvitän, mitkä tekijät ovat teoreettisen kehyk-sen kanssa yhteneväisiä ja mitkä yllättävät. Lisäksi selvitän, mitkä tekijät ovat kaikkein vah-vimmat ammatillisen arvostuksen rakenteissa. Kokonaisuutena raportoin, miten ammatilli-nen arvostus rakentuu ja ilmenee yksilön kokemuksissa ja käsityksissä.
Haastattelujen myötä sain aikaan todellisuudenkaltaisen ymmärryksen ammatillisesta arvos-tuksesta ja sen merkityksestä osana yksilöllistä toimintaa työssä ja osana yhteistyötä (Tuomi
& Sarajärvi 2009, 20). Ammatilliseen arvostukseen liittyvät kokemukset pohjautuvat elet-tyyn työelämään, jossa on tullut tietyllä tavalla kohdelluksi. Sen myötä on syntynyt merki-tyksiä (Varto 1992, 23 – 24), jotka vahvistavat yksilöllisiä ammatillisen arvostuksen teki-jöitä. Ammatillisen arvostuksen kokemus rakentuikin haastateltavien vastauksissa niin men-neisyyden kuin myös nykyhetken kokemuksista.
Ammatillinen arvostus kuvataan tutkielmassa teemoilla, joiden avulla saadaan ilmiöstä van-kempi ymmärrys ja tuntuma. Omien olettamusten mukaan syntyvät temaattiset kokonaisuu-det, kuten Varto (1992, 50) mainitsee, olisi saattanut johdatella sivuraiteille matkalla amma-tillisen arvostuksen ymmärtämiseen. Tietyt raamit ja reunaehdot oli luotava vertaisarvioitu-jen tutkimusartikkelien perusteella ennen haastatteluvertaisarvioitu-jen suunnittelua. Aineiston analyysin jälkeen voi yllättyä tai saada uusia näkökulmia, täytettä ammatillisen arvostuksen käsittei-siin, joiden myötä ammatillisen arvostuksen kokonaisuutta kykenee liittämään aidosti todel-liseen työelämän maailmaan.
Tutkielmassa ammatillisen arvostuksen rakentumiseen ja ilmenemismuotoihin on haluttu saada ymmärrystä, joka todella näyttäytyy ammatillisen arvostuksen kannalta joko sitä hei-kentävänä, tai vahvistavana tietona. Hirsjärven 1985 mukaisesti, tämä noudattaa Aristote-leen näkemyksiä inhimillisestä ilmiöstä, jossa niin yksilön kokemukset, odotukset kuin mer-kityksellisyyskin korostuvat rakentaessa tieteellistä tietoa ilmiöstä. Niin ikään Hirsjärven 1985 mukaisesti tutkittaessa vaikeasti ymmärrettävää ammatillista arvostusta, etenee tut-kielma teoriasta kohti empiriaa. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 29.)
Heikkisen ja Laineen 1997 sekä Laineen 2001 ajatuksia esiymmärryksestä ja hermeneutti-sesta kehästä tuodaan ilmi Tuomen ja Sarajärven (2009) kirjassa osana hermeneuttista lä-hestymistapaa. Tutkielman tavoitteiden ja tarkoituksen mukaisesti, ammatillisen arvostuk-sen todellisuudenkaltaiarvostuk-sen ymmärtämiarvostuk-sen polku on taulukossa 5.
Taulukko 5. Ammatillisen arvostuksen ymmärtäminen ja hermeneutiikka
1. Esiymmärrys ammatillisesta arvostuksesta on muodostunut omista kokemuksista ja työhyvinvointitutkimuksista. Teoreettisen kehyksen avulla ammatillinen ar-vostus on jäsennelty rakentaviin ja ilmentäviin tekijöihin.
2. Ammatillisen arvostuksen teoreettinen kehys ei riitä ymmärtämään kokonai-suutta. Teoreettisen kehyksen avulla on saavutettu ammatillisen arvostuksen jä-sennelty kokonaisuus, johon tarvitaan yksilön henkilökohtaisia kokemuksia.
3. Ammatillinen arvostus ilmenee ihmisten vuorovaikutteisessa toiminnassa
4. Ammatillinen arvostus pyritään tulkitsemaan kokonaisuutena, jossa näyttäytyvät niin teoreettinen kehys, kuin myös haastateltavien kokemukset ja todellisuus
4.3 Aineistonkeruu
Vastatakseni tutkimuskysymykseeni, mitä ammatillinen arvostus on subjektiivisena koke-muksena, keräsin haastatteluaineiston. Tässä alaluvussa kuvaan teemahaastattelun menetel-mää ensin yleisesti. Sen jälkeen kuvaan, kuinka olen operationalisoinut teemahaastattelu-rungon, ja perustelen kohteen valinnan ja esittelen kohteen. Lopuksi kuvaan, kuinka haas-tattelu toteutui.
4.3.1 Puolistrukturoitu teemahaastattelu
Laadullisen tutkimuksen aineisto kerätään usein haastattelemalla valikoitunut kohde. Haas-tattelu soveltuu hyvin kokemusten selvittämiseen. (Eskola & Suoranta 2014, 86.) HaasHaas-tattelu myös toimii hyvin, kun tutkittavasta ilmiöstä ei ole valmiina selkeää määritelmää, ja ilmiö halutaan jäsennellä yksilöiden kokemuksista. Kokemuksia selvittäessä haastattelija on tär-keässä roolissa. Haastattelijan on kyettävä ohjaamaan haastattelutilannetta, jos haastatelta-van on paikoin hankala sanoittaa kokemuksiaan (emt., 86).
Tähän tutkielmaan noudatin puolistrukturoitua haastattelua, jossa jokaiselle haastateltavalle oli sama kysymysrunko. Kysymysrungon avulla haastateltavat saivat kertoa vapaasti omat näkemyksensä ja kokemuksena tutkittavasta ilmiöstä. Teemahaastattelun kriteerit täyttyivät siten, että haastattelurunko oli etukäteen päätetty tiettyihin kokonaisuuksiin, mutta haastat-telujen aikana niiden järjestys saattoi vaihdella. (Eskola & Suoranta 2014, 87.)
Haastattelurungon operationalisointi
Operationalisoinnilla viitataan yleensä määrälliseen tutkimukseen. Tietyin reunaehdoin ope-rationalisointia voi kuitenkin soveltaa myös laadullisen tutkimuksen haastattelumenetel-mässä haastattelurungon muodostamisessa, jossa pohjalle on jo muodostettu teoreettinen kä-sitys tutkittavasta ilmiöstä. (Eskola & Suoranta 2014, 78.)
Ennen haastatteluja olin jäsennellyt ammatillisen arvostuksen ilmiöstä teoreettisen kehyk-sen. Haastattelun tarkoitus oli löytää teoreettiselle kehykselle empiiristä perspektiiviä.
Haas-tattelurunkoa hahmottaessa mahdollisuuksia olisi ollut kaksi. Joko olisin laatinut haastatte-lurungon suoraan teoreettisen kehyksen jäsentelystä tai vapaamuotoisemmin linkittyen kui-tenkin jo muodostettuun teoreettiseen käsitykseen. (Eskola & Suoranta 2014, 76.) Valitsin jälkimmäisen tavan. Tavoitteeni oli saavuttaa haastatteluista teoreettista kehystä syvempiä jäsennyksiä kokemusten pohjalta.
Haastattelurunkoni operationalisointi toteutui osin hyvin, mutta osin siinä ilmeni ongelmia aineistoa analysoitaessa. Ensimmäinen osa haastattelurunkoa käsitteli ammatillista arvos-tusta ilmiönä, jossa halusin selvittää, mitä ammatillinen arvostus tarkoittaa haastateltavien mielestä, miten ammatillinen arvostus rakentuu ja kuinka ammatillinen arvostus ilmenee työyhteisössä. Viimeisin tarkoittaa yksilön toimintaa osana tiimityötä. Ensimmäinen osio antoi kattavaa kuvaa ammatillista arvostusta ilmentävistä tekijöistä niin yksilölle itselleen, kuin myös osana työympäristöä.
Haastattelurungon toisessa osiossa olin operationalisoinut yhteistyön teeman. Yhteistyö esiintyi taustalle jäsennellyssä teoriassa, joten päätin ottaa yhteistyön mukaan haastatteluun.
Yhteistyö vaikutti olevan ammatillisen arvostuksen ilmenemismuotojen konteksti, jonka mukana olo olisi välttämätöntä, että ammatillisen arvostuksen kokemusta pystyy tutkimaan.
Tämä saattoi olla virhearvio, sillä yhteistyö oli kysymysrungon hierarkkisessa jäsentelyssä liikaa yhteistyötä painottava. Toisaalta, kysymykset tuottivat kaikesta huolimatta merkittä-vää tietoa ammatillisesta arvostuksesta aineistoni analyysissä. Voin vain todeta, että amma-tillinen arvostus kietoutuu todella monenlaisiin ilmiöihin työyhteisössä, ja osoittaa sen mer-kittävyyttä työelämässä. Haastattelurunko kokonaisuudessaan on liitteessä 2.
4.3.2 Haastattelukohteen valinta ja esittely
Laadullisessa tutkimuksessa aineiston koko voi olla yksi haaste. Pyrkimys on kuitenkin aina yleistettävyyteen. (Hänninen 2016, 109.) Haastattelun kohteeksi valitsin yhden kokonaisen tiimin, koska halusin toteuttaa kokonaistutkimuksen. Kokonaistutkimus soveltuu yleensä hyvin, jos tutkittavasta ilmiöstä ei ole kattavasti tutkimuksia ja jos kohde on sopivan kokoi-nen (Koppa 2015). Ammatillisen arvostuksen ilmiön olin määritellyt ilmenevät työyhtei-sössä, joten oli loogisinta valita yksi työyhteisö ja sen jäsenten kokemukset (Eskola & Suo-ranta 2014, 61).
Tutkielmani haastattelukohteena oli yksi tiimi. Tiimi oli muodostettu julkishallinnon eri or-ganisaatioiden asiantuntijoista tavoitteenaan rakentaa tietty kokonaisuus. Tiimissä työsken-teli 16 asiantuntijaa edustaen eri aloja. Haastattelu toteutui lopulta 15 asiantuntijan koke-muksilla ammatillisesta arvostuksesta. Haastattelut toteutettiin marras- joulukuussa 2018.
Haastattelurunko lähetettiin haastateltaville ennen haastatteluja. Taulukossa 6 esitän haasta-teltavien sukupuolijakauman, vaikka se ei ole tutkielmani yksi näkökulma. Sattui kuitenkin hyvin, että sukupuolijakauma meni tasan.
Taulukko 6. Haastateltavat
Haastateltavat Sukupuolijakauma Asiantuntijuudet 15 asiantuntijaa 8 naista
7 miestä
Julkishallinnollisista orga-nisaatioista koottu eri alo-jen asiantuntija tiimi
4.3.3 Haastattelun toteutus
Haastattelut toteutin yksilöhaastatteluina. Jokaiselle haastattelulle olin varannut aikaa yhden tunnin. Laadin aikataulun Doodle-työkalulla, josta asiantuntijat saivat valita sopivimmat ajankohdat haastattelulle. Haastattelut toteutuivat joko asiantuntijoiden omissa työhuoneissa tai kokoustilassa, joissa saimme oman rauhan.
Haastattelujen aluksi kysyin asiantuntijoiden koulutustaustaa, työkokemusta ja minkä alan asiantuntijana haastateltava toimii. Tilanne lähti liikkeelle rentoutuneemmin, ettei heti koh-distettu kysymyksiä itse aiheeseen. Haastateltavien taustoja tietäen oli myös helpompi ym-märtää heidän kokemuksiaan.
Haastateltavien annettiin puhua vapaasti kysymysrungon raamien sisällä. En näyttänyt teo-reettista kehystä, jotta ammatillista arvostusta ilmentäviä tekijöitä ilmenisi juuri haastatelta-vien kokemuksista. Toisaalta oma mielenkiinto, omat kokemukset ja teoreettinen kehys oli-vat haastattelun tukena sopivissa määrin. (Eskola & Suoranta 2014, 17.) Haastatteluissa
py-rin tarkasti kuuntelemaan mitä haastateltava sanoo vaikuttamatta vastauksiin. Jos haastatel-tavalla oli vaikeuksia tuottaa kokemustaan tai käsitystään sanoiksi, tein tarkentavia kysy-myksiä tiivistäen haastateltavan puhetta. (Brinkmann 2014, 280.)
Haastatteluissa oli pyrkimys ymmärtää haastateltavien menneitä ja nykyisiä kokemuksia ammatillisesta arvostuksesta ja sitä ilmentävistä tekijöistä. Kun haastateltava toi ilmi epä-miellyttäviä kokemuksia edellisistä työpaikoistaan, pystyi eläytymään mukana niissä tunne-tiloissa, joita haastateltavat kävivät uudelleen läpi. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 28.) Kokemuk-siin oli helppo samaistua, mutta haasteita nousi oman roolin merkityksestä haastattelutilan-teissa. Ilmiötä, joka koskettaa myös itseäni henkilökohtaisesti, oli se myös vaarallista tut-kielman onnistumisen kannalta. Tämä riski oli kuitenkin kohdattava, jotta ammatillisen ar-vostuksen syvimpään olemukseen oli mahdollista päästä pyrkien pysymään itse objektiivi-sena tutkittavaan aiheeseen. (Eskola & Suoranta 2014, 35.) Jäsennelty teoreettinen kehys myös auttoi estämään sivuraiteille eksymisen.
Ammatillisen arvostuksen ilmeneminen ja sille annetut merkitykset muotoutuivat jokaisella asiantuntijalla kokemusten kautta. Kokemuksia peilattiin osin menneeseen, osittain nykyti-laan. Oli myös havaittavissa, että ammatillisesta arvostuksesta oli paikoin hankala keskus-tella, sillä haastateltavilla oli tunne, etteivät he löydä oikeita sanoja. Ennemmin he kokivat ammatillisen arvostuksen sellaisena tunteena, jota on tai ei ole. (Varto 1992, 57.) Puolistruk-turoitu teemahaastattelu toimi tässä tutkielmassa hyvin, sillä se antoi vapautta vaihdella ky-symysten järjestystä mukaillen haastateltavien puheita (Hirsjärvi & Hurme 2009, 36), jolloin haastattelutilanne eteni joustavasti.
Haastattelijana toimin ohjaavana tahona välillä tiivistäen haastateltaville heidän kerto-maansa, josta jälleen ilmeni uusia ajatuksia. Vaikka haastattelijana oli ohjaava rooli, oli tar-koitus nostaa asioita esille nimenomaan haastateltavien omista sanoista. Välillä tilannetta oli ohjattava enemmän, välillä haastateltavat kertoivat kokemuksiaan ja ajatuksiaan melko vai-vattomasti. (Eskola & Suoranta 2014, 86.)
Muutaman ensimmäisen haastattelun jälkeen kirjasin haastattelun aikana ylös tekijöitä, joita vastauksissa tuli esille. Palasin tarkentamaan asioita, joihin koin tarvitsevani lisätietoa. Huo-masin ensimmäisten kohdalla, että ammatillinen arvostus herättää paljon ajatuksia, joten tie-toa tuli niin paljon, etten muistanut enää kaikkea, mitä haastateltava oli sanonut. Olisin siis voinut palata tarkentamaan muutamia kohtia myös ensimmäisten haastateltavien kohdalla.
Ymmärtäminen ja aito kuuntelu haastatteluissa on omiaan herättämään luottamusta haasta-teltavan ja tutkijan välillä, jolloin aiheeseen on mahdollisuus päästä pintaa syvemmälle.
(Varto 1992, 26 – 27.) Halusinkin osaltani muodostaa haastattelutilanteesta luottamukselli-sen ja rennon (Eskola & Suoranta 2014, 86).
Olettamuksia ammatillista arvostusta vahvistavista tekijöistä on luonnollista tehdä jo omista kokemuksista ja siitä, mitä itse pitää merkittävänä. Tutkielman onnistumisen kannalta oman ammatillisen arvostuksen kokemukset oli kuitenkin perusteltua laittaa hieman syrjään, ja pyrkiä olemaan avoin asiantuntijoiden kokemuksille ja ajatuksille. Tärkeintä oli lähteä sel-vittämään, kuinka ammatillinen arvostus ilmenee haastateltavien elämismaailmassa, vaikka aihe koskettaa myös itseä. (Varto 1992, 24, 26.) Toisaalta, ei ole tutkielman onnistumisen esteenä, että myös itse kokee ammatillisen arvostuksen ilmiön vuorovaikutuksessa haasta-teltavien kanssa peilaten osittain myös omaan menneisyyteen.
4.4 Aineiston analyysi
Laadullisessa tutkimuksessa käytetään aineistolähtöistä, teoriaohjaavaa tai teorialähtöistä ta-paa analysoida kerätty aineisto (Tuomi & Sarajärvi 2018). Tässä tutkielmassa olen määritel-lyt ensin ammatillisen arvostuksen teoreettisen kehyksen psykososiaalisten ympäristöteki-jöiden avulla. Haastatteluaineiston analyysi on teorialähtöistä, joka estää aineiston analyysin rönsyilyn. Pyrin analysoimaan aineistosta samansuuntaisia asioita teoriaan peilaten, niiden tarkempia merkityksiä teoreettisen kehyksen jäsentelylle ja mitä ne tarkoittavat haastatelta-vien kokemusten perusteella (Saldaña 2014, 584). Teorialähtöinen analyysi pyrkii tuomaan teoreettiselle kehykselle syventäviä ja kuvailevia temaattisia kokonaisuuksia (Tuomi & Sa-rajärvi 2018).
Aineiston litterointitapa oli peruslitterointi. Tarkoitukseni oli teemoittaa ammatillisen arvos-tuksen ilmiötä, joten en ollut kiinnostunut eksaktin litteroinnin tuomista merkityksistä. Lit-teroinnin tarkoitus oli siis asiasisältö.
Kävin haastatteluaineiston läpi Microsoft Office Wordin avulla, jonne kirjoitin kommentteja ajatuksista, joita vastaukset herättivät. Järjestin aineistoa ryhmitellen muutamien apukysy-mysten avulla. Nämä kysymykset olivat: miten ammatillinen arvostus vahvistuu, miten am-matillinen arvostus ilmenee, mitkä asiat heikentävät ammatillisen arvostuksen kokemusta,
ammatillisen arvostuksen tuoma hyöty ja minkälainen on ammatillisen arvostuksen ja yh-teistyön yhteys.
Ryhmittelyn jälkeen pelkistin vastaukset. Pelkistysten perusteella teemoitin haastateltavien kokemukset. Teemoista (alateemat) muodostin temaattisia kokonaisuuksia (yläteemat).
Vaikka lukuisat tutkimusmenetelmäoppaat ohjeistavat pelkistämään aineiston ja sen jälkeen muodostamaan käsitejärjestelmiä, käyttäessäni QDA miner- ohjelmistoa, koodasin teemat jo suoraan vastauksista. Pelkistämisen olin tehnyt jo aiemmin Wordille, mutta ohjelmistoon syötin kokonaiset haastattelut. Wordin pelkistysten avulla pystyin toisaalta tarkistamaan ai-neiston teemoittelut, toisaalta tein ylimääräistä – turhaakin työtä. Pelkistykset kuitenkin aut-toivat tutustumaan aineistoon perusteellisesti. Esitän taulukossa 7 esimerkin yhden vastauk-sen pelkistyksestä, teemoittelusta ja temaattiseen kokonaisuuteen yhdistymisestä.
Taulukko 7. Esimerkki aineiston pelkistämisestä ja teemoittelusta Alkuperäisilmaisu Pelkistys Alateema
”Se ei ole niin kuin henki-lösidonnainen siis sillä ta-valla persoonaan, vaan mitä se ihminen oikeasti osaa ja sitä osaamista arvostetaan”
Persoona ei määrittele am-matillista arvostusta, vaan todellinen osaaminen.
Koulutus ja osaaminen
Alateema Yläteema
Koulutus ja osaaminen Yksilön itsearvostus
Yläteema Teoreettinen kehys
Yksilön itsearvostus Yksilöstä rakentuva ulottuvuus
Abstrahoin aineiston alateemoittelusta yläteemoja, joiden avulla pystyn kuvailemaan amma-tillisen arvostuksen rakentumista ja ilmenemistä. Suhteutan nämä temaattiset kokonaisuudet teoreettisen kehyksen ulottuvuuksiin, jolloin pystyn vastaamaan tutkimuskysymykseen yk-silön kokemusten perusteella (Peltonen 2011, 44 – 53).
Tavoitteeni oli saada haastatteluaineiston luokituksista koottua taulukko, joka osoittaisi vah-vimmat tekijät sekä poikkeavuudet. Halusin saada selville, toistuuko joku tekijä vain muu-tamalla haastateltavalla ja kuinka yleisiä toiset tekijät ovat. Tutustuin laadullisen aineiston luokitteluohjelmistoon nimeltään QDA Miner. Kyseessä on ilmaisversio, mutta koin saavani siitä hyödyn tutkielmani aineiston tarkempaan ja perusteltuun luokitteluun.
QDA Miner-ohjelmisto
Laadullisen aineiston analyysissä (Qualitative Data Analysis) auttaa siihen tarkoitetut ohjel-mistot. QDA Miner auttaa luokittelemaan suuriakin tekstiaineistoja. Tutkija pystyy nimeä-mään aineistolle pääteemat ja niiden alateemat (ohjelmistoissa yleensä koodaukset), sekä temaattiset kokonaisuudet. Ohjelmisto on helppokäyttöinen ja selkeä, ja sen avulla tutkija kykenee osoittamaan perustellusti luokkien vahvuuksia ja toistuvuutta. Ohjelmistosta pystyy lataamaan taulukoita (liite 3) ja diagrammeja, joista näkee haastateltavien kokonaismäärän, kuinka useassa haastattelussa tekijät toistuvat ja kuinka monta kertaa tekijät toistuvat haas-tateltavien puheissa (LaPan 2013).
Koen, että QDA Miner tai vastaava ohjelmisto on erittäin hyödyllinen laajojen aineistojen analysoinneissa. Kun analysoin toistamiseen aineiston QDA Minerin avulla, pystyin samalla tarkastamaan luokitukseni ja havaitsemaan mahdollisia huolimattomuusvirheitä. Olettamuk-seni oli, että tutkielmaani on saatava taulukko, jonka avulla kykenen perustelemaan tuloksia.
Osaltaan tämä edistää myös tutkimuksen luotettavuutta.
Etsin aineistosta samoja tekijöitä kuin teoreettisessa kehyksessä. Tämän jälkeen kiinnitin huomiota saman suuntaisiin tekijöihin. Lopuksi katsoin poikkeavuudet, joita ei ollut ollen-kaan teoreettisessa kehyksessä. Toteutin luokitusten vertailua tutkielman alussa koottuun teoriaan siis kierros kierrokselta, joka noudattaa osaltaan myös hermeneuttisen spiraalimai-sen ymmärrykspiraalimai-sen edistämistä pyrkien syvemmälle ilmiöön, kuten kuvio 7 havainnollistaa.