Oman työn tarpeellisuus ilmenee vaikuttamismahdollisuuksilla

Kuvaan merkityksellisyyttä arvostamisen yhtenä teemana, joka ilmenee yksilölle tulosten teolla, hyödyllisyytenä. Yksilö saa mahdollisuutena vaikuttaa omaan työhönsä, jotta tavoit-teisiin päästään. Yksilö haluaa tuoda oman potentiaalin käyttöön niin itsetuntoa vahvista-vana, kuin myös työyhteisön hyväksi. Merkityksellisyyden kokemus edistää kiinnostusta työtehtäviin, ja sen avulla itseohjautuvampaa ja sitoutuneempaa toimintaa työssä (Allan 2017, 177). Yksilö haluaa kokea, että oma työ on tarpeellinen.

Merkityksellisyys

Työn ja työtehtävien merkityksellisyys, sekä yksilön kokemus oman toiminnan tärkeydestä on yksi arvostuksen(sisäisen) keskeisimmistä teemoista. Merkityksellisyyden kokemukset edistävät tutkitusti yksilön toimintakykyä, hyvinvointia ja tyytyväisyyttä omaan työhön (Al-lan 2017, 174). Myös tutkielman johdannossa toin esille merkityksellisyyden osana arvos-tuksen määritelmää. Merkityksellisyys osoittautui haastateltavien vastauksissa vahvana te-kijänä (liite 3) ammatillisen arvostuksen rakentumisessa.

Merkityksellisyys on teema, jota on hankala asettaa tiettyyn ulottuvuuteen. Merkitykselli-syys vaikuttaisi olevan oleellinen osa niin yksilöä kuin myös työyhteisöä. Kollegat esimer-kiksi mielletään merkitykselliseksi asiaksi osana ammatillisen arvostuksen muotoutumista.

Lisäksi merkityksellisyys sitouttaa työhön.

Oma työ voi tuntua merkitykselliseltä, kun saavutukset huomioidaan myös työyhteisön ul-kopuolelta. Omaan osaamiseen luottava yksilö voi myös kokea merkityksellisyyttä omasta työstään vastaamalla omiin tavoitteisiinsa. Oli yksilö kuinka itsevarma tahansa, jokainen kaipaa hyväksyntää. Jokainen kaipaa, että myös muut huomaavat työpanoksen.

Tykkään esiintyä ja tuntuu että on kiva päästä lauteille, varmaan harvinaista Suomalaiselle mutta minä nautin ihan suunnattomasti, että on sellainen tilanne, ja sitten se, kun omalla ta-vallaan huomasi, kun useampi ihminen tuli sanomaan ja ne oikeasti tarkoittivat sitä, niin kyllä se hyvältä tuntuu. H7

Olisihan se toki ihan kivaa, jos ulkopuolisetkin huomaisi. Mutta ehkä joudun siinäkin sovelta-maan sitten sitä, että olen saanut sen oman tavoitteeni valmiiksi, joka on minun mielestäni hyvä, ja toivon että muutkin huomaavat sen ja ottavat käyttöön. H15

Merkityksellisyyden tunne voi olla haastavaa, kun omaa osaamistaan ja tekemäänsä työtä ei saa näkyväksi. Tällöin merkityksellisyyden kokemusta edistää työn tarkoituksen selkeyttä-minen osana kokonaisuutta, jolloin omien työtehtävien tärkeys on konkreettisempaa yksi-lölle (Allan 2017, 174 – 175). Yksilöä innostaa kuuluminen merkittävään kokonaisuuteen, mutta samalla oma potentiaali ja oma tekeminen olisi tärkeää saada niin yksilölle itselleen kuin myös muille näkyväksi.

Ja kun sekin on tärkeää ammatillista arvostusta, että onko se merkittävä palanen. Toisaalta, kun on tietyllä tavalla joku kokonaisuus, mutta monesti tekee johonkin asiaan vain pienen palan siitä jutusta, se on ehkä tällaisessa asiantuntijatyössä, kun se on niin monialaista ja paljon erilaisia juttuja niin sitten, että voi kysyä, vaikka vuoden jälkeen, että mitä sinä olet tehnyt. Niin sitten pitää vähän aikaa miettiä. Kauheasti on tehnyt kaikkea mutta onko tässä siis, ei ole syntynyt taloa. Että se on vähän erilaista. H7

Työn tulos on näkyvämmin esillä yksilölle, joka työskentelee esimerkiksi teho-osastolla.

Työn tuloksen näkee ihmisen hengen pelastamisena. Oman merkityksen ja tarpeellisuuden kokemuksen saa selkeämmin oman työn kautta. Asiantuntijatyössä, jossa on koottu tietty tiimi tekemään heille osoitettua yhteistä kokonaisuutta, eivät näe työn tulosta samalla tavalla.

Oman työn merkitys tulisikin ilmetä työyhteisössä, yksilölle itselleen tavoilla ja teemoilla, joita ammatillisen arvostuksen ilmiöön pyrin muodostamaan.

Omaan työhön vaikuttaminen ja kehittäminen lisäävät tunnetta työn mielekkyydestä. Sen myötä oma työ koetaan merkityksellisenä. (Asik-Dizdar & Esen 2016, 2).

Merkityksellisyy-den kokemuksen avulla yksilö toimii itseohjautuvammin. Yksilö on kiinnostunut tekemäs-tään työstä osana työyhteisöä, jossa kokee olevansa merkityksellinen. Merkityksellisyyden kokemukset edistävät myös luottamusta, ja sen avulla hyvää ilmapiiriä (Skogstad ym. 2011, 478; Park ym. 2015, 90 – 93), jolloin yksilö on valmis ottamaan vastaan myös ohjaamista ja uusia näkökulmia oman työn tekemiseen.

Kiinnostus ja itseohjautuvuus

Yksilön kokema aito kiinnostus työtään kohtaan johdattaa hakeutumaan omia tavoitteita ja odotuksia vastaaviin työtehtäviin (Fagley & Adler 2012, 168). Kiinnostuksen kohteita vas-taaviin työtehtäviin pääsy, ja samalla itsensä toteuttaminen työtehtäviinsä vaikuttamalla ra-kentavat ammatillisen arvostuksen kokemusta.

Tässäkin kokee tulleensa arvostetuksi, kun olet päässyt mukaan tähän porukkaan ja tekemään tätä juttua. Moni näistä paikoista oli haussa, että sai sitten hakea, ketä kiinnosti. Mutta on sitten päässyt suoraan tai sen haun kautta niin se, että on arvostettu jo sitä osaamista, että on päässyt tekemään tätä juttua. On päässyt, että ei todellakaan ole pakolla siirretty. H1

Me ollaan onnekkaita, että tämä on ollut sellainen tehtävä, johon on voinut hakeutua. Tänne ei ole ketään siirretty. H4

Kiinnostus tekemäänsä työtä kohtaan tuo ammatillisen arvostuksen näkyvämmäksi vaikut-tamismahdollisuuksien avulla. Työtehtävistään kiinnostunut yksilö tarvitsee kokemuksia tulleensa kuulluksi oman ammattitaitonsa perusteella. Vaikuttamismahdollisuudet omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti antavat yksilölle sellaista aineetonta palkitsemista, joka rakentaa ammatillisen arvostuksen kokemusta. (Abe & Henly 2010, 116.)

Jos jaetaan vastuuta, mutta valtaa niiden vastuiden toteuttamiseen ei aina jaeta samassa mää-rin. Ja siinä on sellainen kohta, joka alkaa hiertää. Jos sanotaan että sinun pitää A:ta tehdä niin sinun pitäisi saada myös päättää niistä A:n asioista ainakin pääosin, että miten sinä sen homman teet tai henkilökunta. Ainakin itse koen tällä tavalla. Vastuu ja valta pitää olla tasa-painossa ja sitä pitäisi myös itse jaksaa ja ymmärtää aina käyttää tasapainoisesti. H9 Tässä on kuitenkin hyvin vapaat kädet, että omanlaiseksi tämän tehtäväkentän saa varmaan suurin osa meistä tehdä. Että se on sitten itsestä kiinni, miten paljon jaksaa ja pystyy ja innos-tuu. Ja pystytään ehkä myös valitsemaan tavallaan sitä, että mihin suuntaan niitä paukkuja.

H10

Kiinnostus ja itseohjautuvuus toistui haastatteluaineistossa yhtenä vahvimpana tekijänä (liite 3). Haastateltavat painottivat useaan otteeseen mahdollisuutta vaikuttaa ja hallita omaa työ-tään, josta itsekin on kiinnostunut. Oman osaamisen ja työyhteisössä toimimisen kautta muo-dostuva itsetunto vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen, suhtautumiseen, sopeutumiseen ja lo-pulta itseohjautuvuuteen (Liu ym. 2013, 1018). Kiinnostus ja itseohjautuvuus kulkevat rin-nakkain motivoiden yksilöä tuomaan omaa osaamistaan esille.

Mutta jos ajattelee sitä omakohtaisesti, lähtee siitä liikkeelle, niin se tunne, että hallitsee oman työnsä, että oman työnsä herra. Että se on minun mielestäni. H7

No ihan varmaan ensimmäisenä tulee tämä, jos on porukka johonkin tiettyyn juttuun jossa on kukin sen oman, tai vaikka olisikin tavallaan kollega tapaaminen ja tiimi niin kaikki on tasa-arvoisia siinä sillä omalla kokemuksellaan ja se lähtökohta on siinä että jokainen osallistuja tuo sitä omaa osaamistaan siihen tai voi tuoda uusia näkökulmia tai juuri sitä omaa näkökul-maansa että mitä asioita jossain tietyssä jutussa tarvitsee huomioida, ja tavallaan se lähtö-kohta siinä että jokaisella on se arvonsa siinä yhtenä asiantuntijana siinä tiimissä, kaikki tulee kuulluksi. Se on tärkeää, tulee kuulluksi ja huomioon otetuksi. Se on tärkeätä. H13

Itseohjautuvuutta voi tulkita myös oman työn hallinnan kautta – toisin sanoen työn vaati-musten ja vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Työtehtävistään kiinnostunut yksilö saa mahdollisuuden olla itseohjautunut vaikuttamismahdollisuuksien avulla, jolloin myös hallitsee työtään esimerkiksi aikataulutusten kontekstissa.

Nyt on taas sellainen tilanne, että saa tehdä omaan tahtiin. On pystynyt tekemään ja saa tehdä omalla tahdilla eikä ole silleinkään, että olisi tylsän rauhallista, vaan saa itse määritellä sen tahdin. H5

Oikeastaan kaiken omaan työhön liittyvän saa aikatauluttaa itse, ja sitten nämä tiimin yhteiset jutut, mutta nekin ovat tiedossa, että ei tule yllätyksiä. Ja myöskin on itsellä valta siihen, että mikä on sen oman työn kannalta tärkeätä eli kaikkea olisi todella paljon mutta kaikkeen ei kannata mennä. Kaikki meistä saa yksilönä ihan itse miettiä sen oman työn kannalta tärkeim-mät, että jos ei tiedä niin sitten voi keskustella esimiehen kanssa, että kannattaisiko tänne nyt mennä, vaikka jonnekin tilaisuuteen, että kyllä siihen apua saa. Mutta kyllä ajan käyttö on omissa käsissä minun mielestäni. H6

Kyllä iso osa on sillä tavalla, että niitä työtehtäviä minä teen itse ja itsenäisesti ja ehkä tyk-käänkin tehdä niin. Että ehkä vähän yksinäinen susi. Tykkään siitä, että itse määrittelee sen oman työnsä ja tekee. H7

Resurssit

Resurssit ovat aineellisia ja aineettomia työn hallintaan liittyviä tekijöitä. Aineelliset resurs-sit ovat selkeimmin organisaation käytettävissä oleva raha. Aineettomaksi resurssiksi ni-meän henkilöstön ihmiset, käytettävissä olevan ajan, ja osaamisen – terävöittäen oikea osaa-minen organisaation tavoitteisiin nähden.

Henkilöstö on resurssi, jonka avulla organisaation on mahdollista saavuttaa tavoitteita. Hen-kilöstön merkitystä ei voi liiaksi korostaa, sillä se on organisaation tärkein resurssi. Arvos-tettu henkilöstön jäsen on sitoutuneempi tekemäänsä työhön. Työn vaatimuksiin nähden olisi myös turvattava riittävä henkilömäärä. (Pihlava, Mauno & Ruokolainen 2017, 91.) Mikä sitten tukee henkilöstön jäsenen arvostuksen kokemusta resurssien perspektiivistä?

Osaavalla yksilöllä, jolla on vahva itsetunto ja usko omiin kykyihin, on motivoitunut kehit-tämään työtään. Ammatillista itsearvostusta kokeva yksilö haluaisi päästä toteuttamaan itse-ään työssitse-ään.

Yksi asia mitä mietin tuossa, niin sellainen esimerkki, että nyt tuolla aiemmassa, niin oli sel-laisia ideoita, joita olisi halunnut tehdä, niin sitten ne omat ideat, jotka on jo miettinyt ja itse tietää että ne olisivat hyviä, niin jos ne eivät mene läpi niin se on aika ärsyttävää. Turhautta-vaakin. Nyt kun niitä on saanut täällä läpi, niin se on ihan hieno sitten huomata se ero. H5

Myös henkilöstöresurssien näkökulmasta, yksilöt voivat kokea vaikeuksia vastata työn vaa-timuksiin, jos esimerkiksi säästetään henkilöstökustannuksissa liikaa. Jatkuvat säästöt voivat aiheuttaa yksilölle liiallista kuormittavuutta (Juuti 2006, 113) ja sen seurauksena negatiivista stressiä.

Mutta sellainen on tärkeää, että ihmisiä arvostetaan, kunnioitetaan, eikä vedetä liian tiukalle vaan sen takia että säästetään hirveästi rahaa, jota sitten kuitenkin on. Se kostautuu. H9

Työyhteisön jäsenillä on rajallinen määrä aikaa saada omat työtehtävät valmiiksi. Ammatil-lisen arvostuksen näkökulmasta yksilö voi kokea stressiä vaatimusten keskellä, jossa myös tauot on käytettävä työajaksi. Toisaalta, sitä ei koeta aina negatiivisena asiana.

Mutta on meille sitten tullut ihan käytännössä sellaisia, että ihan aamukahvilla, että viime keväänä puhuttiin ehkä enemmän omista jutuista ja kaiken näköistä, mutta nyt me jaamme siinä jo työasioita. Että toisaalta kahvitaukokin on mennyt työajaksi, mutta ehkä se on tullut sellaisesta tarpeestakin keskustella niistä asioista. H15