Maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat nuorisotakuun ytimessä. Suomeen muuttavista nuorista suuri osa kuuluu ikänsä puolesta nuorisotakuun piiriin ja maahan muuttaneiden lapset eli niin sanottu toinen sukupolvi ovat kasvamassa opiskelu- ja työllistymisikään.
Kaikki muuttajat tai toiseen sukupolveen kuuluvat nuoret eivät tietenkään päädy nuo-risotakuun piiriin, vaan he löytävät koulutuspaikan tai työtä ilman erityisiä toimenpi-teitä. Toisaalta saatavilla olevat tiedot maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutuksen ja työn ulkopuolisuudesta antavat aihetta huoleen: Vuonna 2008 vieraskielisten osuus 15–29-vuotiaista oli noin viisi prosenttia, mutta koulutuksen ja työmarkkinoiden ul-kopuolella olevista ja työttömistä heitä oli noin viidesosa (Myrskylä 2011). Suhteellisen suuri osuus maahanmuuttajataustaisista nuorista ei jatka toisen asteen koulutukseen, ja he myös keskeyttävät sen useammin kuin valtaväestö. Lisäksi maahanmuuttajataustaiset tai vieraskieliset olivat pikemminkin koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolella kuin työttömiä työnhakijoita. (TEM 2013; Kilpi-Jakonen 2013.)
Maahanmuuttajataustaisten nuorten tilanne on siis syytä ottaa vakavasti, mutta samalla nuorisoon ja maahanmuuttajiin liittyvää puhetta pitää arvioida kriittisesti.
Nuorten ongelmat koulutuksessa ja työmarkkinoilla ovat muuttuneet ”syrjäytymisek-si” ja maahanmuuttajataustaisia nuoria koskevassa keskustelussa ovat erityisesti Pekka Myrskylän raporteissa esiintyvät luvut (”viidesosa”, ”kuusinkertainen riski”) ja termino-logia (”maahanmuuttajanuoret”, ”vieraskieliset”) jääneet elämään erilaisten toimijoiden kielenkäyttöön. Näin koulutus- ja työllistymisongelmia kuvaavat luvut ovat vakiintuneet kuvaamaan ”syrjäytymistä” ja ”syrjäytyneiden maahanmuuttajien” määrää ja osuutta, vaikka on epäselvää mitä ”syrjäytymisellä” tarkoitetaan, ei ole tietoa miten syrjäytyneeksi leimaaminen vaikuttaa nuorten käsityksiin itsestään ja mahdollisuuksistaan, eikä maa-hanmuuttajanuorten ryhmää ole määritelty. Syrjäytyneeksi leimaamisen ongelmallisuutta lisää se, että seurantatietoa maahanmuuttajataustaisten nuorten poluista koulutukseen ja työelämään ei ole olemassa, vaikka koko väestöä koskevissa tutkimuksissa on osoitettu, että osa koulupudokkaista kiinnittyy myöhemmin työelämään (Järvinen & Vanttaja 2013).
Tällainen epämääräinen puhe ”syrjäytyvistä maahanmuuttajanuorista” ei tue nuoria eikä sen avulla voi kehittää tehokkaita palveluja tai tukitoimia. Tässä tekstissä puran hieman maahanmuuttajanuoren käsitettä ja esitän tutkimuksiin perustuvia käytännön toimia, joilla erilaisten nuorten koulutuspolkuja ja työllistymistä voisi tukea.
K
enelle nuorisotaKuun palvelut on suunnattu?
Nuorisotakuuraportissa (TEM 2012) maahanmuuttajataustaisten nuorten erityisasema tuodaan esiin useita kertoja: raportti kiinnittää huomiota muun muassa kielitaidosta johtuviin ongelmiin kouluttautumisessa ja syrjintään työmarkkinoilla. Erityisryhminä raportti nostaa esiin teini-iässä kesken peruskoulutuksen muuttaneet ja täysin vaille pe-ruskoulutusta lähtömaissaan jääneet. Raportti ehdottaa tukea maahanmuuttajanuorten opiskeluvalmiuksien ja kielitaidon parantamiseen, uraohjaukseen ja työvoimapoliittiseen koulutukseen.
Raportin esiin nostamat ongelmat ovat todellisia ja esitetyt ratkaisut varmasti pai-kallaan. Samalla maahanmuuttajataustaisten nuorten koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolisuutta koskevaa keskustelua leimaa sama ongelma kuin koko keskustelua maahanmuutosta laajemmin: kukaan ei oikein tiedä, kenestä puhutaan. Jotta voitaisiin suunnitella ja tuottaa tehokkaita palveluja, on tiedettävä, kenelle niitä tuotetaan ja mil-laiset toimet ovat tehokkaita.
”Maahanmuuttaja” on vakiintunut suomen kielessä termiksi, jolla viitataan epämääräi-seen joukkoon muualta muuttaneita ihmisiä ja heidän lapsiinsa. Moni liittää termin EU:n ulkopuolelta muuttaneisiin ja pakolais- ja turvapaikanhakijoihin. Kun näistä ihmisistä halutaan numerotietoa, päädytään usein tarkastelemaan tilastoista helposti saatavaa ”vie-raskielisten” tai ”ulkomaan kansalaisten” joukkoa. Ongelma on, että ”maahanmuuttajat”
ja ”vieraskieliset” ovat sekalainen seurakunta: heidän lähtömaansa, tulosyynsä, muuttoi-känsä ja asuinaikansa vaihtelevat, ja heidän sosioekonominen asemansa lähtömaassa ja Suomessa ovat erilaisia. Nämä tekijät vaikuttavat eri tavoin heidän mahdollisuuksiinsa.
Esimerkiksi Suomessa koko ikänsä asuneiden ja Suomeen juuri muuttaneiden nuorten valmiudet ja vaikeudet suomalaisilla koulutus- ja työmarkkinoilla eroavat toisistaan.
Tällöin nuorisotakuun toteuttamiseksi tarvitaan jonkinlaista näkemystä siitä, kenet luokitellaan ”maahanmuuttajaksi” tai ”maahanmuuttajataustaiseksi”, ja sen jälkeen tarvitaan tietoa siitä, millaisia ihmisiä ryhmään kuuluu. Kuuluvatko maahanmuuttajiin myös Euroopasta muuttaneet vai pidetäänkö maahanmuuttajina vain EU:n ulkopuo-lelta muuttaneita? Tarkoitetaanko maahanmuuttajilla tai maahanmuuttajataustaisilla myös Suomessa syntyneitä nuoria? Ovatko johonkin tiettyyn ryhmään kuuluvat nuoret pääasiassa vastamuuttaneita vai Suomessa syntyneitä? Onko tietyssä ryhmässä erityisen paljon muutakin huono-osaisuutta? Mistä maista Suomeen suuntautuu nuorten aikuis-ten muuttoa?
Nämä taustatekijät vaikuttavat esimerkiksi siihen, onko ulkopuolelle jäämisessä kyse huonosta kielitaidosta tai ylimitoitetuista kielitaitovaatimuksista, tutkintojen vastaamatto-muudesta tai kouluttamattovastaamatto-muudesta, vai onko kyse syrjäytymisen ja huono-osaisuuden yleisemmistä mekanismeista, jotka vaikuttavat yhtä lailla maahanmuuttajataustaisten kuin valtaväestön nuorten jäämiseen koulutuksen ja työmarkkinoiden ulkopuolelle.
t
utKimustietoa nuorten Koulutus-
jatyöllistymispolKujen tuKemiseen
Lääkkeet eri taustatekijöistä johtuviin ongelmiin ovat erilaisia. Sekä suomalaisesta että kansainvälisestä tutkimuksesta löytyy tietoa nuorten tilanteesta ja esimerkkejä käytännöis-tä, jotka tukevat erilaisia nuoria. Koulu-urien osalta Suomen tilanne vaikuttaa osittain samantapaiselta kuin muissa maissa: osa vanhemmista odottaa nuorilta paljon ja myös nuorilla on kunnianhimoisia koulutus- ja urasuunnitelmia. Kunnianhimoisia suunnitel-mia näyttää kuitenkin olevan vaikea toteuttaa, koska on viitteitä siitä, että koulutuksen ulkopuolelle jääminen ei ole vain teini-iässä tulleiden, niin sanotun ”välisukupolven”
ongelma. Myös monet toisen sukupolvet nuoret jäävät toisen asteen koulutuksen ulko-puolelle, vaikka heillä pitäisi suomalaisen peruskoulun käytyään olla valmiudet jatko-opintoihin (Kilpi-Jakonen 2013). Toisaalta koulupudokkuuden syy on samantapainen kuin valtaväestöllä: erityisen haavoittuvia sekä maahanmuuttajien lapsista että valtaväes-töstä ovat huonommin koulutettujen ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien vanhem-pien lapset. Toisaalta on olemassa viitteitä siitä, että maahanmuuttajataustaisia nuoria (tyttöjä) ohjataan tietyille aloille, jotka eivät välttämättä kiinnosta heitä (Kurki 2008).
Tällöin esimerkiksi peruskoulun opinto-ohjaajien on osattava luovia kunnianhimoisten suunnitelmien, oppilaan opiskeluvalmiuksien ja oppilaiden oman mielenkiinnon välillä auttaessaan nuorta löytämään kykyjään ja toiveitaan vastaavaa jatko-opiskelupaikkaa.
Toisaalta laaja maahan muuttaneiden lasten koulumenestystä ja työmarkkinasiirty-mistä käsittelevä vertaileva tutkimus Euroopasta on osoittanut, että opintopolkujen ja työmarkkinoiden mekanismit ja rakenne vaikuttavat nuorten mahdollisuuksiin (Crul ym. 2013). Sama ryhmä pärjää eri maissa hyvin eri lailla, mikä tutkijoiden päätelmien mukaan johtuu rakenteellisista eroista koulutusjärjestelmissä. Tekijöitä, jotka tukevat maahanmuuttajataustaisia nuoria, on useita, ja samat keinot tukevat myös valtaväestöön kuuluvia, huono-osaisempia nuoria. Aikaisin (3–4-vuotiaana) alkava ja kaikille tarjot-tava varhaiskasvatus tukee lasten kielitaitoa ja kehittää kouluvalmiuksia. Kun hankala siirtymä toiselle asteelle tehdään strukturoidummaksi, eikä kouluun hakeutumista jätetä vain oppilaiden ja heidän vanhempiensa harteille, suurempi osa oppilaista siirtyy toisen asteen koulutukseen.
Maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten työmarkkina-asema riip-puu koulutusta enemmän työmarkkinoiden rakenteesta, yleisestä työllisyystilanteesta ja syrjinnästä. Muutamia keinoja nuorten työllistymisen tukemiseksi on kuitenkin havaittu.
Maahanmuuttajataustaiset nuoret tarvitsevat apua ammatillisiin opintoihin liittyvien työharjoittelupaikkojen hankkimisessa, koska syrjinnän ja ennakkoluulojen takia nii-den saaminen on maahanmuuttajataustaisille vaikeampaa kuin muille, erityisesti jos nuoren nimi tai kielitaito paljastaa hänet maahanmuuttajataustaiseksi. Työharjoittelut ja työkokemus ovat esimerkiksi Elina Kilpi-Jakosen (2013) mukaan erityisen tärkeitä, koska maahanmuuttajataustaiset, Suomessa koulunsa käyneet nuoret hyötyvät työelä-mäkokemuksesta enemmän kuin valtaväestö. Työkokemuksen avulla on ehkä luotu verkostoja, joiden avulla voi työllistyä tai työkokemus auttaa selättämään etnisen syr-jinnän työhönotossa (mt.). Lisäksi vastamuuttaneiden nuorten aikuisten kiinnittymistä
työmarkkinoille auttaa joustavampi muuntokoulutus ja erityisesti kielikoulutuksen integroiminen ammatilliseen ja muuntokoulutukseen.
m
onimuotoisuudenvaltavirtaistaminen nuorisopalveluihinTermien ”maahanmuuttajanuoret” tai ”vieraskieliset” jatkuva erittelemätön käyttö vah-vistaa mielikuvaa yhdenmukaisesta maahanmuuttajien ryhmästä, jota voi tukea saman-laisilla palveluilla ja ratkaisuilla. Apua erityisesti maahanmuuttajan kategoriaan liittyvään epämääräisyyteen voisi tuoda valtavirtaistaminen. Muutto Suomeen jatkuu ja maahan muuttaneille syntyneiden lasten määrät kasvavat. Tätä väestönosaa ei voi ikuisesti kohdella väliaikaisena ilmiönä, jonka palvelut tuotetaan erillismäärärahojen avulla. Luultavasti Suomessa lyhyen aikaa oleskelleet kaipaavat erityispalveluita ja räätälöityjä koulutuksia tulevaisuudessakin. Yleisesti nuorisotakuu kuitenkin hyötyisi siitä, että tunnustettaisiin suomalaisten nuorten erilaiset sosioekonomiset, etniset, uskonnolliset, asumishistoriaan liittyvät, kulttuuriset ja kielelliset ja esimerkiksi vammaisuuteen liittyvät taustat. Silloin erilaisuuden voi integroida osaksi kouluja, nuorisotyötä, työelämäpalveluja ja yleensä näkemystä Suomesta, suomalaisuudesta ja suomalaisesta nuorisosta.
l
ähteetCrul, Maurice, Schneider, Jens, Lelie, Frans (2013) Superdiversity. Amsterdam: VU Press. Saata-vissa osoitteesta https://www.elitesproject.eu/publications/books (Viitattu 6.11.2013.) Järvinen, Tero & Vanttaja, Markku (2013) Koulupudokkaiden työurat. Vuosina 1985 ja 1995
koulutuksen ja työn ulkopuolella olleiden nuorten urapolkujen vertailua. Yhteiskunta-politiikka 78 (5), 509–519.
Kilpi-Jakonen, Elina (2013) Children of Immigrants Entering the Finnish Labour Marjet: Equal Opportunities or Persistenst Barrieres? Esitelmä TRCW-seminaarissa 25.10.2013.
Kurki, Tuuli (2008) Sukupuolittuneita ja rodullistettuja koulutusreittejä: Maahanmuuttajataus-taiset tytöt siirtymässä toisen asteen koulutuksiin. Nuorisotutkimus 26 (3), 26–51.
Myrskylä, Pekka (2011) Nuoret työmarkkinoiden ja opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elinkeinomi-nisteriön julkaisuja 12/2011. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö.
TEM (2012) Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. TEM raportteja 8/2012. Saatavissa osoitteesta http://www.nuorisotakuu.fi/nuorisotakuu/info/tietoa_tilastoista_ja_nuorisotyottomyydesta (Viitattu 6.11.2013.)
TEM (2013) Kotoutumisen kokonaiskatsaus. TEM raportteja 38/2013. Saatavissa osoitteesta http://www.tem.fi/ajankohtaista/julkaisut?C=98033&xmid=5123. (Viitattu 6.11.2013.)
VTT Lotta Haikkola työskentelee Helsingin yliopistossa sosiaalitieteiden laitoksella, jossa hän tutkii maahanmuuttajataustaisten nuorten työllistymistä.