Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat perusarvoja, joihin jokaisella on oikeus ja joita jokai-sen on myös velvollisuus edistää. Suomessa viranomaisilla on vahva vastuu tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Tasa-arvolain neljäs pykälä velvoittaa viranomaisia edistämään kaikessa toiminnassaan sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuuslain neljäs pykälä puolestaan velvoittaa edistämään yhdenvertaisuutta. Viranomaisten tulee lakien mukaan muuttaa erityisesti niitä olosuhteita, jotka estävät sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Tällöin sukupuolten välisen tasa-arvon kohdalla puhutaan tasa-arvon valtavirtaistamisesta, jolloin päätöksiä ja toimenpiteitä sekä niiden seurauksia arvioidaan sekä naisten että miesten kannalta.
Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen koskee myös vuoden 2013 alussa voimaan tullutta nuorisotakuuta. Nuorisotakuun valmistelussa ei ole kuitenkaan huomioitu tar-peeksi sukupuolinäkökulmaa ja yhdenvertaisuuskysymyksiä, vaikka ne on mainittu arvoina ja tavoitteina Nuorten nuorisotakuu -raportin sivulla 48. Lupaus sukupuolivaikutusten ja yhdenvertaisuuden huomioimisesta nuorisotakuun toteutuksessa ei kuitenkaan muutu käytännöksi kyseisessä raportissa eikä sen jälkeisissä, vuoden 2013 aikana toteutuneissa toimenpiteissä. Tätä nykyä nuorisotakuun – ehkäpä tahattomana – tavoitteena näyttää olevan sukupuolineutraalius, jolloin nuoret nähdään yhtenä homogeenisena massana.
Tällöin voidaan puhua niin kutsutusta sukupuolisokeudesta, joka on kyvyttömyyttä nähdä sukupuolen vaikutuksia ja merkityksiä. Vastaava sokeus voi kohdistua myös erilaisiin vähemmistöihin.
Tasa-arvotyöllä ja tasa-arvon valtavirtaistamisella on valtionhallinnossa jo pitkä historia.
Tasa-arvolaki on ollut voimassa vuodesta 1986 lähtien. Yhdenvertaisuuslaki on tuoreempi, sillä se on ollut voimassa vasta vuodesta 2004 lähtien. Lait on haluttu yhdistämishaluista huolimatta pitää erillään, joten tasa-arvolailla keskitytään sukupuoleen liittyvään syrjin-tään ja yhdenvertaisuuslailla muihin syrjintäperusteisiin (Hautanen 2011). Tasa-arvolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sukupuoleen perustuvan syrjinnän estämistä sekä naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistämistä. Yhdenvertaisuudella puolestaan tarkoitetaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta heidän sukupuolestaan, iästään, etnisestä tai kansallisesta alkuperästään, kansalaisuudestaan, kielestään, uskonnostaan ja vakaumuksestaan, mielipiteestään, vammastaan, terveydentilastaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan tai muusta henkilöön liittyvästä syystä (Yhdenvertaisuus.fi).
Sekä tasa-arvolaki että yhdenvertaisuuslaki velvoittavat siihen, että viranomaisten on otettava lain vaatimukset huomioon ja vakiinnutettava ne asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Esimerkiksi ministeriöiden on otettava nämä näkökulmat huomioon valmistellessaan lakeja, toteuttaessaan hankkeita ja ohjelmia sekä laatiessaan talousarviota.
Hallitukset ovat jo pitkään sitoutuneet valtavirtaistamisen periaatteisiin. Jyrki Kataisen hallituksen laatima tasa-arvo-ohjelma 2012–2015 painottaa, että tasa-arvo on keskeinen yhteiskunnallinen päämäärä ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan edellytys (Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2012–2015, 11).
Nuorisotakuun valmistelussa ja toimeenpanossa vallitseva sukupuolisokeus on huo-mattava epäkohta, sillä työmarkkinat ovat Suomessa muuhun Eurooppaan verrattuna vahvasti sukupuolittuneita. Työmarkkinoiden segregaation eli sukupuoleen työelämässä liittyvän epätasa-arvon lisäksi myös työttömyys ja koulutus ovat osaltaan sukupuolittu-neita. Esimerkiksi 20–29-vuotiaista pelkän perusasteen varassa olevista 110 000 nuoresta enemmistö on miehiä, noin 70 000 (Nuorten Nuorisotakuu 2012). Myös työllisyyspalve-luihin ja erilaisiin nuorisotakuun toteuttamiskeinoihin kohdistuvat tarpeet ovat nuorilla naisilla ja miehillä osittain erilaisia. Esimerkiksi Vantaalla toimineessa ESR-hankkeessa Petra – Nuoret työhön ja kouluun huomattiin, että vantaalaisten nuorten työttömien määrään suhteutettuna naiset osallistuivat toimenpiteisiin enemmän kuin miehet. Sen lisäksi naiset myös läpäisivät nuo toimenpiteet miehiä nopeammin (Kettunen). Nämä erilaiset tarpeet ovat hyvä esimerkki siitä, miksi sukupuoli täytyy huomioida kaikessa nuorisotakuun suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyvässä toiminnassa.
Sukupuolineutraaliuden sijaan nuorisotakuuseen liittyvää toimintaa on kehitettävä ja suunniteltava siten, että naisten ja miesten sekä tyttöjen ja poikien erilaiset tarpeet tulevat huomioiduiksi. Sukupuolten väliset erot on tunnistettava nuorisotakuun valmistelussa ja toimeenpanossa. Myös yhdenvertaisuusnäkökulma on otettava tarkemmin huomioon, jolloin nuorisotakuun toimenpiteissä ja tuloksissa arvioidaan sukupuolen lisäksi etniseen taustaan liittyviä näkökohtia. Sukupuolen ja laajemman yhdenvertaisuusnäkökulman huomioon ottamisella nuorisotakuun toteuttamisessa on positiiviset seuraukset. Se lisää nuorisotakuun käyttäjälähtöisyyttä, laatua, nuorille tarjottavien palvelujen tasa-arvoa sekä ennen kaikkea tehokkuutta – eli parempia tuloksia.
Nuorisotakuun toteuttamista pystytään tehostamaan ottamalla sukupuoli- ja yhdenver-taisuusnäkökulmat tarkempaan käsittelyyn. Ensimmäisenä keinona tulee nuorisotakuulle tehdä sukupuolivaikutusten arviointi eli suvaus. Sukupuolivaikutusten arviointi on yksi keskeisimmistä valtavirtaistamisen työkaluista, jonka avulla sukupuoli tulee näkyväksi eri palvelujen ja toimintojen käytössä. Suvaus on tapa seurata ja kartoittaa sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista ja toteuttaa tasa-arvon valtavirtaistamista. Kyseessä on pitkäjänteinen työ, joka tulee viedä osaksi nuorisotakuun suunnittelun ja toteuttamisen jokapäiväistä toimintaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on koonnut sukupuolivaikutus-ten arvioinnin tueksi kattavan materiaalipaketin (www.stm.fi/tasa-arvo). Ministeriön kokoamien oppaiden Sukupuolisilmälasit käyttöön! ja Sukupuolisilmälasit käytössä avulla tasa-arvotyö lähtee helposti käyntiin.
Toisena keinona nuorisotakuuseen liittyvää tilastointia sekä tiedonkeruuta on kehitet-tävä. Nykyisin etenkin nuorisotakuuseen liittyvän taustamateriaalin tilastointi sukupuolen mukaan on puutteellista. Erilaisia tilastoja, kyselyjä ja havaintoja tulee tarkastella moni-puolisesti. Tärkeää on ajatella nuoria yhden suuren massan sijaan yksittäisinä ryhminä, joilla on erilaisia vaikutuksia nuorisotakuun toteutumiseen. Myös nuorisotakuun tuloksia on tärkeä seurata ja tilastoida sukupuolittain ja vähemmistöryhmittäin.
Kolmantena keinona toimii tasa-arvoon sekä yhdenvertaisuuteen liittyvä koulutus.
Tämä tarkoittaa, että kaikille nuorisotakuun parissa työskenteleville – niin päättäjille, suunnittelijoille kuin toteuttajille – on järjestettävä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskou-lutusta. Etenkin päättäjien ja suunnittelijoiden on tärkeää tiedostaa tasa-arvon ja yh-denvertaisuuden huomioon ottamisen mahdollisuudet nuorisotakuun toteuttamisessa.
Tällöin nuorisotakuu tulee aidosti olemaan osa suomalaista tasa-arvo- ja yhdenvertai-suuspolitiikkaa.
l
ähteetHallituksen tasa-arvo-ohjelma 2012–2015. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:10.
Hautanen, Teija (2011) Lakiuudistuksilla kattavampaan syrjinnän torjumiseen. http://www.min-na.fi/web/guest/tasa-arvo-_ja_yhdenvertaisuuslakien_uudistus (Viitattu 3.11.2013.) Kettunen, Hanna: Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus työllisyyspalveluissa – Petra-projektin kartoitus.
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawww-structure/71013_alkukartoitus2.0_ulkoasu_final.pdf (Viitattu 13.11.2013.)
Nuorten yhteiskuntatakuu 2012. TEM raportteja 8/2012. http://www.nuorisotakuu.fi/nuoriso-takuu/info/tietoa_tilastoista_ja_nuorisotyottomyydesta (Viitattu 13.1.2014.)
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 1986/609. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta-sa/1986/19860609 (Viitattu 1.11.2013.)
Yhdenvertaisuuslaki 2004/21. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021 (Viitattu 1.11.2013.) http://www.yhdenvertaisuus.fi. (Viitattu 1.11.2013.)
YTM Elina Havu työskentelee hankeasiantuntijana työ- ja elinkeinoministeriön Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja valtavirtaistaminen (Valtava) -kehittämisohjelmassa. Lisäksi hän valmistelee väitöskirjaa ammattiyhdistysliikkeestä sukupuolittuneena organisaationa Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen oppiaineeseen. Havun kirjoitus pohjautuu työkokemukseen Akava ry:n opiskelija-asiamiehenä ja Vantaan kaupungin ESR-projektin Petra – Nuoret työhön ja kouluun tasa-arvokoordinaattorina.