Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa sukupolvet puhuvat eri kieltä, toimivat eri tavoin ja arvostavat eri asioita. Jos aikuiset etsivät ohjeita nykynuorten ymmärtämiseen muistelemalla omaa nuoruuttaan, he todennäköisesti epäonnistuvat.
Margaret Mead: Culture and Commitment, A Study of the Generation Gap (1970/1971, 103)
Sosiaaliantropologi Margaret Meadin lähtökohtana hänen edellä siteeratussa klassikko-teoksessaan ovat nuoremman ja vanhemman sukupolven väliset ristiriidat. Sukupolvien väliset konfliktit ovat osa nopeaa yhteiskunnallista muutosta ja kuuluvat siten Meadin mukaan väistämättömästi nyky-yhteiskunnan luonteeseen. Pamflettimaisesti tiivistäen:
nuorten käsitykset yhteiskunnallisista asioista voivat erota aikaisempien sukupolvien käsityksistä. Tästä esimerkkinä kommentoin seuraavassa sukupolvien välisiä työasenteita, jotka implisiittisesti ja eksplisiittisesti toimivat nuorisotakuun käytännöissä.
K
un vanhempaa suKupolvea KosKettanut poiKKeuson nuoremman suKupolven normi
Itsenäistyminen edennee suuremmitta mutkitta normatiivisen elämänkaaren kautta, ja sijoittuminen työelämään sujunee opiskelun ja koulutuksen kautta. Meadiläisittäin tarkasteltuna tämänkaltainen yhteiskuntaan kiinnittymistä kuvaava jäsennystapa kuuluu niin kutsuttuun postfiguratiiviseen kulttuuriin, aikaan, jossa muutokset ovat hitaita ja jossa nuoret ja vanhemmat elävät samaa aikaa ja oppivat vanhemmiltaan. Suomessa näin saattaa nähdä olleen esimerkiksi vielä 1960-luvulla. Työidentiteetin rakentumises-sa keskeisin vahvistava tekijä oli tuolloin työpaikkojen laaja tarjonta. Jos työpaikkaa ei sattumoisin löytynyt kotimaasta, saattoi työtä etsivä nuori aikuinen 1960-luvulla luottaa siihen, että se järjestyi laivamatkan päästä Ruotsista.
Nykynuoret kuuluvat meadiläisittäin tarkasteltuna puolestaan prefiguratiivisen kulttuurimuodon aikaan, siirtolaisuudeksi verrattavissa olevaan elämänmuotoon. Siinä maailma ympärillä muuttuu nopeasti ja sopeutuminen uuteen, outoon ja pelottavaan, jota työttömyydeksikin voitaneen kutsua, on elämänkaaren normitila. Laivamatka Ruotsiin tai muualle Eurooppaan ei myöskään tarjoudu ratkaisuna nykyhetkeen, sillä nuorisotyöttömyys on suuri kaikissa Euroopan maissa.
Kyllähän meidän on pakko todeta, että yhteiskunta on muuttunut. Että just nää viisikymppiset, työssä olevat ihmiset, niin meille on ollut se työ se ykkönen. Ja sinne vaan heti ja. Että kyllähän nyt on niin kun meidän kaikkien on hyväksyttävä se, että yhteiskunta on muuttunut. Nuoret kasvaa erilaiseen yhteiskuntaan. Siellä on niinku työnarvostuskin ihan niin kun erilainen. Ja sitten tähän muutokseen
on vaikuttanut ennen se, että ennen siellä yhteisöissä pidettiin huolta niistäkin nuoristakin, jotka ei pystynyt niin kun niihin työmarkkinoihin tai niin vaativiin tehtäviin tai koulutuksiin. Mutta että nyt ei tavallaan semmoisia oo, ei ole niin sanottuja hanttihommia ja sellaista, joihin voisi vain mennä ja vain ottaa nuoren töihin. – TE-hallinnon pitkäaikainen työntekijä, yli 50-vuotias nainen
Näyttää siltä, että sen sukupolven maailma, joka vastaa nuorisotakuuta koskevista päätöksistä, on heidän omassa nuoruudessaan ollut hyvin erilainen kuin se maailma, jossa he nykyään päättävät nykynuorten koulutuksen ja työelämän ulkopuolisuutta koskevista asioista.
p
ääsylipun ehdot yhteisKuntaan?
Meadiläisen sukupolvikäsitteen tulokulmasta katsottuna nuorisotakuu näyttäytyy suurena ponnistuksena rakentaa sukupolvien välistä vuoropuhelua pääsemisestä yhteiskunnan (täysi)valtaiseksi jäseneksi.
Nuorisotutkimuksellisesti katsoen nuorisotakuuta koskevan vuoropuhelun ensim-mäinen puhekupla, jossa nuoret asetetaan toimijoiksi, kuuluu vanhemman sukupolven toimijoille, nuorisotakuusta päätöksiä tekeville aikuisille. Vuoropuhelun toinen kes-kustelukupla kuuluu nuorisotakuusukupolvelle. Siinä nuoret asettuvat toimijoiksi ja hakevat velvoitetusti koulutus- ja tai opiskelupaikkaa – oli se kiinnostava ja realistinen oman elämän kannalta tai ei. On haettava, koska muu yhteiskunnallinen tuki, josta päättäminen kuuluu niin ikään vanhemman sukupolven instituutioiden toimintaan, jää muuten saamatta.
Siten meadiläisen sukupolvikäsitteen tulokulmasta syntyy myös kysymys: onko niin, että nuorisotakuu ilmentää yhteiskunnan ja valtion valtaa yli yksilön? Ehkä myös vanhemman sukupolven valtaa yli nuoremman sukupolven?
n
uorisotaKuun nuoret työidentiteettiään haKemassa Kuka on nuorisotakuun kohderyhmänuori? Kyseessä ei ole kaikkia 16–29-vuotiaita suo-malaisia nuoria koskeva kohorttinosto vaan pikemminkin erilaisista sosiaalisista asemista käsin eriytynyt sukupolviyksikkö. Tämän vuoksi nuorisotakuun kohderyhmänuoriso on keskenään erityisen heterogeeninen ja monimäärityksellisesti jäsentyvä. Nuorisotakuun alle kuuluu yhtä lailla sekä kuusi laudaturia kirjoittanut työtön nuori että etsivän nuori-sotyön työtön nuori. Nuorisotakuun kohderyhmänuorten yhteinen taustanimittäjä on heidän nykyistä elämäntilannettaan jäsentävä työttömyys ja 1990-luvun laman jälkeisen Toisen Suomen kasvattina varttuminen. Onko Suomeen (ja muualle Eurooppaan) syn-tynyt tai syntymässä nuorisososiologisesti määriteltävissä oleva uusi nuorisosukupolvi, nuorisotakuun nuorisosukupolvi?Sukupolvitutkimuksen näkökulmasta tarkastellen Toisen Suomen kansalaisuus sekä tuottaa että vahvistaa työidentiteettiä, johon on vaikea tarttua johtuen työllistymisen ylisukupolvisesta hahmottomuudesta nuorelle. Nuorisotakuun nuorisosukupolvi kantaa
henkisenä ja sosioekonomisena perintönään 1990-luvun laman aikaista epävarmuutta työnsaannissa. Sekä kokemuksellisesti että funktionaalisesti tämä nuorisosukupolvi myös uudistaa sen epäedullisessa historiallisessa sukupolviasemassaan omassa elämänkulussaan, etsiessään (vähentyneitä ja vähennettyjä) koulutus- ja työpaikkoja nykyisessä taloudellisessa taantumassa. Nuoren kannalta tuloksena on eräänlaista tyhjäkäyntiä yhteiskunnan (täys) jäsenyyden haltuunotossa, jumittumista työllistymisen moratorioon.
m
itä nuorisomerKitsee nuorisotaKuulle? m
itä nuorisotaKuu merKitsee nuorisolle?
Nuorisotakuun piiriin kuuluvan nuorisosukupolven pääsyä ja kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan on pyritty edistämään monin yhteiskunnallisin toimin, muun muassa myöntämällä kaksitoista miljoonaa euroa etsivään nuorisotyöhön (HS 28.6.2013).
Suomen hallituksen lisäksi koko EU katsoo, että on toimittava nyt. Meillä ei ole varaa menettää kokonaista sukupolvea, totesi Eurofoundin tutkimuspäällikkö Massimiliano Mascherini viime maaliskuussa Euroopan parlamentin kuulemistilaisuudessa, jossa käsiteltiin keinoja puuttua Euroopan nuorisotyöttömyyteen (EMPL 20.3.2013). Huoli vaikuttaa vilpittömältä, kun samassa lauseessa puhutaan nuorisotakuusta ja yhteiskunnal-lisen jatkuvuuden välttämättömyydestä. Nuoriso ja nuoruus näyttäytyvät funktionaalisesti yhteiskunnan tavoitteiden saavuttamisen välineinä.
Samasta sukupolvesta puhuessaan Krakovan yliopiston professori Jaroslaw Górniak kritisoi voimakkaasti termiä ”takuu”. Hän katsoo sen antavan nuorille väärän kuvan hankkeesta, jolla ei käytännössä voida taata kaikille nuorille työpaikkaa eikä laadukasta lisäkoulutusta. Górniak painotti yllä mainitussa kuulemistilaisuudessa tosiasiaa, että ilman talouskasvua ei voida luoda uusia työpaikkoja eikä nuorille voida tarjota mitään nykyhetkeä enempää. (Laaksonen 2013.) Tässä kohtaa sukupolvien välisessä nuorisota-kuuta koskevassa vuoropuhelussa vanhemman sukupolven puhekupla näyttäytyy hetken tyhjänä – nuorisotakuun tullessa tulkituksi nuorten näkökulmasta kuplana?
Työllistymistilanne on todella huono, sillä vapaita työpaikkoja ei vain ole. En ole vuoteen työllis-tynyt vaikka minulla on kaksi ammatillista tutkintoa ja ylioppilastutkinto, sekä työkokemustakin jonkin verran. Itsestä riippumattomista syistä (=huono työllisyystilanne) joutuu sitten ilmaiseksi (työelämävalmennukseen) töihin, mikä ei todellakaan motivoi millään tavalla, rahat on vain entistä enemmän kortilla kun 9 €/pvä ei ihan riitä 40 km työmatkaan ja ruokailuun. Oikeita työpaikkoja nuorille joilla jo on työkokemusta eikä orjatyötä nälkäpalkalla!! (TEM raportteja 8/2012, 20.)
n
uorisotaKuu nuorisososiologisena suKupolviKysymyKsenäTEM:n raportin mukaan nuorten työn ja koulutuksen arvostus on pysynyt nykytilanteesta huolimatta korkeana. Tilapäinenkin työ työttömyyskorvauksen sijaan tulotason pysyessä
samana sopisi enemmistölle nuorista. On myös havaittavissa merkkejä työhön liittyvästä arvomurroksesta, joka erottaa työelämän sukupolvet toisistaan. Raportissa todetaan, että perinteinen suomalainen työetiikka on selvästi heikentymässä nuorten työorientaation määrittäjänä nuorisotakuun nuorten ikäryhmään kuuluvien kohdalla. (TEM raportteja 8/2012, 32.) Kuten Toisen Suomen kansalaisuuteen varttumisen yhteydessä edellä viit-tasin, katson murroksen esiaiheiden näkyvän jo aikaisemman sukupolven, 1990-luvun laman aikana sijoittumistaan työmarkkinoille etsineiden suomalaisten nuorten aikuisten työelämäorientaatioissa (Puuronen 2013). Nuorisotakuun nuorten työmotiivit nousevat vanhempiin sukupolviin verrattuna enemmän ”sisältäpäin”, itsestä käsin.
Olen huomannut, että minun ja ikäisteni suhtautuminen työelämään on erilaista kuin vanhempien.
Toimeentulon lisäksi odotamme työltä kiinnostavuutta, joustavuutta, työntekijän arvostusta ja mahdollisuutta myös vapaa-aikaan. (TEM raportteja 8/2012, 23.)
Uuden sukupolven ”tehtävä” sukupolvien ketjussa on ennen ollut ja tulee myös jatkossa olemaan kyky muuttaa käyttäytymistään, ajatuksiaan ja asenteitaan vielä tuntemattoman tulevaisuuden edessä. Nuorisotakuun nuorten odotukset ja vaatimukset työtä kohtaan ja sille annettava paikka oman elämän arvoasteikolla ovat rakenteellisten syiden pakottamina erilaisia kuin vanhemman sukupolven. Sukupolvitutkimuksen näkökulmasta tarkastellen vaikuttaa siltä, että sukupolvien välisissä työasenteissa näkyy muuttumista. Työn arvostus ei ole vähentynyt, mutta sopeutuminen nykytilanteeseen rakentaa ja tuottaa uudenlaista suhdetta työn tekemiseen ja työhön. Samalla kun uusi nuoriso tunnistaa ”suo, kuokka ja Jussi” -työmentaliteetin piirteitä itsestään, odottaa se tämän rinnalla omalta työltä myös mielekkyyttä ja kiinnostavuutta. Oikeudenmukaisena vaihtosuhteena nähdään, että työ ei vaadi vain tekijältään, vaan tekijä voi vaatia myös työltään.
n
uorten uusi tietoisuusNuorisotakuun nuorten uudenlaiset käsitykset työstä ilmentävät uuden sukupolven tapoja jäsentää työtä koskevaa muutosta omassa elämänkulussaan. Murros kertoo uu-den nuorisosukupolven tavoista käsitellä työn arvoa itselleen modernissa maailmassa tilanteessa, jossa talouskasvu ei tarjoa työtä ja jossa yksilön suhtautumista työhön on rakentanut hänen elämänkaarensa aikana jatkuva kilpailu ja selviytymiskamppailu.
Käy ymmärrettäväksi, miten suhde työhön ei (välttämättä) tule tulkituksi vanhemman sukupolven tavoin perinteisesti koko elämää jäsentävänä ”ykkösasiana”. Se voi olla eri tavoin vaihdannainen, jopa asia, josta voidaan luopua – erityisesti perinteiselle työetiikalle vieraiden arvovalintojen edessä. Uusi asenne työtä kohtaan voi olla esimerkiksi päätös irtisanoutua työpaikasta, jos itselleen tärkeään konserttiin ei muilla järjestelyillä pääse.
l
ähteetEMPL (20.3.2013) Employment and Social Affairs Tackling youth Employment: possible ways out. – Euroopan parlamentin julkinen kuulemistilaisuus. http://www.europarl.europa.eu/
document/activities/cont/201303/20130315ATT63309/20130315ATT63309EN.pdf;
http://www.europarl.europa.eu/committees/en/empl/events.html (Viitattu 5.2.2014) HS (2013) Etsivään nuorisotyöhön 12 miljoonaa. Helsingin Sanomat 28.6.2013.
Laaksonen, Taina (2013) NOTKE, Nuorisotakuu Turussa. Julkaisematon esitelmä. Ennakointi ja moniammatillisuus nuorisotyössä – takuu tulevaisuudesta? Turun yliopiston Koulutusso-siologian tutkimuskeskuksen NOTKE-hanke ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen KOUK-KU-hanke. Turku 18.4.2013.
Mead, Margaret (1970) Culture and Commitment, A Study of the Generation Gap. Suomentanut Ulf E. Qvickström. Ikäryhmien ristiriidat, sukupolvikuilujen tutkimusta. Helsinki: Otava.
Puuronen, Anne (2013) 1990-luvun lamasukupolvi työnteossa. Teoksessa Antti Häkkinen &
Anne Puuronen & Mikko Salasuo & Anni Ojajärvi: Sosiaalinen albumi Elämäntavat suku-polvien murroksessa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 139, 181–195.
TEM raportteja 8/2012. Nuorten nuorisotakuu 2012. Työ- ja elinkeinoministeriö, Työllisyys- ja yrittäjyysosasto, Raportti 15.3.2012.
h
aastattelutTE-hallinnon työntekijä: Haastattelu kuuluu Anne Puurosen keräämään aineistoon Nuoriso-tutkimusseuran tutkimushankkeessa: Etsivän nuorisotyön ammatillinen kehittäminen (2012–
2013). Äänite haastattelijan hallussa.
FT, sosiologian dosentti Anne Puuronen toimii Nuorisotutkimusverkoston tutkijana. Kirjoitus kumpuaa hänen etsivän nuorisotyön ammatillista kehittämistä tarkastelleesta tutkimuksestaan.