Nuorisotakuuseen liittyvä keskustelu on pyörinyt pitkälti nuorten itsensä ympärillä, vaikka talouden kokonaiskysynnän alhaisuus on saanut aikaan sen, että työpaikkoja ei ole riittävästi. Lisäksi koulutuksen taso on ristiriidassa tarjottujen töiden kanssa. Toimen-piteiksi on ehdotettu useaan kertaan nuorten työehtojen eriyttämistä ja heikentämistä, vaikka niillä ei aiempien kokeilujen perusteella näytä olevan vaikutusta työllistymiseen.
Nämä ehdotukset verhoavatkin taakseen tavoitteet sopimusjärjestelmän rakenteellisesta heikentämisestä.
Yksi Jyrki Kataisen I hallituksen kärkitavoitteista on nuorisotakuun toteutuminen.
Käsitettä on toistettu näkyvästi kohta kolmatta vuotta, mutta tulokset ovat silti verrattaen harvassa. Yli kolme kuukautta työttöminä olleiden nuorten määrä oli vuonna 2013 joka kuukausi korkeammalla tasolla kuin vuonna 2012. Myös yli kuuden kuukauden pituiset työttömyysjaksot ovat kasvaneet.
Nuoria työttömiä käsitellään julkisuudessa toisaalta loiseläiminä ja toisaalta kyke-nemättöminä ratkaisemaan omaan elämäänsä liittyviä kysymyksiä itse. Erilaisten har-joitteluiden ja vastaavien sitominen toimeentuloon on jo nyt edennyt varsin pitkälle.
Keskustelujen keskiöön on asetettu nuoruus, eikä yhteiskunnan tai työmarkkinoiden rakenteet. Nuorisotakuun sisältämät toimetkin näyttävät käsittelevän ensisijaisesti kou-lutuspolitiikkaa eikä työmarkkinoita.
n
uorisotyöttömyys lasKee vasta yleisen taloustilanteenparantuessaNuorten työttömyysjaksot kestävät keskimäärin 11 viikkoa, kun työttömyysjaksot yleensä venyvät 42 viikkoon. Nuorten kohdalla onkin erityisen tärkeää, että työttömyysjaksot jäävät lyhyiksi. Entinen työministeri Anni Sinnemäki17 näkee asian niin, että nuorena koettu työttömyysjakso vaikuttaa paljon pidempään. ”Vaikka riisuu taustamuuttujat pois, taloudellinen tilanne, jossa sukupolvi tulee työmarkkinoille, vaikuttaa heidän työllisyyteen-sä merkittävän pitkään nimenomaan kaksikymppisten kohdalla.” Nuorisotyöttömyyden avainkysymykseksi muodostuukin siis kokonaistyöllisyystilanne eikä nuoruus.
Lupaus nuorten työllistymisestä ei ole uusi keksintö vaan suoraa jatkumoa pitkä-aikaistyöttömien tai nuorten yhteiskuntatakuille. Matti Vanhasen I hallitus otti vuonna
17 Anni Sinnemäki, haastattelu 3.10.2013, kaikki hänen sitaattinsa ko. haastattelusta.
2005 muodollisesti käyttöönsä nuorten yhteiskuntatakuun työnhakusuunnitelmineen ja erityistukineen nuorille. Siitä tehdyn selvityksen mukaan yhteiskuntatakuu oli ”lisännyt 24-vuotiaiden työllistymispäiviä avoimilla työmarkkinoilla noin 5 päivällä vuodessa.
Ikäryhmän työttömyyteen sillä ei ole ollut vaikutusta”.18
Yhteiskuntatakuun tulokset noudattelevatkin suurin piirtein samoja tuloksia kuin muutkin aktiiviset työvoimapoliittiset toimenpiteet. Nuorten työllistymiseen vaikuttaa ennen kaikkea työvoiman kysynnän kasvu. Kansainväliset tulokset ovat hyvin samankal-taisia. Ruotsissa, jossa eräänlaista nuorisotakuuta on toteutettu vuodesta 1998, hankkeella ei ole ollut merkittävää vaikutusta nuorten työllistymiseen.
Asioilla on merkitystä myös toisinpäin. Nuorisotakuuta pitää tarkastella paitsi sen onnistumisen näkökulmasta, myös sen mahdollisista laajemmista vaikutuksista työmark-kinoihin. Onkin syytä pohtia, mihin nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi ehdotetut toimenpiteet todellisuudessa vaikuttavat ja miten nuorten työehtojen eriyttäminen vaikuttaa työehtoihin kokonaisuutena. Mikä on työnantajapuolen todellinen motiivi keksiä keinoja nuorisotyöttömyyden poistamiseksi?
Nuorten asema työmarkkinoilla on jo nyt muita heikompi lyhyempien lomien, alhaisempien palkkojen, epävarmojen työsuhteiden, vuokratyön ja ns. nollatuntisopi-musten19 takia. Nämä ilmiöt ovat levinneet myös yleiseksi käytännöksi työmarkkina-kentälle, eivätkä kosketa enää vain nuoria. Vuokratyö käy esimerkiksi tästä. Viime laman jälkimainingeissa, vuonna 1994, vuokratyön tarjonta oli noussut jo lamaa edeltäviin lukuihin, koska lainsäädännölliset rajoitteet poistettiin. Vielä nykyäänkään vuokratyötä koskevia työehtosopimusten epäselvyyksiä ei ole saatu ratkottua. Vuokratyön salliminen on perusteltu sillä, että työllistyminen on tärkeintä. Näin on annettu käytännössä lupa työehtojen kiertämiseen tietyssä työsuhteen muodossa.
p
alKanalennuKsilla ei vaiKutustanuorten työllistymiseen
Aktiivisen työllisyyspolitiikan lisäksi toiseksi keinoksi kohentaa nuorten työllistymistä on ehdotettu nuorten palkkaamiskustannusten alentamista. Tätä ratkaisua ovat ajaneet etenkin elinkeinoelämä sekä poliittinen oikeisto.
Nuorisotakuun lisäksi Kataisen hallituksen ajama yleinen työvoimapoliittinen linja perustuu laajalti työvoiman tarjonnan lisäämiseen. Lomautusten ja irtisanomisten aika-na tämä tuntuu varsin merkilliseltä, paitsi jos tavoitteeaika-na on työn hinaika-nan alentaminen.
Nuorisotakuun toimivuuteen liittyen onkin perusteltua kysyä, onko nuorten palkkojen alentamisella vaikutusta nuorisotyöttömyyteen ylipäätänsä, vai olisivatko muut toimet
18 Valtiovarainministeriö (2013) Talouspolitiikan strategia 5/2013. Julkisen talouden kestävyys ja raken-neuudistukset.
19 Nollatuntisopimuksella tarkoitetaan laajemmin sellaisia työsopimuksen muotoja, joissa työntekijälle ei ole taattu työtuntien määrää, vaan hän on täysin riippuvainen satunnaisista työtarjouksista ja siksi heikossa asemassa vaatiakseen oikeuksien toteutumista.
merkittävämpiä tai kokonaistaloudellisesti edullisempia. Nuorten palkkakustannusten eriyttämisestä on puhuttu jo 1990-luvun lamasta lähtien, ja se vaatisi suuria muutoksia sopimusjärjestelmään.
Työministeri Lauri Ihalainen20 muistelee 1990-lukua ja yrityksiä murtaa työehto-sopimusten yleissitovuutta nimenomaan nuorten kohdalla. Hänen mielestään se olisi ollut ensiaskel yleissitovuuden purkamiseen eikä tulisi rajoittumaan ainoastaan nuoriin.
”Yleislakon partaalla oltiin silloin. En usko, että se on se keino, koska sitten se hajottaa näitä isoja periaatteita ja tekee sellaisia isoja reikiä, jotka ei ole pitkän päälle hyviä”, työ-ministeri toteaa. 1990-luvun lamassa kuitenkin avattiin ovi nuorten palkka-alelle, kun käyttöön otettiin harjoittelijapalkat. Sen jälkeen myös palkaton ja alipalkattu harjoittelu ovat lisääntyneet huomattavasti sekä opinahjoissa että työvoimahallinnon kautta.
Tälläkin hetkellä käydään keskustelua siitä, voisiko työllistämistuen piirissä olevia nuoria ottaa työkokeiluun tai jopa palkata irtisanottujen tai lomautettujen työnteki-jöiden tilalle. Neuvoteltaessa työllisyys- ja kasvusopimuksen soveltamisesta lokakuussa 2013 työnantajajärjestöt esittivät joissain neuvottelupöydissä palkka-alea nuorisotakuun varjolla. Ehdotuksena oli nuorten palkkaamisen mahdollistaminen työkokeiluihin alle 50 prosentilla kyseisen alan normaalista palkasta.
Tutkimustulokset palkanalennusten vaikuttavuudesta ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin vakuuttavia. Tämän käsityksen jakaa myös työministeri Ihalainen: ”Silloinhan 90-lu-vulla liitot tekivät kokeilumielessä tällaisia nuorten tessejä alittavia palkkaryhmittelyjä, mutta ei ne tuottanut niin hirveästi hyviä tuloksia. Tavallaan se ei johtanut siihen ehkä toivottuun kehitykseen, mikä silloin oli.”
Kokeilut 1990-luvun laman aikana nuorten alemmista palkoista eivät vähentäneet työttömyyttä. Samoin Kainuussa, Lapissa ja saaristokunnissa 2000-luvulla tehdyt 3–6 prosenttiyksikön alennukset sosiaaliturvamaksuista ovat osoittautuneet tehottomiksi ja kalliiksi keinoiksi puuttua nuorisotyöttömyyteen.21Tulokset Ruotsin kaupan alan kokei-lusta ovat hyvin samankaltaisia: alle 26-vuotiaiden sivukulujen vähentäminen 11:llä ja myöhemmin 17 prosenttiyksiköllä eivät parantaneet nuorten työllisyyslukuja tai lisänneet heidän osuuttaan työvoimasta, vaikka työntekijöiden kokonaismäärä kasvoi. Kokeilu sen sijaan toimi kahden miljardin euron tulonsiirtoina työnantajille.22
Palkkauskustannusten alentamisen lisäksi toinen työnantajaleirin lempiaihe on irtisanomissuojan heikentäminen. Nuorten työllistämisen helpottamiseksi ehdotetaan jatkuvasti irtisanomissuojaan puuttumista, vaikka nykyisen mittaisena normaalina koe-aikana työntekijän kelpoisuuden luulisi tulevan ilmi.
Irtisanomissuojan heikentämisehdotukset onkin siis ennemmin nähtävä pyrkimyk-senä siirtää yritystoimintaan kuuluvaa riskiä työntekijöille. Samoin palkkakustannusten
20 Työministeri Lauri Ihalainen, haastattelu 8.10.2013, kaikki hänen sitaattinsa ko. haastattelusta.
21 Valtiovarainministeriö (2013) Talouspolitiikan strategia 5/2013. Julkisen talouden kestävyys ja raken-neuudistukset.
22 Handels (2013) Har sänkta arbetsgivaravgifter hjälpt unga att få jobb i handeln? handels.se/Global/
Media/Pressrum/Rapporter/Har%20sänkta%20arbetsgivaravgifter%20hjälp%20unga%20att%20 få%20jobb%20i%20handeln.%20Juni%202013.pdf (Viitattu 23.3.2014.)
alentaminen kaatuisi lopulta niiden työntekijöiden harteille, jotka työllistyisivät joka tapauksessa.
p
alKKa-
alea vaaditaan,
mutta palKKatuKi ei KelpaaPalkkauskustannusten alentamiseksi on työnantajia varten ollut vuosien aikana myös erilaisia palkkatukimuotoja. Sanssi-kortti on Kataisen hallituksen kehittämä muoto palkkatuesta, ja se on suuruudeltaan 700 euron tuki nuoren työllistämiseksi, jonka työnantaja voi saada kymmenen kuukauden ajalle. Kortteja myönnettiin vuoden 2013 tammi–elokuussa 27 580 kappaletta, mutta niistä käytettiin vain 4 289. Sanssi-kortti ei siis ole juurikaan innostanut palkkaamaan työttömiä nuoria. Ihalainen sanoo tämän johtuvan vaikeasta ajankohdasta taloudessa ja arvelee Sanssi-kortin alkavan vetää parem-min, ”jos suhdanteet vähänkin alkavat kasvaa”.
Sinnemäki puolestaan ihmettelee sitä, että Sanssi-korttia on käytetty niin vähän, vaikka tuki on suuri. ”Eivät työnantajat selvästikään tee sitä ratkaisua ainakaan sen summan perusteella, minkä joudut maksamaan nuorelle. Kyllähän tuo puhuisi sen puolesta, että jos olisi mahdollisuus maksaa 700 euroa alempaa palkkaa nuorelle, niin ei siltikään palkattaisi.”
Nuorisotakuun rahallisesti keskeisin elementti, palkkatuki, ei siis ole toiminut työt-tömyyden alentamiseksi erityisesti paremmin kuin aikaisemmat kokeilut palkkauskus-tannusten alentamiseksi Suomessa tai Ruotsissa, 1990-luvulla tai 2000-luvulla.
v
oidaanKo lupaus nuorten työllistämisestä toteuttaa?
Hallituksen suurella innolla markkinoima nuorisotakuu on poliittinen lupaus, joka ei sisällä pakottavaa lainsäädäntöä. Nykymuodossaan lupaus ei toteudu. Verrattaessa vuoden 2012 ja 2013 elokuun työttömyystilastoja 15–24-vuotiaiden työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut 7 395 nuorella, ja vastavalmistuneiden 25–29-vuotiaiden 656 nuorella.
Lisäksi molemmissa ryhmissä myös yli kolmen kuukauden työttömyysjaksot kasvoivat, vaikka nuorisotakuun tavoitteena on, etteivät jaksot saa venyä niin pitkiksi. ”Enemmän-hän tämä on poliittinen slogan. Tuntuu poliitikkona, joka on kannattanut tätä vaaleissa, vähän surulliselta, että tämä on toistaiseksi hyödyttänyt meitä poliitikkoina enemmän kuin nuoria ja emme ole vielä pystyneet heille mitään parempaa tarjoamaan,” Sinnemäki toteaa.
Nimenomaisesti työmarkkinoihin liittyvät toimenpiteet näyttävät huonosti toimi-vilta. Puheet nuorten erityisasemasta työmarkkinoilla verhoavatkin vain taakseen todel-liset ongelmat ja työnantajien pyrkimykset työehtojen rakenteelliseen heikentämiseen.
Kysymys nuorisotyöttömyydestä onkin nähtävä monelta osin yleisenä kysymyksenä työttömyydestä. Jos työttömyystilanne hellittää, myös nuorisotyöttömyys ongelmana poistuu tai ainakin vähenee.
Työttömyyden hävittämiseksi tarvitaan Suomeen uusia kestäviä talouden aloja ja siihen liittyvää koulutusta ja ylipäätänsä oikein koulutettua väkeä. Tälläkään hetkellä
avoimet työpaikat ja työttömien työnhakijoiden koulutus eivät kohtaa. Noin kolmasosa työttömistä nuorista työnhakijoista on pelkän peruskoulutuksen varassa.23 Kun nuorten työllistymisen ongelmat löytyvät pitkälti koulutuksen ja tukipalvelujen puutteesta sekä yleisestä taloustilanteesta, on myös toimenpiteiden kohdistuttava näihin. Lisäksi tarvitaan investointeja hyvinvointipalveluihin, ympäristö- ja ilmastoystävälliseen teknologiaan sekä uusia kasvun aloja. Työaikaa lyhentämällä ja työtä jakamalla voidaan kasvattaa tuottavuutta ja hyvinvointia merkittävästi.
Nuorten työmarkkina-asemaan liitetyt keskustelut toimivat usein työehtojen hei-kentäjänä tilanteessa, jossa varsinaiset ongelmat ovat koulutuksen tason ja tarjottu-jen työpaikkotarjottu-jen ristiriita, talouden kokonaiskysynnän alhaisuus sekä investointien puute. Keskustelulle työehtojen heikentämisestä ei siis todellisuudessa ole tarvetta.
Heikentämiseen suuntaavat toimenpiteet eivät ole tehokkaita työllistymisen kannalta, vaan ne vain rapauttaisivat nykyistä järjestelmää kohdistuen koko työmarkkinakenttään.
Artikkelia varten on haastateltu entistä ja nykyistä työministeriä.
Sosiaaliantropologi Dan Koivulaakso työskentelee Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:ssä ja on kaupunginvaltuutettu sekä tietokirjailija.
Reetta Keränen on lähihoitaja, pääkaupunkiseudun JHL-nuorten puheenjohtaja sekä liiton hallituksen varajäsen.
23 TEM raportteja 8/2012. Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. www.tem.fi/files/32290/TEMrap_8_2012.
pdf (Viitattu 23.3.2014.)