Tämän tekstin nuoret ovat olemassa. He ovat nuoria, jotka ovat käyttäneet Suunta-ohjauspalvelua verkossa. Palvelun perimmäisenä tarkoituksena on ohjata nuoria koulu-tukseen, työuralle sekä näitä tukeviin palveluihin. Nuoren aitoa kuulemista ja kohtaamista hänen omista tarpeistaan käsin kuitenkin korostetaan. Käsiteltäviä teemoja ei rajata, vaan nuorelle annetaan tukea ja ohjausta mihin tahansa elämänalueeseen liittyviin ongelmiin.
Palvelutilanteissa vuorovaikutus ohjaajan ja nuoren välillä tapahtuu chatin tai sähköpostin välityksellä. Ohjaussuhde alkaa nuoren yhteydenotosta.
Syksyn 2013 aikana ohjausta annettiin lähes viidellesadalle 15–30-vuotiaalle nuorelle.
Näistä neljänkymmenen nuoren keskustelu ohjaajan kanssa tallennettiin nuoren luvalla tutkimusaineistoksi. Tutkimukseen osallistuneista nuorista viisitoista kuului a) perus-koulussa tai lukiossa opiskelevien tai niistä jo päättötodistuksen hankkineiden ryhmään.
He ottivat yhteyttä Suunta-palveluun saadakseen apua alavalintaan, työn tai asunnon etsimiseen, välivuoden järkevään hyödyntämiseen, koulukiusaamiseen tai ihmissuhde-ongelmaan. Toiset viisitoista olivat b) joko ammatillisen tutkinnon keskeyttäneitä tai sitä parhaillaan pohtivia, mutta edelleen opiskelevia nuoria. Tähän ryhmään kuuluvat tarvitsivat apua alavalintaan, työpaikan etsimiseen, yrittäjäksi ryhtymiseen, oppimison-gelmaan tai jopa elämän pelkoon. Seitsemän c) ammatillisen tutkinnon suorittanutta kaipasi töitä tai uutta opiskelupaikkaa ja kolme d) työssä olevaa ammatillisen koulutuksen suorittanutta koki ajautuneensa väärälle alalle.
Kuten edeltä voi aistia, paljon oli nuorten elämässä jo tapahtunut ja monenlaisiin vaiheisiin ehditty päätyä. Osa nuorista tiesi tavoitteensa, he hakivat rohkaisua. Osa haki uutta suuntaa tai suuntaa ylipäätään. Osa haki rohkeutta hylätä jotain jo aiemmin elämän osaksi valittua. Suunta-palveluun hakeutuneiden nuorten taustat ja tuen tarpeet olivat monipuolisempia kuin kukaan olisi etukäteen osannut olettaa. Usein ohjaustilan-teet olivat pitkiä. Chatissa ohjaustilanohjaustilan-teet kestivät jopa tunteja ja sähköpostitse viestejä vaihdeltiin kuukaudenkin ajan.
Kun tilanteisiin tutustuttiin tarkemmin, huomattiin myös, että nuorten tarpeet eivät menneet yksiin heidän asemansa kanssa: esimerkiksi jo työssä oleva saattoi palata oh-jattavaksi aloittaakseen uransa alusta. Näin konkretisoitui käytännössä se, mistä monet tutkijat ovat kertoneet: polku nuoruudesta eteenpäin ei läheskään aina etene suoraviivai-sesti. Seuraavaksi tutustumme tarkemmin Elinan, Timon, Netan ja Aleksin tarinoihin.
Elina oli suorittanut ammatillisen tutkinnon, muttei löytänyt töitä. Työkokemusta oli kertynyt työharjoitteluista ja lyhyistä sijaisuuksista. Sanssi-kortti oli hankittuna.
Työnhakuprofiilit työvoimatoimistossa ja erilaisissa nettipalveluissa olivat ajan tasalla. Elina oli myös lähettänyt useita avoimia hakemuksia oman alansa yrityksille. Suunta-palvelun
ohjaaja antoi palautetta: Rehellisesti sanoen en tiedä, mikä voisi vielä auttaa työnhaussasi.
Olet kieltämättä ollut aktiivinen! Elina oli kiitoksensa ansainnut. Moni nuori on. Ääneen voi sanoa, että sinä olet nyt tehnyt riittävästi: ole tyytyväinen itseesi. Jossain toisessa ajassa hänen ei olisi tarvinnut tehdä edes tuota kaikkea.
Netta oli töissä eli nuorisotakuun kehyksessä perillä. Hän työskenteli hoitoalalla taskussaan tutkinto matkailu-, ravitsemis- ja talousalalta. Kumpikaan ala ei häntä innos-tanut, vaan mielessä väikkyi lapsuuden unelma eläinlääkärin työstä. Ensi askel haavetta kohti olisi aiemmin keskeytyneiden lukio-opintojen loppuunsaattamisen aloittaminen työn ohessa. Nykyajattelun mukaan pitkään rohkeutta keräävät ovat kansantaloudelli-nen uhka ja heidän pääsyään oppilaitoksiin yritetään rajoittaa. Kuitenkin pienikin askel unelman suuntaan voi saada heti paljon aikaan nuoren elämän laadussa. Lisäksi hän voi myöhemmin saavuttaa työn, joka tuntuu omalta. Jossain toisessa ajassa nuoret voisivat saada tukea valintoihinsa riittävästi ja aiemmin. Netta voisi olla jo eläinlääkäri.
Timon tietotekniikkaopinnot olivat loppuvaiheessa. Opiskelu oli helppoa, mutta ala ei tuntunut oikealta. Koulussa tuntuu joka päivä, että olen väärässä paikassa, totesi Timo.
Timo ei keksi opiskelemaltaan alalta työtä, jota hän haluaisi oikeasti tehdä. Opettajan hommat tai sosiaaliala tuntuivat jonkin verran mahdollisilta. Nuori koki olevansa vailla päämäärää. Timon tapaus herättää kysymyksen: kuinka paljon itselleen väärän alan opiskeluun kannattaa rohkaista käyttämään aikaa ja voimavaroja? Ja olisivatko Timo ja Netta hyötyneet siitä, että olisivat saaneet henkilökohtaisempaa tukea tulevaisuuden suunnitteluun eri kouluasteilla? Olisiko heitä kannattanut kannustaa kulkemaan kohti unelmiaan jo paljon aikaisemmin?
Aleksilla oli jäänyt kolme tutkintoa kesken, töiden viedessä aina mukanaan, kuten hän ohjaajalle kertoi. Aleksi toimi sivutoimisena yrittäjänä ja haaveili yritystoiminnan laajentamisesta kokopäiväiseksi. Esteeksi nousi pääoman puute. Hänen kohdallaan heräsi ajatus, että ehkä hän todella oli jo valmis, vain pääomaa vailla – ei keskeneräinen varttu-maan erilaisin polutuksin ja läpimenoin. Erilaisten nuorten tilanteiden edessä aloimme pohtia, mikä enää on tutkinnon merkitys ylipäätään: työmarkkinat vetävät välillä ilman tutkintoa tai eri alan tutkinnolla ja välillä eivät useallakaan. Ja nuori voi taidoiltaan ja kyvyiltään olla joka tapauksessa pidemmällä kuin todistusten perusteella voidaan arvioida.
Työttömyys tai koulutuspolulta tippuminen nähdään usein nuorten omista heikkouk-sista tai heidän perhetaustastaan johtuvina seurauksina. Syrjäytymiskeskusteluissa esille nostetaan ylisukupolvinen syrjäytymiskierre, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä mo-nenlaisten pulmien kasautuminen. Suunta-palveluun yhteyttä ottaneiden nuorten tarinat osoittavat, että nuorten irrallisuudessa on kyse moniulotteisemmasta yhteiskunnallisesta kehityksestä, jonka puristuksiin hyvinkin erilaiset nuoret ovat tahtomattaan joutuneet.
Elinan, Timon, Netan ja Aleksin elämäntilanteet valaisevat sitä, miten hankalaksi yrit-teliään ja koulussa hyvin pärjäävän nuoren elämä voi nyky-Suomessa muotoutua.
Otsikossa toimme esiin mahdollisuuden, että jossain toisessa ajassa nämä nuoret olisivat jo voineet kiinnittyä lähiyhteisöihin ja yhteiskuntaan. Nuorisotakuu luotiin tekemään yhteiskuntaan kiinnittyminen nuorille helpommaksi tässä ajassa. Tämän nähtiin tapahtuvan ohjaamalla nuoret määräajassa työn, harjoittelun, opiskelun, työ-pajan tai kuntoutuksen piiriin. Nuorisotakuun tavoite on sinänsä hyvä. Se ei kuitenkaan
riitä, jos työmarkkinoiden kynnys pysyy nuorille korkeana. Myös järjestelmän taustalla vaikuttavien ajattelutapojen syvärakenteita tulisi kyseenalaistaa: jos töitä ei löydy, vika ei ehkä olekaan hakijassa. Tutkinto ei välttämättä takaa parempaa mahdollisuutta työllistyä.
On mietittävä, kuinka kauan aikaa kannattaa uhrata väärän alan tutkintoon. Pätevyys ei aina kanavoidu todistuksen muotoon. Mikä tahansa työ ei aina ole hyvästä. Ja systeemi ei aina tiedä mikä nuorelle on parasta.
FT Anu Gretschel ja KM Pirjo Junttila-Vitikka ovat Nuorisotutkimusverkoston tutkijoita.
Teksti pohjautuu aineistoon, jota kerättiin Sitran ja Pelastakaa Lapset ry:n tuottaman Suunta-palvelun arvioinnin pohjaksi. Nuorille tarkoitettu ohjaus- ja neuvontapalvelu Suunta liittyi Ylen syksyllä 2013 toteuttamaan Nuorille.Nyt! -kampanjaan. Kokeiluhanke toteutettiin osana Sitran Palvelujohtamisen mahdollistaminen -avainalueen Nuoren tilannekuva -kokonaisuutta.
Palvelu on edelleen nuorten käytettävissä Pelastakaa Lapset ry:n toimesta.