Ammattikorkeakoulujen opettajat

Ammattikorkeakoulukokeilun alkaessa vuonna 1992 aloitti toimintansa 22 väliaikaista ammattikorkeakoulua. Vuonna 1996 kokeilua laajennettiin, ja yhdeksän ensimmäisen vakinaisen toimiluvan saaneen ammattikorkeakoulun toiminta käynnistyi elokuussa 1996. Itäisen Suomen ammattikorkeakouluis-ta vakinaistuivat ensimmäisten joukossa Kajaanin ja Pohjois-Karjalan am-mattikorkeakoulut, vuotta myöhemmin Mikkelin ammattikorkeakoulu, vuonna 1998 Pohjois-Savon (nyk. Savonia) ammattikorkeakoulu ja vuonna 1999 Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulut. (Numminen ym. 2001, 79–83). Itäisessä Suomessa toimii siis kokonaisuutenaan kuusi maamme 29 ammattikorkeakoulusta. Lisäksi alueella on Humanistisen ammattikorkea-koulun Joensuun ja Kuopion yksiköt sekä Diakonia-ammattikorkeaammattikorkea-koulun yksikkö Pieksämäellä.

Ammattikorkeakouluissa on kaksi opettajaryhmää: yliopettajat ja lehto-rit. Yliopettajien määrän arvioidaan asteittain kasvavan noin 30 %:iin koko opettajamäärästä. Opettajien muodolliset kelpoisuusehdot on määritelty lain-säädännössä (A 256/1995; A 351/2003). Yliopettajalta vaaditaan soveltuva jatkotutkintona suoritettu lisensiaatin tai tohtorin tutkinto ja lehtorilta sovel-tuva ylempi korkeakoulututkinto. Erityisestä syystä (esimerkiksi taiteelliset ansiot kulttuurialalla) voidaan yliopettajaksi nimittää ylemmän korkeakou-lututkinnon suorittanut henkilö ja lehtoriksi henkilö, joka ei ole suorittanut ylempää korkeakoulututkintoa. Tällaisissa tapauksissa edellytetään nimitet-tävältä henkilöltä erittäin hyvää perehtyneisyyttä viran tai toimen tehtävä-alaan.

Molemmilta opettajaryhmiltä edellytetään kolmen vuoden työkokemusta tutkintoa vastaavissa tehtävissä, mikäli opetustehtävään kuuluu pääosin ammattiopintojen järjestäminen. Kaikkien opettajien tulee suorittaa

pedago-ginen koulutus, jonka laajuus on vähintään 35 opintoviikkoa. Pääosa ammat-tikorkeakoulujen opettajista suorittaa opettajankoulutuksen viiden ammatti-korkeakoulun yhteydessä toimivissa ammatillisissa opettajakorkeakouluis-sa. Terveysalan opettajat ja suuri osa ns. yleisaineiden opettajista pätevöityy yliopistoissa tutkintokoulutuksen yhteydessä tai suorittamalla aineenopetta-jan kasvatustieteelliset opinnot.

Vuoden 2003 lopussa ammattikorkeakouluissa oli yhteensä 5 921 päätoi-mista opettajaa, joista yliopettajia oli 950 (16,3 %) ja lehtoreita 3425 (kuvio 11). Tämän lisäksi ammattikorkeakoulujen palveluksessa oli 1 546 päätoi-mista tuntiopettajaa. Naisten osuus päätoimisista opettajista oli 56,4 %.

Pieni osa ammattikorkeakoulujen koulutustoiminnasta järjestetään ostopal-veluna, jolloin koulutuksen toteuttajina ovat yleensä toisen asteen

ammatil-Kuvio 11. Ammattikorkeakoulujen päätoimiset opettajat koulutus-aloittain 31.12.2000 ja 31.12.2003 (AMKOTA-tietokanta).

182 206 203

466

1091

1596

176 237

283

725

1271

1608 15221620

0 500 1000 1500 2000

Humanistinen ja opetusala Luonnonvara-ala Matkailu-,

ravitsemis-ja talousala Kulttuuriala Hallinnon ja kaupan

ala Sosiaali- ja terveysala Tekniikan ja liikenteen

ala

Ammattikorkeakoulujen opettajat 31.12.2003 Ammattikorkeakoulujen opettajat 31.12.2000

liset oppilaitokset. Näitä opettajia ei ole tilastoitu tietokantaan ammattikor-keakoulun opettajina eivätkä he ole mukana kuvion 11 tiedoissa. (AMKO-TA-tietokanta.)

Eniten päätoimisia opettajia oli vuoden 2003 lopulla tekniikan ja liiken-teen sekä sosiaali- ja terveysalalla. Näiden opettajaryhmien osuus oli 56,0 % ammattikorkeakoulujen opettajien kokonaismäärästä. Opettajien määrä on vuosien 2001–2003 aikana lisääntynyt kaikilla koulutusaloilla. Kaikkiaan päätoimisten opettajien määrä oli lisääntynyt tällä ajanjaksolla 12,4 %. Osa opettajamäärän kasvusta johtui ostopalvelukoulutuksen siirtymisestä am-mattikorkeakoulujen itsensä hoidettaviksi. Opettajamäärän lisääntyminen ei jakaantunut tasaisesti eri koulutusohjelmiin. Suhteellisesti eniten päätoimis-ten opettajien määrä lisääntyi kulttuurialalla (55,6 %) sekä matkailu-, ravit-semis- ja talousalalla (39,4 %). Määrällisesti eniten ovat kasvaneet kulttuu-rialan (259), hallinnon ja kaupan (180), tekniikan ja liikenteen (98) sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan (80) opettajien määrät. (AMKOTA-tietokanta.)

Ammattikorkeakoulun opettajat ovat kokenutta väkeä, joten vaihtuvuus tulee olemaan seuraavien kymmenen vuoden aikana huomattavasti tähänas-tista suurempaa. Opettajien kokonaismäärän kasvu on tasaantumassa, koska ammattikorkeakoulujen koulutustoiminnan laajuus näyttää vakiintuvan suu-rin piirtein nykyiselle tasolle (Opetusministeriö 2002b). Vaihtuvuus aiheu-tuu siis pääosin nykyisten opettajien eläkkeelle jäämisestä, mikä näkyy am-mattikorkeakoulujen vuoden 2001 lopun päätoimisten opettajien ikäjakau-masta (kuvio 12). Suurin ikäryhmä koko maassa oli 45–49 -vuotiaat, johon kuului 1 229 (21,7 %) opettajaa. Vähintään 50-vuotiaita opettajia oli 2 130, eli 37,7 % opettajien kokonaismäärästä. Pohjois-Karjalan ammattikorkea-koulussa ja Savonia-ammattikorkeaammattikorkea-koulussa suurimpia ikäryhmiä olivat 40–

54-vuotiaat. Näihin ikäryhmiin kuului kaksi kolmasosaa opettajista kum-massakin tutkimukseni kohteena olevassa ammattikorkeakoulussa.

Koko maan opettajien ikäjakauma ei poikennut merkittävästi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun jakaumista. Savoniassa yli 45-vuotiaiden osuus on selvästi koko maan keskiarvoa suurempi, ja vastaavasti alle 40-vuotiaiden osuus selvästi keskiarvoa alhaisempi. Palaan tässä yhteydessä edellisessä luvussa esittelemiini Hubermanin ja Lähteenmäen urakehitys-malleihin. Heidän mukaansa nimenomaan 45–55-vuotialle on tyypillistä asteittainen luopuminen aktiivisesta kehittämisestä tai jopa vanhoihin rutii-neihin pohjautuva konservatismi. (Huberman 1992, 125–126; Lähteenmäki 1992, 236–237.) Tämä on mielestäni merkittävä seikka arvioitaessa opetta-jien näkemyksiä ammattikorkeakoulu-uudistuksen vaikutuksista ja heidän

työnsä muutoksista, koska lähes puolet tutkimukseni kohteena olevien am-mattikorkeakoulujen opettajista kuuluu edellä mainittuun ikäryhmään.

Ammattikorkeakoulujen opettajien koulutustaso on kokonaisuutena pa-rantunut. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus päätoimisis-ta opetpäätoimisis-tajispäätoimisis-ta on pysynyt 65 %:n päätoimisis-tasolla. Sen sijaan tieteellisen jatkotutkin-non suorittaneiden osuus on kohonnut kymmenessä vuodessa viidestä vii-teentoista prosenttiin. Vuonna 1992 opettajista oli tohtoreita 50 ja lisensiaat-teja 89, kun vastaavat luvut vuoden 2003 lopussa olivat 342 tohtoria ja 628 lisensiaattia. Jatkotutkinnon suorittaneiden määrä on siis ammattikorkea-koulujen toimikaudella seitsenkertaistunut. Jatkokoulutukseen osallistuvien opettajien osuus on edelleen varsin suuri. Vuoden 2003 lopussa tieteellistä jatkotutkintoa oli suorittamassa 14,3 %, ylempää korkeakoulututkintoa 5,6

% ja PD-koulutusta 1,5 % päätoimista opettajista. Useampi kuin joka viides opettajista oli siis erilaisissa pätevöitymiskoulutuksissa. Jatkokoulutuksessa olevien opettajien suhteellinen osuus koko opettajakunnasta on kääntynyt Kuvio 12. Ammattikorkeakoulujen päätoimisten opettajien ikäjakauma 31.12.2001 (Tilastokeskus 2003).

0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 %

alle 30 30–34 35–39 40–44 45–49 50–54 55–59 yli 60 Ikä, v.

Kaikki amk:t

Pohjois-Karjalan amk Savonia amk

selvään laskuun. Opettajien koulutustaso on jo varsin korkea ja voimakkain jatkokoulutustarve näyttää olevan tällä erää tyydytetty. (AMKOTA-tieto-kanta; Numminen ym. 2001, 114–115.)

Muodollisesti pätevien opettajien osuus kaikista ammattikorkeakoulujen vakinaisista opettajista oli vuoden 2003 lopussa 79,2 % (liite 1). Yleisimmät epäpätevyyden syyt olivat vaadittavan tutkinnon puuttuminen 1 014 (17,1 % päätoimisista opettajista) ja opettajankoulutuksen puuttuminen 1 066 (18,0

%). Pedagogisesti epäpätevien opettajien määrä on lisääntynyt kahdessa vuodessa 230 opettajalla, joten suhteellinen lisäys oli yli kaksi kertaa opet-tajamäärän kasvua nopeampaa. Lisäys johtuu osittain lainsäädännön muu-toksesta. Nykyisin opettajan vakinaiseen virkaan tai toimeen voidaan valita henkilö, jolla ei ole pedagogista pätevyyttä, mutta hänen on suoritettava opettajankoulutus kolmen vuoden kuluessa. (AMKOTA-tietokanta.)

Ammattikorkeakouluissa oli vuoden 2003 lopussa keskimäärin 204 pää-toimista opettajaa. Itäisen Suomen ammattikorkeakouluista Savonia-am-mattikorkeakoulu on opettajamääränsä perusteella maamme viidenneksi suurin (311 päätoimista opettajaa) ja Kajaanin ammattikorkeakoulu toiseksi pienin (86 opettajaa). Mikkelin (171), Kymenlaakson (223) ja Pohjois-Karjalan (174) ammattikorkeakoulujen opettajamäärä on lähellä maan keskiarvoa.

Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa opettajamäärä (126) on selvästi kes-kiarvoa pienempi. Muodollisesti pätevien opettajien osuus kaikissa itäisen Suomen ammattikorkeakouluissa oli lähellä koko maan keskiarvoa. Niiden opettajien osuus, jotka eivät olleet suorittaneet opettajankoulutusta, vaihteli Mikkelin 6,4 %:n ja Kymenlaakson 22,4 %:n välillä. (AMKOTA-tietokan-ta.)

Kokonaisuutena tilastojen perusteella voi todeta, että ammattikorkeakou-lujen opettajien kokonaismäärä on voimakkaasti kasvanut, ja määräksi on nyt vakiintumassa noin 6 000 päätoimista opettajaa. Opettajista naisia oli 56,4 %, eli selvästi miehiä (43,6 %) enemmän. Opettajien keski-ikä on jatkuvasti hiljalleen noussut. Ikäjakauma painottuu tällä hetkellä 40 ja 54 vuoden välille, joten eläkepoistumat tulevat olemaan seuraavan kymmenen vuoden aikana suuria. Ammattikorkeakoulujen opettajat osallistuvat aktiivi-sesti erilaiseen pätevöittämiskoulutukseen. Erityiaktiivi-sesti tieteellisen jatkotut-kinnon suorittaneiden osuus on lisääntynyt voimakkaasti. Vuoden 2003 lo-pussa se oli 16,4 % päätoimisten opettajien määrästä. Lähes kaikilla opetta-jilla on vaadittava ammatillinen työkokemus, mutta yhä suuremmalta osalta, 2000-luvun alkuvuosina jo lähes joka viidenneltä, puuttuu opettajankoulu-tus. Ammattikorkeakoulujen vakiintumisesta kertoo opettajamäärän kasvun tasoittuminen sekä ostopalvelukoulutuksen määrän ja tuntiopettajien suh-teellisen osuuden vähentyminen.