13.1.1 Että sitten vois aina soittaa kun tekee mieli
Lasten enemmistöllä oli koko tutkimuksen ajan joku tietty tavoite musiikkiopisto-opiskelulleen. Tavoitteet olivat luonteeltaan pysyviä. Vain yhdeksän lapsista esitti tutkimuksen kuluessa useampia tavoitteita, jolloin tavoitteiden keskinäinen tärkeys-järjestys saattoi myös vaihdella. Kaikissa lasten tavoitteissa oli keskeistä soittaminen. Lapsille musiikkiopisto oli se paikka, jossa saattoi saada apua yksin ja yhdessä soittamiseen.
Lasten tavoitteissa ilmeni neljä erilaista teemaa. Ensimmäinen selvä teema oli paremmin soittamaan oppiminen.46 Liki puolet lapsista, 30 kaikenkaikkiaan, halusi oppia soittamaan paremmin ja/tai tiettyjä musiikkitaitoja. Suurin osa näistä lapsista (25) halusi oppia soittamaan paremmin nykyistä pääsoitintaan:
Huilu on hyvä soitin, ja mä haluun tulla aika hyväks siinä huilussa.
(Poika, 10 v.) Sitä mä kyllä toivosin, että mä oppisin paremmin soitta-maan pianoo, että musta tulis hyvä pianonsoittaja. Mä ajattelin niinku keskittyy tähän yhteen soittimeen. (Tyttö, 10 v.)
Lapset eivät useinkaan osanneet tai halunneet määritellä, mikä olisi ollut soittotaito-na riittävää. Kun sitä kysyin, saatoin saada tämän tyyppisen vastauksen:
Mä jatkasin sitä harrastuksena niin pitkälle, että pääsen sitten vähän vaikeampiin kappaleisiin, että voi sanoa että osaa soittaa. (Poika, 10 v.) Paremmin soittamisesta kerrottiinkin usein esikuvien avulla, mitä käsittelen tarkem-min myöhemtarkem-min tässä luvussa. Kurssitutkinto otettiin esiin viidessä tapauksessa riit-tävän hyvän soittotaidon mittarina tähän tapaan:
Olis se tietysti hyvä osata soittaa sen verran, että pääsis sen testin läpi.
(Tyttö, 11 v.) Kyllä mä ainakin yli kakskauttakolmoseen jatkan. (Poika, 10 v.) Mä mietin, että kun mä saan kolmekauttakolmosen suoritettuu,
46Myös Pakkalan haastattelemat lapset ja nuoret kertoivat tavoitteekseen tulla hyväksi soitta-jaksi ja edistyä musiikkisuorituksissaan, ja jo 9-vuotiaalla haastateltavalla oli selkeä tavoite (Pakkala 1999, 37).
niin mä mietin, että haluunks mä jatkaa, että oonks mä niin kiinnostunut pianonsoitosta. (Poika, 13 v.) Että ei mulla oo niin väliä, en mä haluu kuitenkaan minnekään ammattiuralle. Kun sen nyt saa koko musiikki-opiston kaikki ne kurssitutkinnot, niin sitten on soitettu kaikki ne. Mulla ei oo mitään sellasta, että musta tulis joku maailmanluokan soittaja, kunhan nyt selviää sinne asti, sinne kolmekauttakolmoseen, se riittää.
(Poika, 12 v.)
Tavoitteiltaan hieman erilaisen ryhmän muodosti viisi lasta, joille pääsoittimen paremmin osaaminen ei vielä sinänsä riittänyt. Tämän ohella haluttiin oppia tietyt taidot. Kolme lapsista halusi oppia paremmin nuotit. Yksi halusi oppia erilaisia soit-timia. Yksi taas halusi oppia hyvin säestämään. Hyvin soittamisen ja tietyn erityistai-don tavoite voitiin ilmaista esimerkiksi näin:
Mä haluisin pianossa soittaa siihen asti, kun mä osaan hyvin soittaa nuotteja ja muutenkin hyvin soittaa. (Tyttö, 12 v.)
Toinen selvä teema tavoitteissa oli soittamisen tuoma nautinto. Tätä piti tavoit-teena niinikään liki puolet lapsista (27):
Mä toivosin, että soittaminen olis kivaa. (Poika, 10 v.) Mä haluisin soit-taa kivoja lauluja. (Tyttö, 10 v.) Se olis vaan mukava soitsoit-taa. (Poika, 11 v.) Ei se oo tärkeetä olla hyvä musiikkiopistossa, mutta se ilo, että saa harrastaa soittamista. (Poika, 10 v.) Että sitten vois aina soittaa, kun tekee mieli. (Poika, 11 v.) Mä toivosin, että mä ite nauttisin musiikista ja kokisin sen harrastuksena enkä minään tutkintona. (Tyttö, 13 v.)
Opinnoista saatavaa tulevaa hyötyä ja iloa piti opintojen tärkeimpänä tai yhtenä tavoitteena kymmenen lasta. Kolmessa tapauksessa oli kysymys musiikkiluokalla opiskelevasta lapsesta, jonka ensisijaisena tavoitteena oli pärjätä musiikkiluokalla ja hyödyntää siellä musiikkiopistossa opittua.
Mun mielestä pianotunnit on koulun takia tärkeitä. Se musiikkiluokka olis tärkeetä. Musta tuntuu, että mun on pakko soittaa, kun mä oon musiikkiluokalla, muuten mä en pärjää siellä. Jos mä pääsen musiikki-luokalle yläasteella ja yläasteelta lukioon, niin kul musta tuntuu, että mun on pakko soittaa sinne asti. (Tyttö, 10 v.)
Seitsemässä tapauksessa soittamisesta arveltiin voivan olla hyötyä tulevassa aikuisen elämässä tai lapsi halusi päätyä musiikkialalle:
Mä aattelin, että siitä olis saanu parempia mahdollisuuksia elämän varrelle, jos sitten joskus olis halunnut vaikka bändiin. (Tyttö, 10 v.) Kun sitten isompana, kun nyt meiän opettajallekin kävi, kun se etti työpaikkaa, kun se oli muuttanu, nii sitten kun piti osata soittaa pianoo.
Että monissa paikoissa täytyis osata nuotit ja soittaa pianoo. Ihan vaan sen takia. Kun esimerkiks meillä täytyy olla sellanen opettaja, joka osaa soittaa pianoa, kun se pitää meille musiikkitunnit. Sit jos ei osaiskaan soittaa pianoa, niin sitten jos ei saiskaan sellasta hyvää työpaikkaa.
(Tyttö, 11 v.) Vois sitten isona jokskuks musiikinopettajaks tulla. Jos suorittaa kakskauttakolmosen pianossa niin sitten pääsee helpommin johonkin Sibelius-Akatemiaan ja sitten jos kolmekauttakolmosen nii oliks se nyt että silloin voi piano-opettajaks tai musiikinopettajaks tulla.
(Tyttö, 12 v.) Mä oon aatellu, että on hyvä, että mä osaan soittaa sella-sia erilaisella-sia soittimia. Kun sit mä aattelin ottaa kans tanssin jossain vaiheessa. Isona mä haluaisin näyttelijäks. Niin mä aattelin, että mä voisin soittaa ja näytellä ja tanssia siinä. Mä kysyinkin yks tunti mun opettajalta, että voinks mä soittaa poikkihuiluu ja tanssia samaan aikaan. Sit ope sano, että mun pitäs olla sit tosi hyvä soittaan huiluu.
Mä aattelin, että kyllä mä varmaan opettelen huilun. (Tyttö, 10 v.)
Neljäs tavoiteteemoista oli sellainen, missä lapset eivät osanneet tai halunneet asettaa opinnoilleen mitään sen kummempaa tavoitetta kuin että soittaminen oli yksi harrastus toisten joukossa. Tällainen tavoite oli kymmenellä lapsella.
Tää on ihan yks harrastus vaan. En mä siitä mitään sen enempää oo nyt ajatellu. (Tyttö, 11 v.) Voihan sitä harrastaa vaikka viulun soittoa.
(Tyttö, 13 v.)
Useampia tavoitteita esitti yhdeksän lasta, jolloin tavoitteista saatettiin kertoa esimerkiksi tähän tapaan:
Mä haluisin oppia pianoa hyvin. Ja silleen se pitäis olla, että tykkää ite siitä. Mä toivoisin että mä saisin soittaa nyt! (Tyttö, 10 v.)
13.1.2 Mä haluisin olla yhtä hyvä
Ilmeistä oli, että soitonopettaja oli kaikille lapsille tärkeä esikuva, jolla oli hallus-saan sellaista, jota kiivaasti haluttiin oppia. Soitonopettajan lisäksi soittavat
vanhemmat ja sukulaiset olivat monelle lapselle tärkeitä esimerkin antajia, joskus useammassa polvessa. Myös soittavat sisarukset ja muut lapsen tuntemat soittavat lapset olivat esikuvia, varsinkin jos olivat selvästi vanhempia ja pidemmällä.
Pianolla mä haluisin oppia soittamaan sen yhen kappaleen. Se on se Dianan muistokappale. Kun mun piano-opettaja osaa soittaa sen.
(Tyttö, 10 v.) Mä haluisin tulla niin hväks, että mä pääsisin orkesteriin.
Kun mun soitonopettajakin soittaa sellasessa orkesterissa. (Poika, 8 v.) Äiti on pienenä soittanu ja isänäiti ja isä on soittanu. Kun ne on soitta-nu jouluaamuna, niin nyt mä välillä soitan jouluaamuna. En mä tiedä onks se perinne, mutta kummiskin mun mamma ja pappa on soittanut, tai en mä tiedä onks ne käyny pianotunnilla, mutta kummiskin ne on soittanu. (Tyttö, 9 v.) Ainakin sen kolmekauttakolmen mä haluan saada valmiiksi. Meiän iskäkin soittaa silleen, että se on... no se on suorittanu koko musiikkiopiston läpi. Että se nyt soittelee ihan omaks ilokseen.
(Poika, 12 v.) Kun mun isosiskokin on soittanu paljon ja silleen. Niin tietää, että joku toinenkin on soittanu niitä samoja, että kyllä mä luulen, että mäkin selviän tästä soittamisesta. (Tyttö, 9 v.) Mä haluisin nopeesti tulla sellaseks erittäin hienoks, joka osaa soittaa jazzia ja sellasta. Kun yks meiän tuttu tyttö osaa soittaa jo jazzia ja mäkin haluisin, mut se on kyllä jo ykstoista. (Tyttö, 9 v.)
Lähipiirin antaman esikuvan lisäksi jotkut lapsista toivat esikuvana esiin näkemänsä taitavan soittajan tai esityksen.
Mä näin uutisissa semmosen venäläisen pianisti-ihmelapsen, kun se kävi kai Suomessa soittamassa konsertteja. Mä haluisin olla yhtä hyvä.
(Tyttö, 9 v.) Mä tulin opistoon, kun mä kuulin yhessä konsertissa tosi kaunista viulunsoittoo, ja sit mä halusin itsekin oppia soittamaan sillä tavalla. (Tyttö, 12 v.)
13.1.3 Äiti laitto mut viuluun
Vanhempien esimerkillä ja vanhempien aloitteilla oli paljon vaikutusta siihen, että lapset aloittivat musiikkiopiston. Lasten kannalta oli myös olennaista, että vanhem-milla oli mahdollisuus ostaa lapsen tarvitsema soitin. Usein oli myös kysymys siitä, saiko lapsi aloittaa haluamansa soittimen opiskelun. Tutkimukseen osallistui joitakin lapsia, jotka eivät alun perinkään olisi itse halunneet alkaa opiskella musiikkiopistos-sa sekä lapsia, jotka alun alkaenkin epäilivät soittamisen aloittamista. Näitä lapsia yhdisti se, että he eivät voineet aloittaa musiikkiopisto-opintojaan haluamallaan tavalla eivätkä usein myöskään haluamallaan soittimella.
Lapsen omat soitintoiveet sivuutettiin opintoja aloitettaessa kahdeksassa perhees-sä. Syynä oli muun muassa se, että lapsen toivomaa soitinta ei voitu hankkia, perhee-seen tarvittiin muun kuin lapsen toivoman soittimen soittaja, kotona oli jo valmiiksi joku muu soitin tai perheessä osattiin neuvoa lasta jossain muussa kuin hänen toivo-massaan soittimessa. Näissä tapauksissa lapset alkoivat opiskella vanhempiensa osaamaa tai toivomaa soitinta. Joidenkin lasten kohdalla opiskelu loppui lyhyeen, mutta jotkut ottivat soittimen vähitellen jossain määrin omakseen. Lapset kuitenkin muistivat oman alkuperäisen soitinhaaveensa vielä vuosienkin päästä ja saattoivat jatkuvasti toivoa, että voisivat aloittaa sittenkin juuri tämän soittimen tai jonkin muun itse valitsemansa soittimen opiskelun.47
Vanhempien tavoitteet lapsen opiskelulle muuttuivat erittäin vähän tutkimuksen aikana. Ne jakautuivat kuuteen teemaan. Monet vanhemmat (25) nostivat esiin useamman kuin yhden teeman alle kuuluvia tavoitteita. Kaksi vanhempaa ei halun-nut määritellä mitään tavoitteita lapsen opiskelulle. Tästä kerrottiin, että opinnoille ei ole mitään erityistä tavoitetta tai lapsi saa opiskella miten itse haluaa.
Useimpien vanhempien tavoite oli lapsen musiikista nauttiminen. Tätä piti opin-tojen tärkeimpänä tai yhtenä tärkeimpänä tavoitteena 30 vanhempaa. Lapsen toivot-tiin saavan iloa musiikista ja soittamisesta, soittavan omaksi ja toisten iloksi, onnistuvan musiikissa, nauttivan musiikista, saavan musiikista tyytyväisyyden ja onnistumisen kokemuksia sekä löytävän musiikista jotain uutta ja nautittavaa.
Soittotaidon tavoitetta painotti 19 lasten vanhempaa. Tästä puhuttiin hyvin soitta-misena, riittävänä soittotaitona, säestys- ja improvisointitaitona, käytännön soittotai-tona, yhteissoiton oppimisena ja nuoteista soittamisen oppimisena.
Tutkintoja, tiettyyn ikään asti opiskelemista ja/tai musiikkiin liittyvää ammattia piti tärkeänä 18 vanhempaa. Tällöin tavoiteltiin loppututkintoa, 3/3-tutkintoa, tutkin-tojen suorittamista, vaihtoehtoja ja apua ammatinvalintaan, opiston päästötodistusta, tai ainakin opiskelemista yläasteelle saakka, viidentoista vuoden ikään asti ja koulu-laisajan yli.
Musiikkia kohtaan tunnettua kiinnostusta piti esillä 15 vanhempaa. Nyt puhuttiin musiikkiin harrastuneisuudesta, musiikista osana elämää, kiinnostuksesta musiikkiin ja läpi elämän säilyvästä harrastuksesta.
Lapsen kokonaiskehityksen tukemisen nosti keskeiseksi tavoitteeksi 11 vanhem-mista. Musiikki nähtiin tavaksi tutustua itseen, ilmaisuvälineeksi, keskittymiskyvyn kehittäjäksi, tunteiden purkamisen väyläksi ja rentoutuksen apukeinoksi.48
48Mai Tallgren on tutkinut (2002) kymmenen vanhemman suhtautumista ja osallistumista
47Turusen musiikkiopistossa opiskelevia poikia koskevassa tutkimuksessa ilmeni (1997, 62), että soitinhaave saattoi ainakin poikien kohdalla myös toteutua. Soitinta vaihtaneet pojat olivat kaikkein innostuneimpia soittamisesta ja harjoittelusta. Myös Lappalaisen musiikkiopis-to-opiskelua koskevassa tutkimuksessa (1997) kävi ilmi, että oman soittimen valitseminen tai soittimen omaksi hyväksyminen innosti lasta opiskelemaan soittamista.