LUPAPÄÄTÖS Nro 49/08/2 Dnro Psy-2007-y-144 Annettu julkipanon jälkeen 17.4.2008

LUPAPÄÄTÖS

Nro 49/08/2

Dnro Psy-2007-y-144

Annettu julkipanon jälkeen 17.4.2008

ASIA

Oritkarin sataman länsilaiturin ja Kempeleenlahden penger- ja läjitystöiden sekä Oritkarin meriväylän levennys- ja huoltoruoppausten toteuttaminen, Oulu

LUVAN HAKIJA

Oulun kaupunki / Oulun Satama Poikkimaantie 16

90400 Oulu

SISÄLLYSLUETTELO

HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO ... 4

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4

HANKKEEN KUVAUS ... 4

Yleiskuvaus hankkeesta ... 4

Suunnitellut työt ... 5

Väylän levennys... 5

Huoltoruoppaus ... 5

Täyttötyöt ... 5

Läjitys- ja selkeytysaltaiden rakentaminen ... 6

Poikkimaantien rakentaminen... 7

Töiden suorittaminen ja arvio työajasta ... 8

KAAVOITUSTILANNE JA ALUEIDEN OMISTUS... 9

YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 9

Vedenkorkeudet, virtaamat ja virtaukset ... 9

Vesistön tila... 10

Pohjasedimentit ... 11

Väylän levennys ja huoltoruoppaus ... 11

Poikkimaantie ... 13

Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet ... 14

Kalastusolot ja kalasto ... 14

HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN ... 15

Vaikutus pintavesiin ... 15

Vaikutus ympäristön luonnon tilaan ... 15

Vaikutus kalastukseen ja kalastoon ... 16

Vaikutus vesiliikenteeseen... 17

HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 17

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 18

Lupahakemuksen täydennykset ... 18

Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 18

Muistutukset... 18

Hakijan kuuleminen ja selitys... 22

Hakemuksen täydennys... 23

Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 24

PÄÄASIARATKAISU... 24

TÖIDENALOITTAMISLUPA... 24

LUPAMÄÄRÄYKSET ... 24

Oritkarin meriväylän levennys- ja huoltoruoppausta koskevat määräykset ... 24

Ruoppausmassojen läjitysaltaiden rakenteita ja läjitystä sekä Oritkarin länsilaiturin pengerrysalueen rakentamista koskevat määräykset... 25

Imuruoppausvesien johtamista koskevat määräykset ... 25

Poikkimaantien rakentamista ja Kempeleenlahden täyttämistä koskevat määräykset... 25

Rakentamisaika ... 26

Työnaikaisten haittojen minimointi ja vastuu vahingoista ... 26

Viimeistelytyöt... 26

Kunnossapitomääräys ... 26

Tarkkailu- ja kirjaamismääräykset ... 27

Oulun sataman meriväylän levennyksen käyttöönotto ... 27

Tiedottaminen ... 28

Aloittamis- ja valmistumisilmoitus ... 28

Ammattimaiselle kalastukselle aiheutuvien edunmenetysten korvaaminen ... 28

Vastuuhenkilöt ... 28

OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA ... 29

LUPAHARKINNAN PERUSTEET JA LUVAN MYÖNTÄMISEN EDELLYTYKSET ... 29

Väylän levennys ja huoltoruoppaus ... 29

Rakentaminen sekä ruoppaus ja läjitys ... 29

Lupamääräysten perustelut ... 31

Töidenaloittamisluvan perustelut ... 31

VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 32

PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 33

Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus... 33

Töidenaloittamisluvan täytäntöönpanokelpoisuus ... 33

SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 33

KÄSITTELYMAKSU... 33

Ratkaisu ... 33

Perustelut... 33

Oikeusohje ... 34

HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO

Oulun kaupunki/Oulun Satama on 5.10.2007 ympäristölupavirastoon toi- mittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Oritkarin sataman länsilaitu- rin ja Kempeleenlahden penger- ja läjitystöiden sekä Oritkarin meriväylän levennys- ja huoltoruoppausten toteuttamiseen Oulun kaupungissa hake- mukseen oheistetun ja 30.1.2008 osittain muutetun hakemussuunnitelman mukaisesti.

Oulun kaupunki on lisäksi hakenut lupaa penkereiden rakentamistöiden sekä Oulun Autokuljetuksen tontin läjitystyön aloittamiseen jo ennen lupa- päätöksen lainvoimaiseksi tulemista.

LUVAN HAKEMISEN PERUSTE

Vesilaki 1 luku 15 § ja 2 luku 2 § 1 momentti

HANKKEEN KUVAUS

Yleiskuvaus hankkeesta

Hankealue sijaitsee Oulun kaupungin Oritkarin sataman etelä- ja länsipuo- lella. Oulun sataman vuoden 2005 yleissuunnitelman ja Oulun kaupungin yleiskaavan 2020 mukaan Orikarin satama-alue laajenee lounaaseen Kempeleenlahden suuntaan ja länteen uuden länsilaiturin suuntaan.

Vuonna 2009 tehdään satamaan johtavan pääväylän huoltoruoppaus ja samalla levennetään väylää ja sataman sisääntuloa laivaliikenteen turvalli- suuden parantamiseksi sataman liikenteen ja aluskoon kasvun vuoksi.

Ruoppausmassat sijoitetaan alueelle Oulun sataman yleissuunnitelman mukaisesti ottaen huomioon uusien varastojen ja laitureiden sijoittuminen sekä uudet konttikenttäjärjestelyt. Sataman uusi sisääntulotie ja uusi port- tialue sijoittuvat sataman eteläreunaan Kempeleenlahden puolelle raken- nettavan penkereen täyttöalueelle. Sisääntulotien siirtäminen on tarpeen satamajärjestelyjen ja liikenneturvallisuuden vuoksi. Stora Enso Oyj:n Ou- lun tehtaiden mahdollinen laajeneminen edellyttää nykyisen junaradan siir- toa sataman eteläosaan. Satamaoperaattori Herman Andersson Oy ja Ou- lun satama laajentavat tavaran käsittely- ja varastoalueita. Myös Oulun Au- tokuljetus laajentaa tonttiaan uuden sisääntuloväylän, Merilinjan ja Jääsa- lontien uuden tien väliselle alueelle rakennettavaan uuteen reunapenke- reeseen saakka.

Vuonna 2006 Oulun sataman liikennemäärä oli noin kolme miljoonaa ton- nia ja konttimäärä yli 30 000 TEUta. Liikennemäärä edelliseen vuoteen verrattuna kasvoi 25 % ja kasvu on jatkunut voimakkaana vuonna 2007.

Konttiliikenteen kasvu on aiheuttanut ajoittaista tilapulaa satama-alueella.

Vuonna 2006 rakennettiin noin 5 000 m² uutta konttitilaa, kesällä 2007 2,2 ha uutta konttikenttää ja konttialueita on tarkoitus laajentaa edelleen.

Liikennemäärän kasvu lisää uusien varasto- ja käyttötilojen tarvetta. Uusi tiepenger ja täyttömaa ovat tärkeä osa Oulun sataman kehittämissuunni- telmaa, jossa Oritkarin satama tulee toimimaan Pohjois-Suomen logistise- na keskuksena.

Suunnitellut työt

Väylän levennys

Oritkarin väylää levennetään 50 m paaluvälillä 1 000–2 000. Levennys teh- dään väylän eteläreunalla. Väylän luiska muotoillaan kaltevuuteen 1:3.

Ruoppaustaso on NN – 12,05 m. Ruopattavien massojen määrä on noin 410 000 m³ktr.

Ruoppaus tehdään imuruoppaamalla ja kuokkakaivulla. Ruoppausmassat läjitetään ruoppausalueen eteläpuolelle rakennettaviin läjitysaltaisiin. Imu- ruoppaus- ja syrjäytyvät vedet puretaan jälkiselkeytysaltaan kautta me- reen.

Kuokkakaivu tehdään lautalta proomuun, jolla massat siirretään läjitysal- taan viereen penkereen päällä työskentelevän kaivinkoneen tai laahako- neen ulottuville, joka siirtää ne reunapenkereen taakse altaaseen.

Huoltoruoppaus

Oritkarin väylä huoltoruopataan tasolle NN – 12,05 m (haraussyvyys hs = NN – 11,90 m) ja satama-allas tasolle NN – 11,55 m (haraussyvyys hs = NN – 11,40 m). Väylän luiskat muotoillaan kaltevuuteen 1:3.

Ruoppausmassojen määrä on noin 40 000 m³ktr. Suurimmat ruopattavat massamäärät sijaitsevat Oritkarin satama-altaan pohjoisreunalla paaluvälil- lä 500–1 000 ja väylän levennyksen kohdalla paaluvälillä 1 000–2 000.

Ruopattavat massat sijaitsevat pääosin väylän luiskan juuressa väylän reu- na-alueella.

Huoltoruoppaus tehdään imuruoppauksena tai kuokkakaivuna lautalta proomuun, jolla massat siirretään läjitysaltaan viereen penkereen päällä työskentelevän kaivinkoneen tai laahakoneen ulottuville, joka siirtää ne reunapenkereen taakse altaaseen.

Täyttötyöt

Ruoppausmassat läjitetään Oritkarin sataman länsipuolelle tehtäviin läji- tysaltaisiin. Täyttöaltaina on kaksi erillistä allasta ja alueen lounaiskulmas- sa on jälkiselkeytysallas. Läjitysaltaat on sijoitettu siten, että niitä voidaan myöhemmin hyödyntää satamakenttänä ja laiturialueena satamaa laajen- nettaessa.

Läjityskertoimen 1,25 perusteella läjitysaltaiden tehollisen tilavuuden tulisi olla vähintään 563 000 m³.

Täyttöaltaiden tilavuus on noin 480 000 m³ktr, kun täyttötaso läjitysaltaissa on +3 m, ja 390 000 m³ktr, kun täyttötaso on +2 m. Jälkiselkeytysaltaan (täyttötaso +1,5 m) kanssa kokonaistilavuus on 580 000 m³ktr. Rakennus- aikana tapahtuva noin 0,2 metrin suuruinen pohjamaakerrosten painuma lisää tilavuutta noin 25 000 m³.

Läjitysallasta voidaan täyttää vuorotellen. Ensimmäisessä vaiheessa poh- joinen allas täytetään suunnilleen tasolle +1,5 m, minkä jälkeen täyttö siir- retään eteläiseen altaaseen. Samanaikaisesti pohjoisessa altaassa korote-

taan reunapatoja kuivuneilla ruoppausmassoilla (nostettu läjään tason +1,5 m yläpuolelle) ja tarvittaessa ulkopuolelta tuoduilla massoilla. Toisessa vai- heessa eteläisen altaan täyttötason noustessa suunnilleen tasolle +1,5 m siirrytään pohjoisen altaan täyttämiseen tasolle +2…+3 m. Lopuksi täyte- tään eteläinen allas tasolle +2…+3 m.

Tarvittaessa täyttötasoa voidaan nostaa työn aikana erityisesti kuokka- kaivuna ruopattavia massoja käytettäessä paikallisesti tason +3 m yläpuo- lelle. Tällöin jälkiselkeytysaltaan täyttötaso voidaan rajoittaa työn aikana enintään tasolle +1 m, jolloin ylivuotokynnyksen tasoa +1,5 m ei tarvitse muuttaa työn aikana.

Loppumuotoilun yhteydessä massoja voidaan siirtää reunapengerryksenä jälkiselkeytysaltaaseen.

Täyttöalueen kokonaispainuma on noin 0,5 m, kun täyttötaso on välillä +2…+3. Painumat tapahtuvat noin 10 vuoden kuluessa siitä, kun täyttö on saavuttanut lopullisen tasonsa.

Oritkarin alueella tapahtuu myös maapohjan jälkipainumaa (sekundääri- painumaa), joka johtuu painuvien maakerrosten humuspitoisuudesta. Jäl- kipainuma on 100…200 mm. Jälkipainuma tapahtuu noin 10 vuoden ku- luessa siitä, kun täyttö on saavuttanut lopullisen tasonsa.

Jälkiselkeytysaltaan pinta-ala on noin 3,7 ha, ja sen tilavuus on noin 120 000 m³ tasolla +2 m ja noin 100 000 m³ tasolla +1,5 m. Imuruoppauk- sen lietteensiirtotehon ollessa noin 1 000 m³/h saadaan viipymäksi alussa 100 h. Yhden vuorokauden viipymä vaatii tilavuutta 24 000 m³, mikä vas- taa noin 0,7 metrin vesisyvyyttä jälkiselkeytysaltaassa. Tällöin teoreettinen täyttötaso tulisi olla noin +0,8 m, mikäli purkukynnys asetetaan tasolle +1,5 m.

Läjitys- ja selkeytysaltaiden rakentaminen

Ennen ruoppauksia on rakennettava Länsilaiturin penger valmiiksi. Samal- la käynnistetään Poikkimaantien uutta linjausta varten sataman yleissuun- nitelman mukainen rantapenkereen rakentaminen. Länsilaiturin penkereen kokonaispituus on 1,3 km.

Länsilaiturin reunapenger tehdään veteen täyttäen kivisestä hiekkamo- reenista tai vastaavasta maa- ja kiviaineksesta. Penkereen harjan taso on +2 m ja leveys 4 m. Penkereen ulkoluiska tehdään kaltevuuteen 1:2,5 ja sisäluiska kaltevuuteen 1:2. Penkereen pintaan tehdään 0,3 metrin pak- suinen mursketäyttö (KaM 0–125) kantavaksi kerrokseksi. Ulkoluiskaan tehdään 1,2 metrin paksuinen eroosiosuojaus louheesta. Murskeen ja eroosiosuojauksen alle asennetaan suodatinkangas (luokka N4).

Reunapenkereen massamäärät ovat:

– Moreenirungon täyttö (HkMr) 87 000 m³rtr – Suodatinkangas (luokka N4) 23 800 m²tr – Louheverhous h=1,2 m 20 600 m³rtr

– Harjan täyttö. KaM 0/125 h=0,3 m 1 900 m³rtr.

Jälkiselkeytysaltaan reunapenkereen eteläreunalle tehdään ylivuotokyn- nys, josta selkeytetty imuruoppausvesi purkautuu takaisin mereen. Täyttö- altaan välipenkereet tehdään veteen täyttäen kivisestä hiekkamoreenista tai vastaavasta maa- ja kiviaineksesta. Välipenkereiden harjan taso on

+1,8 m ja leveys 3 m. Välipenkereiden luiskat tehdään kaltevuuteen 1:2,5.

Penkereen pintaan tehdään 0,3 metrin paksuinen mursketäyttö (KaM 0–

125) kantavaksi kerrokseksi. Murskeen alle asennetaan suodatinkangas (luokka N4).

Välipenkereiden massamäärät mallista laskettuna ovat:

– Moreenirungon täyttö (HkMr) 28 200 m³rtr – Suodatinkangas luokka N4 2 300 m²tr – Harjan täyttö. KaM 0/125 h=0,3 m 450 m³rtr.

Välipenkereisiin asennetaan settikaivot, joilla säädetään vedenpinnan ta- soa altaissa täytön aikana. Alussa vedenpinta säädetään tasolle +1,8 m.

Kun täyttö nousee tasolle +1,5 m, korotetaan reunapadot ja säätökynnystä korotetaan siten, että vedensyvyys on vähintään 0,3 m täyttöaltaissa.

Jälkiselkeytysaltaan lounaiskulmaan tehdään ylivuotokynnys, jonka kautta selkeytynyt vesi johdetaan mereen. Ylivuotokynnyksen purkaustaso on +1,5 m ja kynnyksen leveys 15 m. Ylivuotokynnys tehdään siten, että reu- napenkereeseen asennetaan tasolle +1,5 m betonipaalun pätkiä 250x250 mm tai 300x300 mm ja patorunko (moreeni) tasataan tasolle +1,5 m. Päälle asennetaan suodatinkangas (luokka N4). Tämän jälkeen suoda- tinkankaan päälle asennetaan louhekiviä suunnilleen tasolle +2 m. Sisä- luiskassa ylivuotokynnyksen suodatinkangas ja louhe ulotetaan luiskan juureen saakka. Ulkoluiskassa suodatinkangas ankkuroidaan ulkoluiskan louheen alle.

Poikkimaantien rakentaminen

Poikkimaantien yleissuunnittelu liittyy Oritkarin sataman kehittämiseen ja liikenteen järjestämiseen. Poikkimaantien linjaus on suunniteltu siirrettä- väksi noin 300 m länteen Kempeleenlahden puolelle vesialueelle. Ranta- viivan ja uuden tiepenkereen väliin jäävä noin 100 metrin levyinen alue on suunniteltu täytettäväksi puhtailla täyttömailla reunapengerryksenä. Täyt- tömassojen kokonaismäärä on noin 550 000 m³.

Sataman portti valvontarakennuksineen siirretään uuden Poikkimaantien varteen. Portin eteen tehdään paikoitus-/odotuslevike rekkaliikenteelle ja kääntöpaikka.

Poikkimaantien tiepenger tehdään louherakenteisena veteen täyttäen.

Stabiliteettilaskelmien mukaan tiepenkereen stabiliteetti on riittävä (F>1,5), kun luiskakaltevuus on 1:2 tai loivempi.

Painumien nopeuttamiseksi tiepenger tehdään 2 metrin korkuisella siirty- vällä ylipenkereellä. Ylipenkereen pituus on 15–20 m ja luiskat kaltevuu- dessa 1:1,2. Ylipengertä ei poisteta kokonaan, vaan tiepenkereen päälle jätetään metrin korkuinen painumapenger. Alustava esikuormitusaika on vuosi.

Tiepenkereen kokonaispainuma on noin 0,5 m. Lisäksi ylitäyttövaiheessa louhe syrjäyttää alla olevaa pohjamaata noin 0,5 m. Primäärikonsolidaatio- vaiheen painumat tapahtuvat noin 10 vuodessa.

Esikuormitusta H=1 m ja yhden vuoden esikuormitusaikaa käyttäen pai- numista tapahtuu 60–70 %, jolloin jäljellä olevat primääripainumat ovat noin 150 mm. Alueella tapahtuu myös maapohjan jälkipainumaa (sekun- dääripainumaa).

Täyttöalueen kokonaispainuma on noin 0,5 m, kun täyttötaso on välillä +1,5…+2,3. Painumat tapahtuvat noin 10 vuodessa siitä, kun täyttö on saavuttanut lopullisen tasonsa.

Louherakenteinen tiepenger suotaa veden läpi koko pituudeltaan ja sisä- luiskassa oleva suodatinkangas estää hienoaineksen kulkeutumisen pen- kereen läpi mereen.

Lopputilanteen pintavesien kuivatusta varten tiepenkereeseen asennetaan rummut, joiden kautta vesi poistuu mereen myös täyttövaiheessa. Rumpu- jen taso tulee olemaan keskivesitason (MW – 0,6 m) yläpuolella.

Oritkarin sataman puoleisella osalla täyttöalue varataan imuruoppausmas- sojen täyttö- ja selkeytysaltaiksi. Tällä osalla tiepenkereiden täyttöalueiden puoleiseen sisäluiskaan tehdään louheverhoiltu moreeni- tai hiekkatäyttö, joka estää veden ja imuruoppausmassojen hienoaineksen hallitsematto- man kulkeutumisen penkereen läpi. Imuruoppausvaiheessa imuruoppaus- vesi ja syrjäytyvä merivesi johdetaan täyttöaltaasta ylivuotoputkien kautta selkeytysaltaaseen, josta vesi puretaan hallitusti ylivuotokynnyksen tai yli- vuotoputken kautta mereen. Purkujärjestely suunnitellaan erikseen imu- ruoppaussuunnitelman yhteydessä.

Poikkimaantien Kempeleenlahden puoleinen luiska muotoillaan kaltevuu- teen 1:2 tai loivemmaksi. Kivikoko on 600–800 mm.

Täyttöalueen puoleisen sisäluiskan louherakenteeseen asennetaan suoda- tinkangas (N4), joka estää hienoaineksen kulkeutumisen louherakenteen läpi. Suodatinkankaan päälle asennetaan louhetta ja luiska muotoillaan kaltevuuteen 1:2 tai loivemmaksi.

Jotta tiepenger ei painuisi täyttöjen painosta, sisäluiskan viereen tehdään täyttöjä ennen pinnoitustöitä siten, että luiskakaltevuus on 1:3 tai loivempi.

Töiden suorittaminen ja arvio työajasta

Hankkeen laajuudesta johtuen työt kestävät useita kuukausia. Selkeytysal- taan penkereiden rakentaminen aloitetaan aikaisin keväällä (huhtikuussa) ennen lintujen pesimäkauden alkamista tai vasta elokuussa. Penkereen rakennustyöt ajoittuvat vuodelle 2008 ja kestävät noin kaksi kuukautta.

Varsinaiset ruoppaustyöt ajoittuvat alustavan suunnitelman mukaan avo- vesikauteen 2009. Talvella työn toteuttaminen väyläalueella on mahdoton- ta, koska työkalusto ei voi väistää laivaliikennettä. Lisäksi talviruoppaus on teknisesti erittäin hankalaa ja kallista.

Ruoppausmassojen laskeutusallas on suunniteltu siten, että vesi selkeytyy mahdollisimman tehokkaasti ennen vesistöön johtamista. Tarvittaessa voi- daan järjestää vesien kemikalointi. Laskeutusjärjestelyjen toimivuuden ja ylitevesien laadun arvioidaan olevan samankaltaiset kuin vuosina 2001–

2002 toteutetussa Oritkarin alueen ruoppauksessa, jossa ruoppausmassat läjitettiin Vihreäsaaren pohjoispuolella olevaan altaaseen.

Kalataloudellisten haittavaikutusten minimoimiseksi ruoppaustyö on tarkoi- tuksenmukaista tehdä yhtäjaksoisesti yhtenä kesänä. Hankkeesta voi ai- heutua korvattavaa vahinkoa muutamille ammattikalastajille, joille vahingot voidaan korvata joko ennakkoon tai tarkkailutulosten perusteella jälkikä- teen. Ruoppausten ajoittaminen kalastuskauden tai kokonaan vaelluskalo- jen nousukauden ulkopuolelle on käytännössä mahdotonta, mikäli ruop-

paus toteutetaan yhtenä kesänä. Haitat voidaan minimoida, jos ruoppauk- sia ei tehdä syyskuun puolivälin ja lokakuun lopun välisenä aikana.

KAAVOITUSTILANNE JA ALUEIDEN OMISTUS

Voimassa olevassa Oulun yleiskaavassa hankealue on satama-aluetta, jo- ka varataan satamatoimintaan ja siihen liittyville terminaaleille ja varastoil- le. Oulun kaupunginvaltuusto on 23.1.2006 hyväksynyt Oulun sataman yleissuunnitelman ja 4.12.2000 satamajärjestyksen, jonka yhteydessä on myös hyväksytty satama-alue.

Oritkarin alueella ei ole voimassa olevaa asemakaavaa. Alueelle on vireillä asemakaava, jossa osoitetaan satama- ja muut korttelialueet sekä katu-, liikenne- ja virkistysalueet.

Hankkeeseen kuuluvat työt tehdään Oulun kaupungin omistamilla maa- ja vesialueilla.

YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA

Vedenkorkeudet, virtaamat ja virtaukset

Oulun edustan merialue on matala ja melko suojaisa lahti, jossa alueelle tulevien joki- ja jätevesien sekoittuminen meriveteen on puutteellista. Talvi- sin niukkasuolainen ja kevyt jokivesi leviää kerrokseksi meriveden päälle.

Kesäisin pysyvää kerrostuneisuutta ei pääse syntymään muualle kuin sy- vänteisiin. Matalilla alueilla vedet sekoittuvat pohjaan asti. Jokivesien lisäk- si tuuliolosuhteet ja vedenkorkeusvaihtelut vaikuttavat merkittävästi meri- veden virtauksiin ja sekoittumiseen. Merialueen jäätyminen alkaa vuodesta riippuen yleensä marraskuussa ja jäät sulavat keskimäärin toukokuussa.

Mereen laskevien jokien virtaamat vaikuttavat merialueen ainetaseisiin, jä- tevesien vaikutusalueen laajuuteen ja veden vaihtumiseen rannikkoalueel- la. Oulun edustan merialueelle laskevista joista suurin on Oulujoki. Virtaa- man keski- ja ääriarvot Merikosken voimalaitoksen kohdalla ovat vuosina 1991–2000 olleet seuraavat:

Ylivirtaama HQ 848 m³/s, keskiylivirtaama MHQ 527 m³/s, keskivirtaama MQ 274 m³/s, keskialivirtaama MNQ 74 m³/s ja alivirtaama NQ 57 m³/s.

Oulujoen vesistön säännöstelystä johtuen virtaaman vuosirytmiikka poik- keaa huomattavasti luonnontilaisesta. Alkuvuodesta Merikosken virtaamat ovat suuria, kun vesiä juoksutetaan voimatalouden tarpeisiin ja muodoste- taan varastotilavuutta kevättulvavesille. Tulva- ja kesäaikaiset virtaamat ovat luonnontilaisen joen virtaamia pienempiä. Oulujoen vesistä noin 2/3 kulkeutuu Nuottasaaren kautta merelle.

Virtauksia merialueella aiheuttavat merivedenkorkeuden muutokset ja joki- virtaamat. Merivedenkorkeuden muutokset johtuvat tuulista ja ilman- painevaihteluista sekä Perämeren vesimassan ominaisheilahteluista. Meri- vedenkorkeuden kuukausikeskiarvot ovat olleet vuosina 1922–2003 +66 cm…–50 cm teoreettisesta keskivedestä. Vuosina 1922–2006 Perämeren keskivesi MW on ollut suunnilleen tasossa NN – 0,60 m (=N60 – 0,25 m),

alivesi NW NN –1,89 m (=N60 – 1,43 m) ja ylivesi HW NN + 1,25 m (=N60 + 1,60 m).

Kesällä tuuli on merkittävin virtauksien aiheuttaja. Virtaus matalilla alueilla ja pintakerroksessa on yleensä tuulen suuntaista, kun taas syvemmissä vesikerroksissa tuulta vastaan suuntautuva paluuvirtaus on hallitseva. Ou- lun edustan merialueella veden vaihtumisen kannalta epäedullisimpia ovat länsi- ja luoteistuulet. Oulujoen vaikutus virtauksiin on kesäaikana vähäi- sempää kuin talvella, jolloin jokivirtaamat ovat luonnontilaista suurempia ja jokivedet leviävät merivettä kevyempinä pintakerroksessa laajoille alueille.

Vesistön tila

Oulujoki

Oulujoen ainevirtaamien merkitys Oulun edustan vedenlaatuun ja aine- taseisiin on huomattava. Oulujoen veden pH vuonna 2006 Merikosken ha- vaintojen mukaan oli 6,2–7,2, sähkönjohtavuus 3,4–4,1 mS/m ja CODMn

7,5–11 mg/l paitsi kevättulvan aikana 18–21 mg/l ja vesi on lievästi kiinto- ainepitoista pääosan vuodesta. Oulujoen ravinnepitoisuudet ovat sulamis- vesien ja runsaiden sateiden aikaa lukuun ottamatta yleensä karuille – lie- västi reheville vesille tyypillisiä. Vuonna 2006 kokonaisfosforipitoisuus oli pää-asiassa 10–20 µg/l, tulva-aikana 29–40 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 300–400 µg/l, tulva-aikana 570–800 µg/l.

Merialue

Talvella vesien sekoittuminen Oulun edustan merialueella on puutteellista, mikä on havaittavissa pintakerroksen alhaisena sähkönjohtavuutena. Joki- vedet nostavat pintaveden värilukua. Kesäkuussa jokivesien vaikutus on vielä havaittavissa pintakerroksessa, mutta myöhemmin kesällä ja syksyllä vesi on pääasiassa merivettä kaikissa kerroksissa. Happitilanne on ollut pääosin hyvä. Talvella alusvedessä on todettu ajoittain alentuneita hapen kyllästysasteita mm. Luodonselällä. Vuonna 2006 alentuneita hapen kyl- lästysasteita todettiin pohjanläheisessä vesikerroksessa Kempeleenlahdel- la maalis- ja elokuussa ja Nuottasaaren edustalla elokuussa. Kesän kes- kimääräiset fosforipitoisuudet olivat lievästi reheville vesille tyypillisiä. Sa- meusarvot olivat korkeimmillaan kesäkuussa.

Elokuun a-klorofyllipitoisuuksien perusteella merialue Oulunsalosta Hauki- putaalle oli vuonna 2005 rehevä ja vuonna 2006 lievästi rehevä tai rehevä.

Vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Oulun edustan meri- alueen vedenlaatu Hailuodon tasolle asti kuuluu luokkaan tyydyttävä.

Vesistön happitilanne hankealueen läheisyydessä Kempeleenlahdella on kehittynyt suotuisasti 1980-luvulla, kun happea kuluttava kuormitus on pie- nentynyt huomattavasti. Hankealueen pintakerroksen kokonaisravinnepi- toisuudet vuosina 1990–2006 ovat pienentyneet. Kevättalvella sulamisve- sillä on huomattava vaikutus vedenlaatuun. Elokuussa lähialueen pintaker- roksen kokonaisfosforipitoisuuksissa on ollut havaittavissa hyvin lievää ale- nemista, kun taas typpipitoisuudet ovat pysyneet melko vakaina. Epäor- gaanisten ravinteiden pitoisuudet ovat laskeneet 1990-luvun loppupuolelta lähtien.

Kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuudet pienentyivät vuoteen 1998 saakka, minkä jälkeen pitoisuudet ovat suurentuneet. Vuo-

sien välinen vaihtelu on ollut huomattava kaikilla osa-alueilla.

A-klorofyllipitoisuus saattaa muuttua nopeasti esimerkiksi säätekijöistä joh- tuen. Oulun edustan intensiivisen tarkkailun havaintopaikoilla heinä–

elokuun a-klorofyllipitoisuudet ei ole suurentuneet, vaan pitoisuudet ovat olleet samaa tasoa 1990-luvun alkupuolelta saakka. Viime vuosina lähialue on ollut rehevyystasoltaan lähinnä rehevä.

Pohjasedimentit

Väylän levennys ja huoltoruoppaus

Väylän levennyksen alueelta otettujen näytteiden perusteella sedimentin laatu oli 0–1 metrin syvyydessä pääosin silttistä hiekkaa tai silttiä. Masso- jen läjitysalueella maalaji oli hiekka tai silttinen hiekka. Ruopattavalla alueella 0–1 metrin syvyydellä savea oli 0–10 %. Näytteiden kuiva- ainepitoisuus oli 51–79 % tuorepainosta ja orgaanisen aineen määrä 0,5–

6,2 % kuivapainosta. Orgaanisen aineen määrä oli suurin (4,7–6,2 %) ruo- pattavan alueen keskivaiheilla. Läjitysalueella orgaanisen aineen määrä oli 0,3–1,6 %. Sedimentin fosforipitoisuudet olivat 319–890 mg/kg. Perämeren rannikkoalueen sedimenteissä fosforia on keskimäärin 1 500 mg/kg.

Näytteiden metallipitoisuudet olivat elohopeaa lukuun ottamatta Peräme- ren rannikkoalueen keskimääräisiä pitoisuuksia ja maaperän pilaantunei- suuden kynnysarvoja pienempiä. Myös normalisoidut pitoisuudet olivat ruoppaus- ja läjitysohjeen tasoa 1 pienempiä elohopeaa ja yhtä tason 1 ylittävää nikkelipitoisuutta lukuun ottamatta.

Elohopeapitoisuudet olivat ruoppausalueella tasoa <0,0–1,6 mg/kg ja läji- tysalueella <0,05–1,6 mg/kg. Perämeren rannikolla elohopeapitoisuus on ollut keskimäärin 0,2 mg/kg. Vuonna 1977 Oulun edustalla Oulunsalosta Pateniemeen pintasedimentin (0–1 cm) elohopeapitoisuus oli 1,3–

3,1 mg/kg. Syvännepisteellä suurin elohopeapitoisuus (noin 3,7 mg/kg) oli noin 20 cm:n syvyydellä.

Ruoppausalue on väylän vieressä. Oulujoen päävirtaus aiheuttaa suistos- sa jatkuvasti pintasedimentin irtoamista ja uudelleen sedimentoitumista, mistä johtuen sedimentissä on edelleen havaittavissa mm. elohopeaa, vaikka Nuottasaaren tehdasalueelta tuleva elohopeakuormitus on nykyisin vähäistä. Vuosina 2001–2003 Eka Chemicals Oy:n elohopeakuormitus on ollut 3,4–5,3 kg/v. Oulujoen mukana tulee myös pieniä määriä elohopeaa, vuosina 2001–2003 noin 12,5 kg/v.

Maaperän pilaantuneisuuden kynnysarvo 0,5 mg/kg elohopeaa ylittyi ruop- pausalueella neljässä pisteessä sekä läjitysalueella yhdessä pisteessä, mutta pitoisuudet olivat pienempiä kuin alempi ohjearvo (2 mg/kg) eli maa- perää ei pidetä pilaantuneena. Ruoppausalueen elohopeapitoisuudet olivat yhtä pistettä lukuun ottamatta määritysrajaa suurempia ja normalisoidut pi- toisuudet olivat kuudessa näytteessä (0,15–1,0 mg/kg) ruoppaus- ja läji- tysohjeen tasoa 1 ja kuudessa näytteessä (1,1–2,4 mg/kg) tasoa 2 suu- rempia. Suurimmat pitoisuudet ovat pääosin 0–0,5 metrin syvyydessä mel- ko tasaisesti koko ruopattavalla alueella. Yhdessä pisteessä väylän länsi- päässä todettiin tason 2 ylittävä pitoisuus vielä 0,5–1 metrin syvyydessä.

Polyaromaattisista hiilivedyistä (PAH) naftaleenia todettiin määritysrajan ja ruoppaus- ja läjitysohjeen tason 1 ylittäviä määriä ruoppausalueella kol- messa pisteessä ja läjitysalueella yhdessä pisteessä. Ruoppausalueella pintakerroksen (0–0,1 m) yhdessä pisteessä ylittyi hieman taso 2. Fenant-

reenia todettiin kahdessa pisteessä kolmessa näytteessä hieman tason 1 ylittävä määrä. PAH-yhdisteiden (16 yhdistettä) kokonaispitoisuudet olivat sekä ruoppaus- että läjitysalueella selvästi maaperän pilaantuneisuuden kynnysarvoa (15 mg/kg) pienempiä.

Polykloorattuja bifenyylejä (PCB) todettiin normalisoituina pitoisuuksina ruoppausalueella tason 1 ylittäviä määriä kolmea pistettä lukuun ottamatta kaikissa näytteissä. Yhdessä ruoppausalueen pisteessä 0,5–1 metrin sy- vyydessä viiden komponentin pitoisuus ylitti tason 2. Kohonneita PCB- pitoisuuksia selittää osaltaan standardisedimenttiä selvästi pienempi or- gaanisen aineen määrä. Kaikki normalisoimattomat pitoisuudet olivat tasoa 2 pienempiä ja valtaosin myös tasoa 1 pienempiä tai sen tuntumassa.

PCB-yhdisteiden summapitoisuus (7 kongeneeria) oli sekä ruoppaus- että läjitysalueella maaperän pilaantuneisuuden kynnysarvoa (0,1 mg/kg) pie- nempi.

Tributyylitinaa (TBT) todettiin ruoppaus- ja läjitysohjeen tason 1 ylittäviä määriä kolmessa tutkitussa pisteessä kuudessa näytteessä. Suurimmillaan normalisoitu pitoisuus oli 50 µg/kg lähimpänä satamaa ruoppausalueen itäpään pisteessä 0,1–0,5 metrin syvyydessä. Muilta osin normalisoidut pi- toisuudet olivat 4–15 µg/kg, kun alempi raja-arvo on 3 µg/kg ja ylempi 200 µg/kg. Mitatut pitoisuudet (<1–12 µg/kg) olivat pienempiä kuin maanperän pilaantuneisuuden kynnysarvo 100 µg/kg. Kaikki trifenyylitinan (TPhT) pi- toisuudet olivat määritysrajaa pienempiä.

Mineraaliöljyn pitoisuudet olivat 52–980 mg/kg ja normalisoituna 260–

4 900 mg/kg. Normalisoidut pitoisuudet olivat ruoppaus- ja läjitysohjeen ta- soa 2 suurempia kolmessa ruoppausalueen pisteessä viidessä näytteessä 0–0,5 metrin syvyydessä ja kaikissa muissa näytteissä ylittyi taso 1.

Maaperän pilaantuneisuuden kynnysarvo 300 mg/kg ylittyi ruoppausalueel- la kolmessa pisteessä. Mineraaliöljyjen kokonaispitoisuudelle ei ole annet- tu maaperän pilaantuneisuuden arvioimiseksi ohjearvoja, vaan ne on an- nettu öljyhiilivetyjakeille. Raskaampien öljyjakeiden (C21–C40), joista nyt pääasiassa on kysymys, alempi ohjearvo on 600 mg/kg ja ylempi 2 000 mg/kg. Jakeiden C10–C21 ylempi ohjearvo on 1 000 mg/kg. Tämän perus- teella massat soveltuvat käytettäväksi satamakentän pohjana. Läjitys- alueen neljästä näytteestä määritetyt öljyhiilivetyjakeet olivat pääosin mää- ritysrajaa pienempiä ja selvästi pienempiä kuin alemmat ohjearvot.

Ruoppausalueelta mitatut mineraaliöljypitoisuudet ovat selvästi suurempia kuin alueelta vuonna 2001 mitatussa näytteessä. Määritysmenetelmä on muuttunut vuodesta 2001, mikä voi osaltaan selittää eroa.

Ruoppausmassat tullaan läjittämään penkereen sisään väylän välittömään läheisyyteen. Läjitysalue tulee toiminaan myöhemmin satamakenttänä.

Havaitut haitta-ainepitoisuudet alittivat maan pilaantuneisuuden arvioimi- seksi annetun alemman ohjearvon eli maaperää ei pidetä pilaantuneena.

Poikkeuksen muodostaa mineraaliöljyn pitoisuus, joka saattaa paikoin olla alempaa ohjearvoa suurempi, mutta kuitenkin ylempää ohjearvoa pienem- pi. Tulosten mukaan massat soveltuvat käytettäväksi teollisuus-, varasto- tai liikennealueena.

Ruoppausalueella todetuista pintakerrosten kohonneista haitta- ainepitoisuuksista johtuen pintakerros noin 0–0,5 metrin syvyydeltä ja ruoppausalueen pisteen R2 ympäristössä noin 0–1 metrin syvyydeltä ruo- pataan umpikauharuoppauksena, jolloin kiintoaineen sekoittuminen veteen on mahdollisimman vähäistä. Massat puretaan proomusta suoraan läjitys-

alueelle siten, että ne eivät joudu myöhemmin meren kanssa kosketuksiin.

Läjitysaltaan laskeutumisolosuhteet järjestetään niin, että laskeutuminen on mahdollisimman tehokasta ja mereen purkautuvan kiintoaineen ja hai- tallisten aineiden määrä on mahdollisimman pieni. Selkeytynyt vesi purkau- tuu mereen yhdestä purkuaukosta, johon on järjestetty vedenlaadun tark- kailu. Mikäli näytteessä havaitaan kiintoainetta yli 400 mg/l, tarkastetaan laskeutusjärjestelyt ja tarvittaessa järjestetään kemikalointi.

Poikkimaantie

Otettujen näytteiden perusteella sedimentin maalaji on pääosin hiekkaa ja yhdellä näytepisteellä 0,1–0,5 metrin syvyydessä liejuista hiekkaa. Savea näytteissä ei ollut. Näytteiden kuiva-ainepitoisuus oli 61–81 % tuorepainos- ta. Orgaanisen aineen määrä oli pienin (0,31–0,55 %) uloimmalla näytepis- teellä. Kahdella pisteellä orgaanisen aineen määrä oli 1,1–4,1 %. Sedi- mentin fosforipitoisuudet riippuvat orgaanisen aineen määrästä, ja ne olivat pienimmillään uloimmalla näytepisteellä (345–416 mg/kg) ja suurimmillaan läntisimmällä pisteellä Aitto-ojan edustalla (609–686 mg/kg). Perämeren rannikkoalueen sedimenteissä fosforia on keskimäärin 1 500 mg/kg.

Sovellettaessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointiin annettuja kynnys- ja ohjearvoja ylityksiä todettiin elohopean ja mineraaliöl- jyjen (>C10–C40) osalta. Muut metallipitoisuudet, PAH- ja PCB-pitoisuudet sekä TBT-pitoisuudet olivat kynnysarvoja pienempiä.

Aitto-ojan edustalla elohopeapitoisuudet olivat kynnysarvoa (0,5 mg/kg) suurempia, mutta pienempiä kuin alempi ohjearvo (2 mg/kg) eli maaperä ei ole pilaantunut. Myös mineraaliöljyn pitoisuudet olivat samoissa näytteissä kynnysarvoa (300 mg/kg) korkeampia. Sedimentin pintakerroksessa (0–0,1 m) pitoisuus oli 1 000 mg/kg ja syvemmällä (0,5–1 m) 330 mg/kg. Öljyja- keille C10–C40 ei ole annettu ohjearvoja, mutta keskitisleille (>C10–C21) alempi ohjearvo on 300 mg/kg ja ylempi ohjearvo 1 000 kg/kg ja vastaa- vasti raskaille öljyjakeille (>C21–C40) alempi ohjearvo on 600 mg/kg ja ylempi 2 000 mg/kg. Aitto-ojan edustalla havaitut öljypitoisuudet eivät ylitä ylempää ohjearvoa, ja aluetta voidaan näin ollen käyttää teollisuus-, varas- to- tai liikennealueena.

Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjetta sovellettaessa laatukriteerien yli- tyksiä oli Aitto-ojan edustan lisäksi yhdessä pisteessä. Laatukriteerit on annettu normalisoiduille pitoisuuksille. Yhdessä pisteessä taso 1 ylittyi yh- den elohopeapitoisuuden, kahden PAH-yhdisteen, usean PCB- komponentin ja kahden mineraaliöljypitoisuuden osalta. Pitoisuudet olivat tasoa 2 pienempiä eli mahdollisesti pilaantuneen sedimentin läjityskelpoi- suus on arvioitava tapauskohtaisesti.

Aitto-ojan edustalla taso 2 ylittyi kahden elohopeapitoisuuden ja yhden mi- neraaliöljypitoisuuden osalta. Alueen massat katsotaan pilaantuneeksi ruoppausmassaksi, jota pidetään pääsääntöisesti mereen läjityskelvotto- mana. Taso 1 ylittyi yhden elohopea-, sinkki- ja kadmiumpitoisuuden koh- dalla, neljän PAH-yhdisteen, usean PCB-komponentin ja kahden mineraa- liöljypitoisuuden osalta eli mahdollisesti pilaantuneen sedimentin läjityskel- poisuus on arvioitava tapauskohtaisesti. PCB-komponenttien normalisoitua pitoisuutta nostaa oletettua standardisedimenttiä pienempi orgaanisen ai- neen määrä.

Kohonneet pitoisuudet erityisesti Aitto-ojan edustalla ovat ilmeisesti seu- rausta Aitto-ojan kautta alueelle purkautuneista Limingantullin alueen kui- vatusvesistä.

Tributyylitinan (TBT) ja trifenyylitinan (TPhT) pitoisuudet olivat määritysra- joja pienempiä. Laboratorion ilmoittama määritysraja <0,05 mg/kg on suu- rempi kuin sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen TBT:n tason 1 raja-arvo normalisoidulle pitoisuudelle, joka on 3 µg/kg kuiva-ainetta eli 0,003 mg/kg.

Tason 2 raja-arvo 200 µg/kg eli 0,2 mg/kg. Maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava, jos TBT-TPT-yhdisteiden pitoisuus ylittää kynnysarvon 0,1 mg/kg. Nyt määritetyt pitoisuudet olivat kyseistä tasoa pienempiä, kaikki pitoisuudet <0,05 mg/kg.

Koska tiepenkereen alueelta eikä täyttöalueelta tarvitse poistaa pohjasta massoja (hiekkaa) ja täyttö voidaan aloittaa suoraan pohjan päälle, ei tien ja täyttöjen alle jäävistä ja puhtailla massoilla peitettävistä sedimenteistä aiheudu haittaa ympäristölle.

Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet

Hankealuetta lähimpänä sijaitsevat Natura 2000 -alueet ovat Kempeleen- lahden ranta-alueet ja Selkäkari eli Piispanletto (Kempeleenlahden ranta, FI1103000) sekä Perämeren saaret (FI1300302), joista lähimpänä Kyrön- kari. Oulujoen suisto (FI 1103004) on hankealueen ulkopuolella.

Uhanalaisista ja harvinaisista kasvilajeista Oulujoen suistossa esiintyy lie- tetatarta, karvalehteä, lettotähtimöä, ahonoidanlukkoa, paunikkoa, kivikko- alvejuurta, sammakonleinikkiä, oikovesirikkoa ja pulskaneilikkaa. Lieteta- tarta esiintyy Natura-alueella ja Öljysaaren lounaiskärjessä.

Kalastusolot ja kalasto

Kotitarvekalastus

Kempeleenlahden pohjoisosa ja Oulun edustan merialue noin 6 km:n etäi- syydelle on Oulun kaupungin vesialuetta. Tältä alueelta on tehty kotitarve- kalastajien kalastustiedustelu viimeksi vuodelta 2006. Selvitysalueella oli 64 verkkokalastajaa, jotka kalastivat vain merellä. Heittova- pa/vetouistelukalastajia oli noin 670, joista suurin osa kalasti hankealueen ulkopuolella Oulujoen suistoalueella. Verkkokalastus painottui elo–

lokakuulle. Talviverkkokalastusta harjoitti vajaa kolmannes kalastajista.

Keskimääräinen kalastusaika verkoilla oli noin puolitoista kuukautta. Vapa- kalastajat kalastivat keskimäärin 6–18 kertaa kesässä.

Kokonaiskalasaalis Oulun kaupungin vesialueelta oli vuonna 2006 noin 17 t, josta ahventa oli 36 %, haukea 27 %, siikaa 11 % sekä taimenta ja lohta yhteensä 8 %. Meriverkkokalastajien osuus kokonaissaaliista oli vii- dennes. Vapakalastajien saaliista suurin osa tuli Oulujoen suiston alueelta.

Verkkokalastajien keskimääräinen saalis oli 42 kg/talous ja vapakalastajien 20 kg/kalastaja.

Ammattikalastus

Ruoppaushankkeen ensisijaisella vaikutusalueella eli Varjakka–Kyrönkari linjan itäpuolisella Kempeleenlahdella kalastaa 6 henkilöä isorysillä. Rysä- pyynti on pienimuotoista. Kalastajista kolme on Oulun edustan kalata-

loustarkkailun kirjanpitokalastajia. Kempeleenlahden suualueella kalastaa lisäksi useita kalastajia verkoilla vaellussiikaa syys–lokakuussa. Kempe- leenlahdella kalastaneilla kolmella rysäkalastajalla oli vuonna 2006 käytös- sä 4 rysää. Kokonaissaalis oli noin 900 kg, josta siikaa ja lohta oli molem- pia noin kolmannes sekä maivaa ja silakkaa molempia noin 10 %. Kuuden rysäkalastajan kokonaissaalis oli noin 1 500 kg.

Oulun edustan ammattikalastajarekisterissä olevien ammattikalastajien vaellussiikasaalis vuonna 2006 oli noin 14 t, johon sisältyy sekä rysä- että verkkosaalis koko Oulun edustan merialueelta Lumijoelta Haukiputaalle.

Rysä- ja verkkokalastajia oli alueella noin 40. Tämän perusteella voidaan arvioida, että Kempeleenlahden suualueelta syksyisin verkoilla saatu sii- kasaalis on enintään muutamia tonneja.

HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN

Vaikutus pintavesiin

Veden samentuminen pengeralueen läheisyydessä on vähäistä. Koska veden virtaus on varsinkin Kempeleenlahden puolella hyvin hidasta, veden samentuminen rajoittuu pienelle alueelle. Penkereen alla olevat maa- ainekset ovat puhtaita kivennäismaalajeja, joten penger voidaan rakentaa suoraan perusmaan päälle ilman vettä samentavaa kaivua.

Ruoppaukset samentavat tilapäisesti vettä. Aikaisempien ruoppauksien vesistövaikutukset olivat hyvin vähäiset. Edellinen Oritkarin huoltoruoppaus tehtiin vuosina 2001 ja 2002 imuruoppaamalla (massojen määrä 320 000 m³ktr) selkeytysaltaisiin. Imuruoppausmassojen selkeytyminen oli tehokasta ja ylitevesien laatu oli melko hyvä. Laatu vaihteli jonkin verran ja oli huonoimmillaan elokuun 2001 lopussa, jolloin allas oli täynnä. Keski- määräinen sameusarvo oli 50 NTU ja kiintoainepitoisuus 42 mg/l. Koko- naisfosforin pitoisuus oli keskimäärin 150 µg/l, josta liukoista fosforia oli kolmannes. Typen pitoisuus oli keskimäärin 3 100 µg/l. Elohopean osalta todettiin yksi määritysrajan ylittävä pitoisuus (0,35 µg/l). Kadmiumin pitoi- suudet olivat alle 1 µg/l. Oritkarin imuruoppauksen ei todettu aiheuttaneen näkyvää samentumista. Pohjan lähellä samentumista on saattanut esiin- tyä, mutta vesinäytteiden perusteella sameuden leviämistä ei todettu lähi- alueella. Imuruoppausmassojen selkeytysaltaan ylitevedet aiheuttivat Joh- teensalmen edustalla ja Hietasaaren rannan läheisyydessä samentumista.

Samennus ei levinnyt ulommaksi merialueelle. Samentuneella alueella vai- kutukset ilmenivät mm. kohonneina fosfori- ja kiintoainepitoisuuksina. Lie- viä vaikutuksia vedenlaadussa todettiin työkohteiden läheisyydessä, kai- vumaiden läjitysalueella ja imuruoppausalueen ympäristössä. Samentumi- nen ja vedenlaatumuutokset olivat ohimeneviä. Elohopean osalta todettiin muutamia pieniä määritysrajan (0,1 µg/l) ylittäviä pitoisuuksia (0,11–0,40 µg/l) imuruoppausalueen ympäristössä merialueella. Ahvenista ja mateista mitatut elohopeapitoisuudet olivat pieniä ja keskimäärin selvästi alle tason, joka aiheuttaa käyttörajoituksia.

Vaikutus ympäristön luonnon tilaan

Alueella esiintyvät uhanalaiset pohjaeläimet ja putkilokasvit sijaitsevat lä- hinnä Oulujoen suiston alueella, missä virtauksia on enemmän. Suiston jo- kivesi vaikuttaa lajien esiintymiseen alueella rajoittaen mm. valkokatkan

esiintymistä Oulun edustan merialueella. Laivojen potkurivirtauksilla on myös vaikutus länsilaiturin alueen pohjaeläimistön puuttumiseen.

Natura 2000 -suojeluverkostoon kuuluvista alueista Kempeleenlahden rannan alue sijaitsee kahden kilometrin etäisyydellä ja Oulujoen suiston suojelualue noin kilometrin etäisyydellä toimenpidealueesta. Uhanalaisista ja suojelunarvoisista lajeista yksi sammakonleinikkiesiintymä on hanke- alueella.

Vaikutus kalastukseen ja kalastoon

Ruoppaustöiden vaikutukset kalastoon ja kalastukseen riippuvat olennai- sesti ruoppausajankohdasta ja vallitsevista sääolosuhteista eli lähinnä tuu- lista ja merivedenkorkeuden vaihteluista. Ruoppaus voi aiheuttaa haittaa kalastukselle veden samentumisen, pyydysten likaantumisen ja kalojen karkottumisen vuoksi. Kalojen karkottuminen voi aiheutua vedenlaadun muutoksesta tai ruoppauksen aiheuttamasta melusta. Voimakkaat samen- tumat jokisuulla voivat haitata myös vaelluskalojen nousua jokeen. Kovien massojen kauharuoppaus ei yleensä aiheuta laajoja samentumia, mutta melu voi karkottaa kaloja lähimmillä pyyntipaikoilla. Imuruoppauskohteissa ei yleensä esiinny kovin laajoja samentumia. Samentumat tulevat lähinnä selkeytysaltaasta, jonka toimivuus ratkaisee aiheutuuko ylitevesistä kalas- toa tai kalastusta haittaavia samentumia. Jos kauharuoppausmassat vie- dään proomulla rantaan, proomu olisi voitava tyhjentää ilman massojen vä- liupotusta veteen. Tällöin riski voimakkaasta samentumisesta pienenisi merkittävästi.

Kempeleenlahden pengerrystöiden aiheuttamat samentumat ja vedenlaa- dun muutokset jäänevät paikallisiksi eikä niillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta paikallisten kevätkutuisten kalojen kantoihin. Kempeleenlahdella ei ole syyskutuisten kalojen lisääntymisalueita.

Aiemmista ruoppauksista saatujen kokemusten perusteella hakemuksessa on arvioitu, että ruoppauksen vaikutukset merialueen kalastoon jäävät vä- häisiksi. Ruoppauksella voi olla vaikutusta lähinnä lohen, siian ja nahkiai- sen nousuun Oulujoen suualueelle. Nahkiaisen pyynti alkaa 16.8. ja jatkuu pitkälle syksyyn. Vaellussiian rantautuminen Oulujoen suualueelle alkaa syyskuussa. Siian lippokalastuskausi alkaa 15.10. ja jatkuu lokakuun lop- puun. Lohen nousu Oulujoen suualueelle on vähäistä ja painottuu muista Perämereen laskevista joista poiketen loppukesälle. Jos ruoppaustöitä ei tehdä syyskuun puolivälin ja lokakuun lopun välillä, voidaan mahdolliset nahkiaisen ja vaellussiian kutunousuun liittyvät riskit minimoida. Osa vael- luskaloista nousee myös Toppilansalmesta, joka ei kuulu hankealueeseen.

Vaelluskalat voivat nousta jokeen normaalistikin, vaikka vesi olisi samen- tunut. Esimerkiksi siian kutunousu Tornionjokeen vuonna 2005 todettiin normaaliksi, vaikka jokisuun lähialueella oli väylä- ja satamaruoppauksista johtuen ajoittain voimakkaitakin samentumia.

Ruopattavat massamäärät ovat suuret ja ruoppauksen kesto on pitkä, jo- ten on todennäköistä, että siitä aiheutuu haittaa kalastukselle. Kalastuksen kannalta olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista, jos ruoppaus tehtäisiin yhte- nä avovesikautena. Kempeleenlahdella harjoitetaan pienimuotoista rysäka- lastusta ja sille aiheutuvat haitat on mahdollista korvata joko ennakkoon tai jälkikäteen. Tällöin ruoppaukset voitaisiin aloittaa toukokuussa ja jatkaa lä- pi kesän. Asiassa annettavan lupapäätöksen sisällön selvittyä voidaan sel- vitettyjen pyyntipaikkojen ja keskimääräisten rysäsaaliiden perusteella teh-

dä kalastajakohtainen vahinkoarvioesitys, jonka perusteella on mahdollista sopia ennalta ruoppauksesta aiheutuvat kalastushaitat.

Kempeleenlahden suualueen siianpyynnille mahdollisesti aiheutuvat haitat voitaisiin minimoida, jos ruoppauksia ei tehtäisi syyskuun puolivälin ja lo- kakuun lopun välisenä aikana. Verkkokalastukselle mahdollisesti aiheutu- vat haitat voidaan arvioida ja korvata tarvittaessa erityistapauksissa erik- seen.

Oulunsalolaisten troolikalastajien pääasialliset pyyntialueet ovat Oulun kaupungin vesialueiden länsirajasta länteen eli lähimmillään yli 5 km:n etäisyydellä Oritkarista. Pieni troolausalue on myös ns. ”Kyrönmerellä” eli Varjakan pohjoispuolella Kyrönkarin–Kraaselin välisellä osakaskunnan ve- sialueella, joka on noin 3–4 km:n etäisyydellä Oritkarista. Troolaus Oulun- salon alueella painottuu touko–kesäkuuhun. Troolausalueiden etäisyydes- tä johtuen voidaan arvioida, että ruoppauksesta ei aiheudu troolikalastuk- selle merkittävää haittaa. Haittaa voidaan vähentää ruoppaamalla väylän alkupäässä merellä olevat huoltoruoppauskohteet vasta kesäkuun jälkeen.

Vaikutus vesiliikenteeseen

Laivaliikenteeseen vaikuttavat työnaikaiset häiriöt pyritään saamaan mah- dollisimman vähäisiksi. Tarvittavista liikennejärjestelyistä ilmoitetaan me- renkulkijoille etukäteen asianmukaisella tavalla.

HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU

Hakemuksessa on esitetty alustava sisältörunko ruoppausten ympäristö- vaikutusten tarkkailemiseksi. Hakija on esittänyt, että yksityiskohtainen tarkkailusuunnitelma laaditaan ja hyväksytetään ympäristö- ja kalatalousvi- ranomaisilla lopullisten rakennus- ja ruoppaussuunnitelmien valmistuttua ja lupapäätöksen antamisen jälkeen.

Tarkkailuohjelmaan on esitetty sisällytettäväksi muun muassa työmaaseu- rantana tapahtuva sameustarkkailu, päästötarkkailu ja vaikutustarkkailu.

Päästötarkkailuun kuuluu ruoppausmassojen selkeytysaltaasta purkautu- vien ylitevesien laadun tarkkailu kerran viikossa. Otettavista näytteistä määritettäisiin sameus, kiintoaine, kokonais- ja fosfaattifosfori, kokonais- typpi joka kerta sekä elohopea (Hg) ja mineraaliöljy 2–4 viikon välein. Li- säksi selkeytysaltaan ja yliteveden laatua seurataan päivittäin myös sil- mämääräisesti mm. mahdollisen öljyn esiintymisen havaitsemiseksi.

Vaikutustarkkailuun, jota tehdään hankealueella ja arvioidulla vaikutus- alueella, kuuluu pengerrystöiden aikainen tarkkailu, ruoppaustöiden tark- kailu, poikkeustilanteiden tarkkailu ja pohjaeläimistön tarkkailu. Ruoppaus- töiden osalta tarkkailua tehdään ruoppausalueiden ja selkeytysaltaan yli- vuotokynnyksen läheisyydessä sekä valituilla vesistöpisteillä joka toinen viikko. Näytteistä määritetään sähkönjohtavuus, väri, sameus, kiintoaine sekä kokonais- ja fosfaattifosfori. Lisäksi elohopea määritetään joka toisel- la tarkkailukerralla ruoppaus- ja läjityskohteiden läheisyydestä.

Kalataloustarkkailuun kuuluu lähialueen ammattikalastajien henkilökohtai- nen haastattelu mahdollisten korvausten määrittelyä varten sekä hankkeen kalataloudellisen haittojen selvittäminen Oulun edustan kotitarvekalastajien kalastustiedustelun yhteydessä vuonna 2010.

Muun tarkkailun osalta hakemuksessa on esitetty, että hankkeen vaikutus- alueella ei ole sellaisia kasveja tai luontoarvoja, että niiden seuranta kat- sottaisiin tarpeelliseksi. Linnuston seuranta on kuitenkin esitetty otettavaksi mukaan tarkkailuun.

Lisäksi tarkkailuohjelmaan sisältyy määräykset tulosten toimittamisesta ja raportoinnista.

LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY

Lupahakemuksen täydennykset

Hakemusta on täydennetty 4.12.2007 Oulujoen virtaama- ja vedenlaatutie- doilla, hankkeen vaikutusalueen vedenlaatutiedoilla, kalasto- ja kalastus- selvityksellä, tiedoilla ammattikalastajista, aiemmin alueella suoritettujen ruoppaus- ja pengerrystöiden tarkkailutiedoilla, vaikutustarkkailuohjelmalla, Natura-aluetiedoilla ja rakennustöiden ajankohtaa koskevilla tiedoilla.

Hakemusta on osittain muutettu 30.1.2008 Oritkarin länsilaiturin ja läjitys- alueen osalta.

Lupahakemuksesta tiedottaminen

Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympä- ristölupavirastossa sekä Oulun kaupungissa ja Oulunsalon kunnassa 22.1.–21.2.2008 sekä erityistiedoksiantona Pohjois-Pohjanmaan ympäris- tökeskukselle, Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Oulun kaupun- gin ja Oulunsalon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja asianosaisil- le. Lisäksi ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Ou- lun kaupungin kaavoitusviranomaiselta.

Muistutukset

1. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus

Ympäristökeskus on todennut, että hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä etua, vaikka siitä aiheutuu veden tilapäistä samentumista. Samentuma ja ruoppausmelu voivat karkottaa kaloja ja aiheuttaa vahinkoa tai haittaa ka- lastukselle. Hankkeen hyödyt ovat kuitenkin huomattavat verrattuna siitä mahdollisesti johtuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen.

Hanketta voidaan pitää yleisen tarpeen vaatimana. Esitettyjen selvityksien mukaan ruoppausmassat soveltuvat käytettäväksi satamakentän pohjana.

Hakemuksen liitteenä olevassa ympäristökeskuksen 22.5.2007 antamassa päätöksessä on katsottu, että hankkeeseen ei sovelleta ympäristövaikutus- ten arviointimenettelyä, koska hanke ei todennäköisesti aiheuta laadultaan merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Lupa on myönnettävissä hakemussuunnitelman mukaisena. Lupamää- räyksissä tulee ottaa huomioon kalastuksen kannalta haitattomin ruop- pausajankohta. Väylän alkupäätä merellä ei tulisi ruopata touko–

kesäkuussa, jolloin troolikalastukselle voi aiheutua haittaa. Siianpyynnille aiheutuvien haittojen välttämiseksi ruoppauksia ei tulisi tehdä syyskuun puolivälin ja lokakuun lopun välisenä aikana. Selkeytysaltaan penkereiden

rakentaminen tulee aloittaa keväällä ennen lintujen pesintäkautta tai vasta elokuussa.

Hakemuksessa on haettu myös lupaa penkereiden rakentamistöiden ja Oulun Autokuljetuksen tontin läjitystyön aloittamiseen jo ennen lupapää- töksen lainvoimaiseksi tulemista. Ympäristökeskus on katsonut, että nämä pengerrys- ja täyttötyöt on mahdollista tehdä vesilain 2 luvun 26 §:n mu- kaisella töidenaloittamisluvalla, koska niistä ei näyttäisi aiheutuvan vesien muille käyttömuodoille tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa pysy- vää haittaa, jos lupa muutoksenhaun johdosta evätään tai sen ehtoja muu- tetaan. Louhepenkereen rakentaminen ja täyttöjen tekeminen penkereen suojassa ei edellytä vesistötarkkailua.

Ruoppauksen vesistötarkkailu tulee suorittaa Pohjois-Pohjanmaan ympä- ristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus

Työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että ruoppausalueen sediment- titutkimuksissa havaittiin kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Pitoisuudet ovat kuitenkin pääosin sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa määritet- tyjen laatukriteerien tasoa 2 alhaisempia. Havaitut pitoisuudet eivät työ- voima- ja elinkeinokeskuksen käsityksen mukaan estä hakemuksen mu- kaisia ruoppauksia, koska läjitys ei tapahdu vesialueelle.

Ruoppausten aiheuttamasta veden samentumisesta voi aiheutua haittaa verkko- ja rysäkalastukselle. Aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta on tar- koituksenmukaista sopia esityksen mukaisesti luvanhaltijan ja kalastajien kesken. Vaikutukset vaelluskalojen ja nahkiaisen nousuun Oulujokeen ovat mahdollisia, mutta aiempien kokemusten valossa epätodennäköisiä.

Kalataloudellisen kompensaation määrääminen ei ole tarpeen. Vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen voidaan tarkkailla pääosin hakemuksessa esite- tyn mukaisesti. Erillisen tarkkailuohjelman hyväksyttäminen kalatalousvi- ranomaisella ei ole tarpeen, mikäli ohjelmaan lisätään vesistötarkkailutu- losten ja Merikosken saalismäärien ja kalatien seurantatietojen perusteella tehtävä arvio hankkeen vaikutuksesta lohen, vaellussiian ja nahkiaisen nousuun Oulujokeen.

3. Merenkulkulaitos

Merenkulkulaitos on todennut, että Oulun satamaan johtaa 10 metrin kul- kusyvyinen kauppamerenkulun väylä. Väylän kulkusyvyys on väliaikaisesti madallettu ulkopäästä (ulkomeri–Oulu 1) 9 metriin ja sisäosaltaan (Oulu 1–

satama) 9,5 metriin. Merenkulkulaitoksella on vireillä valtion väyläosuuden palauttaminen kunnostusruoppauksella alkuperäiseen 10 metrin kul- kusyvyyteen. Ruoppaustyö valtion väyläosuudella on tarkoitus toteuttaa vuoden 2008 aikana. Hanketta koskeva lupahakemus on vireillä Pohjois- Suomen ympäristölupavirastossa.

Oulun satama-aluetta koskeva kunnostusruoppaus ja väylän leventäminen ovat oleellinen osa väylän palauttamista entiseen 10 metrin kulkusyvyy- teen alusliikennemäärän yhä kasvaessa Oulun satamassa. Ruopattavat massat ovat hieman yli 400 000 m³, mikä määrä on tarkoitus hyödyntää tu- levan satamakentän täyttömassoina. Työt on tarkoitus toteuttaa vuoden 2009 loppuun mennessä. Suunnitellut ruoppaus- ja pengerrystyöt paranta- vat oleellisesti alusliikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta satama-alueella.

Koska ruopattavat massamäärät ovat kuitenkin melko suuret (400 000 m³), merenkulkulaitos on katsonut, että työnaikaista vesistön samentumisen ja likaantumisen seurantaa sekä kalaston tilan mahdollisia muutoksia on seu- rattava erillisen ympäristökeskuksen hyväksymän seurantaohjelman mu- kaisesti koko töiden vaikutusalueella.

Ruoppaustöiden aloittamisesta ja valmistumisesta tulee ilmoittaa meren- kulkulaitoksen Länsi-Suomen väyläyksikölle. Väylätilan ja merkinnän muu- tokset tulee hyväksyttää merenkulkulaitoksella ja ruoppaustöiden jälkeinen väylävahvistus on hoidettava merenkulkulaitoksen ohjeiden mukaisesti uu- den merikartta-aineiston tekoa varten.

4. Oulun seudun ympäristölautakunta

Ympäristölautakunta on vaatinut hanketta toteutettaessa otettavaksi huo- mioon seuraavat seikat:

Satama-alueella pesii useita uhanalaisia ja harvinaisia lintulajeja, joiden pesinnän häiriintymistä tulee välttää ajoittamalla pengeralueilla toiminta si- ten, että se joko alkaa ennen lintujen pesintää (viimeistään toukokuun alussa) tai vasta poikasten vartuttua (noin heinä–elokuun vaihteessa).

Alueella on käynnissä uhanalaisten lintulajien seurantatutkimus, missä yh- teydessä myös ruoppaukseen ja pengerrykseen liittyvä linnustoseuranta tulisi toteuttaa. Koska tilanne voi vaihdella vuosien ja eri vuodenaikojen vä- lillä, hankkeen toteuttajan ja ympäristöviranomaisten kesken tulisi järjestää katselmus ennen pengerrys- tai ruoppaustöiden aloittamista sen hetkisestä uhanalaistilanteesta aiheutuvista toimenpiteistä ja käytännöistä.

Alustavassa tarkkailuohjelmassa seurattaviksi esitetyt asiat ovat riittävät sillä lisäyksellä, että läjitettyjen ruoppausmassojen epäpuhtauspitoisuudet tulisi määrittää läjityksen aikana.

Sellaisista poikkeustilanteista, joista voi olla haitallisia ympäristövaikutuk- sia, tulee välittömästi ilmoittaa ympäristöviranomaisille.

5. Oulun kaupungin tekninen lautakunta

Tekninen lautakunta on todennut, että voimassa olevassa Oulun yleiskaa- vassa 2020 toimenpidealueet ovat satama-aluetta (LS), joka varataan sa- tamatoimintaan ja siihen liittyville terminaaleille ja varastoille. Oulun kau- punginvaltuusto on hyväksynyt 23.1.2006 Oulun sataman yleissuunnitel- man ja 4.12.2000 satamajärjestyksen, jonka yhteydessä myös satama- alue on hyväksytty.

Oritkarin satama-alueella ei ole voimassa asemakaavaa. Alueelle on vireil- lä asemakaava, jossa osoitetaan satama- ja muut korttelialueet sekä katu-, liikenne- ja virkistysalueet.

Hakemuksessa tarkoitetut toimenpiteet sijoittuvat Oulun yleiskaavan 2020 mukaiselle ja kaupunginvaltuuston hyväksymälle satama-alueelle. Hank- keen periaatteet vastaavat sataman yleissuunnitelmaa.

6. Herman Andersson Oy

Muistuttaja on todennut, että penkereiden ja länsilaiturin täyttötyöt ovat pe- rusteltuja. Sataman liikenne on kasvanut jatkuvasti metsäteollisuuden viennistä ja raaka-aineiden tuonnin kasvusta johtuen. Kahden–kolmen vuoden aikana merkittävin yksittäinen kasvupotentiaali on Talvivaaran nik-

kelikaivoksen tarvitsemien raaka-aineiden vastaanotto, varastointi ja edel- leen toimittaminen Oritkarin sataman kautta. Talvivaaran kaivoshanke voi aiheuttaa usean sadantuhannen tonnin liikennemäärän lisäyksen.

Sataman sisääntuloväylän leventäminen on perusteltua alusturvallisuuden vuoksi, mikä ilmenee muistutuksen liitteenä olevasta TransLumiLine -varustamon uusien NETSS-laivojen kapteenien ja luotsien antamasta lau- sunnosta.

Kempeleenlahden penkereen rakentaminen mahdollistaa sataman sisään- tulotien siirtämisen uudelle penkereelle tilanteessa, jossa rautatie joudu- taan Stora Enso Oyj:n omistaman alueen maankäytön vuoksi siirtämään nykyisen Poikkimaantien paikalle. Uuden penkereen ja nykyisen rantavii- van välisen alueen myöhempi täyttäminen antaa runsaasti lisätilaa uusien varastojen ja terminaalien rakentamiseen satama-alueelle.

Hakemuksen mukaisten töiden toteuttaminen mahdollistaa Oritkarin sata- man pitkäjänteisen kehittämisen sataman yleissuunnitelman mukaisesti.

7. Oulunsalon osakaskunta

Osakaskunta on todennut, että hakemuksessa esitetyt toimenpiteet sijoit- tuvat lähelle osakaskunnan omistamaa vesialuetta. Työt aiheuttavat veden samentumista osakaskunnan vesialueella virtausten levittäessä lietettä ja pohjasta irtoavia epäpuhtauksia Silakkamatalan ja Nikinkarin kutumatali- koille. Veden samentuminen vähentää lohen ja siian nousua, koska kalo- jen kulkuväylät ulompanakin merellä samentuvat ja karkottavat nousevan kalan väylältä. Osakaskunta on vaatinut korvauskäsittelyä kalaston tuoton vähenemisestä ja varannut mahdollisuuden hakea korvausta, jos hank- keesta aiheutuu muita rantojen käyttöön vaikuttavia seurauksia.

8. AA

Muistuttaja on ilmoittanut harjoittavansa ammattikalastusta verkoilla ja ry- sillä hankkeen vaikutusalueella. Edellisinä vuosina Kempeleenlahden vas- tarannalla tehdyt ruoppaukset ovat heikentäneet vedenlaatua, kun jään päälle läjitetyt ruoppausmassat ovat keväällä valuneet veteen. Muistuttaja on vaatinut aiheutuvat vahingot korvattavaksi. Pohjaa ruopattaessa eloho- pea ja muut myrkyt lähtevät liikkeelle ja aiheuttavat haittaa kalastukselle ja sivumakua kaloissa ja terveysriskiä kalojen käyttäjille. Rysät ja verkot li- kaantuvat ja pyydysten puhdistaminen aiheuttaa huomattavasti lisätyötä.

9. BB

Muistuttaja on ilmoittanut kalastavansa rysillä, lohiloukuilla ja verkoilla hankkeen vaikutusalueella ammattimaisesti. Ruoppaus aiheuttaa veden noustessa ja laskiessa samentumista, joka likaa pyydyksiä ja aiheuttaa paljon pyydysten puhdistustyötä. Muistuttaja on ilmoittanut voivansa sopia kalastajakohtaisista vahingoista.

10. CC

Muistuttaja on todennut hankkeen ruoppauksen aiheuttavan pyydysten li- kaantumista, kalojen karkottumista, veden vaahtoamista ja samentumista.

Mikäli kalastolle ja kalastukselle aiheutuvia vahinkoja ei saada toimenpitein estetyksi, hakijan on korvattava muistuttajan harjoittamalle troolikalastuk- selle aiheutuvat vahingot pitenevistä kalastusmatkoista ja ansion menetyk- sistä.

11. DD

Muistuttaja on todennut hankkeen ruoppauksen aiheuttavan pyydysten li- kaantumista, kalojen karkottumista, veden vaahtoamista ja samentumista.

Mikäli kalastolle ja kalastukselle aiheutuvia vahinkoja ei saada toimenpitein estetyksi, hakijan on korvattava muistuttajan harjoittamalle troolikalastuk- selle aiheutuvat vahingot pitenevistä kalastusmatkoista ja ansion menetyk- sistä.

12. EE

Muistuttaja on ilmoittanut kalastaneensa Oulun ja Oulunsalon välisellä me- rialueella vuodesta 1958 lähtien enimmillään kahdeksalla rysällä ja nykyi- sin kolmella rysällä. Aikoinaan eteläsatamaa ruopattaessa vesi sameni lä- hes koko Kempeleenlahden alueella, mikä vaikutti kalansaaliin määrään ja aiheutti rysien likaantumista. Sama vahinko aiheutuu todennäköisesti myös nyt kysymyksessä olevan hakemuksen mukaista hanketta toteutettaessa.

Muistuttaja on vaatinut itselleen ja pojalleen korvauksena 3 000 euroa pyydysten likaantumisesta, saaliin menetyksestä ja kalojen makuhaitoista aiheutuvasta vahingosta.

Hakijan kuuleminen ja selitys

Ympäristölupavirasto on 22.2.2008 varannut hakijalle tilaisuuden selityk- sen antamiseen muistutusten johdosta. Hakija on ympäristölupavirastoon 18.3.2008 toimittamassaan selityksessä esittänyt seuraavaa:

Hakija on ilmoittanut hyväksyvänsä Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuk- sen vaatimuksen siitä, että hankkeen kalataloustarkkailussa tehdään vesis- tötarkkailutulosten, Merikosken saalismäärien ja kalatien seurantatietojen perusteella arvio hankkeen vaikutuksista lohen, vaellussiian ja nahkiaisen nousuun Oulujokeen.

Oulun seudun ympäristölautakunnan vaatimuksista hakija on todennut, et- tä ruoppausmassojen laatu on selvitetty jo hakemusvaiheessa eikä sen uudelleen määrittämiseen ole tarvetta. Ruoppaustöiden aikana seurataan selkeytysaltaasta mereen purkautuvan yliteveden laatua, josta saadaan riittävästi tietoa hankkeen kuormittavasta vaikutuksesta merialueella.

Oulunsalon osakaskunnan vaatimuksista hakija on todennut, että hank- keella ei ole merkittäviä vaikutuksia merialueen kalakantoihin. Hankkeen vaikutukset eivät ulotu Oulunsalon osakaskunnan vesialueen kalaväylille siinä määrin, että ne vähentäisivät lohen ja siian nousua Oulunsalon osa- kaskunnan alueella. Hakijan käsityksen mukaan Oulunsalon osakaskun- nan alueella ei aiheudu korvattavaa vahinkoa kalaston tuoton vähenemi- senä.

Ammattikalastajien AA:n, BB:n ja CC:n muistutuksista hakija on todennut, että hanke voi aiheuttaa jonkin asteisia kalastushaittoja Kempeleenlahdella ja sen suualueella. Hakijan tavoitteena on sopia kalastajien kanssa kalas- tushaitat jo ennakolta ennen ruoppaustöiden aloittamista. Korvaukset voi- daan arvioida kalastajakohtaisesti pyyntipaikkojen ja edellisvuosien keski- määräisten rysäsaaliiden perusteella.

Ammattikalastajien CC:n ja DD:n muistutuksista hakija on todennut, että kalastajien rysä- ja verkkokalastus keskittyy Oulunsalon Riutunkarin ympä- ristöön, jonne ruoppauksesta aiheutuvien samentumien ei arvioida ulottu-

van. Kempeleenlahden suualueella tapahtuvalle syksyisen vaellussiian pyynnille mahdollisesti aiheutuvat haitat minimoidaan siten, että ruoppaus- töitä ei tehdä syyskuun puolivälistä lokakuun loppuun. Hankkeesta ei arvi- oida aiheutuvan haittaa Oulunsalon pohjoispuolisen alueen troolikalastuk- selle. Ns. Kyrönmeren pienelle troolausalueelle mahdollisesti aiheutuvat haitat minimoidaan siten, että merellä olevat huoltoruoppauskohteet ruopa- taan vasta kesäkuun jälkeen. Troolaus alueella tapahtuu alkukesästä tou- ko–kesäkuussa.

Ammattikalastajille ilmoitetaan ruoppaustöiden aloittamisesta. Kalastajia pyydetään ottamaan yhteyttä ruoppaustyömaan yhteyshenkilöön heti, mi- käli heidän pyyntipaikallaan ilmenee jotakin poikkeuksellista kuten pyydys- ten tavallista voimakkaampaa likaantumista tai muuta ruoppauksen vaiku- tuksiin viittaavaa. Mahdolliset ennalta arvaamattomat kalastushaitat, niiden laatu ja kesto on tarkoitus todeta ja selvittää heti paikan päällä.

Hakemuksen täydennys

Hakija on esittänyt täydennystä ruoppaus- ja pengerrystöiden ajankohdas- ta. Hakija on todennut, että ympäristölupavirastoon 4.12.2007 toimitetun lupahakemuksen täydennyksen mukaan työt aloitetaan huhtikuussa ennen lintujen pesimäkauden alkua tai pesimäkauden jälkeen elokuussa. Ennen pesimäkauden alkua tapahtuvalla töiden aloituksella pyritään ehkäisemään lintujen pesinnän aloittaminen alueella ja aikaansaamaan lintujen siirtymi- nen pesimään Vihreäsaaren lintualueelle.

Hakijan tavoitteena on aloittaa pengerrystyöt ennen lintujen pesimäkauden alkua, mutta hakija on harkinnut myös ratkaisua, jossa penkereen valmis- tumisen takaraja olisi maaliskuun loppu vuonna 2009. Joustavalla aikatau- lulla mahdollistetaan urakoitsijan materiaalin (moreenin) hankinta muista rakennuskohteista ja hankkeen kokonaiskustannusten pieneneminen.

Lintujen pesinnästä hakija on todennut, että Oulun seudun ympäristöviras- ton ilmoituksen mukaan aikataulun muuttaminen joustavaksi ei ole ongel- ma lintujen pesinnän kannalta. Arvio perustuu muiden alueella tehtävien rakennustoimenpiteiden vaikutukseen ja alueen lintujen tarkkaan seuran- taan.

Lähtökohtana on lintujen pesinnän estäminen pengertyömaalla ja sen lähi- alueella. Siihen vaikuttaa pengertyömaan aiheuttama häiriö, joka voi tosin olla arvioitua pienempi. Samalla alueella alkaa myös maankäyttö- ja ra- kennuslain mukaista lupaa edellyttävä noin 1,2 hehtaarin suuruinen kontti- kenttätyömaa, jonka rakentaminen ajoittuu kesä–marraskuulle.

Rakennustyömaiden lisäksi lintujen pesinnän estämiseksi tullaan kokeile- maan passiivista häirintää pitkässä narussa olevilla valkoisilla halkaisijal- taan 80 cm olevilla ilmapalloilla. Ne on todettu tehokkaiksi esimerkiksi mansikan viljelyalueilla.

Häirinnän toimivuutta valvoo lintututkimustyötä alueella tekevä Oulun yli- opiston tutkija, joka tarkastaa alueen useita kertoja viikossa. Mikäli alueella havaitaan merkittävien lajien pesintää, työmaan toiminta-aluetta rajoitetaan välittömästi tai työt keskeytetään kokonaan yliopiston suosituksen perus- teella. Työmaan jatkamismahdollisuuksista järjestetään neuvottelu Oulun yliopiston, Oulun seudun ympäristöviraston, Pohjois-Pohjanmaan ympäris- tökeskuksen ja Oulun sataman edustajien kesken. Hakija on varautunut työmaan jatkamiseen vasta lintujen pesimäajan jälkeen.

Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U

PÄÄASIARATKAISU

Ympäristölupavirasto myöntää Oulun kaupungille luvan Oritkarin sataman länsilaiturin ja Kempeleenlahden penger- ja läjitystöiden sekä Oritkarin me- riväylän levennys- ja huoltoruoppausten toteuttamiseen ja imuruoppaus- massojen mukana läjitysalueille johdettujen vesien johtamiseen takaisin mereen sekä määrää Oulun sataman meriväylän leventämisestä Oulun kaupungissa.

Ammattimaiselle kalastukselle aiheutuvien edunmenetysten korvaamiseksi luvan saaja velvoitetaan panemaan ympäristölupavirastossa vireille niiden korvaamista koskeva asia lupamääräyksestä 15 ilmenevällä tavalla siinä tapauksessa, ettei niistä sovita. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta korvattavaa tai toimenpitein hyvitettävää vahinkoa. Ennakoimatto- man vahingon varalta annetaan jäljempänä ilmenevä ohjaus.

Luvan saajan on noudatettava jäljempänä ilmeneviä lupamääräyksiä.

TÖIDENALOITTAMISLUPA

Ympäristölupavirasto myöntää Oulun kaupungille luvan ruoppausmassojen läjitysaltaiden ja penkereiden rakentamiseen sekä Oulun Autokuljetuksen tontin läjitystyön aloittamiseen jo ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tu- lemista.

Töidenaloittamislupa ei koske kuokkakaivu- ja imuruoppausta, ruoppaus- massojen läjittämistä sekä imuruoppausvesien johtamista mereen.

LUPAMÄÄRÄYKSET

Oritkarin meriväylän levennys- ja huoltoruoppausta koskevat määräykset

1. Oritkarin meriväylän levennys on tehtävä 30.1.2008 ympäristölupaviras- toon toimitetun suunnitelman muutoksen liitteenä olevan piirustuksen "Orit- karin väylän levennys ja länsilaiturin pengerrys, ruoppauksen yleissuunnit- telu. Suunnitelmakartta" MK 1:2 000 ja hakemuksen liitteinä olevien piirus- tusten "Oritkarin väylän levennys ja länsilaiturin pengerrys, ruoppauksen yleissuunnittelu. Leikkaukset 1 450–1 900" MK 1:500/1:100 osoittamalla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ja suunnitelman muutoksesta ilme- nevällä tavalla. Ruoppaus tehdään imuruoppauksena ja kuokkakaivuna.

2. Oritkarin meriväylän huoltoruoppaus on tehtävä hakemussuunnitelman liitteinä olevista piirustuksista "Huoltoruoppaus. Ruoppauskartta 1 ja 2.

Ruopattavat alueet ja massat" MK 1:2 000 sekä muutoin hakemussuunni- telmasta ilmenevästi. Ruoppaus tehdään imuruoppauksena ja tarvittaessa kuokkakaivuna.

Ruoppausmassojen läjitysaltaiden rakenteita ja läjitystä sekä Oritkarin länsilaitu- rin pengerrysalueen rakentamista koskevat määräykset

3. Imuruoppauksesta ja kuokkakaivusta kertyvät ruoppausmassat on läji- tettävä Oritkarin sataman länsipäähän rakennettavaan kahteen läjitysal- taaseen. Läjitysaltaat ja selkeytysallas ja niiden täyttäminen Oritkarin sa- taman Länsilaiturin satamakentäksi on tehtävä 30.1.2008 ympäristölupavi- rastoon toimitetun suunnitelman muutoksen liitteenä olevan piirustuksen

"Oritkarin väylän levennys ja länsilaiturin pengerrys, ruoppauksen yleis- suunnittelu. Suunnitelmakartta" MK 1:2 000, hakemuksen liitteinä olevien piirustusten "Oritkarin väylän levennys ja länsilaiturin pengerrys, ruoppauk- sen yleissuunnittelu. Leikkaukset A–A, B–B, C–C, D–D" MK 1:500/1:100 ja

"Oritkarin väylän levennys ja länsilaiturin pengerrys, ruoppauksen yleis- suunnittelu. Reuna- ja välipenger. Tyyppipoikkileikkaus" MK 1:100 osoit- tamalla sekä muutoin hakemussuunnitelmasta ja suunnitelman muutokses- ta ilmenevällä tavalla.

Kuljetusproomuja on käytettävä siten, ettei ruoppausmassoja valu mereen kuljetuksen aikana. Massat on siirrettävä läjitysaltaaseen ilman väliupotus- ta veteen.

Imuruoppaus- ja kuokkakaivumassojen läjitysaltaat on suunniteltava ja ra- kennettava siten, että viipymä altaissa on riittävän pitkä ja mereen purkau- tuva kiintoaineen ja haitallisten aineiden määrä on mahdollisimman pieni.

Ruoppausmassat on läjitettävä läjitysaltaisiin niin, ettei siitä aiheudu ympä- ristön pilaantumista. Läjitysmassoja ei saa sijoittaa läjitysaltaiden ulkopuo- lelle.

Imuruoppausvesien johtamista koskevat määräykset

4. Imuruoppausmassojen mukana läjitysalueelle johdettavat vedet saa- daan johtaa läjitysaltaissa ja jälkiselkeytysaltaassa selkeytettyinä mereen.

Ruoppausalueista ja ruoppausmassojen määrästä on tehtävä merkinnät työmaapäiväkirjaan.

Imuruoppausmassat läjitysaltaisiin ja vedet altaista on johdettava mahdolli- simman tasaisesti sekä läjitysaltaiden ja jälkiselkeytysaltaan vedenpinta on pidettävä mahdollisimman ylhäällä parhaan mahdollisen selkeytystuloksen saavuttamiseksi. Ylivuotovesien selkeytyksessä on käytettävä kemika- lointia, ellei selkeytyminen vastaa ennakkolaskelmia ja vesistötarkkailun perusteella sallittu kokonaiskuormitus on vaarassa ylittyä tai kiintoainepi- toisuudesta johtuva sameus ei muutoin ole hyväksyttävä. Kemikalointia on käytettävä kuitenkin aina, kun jälkiselkeytysaltaasta meren johdettavan ve- den kiintoainepitoisuus ylittää pysyvästi 200 mg/l. Läjitysaltaiden veden- korkeuksista on tehtävä merkinnät työmaapäiväkirjaan.

Poikkimaantien rakentamista ja Kempeleenlahden täyttämistä koskevat määräyk- set

5. Poikkimaantien penger sekä tiepenkereen ja nykyisen rantaviivan väli- sen vesialue on täytettävä hakemuksen liitteinä olevien piirustusten "Poik- kimaantien suunnitelmakartta" MK 1:4 000, "Poikkimaantien yleissuunnitte- lu. Tutkimuskartta" MK 1:4 000, "Poikkimaantien yleissuunnittelu. Pituus- leikkaukset A1–A1, A2–A2, A3–A3" MK 1:500/1:100 ja "Poikkimaantien