TUU-13-120
3439000
3439000
3440000
3440000
3441000
3441000
7317000 7317000
7318000 7318000
7319000 7319000
7320000 7320000
7321000 7321000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
TAINIVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-120
Pinta-ala: 377,3
Korkeus: 180
Alueen suhteellinen korkeus: 70
Geologia
Tainivaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 400 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue peittyi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Tervolan kaakkoispuolella hieman yli 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Tainivaaran laki (180 m mpy.) oli tuolloin yli 30 metrin syvyydessä.
Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 9 800 vuotta sitten (Saarnisto 2005).
Tainivaara sijaitsi laajan, aina Saksan pohjoisosiin ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran länsi- ja luoteisrinteellä, jonne muodostui laajoja rantakivikkoja ja kalliopaljastuma-alueita vaaran laen ja noin 120 metrin korkeustason väliselle korkeusvyöhykkeelle.
Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran ylärinteille mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Rantavallit ovat suuntautuneet vaaran laen ja rinteen suuntauksen mukaisesti etelästä pohjoiseen ja lounaasta koilliseen, kaartuen aivan pohjoispäässä kohti koillista. Laen rantavallit ovat kehittyneet kohtalaisesti, mutta alemmat rantavallit ovat heikosti kehittyneitä ja muodostavat monessa tapauksessa kivisiä, hieman koholla olevia selänteitä vaaran rinteelle. Rantavallit koostuvat pääasiassa 0,2-0,4 metrin läpimittaisista kivistä ja lohkareista, joiden kivilaji on kiillegneissiä (DigiKP 200).
Rantavalleissa on paikoin myös pieniä kiviä (ø 0,10 m). Rantavallien korkeus vaihtelee 0,3-0,8 metrin välillä. Niiden vaaran laen puoleiset rinteet ovat hieman matalampia ja loivempia kuin länsi- ja luoteisrinteet. Sora ja hiekka kerrostuivat kivikkovyöhykkeen alapuolelle yleensä loivasti rinteenmyötäisesti viettäviksi kerroksiksi, mutta länsirinteen alaosassa on myös matalia hiekkaisia rantavalleja.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Kivikot ovat ilmakuvan mukaan avoimia. Alueen metsät ovat enimmäkseen männiköitä, osin sekametsiä ja harvapuustoisia metsiä (Suomen maanpeite 2006). Sekapuuna kasvaa jonkin verran kuusta, koivua sekä joitakin pihlajia ja katajia. Kalliopaljastumilla ja rantakivikolla on lähinnä yksittäisiä puita tai pieniä puurykelmiä ja yksittäisiä vadelmapensaita. Kivikkoja reunustavissa metsissä aluskasvillisuutta vallitsee puolukka ja mustikka.
Maisema ja muut arvot
Tainivaara hahmottuu lähiympäristöstä metsäisenä vaarana, mutta rantakivikot jäävät puuston peittoon. Vaaran laelta ja ylärinteen avoimilta rantakivikoilta ei juuri avaudu maisemaa muodostumaa kauemmaksi. Tainivaaran rinteiden rantavallit, niiden muodot sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta.
Sijainti: Tainivaaran muodostuma sijaitsee Simon koillisosassa, noin neljä kilometriä Tainijoelta itään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 70 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Simo
3522 04 3522 07 3522 08 3522 05
DigiKP 200 Bedrock of Finland - DigiKP 200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html.
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.
Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. In: Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.
Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.
