• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-120: Tainivaara (Simo). Liittyy julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-120: Tainivaara (Simo). Liittyy julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-120

3439000

3439000

3440000

3440000

3441000

3441000

7317000 7317000

7318000 7318000

7319000 7319000

7320000 7320000

7321000 7321000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

TAINIVAARA

Tietokantatunnus: TUU-13-120

Pinta-ala: 377,3

Korkeus: 180

Alueen suhteellinen korkeus: 70

Geologia

Tainivaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 400 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue peittyi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Tervolan kaakkoispuolella hieman yli 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Tainivaaran laki (180 m mpy.) oli tuolloin yli 30 metrin syvyydessä.

Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 9 800 vuotta sitten (Saarnisto 2005).

Tainivaara sijaitsi laajan, aina Saksan pohjoisosiin ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran länsi- ja luoteisrinteellä, jonne muodostui laajoja rantakivikkoja ja kalliopaljastuma-alueita vaaran laen ja noin 120 metrin korkeustason väliselle korkeusvyöhykkeelle.

Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran ylärinteille mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Rantavallit ovat suuntautuneet vaaran laen ja rinteen suuntauksen mukaisesti etelästä pohjoiseen ja lounaasta koilliseen, kaartuen aivan pohjoispäässä kohti koillista. Laen rantavallit ovat kehittyneet kohtalaisesti, mutta alemmat rantavallit ovat heikosti kehittyneitä ja muodostavat monessa tapauksessa kivisiä, hieman koholla olevia selänteitä vaaran rinteelle. Rantavallit koostuvat pääasiassa 0,2-0,4 metrin läpimittaisista kivistä ja lohkareista, joiden kivilaji on kiillegneissiä (DigiKP 200).

Rantavalleissa on paikoin myös pieniä kiviä (ø 0,10 m). Rantavallien korkeus vaihtelee 0,3-0,8 metrin välillä. Niiden vaaran laen puoleiset rinteet ovat hieman matalampia ja loivempia kuin länsi- ja luoteisrinteet. Sora ja hiekka kerrostuivat kivikkovyöhykkeen alapuolelle yleensä loivasti rinteenmyötäisesti viettäviksi kerroksiksi, mutta länsirinteen alaosassa on myös matalia hiekkaisia rantavalleja.

Biologia

Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Kivikot ovat ilmakuvan mukaan avoimia. Alueen metsät ovat enimmäkseen männiköitä, osin sekametsiä ja harvapuustoisia metsiä (Suomen maanpeite 2006). Sekapuuna kasvaa jonkin verran kuusta, koivua sekä joitakin pihlajia ja katajia. Kalliopaljastumilla ja rantakivikolla on lähinnä yksittäisiä puita tai pieniä puurykelmiä ja yksittäisiä vadelmapensaita. Kivikkoja reunustavissa metsissä aluskasvillisuutta vallitsee puolukka ja mustikka.

Maisema ja muut arvot

Tainivaara hahmottuu lähiympäristöstä metsäisenä vaarana, mutta rantakivikot jäävät puuston peittoon. Vaaran laelta ja ylärinteen avoimilta rantakivikoilta ei juuri avaudu maisemaa muodostumaa kauemmaksi. Tainivaaran rinteiden rantavallit, niiden muodot sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta.

Sijainti: Tainivaaran muodostuma sijaitsee Simon koillisosassa, noin neljä kilometriä Tainijoelta itään.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 3

Muodon suhteellinen korkeus: 70 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Simo

3522 04 3522 07 3522 08 3522 05

DigiKP 200 Bedrock of Finland - DigiKP 200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html.

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.

Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. In: Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.

Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Pallistaja on kalottivaara, jonka rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Pellon alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 100 vuotta

Tänä aikana aallokko huuhtoi drumliinin rinteitä ja kuljetti irrottamaansa ainesta sekä selänteen alarinteille että selänteen rinteitä myöten sen

Ensin kerrostuivat vaaran ylärinteelle lohkareet ja kivet, sitten niiden alapuolelle sora ja viimeisenä vaaran alarinteeseen hiekat.. Aallokko kasasi ainesta mataliksi

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan luoteisosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Rahaselän laki (185 m mpy.) oli tuolloin noin 30

Lempaisen rantakerrostumat hahmottuvat puuston ollessa hakattuna kohtalaisesti naapurivaaroilta, mutta puuston kasvaessa täysmittaan rantakerrostumat peittyvät

Vaaran ylärinteillä rantakerrostumat koostuvat isoista kivistä ja lohkareista, mistä johtuen rantavallit ovat kehittyneet heikosti tai kohtalaisesti.. Ne muistuttavat terasseja,

Vallien vaaran ylärinteen puoleiset rinteet ovat matalia ja loivia, joten paikoin rantavallit muodostavatkin matalia terassimaisia portaita vaaran rinteelle.. Rantavallien alarinteen

Muut alueen lohkareikot ovat puustoisia ja niiden kivien välissä on tavallisesti metsäsammalia tai kivitierasammalta sekä reunoilla sianpuolaa.. Pieskänjupukan itäpuolella