Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N A I K A K A U S K I R J A
K A N S A N T A L O U P E L L I S E N Y H P I S T Y K S E N J U L K A I S E M A -
T O I M I T U S :
J . fl. V E N N O L A J . F O R S M A N
S i S a l l y s : T . H . B e c k e r , Piirteita J . V . Snellmanin kansantaloudellisista kirjoitiiksista. L . I l t n a r i P a l m ^ n , Suomen valtion opetusmenot kolmen Tuosi- kymraenen aikana. H t i g o G r d n d a h l , Pienemman sahaamattoman puutavaran maaslaviennista. K i r j a l l i s n u t t a : K a n s a n t a l o u d e l l i n e n Y h d i s t y s , Maalaiskun- tain kansakoululaitoksen edistamisesta, arv A . J , T . Poimintoja j a tietoja eri aloilta.
N : o 4 1 9 0 5
Y t i T E I S K U N T A T A L O U P E L L I N E N
A I K A K A U S K I R J A
iSDlS^l^lSJlSDlSDWWW ilmestyy noin kolmen painoarkin suuruisena joka toinen kuukausi eli kuusi kertaa vuodessa.Aikakauskirja tulee yleistajuisessa muodossa kasittelemaan yhteiskunnallisia j a taloudellisia kysymyksia j a seuraamaan niiden kehitysta j a kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. Se tulee si- saltaraaan seka alkuperaisia kirjoituksia etta selontekoja kysy- mysten kasittelysta uIkomaise.ssa kirjallisuudessa, . katsauksia, arvosteluja huomattavammasta yhteiskuntataloudellisesta kirjalli-
•suudesta, poimintoja j a tietoja eri aloilta.
Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- seita suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerrralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehille, joita toivo- taan saatavan ympari maata j a kaikista kansan kerroksista, an-
netaan joka kuudes vuosikerta ilmaiseksi,
J . H . Vennola, J . Forsman,
Paatoimittaja. Toimitussihteeri.
Y b t e i s k a i ) t a t a l o a 5 e l l i s e D a i k a k a a s k i p j a i ) :
Paatoimittaja: J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 36 82.
Toimitussihteeri: J . Forsman, Antinkatu 2 2 . T e l . 4 6 4 1 . Toimituksen osote: Helsinki.
Akateeminen kirjakauppa
H e l s i n g i s s a . { ^ 5 3
Omistaa runsaan varaston seka kotimaista etta ulkomaalaista kir- Jallisuutta.
Toimittaa nopeasti kirjallisnutta, jota ei loydy varastossa.
Sulkeutuu yleison suosiolliaeen huomioon esiintyvassa kirjallisuus- tarpeessa.
Senssuurin h y v a k s y m a , 21 p . elokuuta 1905, Helsingissa,
Piirteita J . Snellmanin kansantaloudellisista kirjoituksista.
Kirjoittanut
Th. Becker.
Tunnemme jo edellisesta Snellmanin ajatukset Suomen suur- teollisuuden tulevaisuudesta. Kauppaan j a merenkulkuun nahden oli han kuitenkin paljon toivehikkaammalla kannalla arvellen, etta pienetkin kansakunnat, jotka asuvat meren ymparoimana, kylla voivat saavuttaa maailmanhistoriassa tarkean sijan. Jos kohta maamme asema j a ilmanala, joka tekee meren suuren osan vuotta sopimattomaksi laivaliikkeelle, pakottaa meita kehittymaan hi- taammin kuin onnellisemmassa asemassa olevat kansakunnat, niin ei sittenkaan loydy muita parempia teita avoinna korkeampaan kehitykseen. Silla maanviljelyksen j a karjanhoidon kannalle jaa- minen olisi samaa kuin kieltaytya sivistyksen siunauksesta; j a sitapaitsihan tassakin suhteessa maamme ilmanala estaisi meita saavuttamasta samaa asemaa kuin onnellisemmat kansakunnat, Heikomman menestymisen elinehtona on intensiivinen tyo j a kansallishenki, joka voi kehittya sainoastaan eloisammasta teol- lisuustoiminnasta j a yleisesta henkisesta sivistyksesta».^)
K t s . k i r j . F i n l a n d s industri sasom villkor tor finsk nationalitet.
Th. Becker.
Puhuessamme Snellmannin mielipiteista maamme elinkei- noihin nahden tunkee ennenkaikkeakorvaanhanen valituksensaelin- keinojen harjottajain alhaisesta sivistyskannasta. Myontaa tay tyy, etta valittelemiseen oli taysi syy, j a tama koskee etusijassa maanviljelijoitamme. Alempi kansansivistys oli tuskin aluUakaan, taitamattomuus j a velttous oli yleinen maassamme. »Maa on tulvillaan kotilaisia j a makitupalaisia, etenkin edellisia. He tekevat kylla tyota elonaikana korkeasta paivapalkasta, mutta loput vuodesta kuluttavat he nukkumiseen tahi kerjaami- seen. Ainakin kuulee kaikkialla vakuutettavan, etta he, lukuunot- tamatta elonaikaa, mieluummin karsivat nalkaa kuin avustaisivat talonpoikaa ruokaa tahi alennettua paivapalkkaa vastaan. Heita auttaa elattamaan itseaan tapa saada kaataa kaskimaita sadon kolmannesta vastaan. Mutta tata maanviljelysta uhkaa yleensa kadot — — mutta jos kaikki nama kaskea viljelevat henkilot myos olisivat maanomistajia, niin tulisi seka suurempi tyovoima maanviljelyksen kaytettavaksi etta maanviljelys helpommin s y r - jayttamaan kaskenpolton.^) Siis kehittymisen mahdoUisuuden eh- tona: maata tilattomille. Mutta miksi niin? Tiedammehan, etta suurteollisuus yleensa kannattaa, miksi siis edistaa »desentralisat- sionia» maanviljelyksen alalia?
Kirjoituksella »Suurtuotannon edullisuusx^) alottaa Snellman pohtia maanomistuskysymysta meilla j a luo lyhyen silmayksen nii- hin etuihin, jotka ovat ominaisia suurteolli.suudelle. »Jos on ky- symys kaikenlaatuisesta kasiteollisuudesta, niin pitaa vaite mel- keinpa ehdottomasti paikkansa.» Mutta toinen on asianlaita maan- viljelyksessa. Monenlaatuiset parannukset onnistuvat paremmin pikkuviljelyksessa, maata viljellaan intensiivisemmin, tyonvalvonta on helpompaa, tyontuotteet voidaan tarkoituksenmukaisemmin kayttaa, perheenjasenista on usein paljon h y 6 t y a, o m a etu j a it-.
1) S a m l . arb. B d I I I s. 564.
-) S a i m a 1844 n:o 32. '
Piirieitii y. V. Snelhmnm kansantaloudellisista kirjoituksista. 1 5 1
senaisyys vaikuttavat tyohon kannustavasti j . n. e^.) Sitapaitsi ovat huomioon otettavat edut semmoiset kuin itsenaisyydesta johtuvat jalommat harrastukset j a tasaisemmin levinnyt sivistys y. m. .Huomaahan aivan selvasti, mikaero Suomessakin on'esim..
ralssitalonpojan j a itsenaisen pikkuviljelijan valilla. J a muualla todistaa kokemus sita alennustilaa, johon suurtuotanto on vienyt tydntekijan^), tydnhedelmat y h a enemman j a enemman lankeevat rikkaalle kapitalistille. Kiihtyva kilpailu muuttaa kasityolaisen enemman j a enemman suurteollisuuden orjaksi, j a otaksuttavaa on, etta maanviljelyskin ennemmin tahi myohemmin joutuu kapi- talistien kasiin. Silla yhteiskunnan valtiollinen kehitys j a yhati kasvava vakiluku nakyy tekevan semmoisen tuloksen Euroopan valtioissa valttamattdmaksi. Muinaisajan vapaavaltioissa oli tyo- mies orja; uudenaikaisessa valtiossa muuttuu han palkkalaiseksi.
Haneii tilansa tekee valoisammaksi ainoastaan toivo, etta, omai- suuden nopeammin vaihtuessa kuin ennen, yksi j a toinen hel- pommin voi saavuttaa itsenaisen aseman j a etta kansan kasvava valtiollinen merkitys yha enemman- pakottaa vallanpitajia inhi- millisyyden osotuksiin heikkoja j a sorrettuja kohtaan. »Suuressa mitassa harjotetun tyon etu» ei siis riipu'sen suuremmasta valitto- masta tuottavaisuudesta, vaan sen valttamattomyydesta uudemman ajan yhteiskunnalle j a inhimillisen sivistyksen kehittymiselle.
Pikkutilalliselle yleensa ei jaa aikaa hengeri viljelemiseen^
arvelee Snellman. Emme muista nahneemme, sanoo han, tata vaitetta henkisen vaurasturaisen eduksi esiintuotuna, vaikka se meidan mielesta on tarkein kaikista j a vaikein kumota. Jos ni- mittain asiata kasitellaan aivan aatteellisesti, katsomatta ihmissi- vistyksen kehitykseen yleensa, niin vaite taytyy myontaa oike- aksi. Mutta kokemus opettaa, etta milloin vaesto jossakin maassa on niin kasvanut, etta pitemmalle jatkuva maan jakaminen tulee
') V r t . S a y n E c o n o m i e politique, tome I . chap. 17.
'-") Asiantuntijain mielipiteet eivat toki ole yksiraielisia.
153 Th. Becker.
puheeksi, silloin ei enaa henkinen sivistyskaan ole niin kalliista hinnasta hankittavana kuin kansan' olemassaolon aikaisempina jak- soina. Tieto j a opetus tulevat silloin ammatiksi, johon kuten kaikkiin muihinkin saatetaan suurempi osa vaestosta, j a tiedon levittamiskeinot tulevat siten monenkertaisiksi.^)
Noin 1840-luvun keskivaiheilla oli suunnilleen kuudes osa Suomenmaan viljeltavasta pinta-alasta viljeltyna j a sekin antoi paljon toivomuksien aihetta mahdolliseen tuottamiskykyyn nahden.
Maamme voisi siis elattaa monta vertaa suuremman asukasmaa- ran, mutta miksi niin paljon l e i v a t t o m i a M i s t a h a n ovat nama suuremman tahi pienemman osan vuotta leivattomat joukot i l - mestyneet? Varmaankin talonpoikain tiloilta, vastaa Snellman.
Taalla kuten Ruotsissakin nuorempain poikien j a perinnottomain tytarten lapset ne nyt kalpeina j a nalkiintyneina kerjaavat ela- tuksensa etuoikeuksia nauttivan vanhimman pojan ovella tahikka sen anastavat sen luonnon yleisen lain mukaan, joka kaskee luo- dun olennon turvaamaan henkeansa hetkekseen, vaikkapa heti seuraavana hetkena toinen laki onkin uhkaamassa hengen riista- misella.
Onnettomuutta uhkaa, arvelee Snellman juuri nykyinen tila, silla — huomauttaa han aivan oikein — vaestonlisaantyminen on suurin tilattoman koyhaliston piireissa. Mutta antakaamme heille maata, tahi ainakin poistakaamme lain asettamat maanlohko- mista ehkaisevat esteet, s. o.-jattakaamme palstan minimaalisuu- ruuden maaraaminen »taloudellisen yksilon» tehtavaksi, niin var- tnaan tulemme huomaamaan, etta hyvinvointi on oleva yleisin j a tasaisin niissa osissa maatamme, missa suurin osa maanviljeli- joista samalla on maanomistajia. Eihan lakikaan sitapaitsi esta talonlohkomisia, jos sen puustavia vain sovellutetaan jarkevasti.
^) O m hemmansklyfning S a i m a 1844 n:o 3 3 .
Piirieitii J . V. Snellmanin kansantaloiidellisisia kirjoituksista. 153
silla, arvelee Snellman, tuomarin harkinnasta riippuu, arvellaanko maapalstan voivan elattaa perhetta vai eiko. Sitavastoin estaa lainsaadanto valillisesti talonlohkomisia, kun se rasittaa taloa suhteellisesti sita suuremmilla maksuilla, jota pienempi se on, silla suuri osa suoranaisista veroista maksetaan huonekuntain j a sa- vujen mukaan eika manttaalin (kuten esim. tuomarin ja laaman- nin kapat, papinmaksut j . n. e.) Tahan tulee lisaksi lohkomi- sesta nousevat suuret kulut. Mutta poistettakoon nama- epakoh- dat, niin tulenmie nakemaan, etta samalla kuin yleinen hyvinvointi j a kansan lukumaara kasvavat, maa helpommin tulee elattamaan itsenaisia tyontekijoita kuin paivapalkkalaisia. (Om hemmansklyf- ning i Finland I I , Saml. arb. s. 564.)
Lopuksi lohduttaa Snellman vastustajiaan (m, m. taas Borga Tidningia) seuraavilla merkillisilla mietteilla: Hanen mielestaan on maan jakaminen pikku palstoihin ohimeneva toimenpide; kohta on maa jalleen joutuva rahamiesten kasiin. Kuitenkin on taten voi- tettu sen verta, etta maa talla valiri on ehtinyt tulla niin hyvasti viljellyksi kuin mahdoUista, jotenka se rahamiehenkin kasissa an- taa suurimman mahdollisen sadon, jonka asianhaaran myos tay- t y y enemman tai vahemman tulla paivapalkkalaisen hyvaksi. 1)
Tassa yhteydessa mainittakoon viela muutamia maanviljelysta koskevia Snellmanin kirjoituksia: Niittyjenkastelemisesta Suomessa (Saima n:ris 16 j a 17 v. 1844), Suomen viljanviennista (Saima 1844 n:o 15;, jossa han koettaa todistaa etta »ainoa vienti, joka voi tulla kysymykseen -on lisaantynyt siemenviljan vienti Vena- jalle j a Etela-Ruotsiin,» j a . kirjoitus Talousseuroista Suomessa
(Saima. 1845 I9)> jossa han kehottaa asiaa harras- tavia maanviljelijoita' perustamaan Suomen Talousseuran haara- osaston Kuopion laaniin. Mutta kun ei mitaan toimenpiteita mainitussa suhteessa kuulunut, Mlmestyy Saimaan uusi terveelli-
^) O m hemmansklyfning in fine B d I I I 560.
\
154 Th. Becker.
nen muistutus kirjoituksessa »henkinen viljelys j a maanviljelys* (n:o 24 V . 1845). Litteraturbladet'in ensi numerossa v. 1855 on huomiota herattava kirjoitus: »Talousseuroista Suomessa». Siina Snell- man m. m. koskettelee kysymysta korkeamman maanvilje- lysopiston perustamisesta j a huomauttaa, etta »niin hyvin talou- dellisista syista kuin terveellisen vuorovaikutuksen vuoksi olisi korkeakoulu maanviljelysopetusta varten sijoitettava yliopisto- kaupunkiin tahi sen laheisyyteen».
Merkillinen on myos kirjoitus: »Miten vuoroviljelys voidaan- yleisesti toimeenpanna Suomessax,. (Litteraturbladet 1855 n:o 4).
Karjanhoidon tarkeydesta meilla sanoo' han siina m. m.: loytyy todella paljon syita, jotka puolustavat otaksumista, etta karjan- hoito kannattaa Suomessa paremmin kuin maanviljelys, jos sita vaan jarkiperaisesti harjotetaan. Vaite synnytti sanomalehdissa ankaran polemiikin, josta huomaamme maininkeja viela niin myo-
haan kuin kesalla 1856.^) Kuinka suuren arvon Snellman kuiten- kin antaa maanviljelykselle, voimme paattaa esim. lauseista:
-maanviljelys on ja tuleekin olemaan maan hyvinvoinnin paalah- teena. Silla se on myoskin kansallisen itsenaisyyden liesi. Sen pohjalle voidaan kansallinen sivistys j a sen kehitys varmimmin perustaa.^)
Myoskin tulee meidan muistaa, mitenka suuri merkitys Snell-
•manilla on ollut Suomen Hypoteekkiyhdistysta perustettaessa j a myohemmin sen johtajana.^)
Maanviljelyksenkin kehit5.'s korkeammalle kannalle on kui- tenkin aivan mahdoton niinkauvan kuin kulkuneuvot ovat sellaisessa tilassa kuin ne ohvat viela viime vuosisadan keskivai- heilla. Elintarpeiden hinnat suuremmissa kaupungeissamme oli-
') K t s . lahemmin S a m l . arb. B d I V , nuotti sivuUa 7 0 1 . 2) S a m l . arb. B d V s. 114.
V r t . esim. T h . B e c k e r i n tutkielma Suomen Hypoteekkiyhdistyksen v a i - heista. Helsingissa 1903.
Piirteita jf. V. Snellmatiin kansantaloudellisista kirjoituksista. 155
vat kylla suhteettoman korkeat, mutta syysta, etta huonojen kul- kuneuvojen takia ainoastaan lahinna asuvat maalaiset voivat tuoda niita kaupunkiin; vahan kauvempana asuvain viljelysta esti edis- tymasta tuotteiden huono menekki. Voihan helposti ymmartaa, etta vaaditaan erinomaisia konjunktuureja, jotta vilja esim. kan- nattaisi 20 penikulman kuljetuksen sisamaasta rannikkokaupun- keihin. Tavallisissa oloissa nostaa sellainen kuljetus esim. rukiin hintaa 33:11a j a kauran 5o:lla prosentilla. J a jotakuinkin saman rasituksen alaisia ovat mnutkin maanviljelystuotteet. Onko kum- maa siis, ettei maanviljelyksemme niin ollen voi tyydyttaa edes maan tarpeita, j a kuitenkin voisi se helposti parempain kulku- neuvojen j a kehittyneempien viljelystapojen avulla ruveta tuot- tamaan paljon y l i mainitun maarankin, arvelee Snellman.
Sydamensa koko lammolla antautuukin han puoltamaan kulkuneuvojemme kehittamista. Meidan ei tarvitse muuta kuin luetella niiden runsassisaltoisten tutkielmain paallekirjoituksia, jotka heti pistavat silmaan, kun selailee esim. Saiman j a Litteratur- bladet'in vuosikertoja, niin arvaamme jotakuinkin mita arvo- kasta ne sisaltavat: Mita hyotya kanavista on Suomessa, Saimaan kanava on kohottava koko Suomen hyvinvointia, Miten Lansi-Suomen kauppa voi ' valittomasti hyotya Sai- ^ maan kanavasta. Han lopettaa sarjan vaitteella, etta' satama Saimaankanavan suussa tulee olemaan »satamana puolen Suo- men kaupalle» — »paljon tulee haviamaan j a unohdettavaksi siita mita ihmisten pikkumaisuus pitaa loistavana j a kiitosta ansaitse- vana, mutta tyo sellainen kuin tama on tyo, joka kautta vuosi- satojen kiitospuheitta on ylistava mestariansa» 1).
Mutta kun kaksitoista vuotta myohemmin lukee Snellmanin kirjoituksia kulkulaitoksistamme,. niin tuntuu siita kuin han
»tacite» olisi ollut taipuisa katumaan kanavainrakentamisintoaan
') K t s . k i r j . K a n a l e n mellan S a i m e n o c h hafvet. S a i m a v. 1844 n:o 13.
156 Th. Becker.
tahi ainaliin valmis tinlcimaan pois osan silloisesta innostukses- taan. Silla kun han Litteraturbladet'issa v. 1856 uneksii rauta- teiden tarpeellisuudesta j a niiden rakentamisesta j a vertailee nii- den etuja kanavain tuottamaan hyotyyn, niin ovat kanavat nyt hanen mielestaan meidan oioissamme melkein hyodyttomat. Silla lukuunottamatta sita tosiseikkaa, etta kanavarakennukset ainakin meille tulevat paljoa kalliimmiksi kuin rautatiec, ovat ne ainoas- taan osan vuotta noin 4 a 4 V2 kuukautta kayttokuntoiset ja l i - saksi siihen aikaan vuodesta, joka Suomessa on varsin vahan sopiva kuljetukselle yleensa, nim. rataskelin aikana. Tama asian- haara vaikuttaa naet erittain haitallisesti meidan tuotteittemme jo ennestaan huonoon menekkiin, silla jos tuottajalla on vaikeuk- sia tavaran nqarkkinoille saattamisesta heti. kun . se on valmis, niin vaaditaan hanelta suurempia kustannuspaaomia, jotka maa- tessaan kuolleina siksi kunnes vuodenaika sallii tavaran. myymi- sen tietysti vaan korottavat tuotteiden hintaa. Tama on sita huomattavampi seikka, kun otamme varteen hitaan tavarain- vaihdon meilla, pitkat luottotermiinat, korkean korkokannan-j. n. e.
Etusijassa siis rautateita, j a senkin vuoksi etta rautateiden kansansivistysta valittomasti korottava merkitys ei ole vahaksi arvattava. Mainittakoon vain esim. postinkuljetus, sahkolaitos j a matkustajaliikenne. — »Totisesti siis ei kansan, joka rakastaa tulevaisuuttaan, pitaisi olla kahden vaiheilla kun on kysymyk- sessa valinta rautatien j a kanavan valilla.»
Englannissa esimerkiksi ovat kanavat ja rautatiet rakenne- tut reiteille, joita myoten kauppa vanhastaan on kulkenut. Mutta Suomessa on Snellmanin mielesta, helpostiymmarretta vista syista, l) se tie katsottava parhaaksi, joka on lyhin j a joka tulee halvim- maksi j a 2) noudatettava sita periaatetta, etta rautatiehen sijoi- tettu paaoma on tulevaisuuden varalle kiinnitetty ^eika nykyajan tuotannon etuja silmalla pitaen; tulevat kulkuneuvot eivat ole ra- kennettavat nykyista paavientitavaraa, puutavaraa varten, syysta
Piirieita y. V. S?tellinanin hajisantaloiiaellisista kirjoituksista.
etta silla ei ole taattua tulevaisuutta, vaan maanviljelyksen j a teollisuuden tulevaisuuden hyvaksi.
Eraassa Litteraturbladet'in numerossa^) kasittelee Snellman lahemmin rautatiekysymysta seikkaperaisessa, kerrassaan ham- mastyttavan syvamietteisessa j a laajakatseisessa ehdotuksessa
»Suomen . rautatieverkosta».. Niin erittain mieltakiinnittavaa kuin mainittuun aaterikkaaseen ehdotukseen. olisikin tutustua, niin on seikkaperainen referaatti melkein turha, silla sen piirteet ovat kutakuinkin samat kuin nykyisen rautatiekartan, eika ainoas- taan semmoisena kuin' me sen tunnemme Tampereen—Porin j a rantaratoineen, vaan mika on merkillisempaaf; se on saanut ny- kyisen . muotonsa jotakuinkin siina jarjestyksessa kuin Snellman aikoinaan • ennusti. Systeemin johtava periaate, jota han kutsuu kansantaloudelliseksi,^) on: jarvien yhdistaminen mereen.
Siita on kylla hankaluuksia, etta valtio ryhtyy taloudellisiin yrityksiin omaan laskuunsa, arvelee Snellman, mutta niin toivot- tavaa kun olisikin yleiseen sivistykseen j a yleisen' hyvinvoinnin nopeampaan kasvamiseen nahden, etta rautatiehankkeet voitai- siin jattaa yksityisen yrittelijaisyyden varaan^), niin pettaisi sellainen toivo kuitenkin aivan varmaan. Paasyyna on yleinen p'aaomain puute*), joka kuitenkin valtiorautatiekj/symysta ratkaistaessa on siten autettavissa, etta esim. englantilaisille rahamiehille opetet- taisiin missa maailmanaaressa Suomi oikeastaan sijaitsee, milla kannalla Suomen valtiollinen asema j a valtiovaraston tila on, etta luoton vakuudeksi saataisiin saatyjen takuu j . n : e. Tiedetaan
V . 1856 n.-o 6. vrt. M . C h e v a l i e r >Jernvagar> (ruots.)
^) Vastakohdaksi n i m i m e r k k i — i u — n strateegiselle rautatiesuunnitelmalle, j o k a oli nahtavana Suomen V i r a l l i s e s s a lehdessa v. 1857.
K t s . kirj. Jernvagarne L i t t . b l . v. 1862 n:o 4, L i t t . b l . n:ris 3 — 5 v.
1863. Jernvagsfragan.
Juuri senvuoksi S n e l l m a n jo aikaisin herattaa meilla eloon k y s y m y k s e n kapearaiteisista rautateista, Morgonbladet 1877 n;ris 39 ja 40. O m tillgangarna for byggande af de nya statsjernvagarna.
158 Z. Ihnari Palmm.
nim., etta englantilaiselle raharunsaudelle esim. intialaiset j a turk- kilaiset valtiolainat ovat olleet tervetulleita kanavia rahatulvaa lieyentamaan — ja onhan vahemman otaksuttavaa, etta Suomen luotto ulkomailla ei olisi yhta hyva kuin esim. Turkin.
Asia, joka kuitenkin auttamattomasti lamautti Suomen luot- toakin ulkomaalla, oli kurjat rahaolomme. »Aina kun on puhe kansan taloudellisista tarpeista kohtaa kaikkialla tama vastus»
kirjoittaa Snellman 1861. Mutta vaikka han jo pelkastaan raha- reformin ratkaisulla olisikin pystyttanyt itselleen pysyvan muis- tomerkin Suomen historiassa j a niin paljon mielta kiinnittavaa kuin se meille tarjoisikin, taytyy kysymyksen selvittamisen jaada toiseen kertaan, silla se venyttaisi tutkielmaamme melkoisella l i - salla j a kuuluisi, joskin kansamme taloudellekin suuriarvoisena, kuitenkin .Snellmannin toimintaan finanssimiehena — j a siis ul- kopuolelle varsinaista ainettamme.
(Jatk.)
Suomen valtion opetusmenot kolmen vuosi- kymmenen aikana.
Kirjoittanut
L . Ilmari Palmen.
Jattilaisaskelin on Suomen kansallisvarallisuus viime vuosi- sadan aikana j a etenkin sen viime vuosikymmenien kuluessa kas- vanut. Uusia, ennen kayttamattomia tulolahteita on kansallemme avautunut, aikaisempia tulolahteita on voitu tekniikan, ammatti- taidon j a kansalaissivistyksen parantuessa ^nnen aavistamatto- massa maarassa hyvaksi kayttaa.
. Rinnan kansallisuusvarallisuuden kasvamisen kanssa j a osaksi taman edistamista varten on valtiolle avautunut uusia' tarpeita.
Suomen valtion opetusmenot kolmen mwsikymvmieji aikatta. 159
Esi-isiemme aikana sotalaitos, hallinto, osittainen opetus ylempia kansanluokkia varten seka puutteellinen oikeudenkaytto ynna muutamat muut tarpeet olivat ainoat, joitten tyydyttami- seen valtion taloudessa riitti varoja. Nykyaikainen sivistysvaltio ei tyydy nain yksinkertaiseen menosaantoon. Se pitaa valttamat- tomina sellaisia .suuria summia vaativia tarkoituksia, joista esi-isil- lamme ei ollut aavistustakaan; mainittakoon naista tarpeista vain rautateiden ynna muiden uudenaikaisten kulkuneuvojen rakenta- minen, erilaiset koyhain j a ' sairasten hoitoa koskevat laitokset, terveydenhoito seka kansanopetus.
Naiden moninaisten tarpeiden tyydyttaminen vaatii yba suurempia taloudellisia uhrauksia valtion piiolelta. Kaikkien si- vistysvaltioitten menotaloudessa onkin huomattavissa ennen aa- vistamaton, joskus monenkertainen menojen kasvu.
Tassa suhteessa ei Suomi ole missaan poikkeusasemassa.
Tyytyaksemme numeroihin lyhyelta ajalta, ovat Suomen vuotui- set valtiomenot kahdenkymmenen viime vuoden kuluessa- kasva- neet neljastakymmenesta miljoonasta sataan miljoonaan mark- kaan. Melkein kaikki menoluokat ovat tahan tulokseen myota- vaikuttaneet. Muutamia esimerkkeja mainitaksemme kahdenkym- menen viime vuoden ajalta, v. 1884—1904, ovat hallintome- not kasvaneet 7 miljoonasta 16 miljoonaan, oikeudenhoidon kah- desta neljaan. T a m a kasvu ei kuitenkaan nayta miltaan rautatie- rakennuksiin kaytettyjen menojen kasvuun verraten. Vuonna 1884 olivat kulkuneuvoihin kaytetyt valtiomenot 11,785,000, vuonna 1904 46,640,000 markkaa.
Eras ala maassamme, jolla myoskin on avautunut yha uu- sia tarpeita, on opetuslaitos. Taydellisemmat alkeiskoulut, pa- rempi teknillinen j a ammattiopetus ovat'kaikki jokseenkin myo- haan kehittyneet, kansanopetus on viime ajan lapsia. Mutta har- vaa valtion yllapitamaa laitosta tunnustetaan niin .tarkeaksi kuin opetuslaitosta.
\
l 6 o Z . Ilmari Palmen.
Opetuslaitoksen kasvaminen j a kehittyminen'on vaatinutja vaatii yha edelleen tuntuvia taloudellisia uhrauksia valtion puo- lelta. Naita taloudellisia uhrauksia, s. o. opetuslaitoksen yllapi- tamiseksi kaytettyja valtiomenoja, opetusmenoja, on aikomuksem- me seuraavassa kayda tarkastamaan.
Vaikka opetusmenoja valtiomenojen joukossa voitaisiin pi- taa yhtenaisena, muista menoista helposti erotettavissa olevana luokkana, mainitaan nama • menot Suomen valtion menosaan- noissa seka valtiotileissa useassa eri paikassa. Tahan on syyna se, etta kunkin opetushaaran menot tilitetaan sen hallintohaaran menojen joukossa, johon kuuluvan viraston hoitoon opetuslaitos kuuluu. Siten esim. pblyteknillisen opiston menot tilitetaan kauppa- ja teollisuustoimituskunnan alaisten hallintohaarain menojen jou- kossa, maanviljelysoppilaitosten menot maanviljelystoimituskunnan, Evon metsanhoito-opiston kamaritoimituskunnan alaisten hallinto- haarojen menojen joukossa j . n. e. — . S u u r i n osa. opetusmenoja esiintyy kuitenkin nykyisessa IX:nne3sa (aikaisemmin Vllmnessa) paaluokassa(»kirkollisasiaintoimituskuntaankohdistuvathaUintohaa- rat»). Tassa paaluokassa, jota myoskin voisi kutsua sivistysme- nojen luokaksi, esiintyvat paitsi opetusmenoja kirkon, tieteenja taiteen menot. Mutta senkautta etta mainitsemiemme. j a muiden ammattioppilaitosten menot 'ovat ulkopuolella tata paaluokkaa, emme tarkastamalla ainoastaan sita voi saada taydellista kasitysta kaikista opetusmenoista.
Tama tilitysjarjestelma vaikeuttaa jossakin maarin yleiskat- sauksen saami.sta maamme menoista opetuslaitoksen hyvaksi j a antaa aihetta siihen, etta jotkut erat valttamatta jaavat pois, j a etta jotkut voivat jaada huomaamatta.
Tassa yhteydessa lienee muuan huomautus paikallaan. K i r - kollisiin tarkoituksiin suoritettuja menoja voitanee kenties taval- laan pitaa opetusmenoihin kuuluvina. Nama summat jaavat kui- tenkin tassa katsauksessa huomioon ottamatta, kahdestakin syysta.
1
Stwmeji valtiojz opetusmenot kolmen vjiosikymmetien aikana. i 6 i
Ensiksikin sentahden, etta verrattomasti suurin osa kirkollisia kus- tannuksia; pappien palkkaus y. m. lepaa seurakuntain hartioilla j a siten joka tapauksessa jaisi pois tasta katsauksesta, joten yleis- kuva ei tulisi oikeaksi, seka toiseksi siita syysta, 'etta kirkko kui- tenkin on oma erikoisalansa, jyrkasti erotettu koululaitoksesta, tieteellisesta y. m. opetuksesta. '
Kirkollislaatuisena menona olemme sita paitse jattaneet pois ' lukkari- j a urkurikouluille suoritetun valtiogivustuksen.
Muutamat erat vankeinhoidon menoissa lahenevat myos ope- tusmenoja. Tama on laita etenkin sellaisen menon kuin alaikais- ten kasvatuslaitoksia varten myonnetyn maararahan. Ovathan Vuorelan, Koivulan y. ra. laitokset suorastaan opetustarkoitusta varten. Olosuhteiden pakosta olemme kuitenkin jattaneet taman- laatuiset menot huomioon ottamatta. Valtiotileista voimme nim.
ainoastaan uuden tilitysjarjestelman voimaanastumisen jalkeen, vuodesta 1901 asti,. erikseen nahda kustannukset alaikaisia rikok- sentekijoita varten yllapidetyista kasvatuslaitoksista; sita ennen ovat ne yhdessa vankeinhoidon kustannusten joukossa. Tileista nakyviin kustannuksiin sisaltyvat, paitse opetuskustannuksia, myos
elanto- y. m. runsaat kustannukset. J a jokainen myontanee, etta naitten opetusmenojen joukkoon lukeminen veisi meidat liian pit- kalle. V v . 1901 —1904 vaihtelevat menot alaikaisten kasvatuslai- toksista summien 139,000—221,000 valilla.
Venajalla oleskelevien suomalaisten opetustarvetta varten kaytetyt menot samoinkuin maararahat suomalaisten opiskele- mista-varten venalaisissa oppilaitoksissa kuten Pietarin kreikka- laiskatolisessa hengellisessa seminaarissa y. m. Pietarin oppilai- toksissa seka venalaisissa sotilaskouluissa olemme myoskin jatta- neet huomioon ottamatta. Esim. semmoista menoa, joka tarkoit- taa upseerien valmistamista Venajan armeijaan, ei mielestamme voi kutsua suomalaiseksi opetusmenoksi, vaan taylyy sita pitaa kokonaan poliitisena, Suomen j a Venajan keskinaisen suhteen aiheuttamana.
L , Ilmari Palmen,
Eras toinenkin poliitinen menomaara ansaitsee mainitse- mista. Kuten tunnettu, ovat viime vuosien olot tuoneet mukanaan sen, etta on maaratty huomattavia rahamaaria stipendeiksi vena- jankielen oppimista varten. Nama menot olemme myoskin jatta- neet pois, pitaen niitakin poliitisina eikii varsinaisina opetusme- noina. Menosaannossakaan ne eivat ole IXmnessa paaluo- kassa, vaan XlVmnessa, sekalaisten yleisten menojen joukossa. — Mainittakoon kuitenkin, etta v u o c i e n 1 9 C J 4 menosaannossa tata tarkoitusta vaiten oli varattu 112,000. markkaa.
Nykyaan ylimaaraisessa menosaannSssa olevat menot j a niiden kaltaiset olemme myoskin, mikali mahdollista, jattaneet pois. Tama katsaus tarkoittaa nimittain etupaassa joka vuosi uu- distuvia yllapitokustannuksia j a niiden joukkoon tamanlaatuisia kustannuksia ei voida lukea. . Sitapaitsi ovat nama kustannukset usein, esim. koulurakennuksia hankittaessa, enemman paaoman- sijoituksen kuin varsinaisen menon luontoisia.
Sitavastoin olemme katsoneet olevan syyta opetuskustan- nusten joukkoon laskea sellaisen puoli-hallinnollisen menon kuin kustannukset kouluylihallituksesta, samoinkuin menoluokan: »maan- viljelysinsindorit, agronoomit, neuvojat, meijerikonsulentit y. m.»
Etenkin viimemainitusta menoluokasta voinee ilmestya eroavia mielipiteita; me olemme. ratkaisevana seikkana pitaneet sita, etta tama meno ainakin hyvin suureksi osaksi on opetustarkoitusta varten suoritettu.
Yleiskatsauksen saamiseksi olemme eri paaluokista koon- neet yhteen opetustarkoituksia varten kaytetyt menot seka jar- jestaneet ne suurempiin samanlaatuisiin ryhmiin. Koskei aika- kauskirjan rajoitettu tila salli julkaista taydellista tilia opetusme- noista koko ajalta 1876—1904, taytyy meidan tyytya keskimaa- raisiin numeroihin. Ja koska valtio-varainhoitokauden pituus talla ajalla on vaihdellut, olemme pitaneet parhaimpana laskea keski- maaran viisivuotiskausittain. Samoin olemme tassa seka muuallakin
Suomen valtion opetusmenot kolmen miosiiytnmejietz aikajia. i 6 s
seuraavassa tyytyneet taysiiu .tuliansiin marklcoiliin. — Seuraa- vassa taulussa siis naemme summittaisen opetustilin ajalta 1876—1904I).
W ?• S B
>
3 3
>S 1^ ;^
c ; 2. » S 3 a r £ 5
3
^ r
o
& 3-
8"
S i i . C ',4- K" M C p
§ 9 £. "
5" p o 3 a. 3 o
to 3 to 00
to 0 to
OJ 00 a. m 00 _to
0 0 " r '0 "0 0 "0
0 0 0 0 0 0
0 0 0 0 0 0
3 „
N to 00 OS
00 to 00 Ln 00 OS
.-4 _to to a . 00
o
"o OS o o
00 00 0 o o o o o 00 M OS
H » ?
00 CO w M
0 00 vo 00
„oo P so so
"0 "0 0 0 "0 b "0
0 0 0 0 0 0 0
0 0 0 0 0 0 0
00 00
"o o o
00 M to
"o o o
3 JO 00
M w <b 00 SO OS
-g; SO to 00 4^ 4^ so 1
00 .^ M so 00 0 to OS w so 1
"0 b b b b b b b b •Q b so i-(
0 0 0 0 0 0 0 0 § i-(
so §
0
°
0 0 0 0 0 0 0 0 0so i-(
w 00 §
to to w b
00 ? so OS OS 00
so OJ ? OS P so T
b 0 "0 0 b 0 b 0 0 0 b 0 b 0 b 0 b 0 b 0 b 0 b 0 0 1
.0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0
I
so
•I
I
I
i
I
^) K u t e n j o aikaisemmin viittasin, ovat tiedot saadut valtiovaraintoimitus- k u n n a n siiadyille antamista kertomuksista, vuodelta 1904 raenosaannosta.
Joskus muuUoinkin olen kayttanyt menosaantoa s e k a ' parissa paikassa i n - terpolatsionin kautta tayttanyt a u k k o j a .
164 L . Ilmari Palmen.
Edellaolevasta taulusta huomaamme, etta opetusmenojen eri haaroista useimmat ovat saannollisesti nousseet. • Nain ollen on myoskin yhteensa kaikkiin opetustarkoituksiin kaytetty maara ripeasti noussut. E r i viisivuotiskausina kaytettiin yhteensa kaik- kiin opetusmenoihin keskimaarin vuodessa:
Viisivuotiskautena 1876— 8 0 ^ — 3,217,000 markkaa
» 1 8 8 1 — 85 — 4,075,000 »
» ^ 1886— 90 — 5,547,000 »
» . 1 8 9 1 — 95 — 6,673,000 »
» 1896—1900 — 8,681,000 » Nelivuotiskautena 1 9 0 1 — 04 — 12,295,000 »
Vuonna 1904 opetustarkoituksiin kaytetty summa nousi — huolimatta siita, etta kadettikoulun meno oli 200,000 mkaa pie- nempi kuin edellisena vuonna •— 13,100,000 mkaan. Valtion vuosittain opetustarkoituksiin kayttama summa on siis aikana
1876 —1904 kasvanut enemman kuin nelinkertaiseksi. Todellakin varsin kaunis tulos vahemmassa kuin kolmessa vuosikymme- nessa!
E r i opetustarkoitusten menot eivat kuitenkaan samassa suh- teessa ole kantaneet korttansa tahan kasvuun.
Emme talla tarkoita kadettikoulua, jonka menojen suureen vahennykseen syyt, kuten tunnettu, ovat satunnaista poliitista laatua (v. 1904 olivat kadettikoulun varsinaiset menot meno- saannon mukaan 30,000 markkaa, johon kuitenkin tulee l i - saksi sen' entiselle opettajakunnalle lakkautuspalkkoina j a elak- keina maksetut summat). Nykyaikana emme yleensa missaan ta- paa esimerkkia siita, etta sotilaallisia j a puohsotilaallisia kustan- nuksia vahennettaisiin. J a voinemme olettaa, etta ennemmin tai myohemmin entisen kadettikoulun kustannuksia vastaavaan so- tilaalliseen opetukseen kaytettava era meillakin saa sijan valtiome- nojen joukossa.
Stiomen valtion opetusmenot kolmen vuosikymmenen aikana. i 6 s
Muihinkin tarkoituksiin kaytetyt menot ovat kasvaneet eri- laisella nopeudella.
T a m a on laita kahden mita tarkeimman opetusalan kustan- nusten. Tarkoitamme alkeisopetusta j a kansakoululaitosta. Nait- ten opetushaarojen kustannusten suhde nakyy seuraavasta ver- tauksesta:*)
Alkeisopetuksen menot.
1876 1,202,000 Smk.
1881 1,416,000 » 1886 2,130,000 » 1891 2,458,000 » 1896 2,734,000 » 1901 3,279,000 » 1904 4,174,000 »
Kansakoulumenot.
577,000 Smk.
753,000 » 1,137,000 . » 1,458,000 » 2,313,000 » 3,467,000 » 4,453,000 » Alkeisoppilaitosten kustannukset eivat suinkaan ole vahen- tyneet, vaan painvastoin ovat ne saannollisesti j a huomattavassa maarassa kasvaneet. Mutta kansakoulumenojen kasvuun verraten nayttaa tama kasvu vahaiselta. Aikana, jota katsauksemme kos- kee, ovat alkeiskoulujen yllapitoon kaytetyt kustannukset kasva- neet hieman enemman kuin kolminkertaisiksi, kansakoululaitok- sen yllapitoon kaytetyt taas kahdeksankertaisiksi. K u n valtio v.
1876 kansakoulujen yllapitoon uhrasi vahemman kuin puolet siita summasta, minka alkeisoppilaitokset maksoivat, ovat naitten mo- lempien sivistyslajien kustannukset 20 vuotta myohemmin joten- kin yhtasuuret; j a nyt on kansanopetuslaitos ehtinyt huomatta- vasti edelle. Jos viela lisaksi otamme lukuun sen tosin pienen summan, jolla valtio avustaa kansanopistoja, on ero viela suu- rempi.
* ) Ansaitsee mainitsemista, etta kansakoulumenojen joukkoon olen lukenut aikaisemmin esiintyvan eran uSunnuntai- j a iltakoulut> w . 1 8 7 6 — 8 6 keskimaarin n. '20,000 m a r k k a a vuodessa, v v . 1 8 8 7 — 1 8 9 0 n. 8,000 m a r k k a a .
L . Ihnari Pahnen
Muittenkin menoerain kasvua tarkastellessa huomaa omi- tuista eriiaisuutta. Taman erilaisen kasvun valaisemiseksi pyy- damme seuraavassa taulussa esittaa, kuinka suuri osa (prosen- teissa lausuttuina) kukin menoluokka on kaikkiin opetusmenoihin kysymyksessaolevana viisivuotiskautena kaytetysta maarasta.
Eras huomautus taytyy meidan kuitenkin sita ennen tehda.
K u n jotkut suuret erat ovat siina maarin ja niin nopeasti kasva- neet, kuten maassamme esim. kansakoulumenot, voi ' tallai- nen taulu, joka osoittaa eri menoerain osaa kokonaisuudesta, joh- taa vaariin tuloksiin. Jos nim. yksipuolisesti tarkastaa ainoas- taan jonkun • eran suhteellista maaraa, voipi luulla nakevansa taan- tumista siella, missa todellisuudessa on tapahtunut edistys. T a m a naennainen taantuminen riippuu ainoastaan muitten menoluok- kain nopeasta kohoamisesta. Olisi tarpeetonta maan varojen tuh- lausta, jos valtio koettaisi korottaa sellaisen alan kustannuksia, josta jo aikaisemmin on hyvin huolta pidetty, kilpaa uuden, vasta ensi kertaa tyydytettavan tarpeen kanssa.
Taman huomautuksen olemme tehneet sentahden, ettei joku lukija, nahdessaan-seuraavassa taulussa jonkun luokan osottavan vahenevaa suhteellista maaraa, huuhdahtaisi: Kuinka ei nain tar- keaan tarkoitukseen enaa myonneta varoja yhta auliisti kuin ennen.
Kaannamme siis seuraavassa taulussa, huomiomme eri me- noerain suhteelliseen merkitykseen. E r i viisivuotiskausina on vuosittain keskimaarin allamainittu osa opetusmenoista tuUut kunkin opetushaaran osalle.
Suomen valtion opetusmenot kolmen vnosikymmenen aikana. 167
, E7-i menoerdt prosenteissa kokonaismddrdstd..
1876—80 1881-85 i8S6—go 1891-95 i8g6—1900 tgoi—04
yiiopisto i 6 , 8 2 I S , 0 6 I S , " 12,31 IO,42 8,46 Koululaitoksen ylihallitus . 2,36 2,19 1,60 1,65 1,65 1,47 Alkeisopetus 39,66 4 0 , 6 2 41,83 38,73 34,16 30,65 Kansakoululaitos . . . . 17,43 21,3 22,95 25,50 31,69 32,13
• 0,05 0,46 0,54 Aistivialliskoulut . . . . 2,38 2,0 1,67 2,83 3,86 4,03 T e k n i U i n e n opetus 3,86 3.77 2,59 2,09 1,83 1,71 Ammattiopetus (Teollisuus- k a -
sityo-, kauppa-, j a meijerikoulut) 2,0 2,02' 4,0 5.04 4,90 4,55 Maanviljelysinsinoorit, agronoo-
mit, konsulentit y. m . . . 1,30 1,20 1,10 1,40 1,31 1,43 Maanviljelysoppilaitokset, mei-
j e r i - j a karjanhoitajakoulut y. m. 6,24- 5,23 5,51 5,24 5,70 12,88 E v o n metsaopisto y. m. . 0,69 0,66 0,4S 0,55 0,47 0,40 7,38 5>84 7,17 4,61 3,57 1,74
Parin tassa taulussa esiintyvan menoeran kehitys osoittaa selvasti, kuinka suuren erehdyksen voisi tehda, jos jonkun me- noeran suhteellisesta alenemisesta paattaisi, etta taantumus meno- eran edustamalla alalia on tapahtunut.
Huomautan vain taulussa ensimaisena olevaa menoluokkaa,.
korkeamman tieteellisen opetuksen osaksi lankeavia menoja.
Sill'aikaa kuin yliopiston yllapitamiseksi kaytetyt kustannukset ovat nousseet puolesta miljoonasta miljoonaan, on nousu muissa luokissa ollut niin ripea, etta nama kustannukset, ensimaisena viisivuotiskautena oltuaan lahes 16 .prosenttia opetusmenoista, nyt ovat puolet siita, 8 prosenttia. Selvempaa todistusta suhteel- lisesta taantumisesta jollakin alalia,- jolla sita vastoin itse asiassa on tapahtunut edistys, tuskin voisimme saada.
Mita sitten tulee toisella sijalla taulussa ole vaan ryhmaan,.
i 6 8 L . Ihnari Pahnen.
kouluylihallituksen kustannuksiin, niin ansaitsee huomiota seikka, etta tama hallintokustannuksia opetusalalla edustava menoera ai- kana 1876—1904 ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin muut
•opetusmenot, vaan on suhteellisesti huomattavassa maarassa pie- nentynyt. Jos naita kustannuksia tarkastaa 20 viimeisina vuotena, ansaitsee huomiota, etta 1890- luvulla hallintokustannusten suh- teellinen merkitys oli suurin, j a etta ne varainhoitokautena 1901
— 0 4 , siis aikana, jona muut hallintomenot huimaavaa vauhtia ovat kohonneet, painvastoin ovat hieman alentuneet. Koska sel- laiset opetuskustannukset kuin kouluylihallituksen menot ainoas- taan valillisesti tulevat opetuksen hyvaksi, on erittain ilahdutta- va huomio, etta voidaan tulla toimeen suhteellisesti vahemmilla summilla tallaisiin tarkoituksiin.
Teknillinen opetus (Polyteknillinen opisto seka, vv. 1876—
1887 teknilliset realikoulut), johonka kaytetyt kustannukset var- sin hitaasti nousevat, tassa suhteellisessa katsauksessa varsin tun- tuvasti alenee. E n s i katsauksella tama ilmio tuntuu odottamat- tomalta, mutta tarkastettuna yhdessa ammattiopetuksen kehityk- sen kanssa, on se ymmarrettavissa. Juuri vuotta ennen, kuin teknilliset realikoulut lakkaavat, ryhtyvat toimintaan ripeasti kehit- tyvat teollisuuskoulut, joitten kustannuksia edempana olemme tilaisuudessa lahemmin tarkastamaan.
Se seikka, etta sota-opetuksen suhteellinen merkitys — vie- lapa kokonaan lukuunottamatta aikaa 1901—1904 — on saan- nollisesti pienentynyt, ei voine herattaa paheksumista kenessa- kaan rauhallisessa kansalaisessa.
Mita tulee alkeiskoulujen j a kansanopetuksen keskinaiseen suhteeseen, osottavat asken esitetyt prosenttiluvut todeksi sen kuvan kansakoululaitoksen kasvavasta merkityksesta, jonka edella olen antanut. K u n kasittelynalaisen ajan alussa hieman enem- man kuin kolmas osa opetustarkoituksiin kaytetyista menoista tuli alkeiskoulujen osalle, on tama maara nyt huomattavasti pie-
Stiomen valtion opetusmenot kolmen vuosikymmenen aikana. 169
riempi; kansanopetus on anastanut korkeamman opetuksen pai- kan. Jos viela lisaksi otamme huomioon yliopiston yllapitami- seksi kaytettyjen kustannusten varsin suuren suhteellisen alene- misen, huomaamme, etta korkeamman opetuksen j a alkeisopetuk- sen suhde tana aikana on huomattavasti muuttunut. Paremman yleiskatsauksen saamiseksi eri tarkoituksia varten annetusta ope- tuksesta olemme, jattamalla pois kouluylihallituksen, kadettikou- lun j a aistivialliskoulujen menot, ryhmittaneet jalella olevat luo- kat, ahtaammassa merkityksessa opetusmenot, kolmeen paaluok- kaan, silmallapitaen sita, mita yhteiskunnallista tyohaaraa varten opetus tapahtuu. Yhteen luokkaan laskemme silloin varsinaista sivistynytta luokkaa koskevat opetusmenot, yliopiston ja alkeis- koulujen menot, toiseen kansanopetuksen (kansakoululaitoksen j a kansanopistojen) menot, kolmanteen luokkaan »erikoisopetuksen», eli kaikki ammattisivistysta tarkoittavat menot (teknillisen ope- tuksen, ammattiopetuksen, maanviljelysopetuksen, maanviljelys- neuvojat seka metsanhoito-opetuksen.)
Naihin tarkoituksiin on eri viisivuotiskausina kaytetty kes- kimaarin seuraavat summat vuodessa: 1
Yiiopisto j a alkeisopetus.
1876—80 1,870,000 mk 1881—85 2,259,000 » 1886—90 3,041,000 » 1891—95 3,405,000 » 1896—1900 3,855,000 » I 9 O I—0 4 4,810,000 »
Kansanopetus.
578,000 mk 866,600 » 1,273,000 » 1,704,000 » 2,782,000 » 4,016,000 »
Erikoisopetus.
467,000 mk 525,000 » 764,000 » 957,000 » 1,228,000 » 2,579,000 » Yhteensa ovat nama »varsinaiset opetusmenot* nousseet keskimaarin seuraaviin summiin:
viisivuotiskautena 1875-—1880 ' — 2,915,000 mk
» 1881—1885 — 3,650,000 »
I 7 0 L . Ilmari Palmen.
viisivuotiskautena 1 8 8 6 — 1 8 9 0 — 5 , 0 7 8 , 0 0 0 mk
» 1 8 9 1 — 1 8 9 5 — 6 , 0 6 6 , 0 0 0 »
» 1 8 9 6 — 1 9 0 0 — 7 , 8 6 5 , 0 0 0 »
nelivuotiskautena 1 9 0 1 — 1 9 0 4 — 1 1 , 4 0 5 , 0 0 0 »
Prosenteissa koko »varsinaisten opetusmenojen* maarasta tekevat edellamainitut ryhmat:
Yiiopisto j a ^ alkeisopetus. Kansanopetus. Erikoisopetus.
1 8 7 6 — 1 8 8 0 6 4 , 1 5 0 / 0 1 9 , 8 3 « / o - 1 6 , 0 2 % 1 8 8 1 — 1 8 8 5 6 1 , 8 9 » 2 3 , 7 3 » 1 4 , 3 8 » 1 8 8 6 — 1 8 9 0 5 9 , 8 9 » 2 5 , 0 7 » 1 5 , 0 4 » 1 8 9 I — 1 8 9 5 5 6 , 1 3 » 2 8 , 0 9 » 1 5 , 7 8 » 1 8 9 6 — 1 9 0 0 4 9 , 0 2 » 3 5 , 3 7 » 1 5 , 6 ! » I 9 O I — 1 9 0 4 4 2 , 1 8 » 3 5 , 2 1 » 2 2 , 6 1 »
»Erikoisopetus» on viime nelivuotiskauteen asti saanut osak- seen yhta suuren osan naita menoja; viime aikoina on taman opetuksen merkitys suuresti kasvanut.
Erittain selvasti nakyy korkeamman opetuksen ja kansanopetuk- sen kustannusten kasvun erilaisuus naista tauluista. Kumpaankin on, kuten jo olen huomauttanut, valtio yha enemman uhrannut varoja;
1 8 8 0 luvulla olivat ylemman opetuksen kustannukset lahes ^/s varsinaisista opetusmenoista, kansanopetuksen ainoastaan ^/b.
Korkeamman opetuksen kustannusten aletessa Vgran, ovat kan- sanopetuksen kustannukset kasvaneet kolmanteen osaan opetus- menoista. J a kuitenkin on huomattava, etta kunnat suorittavat osan kansakoululaitoksen kustannuksia.
Lienee huvittavaa tutustua siihen, mitka erityiset menoerat ovat aiheuttaneet suurimman nousun erassa »kansakoulumenot*.
Kansakoulukustannukset jakaantuvat seuraaviin tarkoituksiin:
Stiomen valtion opetusmenot kolnmi vuosikymmenen aikana. 171
Seminaarit.
liyS-—1880 245,000 mk 1881 —1885 364,000 » 1886—1800 389,900 » 18.91—1895 405,000 » 1896—1900 507,000 » 1901-—1904 761,000 »
ICansakoulu- tarkastus.
26,000 mk 40,000 •»
58,000 » 131,000 »
Kansakoulujen valtioavustus.
E r i t y i s i a me- noja.*)
300,000 mk 33,000 mk 452,000
801,000 1,233,000 2,060,000 2,849,000
51,000 » 56,000 » 57,000 » 117,000 » 209,000 » Mita tulee naista luokista viimeiseen, »erityisiin kansakou- lumenoihin» niin voi sen vaihteleva kasvu olla satunnaista laatua;
on varsin mahdollista, etta jonakin vuonna tassa ryhmassa on tilitetty menoja, jotka muuten on luettu ylimaaraisten valtiome- nojen joukkoon j a sentahden tassa katsauksessa jaaneet syrjaan.
Kansakoulutarkastuksen menoluokka on myoskin verrattuna kaik- kiin kansakoulumenoihin siksi pieni, etta sen epasaannollinen kasvu voi riippua satunnaisista seikoista.
Seminaarien kustannusten vuotuinen kasvu on myoskin joten- kin epasaannollinen. Suurin, lO.^/o, edellisen viisivuotiskauden keskimaarasta on se ollut vv. 1881—85, jolloin pari uutta semi- naaria perustettiin j a entisten menosaantoja korotettiin, seka vv.
[901—04.
Tarkeimman osan valtion suorittamia kansakoulukustannuk- sia muodostaa kuitenkin valtion kansakoulujen kannattami- seksi kunnille maksama avustus. Kuten naemme on se 300,000 mksta kasvanut 2,85o,ooo:en, eh, jos otamme vuoden 1904 maa- rarahan vertauskohdaksi 3,295,000 mkaan. Taman menoeran tarkeyteen nahden lienee syyta ottaa sen kasvu lahemmin tar- kastettavaksi.
• * ) Meno sunnuntai- j a iltakoulut, josta aikaisemmin olen 'maininnut, on luettu erityisten menojen joukkoon.
172 L. Ilmari Palmen.
Tarkkaa vertailua vaikeuttaa se seikka, ettemme ole voi- neet tahan katsaukseen ottaa mukaan nyt kuluvaa vuotta, jolloin opetusmenot yleensa ovat ainakin yhtasuuret kuin v. 1 9 0 4 . Jos katsomme voivamme olettaa, etta kansakoulujen valtioavustus tulee tana vuonna kasvamaan samassa suhteessa kuin se on kas- vanut aikana 1 9 0 1 — 1 9 0 4 , niin se vuosittain eri viisivuotiskau- sina on kasvanut (prosenteissa edellisen viisivuotiskauden keski- maarasta:)
- 1 8 8 1 — 1 8 8 5 — 9 i 8 V o 1 8 8 6 — 1 8 9 0 — 1 5, 4 » 1 8 9 1 — 1 8 9 s — 1 0, 8 » ' 1 8 9 6 — 1 9 0 0 — 1 3, 4 » 1 9 0 1 — 1 9 0 5 — 1 1 , 2 »
Viimeisten 2 5 vuoden kuluessa on siis valtion kansakoulu- jen kannattamiseksi myontama maara kasvanut noin 1 2 0/0 vuodessa. Suurta j a tasaista kehitysta osottavat nama luvut.
Naitten menojen korvaamiseen eivat vakinaiset valtiotulot ole riittaneet, vaan ovat saadyt 'suostunnan kautta osottaneet niihin varoja.
V . 1 8 7 6 maksettiin kaikki kansakoulukustannukset seka kansakouluhallinnon osa kouluylihallituksen kustannuksia suostun- tavaroista. Pari vuotta myohemmin siirtyi tamakin osa koulu- ylihallituksen kustannuksia valtiorahaston kannettavaksi. Muut kansakoulumenot jaivat joksikin aikaa suostuntavaroilla suoritet- taviksi, kunnes vuodesta 1 8 8 4 asti kustannukset seminaareista suoritetaan valtiorahastosta. Nykyaan suoritetaan valtiorahastosta kaikki muut kansakoulumenot, paitsi kansakoulujen valtioavustus seka muutamat pienenlaiset erityisten menojen joukkoon luetut menot, jotka maksetaan suostuntavaroista. Kuten edellisesta olem-
Suomen valtion opetusmenot kolmen vtiosikymmenen aikana. 173
me nahneet, on kansakoulujen valtioavustus verrattomasti suu- rin era kansakoulukustannuksissa.
Palaamme jalleen alkeiskouluihin. Naita koskevassa maa- rarahassa tapaamme, paitsi valtionkoulujen kustannuksia, varsin huomattavan eran »apumaksuja yksityiskouluille.» Kuten tunnet- tua, oli 1870 j a 1880 luvuilla silloinen kotimainen hallitus hyvin vastahakoinen tyydyttamaan maamme suomalaisen vaeston sivis- tystarvetta; vanhemmat, jotka'tahtoivat lapsilleen antaa suomen- kielista opetusta, olivat pakotetut yllapitamaan yksityiskouluja.
Myohemminkin nauttivat yksityiskoulut paljon suosiota. E r i viisi- vuotiskausina on yksityiskouluille keskimaarin vuodessa myon- netty avustusta:
"/o k o k o alkeis- S m k a a opetus-maarasta.
1876—1880 99,oco 7,35 I 8 8 I — 1 8 8 5 228,000 13,82 1886—1890 316,000 13,63 I 8 9 I — 1 8 9 5 341,000 13,20
"1896—1900 546,000 18,47 I 9 0 I — 1 9 0 4 841,000 22,32
Aikana 1881—1895 absoluutisissa summissa tavattava pai- kallaan pysyminen j a suhteellista maaraa osottavissa luvuissa huomattava taantuminen riippuvat suomalaisista yksityiskouluista, jotka tana aikana siirtyivat valtionkoulujen luokkaan. "Viime aikoina huomattavissa oleva kasvu riippuu yhteiskasvatuksen aatteen voittamasta alasta.
Nykyaan maksavat yksityiskoulut valtiolle lahes kolmannen osan siita, minka valtion alkeiskoulut maksavat. Yksityiskoulu- jen merkitys on kuitenkin paljon suurempi kuin kolmas osa val- tionkoulujen merkityksesta; 'suurimman osan niitten kustannuksia suorittavat kannattajat j a kasvattajat.
174 L . Ilmari Palmen.
Olemme edellisessa yksityiskohdittaiii tarkastaneet kah- den suuren opetuslajin, korkeamman opetuksen j a kansanope- tuksen, vaatimia kustannuksia. Jaljella on kolmas luokka, jota olemme kutsuneet erikoisopetukseksi. Koska tassa luokassa esiin- tyvat menot tyydyttavat erittain tarkeita yhteiskunnallisia ope- tustarpeita, lienee syyta ottaa ne lahemmin tarkasteltaviksi.
Luokkaan »Erikoisopetus* luettuihin eri opetustarkoituksiin kaytetyt summat esiintyvat seuraavassa taulussa.
CO o 00 N 00 4^
J-" - T Co
"b b b b b b
o o o o o o
o
°
o o o o o oCo w
Co ca so 00 0^ .p. Cn O CO cn c> o CO SO
"b b b b o b b
o o o o o o o
o o o o o o
°
os g g g w
a- a • o
I
01 o
r i
CO b
8 b
so b o o
b 00 o o
o o so
.1^
b
4^
b o o
4^ SO CO b o o
cn w
O O O
jjs b
o o o
CO K CO b o o
OS i
00 00 OS
I
so
I
I
I I
a':
Suomen valtion opettismenot kolmen vttosikymmenen aika?ia. 175
Erikoisopetuksen eri haarain suliteellinen merkitys esiintyy seuraavassa taulussa, joka on laadittu samojen perusteiden mu- kaan kuin vastaava kaikkia opetusmenoja koskeva taulu si-
vuUa 167.
Eri menoerdt prosenteissa kokonaismddrdstd nErikoisopetusy.
1876—80 188I—85 1886—90 1891—95 1895—1900 190I—04
2 7 , 4 1 29,14 l 8 , 8 5 14,52 12,95 8,15 IO,60 15,92 15,68 9,03
Kasityokoulut 3,01 4,18 4,40 3,72
Kauppaoppilaitokset . . . . 1,49 1,91 4,84 6,27 6,19 4,3 8 12,63 13,71 IO,60 8,88 7,90 4,58 Maanviljelysneuvqjat . . . . 9,21 9,71 7,98 9,72 9,29 6,86 44,33 •40,39 40,0 6 36,64 40,25 61,38 4,93 5,14 4,0 6 3,87 3,34 1,90
Huomaamme, etta menoluokka erikoisopetus aikana 1876
— 1 9 0 0 on noussut varsin huomattavasti, melkein kolmikertai- seksi. Tama vastaa noin 8 7o:ii vuotuista kasvua. Mutta paljon suurempi on kasvu neljan viime vuoden kuluessa ollut, tassa lyhyessa ajassa on menoluokka kasvanut enemman kuin kahdenkertaiseksi, .s. o. 26 % vuodessa. Eraan seikan, joka todel- lisuudessa vahentaa tata kasvua tulen seuraavassa mainitsemaan.
Suurimman osan tasta suuresta kasvusta on maanviljelys- oppilaitosten maararaha vaikuttanut. Oltuaan v. 1900 562,000 markkaa, oli se viime vuonna 1,480,000 markkaa, ollen siisnel- jassa vuodessa kasvanut melkein kolmenkertaiseksi. Nain suuri
ei varsinaisesti maanviljelysopetukseen kaytetyn summan kasvu kuitenkaan ole, osa riippuu eraasta kirjanpitokysymyksesta. V v . 1901 — 1 9 0 4 olemme maanviljelysopetuksen menoihin laskeneet
176 L . Ilmari Palmen.
maanviljelysopistojen j a koulujen tilain tuottamat menot, jotka epailematta taytyy laskea kuuluvan maanviljelysopetus- menoihin.
Menosaannossa ovatkin nama menot nykyaan X:nnen paaluo- kan IVmnessaluvussa, joka kasittaa maanviljelysoppilaitosten menot.
Tileissa aikana ennen tilireformia ei naita menoja erikseen mai- nita. Summat, jotka taman johdosta ajalta ennen vuotta 1901 ovat jaaneet katsauksestamme syrjaan, nousevat useaan sataan- tuhanteen markkaan; esim. v. 1904 olivat maanviljelysoppilai- tosten tilain yllapitokustannukset noin 600,000 markkaa.
Tama maanviljelysoppilaitosten menojen suuri kasvaminen saa. aikaan sen, etta kaikki muut erikoisopetuksen menoerat aikana 1901—1904 suhteellisesti alenevat. Kuten absoluutisista summista nakyy, on tama aleneminen kaikissa luokissa naennainen.
Viittasin aikaisemmin toisessa yhteydessa teknillisen ope- tuksen kustannusten alenemiseen, samaan aikaan jolloin ammat- tiopetuksen kustannukset tuntuvasti kasvavat. Naemme naista katsauksista, etta 1880-luvun keskivaiheilla j a 1890-luvulla, jolloin teknillisen opetuksen kustannukset seka absoluutisesti etta prosentittain vahenevat, syntyy uusia oppilaitoksia, teolli- suuskouluja, joitten kiistannukset enemman kuin korvaavat tek- nillisen opetuksen kustannuksissa huomattavan vahenemisen.
Enemman kustannuksia vaativa ammattiopetus on, kuten naemme, osittain kehittynyt sangen myohaan. Paitsi teollisuus- kouluja tapaamme maararahoja kasityokouluille vasta kahdeksan- kymmenenluvun jalkimaisella puoliskolla. Kauppaoppilaitostenkin naaararahat ovat aikaisemmin jotenkin mitattomia. 'Ainoa laji varsinaista ammattiopetusta, johon aikaisemminkin pantiin huo- miota, oli merenkulkuopetus; merikoulujen maararaha on varsin huomattava jo aikana 1876—1880, siksi huomattava, etta se koko kasittelemamme ajan kuluessa on kasvanut ainoastaan kaksin- kertaiseksi. Muihin menoluokkiin verraten ei tallainen kasvu ole erittain suuri.
Suamen valtion opetusmenot kolmen vuosikytnmenen aikana. 177
Olemme edellisessa tarkastaneet niita eri opetustarkoituksia, joita valtio taloudellisilla uhrauksilla yllapitaa. Olemme nahneet, etta varsin suuria summia valtio katsoo voivansa uhrata opetus- toimintaan. Kaikista valtiomenoista on opetustarkoituksiin kay-
tetty keskimaarin:
1 8 8 1 - - - 1 8 8 5 noin 1 0 "/o
1 8 8 6 — 1 8 9 0 . » 1 2 >;
1 8 9 1 — 1 8 9 s » 1 3 » 1 8 9 6 — 1 9 0 0 » 1 5 » 1 9 0 1 — - 1 9 0 4 » 1 4 »
Opetustarkoituksiin kaytetyt menot ovat siis saaneet yha suuremman sijan valtion menojen joukossa.
E r i viisivuotiskausina on opetusmenojen keskimaarainen kasvu vuodessa ollut:
1 8 8 1 — 1 8 8 5 4 , 5 0/0 1 8 8 6 — 1 8 9 0 7,2 » 1 8 9 1 — 1 8 9 5 4 , 1 » 1 8 9 6 — 1 9 0 0 2 , 9 » ' 1 9 0 1 — 1 9 0 4 8 , 3 »
Suuri on, kuten naemme, tama kasvu ollut. Joku kysynee:
kuinka on koyhalla maalla varaa tallaiseen. Jokaisen yksityisen tulee koettaa supistaa menonsa, tulla toimeen vahalla. E i k o ole sama valtion v e l v o l l i s u u s E i h a n menojen nousu voi olla ilah- duttava.
Totta on, etta se yksityinen, j o k a e i jarjesta talouttaan niin, etta tulevaisuuden varalle j a a jotain saaatoja, saatikka sitten se, jonka tulot eivat riita menoihin, menettelee kevytmielisesti. Varo- vainen taloudenhoitaja pitaa huolta siita, etta hanen asemansa tulevaisuudessa parantuu — tapahtuipa tama parantuminen sitten suoranaisten tulevaisuudessa kulutettavaksi aijottujen saastojen tahi tyovalineiden parantamisen, varsinaisen' paaoman kokoomisen kautta.
178 L . Ilmari Palmen.
Osittain, vaikl^a vahan toisessa muodossa, pitaa tama paik- kansa valtiotaloudenkin alalia.
Jo alussa. huomautimme, miten moninaiset valtion tehtavat nykyaan ovat. Rinnan terveydenhoidon, kansanvalistuksen j a tyovaenvakuutuksen kanssa kayvat valtiotaloudessa tarkoitukset sellaiset kuin hallinto, vankeuslaitos, sotalaitos.
Terveen finanssihallinnon edellytyksena on tietysti, etta kaikki tarkoitukset, joita valtio kannattaa, ovat uhrauksen an- saltsevia. Vaikka siis kokonaan jatamme huomioon ottamatta mah- doUisuuden, etta finanssihallinnossa on tehty erehdyksia, taytyy meidan kuitenkin eri tavalla arvostella eri tarkoituksiin kaytettyja valtiomenoja. Nama voivat laadultaan muistuttaa yksityisen juokse- via kulutusmenoja, j a siten tuottaa valtiolle ainoastaan valillista hyotya. Toiset valtiomenot saattavat olla kansan vastaista tuo- tantoa varten tekemia saastoja.
Silloinkun tervetta kehitysta toivova epaillen katselee edel- lisenlaatuisten, — kulutusmenojen — kasvua, on asian laita toi- nen jalkimaisten suhteen. Huomio, etta kansa voi kayttaa vuo- sittain yha enemman varoja tarkoituksiin, jotka suoranaisesti vievat sita eteenpain sivistyksen j a valistuksen tiella, on omiaan herat- tamaan iloa j a tyytyvaisyytta.
Menoryhma, joka kenties suurimmalla syylla voidaan lukea tallaisten joukkoon, on ryhma opetusmenot.
Kaikkia yhteiskunnan tarkoituksia palvelee opetuslaitos.
Virkamies, liikemies, maanviljelija, melkein jokainen kansalainen oa tarvinnut opetuslaitosta. Voimme tuskin ajatella muuta elinta valtiossa, jonka toimettomuus yhta taydellisesti syoksisi meidat sivistystilan ulkopuolelle.
Opetuslaitos ei ole valttamaton ainoastaan yhteiskunnan yksityisille jaseuille j a ryhmille, vaan koko yhteiskunnalle sem- mois.enaan. Yhteiskunnan eri aloilla esiintyvat kansalaiset taytyy sen valmistaa toimiinsa. J a rauhallisessa kilpailussa sivistysvaltioi-
Suomen valtion opetusmejiot kolmen vuosikymmenin aikana. 179
den kesken puolustaa paraiten paikkansa se yhteiskunta, joka on aineellisesti j a henkisesti tahan kilpailuun paraiten valmistunut.
• Jos' jotakin valtionmenoa voimme pitaa vastaisuuden varalle tehtyna saastona, on tama asian laita opetustarkoituksiin k a y - tettyjen varojen suhteen. Senkautta etta opetuslaitos antaa kas- vavalle polvelle elaman eri aloilla valttamattomia j a hyodyllisia tietoja, valtio niitten uhrausten kautta, joita se tekee opetuslai- toksen yllapitamiseksi ja kehittamiseksi, suoranaisesti kohottaa kansan taloudellista j a henkista toimintakykya.
Pienemman sahaamattoman puutavaran maastaviennista.
Keskustelunalustus Kansantaloudellisessa Y h d i s t y k s e s s a . Kirjoittanut
Hugo Grdndahl.
Harvalukuisista varsinaisista vientiesineistamme on puu- tavara tarkeimmassa sijassa jo yksinaan sen vuoksi, etta se vienti- tilastossamme edustaa maahantuotua suurinta paaomaa. Ollen maalle luonnolhsena tuotteena, ei sen menekin lisaantymista olisi kansantaloudelHseltakaan kannalta muuta kuin suopeasti kat- sottava, ellei tahan samalla olisi yhdistettyna vaara, etta sen jar- jeton kulutus uhkaa havittaa maan kansallisrikkauden, metsat.
Tarkoitukseni ei tassa yhteydessa kuitenkaan ole ottaa puheeksi kysymysta puutavaraliikkeesta koko laajuudessaan, vaan ainoas- taan keskustelun alustaksi mainita muutama sana eraasta sen yksityiskohtaisemmasta osasta, joka eniteri onkin viime vuosina herattanyt mielenkiintoa, nim. pienemman sahaamattoman puu- tavaran, — ennen kaikkea kaivos- j a hiomapuiden, huolestuttavaan maaraan nousseesta maastaviennista seka muutamista keinoista, jotka ehka olisivat omiaan sita ehkaisemaan.
