• Ei tuloksia

Yhteiskuntataloudellinen aikakauskirja 3/1905

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Yhteiskuntataloudellinen aikakauskirja 3/1905"

Copied!
58
0
0

Kokoteksti

(1)

Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N A I K A K A U S K I R J A

K A N S A N T A L O U P E L L I S E N

Y H P I S T Y K S E H J U L K A I S E M A

T O I M I T U S :

J . H . V E N N O L A J . F O R S M A N

S i s ^ U y s : T . H . B e c k e r , Piirteita J . . V . Snellmanin kansantaloudellisista kirjoitttksista. E . G y l l i n g , Kapitalistisesta tuotannon jarjestyksesta nykyaikana, J . H . Vennola, Muutamia periaatteellisia nakokohtia aanioikeuskysymyksessamms.

K i r j a l l i s u n t t a : Georg Adler, Yhteiskunnallinen kysymys, arv. J . F . , K . J . S t S h l - berg, Tyoriitain ratkaiseminen ja sovittaminen, arv. O. G., Poimintoja ja tietoja eri aloilta.

N : o 3 1 9 0 5

(2)

Y H T E I S K U N T A T A L O U P E L L I N E N

A I K A K ^ A U S K I R J A

i^i^i^isoisDisDWuai^

ilmestyy noin kolmen painoarkin suuruisena joka toinen kuukausi eli kuusi kertaa vuodessa.

Aikakauskirja tulee yleistajuisessa muodossa kasittelemaan yhteiskunnallisia j a taloudellisia kysymyksia j a seuraamaan niiden kehitysta j a kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. Se tulee si- saltamaan seka alkuperaisia kirjoituksia etta selontekoja kysy- mysten kasittelysta ulkomaisessa kirjallisuudessa, katsauksia, arvosteluja huomattavammasta yhteiskuntataloudellisesta kirjalli- suudesta, poimintoja j a tietoja eri aloilta.

Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- selta suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerrralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehille, joita toivo- taan saatavan ympari maata j a kaikista kansan kerroksista, an-

netaan joka kuudes vuosikerta ilmaiseksi.

J . H . Vennola, J . Forsman,

Paatoimittaja. Toimitussihteeri.

Ybteiskai)tataloa6ellisei)

a i k a k a a s k i F J a t ) :

Paatoimittaja: J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 36 82.

Toimitussihteeri: J . Forsman, Antinkatu 22. T e l . 4 6 4 1 . Toimituksen osote: Helsinki.

Akateeminen kirjakanppa

Helsingissa.

O m i s t a a r u n s a a n v a r a s t o n s e k a k o t i m a i s t a etta u l k o m a a l a i s t a k i r - j a l l i s u u t t a . -

T o i m i t t a a nopeasti k i r j a l l i s u u t t a , j o t a ei lOydy varastossa.

S u l k e u t u u yleison. suosiolliseen huomioon e s i i n t y v a s s a k i r j a l l i s u u s - tarpeessa.

Senssuurin hyviiksyma, 31 p. toukokuuta igog, Helsingissa.

(3)

Piirteita J . V . Snellmanin kansantaloudellisista kirjoituksista.

Kirjoittanut

Th. Becker.

. I .

On epailematta jotakin hyvaa j a kaunista siina nuorisori ihanteellisuudessa, joka jossakin maarin ylenkatseella seuraa ih- miskunnan aineellisia pyrintoja. Ylapuolella tata abstraktista idealismia on kuitenkin jo se, joka tasta aineellisesta etsii niita henkisia voimia, jotka hallitsevat yksilon toimintaa j a ovat maaraavina sen paamaaran saavuttamisessa, jonka hy- vaksi mainitut voimat ovat vaikuttamassa. Jo yksityishen- kilolle- on alentavaa tehda maailmanantimien keraaminen j a nautinnon hankkiminen eo ipso elaman paamaaraksi, j a viela enemman pitaa tama totuus paikkansa, kun on kysymyksessa kokonainen kansa. Silla varmaankaan ei- loydy kansan mora- lille vaarallisempaa politiikkia kuin se, joka edistaa kansan hy- vinvointia- j a nautintoja, mutta laiminlyo sen henkisia pyrintoja ja niista vieroittaa sen harrastukset.

(4)

9 8 Th. Becker.

K u n katselemme kansan aineellisia harrastuksia, niin huo- maamme, etta niiden .yhteisesta menestymisesta riippuu kansal- lisrikkauden kasvaminen. K u n yksilo niin elaa elamansa, etta han tekee taman yhteisen paamaalin omakseen, niin korottaa han omien yksityisharrastustensa merkitysta. Kansan aineellisella tyoUa on epailematta ylevampi paamaara kuin kansallisvaralli- suuden kartuttaminen. Senvuoksi on tama alennettava kansan henkisten harrastusten kehittamisen valikappaleeksi. Jos myon- namme kansallisrikkauden kansan henkisten lahjain kehittamisen valineeksi, sen maailmanhistoriallisen, ihmiskuntaa palvelevan olemassaolon edellytykseksi, niin saa samallajokaisen yksilon isanmaata hyodyttava tyo korkeamman oikeutuksensa.

Kuitenkin on yarsin tavallista, etta kysymykseen, minka- laatuinen kansantalous on eduUisin, vastataan: se, joka parhaiten on omiansa edistamaan kansallisvarallisuuden lisaantymista^).

T a m a vastaus onkin yleensa oikea, jos nim. otamme huo- mioon, etta kansan itsenaisen eksistenssin ehtona on kan- sallisvarallisuus j a sen vaurastuminen. J a kansan aineellisesta hyvinvoinnista riippuu edelleen sen puolustuslaitos, kansansivis- tys, tieteen ja taiteen kukoistus'j. n. e. Kaiken taman voimme yhdistaa yhteen aatteeseen: kansallisuuden varjeleminen j a kehit- taminen. Sen yli ei ole asetettava edes koko ihmiskunnan ylei- sia harrastuksia, silla niita edistamme parhaiten j a varmimmin, jos kukin kansakunta voimiensa mukaan harrastaa omaa jalostu-

niistaan. Jos astumme taman rajan yli etsimaan tekojemme paa-

') Meidan ei tarvitse muuta Icuin luoda silmays kansantaloustieteen johtaviin periaatteisiin, esim. vain merkantilismin j a smithianismin oppeihin.

S m i t h " itsekin kasittelee wealth of nations oppiansa juuri siten, etta m e l - k e i n kokonaan jattaa huomioon ottamatla ihmiselaman siveellisen tarkoituksen, e i k a arvostele rikkautta elaman korkeampain tarkotusperien saavuttamisen v a l i k a p - paleena, vrt. esim. I n g r a m , H i s t o r y of Political E c o n o m y (ruots. painos) s. i l o . Samoin St. M i l l arvostellessaan S m i t h i a mainitun heikkouden johdosta h u u d a h t a a : O n k o siis rikkaus k a i k k i tassa maailmassa — ihrainen ei mitaan (Autobiography),

(5)

Piirteita y. V. Snelhnanin kansantaloudellisista kirjeituksista. 99

maalia, niin menetamme todellisuuden valivan perustan j a jou- dumme mielikuvitusten valjille vesille.

Edellamainittuun sisaltyy paapiirteissaan sen maamme suur- miehen niin sanoakseni taloudellinen maailmankatsomus, jonka.

olemme valinneet tutkielmamme esineeksi. Kuten seuraavasta nakyy, kysyisi sen analyseeraaminen asiatietoja j a aikaa, joita nyt ei ole tekijan kaytettavissa, puhumattakaan siita, etta tutkijan<

vertaillessaan Snellmanin suhdetta aikansa taloustieteeseen j a ta- loudellisiin ilmioihin, enemman tahi vahemman on pakko liikkuai

»kuin hyllyvalla suolla». Silla Snellmanin kansantaloudellinen kirjailijatoiminta sisaltyy enimmakseen hanen sanomalehtimies- toimeensa, j a vaikkakin se todistaa suurta taloudellista lukenei- suutta j a taman vaikutusta, niin on kuitenkin painettujen lahtei- den perustuksella vaikea seurata hanen taloudellisten mielipiteit- tensa kehitysta. Silla hanen kansantaloudellinen kirjailijatoimensa oli ennen kaikkia verrattain lyhyen ajan kestavaa, usein impul- siivista sanomalehtimiehen tyota asianomaiseen lehteen jonkun maassa vallitsevan epakohdan poistamiseksi j a sita paitsi sott Snellmanin periaatteita vastaanottaa erityisia tilaisuuksia varten (kayttaaksemme hanen omia sanojaan) »suuria nimia alas kirja- hyllylta» •— joka tietysti olisi suureksi avuksi nayttaessamme„

mista sanomalehtimies — taloustieteilija Snellman on koonnut vieraita aineksia muodostaessaan itselleen oman itsenaisen kan- nan puheena olevissa kysymyksissa.

Ainakin jo 1830-luvun loppuvuosina oli Snellman alkanut tutkia kansantalouttai) j a ennen pitkaa naemme hanen julkisesti esiintyvan ruotsalaisessa Freja lehdessa v. 1840 kirjoituksella »Indi- videns forhallande till lagen» (Yksilon suhde lakiin.) (Freja n:o 6$).

Tassa kirjoituksessa Snellman koskettelee taloudellisia ajan kysy- myksia, j a silla on merkitysta harrastuksellemme oppia tuntemaan hanen aatteittensa kehitysta. Han kasittelee siina kasityon ja tehdas-

1) K t s . T h . R e i n . J . V . S n e l l m a n s. 195 i n fine.

(6)

l O O Th. Becker.

teollisuuden merkitysta yhteiskunnalle, tuotantovapautta j a suo- jelustulleja, seka antaa tunnustuksensa tunnetuUe taloustieteili- jalle Friedrich Listille, jonka toiminta juuri tahan aikaan Sak- sassa j a Saksan ulkopuolellakin heratti niin suurta j a ansaittua huomiota. Myohemmin tulemme nakemaan, mitenka tuntuvasti tama mies tuli vaikuttamaan Snellmanin koko taloudelliseen aja- tustapaan. Mutta voidaksemme verrata hanta niin hyvin Listiin kuin muihinkin kansantaloustieteen merkkimiehiin, on meidan ensin luotava lyhyt silmays Snellmanin taloudellisiin kirjoituk- siin, nahdaksemme samalla, mitenka suuren suuri merkitys ha- nella on maamme taloudellisen kehityksen aikakirjoissa.

Taydella syylla sanoo Rein, etta Snellman nosti Suomen sanomalehdiston mahdiksi yhteiskunnassa, mahdiksi, joka ei esiintynyt ainoastaan yleisen raielipiteen ilmaisijana, vaan samalla sen johtajana, uinuvan valinpitamattomyyden herattajana huo- maamaan yhteiskunnassamme vallitsevia epakohtia j a ehdotto- maan keinoja niiden poistamiseksi. J a tuskin tarvitsee mainita- kaan, etta juuri taloudelliset olomme olivat niin alkuperaista laa- tua, etta antoivat isanmaan edistysta harrastavalle sanomalehti- miehelle mita kiitollisimpia aiheita kiinni iskemiseen.

Taman mahdin synnyttaja oli Saima.

Vahan valia Saima kasittelee taloudellisia kysymyksia, j a tavalla, joka pli meidan sanomalehdistossamme ennen kuuluma- ton. Naiden kirjoitusten paatunnusmerkkina mainittakoon tassa yhteydessa vain mita lampiminhalu palvella sita aatetta, joka oli Sal- man harrastusten ydinkohtana, sen ceterum censeo: isanmaa, se kor- keampi yhteys, jonka kannalta asioita katseltiin j a arvosteltiin, se syva j a terve jarki, joka kirjoituksista ilmenee seka se tarkka j a monipuolinen kansamme j a sen tarpeiden, olevien olojen ja yleensa se taloudellisten ilmioiden tuntemus, joka meidan silloi- sissa lehdissamme oli kerrassaan harvinainen, miltei vento vieras.

Miten erittain tarkeana Snellman piti kansantalouden tun-

(7)

Piirteita J . V. Snellmanin kamantaloudellisista kirjoituksista. l O l

temista kay selvasti ilmi monesta hanen lausunnostaan^), j a oli luonnollista,. etta han sanomalehtimiehenakin parhaansa mukaan tulisi tata kasitystaan toteuttamaan. Seurauksena oli, etta hanta pidettiin rikkiviisaana j a ivattiin. Puhumattakaan muiden.lehtien letkauksista, mainitsemme tassa vain Saiman j a Nordstromin va- lisen ikavan polemiikin, joka heratti suurta, huomiota j a aiheutui siita, etta Saima uskalsi arvostella metsalakikomitean ehdotusta, jonka paaasiallisesti oli laatinut valtio-oikeuden j a kansantalous- tieteen professori J . J . Nordstrom. Loukatun turhamaisuuden j a kiihkomielisj'yden vimmalla Nordstrom moittii Saimaa siita, etta se koettaa kiinnittaa yleison harrastukset valtiotaloudellisiin ilmioihin, j a tahtoo »kategorisesti kieltaa kansantaloudellisten kysymysten pohtimisen lehdessamme», sanoo Saima.-^)

Mutta kiihkeasti puolustaai Saima kantaansa lausuen m. m,

— kayttaaksemme yha sen omia sanoja — jos me puhuessam- me maan taloudesta voimme toivoa koskettavamme ainetta, joka on yleisimman harrastuksen esineena, niin todistaa juuri tama harrastus, etta itse asiallakin on maallemme mita suurin merkitys.

Lahtien talta nakokannalta alottaa Snellman jo Saiman viidennessa numerossa tutkimuksensa »St6rre fabriker eller handt- verkerier i Finland?* Han esittaa ensin yleisia mielipiteitaan.

asiasta, puhuu merkantilistisesta kauppabalanssiteoriasta j a mi- tenka sen sijaan on astunut toinen oppi, jonka mukaan kauppa- balanssi kay maalle sita edullisemmaksi j a kansallisvarallisuus

^) V r t . n i m . S a i m a n:o i v. 1846 j a hanen lausuntonsa konsistorissa sit- temmin prof. Liljenstrandin j a t r i L a g u k s e n korapetenssista.

-) K t s , l a h e m m i n S a i m a 1 8 4 5 — 1 8 4 6 . Asiakirjojen perustuksella emme voi tuUa muuhun kasitykseen k u i n esim. R e i n S . 4 3 6 . Sanomalehtimieheltii naet ei voi vaatia samoja erikoistietoja k u i n amraattitietojen edustajalta. S i l l a varmana v o i m - me pitaa, etta S n e l l m a n metsalainsaadannon suhteen on esiintuonut periaatteita, jotka maamme myohempi kehitys on tunnustanut oikeiksi (Rein) j a etta N o r d s t r o m esiin- tyi tavalla, j o k a usein oli enemman personallista k u i n asiallista laatua, vrt. V . L a - gus, J . J , Nordstrom s. 27, s S a i m a gjorde atskilliga befogade o c h jamforelsevis fogliga anmarkningari).

(8)

I 0 2 Th. Becker.

karttuu, jota enemman jalostettuna tavara maasta viedaan, jota enemman tavaroita maan omia tarpeita varten tuotetaan, j a jota enemman maa tuottaa muualta« (Saima). Silla tama »merkantilis- mille painvastainen oppi» perustuu siihen kokemuksen osotta- maan tosiasiaan, ettei mikaan maa voi ajan pitkaan ulkomaalta tuottaa enemman tavaroita kuin se vie; tuonnin kasvamisen eh- tona naet on lisaantynyt vienti.

Jokaisessa maataviljelevassa maassa tulee maanviljelyksen tuotteille koettaa hankkia menekkia oman maan rajojen sisapuo- lelta. Taman seikan katsoo Saima oleellisimmaksi teollisuuden valttamattomyyden ehdoksi, silla sen harjottajat lisaavat valitto- masti maanviljelystuotteiden kulutusta omiin erityisiin tarpeisiinsa j a kayttamalla maanviljelyksen tuottamia raaka-aineita. Han mai- nitsee esimerkkina Yhdysvaltain teollisuutta harjottavat valtiot, joissa maan arvo on melkoista korkeampi kuin maataviljelevissa.

V o i tuntua turhalta, sanoo Saima, koettaa todistaa itsestaan niin selvaa • asiaa kuin teollisuuden tuottama hyoty on; mutta kun vastustajista sittenkaan ei ollut puutetta, ryhtyy Saima pohti- maan kysymysta »0m mojligheten af storre fabrikers uppkomst i Finland* 1) (Saattaako Suomessa syntya suurempia tehtaita) j a kay asiaa tutkimaan kahdelta nakokannalta: i ) voiko Suomi yleensa harjottaa tehdasteollisuutta vientia varten seka 2) voiko suurteollisuus kotimaan tarpeita varten tulla kysymykseen?

Edellinen kysymys ei kaipaisi erityiseen tutkimukseen pe- rustuvaa vastausta, jos laskemme teoUisuuskasitteesen kuuluviksi maan sahat j a tervahaudat, silla onhan raaka-aineen jalostus vien- tia varten aivan luonnollinen asia, jos raaka-aineita maassa loy- tyy, etenkin jos niita on suuremmissa maarin. Mutta jos jo raaka-aineetkin ovat maahan tuotavat eika niita voi taalla halvem- malla tuottaa kuin muualla, niin taytyy maalla olla muita etuja, jotka tekevat kilpailun ulkomaiden kanssa mahdolliseksi.

1844 n:o 6.

(9)

PiirteUd J . V. Snellmanin kansantaloztdellisista kirjoituksista. 103

Saima jakaa tuotantovalineet kiinteimistoihin, paaomiin, luonnon- j a ihmisvoimiini). Jos kiinteimistoihin lasketaan kuulu- maan maapera, metallit j . n. e. seka ihmisvoimiin myoskin tai- tavuus ja tyointo, niin on Suomi melkein useimpiin Europan maihin verrattuna ehdottomasti alakynnessa. Ainoastaan luon- nonvoimiin nahden, mikali ne edistavat teollisuutta, on Suomi eduUisemmassa aseniassa kuin useimmat muut maat lukuisain ve- siputoustensa puolesta. Tahan voitaisiin laskea viela kaksi kiin- teimisto-etua nim. polttpaineiden runsaus j a kulkuvayliksi sopivat vesireitit. Mutta nama edut tekee melkein tehottomiksi toiselta puolen maan karu laatu, kylma ilmanala, kansan velttous j a tai- tamattomuus seka paaomain puute, joita vailla vientia varten har- jotettu teollisuus j a kilpailu ulkomaiden kanssa ei' voine tulla kysymykseen.

Kysymyksen edelliseen osaan Snellman siis vastaa kiel- tavasti j a arvelee samalla olevan vahan toiveita siita, etta Suomeen milloinkaan syntyisi suurempia tehtaita valmistamaan maastamme vietavia tavaroita^).

Mita tulee suurempaan tehdasteoUisuuteen, jonka tarkoituk- sena oUsi vain oman maan tarpeiden tyydyttaminen, on Saima myoskin pessimistisella kannalla. Se todennakoisesti ei tulisi me- nestymaan, syysta etta suurteollisuuden valttamattomana edelly- tyksena ovat suuremmat markkinat kuin Suomen,' suurempi ku- lutus j a vilkkaampi kysynta. Taman johdosta tulee Saima siihen lopputulokseen, etta ainoa keino, milla voisi kotimaisen tehdas- teoUisuuden synnyttaa, on yleisen kiellon tahi korkeiden suoje- lustuUien avulla estaa vieraan tavaran tuontia.

' ) S n e l l m a n siteeraa tassa Saun L e h r b u c h cler pol. E k o n o m i e .

^) V r t . S a m l . arb. B d . I l l s. 4 3 0 . P o i k k e u k s e n a mahdoUisesti voitaisi pitaa Venajaa, j o k a maa restriktsionisysteemin suojaamana kuitenkin Snellmanin mie- lesta Suomeen verrattuna on paljon eduUisemmassa asemassa. — E t t a S n e l l m a n tassa lyo harhaiskun j a oli huono ennustaja, vrt. esim. Suomen V i r a l l . Tilasto, K a u p p a 1903 taulu 4 b . j a graafiUinen taulu saman julkaisun lopussa, j o n k a m u - k a a n vienti ed. vuonna nousi 213,7 milj. S m k a a n .

(10)

Th. Becker:

Edellamainitulla ei Saima tahtonut todistaa asian mahdot- tomuuiia, vaan ainoastaan huomauttaa niista vailceulcsista, jotka tulisivat olemaan tehdasteoUisuuden syntymisen esteena. Kuto- mateolHsuus kuitenkin voisi kenties ruveta tuottamaan vientita- varaakin, silla monessa seudussa maatamme tulisi pellavan j a hampun viljelys mainiosti menestymaan. Mutta eraassa seuraa- vassa kirjoituksessa^) Snellman kuitenkin tahtoo nayttaa toteen,

»minka pitkallinen mietiskely oli tehnyt vakaumukseksi», nim.

etta niita ammatteja, jotka valttamatta vaativat ihmiskatta, i l - man etta ihmisvoima on koneilla korvattavissa, helpommin j a maalle edullisemmin voidaan harjottaa kuin muutau'ian tehtaan kannattamaa tehdasteollisuutta.

1840-luvun alussa oli noin maan viljeltavasta pin- ta-alasta peltona j a niittymaana (Suomi 1843). Osaksi oli siihen syyna se, etta paiva paivalta kasvava itsellisten j a mokkilaisten joukko kaytti vain ani harvoja paivia vuodesta maanviljelykseen j a eli lopun vuodesta kuin kukkaiset kedolla, jotkaeivat mitaankylva eivatka myos mitaan niita. Oli naet tullut tavaksi, etta irtain vaest5 maanviljelykselle kiireellisimpaan aikaan tulvaili kaupunkeihin tyon- ansiota etsimaan, niin vielapa Venajallekin, »voidakseen saastaa muutaman ruplan paimentamalla karjaa.» Pahan oikeat juuret perus- tuivat kuitenkin maanviljelystuotteiden huonoon menekkiin, joka tie- tysti ei ollut omiansa edistykseen kannustamaan, j a siihen tosiasiaan, etta irtaimelta vaestolta puuttui tilaisuutta tyonansioon. Mihin siis olisi ryhdyttava? Mitenka epakohdat poistettavat? .

Ennenkuin olisi syyta yrjttaa saada tehdasteollisuutta syn- tymaan, arvelee Saima, etta apu olisi loydettavissa kasiteollisuu- desta,^) silla i ) kasiteollisuus ei edellyta niin suuria luonnollisia etuja j a niin suuria paaomia kilpailussa ulkomaan kanssa, 2) ka- siteollisuutta helpommin kuin tehdasteollisuutta j a ilman etta ku-

^) S a i m a 1844 n:o 7 O m fordelen att i F i n l a n d hellre uppmuntra handt- verlc a n fabrilcer.

^) s. o. kotiteollisuudesta j a kasityolaisammateista.

(11)

Piirteita J . V. Snellmanhi kansantaloiidellisista kirjoituksista. 105

luttajat joutuvat niin paljon karsimaan voidaan suojella korkean suojelustullin avulla j a 3) kasityolaisen tila yleensa on onriel- lisempi kuin tehtaantyontekijan^).

On kylla totta, etta muutamat kasiteoUisuuden lajit vaativat kustannuspaaomia,- mutta yleensa voitanee sanoa, etta kasiteoUi- suuden ei kovinkaan tarvitse pelata paaomain puutetta j a kilpai- lusta johtuvia haittoja^). O n ' turhaa ruveta- luettelemaan niita ka- siteoUisuuden haaroja, jotka tulevat toimeen verrattain pienilla liikepaaomilla (ks. Snellman, Saml. arb. Bd. I l l s . 434—435). Yhta- kaikki Suomeen vuosittain tuodaah suuret maarat naiden am-

•mattien tuotteita, j a kuitenkin on Suomi tuotantokustannuksiin nahden jotakuinkin yhta edullisessa asemassa kuin muutkin maat.

Silla' kun ajattelemme kilpailua ulkomaiden kanssa, on etupaassa huomioon otettava raaka-aineen hinta j a tyontekijah elamankus- tannukset (standard of life). Mita edelliseen tulee on mainituissa ammateissa raaka-aineen arvo tyon hintaan verrattuna mitatto- man pieni. J a jos kohta raaka-aine olisikin ulkomaalta tuotet- ta;va, niin eivat kuljetuskustannukset kuitenkaan tee tyontuotteita paljoakaan kailiimmiksi. Elamankustannukset taasen ovat meilla melkoista alhaisemmat kuin monessa muussa maassa, jos arvos- telemme niita sen mukaan, mita eri maissa katsotaan valttamat- tomaksi toimeentulon ehdoksi.

Jos laskemme, mita esim. makitupalaisen perheen elatus maksaa, niin lienee, arvelee Saima, varsin vaikeata missaan maassa Idytaa halvempia elamankustannuksia j a lisaksi voi meilla Suo-

^) E t t a S n e l l m a n j o silloin on tullut yleispateviin johtopaatoksiin, vrt myohempia tutkimnksia esim. Philippo-wich A U g e m e i n e Volkswirthschaftslehre s. 1 6 9 — 1 7 4 . G r o s s - u n d K l e i n b e t r i e b e , die B e d i n g u n g e n der E n t s t e h u n g u n d die F o l g e n des Grossbetriebs, H . H e r k n e r , D i e Arbeiterfrage k a p . X — X I I I , die Wohnungsfrage, A l k o h o l i s m u s u n d Arbeiterfrage y. m .

- ) Mita myohempi kokemus on osottanut, kts. siita esim. P . L e r o y - B e a u l i e n T r a i t e theorique et pratique d ' E c o n o m i e politique tome I L i v r e I I .

(12)

i o 6 Th. Beciei.

messa ottaa huomioon kaksi etua, nim. halvat asuinhuoneet j a polttopuut. . T a m a jalkimainen on suuri etu- varsinkin niissa ammateissa, jotka tarvitsevat polttoaineita.

Ettei Saima syytta ollut huolestunut, on itsestansakin sel- vaa, kun muistamme, etta, niinkuin se vaittaa, tuskin kenel- lakaan silloin viela oli ovessaan kotimaassa tehtya lukkoa, luul- tavasti ei kenkaan ollut syonyt kotimaassa valmistetulla veitsella j a kahvelilla, etta talonpojan lapio, kuokka, lakki j . n. e. olimuu- kalaisen tekoa. Nama puutteet tuntee Snellman niin kipeasti, et- tei sanoj toivovansa mitaan hartaammin kuin etta Suomessa.50 vuoden kuluttua loytyisi tusina ahkerain kasityolaisten tayttamaa kauppalaa^). Se muka ei myoskaan olisi mahdotonta, silla kasi- toiden kehitysta voisi mainiosti avustaa korkeilla suojelustulleilla ulkomaan kilpailua vastaan — kasiteoUisuuden tuotteet naet ei- vat laheskaan siina maarin kuin suurteollisuuden, esim. sokuri j a pumpulitavarat, ole kuluttajille valttamattomia.^) Kasityontuot- teiden suurin etu on se, etta niiden hinta paaasiallisesti riippuu tuottajan taitavuudesta. Taman tuotannontekijan elinehdot voi jo- kainen maa tayttaa riippumatta toisen enemman tahi vahemman edullisesta ilmanalasta, maanlaadusta, suuremmista tahi pienem- mista paaomista j . n. e.

Viela on otettava huomioon tyontekijan tila, kun vertaamme naita teollisuuden haaroja keskenaan. Empimatta arvelee Snell- man, on etusija annettava kasiteollisuudelle jo senkin perustuk- sella, mita tunnemme pauperismista Englannissa j a esim. Saksan itsenaisten kasityolaisten olosuhteista. J a viela kasiteollisuus var- maan sitapaitsi voi elattaa enemman tyontekijoita kuin tehtaat, jotka Suomessa eivat voi tuottaa tavaroita vientia varten.^)

K t s . O m kopingar.

2) S a m l . a r b . B d I I I s. 4 3 6 i n fine.

' ) V r t . sivu 12. S n e l l m a n myohemmin najfttaa muultaneen katsantokantaa

•BTt. esim L i t t b l . 1856 n:o i .

(13)

Piirteita J . V. Snellmanin kansantaloudellisista kirjoituksista. 107

Olemme jo huomauttaneet, etta kasityolaisammatit meilla eivat olleet laheskaan silla kannalla kuin ne olisivat voineet olla*).

Syyna oli osaksi, etta meillakin saatiin potea vapauden puut- teen kovia vaivoja — ennen kaikkea elinkeinoharjottajain piireissa.^

Tarkastakaamme vain oloja esim. maamme pikkukaupungeissa, niin huomaamme tuottajien tavallisesti olevan suuressa koyhyydessa, tuotteiden olevan huonoja j a kalliita. Olemme aikaisemmin jo maininneet, mitenka teollisuuterame ei voinut tyydyttaa kysyn- nan valttamattomimpiakaan tarpeita.

Elinkeinovapaus. elinkeinojen vapaa harjottaminen, siina ajan vaatimus. Kiivaasti oteltiin meillakin. — Snellman liittyy vapauden puolustajiin ^).

Status ^2!;<7-kannan puoltajain paras valtti oli se, etta am- mattikuntalaitos paremmin kuin elinkeinovapaus muka olisi omi- ansa pitamaan huolta tyovaen siveellisyydesta. Tahan kay Snellman kiihkeasti kiinni^) j a huomauttaa, etta »meidan vakaumuk- semme on, etta lahempi tutkimus tulisi osottamaan, mitenka juuri tassa piilee kasityon rappiotilan alkusyy». Silla miltei joka- paivainen kokemus oli osottanut, etta takeet siina suhteessa ei- vat olleet minkaan arvoiset, etta moni mestari saannottdman elaman tahden joutui rappiotilaan j a etta suuri osa tyonteki- joista paattaa elamansa'; maantiella, sairaaloissa tahi vankihuo- neissa. Ehdotettiin m. m. ammattisaantoihin uusia lisamaarayk- sia, jotka estaisivat kisalleja pitamasta vapaamaanantaita, jatta- masta mestariaan koska tahansa, j a jotka velvottaisivat mesta- reita pitamaan tyomiehia talossaan j a ruuassaan j . n. e. »On helppo kasittaa etta moisista laeista ei olisi apua. Ainoa pa- tannuskeino lienee elinkeinovapaus* sanoo Snellman. Siten tulisi

1) K t s lahemmin esim. S a i m a 1844 n:o 2 3 , n:o 2 2 , ri:o 7 viipdelta .1844 Handtverkeriernas tillstand.

") S a i m a 1 844 n:o 2 2 . 8) S a m l . arb. B : d . I l l , s. 4 3 9 .

(14)

r o 8 Th. Becher.

tyomies jo vaAain kokoomaan varoja itsenaiseen toimintaan, jonka ehtona pitaisi olla ainoastaan taysikaisyys j a taysiarvoi- nen ammattitaito, saavutettu, missa, koska j a miten tahansa.

Silla ei mikaan laki tale helpommin synnyttamaan jarjestysta ja sivistysta kuin yksilon oma etu ja sen vapaa valvominen ^).

Vapaus kehittaa parhaiten kykyja niin henkisen toiminnan alalia kiiin aineellisenkin; silla jos yksilon vapautta sorretaan, niin ei myoskaan suojella hanen omaisuuttaan. Teollisuus ei voi ko- hota mahdollisimpaan kukoistukseensa eika kansan sivistyS syn- tya, sivistys, jonka puute on ei ainoastaan kurjuuden seuralai- nen, vaan myoskin sen paaasiallisin syy.

E i kukaan voine kieltaa, etta se yhteiskunnallinen tila olisi onnellisin, jossa yksilo voi vapaasti mielensa mukaan toisen oi- keuksia loukkaamatta kayttaa taitoansa ja voimiansa, j a toiselta puolen ei myoskaan niikaan vaatimus ole oikeudenmukaisempi ja luonnollisempi kuin se, etta jokainen yhteiskunnanjasen saa pi- taa' huolta toimeentulostaan milla rehellisella tyolla tahansa.

Mutta miten onnellinen asiain tila oli Suomessa, kuvaa Snellman sydameensattuvasti seuraavaan tapaan: ^) Kuinka voi- daankaan ajatella kansalla jossakin maassa olevan riittava toi- meentulonsa, jos joka yksilolle, joka kuuluu kansan puoliosaan, sanotaan: sinun tulee elattaa itseasi; mutta sina saat tehda tyota ainoastaan talla niin j a niin monen neliopeninkulman alalia; tahan alaan kuuluvasta maasta, vaikka se odottaa vil- jelijaa, et kuitenkaan saa korjata mitaan satoa, silla maa ei ole si- nun omasi; sitapaitsi on tassa pienoinen luettelo satakunnasta elatuskeinosta, joista et saa valita ainoatakaan, silla ne ovat kaikki etuoikeutettuja, se on: pidatettyja eraiden toisten yksiloi- den varalle; mutta muuten saat elattaa itseasi, milla vaan tahdot.

^) Handtverkeriernas tillstand. S a m l . arb., B : d . I I I , ^ s . 4 4 0 .

^) L a g a forsvar o c h naringsfrihet. S a i m a 1846 n:o 2 8 .

(15)

Piirteita y, V. Snelh/ianiti kansantaloudellisista kirjoittiksista.

jos ensin tasta luvasta maksat valtiolle, joka on suojellut sinun lienkeasi j a omaisuuttasi j a antanut sinuUe sivistysta. Silla rau kalla, jolle nain sanotaan, ei kaiketikaan ole omaisuutta eika sivistysta, ellei niiksi ole katsottava hanen vaaterepaleitansa j a niita vastauksia, jotka han,kenties on katkismuksestaan oppinut latelemaan, ymmartamatta siita sanaakaan. Mutta han ehka kui- tenkin tuntee jotakin mielitekoa onnellisempaan elamaan, kotiin, jossa olisi edes-niukkakaan toimeentulo j a toisia rakkaita ihmi- sia; silla tama kiihotin voi sivistymattomimmassakin saada ai- kaan huolellisuutta j a tyointoa. Mihin on hanen nyt ryhdyttava ? Tahan kysymykseen ei yhteiskunnalla ole antaa mitaan muuta vastausta kuin: rupea paivapalkkalaiseksi sille, joka on sen maa- tilkun omistaja, johon sina olet kytketty, tai joUekulle niista, jotka saavat harjottaa yhta tahi toista noista sadoista etuoikeute-

tuista ammateista.

Taulu on musta, mutta varit .lampimat j a sattuvat.

Jos kohta sen toimittajalla ei olekaan »aavistusta asiaan kuuluvista asetuksista j a niista esteista, joita olevat. olot aiheut- tavat» 1) alottaa Saima sittenkin heinakuussa v. 1846, pitaen sita ei ainoastaan oikeutenaan vaan myos ehdottomana velvolli- suutenaankin, sarjan kirjoituksia elinkeinovapauden puolustuk- seksi. Se arvelee samalla oikeudella voivansa periaatteellisesti puoltaa elinkeinovapautta kuin esim. oikeutta yleensa, kansalli- suusaatetta, yksilon j a kansalaisen vapautta j . n. e., huolimatta olevista ahtaista valtiollisista oloista j a kahlehtivista laeista.

E i mikaan laki voi saavuttaa lain pyhyytta j a pysya voi- massa ilman etta sita kannattaa yleinen opiniooni ^). Mutta onko yleinen opiniooni elinkeinovapautta vastaan? Tayttaakd elin- keinovapautta rajoittava lainsaadanto tarkoituksensa? Kehittyyko kauppa j a teollisuus moisten asetusten turvissa? Kohottavatko ne

Tarkoittaa J . J . Nordstromin lausuntoa. polemiikissa v. 1845.

^) S a i m a viittaa tassa Savignyyn.

(16)

n o Th. Becker.

edes mainittujen ammattien harjottajain hyvinvointia j a rikka- utta? — E i , ei vastaa Snellman paattavasti j a vaittaa, etta am- mattilaitos jo aikoja sitten on menettanyt olemassaolo-oikeutuk- sensa. Se naet on syntynyt keskiaikana, jolloin yleinen laitto- muus j a mielivalta pakotti porvarit yhteisvoimin puolustamaan oikeuksiaan, j a kieltamatonta on, etta se silloin oli valttamaton ehto kaupan j a teollisuuden turvallisuudelle. Mutta yhta var- maa on myoskin, etta nama ammattisaannosten suojassa, sitten- kuin nyrkkivallan aika jo oli vaipunut muistojen hamaraan, eivat ole edelleen kehittyneet. • Kauppa on saavuttanut nykyisen kor- kean asemansa vapaan kilpailun kannustamana j a tehdasteoUi- suus vapaasti kehittynyt kotiteollisuudesta ammattisaanndksista riippumatta. Vuosisatojen kuluessa on opittu pitamaan niita valttamattdmina, vaikkakin kokemus oli osottanut, etta ne kaik- kialla ovat johtaneet juuri erioikeutettujen rappeutumiseen^); jota vastoin elinkeinovapaus edellamainitun siunauksen ohessa on omi- ansa aikaansaamaan paremman tyojaon Elinkeinovapau- desta eivat hyddy ainoastaan kuluttajat, jotka tulevat saamaan tavaransa parempana j a halvemmalla, vaan myos tuottajat itse- kin. Silla elinkeinovapauden suojassa ovat he tilaisuudessa val- mistamaan enemman j a parempaa tavaraa j a sita paitsi kaytta- maan tyotaitoaan erilaatuisissa toisilleen enemman tahi vahem- man sukua olevissa ammateissa. J a ennen kaikkea: tarpeellinen ammattitaito voidaan saavuttaa paljon lyhyemmassa ajassa, jos mainitut vaikeudet poistetaan, j a yksilossa heratetaan toivo saada niin plan kuin suinkin niittaa oman kunnollisuuden j a taidon hedelmia itsenaisessa toiminnassa omalla edesvastuulla. Mita jarkea j a kohtuutta on esim. maarayksessa, etta kaikkein mitat- tomimman ammatin harjottamiseen vaaditaan 4—^5 vuotinen

Vrt. S a i m a 1846 n:o 3 2 Verlcningar a f skraf&rfattningens upphafvande, n'o 33 s. V, Icirj. Naringsfrihetens verlcningar i frammande lander j a n : o 2 2 v . 1844.

^) N a i d e n Snellmanin mielipiteiden suhteesta tieteen myohempiin tuloksiin kts. esim. A s c h e h o u g . Social-okonomik. kap. 2 4 . D e n frie konkurrence.

(17)

Piirteita J . V. Snellvianin kansantaloudellisista. kirjoituksista. i n

oppiaika?!), Tahi montako vuotta ar.vellaan esim. tavallisen lasimestarin- j a maalarinammatin oppimisen vaativan?

Pois siis kaikki privileegiot, silla erikoisoikeuksien kasittee- seen sisaltyy ennen kaikkea se, etta erityisille henkiloille j a yh- teiskuntaluokille myonnetaan etuja, jotka toisilta riistetaan.

On turha mainitakaan, etteivat erikoisoikeudet olleet paina- neet leimaansa ainoastaan niihin elinkeinohaaroihin, joista tahan asti on ollut puhetta. Se, mita on mainittu, koskee myos sa- massa maarin kauppaamme, niin hyvin sen tosiasialliseen tilaan kuin siita johtuviin seurauksiin nahden.

Edellisesta voimme jotakuinkin arvata, mita Snellman ajat- teli kauppaolojemme laadusta j a niista toimenpiteista, joihin olisi ryhdyttava kurjan asiaintilan parantamiseksi ( — vert vain esim. Saiman kirj. v- 1846. »Gagna stadernas privilegier han- deln- och dess idkare»). Han-koettaa saada erioikeutettuja va- kuutetuksi siita, etta he monopohoikeuksista luopumalla edis- taisivat vain omaa parastansa, puhumattakaan yleishyvasta, joka, kuten hyvin tunnettu, aina pysyi Snellmanin toiminnan ylim- pana johtotahtena. Ainoa keino, sanoo han, milla voidaan kau- punkien, niin tapuli- kuin maakaupunkien tosihyotya edistaa, on vapaa kunnallisasetus. Selvaa on myoskin, etta se tulee tuottamaan yha enemman j a enemman siunausta, mita enem- m a n , j n a a n tuonti ja vienti kasvavat- Silla kasvava Hike j a kauppiasten eneneva lukumaara tekevat suuremmat avustukset yleishyvan edistamiseksi mahdollisiksi.

Onko meidan kauppamme sitten silla pohjalla kuin se voisi ja sen pitaisi olla.? E i laheskaan, vastaa Snellman eraassa pe- rusteellisessa tutkielmassaan jossa han kasittelee kysymysta

»0m sma nationers handel och industri* (Pienten kansain kaupasta j a teollisuudesta). Han lahtee siina Johannes von

^) S a i m a v. 1846 n: 29 H u r u gagna skraforfattningarna handtverken ? 2) Litteraturbladet n:o 12 v. 1849 S a m l . arb. B : d I V s. s. 5 3 0 — 5 4 9 .

(18)

H 2 Th. Becker.

Miillerin tunnetusta vaitteesta: «Suurimmat tehtavat ovat pienet kansat suorittaneet, silla ne saavuttavat voimaa suuria toimittamaan juuri sen- kautta, etta niilta vaaditaan suu- ria ponnistuksia», tekee sitten selkoa pikkukansoista, jotka ovat saavuttaneet maailmanhistoriallisen merkityksen, j a niista edelly- tyksista, jotka maan j a kansan tulee tayttaa voidakseen saa- vuttaa semmoinen a^ma.

E t t a juuri kaupan j a merenkulun avulla mainittu etu on mahdollinen saavuttaa, on yhta helposti havaittavissa kuin sa- nottavissa, arvele Snellman. Paitsi sita, etta eri kansat kaup- paa j a merenkulkua harjottaessaan tulevat laheisempaan yhtey- teen j a siten paremmin toinen toisensa tuntemaan, mainitut elin- keinot lisaavat yleista hyvinvointia, vaikuttavat yleisen sivistyk- sen edistymiseen j a herattavat uusia tarpeita. On tosin totta, etta moni viimemainitussa asianhaarassa nakee syyn vallitse- vaan moraliseen kurjuuteen, ajan ylen aineellisiin pyrintoihin, sen materialistiseen maailmankatsantokantaan, mutta Snellmanin mielesta se, mita tavalHsesti kutsutaan ajan materialismiksi, on juuri sen suurin hyve. Silla lukuunottamatta sita tosiseikkaa, etta ihmiskunta hanen vakaumuksensa mukaan pyrkii j a selvasti kay- kin puhtaampaa tulevaisuutta kohti, juuri ne moninaiset aineelli- set tarpeet, joidenka tyydyttamiseksi ihmiskunta tydskentelee, muodostavat kannustimen, joka vie ihmiskunnan sivistysta eteen- pain. J a herattamalla nama tarpeet j a antamalla tyydyttamisen valikappaleet kauppa, merenkulku j a teollisuus vaikuttavat si- vistyksen kohottamiseen. Voidaksemme paremmin seurata Snell- manin ajatuksenjuoksiia, kun han tulee vaitteesen, etta juuri nii- den hyodykkeiden tarve, jotka tekevat elaman viehattavam- maksi, on se valine, jonka kautta kauppa vaikuttaa sivistytta- vasti, lausuttakoon muutama sana^) monistuneiden tarpeitten ja- lostavasta vaikutuksesta.

^) V r t . esim. Suomen oloista S a m l , ar b. I V s. 5 3 S — 5 4 1 ,

(19)

Piirteita y. V. Snellmanin kansantaloudellisista kirjoituksista. 113

Ajatelkaamme vain esim, tavallista tilatonta makitupa- laista. H a n ei tunne muuta tarvetta kuin ruuan j a ruumiinsa suojelemisen ilmanalaa vastaan. Hanen suurin nautintonsa on kuluttaa joutohetket Morpheon sylissa, usein han mieluummin nakee vahan nalkaakin, ennenkuin tyon takia keskeyttaisi ta- man nautintonsa. Paljon korkeammalla on jo se, joka tuntee oman asunnon, oman kodin tarpeen. Ihroinen tassa tilassa kai- paa jo muita nautintoja kuin syomista j a nukkumista, H a n voi nauttia hauskuudesta, jonka hanen tyointonsa j a tyovoi- mansa ovat luoneet, Jokaiselle inhimilliselle sydamelle tekee hyvaa nahda,, mitenka semmoinen mies sunnuntai-iltana kesalla tyytyvaisena mokkinsa portailla polttaa piippuansa j a katselee rakkaan lapsilaumansa leikkia, sill'aikaa kuin hanen vaimonsa hoitaa perhen lehmaa. Sellaiset ihmiset kaipaavat useimmiten myoskin jo jotakin parempaa, kanssakaymista vertaistensa kanssa j a tietoja asioista, jotka eivat ole valittomassa yhteydessa hei- dan valttamattomimman aineellisen toimeentulonsa kanssa. Se toimeliaisuus j a tarkkuus, joka on semmoisen hyvinvoinnin luo- nut, on jo terottanut jarkea j a karaissut tahtoa. T u o taipu- mus nauttia tyon hedelmista todistaa jo tunteen j a mielikuvi- tuksen jalostumista. Tasta ei ole muuta kuin lyhyt askel hen- kisiin nautintoihin. Silla kun harrastus kerran on herannyt j a sielunvoimat joutuneet jannityksiin, on ihmisen yleensa vaikeata jaada paikalleen. Halu ulkonaisesti esiintya jommoisellakin saa-

dyllisyydella kehittyy helposti harrastukseksi vetaa korsi yh- teishyvan suureen kekoon. On kylla totta, etta joskus tama jalo kunnianhimo johtaa vaarinkayttdihin, ennen kaikkea juuri taloudellisessa suhteessa, mutta elaman kova laki kylla pitaa huolen siita, etta toinen astuu »mahdottoman» sijalle, etta »rik mans barn ga ifran, den fattiges till» (rikkaan lapset poistuvat, koyhan tulevat sijaan) (Saima) ^

-) M y o h e m m i n tilastollisesti osotettu totuus, vrt. esim. J . W o l f Socialis- mus u n d Itapitalistische Gesellschaftsordnung

(20)

114 Th. Becker.

Jos kohta ei liene muuta kuin yksi mieli siita, etta aineel- listen tarpeiden kasvaminen j a hienostuminen valillisesti johtaa henkiseen jalostumiseen, niin eiko ole syyta epailla j a pelata, etta se lopullisesti johtaa ylellisyy teen, joka vie turmioon? On, on totisesti. Niin arveli miltei yksimielisesti viela 1850-luvun alussa yleinen opiniooni, maamme sanomalehdisto. Snellman katsoo sen takia velvollisuudekseen vahan valia kayda ennakko- luulojen kimppuun, kasittelemalla kysymysta ylellisyydesta, syysta etta »niin moni hyvaatarkoittava ihminen viela pitaa sita vahin- gollisena kaupan j a teollisuuden edistymise'n seurauksena. Vie- lapa on ollut aikoja, jolloin pidettiin valtioviisautena asetusten avulla rajoittaa valtiolle turmioUista ylellisyytta», valittelee Snell- man^) lahinnatarkoittaen BorgaTidningin»itsetietoista esiintymista».

Hammastyttavalla asiantuntemuksella j a samassa mita purevim- malla ivalla kohdistaa Snellman iskunsa mainittua lehtea kohtaan j a koettaa »vapaamielisella lavertelullaan» sille va- kuuttaa, etta kaikki sivistyskansat jo aikoja sitten oli- vat lakanneet ajattelemasta ylellisyysasetuksia, etta tulli- lainsaadannon tarkoituksena osittain oli saada aikaan tasai- sempi verotus maaraamalla »ylellisyysesineille», s. o. senlaatui- sille, joita ainoastaan varakkaammat kansankerrokset kayttavat,.

korkeammat tullimaksut, osittain suojella kotimaisen teollisuu- den syntya j a kehittymista 2), ettei missaan, vaikka kuinkakin siteeraisi tunnettujen kansantaloustieteilijain mieHpiteita tullilain- saadannon tarkoitusperasta, mainita ylellisyyden ehkaisemista.

sen paamaarana. Lukuunottamatta tullimaksujen finanssitarkoi- tusta esim. Englannissa pannaan paljon painoa kotimaisen teollisuuden suojelemiseen, Ranskassa kuulustelee se komitea, jonka toimena on tehda tullilakiehdotukset, teoUisuudenharjot- tajilta, missa tapauksissa j a missa maarin joku teollisuuden haara

Litteraturbladet 1S49 n:o 12.

-) S a i m a v. 1845 n^o ?• o<=li import; n:o n . L y x e n och tuUen.

(21)

/

Piirteita y. V. Snelhnanin kansantaloudellisista kirjoituksista. 115

tarvitsee suojaa. E i missaan ole kenenkaan paalian palkahta- nyt koettaa tullien avulla estaa ylellisyytta. Mutta naissa maissa ei myoskaan lueta Borga; Tidningia yhta vahan kuin Borga Tidningin toimitus lukee, mita muualla tapahtuu. (Tassa Snell- man taas kayttaa tilaisuutta antaakseen letkauksen sanoraaleh- tien toimittajille, jotka katsovat voivansa ryhtya niin tarkeaan j a ' edesvastuulliseen tehtavaan ilman tarpeellisia edellytyksia,.

ilman opintoja.)

Mutta onhan muuten puheenaoleva riitakysymys vahan sa- maa juurta kuin kiista »paavin parrasta». Silla onhan ylelli- syyskasite niin perin suhteellista laatua. Kysyttanee esim.: mi- hin rajoittuu hyodyllinen tuonti j a missa alkaa turmiollinen ylel- lisyys? Elamanlaatu v o i supistua luonnon yksinkertaisimpain tarpeiden tyydyttamiseen, j a kaikki y l i sen mitan on ylellisyytta.

— Mutta on turha koettaa sita kasitetta maaritella. Ylellisyys- esineet ovat suuresti vaihdelleet vuosisatojen kuluessa, riippueni tuotannon kehityskannasta, omaisuuden jakosuhteista j . n. e, Ylellisyytta naet arvostellaan »tavaran markkina-arvon mukaan».

»Jota korkeampi tama -syysta tahi toisesta on sita vahemman tilaa.

annamme yleUisyydelles. Mutta kilpailu j a uudet keksinnot alen- tavat raaka-aineen j a tyontuotteen arvoja, kauppakilpailu j a a l - haiset tullimaksut saavat hinnan vielakin alemmaksi, niin etta.

se, jota toisissa olosuhteissa pidetaan ylellisyysesineena, toisissa.

on yleisesti kaytettya kauppatavaraa. Ainoastaan yleinen ela- manlaatu ja jarkeva huolenpito tulevaisuudesta lopullisesti maa- raavat, mika on ylellisyytta, mika ei, j a varmana voimme pitaa',, etta niin sanoakseni raaka, pelkkaa prameilemista rakastava.

ylellisyys yha enemman haviaa haviamistaan j a jattaa sijaa hie- nostuneemmalle, kainommalle ylellisyydelle, joka kammoksuu mielipahan j a kateuden herattamista koyhemmissa, joka vetay- tyy enemman j a enemman yksityiselaman suljettuun piiriin.

Onko siis syyta keinoin milla tahansa koettaa tappaa ylel-

(22)

i i 6 Th. Becker.

lisyytta? E i , ei suinkaan, arvelee Snellman, silla olemmehan jo aikaisemmin naiineet mita hyotya yhteiskunnalle on tarpei-

den monistumisesta j a hienostumisesta, joka karjistyy ylellisyy- teen. Ylellisyysesineiden tarve laajentaa markkinoita, antaa vi- riketta kekseliaisyydelle j a kaupalle, kaunoaistin j a taiteen ke- hittymiselle, lisaa muiden tuotantoesineiddn menekkia, vahentaa

pelkoamme yleisen liikatuotannon suhteen ^) j a johtaa valillisesti

keskiluokan"^) kukoistukseen. (Jatket.)

Kapitalistisesta tuotannon jarjestyksesta nykyaikana.

Kirjoittanut

E. Gylling.

Samaten kuin yksityisten ihmisten elamansa yllapitamiseksi on ryhdyttava monenlaisiiin toimiin, jotka .tayttavat sen puolen heidan elamaansa,, jota me tavallisesti sanomme taloudelliseksi, samaten voimme myoskin kokonaiseen kansaan nahden puhua sen taloudesta. Tarkoitamme silloin kokonaisuudessaan kaikkia niita toimenpiteita, varustuksia j a tapahtumia, jotka johtuvat ko- konaisen kansan toimeentulo- j a tarvevaatimusten tyydyttamisesta.

Kansan talous on nain kasitettyna kokoonpantii lukuisista yksi- tyistalouksista, jotka monenmoisesti toisiinsa kietoutuneina muo- dostavat enemman tahi vahemman lujan kokonaisuuden.

Niinkuin ne vaatimukset, joita ihmiset asettavat elamalle, vaihtelevat tietysti myoskin ne toimenpiteet j a varustukset, joi-

^) V r t . liberalisen ijoulukunnan mielipiteita asiasta.

'^') K a u p p a a j a teollisuutta harjoittavan keskiluokan suuresta merkityksesta Kansain sivistyttamistyossa yleensa j a etenkin meilla vrt. Snellmanin mieltakiinnit- tavia mietteita. S a m l . arb. I V , s. 5 4 4 . L i t t . b l . 1849 n:o 12.

(23)

Kapitalistisesta tuotannon jd7-jestyksesta nykyaikana. 117

den tarkoituksena on naitten vaatimusten tyydyttaminen, s. o. • ne muodot, joiden avulla tama on- kaynyt painsa, muuttuvat, uutta tulee vanhentuneen, parempaa huonomman sijaan. Taten katsottuna on tietysti kansantalouden j a sen erilaisten ilmioitten muodostuminen nykyaikanakin meidan takanamme olevan yleisen kehityksen tulos, niitten synty j a edellytykset ovat loydettavissa tarkastaessamme niita oloja, joiden vallitessa nykyinen jarjestys' on muodostunut.

Talta kannalta on meidan seuraavassa myoskin tarkastet- tava sita valtavata ilmiota talouselaman alalia, joka kantaa kapi- ' talismin nimea. Meidan on tutkittava niita oloja, joitten vallitessa kapitalismi on syntynyt,' koska talldin paraiten paasemme selville sen olemuksesta, seka huomaamme, millaiset olot ovat suotuisat j a valttamattomat sen kehitykselle. J a tarkastamalla naiden olo- jen muodostumista nykyaikana paasemme epailematta varmim- min perille niista edellytyksista,- jotka kapitalismilla on meidan paivinamme ^.

Mutta mita ymmarramme sitten kapitalismilla? Tahan, vastaa taloustiede: se on maaratynlainen tuotannon jarjestys, s. o. kun tuotanto, jonka tarkoituksena on hankkia joUekin suu- remmalle yhteiskunnalle sen .tarpeet, tapahtuu eraanlaisten maa- rattyjen periaatteiden mukaan, kutsumme sita kapitalistiseksi.

Lahemmin selviaa tama kapitalistinen tuotannon jarjestys, jos tarkastamme tuotantoa sen vallitessa.

Jokainen tuotantoprosessi vaatii paitsi tyovoimaa, joka sen ^ suorittaa, jonkun maaran omaisuutta j a ennen koottuja varoja, joilla tyontekijain tyoaseet j a raaka-aiheet kustannetaan ja joista tyomies saa elatuksensa, kunnes han voi muuttaa valmiin tavaran rahaksi. Mita laajempisuuntainen yritys on tekeilla, varsinkin, mita suurempia varustuksia se edeltapain vaatii j a mita pitempi tuo- tantoon tarvittava aika on, sita enemman' on tallaisia ennen kasattuja paaomia tarpeen, ennenkuin tuotantoa voi ajatella.

Kapitalismille on nyt ominaista, etta se erottaa toisistaan nama molemmat tuotannontekijat, tyon j a paaoman. Se edellyt-

^ L u k i j a a , j o k a yksityiskohtaisetnmia tahtoo tutustua kapitalistiseen tuotannon jarjestykseen j a v a r s i n k i n sen historiallisiin edellytyksiin, viittaamme prof. W . S o m - bartin teolcseen >Der moderne K a p i t a l i s m u s j j a siina viitattuihin liihteisiin.

(24)

E. Gylling.

taa, etta paaoma, joka tuotantoa varten tarvitaan, on pienen vahemmiston, kapitalistien hallussa, jotka sita kayttavat tuotan- toon j a liikkeeseen, kumminkaan itse suorittamatta sita maaraa ihmistyota, jonka tuotannon toteuttaminen vaatii kayttaen tahan -muita henkiloita, tyomiehia, joille he maksavat sovitun palkan, saaden itse pitaa tyon tuotteet. Kapitalistiselle tuotannon jarjes- telmalle on siis toiseksi ominaista, etta loytyy luokka ihmisia, joilla ei ole mitaan omaisuutta, jolla he itse voisivat ryhtya tuot- tamaan j a ansaitsemaan, vaan joiden taman takia elamansa ylla- pitamiseksi taytyy myyda toisille tyovoimansa.

Tuotannon alkuunpanijoina j a johtajina sen nojalla, etta he omaavat tuotantoon tarvittavan paaoman, esiintyvat siis kapita- listit, he yksin maaraavat, mita j a kuinka paljon on tuotettava j a koko tuotanto tapahtuu heidan vastuullaan, joskin voitto on yksinomaan heidan.

Tuotteiden kohtalo yleensa on joutua kuluttajain kasiin, se on: tulla kulutetuiksi, nain on laita seka kapitalistisessa etta .jollakin muullakin tavoin esim. sosialisesti jarjestetyssa tuotan-

nossa. Mutta kapitalistisen tuotantotavan vallitessa ei tuotanto nimenomaan j a lahinna tapahdu kulutuksen j a yleisen tarpeen vaa- timuksia silmalla pitaen. J a tama johtuu paaasiassa siita, etta tuotannon valineet ovat vahaisen ihmisluokan, kapitalistien hal- lussa. Silla nama kun heidan on ruvettava paaomaansa tuotan- toon kayttamaan, eivat suinkaan tarkastele, mika yleinen tarve kipeimmin kaipaisi tyydytysta j a milla alalia heidan paaomansa tuotantoon kaytettyna tuottaisi suurimman yleisen hyodyn. K a - pitalistit katselevat asiaa tietysti kokonaan toiselta kannalta.

He ottavat huomioon yleisen taloudellisen aseman, tarkastavat, minka tuotannon lajin alalia tavarain hinta on korkein j a tuotanto- kustannukset mahdollisimman alhaiset j a missa he siis voivat laskea tuotannosta koituvan heidan rahoilleen suurimman j a var- mimman koron. H e ajattelevat, kykeneeko tama tahi tuo sijoi- tus heidan paaomalleen voittoa tuottamaan; missa nain ei ole asianlaita, sinne he eivat myoskaan omaisuuttaan sijoita — pain- vastoin taasen juuri ne sijoitusmahdollisuudet, jotka suurinta voit- toa lupaavat, vetavat useimmat kapitalistit puoleensa.

E i edes markkinain kipein tarve tassa kohden millaan ta-

(25)

Kapitalistisesta tuotannon jdrjestyhsesta nykyaikajia. 119

valla kykene tuotannon suuntaa muuttamaan j a ohjaaraaan, jollei se samalla kykene tarjoamaan paaoman omistajalle tarjolla olevaa tilaisuutta paaomansa sijoittamiseen. Y k s i huomattavimpia esi- merkkeja talta alalta oil alempien kansankerrosten asunto-olot, joiden kurjuus on suoranainen seuraus tasta kapitalistisen tuotanto- tavan luonteesta.

Taten siis paaoma, joka oikeastaan on absoluutinen tuo- tannon valine, tulee kapitalistisessa tuotannossa kohotetuksi tuo- tannon lahimmaksi paamaaraksi, paaoman kayttaniinen korkoa tuottavasti on sen paatarkoitus.

Tassapa onkin kapitalistisen tuotantotavan paaominaisuu- det: tuotannon valineet kuuluvat pienilukuiselle omistajaluokalle ja tuotanto, joka suoritetaan naiden avulla, tapahtuu kokonaan tarkoituksella, mikali mahdoliista, lisata entisestaan loytyvaa paa- omaa; tuotannon luonnollinen tarkoitus, yhteiskunnan yleisen kulutuksen tyydyttaminen, jaa syrjaan.

Luonnollisesti mukautuu tuotanto kapitalistisestikin jarjes- tettyna kulutuksen mukaan, mutta tama tapahtuu jossakin maarin automaatisesti. Silla, missa tarve on suurin, siella ovat hinnat- kin tavallisesti suurimmat j a voiton saanti varmin j a siella ha- kevat kapitalistitkin paaomilleen heti sijoitusta keskenaan kilpail- len j a pitaen kunkin yksityisen voiton taten kohtuullisemmissa rajoissa.

Ettei kapitalismi kumminkaan tassa toimi suinkaan moit- teettomasti, sen tietaa kylla jokainen, joka vahankaan on nyky- ajan taloudellista elamaa seurannut; naihin seikkoihin kasiksi- kayminen veisi meidat kumminkin aineemme ulkopuolelle.

Tallainen kapitalistinen tuotanto-olojen jarjestys ei kum- minkaan nykyaikanakaan, jolloin se kumminkin otaksuttavasti on huipussaan, ole yksinomaan vallassa sivistysmaissa, puhumat- takaan maanosista, joissa kulttuuri on alhaisella asteella. Poik- keuksia ovat varsinkin maanviljelys, monissa maissa muutamat kasityon haarat, muita vahemmin tarkeita aloja mainitsematta.

Mutta eivat namakaan ole voineet kokonaan pysya vapaina ka- pitalistisen hengen vaikutuksilta.

Ottamalla nama poikkeukset huomioon, voinee kumminkin arviolta maarata, etta runsaasti puolet, jopa % sivistysmaailman

(26)

I 2 0 E. Gylling.

taloudellisesta tuotannosta tapahtuu kokonaan kapitalististen peri- aatteiden mukaan, yksinomaan voiton hankkimisen perusteella, ilman jarjestavaa katta, joka maaraisi tuotannon suuruuden j a laadun yleisten tarpeiden j a vaatimusten mukaan.

Tama paaoman omistajain pyrinto, hankkia paaomalleen mahdollisimman varma j a suuri voitto on kapitalistisen tuotanto- tavan sisin liikkeelle paneva voima j a siita johtuvat suorastaan kapitalismin ominaisuudet kaytannoUisena tuotantotapana j a etu- paassa tuotannon muotoihin nahden.

Pyrkiessaan nimittain mahdollisimman suureen voittoon, kapitalisti koettaa jarjestaa tuotannon niin huokeaksi kuin mahdoliista j a samasta syysta han, mikali mahdoliista, lyhentaa tuotantoaikaa, silla kun voiton mahdollisuudet ovat samat, saa tietysti se kapitalisti yrityksesta suuremmat tulot, joka nopeam- min saa paaomansa voittoineen takaisin.

Taten siis kapitalistinen tuotantotapa johtuu kayttamaan tavatonta intensiteettia sisaanpain tuotanto-oloja jarjestaessaan, kayttamaan erittain yksityiskohtaista j a tyota jouduttavaa tyon- jakoa seka varsinkin tyota saastavia j a koko tuotantoa vakaan- nuttavia koneita, toisin sanoen kapitalisti pyrkii kayttamaan aina taloudellisesti edullisimpia tuotantomuotoja hyvakseen. Varsinai- seksi tuotantomuodoksi kapitalismille jaa siis suurtuotanto, jossa yksinomaan yllamainittuja tuotantoa helpottavia keinoja, tyon- jakoa j a koneita, laajemmassa maarin voidaan sovittaa.

Tuotannon suorittava tyokin tulee taten . kapitalistisessa tuotantojarjestyksessa kokonaan olemaan itsetarkoitusta vailla, sekin on vain tuotantovalineen asemassa. Paaomanomistaja tah- too vahentaa kustannuksia tyomiehiinsa nahden, han maksaa niin vahaisen palkan kuin mahdoliista j a koettaa lisata tyon tuloksia j a vaatii pitkia tyoaikoja, jota vastoin tyontekijoitten pyrinnot ovat painvastaiset. Kapitalistisella tuotantotavalla on siis suoranainen tendenssi painaa alas suuren tyolaisjoukon taloudellista toimeen- tuloa j a se on siis suorastaan ristiriidassa kansanvaltaisen j a kansan -syvia riveja kohottavien pyrintojen kanssa. Tosin kylla muutamissa kohdin kapitalismin edut oikein ymmarrettyina ovat sopusoinnussakin kohoavan kehityksen kanssa. Nain esimerkiksi muutamien teoHisuudenhaarain alalia lyhennetty tyopaiva ...on

(27)

Kapiialisiisesta t2totanno?i jarjestyksesta nykyaikana. 121

aikaansaanut suurempia tyoeffekteja j a ainakin suurempia liike- voittoja. Sama vaikutus on osittain ollut palkkojen kohoami- sella. T a m a jalkimainen seikka on sitapaitsi valillisesti voinut olla kapitalismille edullinen, koska se on nostanut rahvaan suu-' ren joukon ostokykya. Toistaiseksi kumminkin nayttavat tallai- set harrastusten sopusoinnut enemman poikkeuksilta j a ainakin on paaoman j a tyon edustajien valilla suuri juopa olemassa.

On tassa lyhyessa esityksessa mahdoton seurata tarkalleen kapitalistista tuotannon jarjestysta sen syntyihin saakka; mainit- semme vain lyhyesti ne paakohdat, jotka kapitalismin kehityk- sen aikaansaivat.

Ensimainen edellytys oli, etta syrityi kapitalistiluokka.

A i n a on tosin ollut olemassa ero rikkaitten j a koyhain valilla, Idytynyt kansankerroksia, joilla ei mitaan ole vastakohtana niille harvoille, joiden hallussa on suuret omaisuudet. Mutta nama jalkimaiset eivat ole kayttaneet omaisuuttaan tuotantoon kapi- talistisessa hengessa, vaan paaasiassa tuhlanneet sen kulutukseen.

Keskiajan lopulla huomaamme sita vastoin eraan omistajaryhman alkavaii vahitellen yha laajemmassa maarin ruveta omaisuuttaan uuden voiton saamiseen kayttamaan. J a paaasiallisimpana syyna huomaamme tahan olevan ne taloudelliset olot, jotka tahan ai- kaan olivat vallalla j a tarjosivat mita houkuttelevimpia mahdolli- suuksia voiton saantiin. — Olivathan tahan aikaan .juuri loyto- retket avanneet ennen tuntemattomat upporikkaat alueet europ- palaisille. Niinpa huomaammekin kapitalismin juuri nyt kehit- tyvan siirtomaakaupan alalia paasevan ensi alkuunsa j a plan taman jalkeen valtaavan koko suurkaupan.

Seuraava suuri taloudellinen mullistus, jonka suuret keksin- not i8-vuosisadalla aikaansaivat, tarjosi kapitaalilla varustetuille henkiloille uusia voiton mahdollisuuksia. J a niinpa koko se suunrenmoinen taloudellinen uudistus- j a kehityskausi, joka on seurannut tasta ajasta alkaen, on ollut kapitalistisen tuotanto- jarjestyksen yhtaraittaista yha suurenmoisempaa kehitysta. •

Esityksessamme kapitalistisen tuotantotavan sisimmasta

(28)

122 E. Gylling.

prinsiipista, huomasimme mahdollisuuden voiton saantiin olevan tallaiselle tuotannon jarjestykselle tuotannon paaprinsiipin. — Oleviakin oloja koettaa kapitalismi yha kehittaa siihen suuntaan, etta voiton mahdollisuus varmenisi j a suurenisi tai ainakaan ei haviaisi. Kapitalismin asemalle nykyaikana onkin sangen valai- sevaa lahemmin tutkia niita taloudellisen elaman haaroja, jotka ovat sen hallussa seka talloin ottaa huomioon, etta tuotannon kehitys nailla aloilla kuvastaa kapitalismin yrityksia, mikali mah- doliista, johtaa tuotantoa itselleen edulliseen suuntaan, s. o. sai- lyttamalla itselleen mahdollisimman suuren voiton. — Koska kapitalismi suurteollisuuden alalia on kaikkein voimakkaimmaksi kehittynyt, otamme seuraavassa vain taman taloudellisen elaman alan olot huomioon. Huomaamme talloin siina seuraavia ilmioita:

Kaikista tarkein j a jo aikoja sitten huomattu seikka on, etta yksityiset liikkeet teollisuuden alalia nopeasti ja varmasti kehittyvat yha suuremmiksi, toisin sanoen suurteollisuus pyrkii enemman j a enemman valtaan-

Jo Marx oli taman seikan keksinyt j a talla huomiolla han etupaassa perusteli systeeminsa suurliikkeen lopullisesta voitosta taloudellisella alalia, jota voittoa sosialistinen yhteiskunta oli heti kintereilla seuraava,

Uusimmat tilastolliset luvut todistavat yllamainitsemamme kehitystendenssin epaamattoman selvasti suurteollisuuden alalia jatkuneen viimeisiin aikoihin saakka. Saksassa oli liikkeitten lukumaara kaupan j a teollisuuden alalia vuodesta 1882 vuoteen 1895 lisaantynyt 4,6 prosentilla, jota'vastoin naissa liikkeissa tyos- kentelevien tyomiesten lukumaara oli kasvannut 39,9 prosentilla;

taman ohessa olivat viela naissa liikkeissa koneitten hevosvoimat tyojxiiesta kohden huomattavasti nousseet. T a m a seikka voidaan meidankin suomalaisessa teollisuudessamme huomata. Meidan teollisuudessamme oli nimittain tyomiesten keskimaarainen luku- maara tyopaikkaa kohden v. 1890: 9, v. 1900: 12. Kaytettyjen koneitten hevosvoimamaaran kasvamista taasen osottaa se seikka, etta V . 1890 oli teollisuustyomiehia yhta hevosvoimaa kohden keskimaarin 4,2, v. 1900 sitavastoin vain 2,4.

Selvan kuvan teollisuudessa vahitellen tapahtuvasta kehi- . tyksesta suurliikkeeseen pain osottavat seuraavat luvut Saksan

(29)

Kapitalistisesta tuotannon Jarjestyksesta nykyaikana. 123

virallisesta tilastosta, jotka ilmottavat tyomiesten lukumaaran prosenteissa erikokoisissa liikkeissa vuosina 1882 j a 1895.

189s . . . . 16,4 1882 . . . . 25,2

Pienempien liikkeitten tyovoima on siis suorastaan vahen- tynyt suurliikkeitten eduksi. Yksityisten teollisuushaarojen alalia kehitys luonnollisesti on ollut erilainen. Yleensa on keskitys kutoma-, kone-, metalli- j a paperiteollisuushaarojen alalia ollut no- pein. Amerikkalaisen kutomateollisuuden kehitysta yhden vuosi- kymmenen kuluessa osottavat selvasti seuraavat luvut: liikkeitten lukumaara oli vuodesta 1880 vuoteen 1890 kasvanut 19,7 "/o, jota vastoin naihin liikkeisiin sidotun paaoman kokonaissum- ma 70 o/o.

Aivan selvasti voi huomata kapitalismin teollisuuden alalia suurentamalla liikkeiden kokoa pyrkivan hankkimaan paaomal- leen suurempaa voittoa tai siten sailyttamaan ainakin voiton entisellaan.

Taman ohella huomaamme sangen yleisen tendenssin teolli- suuden alalia yha jatkuvaan erikoistumiseen. Yksityiset liik- keet pyrkivat valmistamaan vain harvanlaisia tavaroita, mutta sita vastoin suuremmassa maarin. Varsinkin on tallainen spesialitsioni koneteollisuuden alalia huomattavissa. Ennen piti jokainen tehdas kunnianaan valmistaa niin monenlaista tavara-

lajia kuin mahdoliista, nyt sita- vastoin laytyy erikoistehtaita kivaaria, pumppulaitoksia, polkupyoria, hoyrykoneita j . - n. e.

varten. T a m a tietysti edellyttaa, etta markkina-alue, jolle tal- laista yhdenlaista tavaraa on myy tava, laajenee vastaa vassa maarassa.

Jo yleensa suurteollisuuden kautta joutuvat suuremmat ku- lutusalueet riippuviksi muutamista tuotantokeskustoista. Tallai- nen spesialitsioni asettaa viela suuremmat markkina-alueet oman tavaralajinsa suhteen riippuvaisiksi yhdesta tuotantoseudusta, s. o.

yksityisten tuotantolaitosten yhteiskunnallinen vaikutus kasvaa taten tavattomasti.

2 — 5 61 0 I Is o 5 1 — 2 0 0

3 3 1 0 0 0 1000 23,5 7,2 16,6 17 13,9 5,4 29,9 6 12,6 11,9 10,9 3,5

(30)

124 E. Gylling.

T a m a vaikutus kasvaa viela suhteettomasti n. s. jattilais- liikkeitten syntymisen kautta, joissa suuri joukko spesialiliik- keita on yhdistettyna yhteen j a samaan paaliikkeeseen siten, etta ne muodostavat, kuten Sombart sanoo, orgaanisen liikekom- biriatsionin. Esimerkkina tallaisista kombinatsioneista voisi mai- nita varsinkin rautateoUisuuslaitokset; suurimmat tallaiset omaa- vat omat rautakaivoksensa malmin saantia varten, omat hiili- kaivoksensa hiiliseuduilla, omat rautatiensa j a laivansa, joilla malmi j a hiilet kuljetetaan vahmoseuduille, omat konetehtaansa j , n. e. Tallainen kehitys aiheutuu paaasiallisesti siita syysta, etta taten yksityisliikkeet tulisivat enemman riippumattomiksi markkinakonjuktsionista j a eri spesialiliikkeista j a etta ne voitot, jotka erityisliikkeet ennen ovat kukin saaneet, tulisivat yksiin taskuihin johdetuiksi. Taloudellinen kehitys onkin osottanut, etta tallaisilla liikkeilla on erinomaisen paljon etuja n. s. puhtaitten liikkeitten rinnalla. '

Meilla Suomessakin puutavara- j a pareriteollisuuS suurim- maksi osaksi on jarjestetty yllamainitulla tavalla. Paitsi sahoja ja tahdaslaitoksia on kullakin liikkeella laajat metsaalueet raa- ka-aineitten hankkimista varten.

Mutta kaikkein huomattavin ilmio suurteollisuuden nykyi- sessa kehityksessa on kumminkin liikeyritysten yhdistymis- j a liitty- mispyrinnot keskenaan. ' Tallaiset liitot kantavat kaikille tunne- tuita kartellien, renkaitten j a trustien nimea, eri jarjesty- mismuotojen j a kotiseutujen mukaan. Edelliset ilmidt suurteol- lisuuden kehityksessa' koskevat kehitysta yksityisiin yrityksiin nahden. Tama liittymispyrinto osottaa tendenssin siihen suun- taan, etta yksityisliikkeet sopien keskenaan pyrkivat hallitse- maan koko tuotannon kulkua j a maaraamaan mita ratkaisevim- min koko taloudellisen elaman jarjestyksen. Tallaiset Hitot ei- vat supista alaansa vain oman maan teollisuuteen, vaan kasit- tavat usein suuren joukon eri maitten teollisuutta. V . 1896 tunnettiin tallaisia kansainvalisia liittoja 41. T a m a on suuren- moisin tapa, jolla kapitahsmi suurteollisuuden alalia koettaa sailyttaa voiton mahdollisuuden paaomalleen.

(31)

Kapitalistisesta ttiota^mon jarjestyksesta nykyaikana. 125

Nama teollisuuden harjottajain liitot ovat vasta aivan uu- simpien aikojen ilmioita. Mikali tunnetaan, loytyi niita esim.

Saksassa ennen

V . 187s V . 1885 V . 1896 8 90 260 Vain parikymmenta vuotta ne ovat olleet tieteellisen ka- sittelyn esineena, mutta niiden merkitys on yhtakaikki tunnus- tettu suurenmoiseksi nykyajan taloudellisen elaman kehitykselle ^).

Niiden lopullisesta merkityksesta ollaan kumminkin viela sangen eri mielta. Toiset taloustieteilijat pitavat kartel- leja j a trusteja tilapaisina liittymisina, joilla on enemman het- kellinen merkitys, jota vastoin toiset taasen ovat nakevinaan niissa pysyvaisemman taloudellisen organisatsionin syntyvan ja todella osottaakin kartellien sisallinen organisatsionin kehitys, etta ne tilapaisista hintasopimuksista vahitellen ovat kehitty- neet yha vakavampiin muotoihin. Huippukohdan muodostavat toistaiseksi amerikkalaiset .trustit, joissa yksityiset liikkeenomis-

tajat kokonaan menettavat vapaan toimintavaltansa liikkeisiinsa nahden, heidan asemansa muistuttaa lahinna osakkeenomistajan asemaa osakeyhtidssa j a koko liittoutunut teollisuushaara muo- dostaa yhtenaisen lujarakenteisen j a pysyvasti suunnitellun jatti- laisliikkeen.

Ja syytkin .tallaiseen liittoutumiseen ovat selvat: suuret liitot, jotka hallitsevat kokonaan tai ainakin suurimman osan jotakin teollisuushaaraa, kykenevat taydellisesti maaraamaan ky-

symyksessa olevan tavaran valmistuksen sovittaen tuotannon tarkalleen kysyntaa vastaavaksi. . Teollisuudenharjottajaliitot poistavat taten kilpailun .tuotannon-alalta j a kykenevat maaraa- maan hinnat tuotteilleen mielensa mukaan, s. o. tuotanto- j a markkinaolot muodostuvat teollisuudenharjottajaliitoille paljon edullisemraiksi kuin yksityisille teollisuudenharjottajille.

Nain ollen voimme tallaisten liittojen syntya pitaa vain suoranaisena seurauksena kapitalismin pyrkimyksesta sailyttaa

^) Prof. K l e i n w a c h t e r : ( D i e K a r t e l l e 1883) i k e k s i ne tieteelle».

(32)

126 E. Gylling.

voiton mahdollisuus paaomalleen, j a muodostavat namat liitot nain ollen aivan luonnollisen ketjun kapitalistisen tuotan- tojarjestyksen kehityksessa. Viela paljon suuremmassa maarin kuin muut kapitalismin kehitystendenssit nykyaikana, on tama teollisuudenharjottajain liittoutuminen lisannyt yksityisten tuo- tannonharjottajien — tallaisena yksityisena on liittoakin pidettava

—• vaikutusvaltaa j a yhteiskunnallista merkitysta. Tallaisten liitto- jen avulla on kapitalismin jossakin maarin onnistunut jarjestelmalli- sesti saada organiseeratuksi taloudellisen tuotannon kulutus vaatimuksiensa mukaan j a antaa koko taloudelliselle elamalle jarjestetympi leima, jollainen tila myos ennen kapitalismin valtaanpaasoa oli vallalla taloudellisissa oloissa.

Voimme mielestani. muutamin sanoin esittaa kapitalismin tahanastisen- merkityksen seuraavasti: sen synnyn aikaansai taloudellisten olojen »renessanssi»-kausi keski- j a uuden ajan vaihteessa j a se sai uutta viriketta siita pohjia myoten mullis- tavasta murrosajasta, joka myohemmalla uudella ajalla on ta- loudelliset ja yhteiskunnalliset olot uudistanut.

Kapitalismi tuli siksi voimaksi, joka repi rikki vankat to- keet j a muodosti olot usiin puitteisiin.

Nykyajan suuri kysymys on, miten kapitalismin on kayva uudesti jarjestetyissa talous- j a yhteiskuntaoloissa, joissa ta- loudellisten olojen kulku jo kay tasaisemmin, onko se viela nytkin jatkuva, vai onko se vuorostaan tuleva syrjayte- tyksi uuden tuotantojarjestyksen kautta. Monet merkit osot- tavat, etta ainakin osittain niin on kayva.

Kaikilla taloudellisen tuotannon aloilla, joilla tuotanto-olot jo ovat muodostuneet pysyvaisemmiksi, onkin kapitalismin sijasta sosialinen tuotannon jarjestys, yhteistoiminnan seka valtion j a kunnan taloudellisen toiminnan muodossa, voittanut jalansijaa.

Myoskin kapitalismia sinansa on aljettu rajoitella maa- rayksilla, jotka sen liialliseksi kasvanutta valtaa taloudellisella alalia varsinkin teollisuudenharjottajaliittojen muodossa supis- tavat siina maarin, ettei se voisi kehittya yhteiskunnalle vaa- ralliseksi

(33)

Muutamia periaatteellisia nakokohtia adnioikeuskysymyksess'dmme. .127

Muutamia periaatteellisia nakokohtia aanioi- keuskysymyksessamme.

Merkillepanoja aanioikeuskysymyksemrae nykyisesta kasittelysta Kirjoittanut >

J . H. Vennola.

Tuskinpa mikaan niista kysymyksista, jotka viime aikojen kuluessa lahinna suurta valtiollista kysymystamme ovat mielia kiinnittaneet, on saanut osakseen niin paljon huomiota j a osan- ottoa kuin aanioikeuskysymys. Sen esille ottaminen j a aanioikeus- olojemme tarkoituksenmukainen jarjestaminen on muodostunut laajojen yhteiskunnalliseen itsetietoisuuteen heranneiden kansalais- piirien pakottavaksi vaatimukseksi. Se on tullut sita tarkeam- maksi kun niiden kansalaisryhmien, jotka tasta tarkeasta kan- salaisoikeudesta ovat olleet osattomina, yhdeksi kansalliseksi kokonaisuudeksi liittaminen ei ainoastaan kansalaisvelvollisuuk- silla, vaan myoskin tasa-arvoisilla kansalaisoikeuksilla on olojen pakosta tullut valttamattdmaksi.

Sen uudistuksen aikaansaaminen, mita yhteiskuntamme aa- nioikeusoloihin nahden on kaivannut, on jo kauvan ollut edis- tyksen harrastajain huomion esineena tullen esiin kirjallisessa kes- kustelussa ynna muissa toimissa asian hyvaksi. Mielihyvalla on myoskin hallituksen toimenpiteet asian hyvaksi tunnustettava.

Laajaperainen tilastollinen tutkimus on sen toitnesta asiasta tehty, samoihkuin sen puolelta on hiljakkoin koossa olleille val- tiopaiville aikaansaatu esitys kysymyksen ratkaisuksi. Laaja, monessa suhteessa ansiokas mietinto on sen perustuksella val- tiopaivakasittelyssa syntynyt. Mutta kysymys odottaa viela, kuten tunnetaan, ratkaisuaan, ja millaiseksi se muodostuu, siita ei suinkaan olla viela selvilla j a varmat. Kysymyksen ar- vostelu eri kansalaispiireissa, keskustelut, mikali ne tulivat ky- symykseen valtiopaivilla, samoinkuin perustuslakivaliokunnan asiaa koskeva mietinto vastalauseineen antavat siihen erilaisia vastauk- sia. Me voimme kysymyksen nykyisesta kasittelysta merkille panna ilahuttavia tosiasioita, jotka antavat hyvia toiveita, mutta toiselta puolen monia merkkeja, jotka asettavat kysymyksenalai-

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

12.. Topolan 09­tytöt on energinen ja iloinen joukkue. Joukkue on ollut kasassa toista vuotta ja pelannut mikrojen 2. divarissa useita pelejä. Tytöt treenaavat 2–3 kertaa

vat kylla suhteettoman korkeat, mutta syysta, etta huonojen kul- kuneuvojen takia ainoastaan lahinna asuvat maalaiset voivat tuoda niita kaupunkiin; vahan kauvempana asuvain

silloin niin sanoakseni hengitettiin ilmaa taynna luonnonoikeu- dellisia, yksiloa jumstloivia aatteita, oli niin oUen varsin luon- nollista, etta Smith sellaisista premisseista

manneksi osaksi leivan myyntihinnasta. Mutta jos jatammekln sen huomioon ottamatta j a laskemme valittajille menevan eran ainoas- taan noin neljanneksi osaksi, niin tulemme

•voisi kayttaa hyodylliseen tyohon, Owen lykkasi tamiin rajan 8:teen vuoteen.. Aivan yleisena tapana on m. meilla maaseudulla etta alaikaisia, jotka eivat ole paasseet kuin 7—14

1902 kylla kieltaa I I vuotta nuorempain oppilaitten kayttamista, mutta tama laki ei koske esim. kehraamoita eika kaivoksia. Teollisuuslaitoksiin pantu paaoma nousi V. 1905 noin

ole taysin verrattavia muiden laanien vastaaviin ryhmiin, j a etta talta,- kin kannalta katsoen olisi ollut asiallisempaa pitaa niittyala erillaan muusta viljellysta alasta seka

K u n koko tupakkavero suoritetaan tuontituUina, niin kotimaassa viljellysta tupakasta ei makseta mitaan veroa. Totta on kylla, etta tupakan viljelys maassamme on vahenemassa j