Keskustelunalustus Kansantaloudellisessa Y h d i s t y k s e s s a . Kirjoittanut
Hugo Grdndahl.
Harvalukuisista varsinaisista vientiesineistamme on puu-tavara tarkeimmassa sijassa jo yksinaan sen vuoksi, etta se vienti-tilastossamme edustaa maahantuotua suurinta paaomaa. Ollen maalle luonnolhsena tuotteena, ei sen menekin lisaantymista olisi kansantaloudelHseltakaan kannalta muuta kuin suopeasti kat-sottava, ellei tahan samalla olisi yhdistettyna vaara, etta sen jar-jeton kulutus uhkaa havittaa maan kansallisrikkauden, metsat.
Tarkoitukseni ei tassa yhteydessa kuitenkaan ole ottaa puheeksi kysymysta puutavaraliikkeesta koko laajuudessaan, vaan ainoas-taan keskustelun alustaksi mainita muutama sana eraasta sen yksityiskohtaisemmasta osasta, joka eniteri onkin viime vuosina herattanyt mielenkiintoa, nim. pienemman sahaamattoman puu-tavaran, — ennen kaikkea kaivos- j a hiomapuiden, huolestuttavaan maaraan nousseesta maastaviennista seka muutamista keinoista, jotka ehka olisivat omiaan sita ehkaisemaan.
i 8 o Hugo Grondahl.
Verrattain myohaan ovat ulkolaiset pienemman puutavaran ostajat kaantaneet markkinansa Suomeen. Jokunen vuosikym-men takaperin oU propsi- j a paperipuiden vienti maasta miltei kuulumaton, j a vasta viimeisten kymmenen vuoden kuluessa on sen nousu tapahtunut pelottavan nopeasti. Mainittakoon siita tassa muutamia numeroita: Hiomapuiden kokonaisvienti ulkomaille,' Venaja niihin luettuna, oU v. 1893 tasaluvuissa 96 tuhatta m^", j a vastasi arvoltaan 397 tuhatta markkaa. Senjalkeen on se saannol-lisesti noussut —.lukuunottamatta v. 1902, jolloin edellisen hyva-satoisen vuoden vaikutuksesta puutavaran vienti yleensa vaheni,
— j a osottaa vuodelta 1903 jo 486 tuhatta m^ (arvoltaan 3,894 tuhatta markkaa). Viime vuotena tuntuu se niinikaan nousseen noin 150 tuhannella kuutiometrilla paattaen siita, etta marras-kuun tilasto, jolloin viennin voikin katsoa jo miltei loppuneen, osoittaa 633 tuhatta m^. — Viela suhdattomampia lukuja nayt-taa kaivospuiden maasta vienti samalta ajalta. Oltuaan v.. 1893 ainoastaan 138 tuhatta m^, on se vuoteen 1903 kohonnut 1,240 tuhanteen, siis niiltei kymmenkertaiseksi, edustaen jonkun ver-ran yli 9 miljoonan paaomaa, j a nayttaa viime kuluneena vuonna entistaan enemman lisaantyneen, nim. marraskuun loppuun 1,591 tuhanteen. Naista maarista ovat suurimmat hiomapuun kulutta-jat Ranska ja- Hollanti, joihin vienti miltei yksinomaan onkin tapahtunut; kaivospolkyista taas on noin kaksi kolmannesta koko maarasta viety Englantiin, senjalkeen suurin osa Ranskaan.
K u n viela ottaa huomioon, etta sahatun puutavaran me-nekki ulkomaille viime vuosina ei ole laheskaan samassa maarassa kohonnut, j a etta esim. v. 1903 maasta viedyt paperi-ja hiomapuut yksinaan vastaavat kokonaista 70 "/o ulkomaille myydyista val-miista sahatavaroista, puhuvat vastaesitetyt numerot kyllin selvaa kielta siita, etta pienemman puutavaran vienti ulkomaille ei enaa voi olla sopusoinnussa jarkipaisen metsanhoidon kanssa.
Tahtomatta lausua mitaan yleista arvelua sen ainakin meikalai-siin oloihin nahden toistaiseksi ratkaisemattoman kysymyksen johdosta, onko metsanomistajalle pidettava edullisempana kasvat-taa metsansa saha- tai hirsipuiksi, taikka sen sijaan myyda se nuorena metsana kahdesti, mainittakoon tassa kuitenkin olevien olojen perusteella pieni esimerkki. Kaivospuiden ostajain
ilmoi-Pienemman sahaamattoman puutavaran maastaviennista. i S l
tuksien mukaan on nykyisin halutuin propsipuu otettava noin 30-vuotisesta mannikosta, j a lasketaan tamanikaisia puita mene-van Iceskimaarin 100 kappaletta kuutiosyleen. Kuutiosylen taval-lisimpana hintana, ainakin Saimaan vesistojen aarella, pidetaan noin 33 markkaa valmiiksi telityna, kolottuna j a rantaan vedattyna.
Valientamalla siita hakkuu-ja kolomiskustannuksina 9 markkaa seka vetopallcaksi 5 markkaa, saadaan propsikuutiosylen liinnaksi met-sassa 19 markkaa, eli siis puuta kohti kannollaan 19 pennia.
Kansantaloudelliselta kannalta on epailemattakatsottava onnet-tomuudeksi, ettei tata suuriin maariin noussutta nuoren metsan hak-kuuta, muutamia sangen harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, harjoteta jarkiperaisen metsanhoidollisen suunnitelman mukaan;
painvastoin tuntuu se pyrkivan, kuten usealta taholta on julki-suudessakin valitettu, paljaiksi tekemaan ei ainoastaan liikamet-sat vaan vielapa talon tarpeeksi kaytettavat metsalohotkin. Huo-.
mautettu on sitapaitsi, ettei myydyn metsan todellinen arvo usein-kaan jaa edes lahesusein-kaan kokonaan maanomistajain hyodyksi, jotka monestikaan eivat edes pakottavan rahanpuutteen takia, vaan paikkakunnalla liikkuvain metsanostajain tarjouksista ovat valmiit siten helposti saatavaa kateista rahaa vastaan suostumaan kauppoihin; on ilmitullut lukuisia tapauksia, joissa valikauppiaat yksinomaan ovat metsanmyynnista saavuttaneet suurimman hyodyn.
Se rahanansio taas, joka hakkauksista j a vedatyksista aiheutuu paik-kakunnalliselle vaestdlle, j a johon puutavaran vapaan maastaviennin puolustajat toisinaan ovat yhtena seikkana vedonneet, on siksi satunnaista j a vahempiarvoista, ettei sita, puheenaolevaa kysy-mysta harkittaessa, kay ottaminen lukuun.
Paitsi sita, etta tama korkeisiin lukuihin noussut pienem-man sahaamattopienem-man puutavaran maastavienti varsinaiselta metsata-loudelliselta kannalta katsottuna johtaa sangen arveluttaviin tuloksiin, aikaansaa se suoranaisesti tuntuvan vaurion niille teoUisuudenhaa-roille, joita maalle luonnolhsina ensi kadessa olisi elvytettava,ja jotka juuri raaka-aineena kayttavat mainitunlaista metsaa, nim. paperi-ja
puumassateollisuudelle. Sen sijaan etta puuaine kotimaassa jalostettaisiin paperiksi, tai ainakin sen puolivalmisteeksi, pa-perimassaksi, j a sellaisena vietaisiin markkinoille, vaikeuttaa ny-kyisin, vapaan viennin kestaessa, etenkin viimemainitun
kaup-I 8 2 Hugo Grondahl.
paa ulkomailla, suomalaisesta raaka-aineesta siella valmistetun saman tavaran kilpailu. Osotteeksi siita maalle epaeduUisesta suhteesta, jossa maasta viedyt hiomapuun j a paperimassan maarat ovat toisiinsa, lienee seuraava laskelma paikallaan.
Jos maasta 1903 vuoden kuluessa ulkomaille viety puu-massa reduseerataan kuivaksi puu-massaksi (ioo kg markaa = 50 kg kuivaa),. osottaa se kokonaisviennin oUeen, puupahvi siihen luettuna, tasaluvuissa 58,5 miljoonaa kiloa. Samana aikana vie-tiin paperipuuta maasta ulos 486,680 m^. Laskemalla kuutio-metrista puuta saatavan massaa keskimaarin 300 kiloa, saadaan tulokseksi, etta viime vuoden, aikana on maasta viety puu-massan raaka-ainetta tasaluvuin 146 miljonaa kiloa, eli lahes 3 kertaa enemman kuin valmista massaa. — -Sama suhde, viela raikeampana, esiintyy viime vuoden vientitilastoa silmalla pi-taessa.
E i ole helppo loytaa yhtenaista vastausta siihen, mika on aiheuttanut taman yha lisaantyvan pienen puutavaran maastaviennin j a siita maksetut verrattain alhaiset hin-nat. Suurelta osalta lienee vaikuttimena ollut Ruotsissa lainsaa^
dannollista tieta voimaan astuneet rajoitukset nuoren metsan hakkuussa, joka. on saanut ulkolaiset pienen puutavaran osta-jat kaantymaan Suomeen; osalta myos on, kuten hilosta-jattain taalla
pidetyssa puutavarakauppiaiden kokouksessa huomautettiin, syyksi hintain alhaisuuteen luettava se, ettei viimemainittujen kesken ole olemassa minkaanlaista yhteytta, eika koko liik-keen harjotuksessa sita julkisuutta, — hintoja kun ei edes julkisesti noteerata — joka ulkomaan markkinoilla voisi yllapitaa niiden yhtenaisyytta, j a joka aikaansaa, etta nuorta metsaa on toisinaan myyty hintaan, mika tuskin vastaa sen hakkuu- kuletus- j a lastauskustannuksia. Mita erittain tassa suhteessa tulee paperipuuhun, on syy sen viennin kohoa-miseen epailematta haettava siita, etta suomalaisen puumassan menekkia ulkomailla haittaa verrattain korkeat tuontitullit, kun taas itse raaka-aine maasta vietaessa ei ole vientitullin alainen;
Se keino, jolla tassa kosketellut epakohdat luonollisinta tieta olisivat poistettavat, olisi epailematta sisainen lainsaadanto-toimi, joka asettaisi tarkoitustaan vastaavat rajoitukset nuoren
Pienemman sahaamattomaii pmiiavaran maastaviennista.
metsan hakkuuile, jarkiperaisesti turvaisi sen luonnoUisen jal-leenkasvun j a samalla maaraisi sita varten tarpeeksi tehokkaan kontrollin. Siihen tahtaavatkin meilla joku vuosi sitten asetetun yksityismetsakomitean erinaiset asetusehdotukset, joiden tarkoi-tuksena on meilla valitettavasti yleiseksi tulleen metsanryostovil-jelyksen ehkaiseminen. Niin toivottavaa kuin niiden pikainen
voimaan astuminen olisikin, kulunee kuitenkin aikoja ennen kuin ne lain muodossa tulevat kaytantoon j a niiden metsanhaaskausta rajoittavat maaraykset voivat vieda tarkoitettuihin tuloksiin. Vali-aikaisena suoranaisena toimenpiteena lienee sita ennen vien-titulli sopivin keino estamaan sita nuoren metsan liikakulutusta, joka, jos se ehkaisematta jatkuu, ennen pitkaa uhkaa maan en-sikadessa suojeltavan vientiteollisuuden, sahaUikkeen seka puu-massa- j a paperiteollisuuden olemassaoloa. E t t a tassa suhteessa ei ole paikallaan pienemman puutavaran tykkonainen
hakkaamis-— j a vientikielto, sellaisena kuin se paikallisten; lakien no-jalla on pidemman aikaa ollut Ruotsissa voimassa j a viimeksi
24 p. heinakuuta 1903 annetuUa asetuksella vahvistettu Vester-bottenin j a NorrVester-bottenin laaneja varten, ei ainakaan paikallaan koko maata kasittavana, osottaa kokemus Ruotsista. Paitsi sita etta sellaisen lain saadosten noudattamista on nayttaytynyt mah-dottomaksi tehokkaasti silmalla pitaa, vaikeuttaisi se, vaikkakin se olisi voimassa ainoastaan muutamilla paikkakunnilla, maan puumassatehtaiden liiketta, ja estaisi sellaisenkin maanomistajan, joka varteenottaa jarkiperaisia hakkaustapoja, asettamasta met-santuotannon itselleen edullisimmalle kannalle.
Mita tulee vastakosketellun vientitullin maaraan, on sita erittain vaikea ehdottaa. Yhtaalta olisi mielessa pidettava, ettei se saisi loukata niiden maanomistajain taloudellisia etuja, jotka todella jarkiperaisesti nuorta metsaansa myytavaksi viljelevat, seka myoskin, etta loytyy paikkakuntia, joissa maanlaadun vuoksi ei voi paksumpaa puutavaraa kasvattaa. Toisaalta tulisi tuUimak-sun olla siksi korkea, etta se myoskin olisi omiaan • itse' teossa ehkaisemaan liikakulutusta. Joka tapauksessa on kysymys, jonka laajallekantavaisuus on ilmeinen, tarkkojakin tilastollisia tietoja j a niihin perustuvia laskelmia kayttamalla vaikeasti ratkaistavissa, kun taloudellisissa kysymyksissa yleensa teoreetisesti harkittujen
Hugo GrdiidaJil.
uudistusten tarkoituksenmukaisuus osottautuu vasta kay-tannon jalkeen, j a puheenaoleva asia sitapaitsi riippuu suuresti nlkomaisista, useinkin satunnaisista konjunktuureista.
Puutavarakauppiaiden ilmoitusten mukaan vetaytyisivat ulko-laiset ostajat, jos pienemman puutavaran myyntihinta vien-titullin kautta tulisi vahankin tuntuvammin korotetuksi, maasta pois, laajentamalla markkinoitaan Skandinaviassa, seka varsinkin Englanti j a Ranska — suurimmat kuluttajamme —
osittain Kanadassa, osittain Valkoisen meren satamissa, joilla tienoin Venajan liallitus nykyisin lienee melkoisesti alentanut kruununmetsista myytavain propsi- j a kaivospuiden hintaa. Saksa taas, johon Suomen vienti tahan asti onkin ollut mitattoman
pieni, todennakoisesti kayttaisi riikalaisten puunvientiyhtioiden valitysta. Missa maarin nama arvelut tuhsivat puheenaolevassa tapauksessa toteutumaan, voisi ehka paattaa siita suhteesta, jossa Suomen pienemman puutavaran vienti on mainittujen maiden kokonaistuontiin, — seikka, joka kuitenkaan kaytettavana olevasta ulkomaisesta virallisesta tilastosta ei kay selville.
Tassa suhteessa on yksityismetsakomitea aikanaan lausunut inielipiteenaan, etta laskemalla nykyisin voimassaolevan, karkeam-mista puista suoritettavan vientitullin 45 p. kuutiometrilta vastaa-van 5 7o puun arvosta kannolla, voitaisiin pienemmalle hakkaa-mattomalle puulle syylla vientituUiksi asettaa 10 "/o tavaran ar-vosta, jonka laskelman mukaisesti komitea on silloisten hintojen perusteella ehdottanut sen 15 penniksi kuutiometrilta.
On kuitenkin huomattava, etta asettamalla tullimaksun kovin alhaiseksi, jommoinen se tassa tapauksessa kieltamatta olisi, seurauksena olisi, etta metsanomistaja itse saisi epasuorasti sen mak-saa. Todennakoista on nim., etta puunviennin jatkuessa entisessa
laajuudessaan hinnat sen vaikutuksesta alenisivat tullimaksun maaralla ainakin siksi kunnes tehokas rengas on syntynyt koti-maisten vientikauppiaiden kesken j a jossakin muodossa yhteis-toiminta aikaansaatu heidan seka Skandinavian j a Venajan puu-vientiliikkeiden valilla. Nykyisia hintoja silmalla pitaen, tulisi askenmainitun perusteen mukaan vientituUiksi noin 50 pennia kuutiometrilta, j a ohsikin taysi syy luulla, etta tama maara, jos nim. hinnat silla alenisivat, saattaisi metsanomistajat ainakin
suu-Pienemman sahaamatto?nan puutavaran maastaviennista. 185
relta osalta arvelemaan, kannattaisiko myyntia enaan samassa hillitsemattomassa maarassa jatkaa. Jos nuoren metsan myynnit meilla aina tapahtuisivat erikseen, j a puut sita ennen luettaisiin j a arvioitaisiin, olisikin epailematta mainittu seuraus sangen usein toivottavissa. Nykyisissa oloissa sitavastoin, kun viela voi sanoa, etta useimmat puutavarakaupat metsanomistajain kanssa tapah-tuvat siten, etta ostaja oikeutetaan maaratylta alueelta vissiin pie-nuusmittaan asti ottamaan kaikki puut, eika ainakaan propsi- j a liiomapuiden arvoa erikseen kappaleittain lasketa, vakuuttavat kokeneet puuliikkeenharjoittajat, ettei 50 pennin vientitullimaksu aikaansaisi sanottavaa ehkaisya myynnissa, ellei samalla, kuten ensi kuluvaan vuoteen nahden ilmoitetaan olevan laita, propsin kysynta ulkomaille ole melkoisesti pienempi. Useiden puutavarakaupoissa liikkuneiden asiantuntijain lausumain . mukaan ohsi tulli, • jotta senkautta sanottua tulosta voitaisi todenteolla odottaa, nostettava yhteen markkaan kuutiometrilta, mika vastaisi osapuilleen 20 Vo puun arvosta kannolla, j a noin 10 °/o saraasta puumaarasta saa-tavan paperimassan tuontitullia Saksaan, joka onkin meidan suurin massanostajamme. On kylla totta, etta se ehkaisten eh-kapa kokonaisuudessaankin viennin, tuntuisi kohtuuttomalta pak-kokeinolta sellaisia maanomistajia vastaan, jotka todella jarki-peraisesti kasvattavat myytavaksi nuorta metsaa, mutta huomat-tava on toisaalta, etta niita lienee toistaiseksi aarettoman pieni luku javoisivat he sitapaitsi, ainakin rauutamillapaikkakunniha, saada puunsa edullisestikin myydyiksi maan omiin massatehtaisiin, joiden nyt on taytynyt ulkolaisten ostajain kanssa kilpailla raaka-ai-neesta, j a joiden liike sentautta kieltamatta suuresti tulisi elpy-maan. Sitapaitsi olisi mainitunlaisella pakkotoimenpiteella kan-santaloudellinen oikeutuksensa jo yksinomaan sen kautta, etta siten ehkaistaisiin laajalle levinnyt metsanry5stoviljelys, joka, ellei tarmokkaisiin toimiin sen vastustamiseksi aikanaan ryhdyta, ennen pitkaa saa maan kansaUisrikkauden lahteet ehtymaan.
' ) L i e n e e tassa yhteydessa paikallaan mainita, etta senaatti on tehnyt korkeampaan p a i k k a a n alistuksen vientitullin asettamisesta vuosiksi 1 9 0 6 — 1907 pienemmalle saliaamattomalle honkaselle j a kuusiselle puutavaralle, halkoja lukuunottamatta, ehdottaen tuUimaaraksi 45 pennia kiintealta kuutiometrilta, j o k a vastaa 30 p e n n i a kuutiometrilta pinomitassa j a on tama esitys, j o n k a tarkoituksena
i 8 6 Hugo Grdndahl.
On niyoskin joskus heratetty kysymys siita, etta hallituksen tulisi puheenalaisen epakohdan poistamiseksi antaa "erinaisia vali-aikaisia maarayksia, joiden tarkoituksena olisi turvata hakatun metsan luonnollinen' jalleenkasvu, j a on siina suhteessa Oikeu-delliseksi tueksi mainitunlaisille toimenpiteille vedottu voimassa-olevan Metsalain 14 §:aan. Tama lainkohta kuuluu: »Metsa-maata alkoon autioksi havitettakd; j a tulee senvuoksi maanomista-jan, kun metsa hakataan vahintaan kymmenen tynnyrinalan laa-jalta tai saaresta, jonka laheisyydessa ei metsaa kasva, pitaa vaaria, etta maalle, ellei sita viljella puutarhaksi, pelloksi tahi niityksi, taikka kayteta rakennustontiksi tahi muuhun sellaiseen tarkoitukseen, jatetaan siemenpuita taikka myoskin ryhdytadn muuhun toimeen-piteesen metsan uudestakasvamisen edistamiseksi. Jos tama laimin-lyddaan, kieltakoon tuomioistuin sakon uhalla kaiken metsan kayt-tamisen puheenalaisella tilalla muuksi kuin kotitarpeeksi siksi kuin maanomistaja on nayttanyt, etta uutta metsaa havitetylle alalle on taimelle noussut. Jos ei semmoista havittavaa metsanhakkuuta lakkauteta niin pian kuin asianomainen syyttaja siita on todistet-tavasti antanut kaskyn sille, joka tyota johtaa, tulee kuvernoorin, ilmoituksen saatuansa, sita vastaan panna uhkasakko siksi kuin tuomioistuin asiasta on maarannyt».
Voisi tasta aiheutua luulemaan, etta hallinnollista tieta ka-visi yleisella maarayksella lahemmin jarjestaminen vastakerrotun lainkohdan mainitseraat »muut toimenpiteet metsan jaheenkas-vun edistamiseksi», joihin maanomistaja on velvollinen ryhty-maan, ellei havitetyn metsan sijalle jateta siemenpuita, j a etta siis esim. edeltakasin saatettaisiin velvottaa maanomistajat met-san myytyaan huolehtimaan maaratyn suunnitelman mukaisesta puunsiemenien kylvamisesta. Mieiestani on kuitenkin suuresti epailyksenalaista, antaako laki tallaiseen toimenpiteesen oikeu-tusta. Silla puhumattakaan siita, etta mainitunlainen hallinnolli-nen maarays olisi erityisten lahempien kaskyjen kautta k'ussakin tapauksessa sovitettava paikallisten olojen vaatimusten mukaiseksi,
on ollut v a i n k y s y m y k s e n valiaikainen jarjestaminen, nyttemmin saavuttanut arm.
h y v a k s y m i s e n . — S e l i t y k s e k s i lisattakoon viela, etta aikaisemmin esitetyt luvut tar-koittavat viimemainittua, virallisessa tilastossa j a useimmiten kaupassakin kay-tettya pinomittaista kuutiometria.
Pienemman sahaamaUoma^i puutavaran maastaviennista. 187
ja niiden noudattaminen annettava jonlcun erityisen viranomaisen silmalla pidettavaksi, sisaltaisi se samalla metsalakiin selityksen, joka koskisi siksi syvalta yksityisen inetsankayttooikeuteen, ettei sita ilman saatyjen suostumusta kavisi antaminen. Puheenalainen, lain saatama vaarinpito yksityismetsan jalleenkasv.amisesta onkin nykyisin, hallintoviranomaiset sivuuttamalla, jatetty tuomioistui-mille, joiden asiana on syyttajan vireillepanosta niiden suhteen antaa lahempia maarayksia.
Itse asiassa, kuten huomaamme, on laissa osotettu tie yk-sityismetsien vaarinkayttamisen ehkaisemiseksi j a siina kohden annettu oikeusistuimille valta, joka, jos sita kaytettaisiin, olisi taysin tehokas sitavarten harjotettavaa valvontaa hoitamaan.
Mutta itsekukin tietaa myoskin, etta maaraykset tassa kohden ovat jaaneet kuoUeiksi kirjaimiksi ja epailematta tulee niin eteenkinpain olemaan. Missa maarin asianomaisia syyttajia on
aikanaan muistutettu tarkemmin vaarinottamaan velvollisuuttaan tassa suhteessa, en uskalla sanoa; otaksuttava on kuitenkin, et-teivat kaskyt, ainakaan nykyisin, siina aikaansaisi parannusta.
Aikaisemmin on jo huomautettu, etta tassa esitetyt nako-kohdat tarkoittavat valiaikaisia toimenpiteita siksi, kunnes kysy-mys koko laajuudessaan on jarjestetty erityisen lain kautta. Missa maarin mitkaan hallinnollista tieta annetut pakkomaaraykset oli-sivat omiaan toivottua tulosta aikaansaamaan, ilman etta ne sa-malla mukanaan toisivat tuntuvia taloudellisia vaurioita j a ehkapa synnyttaisivat uusia epakohtia, on kokemuksen puutteessa vaikea milteipa mahdoton edeltakasin sanoa. Ennen kaikkea olisi mielia sopivalla tavalla kasvatettava enemman kuin tahan asti vaarinot-tamaan jarkiperaista metsanviljelysta ja tarkemmin selkoa otta-maan metsan arvosta ennen myyntia. Siina suhteessa olisi met-sanhoito- j a maanviljelysviranomaisilla seka yksityisilla seuroilla j a yhdistyksilla laajaperainen j a kiitolli'nen tehtava.
i 8 8 Kh'jallistmtta.
Kirjallisuutta.
K a n s a n t a l o u d e l l i n e n y h d i s t y s . Maalaiskuntain kansa-koululaitoksen edistamisesta. Helsingissa 1905. Hinta i mk.
Ilmoitettavanamme olevan kirjasen sisallysluettelo on seuraava: I . Maa-laiskuntain kansakouhdaiiokse7i edistamisesta, esitelma, pitanyt J. IC Paasikivi;
n . JCansantaloudellisen yhdistyksen asettaman komiteati lausunto; I I I . Tutkimus kansakoulunkdyntimaiirasta lukicuuoden igo2—igoj ajalla, tehnyt E. R. Neovitcs;
I V . Kartta, nayttava kansakoulunoppilasten maaran prosenteissa kouluikaisten lasten luvusta lukuv. 1 9 0 2 — 1 9 0 3 ,
I . Ylitirehtoori Paasikivi tekee esitelmansa alussa tilastol-listen numeroiden avulla laanittain j a kihlakunnittain selkoa maa-laiskuntien kansakoululaitoksen laajenemisesta viimeisten 12—13 vuoden kuluessa.
Tosin kehitys nayttaa suurenmoiselta. Maalaiskansakoulu-jen oppilasraaara, joka Iv. 1890—1891 oli ainoastaan 35,187, on sen jalkeen tasaisesti noussut: viitena seuraavana vuonna keski-maarin 4,354:11a j a viitena seuraavana keskikeski-maarin 5,i32:lla oppi-laalla, niin etta se Iv. 1901—1902 oli jo 88,963 * ) , Kansakoulu-lasten o/o:maara kouluikaisten Kansakoulu-lasten luvusta on saman ajan ku-luessa noussut I9,i:sta 42,7:aan.
Mutta vaikkapa kehitys jatkuisi samaa vauhtia, niin kestaisi sittenkin esitelman pitajan laskujen mukaan Uudenmaankin laa-nissa 11 —13 vuotta, muissa laaneissa tuntuvasti kauvemmin, en-nenkuin voisi sanoa joka lapsen maassamme paasevan osalliseksi kansakouluopetuksesta. J a pelattavissa kuitenkin on, etta kehi-tys ilman erityisia toimenpiteita ei jatku sillakaan vauhdilla kuiti tahan asti. Perustettujen uusien koulujen j a opettajapaikkojen lukumaarat, jotka Iv. 1898 —1899 olivat korkeimmillaan: 140 j a
182, ovat sen jalkeen tasasesti laskeneet, niin etta vastaavat nu-merot Iv. 1903—1904 olivat 107 j a 125. Lisaksi on huomat-tava, etta ne kunnat, joissa kansakoululaitos on hitaimmin edis-tynyt, ovat etupaassa maan koyhimmissa seuduissa. • »Kun Uuden-maan laanissa on 40 v. kehityksen jalkeen paasty siihen, etta
' ) L v . 1 9 0 2 — 1 9 0 3 satunnaista oppilasvahennysta 1977 e i vertailevissa laskel-missa otetaa lukuun. A s k e n valmistuneeu viela julkaisemattoman tilaston mukaan onkin oppilasku I v . 1 9 0 3 — 1 9 0 4 taas noussut 5,975:11a.
Kirjallisuutta, 189
% kouluikaisista lapsista kay koulua, niin kuinka kauan taytyy-kaan odottaa, ennenkuin paastaan perille koyliimmilla seuduilla?»
K u n useimmissa sivistysmaissa 95—99 o/(, kouluikaisista lapsista suorittaa 7—8 vuotisen koulukurssin, niin on meilla paas-taksemme sivistysmaiden tasalle ryhdyttava entista tehokkaimpiin toimenpiteisiin maaseudun kansakoululaitoksen kehittamiseksi.
Sitten esitelmanpitaja, esittaa vaikuttavimmaksi toimenpi-teeksi koulureformin ajamista varten uusien kansakoulujen
pe-rustamise7i, tekee laskuja miten paljon niita tarvitaan seka se-littaa valtion velvollisuutta avustaa kuntia uusien koulujen suu-rimpien menojen, rakennuskustannusten, suorittamisessa.
Maan 3180 koulupiirista oh v. 1904 ilman koulua viela 1134, jotka kukin siis tarvitsevat koulunsa. J a lapsiluku koulu-piireissa on siksi suuri, etta nain saatu opettajamaara ei miten-kaan riita. Piireja on jaettava j a uusia kouluja perustettava tahi apuopettajia otettava. Kaikkiaan tarvittaisiin lisaksi ainakin 2,040 opettajaa, j a sittenkin tulisi kunkin opettajan osalle keski-maarin 46 kouluikaista lasta. K u n koulureformin toteuttamiseen kaikissa tapauksissa kuluu useita vuosia j a kouluikaisten lasten lukumaara kasvaa vuosittain 2,ooo:lla, j a kun nykyisista kouluista noin 250 tyoskentelee vuokrahuoneissa, niin olisi lahimmassa tulevaisuudessa rakennettava kouluhuoneustot vahintain 2,500 opettajaa varten; ne tulisivat raaksamaan noin 26 milj. mk.'
Tallaisten menojen suoritusta ei voi vaatia ilman runsasta valtion avustusta. Tahanastinen valtion avustus kansakouluraken-nuksiin on ollut varsin vahainen j a rajoittunut paaasiallisesti ver-rattain edullisten kuoletuslainoj'en myontamiseen. Tehokkaammat ehdotukset ovat hyljatyt. J a kuitenkin rikkaissa sivistysmaissa, Ranskassa Saksassa, Englannissa y. m. on katsottu tarpeelli-seksi lieventaa kuntien koulurakennuksista johtunutta taakkaa tun-tuvilla avustuksilla valtion tahi suurempien kunnallisten yhdys-kuntain puolelta.
Esitelman lopulla tehdaan varsinainen avustusehdotus. Y h -den opettajan koulutalo maksaa helpoimmin rakennettuna 12,000 mk, lisarakennus apuopettajaa varten 8,000 j a kahden opettajan koulu 20,000 mk. 'Valtion olisi annettava suoranaisena apuna noin Vs naista summista eH tasaisissa-luvuissa 4,000, 3,000 j a 7,000
Kirjallisuutta.
mk., koyhimmille kunnille eri harkinnan mukaan enemmankin.
Edullisina lainoina ( i V2 o/^ kuoletusta ja 2 % korkoa) olisi myonnettava rakennuskustannusten koko muuta osaa vastaavatraha-maarat: 8,000, 5,000 j a 13,000 mk. Kuntia, jotka tahan asti ovat paljon uhranneet j a ottaneet suuria kuoletuslainoja koulurakennuk-siaan varten, olisi jotenkin hyvitettava esim. alentamalla korkoa j a vapauttamalla asianomaiset kunnat muutamiksi vuosiksi
ko-konaan sen suorittamisesta.
Koska valtio ei voi sitoa itseaan pitkaksi ajaksi eika sellainen jarjestely olisi asiallekaan eduksi, olisi nyt vaan viideksi vuodeksi
maarattaya nain syntyvia valtionmenoja varten yhteensa 15 milj.
mk. eli vuosittain 3 milj., joista i milj.. apurahoiksi ja 2 milj.
lainoiksi.
I I . Kansantaloudellisen yhdistyksen asettaman komitean jasenet yhtyvat lausunnossaan taydellisesti ylitirehtoori Paasikiven
esittamiin ajatuksiin tuntuvan valtioavustukseen tarpeellisuudesta kysymyksessa olevaan tarkoitukseen. Varsinaiseen avustusehdo-tukseen esittavat he pari muutosta.
Yleinen pohjaraha kunkin koulun rakennusavuksi olisi alennettava 2,000 markaksi, mutta erityisen harkinnan mukaan pitaisi sen voida nousta 6,ooo:een.
Koulunkaynnin yleisyytta edistaa enemman uusi itsenainen koxilu kuin apuopettajan ottaminen vanhaan. Sentahden olisi apura-haa apuopettajia varten tarpeellisten huoneiden rakentamiseen myon-nettava (1,000—3,000 mk.) ainoastaan silloin, kun asutusolot kun-nassa tekevat uuden itsenaisen koulun perustamisen tarpeettomaksi.
. Komitean lausuntoon on t:ri Paasikivi viela liittanyt ehdo-tuksen kunnallisten kansakoulurakennuskassojen perustamisesta j a hoitamisesta, jotka saisivat alkunsa siten, etta valtio myon-taessaan ennen mainittuja kuoletuslainoja panisi sen ehdon, etta kunnan on koko kuoletusaika suoritettava lisaksi i alkuperai-sesta lainapaaomasta kunnan koulurakennuskassaan.
I l l & I V . Senaattori E . R . Neovius'en tutkimuksessa
»kansakoulukayntimaarasta» esitetaan kunkin maalaiskunnan va-kiluku si/]^2 1902-erikseen mies- j a naispuoliset-, kouluijassa ole-vien lasten j a kansakouluoppilaiden luku seka viimemainittujen 0/0-maara kouluikaisista lapsista— kaikissa erikseen mies- j a nais-puoliset seka myos yhteensa.
Kirjallisuutta. 191
Tutkimukseen liittyvassa, suurta mielenkiintoa herattavassa kartassa on seitseman varin seka kuliunkin variin lisatyn -j—merkin
avulla jaettu kunnat 14 ryhmaan koulunkaynnin yleisyyden mu-kaan. Alimpaan ryhmaan kuuluvat kunnat, joissa oppilasten Vo-maara kouluikaisista lapsista on alle 15. Seuraavan ryhman vastaava 0/0-maara on 15—20 j . n. e. aina 5 "/o lisayksella.
Viirheisen edellisen ryhman' kuntien Vo-luku vaihtelee 70—80, j a viimeinen kasittaa kunnat, joissa yli 80 0/0 kouluikaisista lapsista kay koulua.
Tutkimuksessa on myoskin laskettu yhteen miten monta kuntaa kussakin laanissa kuuluu mihinkin ryhmaan.
Tassa yhteydessa huomautettakoon, etta tutkimuksen nu-merot j a kartta eivat aivan taydellisesti pida yhta. . Niinpa edel-lisesta saa sen kasityksen, etta Kuopionkin laanissa on kolme ylimpaan ryhmaan kuuluvaa kuntaa, mutta kartassa ei laanin alueella nay sen ryhman varia + merkkeineen missaan. Tama eroavaisuus nayttaa johtuvan siitta, etta muutamat tehdasalueet luetaan tutkimuksessa eri kunniksi.
Joku painovirhe on myoskin yhdenmukaisuutta hairitse-massa: kartassa on Messukyla paassyt yhmpaan ryhmaan j a
Joku painovirhe on myoskin yhdenmukaisuutta hairitse-massa: kartassa on Messukyla paassyt yhmpaan ryhmaan j a