Yhteiskuntataloudellinen aikakauskirja 4/1928

Y H T E I S K U N T A- T A L O U D E L L I N E N

A I K A K A U S K I R J A

K A N S A N T A L O U D E L L I S E N Y H D I S T Y K S E N J U L K A I S E M A

KAHDESKYMMENES N E L J l S VUOSIKERTA 1928

T O I M I T U S

A . E . T U D E E R M.^ S T R O M M E R

Paatoimittaja > Toimitussihteeri E I N A R b o o k 0 . K . K I L P I P A A V O K O R P I S A A R I

E . N E V A N L I N N A M . J . P E S O N E M B R . S U V I R A N T A J . H . - V E N N O L A

P O R V 0 O

W E R N E R S O D E R S T R O M O S A K E Y H T I O

I

W E R N E R S O D E R S T R O M O S A K E Y H T I O N K I R J A P A I H O S S A P O R V O O S S A 1929

P l l K I R J O I T U K S I A .

Cajander, A. K., f P . W. Haimikaineii 307 Castren, Kaarlo, Taloudellinen puolustusvalmiutemme j a sen jar-

jestely 151 Hoppu, K. W., Suomen laivanvaiustus 355

Johanson, V. F., Maataloutemme keMtys sodan jalkeen 74 Jdrvinen, Kyosti, Maksuliikenteen keMttamisesta maassamme . . . . 224

Kaila, Toivo T., Suomensukuiset kansat NeuvostovenajaUa 169

Korpisaari, Paavo, Vaittelya 262 Lavonius, W. A., Hyvat j a huonot ajat 317

Nevanlinna, E., Verotusteoria j a osuustoiminnan verotus 1

» Julkisen yhdyskunnan tulojen taloudellisesta laadusta . . 209

Pesonen, Martti, Tybttomyysvakuutuksesta 377 Roos, Martti, Sanomalehtireklaamista • . . . 236

Saari, Eino, Metsien merkitys maatiloUle 28 Skogstrom, E. W., Suomen kanavalaitoksesta 41 Stenroth, Otto, Eraita piirteita Suomen pankin toiminnasta vuosina

' 1919—1922 115

» Vaittelya 273 Suviranta, Br., f William AsMey ; 109

» Valtionrautateiden taloussaanto 51

Voionmaa, Vdino, f Oskari Autere 305 A R V O S T E L T U A K I R J A L L I S U U T T A .

Benn, Ernest J . P., KapitaUstin tiinnustuksia M . Str. 99 Cassel, Gustav, Theoretische Sozialokonomie E. N-a. 184 Henderson, Hubert D., Supply and Demand A. G. W. 100 Ilvessalo, Yrjd, Suomen metsat E. S. 389 Jensen, ^doZpA, Samfundskundskab L . H. 393 Jdrvinen, Kyosti, KauppapoHtiikka E. J - i 288 Kovero, Martti, Suomen kotimarkkinateollisuus A.E.T. 285 Kuusi, Eino, Suomen sosialinen suojelutoiminta . .• E. Bk. 386 Liefmann, Robert, GescMchte und Kritik des SoziaUsmus . . . . M. Str. 291 Maa ja metsd I I . 1 J . G. H . 195 Maaja metsd IV. 1 M.Pda 290

Observator, Vientimme Venajalle T.T.K. 295 Pipping, Hugo E., Myntreformen ar 1865 P. K. 191 Ruhl, Alfred, Vom Wirtschaftsgeist i n Amerika E. N-a 96 Ropke, Wilhelm, Geld imd Aussenhandel .M. Str. 391 Samsoe, Jens, Die Industrialisierung Danemarks L . H. 293 Sociallagstifining och socialt arbete i Sverige ' E. Bk. 386 Sombart, Werner, Das Wirtschaftsleben im Zeitalter des Hochkapita-

Usmus E. N-a. 95 Surdnyi-Unger, Theo, Die Entwickeltmg der theoretischen Volks-

wirtschaftslehre im ersten Viertel des 20. JakrhundertsiV. K. 98 Voionmaa, Vaino, Maailman tyo j a tuotanto K-o H-n 189

K A T S A U S . U L K O M A I D E N A I K A K A U S L E H D I S T O O N Ekonomisk Tidskrift 103, 298, 396 Nationabkonomisk Tidsskrift 104,, 197, 299, 397 Stats0konomisk Tidsskrift 105, 198, 299, 397 The Economic Journal , 198, 302, 398 Jahrbiicher fur Nationalokonomie imd Statistik 105, 199, 301, 399 Welt^\drtschaftliches Archiv 106, 201, 300

Suomalais-ugrilaisen kulttuurikokouksen kansantaloudellinen jaosto

^ L . Harmaja 281 Kertomus Kansantaloudellisen Yhdistyksen toiminnasta vuonna

1928 . L . Harmaja mi

Kansantaloudellisen Yhdistyksen esimiehen, professori Vdino Voion-.

maan Yhdistyksen kokouksessa Ipkakuun 2 p:na 1928 lausumat muistosanat.

Viime kesakuun 1 paivana kalvava tauti katkaisi pankiajohtajan, filosofianmaisteri Oskari Adolf Jonatan Autereen (alkuperainen suku-

n i m i Broms) elaman.

Oskari- Autere oli olemukseltaan hiljaiiien j a hienoluonteinen, mutta tyokykyinen j a terava-alyinen mies, joka tavallisesti suoritti tehtavansa etevalla taidoUa. Jo nuoruudessaan han heratti huomiota yEoppilaspolitiikassa j a puolue-elamassa, joihin han suurella innolla antautui. Hanen varsinaiseksi tyoalakseen tuli pitkaksi ajaksi tilastotyo. Tilapaisia tilastoUisia toita suoritettuaan han hoiti v a k i - naista virkaa tullihallituksen tilastokonttorin aktuarina j a johtajana vuosina 1911—1918, j a vuonna 1917 han oli taman keskusviraston Virkaa toimittavana paajohtajanakin. Tilastomiehena han suoritti useita huomattavia tutkimuksia, joista erikoisesti on mainittava hanen veroreformia varten laatimansa laaja selvitys Suomen k a u - punki- j a maalaiskuntain tuloverotuksesta j a tulosuhteista. Vahan myohemmin han m.m. toimitti laskelman Suomen yksityisomai- suuden raha-arvosta; sen tulokset julkaistiin YhteiskuntataloudeUi- sessa Aikakauskirjassa vuoima 1909. Useissa valtionkomiteoissa Autere oli jasenena t a i sihteerina. Viimeisen vuosikymmenen mais- teri Autere toimi pankkimiehena eika enaa ehtinyt omistaa harrastusta tutkimustehtaviin.

Kansantaloudellisen Yhdistyksen jaseneksi Autere tuli jo vuonna 1904, edellisena vuonna suoritettuaan filosofiankandidaattitutkin-

YhteiskuntataloudelUnen aikakauskirja •—• 1

306 V A I N O V O I O W M A A

non. Alusta asti han suurella liarrastuksella otti osaa Yhdistyksen toimintaan, joka oli lahella hanen omaa tyoalaansa. H a n piti yhdis- tyksessa esitelmia, oli yhdistyksen perustaman aikakauskirjan avus- tajana j a toimituskunnan jasenena vuosina 1914—20, julkaisten siina useita kirjoitelmia, j a vuodesta 1911 alkaen han seitseman vuoden ajan hoiti yhdistyksen sihteerin j a rahastonhoitajan tehta- v i a , joten vastuu Yhdistyksen toiminnasta naina vuosina suurelta osalta oli hanen hartioiUaan. T a n a aikana Yhdistys, vuonna 1916, vietti 25-vuotisjuhlaansa, j a siihen Yhdistyksen sihteeri laati kerto- muksen Yhdistyksen, toiminnasta neljannesvuosisadan 'aikana; se julkaistiin Yhteiskuntataloudellisessa Aikakauskirjassa samana

vuonna. , ; ..

Vainajan kirjallisesta toiminnasta on viela erikoisesti mainit- tava, etta valtiollisten tapahtumien kulkua mita suurimmalla mie- lenkiinnolla seuratessaan han vuonna 1918 teoksessaan oSiaksa j a sen viholliset» julkaisi esityksen maailmansodan syista j a mer-

kityksesta. • Oskari Autereen muisto on sailyva kauan Kansantaloudellisen

Yhdistyksen aikakirjoissa j a Yhdistyksen jasenten kiitoUisessa mie- lessa. Ulkonaiseksi kiitollisuudenosoitukseksi Y t d i s t y k s e n puolesta laskettiin seppele hanen haudalleen, joka liian aikaisin avautui talle suurilahjaiselle miehelle.

Muistosanat, jotka Kansantaloudellisen Yhdistyksen kokouksessa marraskuun 28 p:na 1928 esitti

A. K. Cajander.

Viimekuluneen syyskuun 4 p:na muutti ela\den mailta metsa- hallituksen entinen ylitirehtoori, todellinen valtioneuvos Peter Woldemar Hanmkainen. Se tiesi pitkan merkityksellisen paivatyon paattymista.

Vainaja oli syntynyt Parikkalassa 4 p:na hiditikuuta 1858, tullut ylioppilaaksi suomalaisesta normaalilyseosta 1875 seka suorittanut paastotutkinnon E v o n metsaopistosta 1878.

Metsanhoitomiehena Hannikainen joutui tyoskentelemaan paa- asiaUisesti valtion virkataloUla, j a nimitettiin hanet v. 1892 v a k i - naiseksi virkatalojen metsanhoitajaksi. Se seikka, etta valtioneuvos Hanmkainen ei muuta ktdn lyhyeksi ajaksi joutunut, kuten useim- mat sen ajan metsanhoitomiehet, varsinaisten, valtionmetsain sil- loin viela paljon yksinaisempiin hoitoalueisiin, kuin mita ne n y k y - jaan ovat, j a missa niin monen lahjakkaankin metsanhoitomiehen mieli on painunut, vaan tuli tyoskennelleeksi etupaassa maamme asutuimmilla seuduilla, missa virkatalojen paaosa sijaitsee, oli var- maankin omansa yllapitamaan hanen mielenvirkeyttaan seka runsasta harrastustaan niin yleisiin kuin erittainkin ammattiasioihin.

Naita harrastuksia viela lisasi kaksi opintomatkaa Keski-Etu-oop- paan, mitka matkat hanelle aukaisivat paljon uusia nakoaloja, mutta antoivat myoskin sen vakaumuksen, etta metsatalouttamme oli kehitettava kotoisella pohjalla.

Virkatoimiensa lomat vainaja k a y t t i uutteraan kirjalliseen toi- mintaan, nimenomaan etupaassa suomenkieleUa, jota niihin ai-

308 A . K . C A J A N D E R

koihin ei metsanlioitomiesteii keskuudessa viela paljoakaan v i l - jelty. H a n kirjoitti, varsinkin metsataloutta koskevista asioista,

ahkerasti sanomalehtiin seka aikakauskirjoihin, osittain ulkomaalai- siinkin, j a vuosina T888—1893 han julkaisi omaakin aikakauskir- j a a )>Suomen Metsanhoitolehtea)), johon han itse kirjoitti paljon j a joka oli aikaansa naiden sangen korkealla tasolla. H a n jxilkaisi myoskin useita paljon kaytettyja oppikirjoja j a muita kirjasia:

V. 1882 »Metsankasvatuksesta», v. 1885 »Metsatalouden jarjestami- sesta», V. 1892 »Metsanlioito-oppi»-nimisen oppikirjan, josta neljas painos ilmestyi v. 1919, seka v. 1896 »Suomen metsat kansaUisomai- suutenamme», jonka viimemainitun painattamista Kansantalou- dellinen Yhdistys oli avustanut. Viela aivan elamansa ehtoohet- kella han otti osaa Vakuutuslaitos Sammon kirjoituskilpailuun, joka koski »Metsan jarkiperaista hoitoa j a ka^ttoa*, saaden kirjoitukses- taan — kuolemansa jalkeen — ensimmaisen palkinnon.

Hannikaisen moidpuoliset ammatilliset j a kirjalliset harrastuk- set johtivat hanet luonnollisesti enjien pitkaa luktusiin komiteateh- taviin. Siten hanet v. 1894 kutsuttiin jaseneksi kirkoUisvirkata- lokomiteaan j a v. 1896 valtionmetsakomiteaan, joissa kummassakin han samaUa toimi sihteerina. Vuosina 1897—1899 han oli yksityis- metsakomitean sihteerina, v. 1901 sihteerina valtionrautateiden puutavarahankintoja kasittelevassa komiteassa, j a v. 1902 hanet kutsuttiin jaseneksi komiteaan, jonka t u l i selvitella. yhtioiden maan- hankintakysymysta, tullen seuraavana vuonna sen puheenjohta- jaksi.

K u n metsahalUtuksen paallikon v i r k a vapaaherra Ernst Wreden jalkeen v. 1902 tuli avoimeksi, oK sangen luonriollista, etta H a n n i - kainen maarattiin j a v . 1903 vakinaisesti nimitettiin hanen seuraa- jakseen. Tassa virassa oli Hannikainen maailmansodan paattymisr vuoteen 1918 asti, j a siina han suoritti elamansa paatyon.

A i k a oli s i i i e n tavallaan sangen otollinen.

Taman ymmartamiseksi on muistettava edeUa kayneita aikoja.

L . G. von Haartmanin asianharrastuksen johdosta oli valtionmet- sain hallinto jarjestetty ensin vaKaikaiselle kannalle V . T 8 5 1 j a sitten vakinaiselle v. 1859, j a viimemainittuna vuonna oli perustettu metsaopisto Evolle. Suurin toivein oli lahdetty taipaleelle. Mutta toiveet pettivat. Valtionmetsat sijaitsevat epaedullisesti, j a siihen

aikaan niista oli puun menekki k y v i n pieni; eihan saha- eika mtiita- kaan pmmjalostuslaitoksia oUut kuin vakan, j a nekin saivat paaasi- allisimman puuntarpeensa tyydytetyksi lakempana olevista yksityis- metsista. K u n siis valtion metsista oK tuloja h y v i n vahan, mutta niiden hallintokoneisto kuitenkin maksoi jonkin verran, niin valtion- metsat pitkat ajat tuottivat voiton sijasta tappiota. Tallaisissa oloissa luonnollisesti menoja koetettiin supistaa niin paljon kuin mahdoUista, jotta tappio vahenisi ainakin pienemmaksi, j a siita taas oli seurauksena koko toiminnan lamautuminen. Metsaopis- tonkin oH oppilaspuutteen takia keskeytettava toimintansa, j a kun, sen toiminta uudeUeen alkoi v. 1874, tapahtui se h y v i n typistetyssa muodossa.

Silla valin kuitenkin metsien merkitys taloudellisena tekijana kasvamistaan kasvoi. Puutavarain vientiarvo oli v. 1856 ollut 5.5 miljoonaa markkaa, v. 1866 15.9 miljoonaa j a v. 1876 49.9 mil- joonaa. Ajanjaksona 1886—1890 se oli keskimaarin vuodessa 37.8 miljoonaa, 1896—1900 91.9 miljoonaa j a vuosina 1906—1910 142.9 miljoonaa. Puusta valmistettuja paperiteollisuustuotteita vietiin vuosina 1886—1890 keskimaarin 3.0 miljoonan, 1896—1900 15.7 miljoonan j a 1906—1910 41 miljoonan markan arvosta. J o ennen inaailmansotaa metsan- j a putmjalostusteollisuuden tuotteiden vientiarvo kohosi y l i 70 % : i i n Suomen koko viennin arvosta.

Hanooikaiaen tuli siis metsahallitukseen aikana, jolloin metsien merkitys . putmjalostusteollisuuden raaka-aineen tuottajana voi- makkaasti kohosi. Valtionmetsainkin puiden kysynta lisaan- tymistaan lisaantyi, j a siten oli tarkein edellytys toiminnalle valtion metsatalouden kehittamiseksi saavutettu. Entista menes- tysrikkaampi toiminta oli kaynyt mahdolliseksi. Hannikaisen ansi- oita ei stdnkaan yaiienna se seikka, etta han ymmarsi kayttaa hyvak- seen naita edellytyksia; painvast6in, siina hanen suurin ansionsa olikin.

Ylitirehtooriksi tultuaan Hannikainen r y h t y i tyohon juuri oike- asta paasta, han nimittain p y r k i lisaamaan valtionmetsain tuloja, eika ainoastaan nettotuloja, vaan myoskin bruttotuloja. Hannikai- nen oli nimittain syvasti vakuutettu siita, etta valtion metsatalou- den alalia ei mikaan pysyva tulojen lisays ollut mahdoUtaen, eUei myoslcin menoja lisatty, s. o. ellei metsien hyvaksikin jotain uhrattu.

310 A . " K . C A J A N D E R

H y v i n han tassa pyxkimyksessaan onnistuikin. V . 1902 eli siis sina vuonna, jolloin Hannikainen tuK metsahallitukseen, metsahaUinnon brattotulot olivat 3.7 miljoonaa markkaa, menot 1.0 miljoonaa j a nettotulot 2.7 miljoonaa markkaa. Heti seuraavana vuonna vastaa- vat luvut olivat '6.5, 1.5 j a 5.0. Kymmenen vuotta myohemmin eli siis viimeisena vuonna ennen maailmansotaa 1913 ne olivat 15.7,

5.7 j a 10.0 miljoonaa markkaa.

T a m a tulos oli tietysti saavutettu myyntia, lahinna sahapui- den myyntia, lisaamalla, muita puitahan ei siihen aikaan paljoa- kaan saatu kaupaksi valtionmetsista. Sen sijaan, etta v . 1903 tar- jottiin myytavaksi 996 889 sahapuurimkoa, tarjottiin niita v. 1909 3 395 402. Nain suurta myytmin lisaysta oli tietenkin vaikeata saada sijoitetuksi, j a siita oli seiurauksena sahapuiden yksikkohin- tain aleneminen. Hinnan ollessa v. 1903 5.78 markkaa rungolta keskimaarin se v. 1909 oli vain 3.53 markkaa; v . 1913 tarjottiin 2 752 680 runkoa j a hinta oli 4.31 markkaa. Luonnollisesti hinnan- muodostus riippui muistakin syista, nimittain siita, etta hakkuita ulotettiin yha etaisemmille seuduille, entista pienempaan runko- mittaan j a myos laadultaan Huonompiin puihin kuin ennen, mutta yhtena h y v i n vaikuttavana seikkana oli kuitenkin myyntimaaran lisays. ' . ' • •

MetsahaUinnolle oli nain ollen menekin lisaamiseksi tarkeata koettaa saada syntymaan uusia putmjalostuslaitoksia, ennen kaik- kea Pdhjois-Suomeen, missa laajimmat valtionmetsat ovat. T a t a tarkoitusta koetettiin toteuttaa varaamalla sellaisille liikkeille, jotka sitoutuivat perustamaan uusia puuta jalostavia teollisuuslai- toksia, maaratyn suuruisia - puumaaria maaravuosiksi etukateen sovituin hinnoin. Taten saivat alkunsa n. s. konsessio- eli sopimus- kaupat, joilla k y l l a osittain saavutettiinkin toivottu paamaara, mutta jotka valtion edun kannalta suureksi osaksi^kuitenkaan eivat ole vastanneet tarkoitustaan. —• Suuremman merkityksen saivat.

n. s. valikirjakaupat. Niilla myytiin osittain sellaisia puueria, joista huutokaupoista oli tehty liian alhaisia tarjouksia,. osittain sellaisia, useanlaisia puulaatuja, sahapuista aina polttopuihin asti, kasittavia sekaleimikoita, joita oli toimitettu metsanhoidoUisista syista j a joita ei huutokaupalla v o i t u m y y d a , kun.puille ei voitu k a y l t a a yhteista hinnoitusyksikkoa. , . .

Yleensa kiutenkin on tuollaisia metsien hoidon j a siis niiden tuo- ton kestavyyden kannalta tarkeita sekapuuleimikoita vaikea saada tyydyttavin Mnnoin kaupaksi, koska on vain vahan sellaisia ostajia, joilla on niin monipuolinen teoHisuus t a i muu puuJiike, etta heidan kannattaisi ostaa" kaikenlaista puuta. Koska kuitenkin metsien jarkiperainen hoitaminen edellyttaa, etta voidaan myyda myos pienta j a huonoa puuta, vielapa ennen kaikkeakin juuri sellaista, jouduttiin hankintahakkuisiin, jotka metsanhoidon kotimaassa Keski-Euroopassa ovatkin vallitsevia j a joissa puut hakataan seka osittain kuljetetaantin valtion puolesta j a eri tavaralaadut myydaan samalle t a i tavaUisimmin eri ostajalle riippuen siita, milla tavalla niista kuiloinkin saadaan paras hinta. E i luonnollisestikaan olisi ollut mahdollista kaden kaanteessa ilman muuta siirtya kannolta- myynneista hankintahakkuisiin, eika se olisi ollut suotavaakaan, mutta ylitirehtoori Hannikaiselle tarjouttd mahdollisuus jarjestaa hankintoja valtionrautateiden polttopuu- j a ratapolkkytaipeen tyydyttamiseksi, edella mainituu valtionkomitean suunnitelman mu- kaisesti. Siten paastiin hankinnoissa hyvaan alkuun. Sotavuosina, jolloin kivihiilen tuonti keskeytyi, laajenivat halonhankinnat oikeas- taan ehka liiankin suureen mittaan, niin etta v. 1917 myytiin osit- tain rautateiUe j a muiUe valtionlaitoksiUe, osittain myos y k s i t y i - siUe, 1.6 miljoonaa m^ polttopuuta. Osaksi siUoin Uenee tuUut haka- tuksi haloiksi seUaistakin puuta, jota oUsi voitu kayttaa parempiin- k i n tarkoituksiin kuin polttopuiksi, mutta polttopuiUahan oli siUoin suhteeUisesti niin korkea hinta, etta taUalnen oU puolustettavissa, j a sitapaitsihan olosuhteet oKvat pakottavia. Sen jalkeen hankinta- hakkuut luonnollisesti ovat kehittyneet saannoUiseen tapaan, h a k r

kuiksi, joissa jokainen puu valmistetaan sellaiseksi tavaraksi, joUai- sena sUla on suurin myyntiarvo, seka jokainen tavaralaatu myydaan siUe ostajaUe, joka siita maksaa parhaan hinnan.

Hannikaisen ylitirehtoorina oUessa sai, jokseenkin. samoihin aikoihin, vuosina 1905—1909, alkunsa myos valtion puunjalos-' tustoiminta, j a silla oli alusta alkaen osittain samanlainen tarkoitus- perakin kuin asken mainituiUa hankianoUla. Niihin aikoihin yksi- tyiset sahaliikkeet asettivat suuria vaatimuksia sahapuiUe, j a saha-, puuhakkuualueUle oU siita syysta yleisesti jaanyt vielapa paljonkin seUaisia yksityisliikkeiden hyljeksimia keloja seka vialUsia t a i pie-

312 A . K . C A J A N D E R

nehkoja tiikkiptdta, joita varsin h y v i n voitiin sahauttaa. Koska toiselta puolelta valtionrautatiet tarvitsivat melkoisia maaria sab at tua tavaraa, naytti olevan asianmukaista perustaa pienehkoja valtion sahoja sahatavaran valmistamiseksi valtionrautateiden tarpeisiin seUaisista valtionmetsain sahapuista, jotka silloin eivat viela yleisesti kelvanneet yksityisliikkeille. Jotta hakkausalat voi- taisiin saada metsanhoidollisesti tyydyttavampaan kuntoon j a siis myos hakkuuttaa metsanhoidolHsista syista poistettavia pienempia puita, varustettiin sahat lisaksi halkosirkkeleilla. Ennen pitkaa osoit- tautui kuitenkin epaedulliseksi harjoittaa sahaliiketta paaasiaUisesti vain y h t a ostajaa, valtionrautateita, varten, jonka sahatavaran tarve sitapaitsi oli melkoisen yksipuolinen, minka vuoksi metsahal- linnon kolme siUoista sahaa, Siuron, Kevatniemen j a Sukevan, H a n - nikaisen aikana kehitettiin 2-raamisiksi vientisahoiksi, joiUe kuiten- kaan ei yleensa otettu tavaUisia huutokauppaleimikoita, vaan niita huonompia; sittemmin on siinrytty y h a yleisemmin myos tavaUisiin huutokauppaleimikkoihin, mika luonnollisesti on ollut omansa paran- tamaan naiden sahojen sahatavaran laatua.

Sahaus- j a hankintatoiminta saattoi valtion pystymyynninkin varmemmaUe pohjaUe. Saatiin my-ytavien puiden hinnoitus j a r k i - peraisemmaksi j a paremmin kuUoistenkin sahatavaramarkkinoiden konjunktuuxien mukaiseksi, j a kun hankinta- j a sahaustoiminnan johdosta ostajapiiri laajeni, voitiin entista enemman vaikuttaa pui- den hinnan muodostukseenkin. Sen nojalla, etta sahojen j a muiden metsahaUinnon omien hankintojen avuUa saatiin myos halpa-arvoi- sempaa j a pienta puuta myydyksi, valmistettiin ennen kaikkea lisaksi mabdoUisuutta todeUa metsanhoidoUisiiii hakkauksiin, jtjtka yksin voivat taata metsien kestavan tuoton. Samaan paamaaraan pyrittiin sittemmin myos sekaleimikkoja koskeviUa valikirjakau- poiUa, joita eri tavoin saatetaan yhdistaa seka sahojen etta muihin hankintoihin.

YksipuoUsesta pystymetsanmyynnista, joka oli kasittanyt mel- kein yksinomaan kerran vuodessa pidetyissa yleishuutokaupoissa myytavia sahapuunmkoja j a joUainen myyntitapa merkitsee pelkkaa metsan raakaa eksploatoimista, mutta ei mitaan metsanboitoa, oli siis metsaiallinnon liiketoiminta kehittynyt h y v i n monipuoliseksi kasittaen seka suurten etta pienempien, seka korkea-arvoisten etta

halvempiarvoisten puiden niin h y v i n pystyynmyyntia kuin hankin- toja j a jalostusta eri tavoin toisiinsa siten yhdistettyina, etta tama liiketoiminta muodosti luonnolHsen kehityksen nojaUa syntyneen,

valtionmetsataloutemme olemuksesta johtuneen elimellisen kokonai- suuden. MetsahaUinnon Uiketoiminnan myohempi kehittyminen on oUut kehitysta taUa yUtirehtoori Hannikaisen luomaUa perustaUa.

Mutta sen lisaksi, etta tama siten monipuoliseksi kehittynyt liike- toiminta muodostaa ehean, jakamattoman kokonaisuuden, liittyy se elimellisesti valtion muuhunkin metsataloudeUiseen toimintaan.

EdeUisessa on jo osoitettu, etta seka valikirjakaupoin etta sahojen j a yleisiUa hankinnoUla pyritaan saamaan hakkuut metsanhoidoUi- siksi hakkuiksi, metsien todellinen hoitaminen k u n edeUyttaa, ettei hakata ainoastaan ensiluokkaisia sahapuita, vaan etta samoUta hak- kausaloUta poistetaan myos se halpa-arvoinen puusto, joka on metsi- koiden arvokkaampien puuyksiloiden t a i myos uuden metsankasvun tieUa. Mutta parhaUlakaan hakkuiUa ei. kuitenkaan yksin saada hakkausaloja metsanhoidoUiseen kuntdbn, vaan niiden taydennyk- seksi tarvitaan valttamattomasti myos puiitaasti metsanhoidollisia toita, kuten maapeitteen valmistamista luonnonsiemennykseUe, kylvoa, istutusta y. m. Naihin tarkoituksiin ylitirehtoori Hannikai-.

sen onnistui saada melkoisen paljon varoja, joten metsien varsinainen hoito hanen aikanaan huomattavasti edistyi.,

Hannikaisen aikana aloitettiin myos suonkuivaustoiminta valtion maUla, k u n sen johtoon onnistuttiin saamaan pystyva henkUo.

Suonkuivaus kohdistuu osittain seUaisiin soistuneisiin hakkausaloi- hin, joiden uudeUeen metsittaminen ilman ojitusta on vaikeata, j a ojitustyot Uittyvat siUoin valittomasti hakkuisiin, osittain ne koh- distuvat metsityskelpoisiin varsinaisiin suomaihin j a tarkoittavat siUoin valtionmaiden vastaisen puutuoton lisaamista, osittain niiden tarkoituksena on suojeUa metsamaita enemmalta soistu- miselta. -

Puutavaran, erittainkin halvempiarvoisen puutavaran, menekin lisaamiseksi ryhdyttiin ylitirehtoori Hannikaisen aikana myoskin melko paljon perkaamaan valtionmaiUa olevia ptu'oja j a yleensa kunnostamaan niilla olevia vesivayUa, koska juuri seUaisissa latva- vesistoissa, joita valtionmaiden vesistot suureksi osaksi ovat, uitto tidee suhteeUisesti kalliiksi. Siten myoskin idttovayUen kunnostami-

314 A . K . C A J A N D E R I

nen valittomasti liittyi osana Hannikaisen alulle panemaan metsa- haUinnon Uiketoiminnan kehittamiseen.

Ylitirehtoori Hannikainen ei luonnoUisesti oUsi uskaltanut lisata hakkausmaaraa siksi paljon, kuin tama tapahtui, eUei samanaikai- sesti oUsi tutkimuksin saatu selviUe, etta metsien tuotto tosiasiaUi- sesti oK suurempi, kuin aikaisemmin oli luultu. V:sta 1904 alkaen oh nimittain johdonmukaisesti ruvettu toimittamaan hoitoalueittaisia metsataloudentarkastuksia, joissa todettiin metsien puumaara, tila j a kasvu seka niiden siihenastinen hoito, j a naiden tietojen perusteeUa suunniteltiin niiden vuotuinen hakkausmaara seka metsataloudeUi- set toimenpiteet ktdloinkin lahimman 10 vuoden ajaksi. Siten saatiin hakkausmaaria samoin kuin valtion metsien hoitoa seka koko liike- toimintaa varten entista varmempi yhtenainen perusta.

KaUdn puoUn lisaantynyt toiminta vaati myos haUinnon uudista- mista. MetsahalHtus, joka siihen asti oU toiminut puhtaana paaUik- kovirastona, muutettiin v . 1908 seUaiseksi, jonka tarkeimmat asiat kasiteltiin koUegisesti, j a taydennettiin sita muutoinkin. J o v..

1904 oh aikaisemman liiaUisen saastavaisyyspohtiikan synnyttamat luonnottoman suuret hoitoalueet jaettu siten, etta niita 49 sijasta tuh olemaan 81. K o s k a naissakin yksi ainoa metsanhoitaja ei tie- tenkaan ennata johtaa j a valvoa kaikkia toita, ruvettiin aluemetsan- hoitajille y h a yleisemmin antamaan avuksi nuoria metsanhoito- miehia, )>metsakondukt66reja», kuten siUoinen nimitys oU. V:sta 1908 alkaen saatiin hoitoalueisiin myoskin koulunkayneita metsa- tyonjohtajia, joUaisia ei oUut aikaisemmin oUut.

K u n koulunkayneita metsatyonjohtajia nyttemmin y h a enem- man tarvittiin myos yhtioiden, yksityisten j a seurojen palvelukseen, ei E v o n metsanvartijakoxdu enaa pystynyt tyydyttamaan tarvetta, vaan oh Ksaksi perustettava uusia metsakotduja: Atsarin pitajan Tuomarniemen virkataloUe v . 1903 seka vuotta myohemmin Pieksa- maen pitajan Nikkarilan virkataloUe y n n a RovaniemeUe seka v . 1907 ruotsinkielinen Sipoon SoderkuUaan.—^V. 1908 toteutui eras Hanni- kaisen lempiajatuksia: ylemman metsaopetuksen siirto E v o l t a H e l - sinkiin, yUopistoon.

Erityisesti oli yUtirehtoori Haniukainen harrastanut myos metsa- tieteeUisen tutkimustoiminnan kehittamista, vakuutettuna siita, etta ilman omaa kotimaista tieteeUista perustaa kaytannoUinen

metsataloutemme oli heikolla pohjalla. Hanmkainen oli v. 1909 mu- kana perustamassa Metsatieteellista seuraa, kahdesti han toimi setiran puheenjohtajana j a harva oli se seuran kokous, johon han ei ohsi saaptmut. V . 1917 toteuttd niinikaan hanen lampimasti aja- mansa metsatieteelHsen koelaitoksen, sittemmin metsatieteellisen tutkimuslaitoksen, perustaminen. Sen perustamista valmistelemaan asetetun komiteankin tyohon Hannikainen oli ottanut h y v i n tehok- kaasti osaa. " -

Vihdoin on mainittava, etta Hannikaisen aikana tuli v. 1917 voimaan myos asetus (oikeastaan laki) metsanhavittamisen ehkaise- misesta, minka johdosta asetettiin 8 laaninmetsalautakuntaa virkaiH- joineen seka metsahaUitukseen yksityismetsain yhtarkastaja. Tama uudistus varsinaisesti toteutui vasta v . 1918 Hannikaisen jo oUessa poissa metsahaUituksesta, mutta han oli osaltaan ottanut osaa senkin

valmisteluihin.

Se tyo, minka ylitirehtooii Hannikainen oh suorittanut, oh uran- uurtajan raskasta tyota, lisaksi osaksi hyvinkin vaikeissa olosuh- teissa tehtya. Alussa han osittain suomenmieHsyysharrastustensa takia, osittain valtioUisistakin syista kohtasi vastarintaa oman am- mattikuntansakin taholta. Suureksi osaksi tama vastarinta kuiten- k i n sittemmin asetttd. Mutta muita vaikeuksia oh pitkin matkaa.

Maailmansodan aikana tehtava y h a vfdkeutui. Venalaistyttamis- vaara oh alati uhkaamassa: venalaistymiselta metsahalUtus kuitenkin taydeUisesti sailyi, mika huomattavaksi osaksi Kenee luettava Hanni- kaisen ansioksi. Eavihiilentuonnin pysahtyminen pakotti, kuten mainittiin, Ksaamaan polttopuuhankintoja y h t a k k i a h y v i n paljon, j a koko tama entiseen verrattuna suuresti laajentunut liiketoiminta:

sahoineen j a lukiusine halkolaitoksineen oh, pystymyyntejii l u - kuun ottamatta, oikeastaan vaHttomasti yhtirehtoorin kasissa, jonka tyotaakka siten oh paisunut ylenmaarin rasittavaksi. Toi- minta oh kaikin puohn siihen maaraan laajenttmut, etta v. 1908 luotu metsahalhtuksen jarjestysmuoto ei enaa vastannut tarkoitus- taan, mutta asetuksen muuttamiseen ei aika ollut otoUinen.

V . 1918 siirtyi ylitirehtoori Hannikainen yksityiselamaan, asuen sittemmin enimmakseen maalla j a huolehtien toimeentulostaan yksi- tyistoilla. MetsahaUituksessa han ei sen jalkeen enaa milloinkaan kaynyt, mutta hanen allekirjoittaneeUe joka jouluksi lahettamansa

316 A . K . C A J A N D E R

ystavallinen kirje, jossa han useasti kosketteK metsakallintoa j a metsataloutta koske\da asioita, osoitti, etta han y h a mielenkiinnoUa j a rakkaudella suhtautui sen viraston tyohon, jonka johdossa han oli ollut y K puolentoista vuosikymmenta j a jonka hyvaksi han oli uh- rannut elamansa parhaat vuodet.

Monen mielesta olen. ehka liiankin laajalti selostanut yhtirehtoori Hannikaisen toimintaa metsahaUituksessa. Se on aiheutunut siita, etta kasitykseni mukaan nykyaika on ollut taipuvainen liiaksi unoh- tamaan, mita kaikkea han on tehnyt maamme metsatalouden j a siten myos maamme talouden hyvaksi, j a siksi aharvioimaan hanen tyot aan.

Koska jouduin, tosin paaasiaUisesti sivulta kasin, mutta kuitenkin varsin lahelta, seuraamaan valtioneuvos Hannikaisen tyota metsa- haUituksessa j a sittemmin olen joutunut hanen tyotaan jatkamaan samalta paikalta, voin ehka suuxemmaUa vakaumukseUa kuin useim- mat muut todistaa hanen toimintansa suuressa maarassa perustavan merkityksen.

Suomen talouseldmiin konjunktuurivaihtelujen luonteesta. ^ K i r j . W. A. Lavonius.

Maamme verraten koyhassa kansantalondellisessa kitjallisuu- dessa ansaitsee v. 1909 ilmestynyt, t r i Rolj Theslejjin kirjanen )>Den finska penningemarknaden 1879—1903» enemman kuomiota, kuin sen osaUe tietaakseni on tuliut. T r i Tkesleff on siHoisesta tilastosta kirjaseensa koonnut tarkeimmat konjunktuureja koskevat numerot j a ryhmittan)'!; ne taloudellisen elaman kulkua sattuvasti valaise- valla tavalla.' Hanen kirjasensa rajoittuu tosin, kuten sen n i m i k i n Osoittaa, paaasiallisesti rahamarkkinain esittamiseen mainitttma neljannesvuosisatana, eika han tarkoitakaan esityksestaan tehda konjunktuurivaihtelujen luonnetta j a syita koskevia yleisia johto- paatoksia. Mutta tasta huolimatta hanen kirjasensa kiimiittaa huo- mion moniin ilmioihin, jotka mielestani on varteen otettava^ taman esityksen otsakkeessa mainittua ainetta kasiteltaessa, j a se auttoi- k i n aikoinaan minua luomaan sen kasityksen koujtmktuurivaihte- lujen luonteesta, jota tassa yritan lahemmin perustella. Olenkin monessa kohdassa joutunut tilastollisesti kasittelemaan samoja ilmioita kuin t r i Thesleff.

^ Sen tUastoaineiston, jota olen tassa esityksessani kayttanyt, on val- mistamani sutmnitelman mukaan kerannyt Suomen Pankin tilastollinen osasto, joka myoskin on piirtanyt graafiUiset kuviot. Pankkia ^pyydan

•fciittaa sen siihen antamasta suostumuksesta j a osaston johtajaUe, tri A. E. TudeeriUe, seka amanuenssiUe, maist. Mirjam EkholmUle, pyydan lausua lampimimmat kiitokseni hpidan auUisti j a vaivojaan saastamatta antamastaan avustuksesta.

Taman kirjoituksen paaasiaUinen sisallys esitettiin joulukuun 29 p:na 1927 Kansantaloudellisen Yhdistyksen vuosikokouksessa, johon oli vie- raiksi kutsuttu Ekonomiska Samfundetrn jasenet.

318 W . A . L A Y O N I U S

Aikakauskirjakirjoituksen puitteissa ei ole mahdollista yksityis- kohta yksityiskohdalta seurata konjunktuurivaihtelujen ilmauksia, j a erityisesti vaatisi nousukauden muuttuminen pulaksi seka tasta tapahtuva siirtyminen varsinaiseen laskukauteen tilaston tutkimista kuukausi kuukaudelta. Vuositilasto ei myoskaan r i i t a valaisemaan maataloutemme antamain satojen vaikutusta konjunktuurivaihtelui- h i n , koska kalenterivuosi j a satovuosi eivat satu.yhteen j a sadon vaikutus tuontiin ei niin ollen selvasti ilmene vuosittain tehdysta tilastosta. Niinikaan heraa monesti, kehityksen kulun jossakin. koh- dassa poiketessa odotettavasta, erikoisluontoisia kysymyksia, jotka ansaitsisivat tutkimista seka konjunktuurivaihtelujen luonteesta j a syista annetun kuvan tarkistamiseksi etta eri ilmioiden keskinaisen aikasuhteen maarittelemiseksi. Erityisen kiintoisa on kysymys siita ajankohdasta, jolloin kestavain hyodykkeiden tuotanto j a yleinen kulutus alkavat vahentya korkokannan huipim osoitta- man pula-ajan jalkeen, samoin kuin siita ajankohdasta, joUoin mo- lemmat uudeheen alkavat kasvaa. Myos viimeksi mainitim ajan- kohdan suhde korkokannan muutoksiin olisi tutkimisen arvoincn.

Tahan ryhmaan kysymyksia kuuluu viela sen eritteleminen, missa maarin erityisesti nousukausina vientitavarain hinn at ynna viennin maara vaikuttavat kehityksen kulkuim j a missa maarin taas korko- kanta. Vastauksen hakemiseksi siihen olisi meidan maassamme erik- seen tutkittava vientiteollisuuden laajenemista eri ajankohtina ver- rattuna midden teollisuuksien, maatalouden j a merenkulun laajene- miseen. Mahdollista on kuitenkin, etta ne kaksi vuosikymmenta ennen maailmansotaa, jolloin elinkeinoelamamme entista suurem- massa maarassa teollistui, ovat liian lyhyt aika riittavain vertaus- kohtain loytamiseksi.

Joka tapauksessa on minun ollut jatettava syrjaan k a i k k i nama kiintoisat kysymykset j a rajoittauduttava yritykseen paapiirteisesti kuvata maamme konjunktuurivaihtelujen luonnetta puheenalaisena aikana. Jos tama yritys saattaa antaa aihetta maamme taloustietei- Kjoille syvemmalti, kuin minun on ollut mahdoUista, tutkia talous- elamamme aaltoliikkeita, on tama kirjoitus tayttanyt tehtavansa.

SeUaiseUa tutkimuksella olisi varmaankin huomattava merkitys myos kaytannollisia johtopaatoksia tehtaessa vastaisen toiminnan varalta.

Konjunktuurivaihtelujen yleinen luonne.

Ertnenkuin siirrym kasittelemaan oman maamme oloja, lienee paikaUaan lykyesti kosketeUa konjunktuurivaihtelujen yleista luon- netta. Lahinna seuraan siina suhteessa Casselhx j a WickseU'm esi- t y k i i a , koska heidan ilmituomansa kasitys konjunktuurivaihteluista mielestani paremmia vastaa tosioloja kuin ne muut konjuhktuuri- teoriat, joihia olen sattunut tutustumaan.

Nousukaudeksi on tapana kutsua aikaa, jolloin yritteliaisyys on vilkasta j a liinnat nousevia tuottaen yrittelijoille hyvaa voittoa, tyovoiman kysynta suuri aiheuttaen seka henkisen etta ruumiilli- sen tyon alalia tulojen nousua seka tavarain menekki nopeata j a kauppa siis menestyksellista.

T a m a kausi nayttaa aina paattyvan pulaan, jolloin luotonsaanti k a y vaikeaksi nostaen siita maksettavan koron, samoin k u i n saas- toonpanojonkin koron, harvinaisen korkealle, jolloin lukuisat liik- keet joutuvat vaiteuksiin, mika lisaa vararikkojen lukua, j a jolloin talouselama siten nayttaa menettaneen tasapainonsa.

Pulaa seuraa laskukausi, jolloin yritteliaisyys on lamassa tai ainakin tavallista pienempi, jolloin tyovoiman kysynta on hiljaista johtaen tyottomyyteen, jolloin tavarain menekki on huono j a hinnat laskevia, jolloin teollisuustavarain tuotanto on entisestaan supistu- nut j a liikkeiden vuosivoitot pienia t a i tappioiksi muuttuneita.

Laskukauden alkaessa taas vaihtua nousukaudeksi on konjunktuuri- aalto paattynyt j a uusi, jotenkin samanlaista kulkua osoittava aalto- liike alkaa.

K u n lahemmin tarkastaa, miUa aloilla se nousu j a lasku esiin- t y y , joka konjunktuurivaihtelujen aikana ilmenee tuotteiden k y s y n - nassa, hinnoissa, tuotannon maarassa j a tyovoiman kaytossa, huo- maa muutosten kohdistuvan erityisesti kestdviin tuotteisiin, jota vastoin pian kuluvain hyodykkeiden tuotanto on suhteeUisesti pien- ten vaihtelujen alainen. ^ Erityisen jyrkasti esiint^^y tama eroavai- suus,.kun tarkastaa toiselta puolen tavarain kuljetusta meritse, toi- selta puolen laivanrakennusta. ^ Mita Englannin oloihin tulee,

^ Gustav Cassel, Theoretische Sozialokonomie, I V painos, Leipzig 1927, siv. 479 j a seur.

2 Sama, siv. 528.

320 W . A . L A Y O N I U S

N:o. 1. Konjunhtuurivaihteluja Englannissa 1854—1908.

120 105 90

- • •

• - o •

• •

• <

• •

• • • '

•

- % m

• •

•

• •

• •

• •

« •

•

• •

• •

• • •

•

• •

•

> •

•

•

•

•

•

• •

; £

!•

- ^• _{i •}

A

^// ' V

-mM. 5— _: 1

V

/ ^\ _• ^/

a t

« e 9

•

•

120 105

60

Vuoden kuluessa saapuneiden laivain tonnimaara, milj. tonneja.

VesUle laskettujen uusien laivojen tonnimaara, 10 000 tonnia.

Kolmen kuukauden pankkivekselien diskonttokoron vuosikeski- maara Lontoossa.

valaisee tata seikkaa tatdu n:o 1. Siita havaitsee, etta Englantiia saapuneiden laivain toimimaara v:sta 1854 v:een 1908 jotenkin tasaisesti nousi, k u n sita vastoin rakennettujen laivain tonnimaara milloin kokosi harvinaisen korkealle, milloin laski jopa puoleen tai Ys^aan aikaisemmia saavuttamastaan maarasta. Luonnollista onkin, etta jos meritse ktdjetus lakkaa kasvamasta, tarvitaan uusia laivoja v a i n sikali, kuin vankat k a y v a t kayttokunnottomiksi. K u n sita vastoin meritse kuljetuksella on nouseva suunta, tarvitaan lukuisia uusia laivoja entisten lisaksi. Pieni vaihtelu merikuljetuk- sessa saa niin ollen aikaan j y r k a n vaiktelun laivain rakentamisessa.

Lienee syyta tassa yhteydessa myoskin kiinnittaa huomio sii- hen, etta Englantiin saapuneiden laivain tonnimaara puolena vuosi- satana 1858—1908 kasvoi 22 milj. tonnista 131 miljoonaan, siis

N:o 2.- Maailmantalouden nousu- ja laskukaudet 1865—1910.

— — Maailman takkixaudantuotanto, vasemmanpnoKnen asteikko.

- - - Maailman k i v i - j a ruskeahiilen tuotanto, oikeanpuolinen asteikko.

» Kolmen kuukauden patdskivekselien diskonttokoron vuosikeski- maara Lontoossa.

I Nousukausien paatekohta. «Laskukausien paatekohta. Laskukaudet varjostettu.

6-kertaiseksi. T a m a edustaa noiu 3,6 % : n jatkuvaa vuotuista nousua kulloiakin saavutetusta edellisen vuoden maarasta.

' Samanlaisen valtavan nousun nakee takkiraudan tuotannon alalia. ^ Vajaan puolen vuosisadan aikana nousi se 7-kertaiseksi.

1 Sama, siv. 486; - . . .

Yhteisltuntataloudellineii aikakauskirja — 2

322 W . A . L A V O N I U S

Sen tuotannon vaihteluitin on syyta kiinnittaa sita enemman i u o - miota, k u n rauta epailematta on tarkein kestavien kyodykkeiden raaka-aiue. Sita tarvitaan miltei kaikkiin rakennuksiin, rautateihin, samoin kuin niiden kalustoon, laivanrakennukseen, koneisiiu j.n.e.

Taulussa n:o 2 on sen tuotanto verrattuna kivikiilen tuotantoon.

" Raudan tuotantoon tarvitaan tosin kiviliiilta;"3a edeUisessa tapak- tuvat vaihtelut vaikuttavat niin ollen myoskin kivihiilen tuotantoon.

Mutta sen oheUa kaytetaan M i l t a asuntojen lammitykseen seka eri- laisten tehdasten samoin k u i n junain j a laivain liikevoimana, joten hiilten tuotannossa kuvastuu, paitsi osaa kestavain hyodykkeiden tuotantoa, myos osa valittomasti kulutettavain hyodykkeiden tuo- tantoa j a valittomia palveluksia. Jos ajattehsi hiilen tuotannosta vahennetyksi sen osan, j o k a johtuu raudan j a muiden kestavain hyodykkeiden vaihtelevasta tuotannosta, jolloin jaaimos esittaisi valitonta kulutusta palvelevan hiilimaaran tuotantoa, tasaantuisi- vat ilmeisesti hiilen tuotantoa osoittavassa viivassa aaltojen harjat j a laaksot, j a v i i v a oKsi jotenkin tasaisesti nouseva. Takkiraudan tuotantoa esittava v i i v a osoittaa sita vastoin selvia taittumia nous- ten vaKsta j y r k a s t i j a vaUsta vahentyen entisestaan useammallakin prosentilla.

Mita aloja hyvansa ottaakin tutkittavakseen, kay sama ero i l m i . Kulutushyodykkeiden tuotanto kasvaa jatkuvasti j a suhteellisen saannolKsesti, k u n taas kestavien hyodykkeiden tuotanto huomatta- vasti vaihtelee noususta laskuun j a laskusta uuteen nousuun, v a i k k a paasutmta niidenkin alalia on nopeasti kasvava. Samanlainen ero esiintyy kummassakin tuotannon haarassa toimivien tyomiesten

•luvussa. Toisessa se lisaantyy tasaisesti, toisessa nousut j a laskut vaihtelevat. Myoskin kestavien hyodykkeiden hintavaihtelut ovat melkoista jyrkemmat kuin valittomasti kulutettavain. ^

Ennenkuin muodostamme kokonaiskasityksen konjimktuuri- vaihtelujen luonteesta, lienee viela kiinnitettava huomiota taulujen n:o 1 j a 2 osoittamaan korkokannan j y r k k i i n vaihteluihin. Korko- kannan nousu sattuu alati yhteen kestavien hyodykkeiden tuotan- non nousun kanssa j a korkokannan lasku taas taman tuotannon hiljenemisen kanssa.

^ Sama, siv. 530 j . seur.

Erityisesti Wicksell antaa talle korkokannan vaihtelulle suuren merkityksen. ^ Niista vuosimenoista, jotka on suoritettava, kun kestavia hyodykkeita (esim. tehtaita j a koneita) on luotu toisten hyodykkeiden tuottamista taikka palvelusten suorittamista varten, esim. laivoja kuljettamaan tavaroita, sahkolaitoksia antamaan valoa j.n.e., on kestavien hyodykkeiden luomiseen kiinnitetyn padoman

korho huomattavana osana. Korkokannan oUessa alhaiaentamameno on pieni. Se saadaan myoskin vastaisuuteen nahden pienena pysymaan, jos kestavia hyodykkeita luova yrittaja alhaisen korko- kannan vaUitessa ottaa pitkaaikaisen irtisanomattoman lainan. Jos esim. rakennettava rautatie maksaa 100 milj. m k j a sen toimeen- saamiseksi otetaan y h t a suuri obhgatiolaina korkokannan oUessa 5 %, tulee suoritettava korkomeno vuosittain olemaan,. esim.

^2 kuoletus mukaan lukien, 5 500 000 mk. Jos korkokanta sita vastoin on 4 %, supistuvat korko j a kuoletus 4 500 000 mkraan. Jos yritys katsotaan kannattavaksi k o r k o ^ j a kuoletusmenojen oUessa

5 500 000 mk, ei yrittajan 4 % : n korkokannan vaUitessa tarvitse rakennussuunnitelmastaan liiopua, vaikka ostettava maa, rakennus- aineet j a tyopalkat nousisivat n i i n , etta rautatie tulisikiii maksa- maan 120 milj. mk. Korko j a kuoletus olisivat sittenkin vain 5 400 000 mk. Jos han rakennuskustannusten nousematta saa rauta- tiensa.valmiiksi 4 % m irahoiUa, muodostuu voitto tavaUista suurem- maksi. Sama on asian laita tehtaita pystytettaessa, asuinrakennuksia rakennettaessa, koskivoimalaitoksia perustettaessa j.n.e. Luonnol- lista niin oUen on, etta korkokannan oUessa alhainen taUaisiin y r i - tyksiin tavaUista runsaammassa maarassa ryhdytaan. Niihin tar- vittav'ain raaka-aineiden samoin k u i n tyovoimankin kysynta, kas- vaa siis alhaisen korkokannan vaUitessa. Mutta tama lisaa myoskin luoton kysyntaa. SiUa luoton tarve kasvaa j u u r i kestavia hyodyk- keita entista suuremmassa maarassa tuotettaessa, niihin kiinnitetty paaoma k u n vasta vahiteUen irtaantuu. Luoton tarve ei sanotta- vasti lisaanny, jos esim. saippuan kysynta j a tuotanto kasvavat.

Tuotettu maara myydaan, sikali k u i n sita tuotetaankin. Vasta kun kasva v a kysynta johtaa uusien saippuatehdasten perustamiseen, siis kestavan hyodykkeen luomiseen, tarvitaan entista enemman luottoa.

Knut Wicksell, Geldzins und Guterpreise, Jena 1898, siv. 83 ja seur.

3 2 4 W . A . L A V O N I U S

jota vain vahitellen maksetaan takaisin. Enenevasta luotonkysyn- nasta johtuva korkokannan nousu tekee kuitenkin jonkin ajan kuluttua yritteliaisyyden kestavien kyodykkeiden tuotannon alalia vahempaa voittoa t a i tappiota tuottavaksi. Uusia y r i t y k s i a suun- niteUaan vahemmassa maarassa k u i n ennen, j a sikali k u i n alulle pannut yritykset tulevat loppuun saatetuiksi, vakenee niihin k a y - tettavain raaka-aineiden (raudan, tiilten, sementin, puutavaran y.m.s.) kysynta. Naiden hinta kaantyy laskevaksi. Niiden tuotta- miseen tarvitaan vahemman tyovakea. Niita valmistavat tehtaat joutuvat osittain seisomaan. Laskukausi on alkanut.

K u n kestavain hyodykkeiden tuotanto nousukausina kasvaa, enenee, kuten sanottu, talla alalia tyovoiman kysynta, mika saa aikaan palkkojen noustm. Puheenalaisten hyodykkeiden raaka- aineiden kasvava kysynta koroittaa naidenkin hintoja, j a tallakin alalia kasvavat siten tyontekijain, yrittajain j a valittajain tulot.

Nama lukuisain yksiloiden kasvavat tulot lisaavat vuorostaan eri- laisten knlutustavarain kysyntaa koroittaen myos niiden hintoja j a enentaen, niidenkin tuotannon kasvaessa, useiUa aloiUa tyovoiman kysyntaa, palkkoja j a Kikevoittoa. Knlutustavarain kysynnan v a l i - tyksella leviaa nousukausi myos maatalouden alahe, joten siinakia toimivan vaeston tulot, ellei satu huonoja satoja, lisaantyvat. v a r - sinaisen vaihdantatalouden nousukausina. ' •

Mutta vilkkaan toiminnan aikana kysytaan luottoa yha runsaam- massa maarassa, kunnes kaytettavaksi saastyva rahapaaoma hay yha niukemmaksi j a aluksi hitaasti nouseva korko koTioaa jyrkkaan huippuun. K u n tuotannon tekijat nousukautena ovat vilkkaassa toimessa, on saastopaaoman muodostuskin aluksi runsaanlainen, kunnes kasvavat tulot vuorostaan lisaavat kulutusta j a heikentavat paaoman mubdostusta j u u r i silloin, kun sen kysynta kiihtymistaan k i i h t y y . Talloin tullaan lopulta hetkeen, jolloin tata kysyntaa ei voida tyydyttaa. Alulle pantu tuotanto on kuitenkin antanut aihetta tulevaisuuteenkin kohdistuvien sitoumusten tekemiseen. esim.

raaka-aineiden tilauksiin, joiden maksamiseksi yritetaan vaikeuk- sista huoKmatta saada luottoa. Muutenkin pyritaan luottoa k a y t - taen mahdoUisuutta myoten valttamaan rakenteeUa olevain tuo- tantolaitosten y.m.s. valmistamisen keskeyttamista, koska se tuot- taisi yritykseen ryhtyneiUe huomattavia tappioita. Naissa oloissa

syntyy pula. Epasuhde k y s y t y u j a tarjolla olevan luoton .valiUa saa aikaan maksulakkautuksia j a siten seisakdusta kestavien hyo- dykkeiden kysynnassa. Samaan suuntaan vaikuttaa, kuten asken mainittiin, nouseva korkokanta. Kestavien hyodykkeiden raaka- aineiden tuottajat nakevat tilaustensa asken viela niin runsaan t u l - van nopeasti ehtyvan. Osa tekeilla olevia laitoksia on keskeytettava, asken valmistuneet uudet laitokset eivat saa tuotannoUeen menekkia, hinnat romahtavat, tyomiehia sanotaan i r t i , voitot hupenevat, kulu- tustakin on supistettava. "

Myos laskukausi leviaa vuorostaan kulutushyodykkeiden tuotan- toon, siis myos maatalouteen. Yleinen hinnanlasku seka tuotannon j a tyotilaisuuksien vaheneminen lyovat leimansa taloudelliseen ela- maan. Mutta niinkuin nousukautenakin on muutos suurin kestavien hyodykkeiden tuotannon j a kaupan alalia, kun taas vaihtelut kulu- tushyodykkeiden alalia pikemmin ovat luonteeltaan maininkeja ensininainituista muutoksista.

Mutta alati jathuvan sdastavdisyyden vaikutuksesta k e r a a n t } ^ uutta pSaojnaa, jota laimean yritteliaisyyden vallitessa ei k y s y t a samassa maarin kuin ennen. Korkokanta alkaa taas laskea, mak- sunsa lakkauttaneet yritykset siirtyvat alihintaan j a siis pienemmin korkomenoin uusiin kasiin j a muutetaan osittain toisia tarkoituksia palvelemaan. Laskukausina yhteiskunnan tuotantotoiminta ei ole y h t a vilkasta k u i n nousukausina, mutta sen sijaan on yrittajain huomio kaantynyt mahdollisuuksiin teknillisesti j a organisatoorisesti parantaa yrityksiaan, s.o. tuotantokustannusten . vahentamiseen.

Entisen pyrkimyksen tilalle nopeasti hankkia itselleen suuria tuloja astuu pyrkimys tulla toimeen pienilla menoilla. Edellisena kautena luodut kannattamattomat yritykset uudistetaan halvemmillakin tuotteiden hionoilla kannattaviksi, j a jahka korkokanta on ehtinyt k y l l i n alhaiseen tasoon,. on talouselama taas varustautunut kesta- vienkin hyodykkeiden tuotantoa laajentamaan uudestaan alkavana nousukautena.

Itse asiassa eivat ne tuotantolaitokset, jotka laskukautena ovat osoittautuneet kannattamattomiksi, ole hyodyttomia. Muutaman vuoden paasta niiden tuotteiden kysynta on taas yhta vilkasta, vielapa suurempaa k u i n ennen. Ne ovat vain muutamien vuosien

3 2 6 W . A . L A V O N I U S

aikana olleet yhteiskunnalle tarpeettomat. Joukossa tosin on toisia, joita toivorikkaan mielialan vallitessa ei ole k y l l i n harkiten suunni- teltu, mutta yleensa lienee seUaisten l u k u pieni.

.- Aika ennen ja jalkeen sodan.

Sovellettaessa koskettelemani puolen vuosisadan kehityksen antamia kokemuksia tulevaisuuteen, on aihetta kiinnittaa huomiota pariin tarkeaan eroavaisuuteen puheenalaisen kauden j a n y k y a j a n valilla.

Koko sina kautena, joita tarkanlaista konjunktuureja valaisevaa tilastoa on saatavana, on erityisesti suurissa sivistysmaissa tapahtu- nut nopea siirtyminen luontoistaloudesta vaihdantatalouteen. Useim- pain Euroopan maitten koko vaestoniisays on maaseudulta siirtynyt kaupunkeihin, maataloudesta teollisuuden, kaupan j a kuljetustoi- minnan palvelukseen. Onpa maatalousvaesto monessa maassa suora- naisesti vaheiitynyfkin. T a m a suuri muutos on tavattoman voimak- kaasti lisannyt kestavien hyodykkeiden tarvetta. Onhan kasiteoUi- suudesta teolliseen tuotantoon siirtyminen merkinnyt vuosikym- menia kestavain kalliiden tuotantovalineiden luomista entisten suh- teellisen lyhytaikaisteu j a halpojen kasityoaseitten tilalle. Vaeston

muuttamiaen kaupunkeihin on vuorostaan maan arvon kasvaessa vaatiaut entista kalliimpien j a myos kestavampien rakennusten luomista seka vesijohtojen, likaviemarien, sahko- ynna kaasulaitos-

ten aikaansaamista. Samoia se on suuresti enentanyt kuljetusvali- neiden, erityisesti rautateiden, laivojen j a raitioteiden tarvetta.

Nayttaa siita, etta tama siirtyminen vaihdantatalouteen suurissa sivistysmaissa jo olisi siina maarin suoritettu, ettei se enaa voi y h t a voimakkaana jatkua. Harvalukuiseksi jaanyt maaseutuvaesto ei

enaa voine yUapitaa samaa tulvaa vaihdantatalouden tuotanto- j a asumusoloihin k u i n ermen maailmansotaa. Vaestonlisayskin osoittaa monessa maassa sodan jalkeen huomattavaa pienenemista. Sama kehityssutmta k u i n puolena vuosisatana ennen maailmansotaa j a t - k u u tosin vahemmin edistyneissa maissa, mutta varsin epatietoista on, ttileeko maailman talouselama kokonaisuutena osoittamaan y h t a voimakasta muutosta taman jalkeen k u i n tata ennen. Jos siirtyminen vaihdantatalouteen j a teoUiseen toimintaan vahenee, ei

kestavien tuotteiden tarve kasva samassa maarin k u i n ennen. Nousu- kaudet eivat silloin kayne niin j y r k i k s i , eivatka todeimakoisesti sil- loin myoskaan laskukaudet tule osoittamaan ylita syvia laaksoja.

Toinen varteen otettava seikka on se, etta monesti mainittuna puolena vuosisatana rahanarvo oli huomattavieji vaihtelujen alainen.

Puheenalaisen kauden alussa lukuisain maiden rahaolot olivat viela rakennetut suurten hinta vaihtelujen alaisena olleen hopean varaan.

J a kullankin arvo muihin tavaroihin verrattuna vaihteli huomatta- vasti riippuen uusien kultaloytojen tuottamasta ktdlan lisayksesta tai vanhojen ktdtaloytojen ehtymisesta. Noin 1850-luvun alusta 1870-luvun keskivaiheille lisaantyi maailman kultavarasto runsaasti, vahentaen rahan arvoa, mika ilmeni hintatason nousemisessa. Sen jalkeen k a v i l i i k e painvastaiseen suuntaan aina 1890-luvun keskivai- heille, joUoin suuri puolen vuosisataa kestanyt hinta-aalto oli saa- vuttanut uuden pohjan. Sen jalkeen alkaa taas rahanarvon alene- minen j a hintain nousu, mutta tama alkava aaltohike vaihtui maail- mansodan ryopyksi. Rahan arvon edellamainitun aaltohikkeen nou- sun j a laskun aikana tapahtuneet konjunktuurivaihtelut esiintyvat suuren aaUon pinnaUa nakyviua pikkuaaltoina. Mutta ilmeisesti on rahanarvon laskua vastaava yleineii hintain nousu kiihdyttanyt nousukausia j a painvastoia rahanarvon kasvua vastaava hintain lasku syventanyt laskukausien laaksonpohjia.

; Tassakin kohden nayttaa maailmansodan jalkeen muutos tapah- tuneen. Maailman sutiret keskuspankit eivat enaa salline rahan- arvon orjaUisesti seurata maaUman kultavaraston suuruutta, vaan pyrkivatJkorkopoUtiikaUaan tasoittamaan siita johtuvia vaihteluja, s.o. rahanarvoa. Itse asiassa ei enaa niissakaan maissa, joiden valuutta^ on vakautettu j a kultaan sidottu, silti puhdas kultakanta ole voimassa, vaan suurten keskuspankkien yhteisesti hoitama rahanarvo (managed currency). Yritetaan poistaa rahanarvon vaih- teluja j a tasoittaa konjtmktuuriaaltoja.

Mitenka nama eroavaisuudet eimen sotaa vallinneiden taloudel- listen olojen j a nykyisten valiUa vastedes vaikuttavat konjunktuuri- vaihteluihin, on viela mahdotonta arvosteUa. Jarjestymattomat - valuuttaolot j a rauhantalouteen siirtymisesta johtunut suuri lasku- kausi, samoin kxun teoUisen toiminnan laajeneminen uusiin maihin j a Euroopan johtavan aseman heikkeneminen, ovat saaneet aikaan

220 22

20

1

I

» a

• h i

I

200

no

180

100

1 1 1 *

j

I

} •

1 1

1

ll

1 1 1 1

1 1 1

j

1 1 1 1

V ^I

1 ^{\ \}

1

4 1 1

> 1 . '

1 \

Y

P

• i \ ^A

r -j

Y

P

« •

t ^{• o}

! • • 1

•

< •

U ^{s •}

I

J J^ ^

I

u

1 1

1 1

1 t

220

200

180

'mmmmmmmmmmimmmmuf " mnmm

— Sauerbeckin tukkuMntaindeksi 1870—1913, Statistin 1920—1927; peruslukuna vuoden 1900 bintataso.

- - - Takkiraudan bintaindeksi Englannissa.

... Hernosandin piirista 1870—1913 vietyjen kuusibattensien j a manty-

battensien fob. binnat punnissa standartUta. , Suomen sabanomistajain vv. 1920—27 noteeraamat mantybattensien liinnat

fob. Kotka punnissa standartilta.

Maailmantalouden nousu- ja laskukausien paatekobdat kuten taulussa n:o 2. . Hinta-asteikko w . 1920—27 kuUan arvon muutoksen jobdosta 1,6 kertaa pienen- nettyna.

120

niin suuria muutoksia talouselamaan, etta Jtoujunktaurivaihtelujen pikkuaallot eivat ole paasseet selvina esiintymaan. Kuitenkin nayt- taa siita, etta konjunktuurivaiktelut ovat kayneet lyhytaikaisem- miksi j a melkoista tasaisemmiksi kuiu ennen. Raukan pulakauden paattymisen jalkeen, m i k a Amerikassa tapahtui v. 1922, nayttaa siella olleen havaittavissa alun kolmattakin konjimktuuriaaltoa.

Ensimmainen saavutti huippukohtansa v. 1923 j a uuden laakson- pohjan jo v. 1925. Toisen heikonlainen huippu nayttaa tulleen sivuutetuksi vuoden 1926 lopussa j a aallonpohjan esiintyneen vuotta myohemmin. J a n y t taas (syksylla 1928) nayttavat eri ilmiot v i i t - taavan taittumistaan kohti kehittyvaan nousukauteen. Mutta on ennenaikaista paatella, ovatko nama lyhyet j a matalat aallot v a i n osia jostakin suuremmasta liikkeesta, jonka suimtaa j a lopullista muodostumista emme viela nae.

Konjunktuurivaihtelut Suomessa vuosina 1893—1913.

Jos taman yleiskatsauksen jalkeen siirrymme tarkastamaan Suo- men oloja, on meidan.ensihnakin kiinnitettava huoiaiomme siihen, etta kestavien hyodykkeiden tuotannon alalia Suomi on toisessa asemassa kuin suuret sivistysmaat. Rautateiden rakentaminen.ei ole yksityisen yrittehais;^'yden esineena, j a on sita sangen vahaisessa maa- rassa maassamme ollutkaan. Sahko- j a kaasidaitokset ovat enim- makseen ktmnallisia yrityksia, joiden alullepanemiseen tuskin myos- kaan korkokanta on valittomasti vaikuttanut, vaikkakin niiden laajentaminen kyllakin on riippunut nousukauden aiheuttamasta sahkon j a kaastm kasvavasta kysynnasta kaupunkiasutuksen laaje- nemisen yhteydessa. Kestavia hyodykkeita tuottavasta teoUisuu- desta on meilla tarkeimpana puutavarateoUisuus. K i m se etusijassa on vientiteollisuus, ei kotimainen menekki ole siihen suurestikaan vaikuttanut. Silla alalia ilmenneet konjunktuurivaihtelut ovat niin ollen riippuneet maailman kokonaistalouden, lahinna Englannin konjunktuurivaihteltusta. K u n myoskin maamme korkokanta ulko- mailta otettujen lainojen valityksella on laheisesti riippunut ulko- maisesta korkokannasta, ovat ilmeisesti maailman konjtmktuuri- vaihtelut paaasiaUisesti maaranneet konjunktuuriaaltojen kulun meiUa. Vain rakennusteoUisuuden j a metaUiteoUisuuden konjunk-

330 W . A . L A V O N I U S

tuurit ovat riippuneet kotimaisista tekijoista, mutta namakin tekijat vuorostaan huomattavassa maarassa muiden maiden oloista. K o n - junktuurivaihtelujen syyt on meidan niin oUen kaettava ulkomailta eika omasta maastamme. Tama.asettaa meille erikoisen suuren vel- voituksen alati seurata tilanteen muutoksia vientiteoffisuutemme j a paaomamarkkinaimme tarkeimmissa maissa. Sodan jalkeen huo- mattavasti edistjTiyt kansainvaHnen taloustilasto j a tiedotustoi- minta seka yritykset selvittaa konjunktuurivaihteluja j a luoda niita ennakolta ilmaisevia ilmapuntareita helpottavatkin tata n y k y a konjunktuurien seuraamista. Konjunktuurivaihtelujen tarkastami- sella omassa maassa on sen vuoksi vahemman merkitysta ennakko- arvioinnin kannalta kuin konjunktuurivaihtelujen seurausten t u t - kimisen Tsannalta, niiden tuntemisella kun tietenkin myoskin on merkityksensa sita korko- j a luottopolitiikkaa maarattaessa, jota konjunktuurivaihtelujen varalta on varteen otettava.

Tarkastettavaksi aineistoksi olen valinnut aikakauden vuodesta 1893 maailmansotaan asti. T a m a sisaltaa kolme konjunktuuriaaltoa ynna alun neljatta. Alkuvuodet 1890-lukua olivat laskukautta vuoden 1890 yleisen maailmanpulan jalkeen. Tarkastettavana ole- van aikakauden alussa, vaihtui tama nousukaudeksi, joka hitaasti vuoteen 1900 mennessa maailmantaloudessa vei uuteen pulaan, minka jalkeen laskukautta kesti vuoden ajan. ^ V . 1902 alkaneen nousukauden keskeyttivat seuraavana vuonna lieva pula ynna l y h y t laskukausi, mutta sen jalkeen j a t k u i nousua vuosina 1905—07.

Viimemainitun vuoden lopulla on taas pula, joka useissa maissa oli varsin ankara. Sen jalkeinen laskukausi nayttaa paattyneen v. 1909, josta lahtien alkoi uusi aallon nousu, mika osoitti paattymisen oireita v. 1913, mutta seuraavana vuonna maailmansota taittoi kehityksen kulun. Meidan maassamme olivat rajavuodet hieman toiset.

Nousu- j a laskukausien lahempaa tarkastamista varten on meidan syyta palata tauluun n:o 2. Siina on Casselin mukaan ^ nousu- j a ' laskukauden vaihdekohta maaritelty siten, etta nousukauden katso-

taan paattyneen sina vuonna, jolloin raudan tuotanto on ennen vahe-

^ Cassel, ed. main, teos siv. 527. Hanen diagrammissaan ei ole varjostettu vuotta 1901.

nemistddn kasvanut suuremmaksi kuin koskaan ennen, siis konjxink- tuurijakson kuluessa saavuttanut korkeimman kohtansa. Taman.

tuotannon vaheneminen osoittaa laskukauden alkaneen. Laskukau- den katsotaan taas pddttyneen silloin, kun raudan tuotanto uudelleen on kohonnut samalle tasolle kuin edellisen nousukauden loppuessa.

Nousukauden paatekohta on osoitettu ehealla pystysuoralla viivalla j a laskukauden paatekohta taitetulla pystysuoralla viivalla. Niiden valinen ala — l a s k u k a u s i — on varjostettu. Varjostaraattomat osat osoittavat siis nousukautta.

Tarkastaessamme eri kausien hiilen tuotanto^ havaitsemme, etta sekin seuraa konjunktuurivaihteluja. Nousukausina se huomatta- vasti kasvaa j a laskukausina tama k a s v u seisahtuu. Sita vastoin ei hiilen tuotanto laskukausina, kuten rautaan nahden on asian laita, ainakaan sanottavasti vahene.

Korkokanta taas, jonka osoittajana tatduissa n:o 1 j a 2 on kay- tetty 3 kuukauden pankkivekselien diskonttokoron vuosikeskimaa- raa Lontoossa, on nousukauden taittuessa korkeimmihaan. Poik- keuksena on v a i n vuosi 1882, jolloin koron vuosikeskimaara on kor- keampi k u i n seuraavana vuonna, mika raudan tuotannon mukaan on merkitty silloisen nousu- j a laskukauden taitekohdaksi. Toden- nakoisesti olisi tassakin tapauksessa yhdenmukaisuus suurempi, jos raudan tuotannon j a koron vaihtelujen esittamiseksi olisi kaytetta- vissa kuukausilukuja. Tahan viittaa raudan tuotannon vahainen nousu vuonna 1883.

Raudan tuotannon perusteella maariteltyina nousukausina osoit- taa korkokanta alati nousua j a laskukausina laskua. V . 1873 paatty- neena nousukautena kohosi Englannin pankin diskonttokoron vuosi- . keskimaara niin tuntuvasti k u i n 2.4 %:sta 4.8 % : u n ^ eli kaksinkeir- ' taiseksi. Seuraavana laskukautena se aleni 2.6 % : i i n v. 1876 j a ,

noustuaan valilla, 2.5 % : i i n v. 1879, mutta nousi sen jalkeen 4.2 % : i i n V . 1882. Suhteellisen lyhyena laskukautena 1883—-86 aleni diskontto- korko 2.9 % : i i a , kohoten v . 1890 4.5 % : i i a . Tasta se viidessa vuo- dessa laski niin alas k u i n 2.0 % : i i n v . 1895, mutta oli taas viisi vuotta myohemmia lahimain 4 %. Erityisen nopeata vaihtelua korkokanta . ^ Tama j a senraavat saman kappaleen luvut Casselin saman teoksen siv. 640 olevan taulukon mukaan.

332 W . A . L A V O N I U S

osoitti viimeisena taulussa esitettyna konjunktuurikautena, joUoin korko 3.0 % : s t a v. 1905 nousi 4.9 % : i i n v . 1907 laskeutuaksensa taas seuraavana vuonna 3.0 % : i i n . Korkokannan Uuiput ovat siten jopa kaksi kertaa korkeammalla kuin niiden laaksonpohjat. Pankkivek- selien diskonttokorko vaihteli, kuten tauluista n:o 1 j a 2 n a k y y , vielakin enemman. Jos kohta eroavaisuudet pitkaaikaisten sijoitus- ten, kuten obligatioiden korkokannassa, joUa kestavain hyodykkeiden tuotannoUe osittain on suurempi merkitys kuin diskonttokoroUa, ovat oUeet melkoista pienemmat, on ilmeista, etta korkokannan vaihtelut ovat toisina aikoina voimakkaasti kiihoittaneet, toisina taas vaimentaneet puheenalaisten hyodykkeiden aikaansaamista tarkoittavaa yritteliaisyytta.

Taulussa n:o 3 on yritetty kuvata niita tiehyeita, joiden v a l i - tykseUa maaUman konjunktuurit vaikuttavat oman maamme liike- oloihin. Tassa taulussa nousukauden vaihtuminen laskukaudeksi on merkitty sen vuoden kohdaUe piirretyUa eheaUa pystyviivaUa, joka raudan tuotantoa perusteena kayttaen osoitti taman vaihtumi- sen tapahtuneen. Niinikaan. pn laskukauden paattyminen, maari- teltyna raudan tuotannon mukaan, tahan tauluun merkitty taite- tuUa pystyviivaUa. Raudan j a puutavaran hintoja osoittavia v i i - voja tarkastettaessa on huomioon otettava se aikaisemmin mainittu seikka, etta aikakausi 1873^1896 on puoli vuosisataa fcasittavan hinta-aaUon laskukautta j a aika 1897—1913 taas uuden hinta-aaUon nousua. Taman osoittaa tatdussamme Sauerbeckin, Statistin j a t - kamaa hinta-indeksia kuvaava v i i v a , joka laskee 148:sta v. 1873 81:een v. 1896 noustakseen taas 113:een v. 1913. Toisin sanoen, hintoja ilmaiseva rahanarvo oli v. 1896 lahes kaksi kertaa (85 % ) suurempi kuin v. 1873 j a v. 1913 taas 30 % pienempi k u i n y. 1896. Molempina kausina muuttui rahanarvo vahiteUen j a aaltoiUen.

Raudan hinnan vaihtelut olivat, kuten taulu osoittaa, melkoista voimakkaammat kuin yleisen hintatason j a seurasivat selvasti nousu- j a laskukausia. Vaikka rahanarvon muutokset jossain maarin ham- mentavat raudan hintaa nayttavan v i i v a n antamaa k u v a a , havait- semme sen taitekohdan noususta laskuun j a laskusta nousuun yleensa sattuvan yhteen raudan tuotannon perusteeUa maaritelty- jen nousu- j a laskukausien vaihtumisen kanssa. Samoin on puu-

tavarain hintoja kuvaavan v i i v a n laita varsin pienia poikkeuksia Inkuun ottamatta.

T a m a taulu osoittaa nahdakseni yhden niista tiehyeista, joiden kautta maailman konjunktuurivaihtelut vaikuttavat meidan maa- hamme. Paavientitavaramme, puutavaran, hintojen noustessa j a menekin samaan aikaan kasvaessa lisaantyvat ne'varat, jotka tule- vat maamme kaytettaviksi. Sama syy enentaa myos yritteliaisyytta puheenalaisella alalia j a tama yritteKaisyys vuorostaan lisaa tyovoi- man kysyntaa seka teollisuustyovaen etta metsatyovaen keskuu- dessa, jolloin jalkimmaiseen on luettava myoskin suurin osa pien- viljelijaluokkaamme. Tyovaen kysynta j a siita johtuva tulojen nousu enentaa taas knlutustavarain menekkia maassamme, riippuen kiutenkin samanaikaisista sadoista, j a siten k i i h t y y yritteliaisyys myoskin niiden teollisuuksien alalia, jotka valmistavat tavaroita kotimaisia markkinoita varten. Laskukausina on asiaintilan kehi- tys painvastainen. •

Taidussa n:o 4 osoittaa taittoviiva maamme vientiarvon vaihte- luja. Selvasti nakyy, kuinka tama arvo, joka on tulos vietyjen t a v a - rain maarasta j a niiden hinnoista, seuraa raudantuotaimon perus- teella maariteltyja maailmahtalouden nousu- j a laskukausia. Vuonna

1907 paattyneena nousukautena on vienti jo konjunktuuriaaUon taittovuotena pienempi k u i n edellisena vuotena. Molemmissa aikai- semmissa konjunktuuriaalloissa tap'ahtuu vieimin pieneneminen vasta laskukauden ensi vuotena. T a m a johtuu nahtavasti, kuten taidusta n:o 3 huomaa, erilaisista hintaliikkeista. — Myos tuonti, jonka maaran pisteviiva osoittaa, seuraa maailman konjunktuurien kayraa. Oikeampaa lienee kuitenkin tutkia tuonnin kehityskulkua vahentamalla tuontiarvosta v i l j a n tuonnin, joka asian luo:nnon mukaan riippuu oman maan sadosta. Taten vahennetyn tuonnin maaran osoittaa ehea v i i v a .

Taulu n:o 5 valaiseekin viljantuonnin riippuvaisuutta sadosta.

Niiden keskinaista vertausta hairitsee tosin se seikka, etta satovuosi on toinen k u i n kalenterivuosi, joten sadon maara vaikuttaa osaksi -samaan, osaksi seuraavaan vuoteen. Jos jo vuoden keskivaiheilla on

odotettavissa huono sato j a viljan hinnat maailman markkinoilla ovat alhaiset t a i osoittavat nousemisen oireita, tuodaan huomattava osa talven kuluessa tarvittavia viljatavaroita jo samana kalenteri-

334 W . A . L A V O N I U S

N:o 4. Suomen tuonti- ja vienti.

M i g . M K . M1LJ.MK,

750

700

650

600

550

500

"150 too

350

300

250

21)0

150

100

50

7500

7 0 0 0 7500

7 0 0 0 7500

7 0 0 0

i ₆₀₀₀

*"

6000

1.

•

5000

WOO

«

•

1

f

5500

5000

•

•

1.

'm

1

f

5500

5000

WOO

• •

3000

2500

• • 1

2500

•

V

35D0

3000

2500

• • • •

35D0

3000

2500

•>

1000

50ft

0 1000

50ft

0 1000

50ft

0

; a g 5 s 3 g g g- E Tuonnin arvo.

Viennin arvo

Tuonnin arvo vahennettyna viljantuonnin arvolla.

Maailmantalouden nousu- j a laskukausien paatekokdat kuten tau- lussa n:o 2.

Hinta-asteikko w . 1920^—1927 tassa j a seuraavissa tauluissa rakan- arvon muutoksen johdosta 10 kertaa pienennettyna.

vuotena, erityisesti k u n moniin paikkoihin maatamme on varattava viljavarastot avoveden aikana. Toisissa tapauksissa taas tapahtuu paatuoiati seuraavan vuoden alkupuoleUa, jolloin viljaa kotimais- ten varastojen loppuessa tarvitaan suuremmassa maarassa k u i n syk- sylla. Jotenkin selvasti kay taulusta kuitenkin i l m i , etta hyvaa satoa seuraimeena vuotena tuonti on ollut pienempi j a huonoa satoa seu-- ranneena se on kasvanut. K u n v i l j a on siksi valttamaton tavara, ettei sen kulutusta huonoinakaan aikoina voida sanottavasti supis- taa, riippuu viljan tuonti ilmeisesti etusijassa oman maan sadosta