Y H T E I S K U N T A - T A L O U P E L L I N E N
A I K A K A U S K I R J A
T O I M I T U S :
O S K . G R O U N D S T R O E M M A R T T I K O V E R O
S i s a 11 y s : K a h d e k s a K t o n t i s e n tydpiiivMii k a y t S n t o O n o t t a m i s e s t a v a l t i o n t o i s s a , kirj. L e o E k r n r o o t i i . S a k s a n s o s i a l i d e m o k r a t i a n stthde m a a t a l o n s k y s y m y k s e e n , kirj. K . J , Laine. Pofajoismainen r a i t t i u s - k o n g r e s s i K r l s t i a n i a s s a e l o k . 5 — 9 p:inS, kiij. O. W . Louhivuori. K i r - j a l l i s n u t t a ; Michael Tugan-Barancmisky: Der moderne Sozialismus in seiner geschichtlichen Entwicklung, arv. V. V. Siirtolaisuus vuosina 1905 ja 1^66,"^
[Suomen Virallinen Tilasto XXVIII. Siirtolaisuustilasto. 3], arv. O. K. K. T i e - toja e r i a l o i l t a: Paloviinan verotus eri maissa; Maanviljelystyovaenkysymys Sveitsissa; Maanomistuksen sosialioikeudellisesta jSrjestelysta Englannissa; Euro- pan ammattikuntaliike.
J . H . V E N N O L A _ J . F O R S M A N
1908
O
* CO .» <u^ Si p.
I
I s ^O J •§ « «
© M to
•2
I
o
I
> -2
a s
m C D C O
C O
m e
5
.a
I S 73 a. :c]
em
21 i
B R
I t2
Y H T E I S K U N T A T A L O U P E L L I N E N
A I K A K A U S K I R J A
^^Isa^lSDlSDl^l^lSD iltnestyy noin kolmen painoarkin suuruisena joka toinen kuukausieli kuus! kertaa vuodessa.
Aikakauskirja kasittelee yleistajuisessa muodossa yhteis- kunnallisia j a taloudellisia kysymyksia j a seuraa niiden kehitysta j a kehityksen tuloksia koti- j a ulkomailla. Se sisaltaa seka alku- peraisia kirjotuksia etta selontekoja yhteiskuntataloudellisten ky- symysten kasittelysta koti- j a ulkomaisessa kirjallisuudessa seka arvosteluja huomattavammasta yhteiskuntataloudellisesta kirjalli- suudesta.
Tilaushinta on asiamiehilta, postikonttooreissa tai toimituk- selta suoraan tilattaessa 5 markkaa vuosikerralta, postimaksut j a lahetyskustannukset siihen luettuina. Asiamiehille, joita toivo taan saatavan ympari maata j a kaikista kansan kerroksista, ari- netaan joka kuudes vuosikerta ilmaiseksi.
J . H . V e n n o l a ,
Paatoimittaja.
J . F o r s m a n .
O s k . G r o u n d s t r o e m ,
Toimitussihteeri.
M a r t t i K o v e r o ;
Ybteiskaotataloadelliseo aikakaaskirjao:
Paiitoimittaja: J . H . Vennola, Huvilakatu 2. T e l . 36 82.
Toimitussihteeri: Osk. Groundstroem, Luotsik. 4. T e l . 53 33.
Toimituksen osote: Helsinki.
Akateeminen kirjakauppa
i ^ ; 3 Heismgissa.
Omistaa runsaan varaston' seka kotimaista etta nlkomaalaista kir- jallisuutta.
Toimittaa nopeasti kirjallisuutta, jota ei lOydy varastossa.
Sulkeutuu yleisOn suosioHiseen huomioon esiiutyvassa kirjallisuus-
tarpeessa. ' •
E. J . AIKALA
(ent. B E R L I N )
Helsinki, Mikonk. 8. Sivuliike Kotkassa.
Tasku-, seina- ja heratyskelloja, maailman parhaiminista tehtaista, kihla- ja muistosormuksia, kellonperia, kulta-, hopea-, uusihopea- ja nikkeli-esi- neita, kilkiiria, silmalaseja ,y. m. paljottain ja vahittain.
Hinnat ehdottomasti halvimmat!
H u o m . l H i n t a l u e t t e l o j a k e l l o s e p i l l e p y y d e t t a e s s a .
KAHDEKSARTUNTISEN TYOPAIVAN KAYTAN- TOON OTTAMISESTA VALTION TOISSA.*)
Kirjottanut ' Leo Ehrnrooth.
• Niista tyoelitojen parannusvaatimuksista, joita tyovaen ta- holta tavallisesti esitetaan, on vaatimus tyoajan lyhentamisesta tunnustetusti yksi tahdellisimpia. Selvasti tajuten lyhennetyn tyopaivan erinomaisen tarkeyden tyovaenluokan henkiselle j a ai- neelliselle edistykselle, eivat ammatillisesti jarjestyneet tyomiehet jata mitaan sopivaa tilaisuutta kayttamatta koettaakseen vaikut- taa tyoolojen. muuttumiseen puheenalaiseen suuntaan. Se paa- maara, joka tassa vaikkyy heidan silmissaan, on kahdeksantunti- sen normaalityopaivan saavuttaminen. Vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen taman aatteen .pikaiseksi toteuttamiseksi onkin kansainvalinen tyovaenliike vuodesta 1890 lahtien jokaisessa maassa toimeenpannut toukokuun i paivana vuosittain uusiin- tuvat tyovaenmielenosotukset.
Vaatimus kahdeksantuntisen tyopaivan maarayksesta tar- kottaa periaatteellisesti sen toimeenpanemista kaikissa amma- teissa j a kaikilla tyoaloilla; mutta. oivaltaen vaikeuden valitto- masti toteuttaa vaatimusta koko laajuudessaan joko lainsaadanto- tieta tai vapaaehtoisen sopimuksen kautta, on tyovaenliike esinna kohdistanut ponnistuksensa aatteen toteuttamiseen valtiort ja kuntain toissa.
•') Kfrjotettu kesakuuUa 1908.
\ Toim, muist.
154 Leo Ehrnrooth.
Tata taktiikkaa johtaa epailematta oikea laskelma. Sa- massa maarassa kuin syventynyt sosiaalipoliittinen tietoisuus on alkanut juurtua yha laajempiin kansankerroksiin, voittaa yha enemman kannatusta se mielipide, etta valtion j a kunnan tulee tyonantajina noudattaa periaatetta jarjestaa tyoolonsa silla tavalla, etta ne voivat olla mallina yksityisille tyonantajille j a esimer--
" k i l l a a n kehottaa naita- seuraamaan perassa. On siis verrattain helppoa talla rajotetummalla alalia, yleisen mielipiteen avulla, paasta positiiviseen tulokseen tyoolojen parantamisessa, liiatenkaan kun reformien toteuttamisessa kustannuskysymys ei ole kunnille eika varsinkaan valtiolle laheskaan niin suurmerkityksinen kuin yksityisille. J a kun kerran yhteiskunta tyotiantajana on onnelli- sesti toimeenpannut halutun reformin -— tassa tapauksessa kah- deksantuntisen • tyopaivan toteuttamisen — silloin kay yksityisille tyonantajille sangen vaikeaksi ajan pitkaan yllapitaa vastustus- taan reformivaatimusta vastaan, j o k a jo on laajoilla. tyoaloilla toimeenpantu. , . , ,,
Tyoajan lyhentamista yritettaessa valtion j a kuntain toissa voi kahta eri keinoa-kayttaa, joko vaihtoehtoisesti tai molem-, pia • yhtaikaa: osaksi voidaan vedota lainsaatavaan valtaan tarko- tuksella saada kysymys ratkaistuksi haluttuun suuntaan lain- saadantotoimella, osaksi voidaan pyrkia paamaaraan suoranair sesti kaantymalla asiassa asianomaisten valtion j a - kuntieri viranomaisten puoleen. Meilla kuten ulkomaillakin on maissa pyrinnoissa, niinkuin luonnoUista.on,, noudatettu kumpaakin mef nettelytapaa. Seuraavassa kohdistetaan huomio asian kasittelyyn meilla lainsaadantotieta. • .
Jo uuden kansaneduskunnan ensimaisessa istunnossa y. 1907 jatti edustaja F . Ahlroos (ruots. kansanp.) anomuksen siita, etta kahdeksantuntinen normaalityopaiva koetteeksi otettaisiin kaytan- toon valtion teollisuuslaitoksissa j a etta sittemmin suunnitelman mukainen tutkimus reformin vaikutuksista toimeenpantaisiin^ jotta
Kahdeksantuntisen tydpdivdn kdytdntodn ottamisesta valtion toissd. 155
sen toteuttamismahdollisuus saataisiin ' selvitetyksi. T a m a ano- mus lahetettiin tyovaenasiain ' valiokuntaan, joka ei kuitenkaan ehtinyt kasitella asiata. ' !.
Taman vuoden valtiopaivilla tehtiin sosiaalidemokraaftiselta taliolta kaksi anomuseiidotusta- tyoajan pituudesta. valtion j a kun- tain toissa. Huomauttaen olemassa olevista vaikeuksista saada tyopaivan " pituUs j a suhteellisuus valtion toissa kaikilla aloilla muuta tieta korjatuksi, ehdotti edustaja A . Sivenius y.-m., »etta Eduskunta anoisi .Hallitsijaita ehsi Valtiopaiville lakiesitysta kah- deksan tunnin .tyopaivan kaytantoon ottamisesta valtion toissa kaikilla , aloilla.» Edustaja M. Paasivudri y." m. p y y s i taasen,:
viittaamalla kuntien velvollisuuteen -kayda' jarjestelemaan omissa toissaan olevien tyolaisten tyoaikaa, »etta Eduskunta yhtyisi ano- maan Hallitsijaita, etta Hallitus saisi laatia ensituleville: valtios
• paiville lakiehdotukseri tyopaiyan maaraamisesta korkeintaan;k^h^
deksantuntiseksi kaikkien kuntien toissa.» . . ...'.'".r:i:;'.. 5
• Nama molemmat anomusehdotukset lykat'tiin tyovaenasiain valiokuntaan, joka' kuitenkin valtibpaivain 'akillisen'. hajottamisen johdosta ehti ryhtya vsiin valmisteleviin toimenpiteihin naiden asiain kasittelemisessa. . • . . • • • '•
K y s y m y s tyoajan lyhentamisesta valtion j a kuntain toissa on.siisj kuten edella oleyasta kay ilmi, valiintuUeista esteista ta- han saakka jaanyt valtiopaivilla lopullisesti kasittelematta. K u n kysymys kuitenkin kaikella' luultavuudella taas otetaan esille nyt koossa olevilla valtiopaivilla, ei liene vailla ^intressia ottaa asia tarkemman pohdinriah alaiseksi j a erittainkin koettaa tehda-kel-:
koa niista kokemuksista, joita on talla alalia saatu muissa maissa.
Tailaisen selonteon perusteella on helpompi arvostella ehdotettu- jen toimenpiteiden' toteuttamismahdollisuutta meidan maassa.
K u n kuitenkin kavisi hian pitkaksi tehda asiasta selkoa seka valtion etta kuntain toihin nahden, -kosketellaan seuraavassa kysymysta tyoajan lyhentamisesta ainoastaan valtion toissa. ; •.
1S6 Leo Shrnrooth.
Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa hyvaksyttiin jo vuonna 1868 laki, joka maarasi paivittaisen tyoajan pituuden kahdek- saksi tunniksi kaikille unioonihallituksen toissa oleville tyomie- hille. T a m a tyoajan lyhennys oli toimeenpantava palkkaa vahenta- matta. Puheenalainen laki ei kuitenkaan, merkillista kylla, tehnyt kahdeksantuntista tyopaivaa pakolliseksi, vaan jatti asian riippu- maan eri hallintohaarojen mielivallasta, j a taman johdosta tuli pitempi tyoaika edelleenkin olemaan voimassa useille valtion toissa seka valillisesti etta valittomasti tyoskenteleville. Namat maaraykset uudistettiin eraan lain kautta vuodelta 1892, joka m. m. saasi rangaistusta lain maaraysten rikkomisesta, mutta samalla myonsi ylityon korotettua palkkaa vastaan luvalliseksi.
Paitse mainittua unioonilakia on tata nykya 27:ssa unioo- nin valtiossa tai territoriossa voimassa lainsaannoksia, jotka koske- vat kahdeksantuntista tyopaivaa maaratyilla tyoaloilla. Nama saannokset kuitenkin eroavat paljon toisistaan-seka muotoonsa etta kantavuuteensa nahden. K u n toiset valtiot rajottavat maaraykset koskemaan vain sellaisia toita, joita tehdaan valtiolle tai kunnalle, ulotuttavat taas toiset niita kaikkia toita koskemaan, mikali ei asianosallisten kesken ole toisin sovittu. . E r a a t valtiot taas ra- jottavat niita koskemaan vain kaivoksia j a masuuneja tai vanki- loita tai kastamis- j a tierakennustoita. ^) Valitettavasti ei ole saata- vissa mitaan selontekoa kokemuksista, joita on saavutettu kahdeksan- tuntisen . paivan sovelluttamisesta Pohjois-Amerikassa.
Muutamissa Euroopan valtioissa on tosin lainmaaraama yleinen maksimaalityopaiva olemassa, mutt'ei yhdessakaan niista ole valtion toita varten erikseen maksimaalityopaivaa lain kautta
') Tyovaenlainsaadantoa tarkastamaan asetetun komitean mietinnossa tyo- vaensuojeluslainsaadannosta, 1907, siv. 37 annetaan yleiskatsaus, joka osottaa, mi- tenka erilaatuiset saadokset jakautuvat eri valtioille. Taydellisyyden vuoksi mai- nittakoon, etta yhdessa Australian valtioista, nim. Uiidessa Seelannissa, on voi- massa -yleinen 48-tuntnen maksimalityoaika viikossa.
Kahdeksaniuntissn lyopSiviin kdytilntodn ottamisesta valtion toissd, 157
saadetty. Kahdeksantuntinen paiva on kuitenkin eraissa maissa toimeenpantu hallinnollista tieta erityisia valtion teollisuuslaitok- sia varten.
Englannissa lyhennettiin v. 1894 tyoaika sotaministeriolle kuuluvissa kivaaritehtaissa j a tykkivalimoissa seka merisotalaitoksen arsenaaleissa 48:aan tuntiin viikossa, kun sita ennen askettain kuoUeen paaministerin Campbell-Bannermanin alotteesta oli tassa suhteessa kokeita tehty yhdessa tehtaassa. Niiden tyolaisten luku- maara, jotka viimeisten tietojen mukaan ovat taman saannoksen alaisia, on 43,139, joista 18,641" tyoskentelee sotatninisterion tehtaissa, 24,263 merilaitoksen arsenaaleissa j a 235 erinaisissa muissa toissa.
Sotaministerion tehtaissa tapahtui muutos 54 tuntisesta viikottaisesta tyoajasta, joka oli ollut jaettuna siten, etta se maa- nantaista lauvantaihin oli kestanyt kl:o 6 — 8 e.'p. p., kl:o 9:sta e. p. p. kl:o i:een j . p. p. j a kl:o 2 — 6 j . p. p. (perjantaisin kI:o 6:een j . p. p.) seka lauvantaisin kl:o 6 — 8 e. p. p. j a kl:o 9:sta e. p. p. kl:o i:een j . p. p. K u n tyoaika lyhennettiin 48 tuntiin viikossa, tuli se kestamaan lauvantaisin kl:o 8:sta e. p. p.
kl:o I2.40:een j . p. p. (ilman lomaa) j a muina arkipaivina kho 8:sta e. p. p. kl:o i:een j . p. p. (ilman aamiaislomaa) seka k:lo 2—5.40 j . p. p. Perusteina taten toimeenpannulle uudistukselle olivat seuraavat nakokohdat: i ) sen ajanhukan saasto, joka joh- tui tyon keskeytyksesta aamiaisloman kautta; 2) lyhennetysta tyoajasta. johtuva valaistuksen j a lammon kustannusten saasto;
3) tarkka saannollisyys tyon alkamisessa, joka tuli siita, etta alkutunti lykattiin kl:o 6:sta kho 8:aan aamuUa; 4) tyomiesten terveydentilan paraneminen j a tasta johtunut suurempi tuotanto-
') Vrt. taMn nahden Ranskan tyotoimiston (Office du travail) julkaisua Notes sur la journee de huit heures dans les etablissements industriels de I'Etat, Paris 1906. •
Leo Ehrnrooth.
k y k y ; 5) vakuutus siita, etta kappalepalkallakin ty5skenteleva ilman liiallista ponnistusta voisi tuottaa paljoa enemman tuntia kohti; seka 6) se tosiasia, etta tyoajan lyhentaminen ei ollut vahentanyt tuotantoa tai lisannyt valmistuskustannuksia niissa yksityisissa teollisuuslaitoksissa,' missa kokeita oli tehty.
Uudistuksen vaikutuksista lausuu »the Labour Departements seuraavasti: »Tulos on osottanut riamat toiveet oikeiksi, j a on selvaa, etta veronmaksajain ei ole tarvinnut maksaa yhtaan enem- paa sen johdosta, etta tyoaikaa on lyhennetty, seka etta tuo- tanto ei ole vahentynyt. Toiselta puolen taas, kun suurin osa tyolaisia tekee - urakkatyota,. ei keskimaarainen ansio viikossa tyontekijaa kohti ole huomattavasti muuttunut, koska urakka- tyon tariffit eivat ole kohonneet. Paivatyolaiset ovat saa- vuttaneet palkahlisaysta tuntia kohti, siten laskettuna, etta hei- dan viikkopalkkansa 48 tunnilta on ollut yhta suuri kuin viikko- palkka 54 tunnilta.. E i ole ollut tarpeen .lisata paivatyolaisten lukiia.s . . ' ' : ~ •
Ennen 48-tuntisen viikkotyoajan sovelluttamista oli. tyoaika"
merisotalaitoksen arsenaaleissa ollut 50 tuntia 20 minuuttia viikossa.
Toimeenpantu ajanlyhennys oli siis 2 tuntia 20 minuuttia, josta ajasta lahemmas 1V2 tuntia tuli la'uvantaityon osalle, joka jar- jestettiin edella mainituissa tehtaissa noudatetun systeemin kanssa
miltei yhdenmukaiseksi. Tyoajan lyhennyksen vaikutusta tuotan- toon lievensi jossakin maarin se seikka, etta urakkatariffeja ei koro- tettu j a etta muuten erinaiset helpotukset tyoaikaan nahden ja- tettiin poikkeen, joten saavutettiin lahes yhden tunnin ajan- voitto viikossa.: ;
• Tarkkaa vastausta kysymykseen, onko 48-tuntinen .tyoaika viikossa vaikuttanut tassa tapauksessa tuotantokustannusten li- saantymiseen, ei voi antaa, koska erinaisia koneiden j a kulku- neuvojen parannuksia on toimeenpantu seka muihinkin toimen- piteihin ryhdytty seka lisaksi on.myonnetty palkankorotuksia
Kahdeksanttmiisefi tyopdivdn kdytdntodn ottamisesta valtion toissd, 159
tyomiehille erityisissa ammattihaaroissa,' joista seilcoista ei ole voitu saada tarvittavia tilastotietoja. »The Labour Departement»
huomauttaa kuitenkin yleisena loppupaatoksena, etta tuotanto- kustannukset arsenaaleissa eivat uudistuksen perasta esiinny edut- tomina, verratessa niita vanhan systeemin kustannuksiin.
" Ranskassakin on huomiota ansaitsevia kokeita' tehty kah- deksantuntisen tyopaivan toimeenpanemisella valtion teollisuus- laitoksissa. Alempana esitetaan Ranskan tyotoimiston julkaise- mien tietojen perusteella esitys tarkeimmista kokemuksista, joita puheenalaisessa suhteessa on saatu mainitusta' maasta.
Kahdeksantuntista tyopaivaa sovellutetaan nykyaan Rans- kan valtion posti- j a sahkolennatinlaitoksen tehtaissa Pariisissa, merisotalaitoksen arsenaaleissa j a muissa teollisissa laitoksissa seka erinaisissa vahapatoisemmissa tyopajoissa; lyhyemman ai- k a a . on jarjestelmaa sen lisaksi koetteeksi sovellutettu-eraassa sotaministerin verstaassa. . '
Silloisen kauppaministerin Millerandin toimesta lyhennettiin tyoaika syksylla 1899 kymmenesta tunnista kahdeksaan tuntiin posti-ja sahkosanomalaitoksen tyopajoissa boulevard deBrune'n var- rella Pariisissa (postimerkkien valmistus, tilitystoimisto, ainevarasto, postivalineiden Verstaat j a korjauspajat). 'Vuoden 1901 kuluessa ulotettiin reformi koskemaan erinaisia muita saman viraston alaisia pariisilaisia tyovaenryhmia, .kuten telefoonilaitosten asettelemis- j a korjaustoissa tyoskentelevia y . m. • Kaikkiaan nousi posti- j a sahkosanomalaitoksen alainen tyovaki eri ryhmineen,'joiden tyo- paiva siten oji lyhennetty kahdeksantuntiseksi, v. 1904 3,725 henkeen. ' - '_ \
• K u n reformi toimeenpantiin boulevards de Brune'n' var- rella plevissa tyopajoissa,' olivat naiden tyomiehet osaksi tunti- palkalla, osaksi kappalepalkalla; plan sen perasta poistettiin kappaletyo j a kaikki tyomiehet saivat maaratyn paivapalkan.
Siina osastossa, jossa postimerkit tehdaan j a jossa vain koneiden
i6o Leo Ehrnrooth.
nopeus rajottaa tuotannon, lisattiin kahdeksantuntisen tyopaivan kaytantoon ottamisen ohella naiden nopeus siina maarin, kuin tama saattoi tapahtua koneita vahingoittamatta. Toiselta puolen -yritettiin j a toimeenpantiin kaikenlaisia pienia parannuksia, jotta tyo kavisi yksinkertaisemmaksi j a voimanhukkaa valtettaisiin.
-Siten saavutettiin lO Vo vahempi tuotanto samalla kuin tyoaika -oli vahennetty zoo/o:!^. — Muiden tyovaenryhmien tyot olivat osaksi siksi vaihtelevia(niin esm. linjatyomiesten), etta vertailua ei voi tehda reformin edellisen j a jalkeisen ajan tyontuloksen valilla, osaksi taas sellaisia (niin esm. telefoonilaitteiden pystyttaminen), etta kahdeksantuntisen tyopaivan sovelluttaminen ei vaikuttanut mitaan muutosta tyon suorittamisen edellytyksiin, jonka tahden tyontuloksen vaheneminen, paaasiallisesti vastaten tyoajan lyhen- nysta, oli valttamaton.
Ranskan merisotalaitoksessa otettiin 1903 vuoden alussa kahdeksantuntinen paiva kaytantoon kaikissa satamien ulkopuo- lella olevissa arsenaaleissa j a laitoksissa, senjalkeen kuin sita oli pari kuukautta koetteeksi sovellutettu parissa merisotalaitoksen tehtaassa. K u n paivittainen tyoaika oli aikaisemmin ollut keski- maarin noin 9 V2 tuntia, oli vahennys ajassa siis noin 16 % . T a m a tyoajanlyhennys tuli v. 1904 noin 30,000 eri ammattiryh- miin kuuluvan tyontekijan hyvaksi.
KaytannoUiset tulokset kahdeksantuntisen tyopaivan sovel- luttamisesta arsenaaleissa otti muuan merisotalaitoksen asettama komissiooni v. 1905 erityisesti tutkiaksensa yhteydessa arsenaa- lien hallinnon uudistamiskysymyksen kanssa. Tietoja vaadittiin eri laitosten johtajilta seka asianomaisilta tyovaenjarjestoilta, j a naiden tietojen perusteella laadittiin asiasta raportti, joka ynna taman johdosta komissioonissa tapahtuneet keskustelut tarjoavat yhta j a
toista mieltakiinnittavaa asian valaisemiseksi.
Vaikka ne tiedot, joita saatiin eri paikkakunnilta j a erilai- silta laitoksilta, monessa yksityiskohdassa eroavat toisistaan, py-
Kahdeksantuntisen tyopaivan kaytantoon ottamisesta valtion toissd. i6i syy kuitenkin yksi tosiasia kumoamattomana, nimittain se, etta eri teollisuuslaitosten tuotantokyky, yhta tai paria poikkeusta lukuunottamatta, arveluttavassa maarassa oli alennut vuosina
1903 j a 1904. Silmiinpistavimmat olivat tasta johtuneet suurem- mat kustannukset Toulonin arsenaaleissa, jossa menot olivat li- saantyneet 33%:lla, joka lisays 6 miljoonan francs'in palkkasum- malle tekee 2 miljoonaa francs'ia. Melkein kaikkien tyonjohta- jien raporteissa huomautetaan kuitenkin, etta on mahdotonta tark- kaan ilmottaa, minka verran tyoajan lyhennys useiden muiden syiden ohella on voinut vaikuttaa tuotantoon mainittuina vuosina.
Ensinna huomautetaan, etta puheenalainen uudistustoimi sattui mel- kein samaan aikaan kuin urakkatyon poistaminen, joka puoles- taan vahensi tuotannon maaraa tunnilta. Yhdessa raportissa sano- taan, ettei ole tasmallista eika oikein verrata uusia tuloksia aikai- sempiin, jos toisen kerran nojautuu numeroihin, jotka koskevat tuntipalkkatyota, j a toisen kerran numeroihin, jotka tarkottavat urakkatyota. Edella mainitussa komissioonissa mainitaan toisena samaan suuntaan vaikuttavana syyna tilausten puute merisota- laitoksen arsenaaleissa j a verstaissa vuosina 1903 j a 1904: laivan- rakennusten menot, jotka v. 1902 viela nousivat 56,999,158 francs'iin, vaheniviit v. 1903 •49,379,847:aan j a v.' 1904 32,838,358 francs'iin. Samoin tyovaenjarjestot useilla paikkakunnilla valitta- vat tyonpuutetta. Sen sijaan etta tyovakea nain ollen olisi va- hennetty, jota ei tahdottu tehda sen erioikeutetun aseman tah- den (oikeus elakkeeseen, y. m.), alennettiin palkkoja siina maa- rin, etta ne tulivat olemaan pienemmat kuin kaikissa muissa val- tion teollisuuslaitoksissa j a yksityisteoUisuudessa, vielapa pienem- mat kuin ulkomaiden -merisotalaitosten arsenaaleissa. Eraat muutkin asianhaarat nakyvat viittaavan siihen, etta meriasiain- hallinnossa, verstaiden kone- j a tyoase-varustuksessa seka itse tyon jarjestelyssa on ollut puutteita, jotka ovat olleet omiaan huonontamaan epaedullista tulosta. On kuitenkin merkille pan-
Leo Ehrnrooth.
tavaa, etta useista raporteista saapi lukea, mitenka tyomiehet uuden jarjestelman voimaari, astuessa ensiksi osottivat erityista halua j a intoa yrittaa repaisevammalla tyolla korvata lyhennet- tya tyoaikaa, mutta ennen pitkaa alkoivat vasahtya j a pitaa kahdeksantuntista paivaa »fait accompli'na5>, saavuteltuna oikeu- tena, jota varten ei tarvinnut vaivata paataan, vaan jota sai ilman enemmatta vaivatta nauttial Oikeuden mukaisesti taytyy kuitenkin taman yhteydessa mainita esimerkki siitakin, etta uudistus kovennetun - valvonnan, lisatyn tyontarmon j a parannettujen konei- den j a tyoaseiden kautta on voitu edullisesti toteuttaa. Roche- ort'in meritykistosta ilmotetaan naet, etta tuotanto kahdeksantun- tista paivaa sovellettaessa ei ole askenmainittujen asianhaarain johdosta vahennyt, vaan pikemmin osottanut lisaantymista.
• Kahdeksantuntinen paiva pantiin syyskuun i p:na 1903 koetteeksi toimeen kolmeksi kuukaudeksi sotaministeriolle kuulu- vassa tehtaassa Tarbes'issa, jonka ajan kuluttua koetta jatkettiin heinakuun i paivaan 1904. Sen jalkeen ministeri otti kaikissa
•sotaministeriolle kuuluvissa teollisuusliikkeissa yhdeksantUntisen paivan kaytantoon, joka yha vielakin on naissa liikkeissa voi- massa. Ensiksi mainittua koetta tehdessa saivat urakkatyolaiset palkkansa saman periaatteen mukaan; jotteivat tyolaiset kuiten- kaan kokeen kestaessa tulisi karsimaan palkanvahennysta, koro- tettiin palkat, joka korotus tapahtui kahden ensimmaisen viikon tulosten perusteella. Paivatyolaisille taattiin palkka kohtuullisesti -korottamalla'.tuntipalkkaa.
Ensimaisen' ajanjakson (syysk. i p . — j o u l u k . I p. 1903) kuluessa havaittiin etta, vaikka uusien tyoaseiden kaytantoon ottaminen oli tehnyt mahdolliseksi lisata koneiden tuotantokykya j a tyomiehet, joista kokeen menestys riippui j a jotka muissa teolli-
suusliikkeissa tyoskenteleviin tovereihinsa nahden olivat tavallaan vastuunalaiset, osottivat suurinta tyointoa, tyopaiva nahtavasti
' Kahdeksantuntisen tyopdivdn kdytdntodn ottamisesta valtion toissd, 163
lyhensi vain sen ajan, joica vastaa vajaasti kaytettyna kymmen- tuntispaivana hukkaan mennytta aikaa.
Toisen ajanjakson' (jouluk. i p. 1903 -^'heinak. i p. 1904) kuluessa voi-tehdyista huomioista vetaa sen johtopaatoksen, etta kahdeksantuntisen tyopaivan kaytantSon ottaminen oli antanut ,hyvin huonoja tuloksia. Saastot polttoaineista j . n. e. olisivat, jos
koe olisi tehty yleiseksi, kokonaan menneet koneiden hankkimis- kustannuksiin, joita olisi tarvittu korvaamaan kahdeksantuntisesta tyopaivasta johtunutta tuotannon vahennysta.
Loppupaatoksena sisalsi, sota-asiain ministerin kirjelma 24 p:lta heinakuuta 1905 kauppaministerille seUraavan: Tarbes'in tyopajoissa huolella tehdyt kokeet osottavat, etta on mahdotonta akkia lyhentaa tyopaivaa kahdella tunnilla j a ' samalfa pysyttaa tyovaen edut entisellaan, rasittamatta valtiota tuntuvilla lisa- kustannuksilla.
Tassa yhteydessa on lopuksi mainittava, etta lyhennetty tyo- aika Ranskan valtion .teollisuuslaitoksissa on aiheuttanut uusiutu- neita valituksia yksityisteoUisuudessa olevain tyolaisten ammatti- yhdistysten puolelta siita, etta valtion tyomiehet kilpailevat heidan kanssaan ottamalla, paivatyonsa paatettyaan,' yksityisilta tyon- antajilta tyota polkuhintaa vastaan.
K y s y m y s kahdeksantuntisen tyopaivan -ja minimipalkan kay- tantoon ottamisesta kaikille Ranskan valtion toissa oleville tyo- laisille on tullut lakiasaatavan vallan huomion esineeksi edustaja 'Vaillant'in y. m. edustajakamarissa tekeman lakiehdotuksen kautta, jota uudistusvaalien jalkeen on marraskuun 5 p:na 1906 uusittu. ^)
^) Chambre des' deputes, session extraordinaire de 1906 (annexe au proces- v6rba:l de la seance du 5 novembre 1906): Proposition de loi tendant a I'eta- blissement de la journee - de huit heures et d'un salaire minimum pour tons les ouvriers, ouvrieres, employes et employees de^travaux, emplois et services de I'Etat presentee par M. Edouard Vaillant et coUegues. •-•
164 Leo Ehrnrooth. ^
Paivittainen Isakdelcsantuntinen tai sita lyhempi tyoaika on kaytannossa myoskin muutamissa valtion teollisuuslaitoksissa Ita- vallassa, Italiassa'ya.Espanjassa. K u n talla seikalla ei kuitenkaan ole suurempaa merkitysta, voi sen talla huomautuksella sivuuttaa.
Kuten edellisesta esityksesta kaynee ilmi, eivat ne koke- mukset, jotka on saatu kahdeksantuntisen tyopaivan sovellutta- misesta valtion toissa ulkomailla, yleensa ole sita laatua, etta tay- sin varmoja johtopaatoksia lyhennetyn tyoajan vaikutuksista voisi tehda. Ilmeista on kuitenkin, etta kahdeksantuntinen tyopaiva tyon tuotantoa haittaamatta on voitu ottaa kaytantoon ennen mainituissa englantilaisissa valtiotehtaissa, kun taas naiden toimen- piteiden tulokset Ranskan valtion teollisuuslaitoksissa, erinaisten asianhaarain johdosta, ovat yleensa olleet vahemmin tyydyttavia.
Vertaus naiden molemmista maista saatujen, toisistaan niin eroa- vain kokemusten valilla, antaa johtoa vastaamaan kysymykseen, mista tulee, etta kahdeksantuntisen tyopaivan kaytantoon ottami- nen toisessa tapauksessa on antanut paljoa paremman tuloksen kuin toisessa.
Englanti on, kuten tunnettu, lyhyiden tyoaikojen maa j a jo kolmekymmentaviisi vuotta takaperin —• '1870-luvun alussa — tuli yhdeksantuntinen paiva siella yleisesti kaytantoon miltei kai- kissa ammattitoissa. ^) K u n kahdeksantuntinen tyopaiva otettiin kaytantoon englantilaisissa valtiontehtaissa, sovellutettiin siella tyoaika, joka nousi osaksi 54:aan, osaksi tuskin 50V2 tuntiin vii- kossa. Se askel, joka oli otettava, ei senvuoksi ollut kovin suuri, j a tarkotuksenmukaisten toinienpiteiden kautta, joilla ajansaastoa saavutettiin, voitiin sita vielakin lyhentaa. Taman lisaksi maini- taan koneiden j a kulkuneuvojen parannuksista y. m. sell. Seurauk- sena tasta seka tyomiesten lisatysta tarmosta on myoskin mer-
^) S. &= B. Webb, Theorie und Praxis' der englischen Gewerlcvereine, 11, toinen painos, 1906, s. 315 seur.
Jiahdeksaniuntisen tyopaiviin kdytantoofi otiairdsesta valiion—tSissd. 165
kille pantavaa, etta urakkatyontekijain viikkopalkka useimmissa tapauksissa ei tuntuvasti vahentynyt, vaikka urakkatariffit, tyo- ajan lyhennyksesta huolimatta, jaivat muuttumatta; ei myoskaan ilmaantunut tarvetta lisata paivatyolaisten lukua.
Ranskassa oli tyopaiva lyhennettava l o tai 9V2 tunnista, tuli siis toimeenpanna yhdella kertaa verrattain tuntuva lyhennys.
Annetut lausunnot nayttavat osottavan, etta tyonjohto ainakin Ranskan arsenaaleissa hallinnoUisen kaavamaisuuden johdosta saan- nonmukaisesti ei jaksanut mukautua moderniseerattujen tyotapo- jen mukaan, joita siten lyhennetty tyoaika vaatii. • Nayttaa
myoskin siita kuin eivat tyomiehet itse monessa tapauksessa olisi kyllakin oivaltaneet j a hyvakseen kayttaneet tyoajan lyhennyksen etuja, kun he, kuten ylla mainittiin, osaksi ovat kayttaneet pi- tempaa vapaa-aikaansa tehdakseen palkattua tyota muille tyon- antajille. Hallinnon puolelta tuskin hyvin harkitulta tuntuu vih- doin urakkatyon poistaminen yht'aikaa tehtaista. Huonon kon- junktuurin aikaan toimeenpantuna j a huonosti valmistettuna nayt- taa siis puheena oleya uudistus, mikali se koskee meriasiain- j a
•sotaministerion tehtaita, toimenpiteelta, joka on epaonnistumaan tuomittu. Ainoastaan Ranskan posti- j a sahkosanomalaitoksen
•ennen mainituista tyopajoista, joissa reformin edellytykset eraissa suhteissa olivat suuremmat, voi merkita jossain maarin edulli- sempia tuloksia.
Vertaus niiden oleellisesti erilaisten kokemusten valilla, joita
•on saatu Englannista j a Ranskasta, nayttaasiis osottavan etta, mikali siita uskaltaa mitaan johtopaatoksia vetaa, kahdeksantuntinen tyo- paiva on voitumenestyksellaottaa kaytantoon ainoastaan siina, missa
•erityisia edellytyksia on toimenpiteen toteuttamiselle ollut olemassa.
Tarkeana ehtona on, etta tyovaki jo on tottunut verrattain ly- hyeen tyopaivaan j a etta siis askel reformia toteutettaessa ei ole kovin suuri. Vastaisessa tapauksessa pyorii vaara, etta tyonteki- j a i n puhtaasti persoonalliset edellytykset puuttuvat, toisin sanoin.
i66 , Leo Ehrnrooth,
etta tyomiehet alyllisessa suhteessa eivat ole kypsia uudistukselle.
Mutta/yhta tarkeata on, etta asianomaisten laitosten hallitukset ovat tehtavan tasalla. Tyoajan lyhentaminen kahdeksaan tun- tiin epailematta , kysyy erityisia toimenpiteita tyonjohdon puo- lelta, jotta lyhemmasta tyoajasta odotettava tuotannon vahennys saataisiin korvatuksi: tarkempaa tyon valvontaa, parempaa tyon- jarjestelya, uusien koneiden j a tyoaseiden hankkimista, y. m._
Lopuksi on huomioonotettava, etta aika uudistuksen toimeenpane- miselle on hyvin sovellettu eika ole yhdessa tai toisessa suhteessa huonosti valittu, . • , ' , '
Missa maarin on nykyaan Suomessa olemassa edellytyksia, jotka, kuten edella on esitetty, ovat valttamattomat, jotta vaati-
mus kahdeksantuntisesta tyopaivasta valtion toissa voitaisiin mer nestyksella toteuttaa.?
Tavallisin .tyoaika seka valtion etta yksityisten toissa on meilla viela kymmenen tuntia, 'paitse lauvantaisin j a pyhien edel- lisina paivina, joina lyhempi tyoaika muutamia vuosia sitten on tullut tavalliseksi, Suoranainen ylimeno kahdeksantuntiseen-tyo- paivaan valtion - toissa' ei niin ollen nayta mahdolliselta• ilman rnelkoisia .taloudellisia .uhrauksia valtion puolelta.
Naiden rivien kirjottajalta puuttuu edellytyksia arvostele- maan, missa maarin lyhemman tyopaivan suoranainen vaikutus tuotantoon voitaisiin saada tyhjaksi tarkotuksenmukaisemman tySjarjestelyn kautta tyonjohdon puolelta. "Valitettavasti"lienee meillakin yleisena saantona, etta • tarpeellisia ' parannuksia tyo- jarjestelmassa, • tarkempaa tyon valvontaa y. ra.' sell, paljoa par remmin .ja. taydellisemmin . toteutetaan yksityisten tyonantajain puolelta, joille; on oma taloudellinen etu kysyrnyksessa, kuin val- tion '.ollessa; tyonantajana. Mita ;erittain tyonvalvontaan .tulee, valitetaan yleisesti, etta tyotarmo valtion toissa .on paljon huo- nompi- kuin.- yksityisten tyonantajain- toissa. Luultavaa on siis, etta mainituissa kohdin on, olemassa jokseenkin levea aukko, joka
Kahdeksantuntisen lyopdivdn kdytdntodn ottamisesta valtion toissd. 167
pitaisi yoida tayttaa, mutta toinen Icysymys on, voidaanlco tata kaytannossa, nykyisen jarjestelman vallitessa, toteuttaa.
Viela lisaksi viitattakoon "yhteen seikkaan, joka voi jossain maarin vaikuttaa puheena olevan asian arvostelemiseen. • Yhta- pitavien ilmotusten mukaan on ammattityomiestemme tyotarmo, kenties uudesti. elpyneen valtiollisen harrastuksen vierottavasta vaikutuksesta, yleensa -viime aikoina huomattavassa maarassa vahentynyt. Ennenkuin tama ilmio, joka —toivoakserarae'—-on vain ohimenevaa, on havinnyt, tuskin voitanee menestyksella ottaa kaytantoon tuntuva tyoajan vahennys, joka valttamatta edellyt- taa melkoisesti lisattya tyotarmoa.
Joka tapauksessa on otettava huomioon, etta olot muodostu- vatoleellisestLerilaisiksierilaisissa valtion toissa. Niinpa voidaan tyo- ajan lyhennys ilmeisesti helpommin toteuttaa esm. valtion teol- lisuuslaitoksissa, jolloin esinna _ tulevat kysymykseen rautateiden konepajat, kuin sellaisissa toissa,'joissa tarkka valvonta on vai- keata, kuten esm. rautatierakennuksissa. Muuten on huomattava, ettei kahdeksantuntista tyoaikaa ole tahan saakka missaan Euroo- pan maassa toteutettu muissa valtion toissa kuin sen teollisissa laitoksissa.
• Edella oleva tutkimus asiasta, joka koskee mahdollisuutta toteuttaa vaatimus kahdeksantuntisen tyopaivan kaytantoSnotta- misesta valtion toissa, johtaa siis, kiiten jo edellisesta lienee Jkay- nyt selvaksi,' epaavaan vastaukseen. ^ Talla ei suinkaan ole sa- n'ottu, ettei kirjottajan mielesta - yleensa olisi mitaan mahdolli- suutta tata ' nykya lyhentaa tyoaikaa mainituissa" toissa. Mutta se toimenpide, joka tassa tarkotuks"essa voisi tulla kysymykseen, on tyopaivan' lyhentaminen yhdeksantuntiseksi, kuten jo on ta- pahtunut kirjapainoteollisuudessa, • rakerinustoissa seka muuta- milla "niuilla vahenimin tarkeilla" ammattialoilla. Selvemmin tajuten nykyhetken mahdollisuudet, kuin mita" alussa mainittu sosiaalidemokraattinen anomus osottaa,' ovatkin valtion' palveluk-
i68 K. J . Lame.
sessa olevain tyontekijain jarjestot kaytannossa rajottuneet pyytamaan asianomaisilta hallintoviranomaisilta tyoajan lyhenta- mista yhdeksaksi tunniksi; niinpa tie- j a vesirakennustoissa tyosken- televat, j a niin myoskin valtion rautateiden konepajain tyovaki.
Ne esitykset, joita siina tarkotuksessa on tehty j a joiden tar- kempi kosketteleminen on ulkopuolella taman kirjotuksen puittei- den, ovat tata nykya asianomaisten hallintoviranomaisten kasi- teltavina.
SAKSAN SOSIALIDEMOKRATIAN S U H D E MAATALOUSKYSYMYKSEEN.
Kirjoittanut
K. jf. Laine.
. I V .
Frankfurt am Mainin puoluepaivilla v. 1894 esiintyi maa- talouskysymys sita polttavampana. PuoluehallinnoUe oli lahe- tetty 15 agrarikysymysta koskevaa keskusteluehdotusta, - Niista oli huomiota herattavin Giessen-Griinberg-Niddan vaalipiirista lahetetty ehdotus. Sen merkitysta lisasi viela se, etta sen takana tiedettiin olevan tohtori Eduard Davidin, joka on Saksan sosiali- demokratian • etevimpia kykyja. Ehdotus kuului seuraavasti:
»on asetettava valiokunta, joka keraa aineksia maanviljelys- vaeston tilasta Saksan maan eri osissa j a maaomaisuuden eri lajeista j a jakaantumisesta seka maanviljelysteknikasta, j a joka tutkii niitten yhteisesti aikaansaamia vaikutuksia j a seurauksia.
Vahokunnan on ensi. puoluepaiville tehtava ehdotus agraripoliti- sesta ohjelmasta seka myoskin siita, miten parhaiten j a tarkoi- tuksenmukaisimmin voitaisiin harjoittaa agitationia maaseuduilla.
Saksan sosialidemokratian suhde maatalonskysymykseen.
Valiokunta pitaa istuntojaan tarpeen mukaan ja, jos hyvaksi havaitaan, niin eri. osissa Saksanmaata. Se .voi asettaa alavalio- kuntia erityisia asiallisia j a paikallisia nakokantoja pohtimaan j a antamaan niista seikkaperaiset kertomukset paa-.valiokunnalle.
.Valiokunta olkoon myoskin oikeutettu, jos se sen .tarpeelliseksi katsoo, kayttamaan apunansa ammattimiehia, vaikkapa ne sitten olisivatkin puolueen ulkopuolelta».
Puoluehallinto oli pakoitettu. ottamaan ehdotukset huomi- oonsa j a niin ollen esitti se Frankfurtin puoluepaiville maatalous- kysymyksen' keskustelun alaiseksi, asettipa viela kysymykselle kaksi pohjustajaakin, .nim. t:ri Bruno Schoenlank'in j a Georg v.
Vollmar'in. Alustajat jakoivat tyon keskenaan niin, etta >
edellinen kasitteli asiaa puhtaasti teoretiselta kannalta, jalki- mainen taasen kaytannolliselta.
K a i k k i viisitoista esitysta maatalouskysymyksesta saivat Frankfurtissa riittavan kannatuksen voidakseen tulla keskustelun alaiseksi. Niinpa myos Schoenlank'in j a Volmar'in ehdotus, joka kokonaisuudessaan oli seuraava:
»ii8. Maatalouskysymys on nykyaikaisen maataloustavan tuote. Mita riippuvaisemmaksi kotoinen maanviljelys tulee mail- manmarkkinoista j a kaikkien maanviljelysmaiden kansainvalisesta kilpailusta, sita enemman se joutuu kapitalistisen tavaratuotannon, pankki- j a koronkiskontakapitalin piiriin, siten nopeammin kar- jistyen maatalouskysymyksesta maatalouspulaksi.
Preussin Saksassa taistelee maatalousyrittajaluokka, joka ole- mukseltaan ei ollenkaan eroa suurliiketta harjoittavasta.kapitalis- tista, maalaisaatelin kanssa. Tama maalaisaateli sailyy viela ainoastaan keinotekoisesti antimien, suojelustullien, -vientihyvi- tysten j a veroetuoikeuksien avulla. Tasta kaikesta huolimatta . on jo varma asia, etta itaelbelainen aatelistalous, joka suureksi
osaksi on ylenmaarin velkaantunut huonon viljelyksen, pednto- osuuksien j a takaisinostovelkojen kautta, kulkee perikatoonsa.
170 K. y. Lame.
Taman lisaksi tulee yha karjistyva riita suuromistuksen j a pienen talonpoikaisen. viljelyksen valilla. Pikkutalonpojat, sotapalveluksen j a verojen painamina, hypoteki- j a personali- velkoihin kietoutuneina, ahdistettuina .sisalta j a ulkoa, joutuvat havioon. Suojelustullit ovat heille vain tyhja naennaisoikeus.
Ja tama tulli- j a veropolitika lamaa tyotatekevien luokkien osto- kykya j a supistaa alituisesti talonpoikain markkinoita. Talon- pojat muuttuvat proletareiksi.
Toiselta puolen muodostuu luokkavastakohta maalaisyritta- jien j a maalaistyovaen valilla yha selvemmaksi. On syntynyt
maalaistyovaenluokka. Se on kytketty feudalisilla laeilla, jotka kieltavat siita yhdistysoikeuden j a alistavat sen. palkollisjarjes- tyksen alle, se on vapautunut vanhoista patriarkallisista suh- teista, joidenka vallanpito sille tuotti kuitenkin maaratyn olo- varmuuden. Valikerrokset, maata omistavat palkkatyomiehet j a kaapiotalonpojat, jotka palkkatyota kayttavat sivutulojen hankki- miseksi, vaipuvat kaikista naennaisparannuksista - - huolimatta maalaisproletariatin luokkaan. Ansioepavarmuuden, palkanalene- misen, huonon kohtelun j a kaiken lisaksi kulkutyolaisten Usaan- tymisen tahden kasvaa eripuraisuus maakapitalin j a maatyon valilla j a maalaistyomiehen luokkatunto heraa.
Valttamattomaksi tulee sentahden, etta sosialidemokratia taysin tosin ryhtyy maatalonskysymykseen. E n s i ehtona kuiten- kin on edellakaypa tietoisuus maalaisoloista. K u n nama Sak- sassa teknillisesti, taloudellisesti j a sosiali sesti ovat muodostuneet erilaisiksi, niin taytyy propagandan soveltua niiden mukaan j a maalaisvaeston keskuudessa on toimittava sen erikoisuuksia sil- malla pitaen.
Maatalouskysymys ' sosialisen kysymyksen valttamattomana paaosana tulee lopullisesti ainoastaan siten ratkaistuksi, etta maa peruksineen j a tyovalineineen tulee annetuksi tuottajille takaisin, jotka nykyisin palkkalaisina tai pikkuviljelijoina hoitavat maata
Saksan sosialidemokratian stthde maatalouskysytnykseen.
paaoman palvelijoina. Mutta nykyisin taytyy perusteellisen re- formityon avulla huojentaa talonpoikien j a maalaistyolaisten hadanalaista asemaa. — Puolueen -lahin tehtava on, erityisen maatalousohjelman luominen, joka niin talonpojalle kuin maalais- tyomiehellekin selittaa maalaisvaeston kasityskantaa vastaavalla tavalla erittainkin Erfurtin ohjelman hyodyllisia, lahimpia vaati- muksia, seka taydentaa niita.
Talonpoikais-suojeluksen taytyy saastaa talonpoikaa veron- maksajana, velallisena, maanviljelijana, turmiosta.
Maalaistyovaen suojeluksen taytyy luoda maalaistyomiehille kokoontumis- j a yhdistysoikeus ja asettaa heidat ansiotyolaisten tasalle (palkoUissaannon poistaminen) j a erinaisilla sosialipoliti- silla suojeluslaeilla varjella heita liialliselta kiskomiselta (ty5aika, ' tyoehdot, tarkastusviranomaiset).
Erityinen maatalousvaliokunta tehkoon seuraaville puolue- paiville ehdotuksensa». — ' -
Asiassa saivat molemmat alustajat ensimaiset puheenvuorot.
T : r i Schoenlank aluksi laajemmin perusteli ehdotusta. Puhees- saan han huomautti, etta maanviljelyksessa tyoskenteleva vaesto on huomattavan suuri; Saksan i882:n virallisen tilaston mukaan oli se 42,5 prosenttia koko vaestosta. Lahdettaessa taman maalaisvaeston keskuuteen harjoittamaan agitationia taytyy jattaa pois vanhat opitut puhekaavat. »Tarkein ehto maalaisagitationin menestymiseksi on tunnustus siita, etta suurin osa puoluetove- reista eivat siita ymmarra mitaans. Edelleen on huomioon otta- minen, etta maaseutuagitationin taytyy mukautua paikallisten olojen mukaan, jotka ovat hyvin erilaiset eri paikoin. Maatilojen suuruussuhteista esimerkiksi esitti puhuja muutamia numeroita;
sadasta hehtaarista tuli eri suuruusluokkien osalle seuraavasti:
172 K. y. Laine.
Ita-EIben Baijeri Baden maat
alle I ha . • 2,2 1,6 4,6
» I — l O ha . • 19.8 35,6 62,3
» l O — l O O ha . . 46,3 60,5 31,3
» l O O — • ha . • 31.1 • 2,3 • 1,8
Mita muuten pikkutalonpoikiin tulee, piti puhuja sita vai- tetta vaarana, ettei heita voitettaisi sosialismille. Painvastoin helpompi on voittaa pikkutalonpoika kuin maalaistyolainen, Vaitteensa tueksi huomautti puhuja, etta sadat tuhannet pikku- talonpojat ovat- oikeastaan talonpoikia vain naennaisesti, j a miltei omaisuudettomia; ero heidan j a maalaistyolaisten valilla on vain -se, etta heidan asemansa on paljoa huonompi kuin viimeksi-
mainittujen. Turhaa on enaa puhua pikkutalonpoikien »omai- suusraivosta». Suurtalollisille on taasen huomautettava, • etta paremmin jarjestetyssa yhteiskunnassa heille ovat tarjona koneet, teknilliset parannukset, »meliorationit» j a monet muut. Olkoonpa nyt, ettei talla tavoin saada muuta aikaan kuin se, etta talon- poikaisvaesto neutralisoidaan; silloin ainakaan ei »talonpojan j a hanen poikiensa naulaiset kengat kohdistu meihin».
Lopuksi lausui puhuja kasityksenaan, etta puolue tarvitsee agrari-ohjelman j a etta sentahden Erfurtin ohjelmaa on paran- nettava j a taydennettava.
Vollmar myos teroitti maatalouskysymyksen suurta tar- keytta j a antoi lyhyen kuvauksen sosialidemokratian siihenasti- sesta toiminnasta mainitussa kysyrnyksessa. Kysymysta on pi- detty aivan yksinkertaisena j a sosialidemokratian ohjelman yieisten lauselmain kautta jo ratkaistuna. Paaomain kasautuminen, kone- teknikan kehitys j a suurliikkeet vaikuttavat muka samalla tavalla maataloudessa kuin teollisuudessakin. ^ K a r l Marx vuonna 1864 sepittamassaan »Inaugural-adressissa» lausuu m. m . : xjos maaomai-
/
Saksan sosialidemokratian suhde maatalonskysymykseen. 173
suuden vaheneminen Englannissa ja sen yhdistyminen muutamien harvojen l<:asiin talla tavalla jatkuu, niin tulee sen kautta agrari- kysymys aivan yksinkertaiseksi». T a m a Englannin oloista otettu ehtolause on sittemmin yleistetty kaikkiin maihin sopivana totuu- tena. Sen mukaan on agitationissa menetelty j a kuvailtu talon- pojalle hanen ehdotonta loppuaan j a ainoaksi pelastukseksi on hanelle sanottu tulevaisuuden yhteiskuntaa. Tosiasia on kuiten- kin, ettei talonpoika tallaista puhetta ota kuuleviin korviinsakaan.
Hanelle taytyy luvata" suoranaisia positivisia parannuksia. Hanta taytyy auttaa hanen taistelussaan olemassaolonsa puolesta j a hanen kilpailussaan suurta maaomaisuutta vastaan. »Mutta yleensa ei kehitys" olekaan niin taydellisesti 'kulkenut siihen suuntaan, kuin sosialistit varhemmin ovat vaittaneet; he sanoivat pikku- talonpojan nopeasti koyhtyvan suuren omistajan eduksi, jolle jarki- perainen talous antaa ylivallan. Tosin on Alt-Preusissa, Mecklen- burgissaj. n. e. havaittavissa suuren maaomaisuuden huomattava kasvaminen; mutta se koskee paaasiallisesti vain saantoperinnol- lista latifundi-omaisuutta, joten enenemisen syy ei suinkaan ole suurviljelyksen etevammyydessa. Velkaantuminen ei suinkaan ra- joitu keskikokoiseen j a pieneen omaisuuteen, vaan koskee se myos- kin ritaritiloja, jotka suureksi osaksi ovat viela enemman velkaantu- neita kuin edelliset. Preussin hallituksen 42:sta alaoikeuspiirista antamien tietojen mukaan tekee pikkuomaisuuden velka 24, keski- suuruisen omaisuuden 27,9 j a allodium-omaisuuden 53,8 prosenttia omaisuuden arvosta. Myoskin on maataloudessa kaytantoon otettu suurempia koneita, ei kuitenkaan ratkaisevalla tahi mullistavalla menestyksella. Mita erittainkin hoyryauraan tulee, johon kerran asetettiin niin suuria toiveita, on sen kaytto Saksassa naina aikoina vahenemassa;- itse Englannissakin nykyisin ^ sen kaytto taantuu. Taten suurviljelys nykyisessa maataloudessa — jollei missa poikkeusoloja ole olemassa — ei suinkaan osottaudu niin paljoa etevammaksi kilpailussa, ei, vaikka sille onkin matetty
174 K. y. Laine.
niin paljon etuja yhteishyvan kustannuksella. Nain on laita viljanviljelyksessakin, j a viela suuremmassa maarin karjanhoi- dossa, joka tietysti laajenemistaan laajenee, kun viljan kasvatus ei kannata j a maailmanmarkkinat ovat sille (karjanhoidolle) tar- jona. Marx on tosin tata vastaan tuonut muutamia esimerkkeja Pohjois-Amerikasta — jattilaistiloja, hoyrysyottolaitoksia y. m. s.
Mutta sellaisten yksityisilmioiden suhteen, joiden tulokset eivat viela suinkaan ole varmoja, taytyy pysya epailevalla kannalla eika niita ainakaan saa yleistaa. Ylipaansa on saantona, etta voimaperaisessa karjanpidossa, joka on todellista \.'ax]2.-ahoitoa, karjat eivat voi nousta maarattya kappalelukua suuremmiksi;
60—JO paata lienee suurin maara. Sen takia karjanhoito nayt- taa sopivan erittain hyvin keskikokoiselle j a pikku maataloudelle.
Sama on yleensa hedelmain, viinirypaleiden, kasviksien j a mui- den kauppakasvien viljelyksen laita. Naiden seikkain selityk- seksi, ne kun niin tuntuvasti sotivat teollisuuden alalia saatuja kokemuksia vastaan, tulee ennen kaikkea ottaa huomioon, etta maanviljelija ei kasvata ainoastaan kauppatavaraa, vaan myos suureksi osaksi omaksi tarpeekseen. Sen lisaksi tulee ottaa lukuun Oman tyon suurempi vaikutus, vielapa palvelijainkin apuna ollessa, maalais-elintapa j . n. e. Monet maanviljelyspoli- tikot tekevat naista seikoista sen johtopaatoksen, etta suurvil- jelys maatalouden alalia on voittoisampi ainoastaan laajaperai- sessa viljelyksessa, etta taloudellinen kehitys kulkee, maatalou- den kehittyessa voimaperaisemmaksi, viljelysten pienenemista kohti». Vahan etaanpana lausuu han puheessaan edelleen: »Ja niinkuin epailematon tosiasia on, etta pikkuviljelys j a keski-
kokoinen viljelys monissa paikoin on joutumassa kasvavan sorron j a poistunkemisen alaiseksi j a nayttaa olevan tuomittu perikatoon, jollei valtio anna sille mitaan apua, — niin on yhta hyvin tosi- asia, etta tama talonpoikaissaaty on tana paivana viela olemassa jaetta se on taloudellisesti elinkykyinen maaraamattomiksi ajoiksi,
Saksan sosialidemokratian suhde maatalotiskysyviykseen.
s. o. kykenee viljelyksen tehtavia tayttamaan». Edelleen huo- mautti puhuja, etta maatalousolojen jatkuva huonontuminen myos- kin koituu kaupunkilaistyolaisten turmioksi. Silla kaikki ponnis- tukset tyovaensuojelemiseksi j a tyo-suhteitten parantamiseksi tulevat suuresti karsimaan sen kautta, etta turvatonta, proletariksi' joutunutta maalaivaestoa virtaa kaupunkiin painaen palkat alas.
Jos sosialidemokratia, semmoisessa maassa kuin Saksa, tyytyy vain toimetonna katselemaan maatuotannon kehittymista, niin taytyy sen ajatella yhteiskunnallisen muUistuksen toteuttamista proletariati-vahemmistolla, teollisuustyovaestolla, joka kuitenkaan ei ole viisaasti ajateltu. Sen tahden kai Liebknechtkin kir- joituksissaan on varoittanut tarkoin karttamaan kaikkea' sita, mika voisi aiheuttaa vihamielisten suhteiden syntymista teolli- suustyovaen j a maalaisvaeston valilla j a huudahtaa: .»Ilman maalaistyovakea j a talonpoikia oli meidan ponnistuksemme turha;
kun he ovat mukana, on voittomme varma»,
Taman jalkeen siirtyi Vollmar osottamaan, mille kannalle muiden maiden sosialistit raaatalouskysymyksessa ovat asettu- neet. Tanskan, Unkarin, - Rumanian, Italian j a Belgian sosiali- demokratian ohjelmissa on kaikissa positivisia toimenpiteita pikkuviljelijain hyvaksi. Puhuessaan Ranskan sosialidemokratian reformeja ajavasta agrariohjelmasta, mainitsi puhuja, etta Friedrich Engels'kin on sille hyvaksymisensa antanut T a t a vastaan, kuten myohemmin saamme nahda, panee Engels teravan vastalauseen Neue Zeit'issa. —
Alustajain esitykset saivat osakseen suurta suosiota ja, niinkuin Bebel myohemmin valitti, »melkoinen joukko valtuu- tettuja taputti juuri arveluttavimmissa kohdissa innokkaimmin kasiaan».
Tohtori Max Guark Frankfurtista lausunnossaan ilmaisi tay- dellisesti kannattavansa Vollmarin esittamia ajatuksia, samoin David, joka ehdotti myos, etta'agrarivaliokuntaan valittaisiin 15
IC y. Laine.
jasenta, eika 12, kuten han ehdotuksessaan ennemmin oli mai- ninut.
David'in jalkeen sai puheenvuoron berlinilainen asianajaja Arthur Stadthagen. Hanen mielestaan olivat aivan tarpeettomia kokouksessa ehdotetut laajat toimenpiteet, pitipa han uuden
ohjelman laatimista hirveana taka-askeleena. Muutamat hanen tekemansa lakiehdotukset olivat muka asian ratkaisemiseksi kyllin riittavat. — Myoskin muutamat muut vastustivat alustajain esityksia.
Aanestyksessa hyvaksyttiin 118 aanella 30 vastaan Schoen- lankin j a Vollmarin alustus j a puheenjohtajan Paul Singerin ehdotuksesta alistettiin muut maatalousasiaa koskevat alustukset agrarivaliokunnan kaytettaviksi. Tahan valiokuntaaii valittiin seuraavat 15 jasenta: Eduard David Giessenista, Adolf Geek Offenburgista, Wilhelm Bock Gothasta, Simon Katzenstein Leipzi- gista, Bassler Stuttgartista, Wilhelrn Liebknecht Berlinista, Georg Birk Miinchenista, Georg v. Vollmar Soiensassista, Paul Hug Bant'ista, Ernst Schulze Kossebandesta, Bruno Schoenlank Leipzi- gista, August Bebel Berlinista, Herm. Molkenbuhr Hampurista, Max Guark Frankfurtista j a Max Schippel Berlinista.
Frankfurtin puoluepaivien hyvaksyma maatalousehdotus oli oikeastaan kompromissi vanhan j a uuden nakokannan' valilla.
Frankfurtissa kerra:n mainittiin maataloudellisen suurliikkeen havia- misesta, mutta samalla myos talonpoikaisviljelyksesta lausuttiin, etta se »ahdistettuna ulkoa- j a sisaltapain, joutuu' havi66n».
Millekaan selvalle kannalle maatalonskysymykseen nahden ei siis Frankfurtissa asetuttu. Edistysaste oli kuitenkin sekin, mika siella aikaansaatiin.
V .
Heti Frankfiirtin kokouksen jalkeen alkoi kiivas riita maa- talousasioista sosialistien keskuudessa. Friedrich Engels julkaisi
Saksan sosialidemokratian suhde maatalouskysymykseen. 177 Neue Zeit'issa Isirjoituksen »talonpbikaiskysymys Ranskassa j a Saksassa», jossa lian jyrkasti vastusti sita' Vollmarin vaitetta, etta han olisi antanut hyvaksymisensa Ranskan sosialidemokra- tian menettelylle maatalouskysymyksessa. Kirjoituksessaan osoitti Engels sen sisallisen ristiriitaisuuden, joka ilmenee Ranskan ta- lonpoikais-suojelus-ohjelman perusteluissa, — niissa kun toiselta puolen selitetaan palstaomaisuuden olevan auttamattomasti ha- vioon tuomitun j a toiselta puolen sanotaan sosialistisen puolueen kaskevaksi velvollisuudeksi sailyttaa itsetyoskentelevien talonpoi- kien omaisuutena heidan maakappaleensa, kaikkea liiallista veroa, koronkiskontaa j a uudestaan muodostuvien suurten maaherrojen haitantekoa vastaan*. — Talla kirjoituksellaan paljasti Engels niyoskin Frankfurtin esitysten j a 1884—95 vuosien agrariohjelma- liikkeen heikkoudet. — Engels asettuu ehdottomasti vanhan katsantokannan puolelle j a lausuu m. m.: »puolueemme velvollisuus on selittaa talonpojalle yha uudelleen j a uudelleen, kuinka haneii tilansa eittamatta on' pelastumaton kapitalismin vallitessa, kuinka on eittamaton mahdottomuus sailyttaa hanelle sellaisenaan hanen palstaomaisuuttansa j a kuinka eittamatta on varmaa, etta kapi- talistinen suurtuotanto tunkee tieltaan hanen voimattoman, van- hentuneen tuotantotapansa, kuten rautatiejuna tyontokarryt. Jos nain teemme,' niin toimimme taloudellisen kehityksen luonteen mukaisesti j a tama tulee tekemaan talonpojan sanoillemme avo- korvaiseksi.» —
Nain Friedrich Engels; j a kuitenkin han itsekin — ihmeel- lista kylla —'- on valmis ehdottamaan muutamia keinoja talon-' poikaisvaeston tilan parantamiseksi. H a n selittaa, etta pikku talonpoikaa on suojeleminen. kapitalistien j a suuromistajien sortoa ja petosta vastaan. Taten talonpoika saa palstatilalleen jaaden
»pidennettya ihiettimisaikaa». »Kuta suurempi on talonpoikien luku, joille me voimme saastaa todelhsen »sy6ksymisen» proleta- riatiin, jotka me jo heidan ollessaarr talonpoikina-voitamme puo'-
178 K. J . Laine.
lellemme, sita nopeammin j a helpommin tapahtuu uuden yhteis- kunnan muodostuminen*. Edvard David teoksessaan »Sosialismi j a maatalouskysymys*, joka on ilmestynyt 1903, nayttaa Engels'in
omien vaitteiden ristiriidan. Engels'han itse sanoo, etta mah- doton on pelastaa palstaomaisuutta sellaisenaan j a kuitenkin han, kuten edella olevasta lainauksesta kay selville, toiselta puolen myontaa sen mahdolliseksi.
K a r l K a y t s k y myoskin asettui voimakkaasti vastustamaan Vollmarin mielipiteita. »Neue Zeitissas kirjoitti han muun muassa:
»Pienliikkeen valttamaton perikato, se on minun kirjoitusteni punanen lanka j a on se useissa kohdin eittamattoman selvasti lausuttu. Pikkutalonpoikaisviljelys, sanon mina, on taloudellisesti jo voitettu kanta. Se pysyy pystyssa vain ylimaaraisen tyon j a nalkakilpailun avulla. Pienliikkeen olemassaolon jatkuminen rien- taa sellaista haviota, sellaista kurjuutta kohden, etta taytyy kysya itseltaan, onko ylimalkaan oikeutta pienliikkeen haviota estaa, jos se -todella estettavissa olisi. Tamari lisaksi olen mina var- hemmin nayttanyt, etta talonpoikaissuojelus, joka talonpoikia tuottajina tahtoo auttaa, on vain Utopia eika mikaan toivottava».
Edelleen kirjoittaa K a y t s k y : talonpojat, jotka eivat tunne itseansa proletareiksi, vaan aito talonpojiksi, ovat kaikkein vahimmin voitettavissamme, — he kuuluvat meidan vaarallisimpiin vastus- tajiimme.
Ainoastaan ne pikkutalonpojat, jotka epailevat luokkansa pysyvaa olemassa oloa, j a jotka eivat enaa ole sulkeutuneita sille 'vakuutukselle, etta ne tuotantomuodot, joista heidan olemassa
olonsa riippuu, ovat vihityt perikatoon, — ainoastaan he kyke- nevat omaksumaan sosialismin opit.
Samalle kannalle kuin Kaytsky asettuivat useimmat muut
"puolueen johtomiehet. Sentahden on ymmarrettavissa, etta agrari- valiokunnan tyo vaikeutui j a etta sen ehdotukset tulivat jotensa- kin lieviksi. —-
Saksan sosialidemokratian suhde maatalouskysymykseen. 179 Agrarivaliokunta alotti tyonsa innokkaasti. Se jakaantui esimaisessa taysi-istunnossaan 10 j a 11 p:na helmikuuta v. 1895 kolmeen alaosastoon, nim. Etela-, Keski- j a Polijois-Saksan osas- toihin. Tahan jakoon eivat vaikuttaneet yksinomaan maantie- teelliset nakokannat, vaan erittainkin maataloudessa tavattavat erilaiset taloudelliset ilmiot. Etela-Saksan osaston erikoisalana oli tutkia pikkuviljelys-suhteita, Keski-Saksan osastolle tulivat keskikokoiset maatilat, j a Pohjois-Saksan osasto tutki yksinomaan suurviljelysta. — Ennen kuin nama alaosastot ryhtyivat erikois- toihinsa, paatettiin, mika oli kaikkien osastojen yhteinen tarkoi- tuspera j a yhteisessa keskustelussa niiksi mainittiin seuraavat kaksi tehtavaa: i ) jo' olemassa olevain j a erittainkin uuden ainehiston kokoaminen, seka 2) lisaehdotuksien suunnitteleminen ohjelmaan. — Nama paatokset julaistiin. »Vorwarts'issa».
Pohjois-Saksan osaston muodostivat Bebel, Liebknecht, Mol- kenbuhr, Schippel j a Schoenlank. Keski-Saksan osastoon kuu- luivat Boch, Hug, Katzenstein, Schulze j a Guark, joka viimeksi mainittu oli agrarivaliokunnan sihteeri j a niin ollen piti ylla ajatus- yhteytta osastojen valilla j a myoskin puolueen jasenille. antoi pyydettaessa tietoja valiokunnan toista; Etela-Saksan osastossa olivat Bassler, Birk, David, Geek j a Vollmar.
Ensimaisen erikoisistunnon piti Etela-Saksan osasto 21 j a 22 p:ina toukokuuta v. 1895 Mainz'issa. Tahan istuntoon oli kutsuttu rayds 6 puoluetoveria osaston ulkopuolelta, jotka antoi- vat kokoamansa tiedot osaston kaytettavaksi. Istunnossa hyvak- syttiin osaston ohjelmaluonnos j a muodostettiin sosialisista olois- taan tyypillisiin maalaispiireihin lahetettava kysymyskaavake.
Naita kaavakkeita lahetettiin kaikkiaan 800 j a niista vastauksi- neen palasi elokuuksi samaa vuotta osastolle takaisin 250 kap- paletta yhta monesta kunnasta. Yhteenvedon tekeminen taman ainehiston nojalla jatettiin Davidin toimeksi.
i8o K. J . Laine.
Keski-Saksan osasto pyysi helmikuussa laheisilta puolueen sanomalehdilta kaytettavakseen niilla mahdollisesti kasilla olevia maalaisoloja koskettelevia tietoja. Mutta sanomalehdiston apu supistui muutamiin kirjeisiin j a tyosopimuksiin. 12 paivana tou- kokuuta oli Gothassa osaston kokous, jossa. saapuvilla oli myos- kin 8 asiantuntijaa. Kokouksessa neuvoteltiin perin juurin ohjel- maehdotuksesta j a muodosteltiin se.
- Pohjois-Saksan osastolla oli Berlinissa istunto 19 p:na tou- kokuuta, jossa Ita-Preussista oli lasna kolme asiantuntijaa. K o - kouksessa muodosteltiin lisaysehdotuksia ohjelmaan. —
Nama eri osastojen laatimat kolme ehdotusta lahetettiin kullekin valiokunnan jasenelle.
Valiokunnan toinen taysi-istunto pidettiin Berlinissa 27 j a 28 p:ina kesakuuta.. Lasna olivat talloin kaikki muut valiokunnan jasenet, paitsi Geek ja Vollmar, jotka olivat estyneet saapumasta.
Keskustelussa tuli kukin kysymys perinpohjin perustelluksi.
Ensimaisena paivana hyvaksyttiin paavalioku.nnan viisi ensimaista kohtaa. Nama pykalat koskivat yleisen maaomaisuuden lisaa- mista, niiden viljelemista osuuskunnittain tai yksityisittain, val- tioluoton myontamista kunnille j a osuuskunnille maa-parannuksiin, maalaissivistysolojen kohottamista' j a hypotekien ottamista val- tion huostaan. Seuraavana' paivana, jolloin tosin Schippel oli poissa, sovittiin yksimielisesti ehdotuksista. Vollmarin kanssa myo- hemmin oli suullinen keskustelu, jolloin han ilmoitti yhtyvansa valiokunnan ehdotukseen. Heinakuun 15 p:na julkaisi puoluehal- linto taman agrarivaliokunnan ensimaisen ehdotuksen puolueoh- jelmaksi, joka yhtyi Erfurtin ohjelman periaatteelliseen puoleen.
Loppuistunnossa Breslaussa S p:na lokakuuta muodosteltiin j a korjailtiin ylla mainittua ehdotusta, muun muassa eroitettiin ag- rariohjelma muun ohjelman. ala-osastoksi, vaikka se sita ennen Bebelin ehdotuksesta oli eroittamattomasti liitetty ohjelmaan; j a
Saksan sosialidemokratian suhde tnaatalouskysytnykseen. I8i nain korjattuna se sitten jatettiin seuraavana paivana Breslaun alkaville puoluepaiville.
Alaosastojen ehdotukset jatettiin myoskin Breslaun puolue- paiville. Naista ehdotuksista oli Etela-Saksan osaston paras j a oli se laajempi, pidemmalle tahtaava j a muutenkin paremmin perusteltu kuin muiit. Pohjois-Saksan taas oli heikoin j a vailli- naisin. Valiokunnan kokonaisehdotus tuli paaasiallisesti Etela- Saksan osaston ehdotuksen mukaiseksi. Naita erikois-ehdotuksia emme lahde tassa tarkemmin katsomaan j a itse lopullisesta oh- jelmastakin otamme tahan vain ne kohdat, jotka poikkeavat Erfurtin ohjelmasta tai jotka ovat siihen lisatyt. Seuraamme tassa valiokunnan ensimaista ehdotusta.
Ennen on mainittu, etta valiokunta hyvaksyi Erfurtin ohjel- , man periaatteellisen puolen sellaisenaan j a niin ollen alkoi sen ehdotus:
Naista periaatteista lahtien. vaatii Saksan sosialide- mokratinen puolue kaikkien valtakunnan, valtioitten j a kuntain yieisten laitosten kansallistuttamista tyotatekevain luokkain yhteis- kunnallisen aseman kohottamiseksi, seka teollisuuden, maanvilje- lyksen, kaupan j a liikenteen yleisen tilan parantamiseksi, nykyi- sen valtio- j a yhteiskunta jarjestyksen pohjalla j a kehityksissa lahinna seuraavin vaatimuksin:
7) Pakollinen kaynti yleisissa jatkokouluissa; on perustettava riittavan kunnollisia teollisuus- j a maatalousammatti kouluja, seka malliviljelys- j a kokeiluasemia; • on yllapidettava saannoUisia maatalous oppikursseja. Maksutta opetus, opetusvalineet j a oppi- laitten yllapito kaikissa yleisissa oppilaitoksissa.
10) K a i k k i elinkeinoverot (kuten ammatti-, talo- j a maave- rot y. m. s.) ovat poistettavat..
" i i ) K a i k k i maanviljelykseen yhdistetyt etuoikeudet j a va- pautukset ovat lakkautettavat (kuten itsenaiset tiluspiirt, etuoi-
I82 K. J . Laine.
keudet halliiinollisissa yhdyskunnissa j a niiden edustuksessa, pat- ronatioikeudet, fideikomissit, vero-etuoikeudet y. m. s.).
Kaikenlaatuiset viela olemassa olevat perinnoUisista alamai- suussuhteista johtuneet verot j a muut velvoUisuudet ovat kor- vauksetta lakkautettavat.
12) Yhteiskunnallista (kuten kaiken laatuista valtion — kun- tain seka yhteisojen) maaomaisuutta on sailytettava j a lisattava,.
erittainkin on tehtava kuolleen kaden omaisuutta (yhdyskunta- lahjoitus- j a kirkkotilat) metsia, vesiputouksia y. m. yleishyodyl- lista omaisuutta valtion omaksi kansaneduskunnan tarkastuksert alaisena.
Kunnille on myonnettava ostoetuoikeus erittainkin pakko- huutokaupan alaiseksi joutuneisiin tiloihin.
13) Valtion j a kunnan maita on viljeltava niiden omaan laskuun, tai vuokrattava maanviljelystyovaen j a pienviljelijain muodostamille osuuskunnille, tai jollei kumpikaan naista nayta.
kannattavan, vuokrattava yksityisille, valtion j a kunnan tarkas- tuksen alia oleville maanviljelijoille.
14) Valtioluottoa on myonnettava osuuskunnille, joiden.
kaikki osakkaat ovat siita vastuunalaiset, j a yksityisille kunnille kaikenlaatuiseen peltojen raivaukseen, maaperan parantamiseen,, soitten kuivattamiseen j a kastelulaitoksiin.
Yleiseen liikenteeseen tarvittavat rakennus-ja yllapitokustan- nukset (rautatiet, kadut, maantiet, kanavat) ovat otettavat, valtion tai valtakunnan kayttovaroista; samoin on meneteltava pato- ja.
sulkurakennusten suhteen.
15) Hypoteki ja maankiinitysluotto on otettava valtion huos- taan; samalla on korkokanta asetettava niin alhaiseksi kuin itse- kannattavaisuus-periaate myontaa.
16) Irtaimen j a kiintean omaisuuden (kuten palo-, rae-, tulva- ja karja-) vakuutukset ovat otettavat valtion huostaan seka valtion
Saksan sosialidemokratian suhde maatalouskysymykseen. 183 vakuutustoimi yleensa laajennettava mahdoUisuuden mukaan kai- kille vakuutusaloille.
17) Rajoittamaton kayttdoikeus pysytettava j a laajennettava metsiin j a laiduinmaihin eroittamattomasti kaikille kunnan jasenille
18) Vapaa metsastysoikeus omalla j a vuokratulla maalla^
T a y s i oikeus jokaiselle suojella etujaan metsanriistan j a metsas- tyksen aikaansaamilta vahingoilta, sattuneissa tapauksissa taysi korvaus vahingosta suoritettava.
Tydvaensuojelus-lainsaadanto on laajennettava j a tarkoi- tuksen mukaisesti sovellutettava maalaisoloihin.
2) Kaikkien teollisuuslaitosten valvominen, tyoolojen tutki- minen j a jarjestaminen kaupungissa j a maalla valtakunnan tyo- viraston, piirikuntavirastojen, tyokamarin, 'valtakunnan maanvilje- lysviraston, maanviljelyspiirivirastojen j a maanviljelyskamarien kautta.
Tyovaen terveydelliset olosuhteet kaupungissa j a maaseu- duUa taydellisesti turvattavat.
4) Riitaisuudet tyontekijain j a tyonantajain valilla teollisuu- dessa, maataloudessa, kaupassa, palvelus- ja kotitydssa- ovat ratkaistavat pakoUisen sovinto-oikeuden kautta.
6) Kaikenlaatuinen tyovaenvakuutus on kokonaisuudessaan otettava valtakunnan huostaan j a tyovaelle myonnettava tehokas mydtavaikutus sen hallintoon. "Valtakunnan vakuutuslainsaa- danto on laajennettava niin, etta se kasittaa palkka- j a palvelus- oloissa elavat henkilot.
Agrariohjelma oli Bebelin ehdotuksesta laadittu eroittamatto- masti puolueohjelman yhteyteen. Mutta kun tama toimenpide heratti puolueessa aika myrskyn, niin oli valiokunnan pakko muodostaa se erityiseksi puolueohjelman yhteyteen kuuluvaksi ala-osastoksi siten, etta pykalat 11 —18, joita Erfurtin ohjelmassa
K. y._ Laine.
ei ollut ensinkaan, muodostivat sen. Taman eristelyn valiokunta teki, kutten jo on mainittu, viimeisessa istunnossaan Breslaussa.
Falsi edellista, esitti valiokunta viela puoluepaiville seuraa- van ehdotuksen: »Kun agrarivaliokunnan valtuus on paattynyt, antavat puoluepaivat puoluehallinnon toimeksi uskoa muutamien kykenevien henkiloiden tehtavaksi, ottamalla huomioon agrari- valiokunnan jo aikaansaamat, tulokset, ryhtya saatavissa olevien aineksien avulla Saksan agrariolojen perinpohjaiseen tutkimiseen j a naitten tutkimisen tuloksien julkaisemiseen nimeila »Kokoelma Saksan sosialidemokratisen puolueen agraripolitisia kirjoituksia».
Puoluehallinto valtuutetaan antamaan tarpeellista raha-apua mainittuun tyohon uskotuille puoluetovereille, jotta heille tulisi mahdolliseksi tyonsa toteuttaminen'
(Jatk.)
POHJOISMAINEN RAITTIUSKONGRESSI KRISTIANIASSA ELOK. 5 - 9 P:INA.
Siita on jo yli kymmenkunta vuotta, aikaa kuin ensimainen pohjoismainen kongressi alkoholinvaarinkayttoa vastaan pidettiin.
Alussa pidettiin kongresseja joka vuosi, sitten harvemmin. T a n a kesana pidetty oli 7:s jarjestyksessa. Sen sijaan, etta kansain- valisissa antialkoholikongresseissa osanottajajoukko on jakaan- tunut kahteen, joskus kiivaastikin keskenaan taistelevaan leiriin, ehdottomien j a kohtuullisten, ovat, pohjoismaisten kongressien osanottajat, samoinkuin antialkoholiliikekin pohjbismaissa, ehdotto- muuden kannalla. • • •
Sen sijaan, etta kansainvaliset antialkoholikongressit. ovat tarkeita eivat vain suurina kansainvalisina mielenosotuksina alko- holiliiketta vastaan, vaan myoskin niissa tapahtuvien tieteellisten keskustelujen j a esitelmien kautta, joitten ohessa myoskin kay- tanndllista alkoholinvastustamistyota niissa jarjestellaan j a sunn-
Pohjoismainen 7-aittitiskongressi Kristianiassa elok. S—9 p'.ina. 185
nitellaan, on pohjoismaisilla kongresseilla paaasiallinen merkityk- sensa yhteistunnon synnyttajina saman asian ajajissa neljassa pohjoismaassa. Tama seikka ilmenee myoskin kongressien ohjel- missa. Se ei kuitenkaan esta, etta naissakin kongresseissa tulee kasiteltaviksi varsinkin sosiaalisessa raittiustyossa tarkeita kysy- myksia seka esitelmissa etta keskusteluissa. "
Mita viime kongressiin tulee, oli silla sosiaalisen raittius- tyon suhteen kuitenkin sangen vahan varsinaisesti uutta tarjotta- vaa. Siita huolimatta ansainnevat lyhennysotteet muutamista esitelmista j a keskusteluista aikakauskirjassamme mainitsemista.
Ensimaisena kokouspaivana piti johtaja G. Forchhammer Tanskasta esitelman alkoholistien pelastamistyosta. Esitelman paapiirteet olivat seuraavat:
Alkobolistisairaiden luku on kolmessa pohjoismaisessa val- tiossa laakarien laskun mukaan 100,000.
Taman suuren hadan poistamiseksi on viela tehty suhteel- lisesti vahan; j a raittiuskansa, vaikka se muuten aina taistelussa alkoholia vastaan kay eturintamassa, on tassa pysynyt liiaksi syrjassa.
T a m a ei ole oikein, silla sodassa ei tule kysymykseen ainoastaan vihollisen tappaminen, vaan myos haavoittuneiden pelastaminen.
L o y t y y pelastuskoteja, joiden johtokunnassa on juovutus- juomain kayttajia. T a m a on varsin vaarin, silla juomari ei voi koskaan kasittaa sita »raittiusesimerkkia», minka alkoholin kayt- taja antaa. Raittiuskansa on kutsuttu talle paikalle, j a se ei saa vetaytya pois siita.
Tanskassa on pelastustyon erikoisesti ottanut tehtavakseen
»Siniristi», joka on perustanut turvakodin Jyllantiin, j a »Tanskan raittiusyhdistys», joka yhdessa muun raittiusvaen kanssa on perustanut yhdistyksen »Tanskan raittiuden ystavien alkoholistien pelastusty6» v. 1905, - •
Viimeksimainitun yhdistyksen johtokunnan ensi tyoksi tuli toimeenpanna rahankerays kautta maan jouluk. i p:na 1905.
Raittiusvaen tuli tana paivana kerayslistoineen kulkea ovelta ovelle.
3
186 Pohjoismainen raittiuskongressi Kristianiassa elok. S—9 p:ind.
Maarattyna paivana olikin 10,000 henkiloa liikkeella kera- ten yli 100,000 kruunua.
Myohemminkin pantiin toimeen tallainen kerays, nimittain syyskuun i p:na 1907. Se tuotti silloin 60,000 kruunua.
Keraantyneet varat kaytettiin osaksi suuren, kauniilla pai- kalla Jyllannissa sijaitsevan maatilan Astrupin ostoon, johon sitten laitettiin turvakoti miespuolisille alkoholisteille, osaksi eraan naisturvakodin, Kohkordian, huostaan ottamiseksi seka ajanmu- kaisen suuren parantolan rakentamiseen. Viimeksi mainittua kaytetaan kesanaikana myos toipumuskotina.
Menot Konkordian uusiin rakennuksiin y. m. ovat niina kahtena vuotena, jolloin se on ollut yhdistyksen huostassa, nous- seet 46,000 kruunuun. Astrupiin on kaikkiaan kaytetty 99,000 kruunua. Edelleen on kaytetty 10,000 kruunua lahjoina muille kodeille.
Olosta para'ntoloissa kannetaan vuosimaksu. Se on maa- ratty 800 kruunuksi. Vapaapaikkojakin loytyy j a alennusta koe- tetaan antaa niin paljon kuin mahdollista.
Parannuskeinona kaytetaan ennen kaikkea ehdotonta luopu- mista kaikista juovutusjuomista. Mutta sen lisaksi on koetettu noudattaa (etenkin Konkordiassa) niita terveydenmukaisia elaman- tapoja, joita kaytetaan lahella olevassa Skodsborgin parantolassa, jonka laakari, tri Ottosen, "on yhdistyksen varaesimies.
Suuri merkitys on edelleen saanndllisella tyolla, jota ko- deissa tehdaan, seka henkilokohtaisella vaikutuksella.
Sairaille taytyy antaa oikeita tietoja alkoholista j a juurrut- taa heihin tuntemus, etta alkoholi on myrkky, jota he eivat sieda j a josta heidan on paras pysya erillaan koko loppuela-
mansa ajan. . _ ' • Esitelman johdosta seurasi lyhyt keskustelu, jossa tri Rag-
nar Vogt (Norjasta) kertoi vahan norjalaisten laakarien tydsta, talla alalia. Alkoholistikoteja taytyy laakarien johtaa. Uskoi sen olevan hyvin tarkean seikan. Laitosta on pidettava sairaalana.
Itsestaan: selvaa on, etta sen laakarin tulee olla raitis j a jossakin maarin perehtynyt erikoisesti mielisairaiden hoitoon. 0 r j e n alkoholistikotia varten on tarkoitus saada valtiolta vuotuinen avustus (n. 10,000 kr.). Norjan laakariseura on kaantynyt suu-
