PÄÄOMAN MUODOSTUKSESTA SUOMESSA.
1)Ttlastollista valaisua.
Kirjoittanut
Aug. Hjelt.
Kysymys pääoman muodostuksesta maassamme koskee
y~tä kansamme nykyisen taloudellisen elämi.in kaikkein mielen- kiintoisimpia puolia. Sillä on merkitystä sen vuoksi, että pää- oman lisääntymisen vaihteluissa kuvastuu viime vuosikymmenet käsittävä nousuaika, tämän luoma yilkkaampi taloudellinen toi- minta ja sen avaamat runsaamma.t ansiomahdollisuudet. Mutta kysymyksestä siitä, missä määrin ja millaisin erin pääoma maas- samme lisääntyy, mistä lähteistä se virtailee kokoon ja kenen käsiin se joutuu, pilkistää esiin kokonainen sarja yhteiskunta- poliittisia näkökohtia, jotka vetävät tutkijan huomiota puoleensa ja joihin mielellään loisi valoa, mikäli siihen vain mahdollisuutta on.
Emme tässä yritä valaista kosketeItua kysymystä sen koko laajuudessa. Tässä yhteydessä ei siis oteta huomioon esim.
maanarvon nousua eikä siitä johtunutta varallisuutta, tai työpaIkko- jen yleistä kohoamista ynnä sen vaikutusta työväen taloudelliseen tasoon y. m.
Rajoitamme tehtävämme yritykseen mikäli mahdollista yleis- piirtein selostaa, miten rahallisen pääoman muodostus maassamme on kehittynyt kolmen viime vuosikymmenen aikana.
Rabalaitokset pääoman muodostuksen edistäjinä.
Pääoman muodostusta palvelee ennen kaikkea se lainanotto, mitä rahalaitoksemme harjoittavat. Se tulee siis pääasiassa nä-
J) Tämä tutkielma on pääasiassa samanlaisena tämän vuoden alkupuolella eri kirjo'tuksina jul~aislu Kauppalehdessä.
A ug. Hjelt.
kyviin niissä yleisön saatavissa, jotka on sijoitettu näiden lai- tosten erinimisille talletJlstileille.
Maamme rahalaitosten keskuudessa ovat säästöpankit otta- neet varsinaiseksi tehtäväkseen kasvattaa ja avustaa yleisöä pää- oman keräämiseen. Tässä toimessaan ovat ne viime vuosikym- menien aikana voittaneet yhä tärkeämmän sijan. Sitkeästi ne ovat ponnistelleet eteenpäin pääomiensa lisäämisessä. Toiselta puolen on uusia säästöpankkeja perustettu entisten lisäksi var- sinkin sellaisiin seutuihin, missä säästöpankki toiminta on ollut heikko, kuten esim. Viipurin läänissä, mutta muutamiin paikka- kuntiin sellaisestakin syystä, että havaittiin niillä ennestään toi- mivien säästöpankkien joutuneen yksipuolisen ryhmäkunnan tai valtiollisen puolueen käsiin. Niin on tapahtunut Helsingissä, Turussa, Vaasassa, Oulussa y . m. Säästöpankkilaitoksen edisty- miseen on silminnähtävästi hyvin voimakkaasti myötävaikuttanut vuonna 1895 alkanut virallinen tarkastus valtion puolelta sekä viime aikana säästöpankkien kesken syntynyt yhteistoiminta.
Tämän edistyksen tulokseksi voidaan merkitä, että maamme säästöpankkien kokoomat pääomat vuoden 1910 lopulla olivat saavuttaneet neljänneksen miljaardia eli 252 .1 miljonaa markkaa, josta summasta säästöpankit itse omistivat 22 .1 m'iljonaa eli 9.7 Olo säästöönpanijain saamisista. Kehityksen kulkua osottavat seuraavat säästöönpanijain saamisia koskevat luvut (miljonin markoin):
Kaupungeissa. Maaseudulla. Yhteensä.
1880 1,3.0 IA i4A
1890 34 .3 7.0 41.3
1895 39.0 10.2 493
19°0 54.6 23. 0 77 .6
19°5 87 · ~ 51.6 139.0
19 10 131.1 97 .2 228 .3
•
Pääoman mUIJdostuksesta Suomessa. 197
Huomattavan ripeäksi on talteen pantujen pääomien nousu juuri tämän vuosisadan ensimäisellä vuosikymmenellä muodostu- . nut. Lisäys on ollut : kaupunkien säästöpankeissa 76., miljonaa eli 139.9 Plo ja maaseudun säästöpankeissa 74.2 miljonaa eli ko- konaista 323 .0 0/0. Kaikkien säästöpankkien vastaavat kokonais- luvut olivat 150.6 miljonaa eli 194.2 ° ;'0.
Hyvin vähän merkitsevät näiden pyöreiden lukujen rinnalla postisäästöpankin saavutukset t~llä alalla. Säästöönpanijain saa-
miset olivat näet posti säästöpankissa lopulla vuotta 1890, siis 4 vuoden toiminnan jälkeen, 1.3 miljonaa markkaa, 1900 vuoden päättyessä 3.7 sekä vihdoin 1910 vuoden lopussa 7.2 miljonaa markkaa. Pääoman lisäys oli siis vuosina 189I-I~fP vain 2.' miljonaa sekä vuosina 19°1 -- 1910 3.5 miljonaa eli 94.6 %.
Osuuskassojen toiminta pääoman muodostuksen palveluk- sessa on tähän asti ollut siksi mitättömän heikko - vuonna 1909· oli kaikissa näissä kassoissa yhteensä 270,000 markkaa ja säästökassatilillä vain 60,000 markkaa. - että ne täytyy tässä yhteydessä jättää huomioon ottamatta. Näyttää siltä kuin osuus- toimintaliike rahallisen pääoman talteen ottamisessa ei ainakaan toistaiseksi jaksaisi meidän maassamme saada mitään mainitta- vaa aikaan .
Nopea ja voimakas on ollut yksityispankeissa tapahtunut pääoman muodostus viime vuosikymmenien aikana . Ne kulke- vat tällä alalla ehdottomasti etupäässä. Siihen on epäile- mättä tuntuvasti vaikuttanut haarakonttoriverkon suuri lisäänty- minen sekä sen viimeaikainen ulottaminen maaseudunkin liike- paikkoihin . Mutta kehitystä on varmaan jouduttanut myös uusien pankkien synty entisten rinnalle, sillä uudet pankit ovat paikal- lisina rahalaitoksina taikka edustaessaan erityisiä liikealoja tai kansalaisryhmiä nekin vetäneet puoleensa sellaista pääomaa, )ota muuten ehkä ei olisi pankkilaitosten käsiin uskottu. Erityistä huomiota ansaitsee tässä, että pankit ovat viime vuosikymmenenä
./
Aug. Hjelt.
ryhtyneet aivan erikoisiin toimenpiteisiin pienten säästörahojen keräämiseksi huostaansa. »Kodin säästökassat»' ja säästökassa- tilit ovat toimineet juuri tätä päämäärää silmällä pitäen. Selvää kuitenkin on, että ne rahat, jotka säästökassatilille on kerätty, eivät aina sillä tilillä pysy, vaan saattavat suurempiin summiin noustuaan siirtyä edullisempaan talletusmuotoon. Kun esim . 1910 vuoden lopulla yksityispankeissa ilmoitettiin säästökassatilillä olleen 33.1 miljonaa markkaa, niin tämä ei lainkaan merkitse, että tämä luku ilmoittaisi koko sitä pääomaa, mikä todellisesti vuosien kuluessa on mainitun tilin kautta kerätty pankkien huostaan . On päivastoin luultavaa, että säästökassatilin välityksellä huo- mattavia summia on koottu talletustilille tai muulla tavoin jätetty , pankin hoitoon.
Yksityispankeissa ovat ajanjaksona 1881-- 1910 yleisön puolelta niiden käsiin uskotut varat (talletus-, juoksevalla ja säästökassatileillä) kasvaneet 41.0 miljonasta markasta 578 .1 mil- jonaan. Mainittujen tilien loppusummat ovat nimittäin vuoden päättyessä olleet (miljonin markoin) :
Talletustilit. Juokseva tili. Sääs tökassatili . Yht.
1880 33.1 7-9 41.0
1890 88 .8 13.2 0.1 102.1
1895 166.1 17.2 0.6 183 .9
19°0 284.2 21:2 4 ·4 3°9. 8
19°5 338.1 26.7 10.2 37 5.0
19 10 511.1 33 .9 33 .1 578.1
Vuosik>.' mmenenä 190 1 - 1 9 1 ° ovat siis nämä tilit kasvaneet : talletustilit .
juokseva tili säästökassatili
226.9 miljonalla el i 79.8 0/ 0
12.7 28.7 »
» 59.9 »
» 65 2.3
P ääoman muodostuksesta Suomessa. [99
Näiden tilien yhteisluvut ovat siis 268.3 miljonaa mark- kaa, vastaten 86.6 % .
sön
mat:
Kaikissa ylempänä mainituissa eri rahalaitoksissa oli ylei- tallettamia pääomia yhteensä lopulla vuotta:
1890 '1 55·4 miljonaa
1890 144.7 »
19°0 391.1 »
19 10 8 1 3.6 »
Kutakin henkeä kohti maan väestöä vastasivat nämät sum- 1880
1890 19°0 19 10
26.9 mk
60. 8 » 144.2 »
290 .8 »
Nämät pääomat lisääntyivät kymmenvuotisjaksolla 1901- 1910 kaikkiaan 422.5 miljonalla markalla, siis määrällä, jolle edelliset yhtä pitkät ajanjaksot eivät ole pystyneet likipitäenkään vetämään vertoja. Olihan pääomain lisäys vuosina 1881-189°
~' - -' --- . _ - ~--
vain 89.3 miljonaa ja vuosina 1891-19°0 yhteensä 246.4 mil- jo~-niärkkaa.
____ 4---
_ _ _ 4 __- - ,Väestön yleiseen keskilukuun verrattuna osottautuu kyseen- alainen pääoman muodostus olleen henkeä kohti :
vuosina 1881 - 189° kaikkiaan 40.2 mk
» 1891-1 9°0 » 98.6 »
» 1901- 19 10 » 144·9 »
Siis voimakas asteettainen nousu vuosikymmenestä toiseen.
Se pääoman muodostus, joka maassamme on tapahtunut suoranaisella rahain talteen panemisella yksityis- ja säästöpank- keihin, on pääoman lisääntymiien mitä luotettavimpana ja var- mimpana mittapuuna, tämänluontoiset talletukset kun todella ja
'200 Aug. Hjtlt .
tarkkaan ilmaisevat uuden pääoman muodostusta. Joka osaltaan ne edustavat tallettajain omia kulutukselta säästyneitä var.oja.
Lainavaroja niiden joukossa ei ole.
Ilmeistä kuitenkin on, että nämä varat eivät koko mää- rältään ole uusia varoja siinä mielessä, etteivät ehkä jo pitkätkin ajat ennen talteenpanoa olisi tallettajain omaisuuteen kuuluneet.
Päinvastoin on selvää, että ainakin osa niitä on syntynyt eri- luontoista omaisuutta rahaksi muutettaessa, esim. metsänmyyn- nissä, talonkaupoissa j. n . e., osaksi ovat talletusrahat saattaneet ennen olla toisin sijoitetut, esim. lainattu yksityisille tai säilytetty omistajan kodissa. Vasta pankkien tai säästöpankkien muka- vaksi järjestetty ja varma, korkoa tuottava lainanotto on silloin kerännyt nämä rahat esiin ja rahalaitokset ovat välityksellään siirtäneet ne pääoman käyttäjäin käsiin.
Mutta epäilystä ei voi olla siitä, että tässä kosketeltu ra- hallinen pääoma suurimmalta osaltaan käsittää juuri sellaisia va- roja, jotka omistajain taloudessa merkitsevät todellista varojen lisäystä.
Osakkeet uuden pääoman sijoitusmuotona.
Pääoman muodostusta tapahtuu kuitenkin varsin suuressa määrin muissakin muodoissa kuin välittöminä rahallisina talle- tuksina.
Tärkeänä paaoman muodostusmuotona esiintyy meillä en- nen kaikkea varojen sijoittaminen osakkeisiin.
Varsinkin parina viime vuosikymmenenä on meillä laajalle levinnyt pyrkimys järjestää taloudellisia yrityksiä rahallisen yh- teistoiminnan pohjalle. Tämä liike on vallannut kansan pohja- kerroksetkin. Suuri osa viime aikana maassamme syntynyttä uutta varallisuutta on sen vuoksi hakenut sijoitusta tällaisissa yrityksissä ja siis pukeutunut osakkeiden muotoon . Paljon va- roja, jotka muuten olisivat kerääntyneet pankkien ja säästöpank-
Pääoman muodostukusfa Suomtssa. 201
kien holveihin, on mieluummin pantu osakkeisiin, jotka antavat tai ainakin näyttävät lupaavan suurempaa korkovoittoa . Niinpä on säästöpankeissa aivan tavallinen ilmiö, että vähävarainen mies, joka vähitellen säästöpankissa tililleen kerää pientä pää- omaa kokoon, jonkun ajan kuluttua ottaa rahansa pois lunas- taaks.een itselleen osakkeita esim. johonkin asuntoyhtiöön. Ra·
hallisen pääoman lisääntymistä valaiseva tilasto osottaa tässä tapauksessa vähennyksen, mutta tosiasiallisesti ei ole entisen tal- lettajan, sittemmin talonosakkaan pääoman muodostamistoimessa tapahtunut mitään keskeytystä, vaan ainoastaan pääoman muo- don vaihtoa.
Kun yritetään saada selville ainakin muutamat Suo- messa tapahtuvan pääoman muodostuksen ääriviivat, ei sen vuoksi voida jättää huomioon ottamatta nykyään meillä nopeasti lisääntyvää osakkeisiin sijoitettua pääomaa.
Ikävää kyllä, Suomessa ei vielä ole olemassa mitään to·
dellista tilastoa maamme osakeyhtiöistä, huolimatta siitä, että 1 p:stä heinäk. 1896 teollisuushallituksessa pidetty kaupparekis- teri sisältää runsaitakin aineksia sellaista yhtiötilastoa varten.
Meidän on sen vuoksi pakko tyytyä vain muutamiin saatavana oleviin lukuihin ja niihin nojautuviin laskelmiin tältä alalta.
Vuoden 1903 päättyessä nousi maamme osakeyhtiöiden osakepääomat yhteensä 332.8 miljonaan markkaanl). Neljä vuotta myöhemmin eli lopulla vuotta 19°7 oli yksin niissä yhtiöissä, jotka työskentelivät vähintään 100,000 markan osakepääomalla, vastaava kapitaali kaikkiaan 451.5 miIjonaa markkaa1). Jotta saataisiin nämä luvut verrannollisiksi, täytyy edellisestä summasta
1) Lähteenä on käytetty: Väinö P«1tersson: Osakeyhtiökalenteri 1904 sekä A . Cederholm ja E. Grlsten: Finlands banker och aktiebolag 1 ja II. 1904 ja 1908.
202 Aug. Hjelt.
vähentää ne osakepääomat, jotka eivät nousseet 100,000 markkaan.
Arviolasku1), joka ei voine , sanottavasti poiketa todellisuudesta, osottaa niiden yhteissumman 21.1 miljonaksi markaksi. Suuren- puolisissa osakeyhtiöissä eli niissä, joiden osakepääoma oli vä- hintään 100,000 markkaa, lisääntyi siis tämän laskelman mukaan osakepääoma vuosina 19°4-19°7 kaikkiaan I39.8 miljonalla markalla eli likimmiten 35 miljonalla markalla vuotta kohti.
Kuinka suuri osakepääomain lisäys samalla aikaa oli pie.
nemmissä yhtiöissä, siitä ei ole tietoa. Mutta jos uskallettaisiin olettaa, että suhde niiden ja suurempien yhtiöiden osakepää- omain välillä vuonna 1907 oli sama kuin neljä vuotta ennemmm eli 6.8 %, niin olisi puheena olevissa pienemmissä yhtiäissä osakepääomien yhteenlaskettu summa 1907 vuoden lopulla ollut 3°05 miljonaa markkaa eli 9-4 miljonaa suurempi kuin neljä
vuotta ennemmin.
Osakepääomien lisäys olisi siis vuosina 1994-19°7 ollut kaikkiaan 149.2 miljonaa markkaa eli vuotta kohti 37.3 miljonaa.
Emme tunne mitään asiallista syytä epäillä näiden lukujen päte- vyyttä. Ne osottavat käsityksemme mukaan yleispiirtein oikein, millä voimalla tämän . vuosisadan ensi kymmenluvulla pääoman muodostus meillä on esiintynyt osakkeiden omistamisessa.
Seuraavilta vuosilta puuttuu tilastoa tältä alalta. Vain muu- tamilta erikoisilta toimihaaroilta löytyy tietoja osakepääomien lisääntymisestä.
Niinpä yksityispankkien ja kiinteistä luottolaitosten osakepää- omat vuosina 19°4-19°7 kasvoivat yhteensä 15.5 sekä vuosina
') Oletamme, että yhtiöissä, joid! n osakep'iäoma oli kor:.oeintaan 5,000 mk, tämä pääoma on ollut keskimäärin
.
3,000 mk; että yhtiöissä, joiden osakepääoma on 5 ,001-10,000 mk, vastaava ke.kimääräluku on · ollut 8 ,000 mk; että se uraa- vassa yhtiöluökassa ( 10,00[-5°,°. mk), keski määrä on ollut 30,000 mk ; sekä että seuraavassa .87 yhtiötä käsittä.ässä luokassa 100 yhtiöllä on ollut keskimää- rin 70, 000 ja 87 yhtiöllä 100,000 markan osakepääoma.Pääoman muodostuksesla Suomessa. 2°3
1908-1910 24.0 miljonalla markalla, eli edellisinä neljänä vuo- tena 3.9 sekä seuraavina kolmena vuotena 8 miljonalla markalla vuotta kohti.
Vakuutusyhtiöiden osakepääomat ovat verrattain vähäiset eikä niiden nousu sen vuoksi tässä kqsketellussa suhteessa pal- joakaan merkitse. Vuonna 1900 oli niihin sijoitettu osakepää- oma 4.83 miljonaa markkaa ja vuonna 1910 vain 1.05 miljo- naa enemmän.
Jos ylempänä esitettyjen tilastolukujen perusteella ja otta- malla huomioon taloudellinen tilanne maassamme olisi tehtävä arviolasku siitä, millä miljonamäärällä maamme osakeyhtiöiden osakepääomat ovat lisääntyneet vuosina 1908-1910, niin voi- taisiin sanoa todennäköisyyden viittaavan 45-50 miljonan mar- kan keskimääräiseen vuotuiseen kasvuun. Sellaisella olettamuk- sella olisi arvatenkin vuosikymmenellä 1901 - 1 9 10 kaikkiaan osakkeisiin sijoitettu uutta pääomaa noin 400 miljonan markan vaiheilla.
Tärkeä yleinen huomautus on tässä tehtävä. Kun on puhe osakesijoitusten käyttämisestä pääoman muodostuksen mittapuuna, on pidettävä silmällä se tosiasia, että osakkeisiin sijoitetaan pal- jon muutakin kuin osakkeenomistajan omaa rahaa. Aivan yleistähän on, että osakkeiden lunastamisessa melkoisessa määrässä käyte- tään lainavaroja. Pankkiosakkeiden emissionissa esim. tosin joku määrä varoja aina siirtyy saman tai jonkun muun pankin talle- tustililtä suoraan sen osakepääomatilille. Mutta ei liene harvi- naista, että uudet osakkeet heti käytetään hypoteekkinä muissa rahalaitoksissa ja että siis niiden hinta näin saadun lainan määräitä maksetaan vieraalla rahalla. Tämä siis ei edusta mitään uutta pääoman muodostusta.
Missä määrin näin tapahtuu, siitä meillä luonnollisesti ei ole tietoja. Viittauksena siihen, missä määrin osakkeita käyte·
tään lainavarojen hankkimiseksi, mainittakoon, ettäosakehypo-
204 Aug. Hjelt;
teekkiä vastaan oli yksityispankeissa vuonna 1910 myönnetty lainaksi 53.3 miljonaa sekä vuonna 19°9 henki vakuutusyhtiöissä 2.8 miljonaa markkaa.
Ikävä kyllä vastaavia tietoja ei voida saada säästöpankki- tilastosta.
Hyvin usein tapahtuu, että yksityisliikkeitä, varsinkin suu- renpuoleisia, muutetaan osakeyhtiöiksi. Ilmeistä on, että näissä tapauksissa osakepääoma ei edusta, ainakaan pääosaltaan, todel- lista uutta pääoman muodostusta.
Vakuutustoimen osuus pääoman muodostuksessa.
Yksi pääoman muodostuksen tärkeimpiä ja niin sanoak- semme arvokkaimpia muotoja on vakuutustoimen välittämä.
Pääomien muodostuminen tai varaaminen jääpi varsin usein sattumuksen varaan, riippuen siitä, mitä milloinkin katsotaan liikenevän yli päivän todellisen tarpeen tai onko asianomainen erikoisella säästämistuulella, niin että hän tempautuu välttämään muuten huokuttelevien mielijohteiden tyydyttämisen. Koottu pääoma on sen vuoksi hyvin suuressa määrin vain tavallista parempien ansioiden tai jonkun hetkellisen vaikutelman aiheutta- maa. Niin sanoaksemme ulkokohtaisilla seikoilla ja sattumuk- sella on siis aina ollut suuri vaikutus siihen, syntyykö ja kuinka suureksi jokin pääoma toisen tai toisen henkilön talletus- tai säästökassatilille.
Toisluontoinen on yleensä tässä kohden eli alku peräänsä nähden se pääoma, joka luodaan vakuutusmaksujen suorittami- sella. Sillä on erikoinen merkityksensä juuri siinä, että se syn·
tyy ja kasvaa tarkoin harkitun, järjestelmällisen ja säännöllisen säästämistoimen tuloksena. Se tavallaan edustaa korkeampaa ta- 10udeIlista sivistystasoa, järkiperäisempää pääoman hoitoa, kuin tavallinen, yksinkertainen rahain talletus johonkin korkoa mak- sa\taan rahalaitokseen.
Pääoman muodosluksesta S uomessa. 205 Ilahuttavaksi edistyksen todistukseksi on sen tähden mer- kittävä, että vakuutustoimi Suomessakin viime vuosikymmeninä on voimakkaasti kehittynyt, luoden pääomia, jommoisia taka- vuosina ei vielä uskallettu ajatella mahdollisiksi aikaansaada tässä köyhässä maassa. Vakuutuksen eri aloilla on kansamme viime vuosikymmenien kuluessa suorittanut varsin huomattavan osan pääoman muodostuksestaan.
Ensi sijassa katselemme henkt'vakuutustoimt'ntaa, jonka suuri tehtävä ei ole vain rahojen talteenottaminen, vaan tämän ohessa suoda turvaa tai antaa korvausta sen kallisarvoisen pääoman katoamisesta, jota työkyky ja ihmishenki edustaa.
Maassamme toimivien henkivakuutusyhtiöiden yhteenlas- kettu vakuutuskanta jo semmoisenaan antaa käsityksen kehityk- sen kulusta niiden toimialaIla. Tämä vakuutuskanta oli (lukuun- ottamatta venäläisiä yhtiöitä, joiden toiminnasta ei ole varmoja tietoja) miljonissa markoissa:
v. 1892
» 1895
» 19°0
105.9 13 8.6
206 .3
V. 1905
» 1906
» 19°7
279.4 3 1 5.1 356.0
v. 1908
» 19°9
» 1910 VakuutlIskannan nousu on siis vuotta kohti ollut:
10.9 milj. 1901-05 14.6 milj . 1906- 10 53. 9 »
406 .5 46 8.9 548.9
Kutakin maan asukasta kohti oli henkivakuutussumma seuraava:
v. 1892 Smk 48 . ~ v. 1907 Smk 124·7
» 1895 » 60.6 » 1908 » 143. 6
» 1900 » 79 9 » 19°9 » 160.~
» 19°5 » 103.3 » 19 10 » 184·6
» 1906 » 112 . ~
206 Aug . Hjelt.
Siis viime vuosikymmenen aikana erittäin ripeä nousu eli kokonaisen 131 prosentin lisäys kutakin maan asujainta kohti.
Merkille on tässä yhteydessä pantava se pääoman muodos- tuksen kannalta huomattava tosiasia, että henkivakuutuksen alalla Suomessa koko tässä kosketeltuna aikana kotimaiset yhtiöt her- keämättä ovat kilpailussaan ulkomaisten yhtiöiden kanssa olleet aina voiton puolella, niinkuin luonnolliseksi ja suotavaksi onkin katsottava. Vakuutuskanta on nimittäin eri yhtiöryhmien kesken prosenttiluvuin jakaantunut seuraavasti:
1892. 1895. 19°0. 19°5· 19 10 suomalaiset 51.5% 54.4 % 62 .2 0/0 7°. 90/0 85 ·7
Olo
venäläiset 10.6 » 10.9 > 4.8 » 3. 5 » 1.8 »
ulkomaiset 37 .9 » 34.7 » 33. 0 » 25. 6 » 1 2.5 »
Viime vuosina on ulkomaisten yhtiöiden vakuutuskanta absoluuttisestikin vähentynyt, esim. vuonna 1910 0 . 8 miljonalla ja vuonna 1909 5.6 miljonalla markalla.
Mutta semmoisenaan vakuutuskanta vain todistaa, että uusia pääomia henkivakuutuksen hyväksi on varattu. Pääoman muo- dostuksen määrä ei vielä välittömästi esiinny itse vakuutuskan- nassa. Todellisena, vakuutettujen hyväksi luotuna uutena pää- omana voidaan sitä vastoin pitää yhtiöiden vakuutusrahastot.
Kuitenkin on tässä pidettävä silmällä eräs seikka. Meidän maassa vakuutetut varsin suuressa määrin käyttävät vakuutuskirjojaan yhtiöiltä hakemiensa ja saamien,sa lainain vakuudeksi. Melkoinen osa vakuutusrahastoista on siten ikäänkuin palautettu vakuute- tuille ja ainoastaan jäännös voidaan katsoa henkivakuutuksen kautta todellisesti säästetyksi pääomaksi. Kotimaisissa yhtiöissä 1) ' ) Ne vakuutukset, jotka suomalaiset yhtiöt ovat ulkomailta saaneet, ovat niin perin vähäpätöise t, ettei ole tarpeen niiden määrillä vähentää lask ussa käy, tettyjä luk uja.
Pääoman muodosluk.sesta Suomessa. 207
ovat puheenalaiset summat miljonissa markoissa yllä mainittujen vuosien päättyessä olleet:
Vakuutus- V.kuutus-
rahastot_ kirjalainat. J äännös.
1892 7. 9 0.9 7 0
1895 13 .1 1.8 11.3
19°0 26.9 4 ·7 22 .2
19°5 54.9 20.3 34.6
19JO 1076 47 .6 60.0
Kyseenalaisten lainojen määrät ovat, kuten näkyy, suhteel- lisesti nopeaan nousseet, ollen 1910 vuoden lopussa 44.7 0/0 va- kuutusrahastojen koko summasta ja puolestaan hidastuttaen sitä pääoman muodostusta, mikä tällä alalla on havaittavissa. Että tämä pääoman muodostus kuitenkin nykyään edistyrnistään edis- tyy, näkyy seuraavista luvuista, jotka osottavat jäännöksen kas- vua vuotta kohti tuhansissa markoissa:
v. 1893-1895
» 1896- 19°0
» 19°1-19°5
» 1906- 1910
» 1910
1 ,443.6
2,18 3.2 2,488 .5 5,078.4 7,862.0
Vastaavia, täysin luotettavia tietoja ei ole, ikävä kyllä , voitu saada siitä ulkomaisten yhtiöiden vakuutusrahaston osasta, joka vastaa heidän suomalaisia vakuutuksiaan . Vakuutustarkas-
taja arvelee kuitenkin, että tämä luku voidaan joltisellakin var- muudell;1 arvioida noin 18 miljonaksi markaksi 1910 vuoden lo- pussa. Edellyttäen, että suomalaisten. vakuutuskirjalainat näissä yhtiöissä ovat noin 33 % vakuutusrahaston pääomasta, olisi va- kuutettujen säästämäksi ja ulkomaille sijoitetuksi pääomaksi luet- tava noin 12 miljonaa markkaa.
208 Aug . Hjelt.
Pääoman muodostukseksi on tietenkin luettava ne siirrot, jotka henkivakuutusyhtiöissä on tehty vararahastoihin tai voitto"
y. m. pienempiin rahastoihin, samoinkuin ne summat, jotka on varattu selvittämättä olevien vakuutusten rahastoihin. Nämä ra- hastot lisääntyivät 19IO vuoden aikana 762,000 markalla ja nou- sivat saman vuoden päättyessä kaikkiaan 8.9 miljonaan markkaan.
Henkivakuutuksen välityksellä tapahtuvan pääoman muo- dostuksen tuloksena oli siis 19IO vuoden lopussa Suomen kan- salaisten laskuun koottu noin 8I milJonan markan summa.
Vuoden 1910 lisä pääoman muodostukseen oli 8.6 miljonaa markkaa .
Tässä yhteydessä on tehtävä selkoa siitä, mitä Suomessa toimivat muutamat pääomal1muodostus- Ja dinkorkolaitokset ovat saaneet alallaan aikaan . Vuoden 19IO lopussa nousivat niiden kokoamat pääomat yhteensä 'Io'9 miljonaan markkaan; saman vuoden lisäys oli 472,000 markkaa. Vaikka ne eivät vielä ole jaksaneet sitä korkeammalle nostaa pääomiaan, kuuluu näille rahalaitoksille tässä tutkielmassa heidän tarkoituksensa oikeut- tama erikoinen kunniapaikka,
Mitä maassamme harjoitettuihin muihin vakuutusliikkeisiz'n tulee, ei niissä uuden pääoman luominen läheskään ole siinä määrin toiminnan tarkoituksena kuin henkivakuutuksen alalla.
Niiden varsinainen tehtävä on aineellista omaisuutta kohdanneen vahingon korvaaminen. Mutta tämäkin tehtävä vaatii rahallista pohjaa, ja sen vuoksi on näissä muissakin vakuutustoimissa koottu pääomia, jotka tässä yhteydessä ansaitsevat huomiota.
Huomattavimpien yhtiöiden liikettä ja sitoumuksi~ varten koko omat erinimiset rahastot on laskettu 1910 vuoden lopussa nousseen kaikkiaan noin 1-0 miljonaan markkaan. Tästä sum- masta kuului ehdottomasti suurin osa eli 29,1 14,000 markkaa palo-
Pääoman 1/luodostuksesta Suomessa. 2°9 vakuutusyhtiöille. 1) Tapaturmavakuutusyhtiöille kuului 7,456,000,
jälleenvakuutusyhtiöitle 1,980,000, merzvakuutusyhtiöitle 798,000 sekä eläinvakuutusyhtiöille 197,000 markkaa.
Pääoman lisäys kyseenalaisissa yhtiöissä oli vuonna 1910
yhteensä noin 3.9 miljonaa markkaa. 2)
Kaiken kaikkiaan osottavat ylempänä ilmoitetut luvut, että
1910 vuoden lopussa oli vakuutustoimen samoin kuin elinkorko- laitosten työllä ja välityksellä koottu säästettyä pääomaa noin
I32 miljonaa markkaa. Tämän pääoman lisäys oli saman vuo- den aikana likipitäin I3 milJonaa markkaa.
Kutka ottavat pääoman muodostukseen osaa?
Edellisessä On esitetty laskelmia siitä, missä määrin pää- oman muodostus viime vuosikymmenien aikana on maassamme edistynyt muutamilla sen tärkeimmillä aloilla. On selostettu talletusten nousu pankeissa ja säästöpankeissa, on luotu katsaus osakeyhtiöiden pääomien lisääntymiseen ja vihdoin niihin vakuu- tus· ynnä muihin eri nimisiin rahastoihin, joihin yleisö on oppi·
nut yhä enenevässä määrässä vakuutuslaitosten välityksellä sääs- tövarojaan keräämään. Edellä on siis käsitelty kysymystä tal- teenpantujen pääomien määristä.
Mutta tärkeä on pääoman muodostuskysymyksessä t-oinen-.
kin puoli. Mielenkiintoista on saada, mikäli mahdollista, selkoa siitä, mitkä kansankerrokset ovat olleet mukana näitä uusia pää-
') Pieniä keskinäisiä palovakuutusyhdistyksiä eL ole tässä otettu laskuun . ' ) Huomautettava tässä kuit"nkin on, että näiden yhtiöiden ylempä nä mai- nittuihin rahastoihin sisältyy melkoinen määrä sellaista pääomaa, joka täytyy pitää läheisen vakuutusriskin peitteenä , niinkuin suorittamatta olevien vahinkojen kor·
vaamiseksi varattuja varoja, vakuutus maksurahasto y. m. Mahdoton on varmuu- deHa laskea tämänluontoisten varattujen raho jen mää rää, mutta 10 milj onaa mark- kaa suuremmak si sitä luskin · näyttää tarvitsevan ar vioida.
210 Aug . Hjelt.
omia luomassa ja minkälaisista eristä niitä on kerätty kokoon.
Jo yleiseltä yhteiskuntapoliittiselta kannalta olisi tärkeä saada sel·
vitetyksi, minkä verran esim. varakkaassa yläluokassa koottu tai peritty pääoma lisääntyy; minkä verran suurilukuinen työväestö varaa itselleen ja jälkeläisilleen säästettyä omaisuutta; kuinka tässä kohden on maanviljelyksen kannattamattomuutta valittavien maanomistajien laita; minkä verran säästäväisyys on saanut ja- lansijaa nuorten ja lasten kesken j. n. e.
Selvää vastausta näihin kysymyksiin emme nykyään löydä mistään tietolähteestä. Meidän on tyytyminen niihin muutamiin hajanaisiin tietoihin, joita lähinnä virallinen tilasto tarjoo ja joista saadaan ainakin joitakuita viittauksia näiden kysymysten valai- semiseen.
Lähinnä kiinnitämme huomionne kysymykseen, minkä eri kansanluokkien kesken ne henkilöt jakaantuvat, jotka ennen muita ottavat osaa pääoman muodostukseen maassamme.
Pankki tilasto on tässä kohden aivan mykkä. Se ei anna mitään tietoja siitä, kuinka suuria sen eri nimi sille tileiJle (paitsi säästökassatiliIle) talletetut pääomaerät ovat, eikä siitäkään, mihin yhteiskuntaluokkiin niiden omistajat kuuluvat.
Niinikään puuttuu tietoja säästöpankkien ja postisäästö- pankin kaikkien nykyisten tallettajien yhteiskunnallisesta ja am- mattiryhmityksestä. Näistä sekoista niiden olisi mahdoton ilman erityistä suurtöistä tiedustelua hankkia tietoja yksin sen vuoksi, että monen tallettajan asema ja ammatti vuosien kuluessa on muuttunut siitä, kun säästöpankki avasi tilin hänelle. »Lapsen » nimellä kulkee tileissä vielä moni tunnettu henkilö.
Mutta huomiota ansaitsevat tässä kohden ne tiedot, jotka tilasto sisältää niistä henkilöistä, jotka kunkin eri vuoden aikana ensi kerran ovat tuoneet rahansa näiden rahalaitosten talletetta- viksi. »Uusien » säästöönpanijain säädystä ja elinkeinoista on posti- säästöpankin tilastossa ollut tietoja aina siitä asti, kun tämä raha·
Pää DfIlan fIlllOdtlStu Rsuta Suomessa.
laitos vuonna 1887 alotti toimintansa. Säästöpankkitilasto sisältää samallaisia tietoja yhtenäisen ammattiryhmityksen mukaan järjes- tettyinä vuodesta 1905 alkaen.
Tässä mainitut tiedot valaisevat siis tuota mielenkiintoista, mutta yleensä käsittelemättä jätettyä kysymystä, mihin kansamme eri piireihin kuuluvat ne henkilöt, jotka ) vasta-alkajina) ottavat osaa pääoman lisäännyttämiseen maassamme säästöpankkien ja postisäästöpankin välityksellä.
Postisäästöpankin miltei vuosisataneljänneksen käsittävä ti- lasto vuosilta 1887-- 1910 osottaa, että kaikkiaan 250,814 hen- keä on siihen tallettajina liittynyt. Näistä on ollut lapsia alle 15 vuoden 66.437 eli 26.5
%
koko luvusta sekä ylioppilaita ja kou- lunuorisoa 29.409 eli 11.70/ 0 . Täysi-ikäisten kesken ovat hyvin tärkeinä suurina ryhminä olleet palvelijat ja palvelijattåret eli 17,600 vastaten 7.0 % . Työväen luokassa ovat erityisesti teh- taissa tai teollisuudessa työskentelevät muodostaneet tärkeän ryh- män , joka on käsittänyt 11,551 henkeä eli 4.6%.
Mutta aivan erikoinen asema on tässä suhteessa ollut sotaväellä ; sen alipääl- lystöön ja, miehistöön on kuulunut kokonaista 27,434 eri henkeä eli 10.9 % kaikista tallettajista. Tänne sijoitettu venäläinen sota- väki edelleen hyvin laajalti käyttää postisäästöpankkia säästöva- rojensa säilyttäjänä. Niinpä oli vuonna 1910 uusien tallettajien joukossa kokonaista 3,029 sotilasta eli 36.2 % kaikista miehistä. Tuskin tarvinnee huomauttaa, että näiden tall~ttamatrahat eivät tosiasiallisesti edistä pääoman muodostusta. maas- samme. Ne siirretään säännönmukaisesti yleensä hyvinkin pian Venäjälle.
Tärkeämpiä kuin postisäästöpankin tarjo()mat verrattain vähäpätöisiä summia koskevat tiedot ovat ne, jotka paikallisten sääslö/ankkien tilasto sisältää »ilmestyneiden » uusien .tallettajain säädystä ja elinkeinosta. Tätä koskevat. tiedot on, kuten jo mai- nittiin , vuodesta 1905 alkaen annettu tilastokomitean v. 1906
A ug . Hjelt.
ehdottaman taulukon mukaan, joka vuonna 1909 säädettiin nou- datettavaksi . ja joka vuodesta 1910 on otettu käytäntöön myös- kin postisäästöpankin tilastossa. Esitämme alempana muutamia säästö pankki tilaston tärkeimpiä tietoja nyt puheena olevan kysy- myksen valaisemiseksi.
Koko se · henkilöluku, jonka tämä kuuden vuoden säästö- pankkitilasto käsittää, nousee lähes neljännesmiljonaan eli 233,038:aan. Näistä oli:
19°5--°7· 19°8 --10.
miehiä 56,090 = 46 .2
%
49,0 70 = 44.0%
naisia 37,984= 31.3
"
36,257 = 32.5 » lapsia 27,381 = 22 .5 » 26,25 6 = 23.5 » Näyttää siltä, että ylempänä olevat luvut pätevästi ilmaise- vat sen suhteen, jossa täysi-ikäiset, erikseen miehet ja naiset, sekä lapset henkilölukuun katsoen säästöpankkien välityksellä ottavat osaa pääoman muodostukseen maassamme.Tilasto~ ilmoittaa vastaavat tiedot kustakin sääty- tai am- mattiryhmästä erikseen. Emme kuitenkaan voi tähän ottaa muuta kuin kunkin ryhmän kokonaisluvut. Näistä näkyy, että uusia talletuksia alottivat vuosina 1905-1910 seuraavat henkilöluviIt (vaimot ja lapset lukuunottaen):
1905 - 0 7. 19°8"':"'10.
I. Virkamiehiä ja vapaiden ammattien har·
joittajia . 5,826 5,697
2. Talonomistajia, tiiallisia ja maatilan vuo·
kraajia . 3°,9 14 25,807
3· Kauppiaita, "käsityöläisiä ja muita itsenäi-
siä ' liikkeenharjoittajia . 8,809 9;36 5 4· Liikealalla toimiva henkilökunta 3,086 3,780 5· Palveluskunta yleis . -palveluksessa ja yksit_
laitoksissa 4,55 6 4,862
Pääoman m""dostuksesta Swmessa. 213
190 5-07. 19°8-10.
6 . Torppareita ja maanviljelystyöväkeä 13,814 12,266 7· Työväkeä teollisuuslaitoksissa 5,510 6,249
8. Muuta työväkeä . 19.435 18,854
9 · Palvelijoita 15,15 2 14,134
10. Korkeampaa opetusta nauttivaa nuorisoa 1,0°3 9 7 1
II. Muita henkilöitä. 13 ,350 9,598
Jos tahtoisimme nämä eri henkilöryhmät jakaa ylä- ja ala- luokkaan kuuluviksi, olisi kai kolme ensimäistä ja kymmenes luettavayläluokkaan sekä alaluokkaan kaikki muut paitsi viimei- nen, joka täytyy tässä luokituksessa jättää huomioonottamatta, kun sen kokoonpanosta puuttuu lähempiä tietoja. Niistä pääoman muodostuksen uusista ahertajista, joista tässä on puhe, olisi siis ollut
yläluokkalaisia alaluokkalaisia
19°5-°7.
46,552 = 43.1
%
61,553
=
56 .9 »19°8-10.
49,5 20 = . 48.30/ 0
52,46 5
=
51.7 ..Ikävä kyllä, tilasto ei kerro, minkä suuruisia pääomia kukin
I
ryhmä on säästöpankkien huostaan uskonut. Emme siis voi esit- tää mitään arviolaskua siitä, mikä osuus kullakin ryhmällä on uuden pääoman luomisessa yhtä vähän kuin jo kootun pääoman kartuttamisessakaan. Sen verran esitetyistä luvuista kuitenkin nä- kyy, että maamme vähävaraistenkin piireissä vaikuttaa selvä halu pääoman aikaansaamiseen ja itsetietoinen pyrkimys sen pohjalla nousta ylöspäin suuresti kadehdittuun ja paljon parjattuun omaa~
vaan yhteiskuntaluokkaan. Täytyy vain toivoa, että tämä virtaus pääoman muodostuksessa maassamme kasvaisi yhä voimakkaam- maksi ja siten vähitellen tasoittuisi kuilu, joka on olemassa yh- teiskunnan ylempien ja alempien kerrosten välillä. Koko kan,.
sallistaloudellemme olisi tämän suuntainen kehitys mitä suurin . voitto.
•
•
Aug . I{jtlt.
Millä erillä pääoman muodostus edistyy?
Kuten jo mainittiin, virallinen tilasto ei kykene meille tar- joomaan mitään selitystä siili;n, millä summilla eri kansan luokat ovat ottaneet osaa siihen pääoman muodostukseen, josta edelli- sessä on tietoja esitetty. Mutta selvitystä ja luotettavaa sellaista on kuitenkin jonkun verran olemassa siitä minkä kokoisilla raha- määrillä pääoman muodostus maassamme edistyy.
Tehokkaimpia pääoman muodostuksen välittäjiä maassamme ovat, kuten edellisessä on lähemmin osotettu, säästöpankit ja yksityis pankit. Niiden erinimisille tileille keräävät meidän maassa säästeliäät ihmiset ensi sijassa säästövarojaan tai liikeneviä tulo- jaan talteen otettaviksi. Näiden rahalaitosten sisäänlainaus ku- vastaa sen vuoksi varsin sattuvasti, millä tavoin, s. o. missä erissä pääomat meidän maassamme saavat alkunsa ja sitten syn- nyttyänsä enennetään.
Varsin pieniä ovat yleensä maassamme ne erät, joista raha- laitosten tallettamat sadat miljonat on kokoonpantu.
Kuten ylempänä jo mainittiin, puuttuu !lleiltä, ikävä kyllä, kokonaan tietoja siitä, minkä kokoisia pankkien varsinaisille tal- letustileilIe sijoitetut eri talletusmäärät ovat. Pankkitilasto ilmoit- taa vain, että niiden luku kaikissa yksityispankeissa yhteensä
1910 vuoden lopussa oli 165,981 ja keskimääräinen suuruus 3,079 markkaa. Nämä talletukset ovat siis, kuten arvata sopii, koko lailla suuremmat kuin ne saamiset, jotka asianomaisilla tai·
lettajilla on pankkien säästökassatileillä (819 mk) tahi säästöpan·
keissa (783 mk) ja postisäästöpankissa (93 mk). Edelliset edusta·
vat yleensä suurempaa varallisuutta. Ne ovat useissa tapauksissa jätetyt pankkien huostaan vasta sitten, kun niitä ensin kauvem·
man aikaa on muissa rahalaitoksissa pienistä eristä kerätty kokoon . Mutta pankkien säästökassatileille talletetuista pääomista samoin kuin säästöpankkien ja postisäästöpankin tallettajain
Pääoman muodosiukse'sta Suomessa. 215 saamisista sisältää virallinen tilasto tässä puheena olevassa suh- teessa varsin mielenkiintoisia tietoja. Talletusten sekä luvut että yhteiset pääoma määrät ilmoitetaan nimittäin, yhdeksään eri suu- ruusluokkaan ryhmitettyinä, asian tilan mukaan 1910 vuoden päättyessä. Talletusten luku mainittuna ajankohtana käy selville seuraavasta tilastotaulusta.
Pankkien sääs· Kaupunki- Maaseutu· Posti säästö- Yhteensä.
Korkeintaan 25 mk
25-100 »
100-250
250-500 »
500 - 1,000 »
1,000-2,500 »
2,500- 5,000 , 5,000-10,000 »
Yli 10,000 »
tökassatileillä. säästöpankeissa. pankissa.
10,93 5 7,699 6,845 4,337 3,985 3,844 1,5 08 776 483
33.436 27,27°
26,308 19.483 19,820 20,578 8,55 6 4,122 1,14 1
23 ,609 22,5°1 23,650 16,794 16,882 16,604 6,304 2,273 749
34,3 14 10,954 6,87 2 3.566 2,546 1,333 114 24
102 ,294 68,424 63,675 44,180 43,233 4 2,359 16,482 7,195 2,373 Yhteensä 4°.412 160,714 129,366 59,723 390,215 Miltei 400,000 tallettajaan nähden on siis varmat tiedot olemassa heidän saatavainsa määristä. Varsin mielenkiintoinen on se kuva pääoman muodostuksen asteettaisesta noususta, minkä yllä esitetyt numerot luovat eteemme. Niistä näkyy, että talle- tuksista hiukan enemmän kuin neljäsosa eli 26.2 % oli korkein·
taan 25 markkaa, siis aivan pieniä, niin sanoaksemme pääoman ituja.
Tasan kolme viidettäosaa (60.0 0/ 0) talletuksista nousi kor- keintaan 250 markkaan. Ainoastaan 17.6 0/0 talletuksista oli 1,000 markkaa suurempia. Luvut tällaiset luovat tosiaan kuvan niistä sadoista tuhansista lähteensilmistä ja puroista, joista miljonavirrat imevät vesiään .
216 Aug-. Hjelt.
Eriluontoisten rahalaitosten toiminnassa pääoman kasvatta- miseksi on eräitä merkityksellisiä eroavaisuuksia huomattavissa.
Ennen kaikkea astuu postisäästöpankin erikoistehtävä, kaikkien pienimpienkin säästörahojen talteen ottaminen, .selvästi näkyviin.
Sen tallettajista kuului kokonaista 57.5 % alimpaan eli niiden luokkaan, joiden saatavat nousivat korkeintaan 25 markkaan . Lisättäköön, että näistä vasta-alkajista pääoman omistajista oli 12,148 (20.' %) sellaisia, joiden saatavat olivat korkeintaan 3 markkaa; 11,421 (19.1 0/0) sellaisia, joiden saatavat olivat 3-10 markkaa, sekä 10,745 (18 .0 %), joiden saatavat nousivat 10-25 markkaan.
Huomattavan suuri oli myös pankkien säästökassatileillä kaikkien pienimpien eli korkeintaan ~ 5 markkaan nousevien tal- letusten suhteellinen luku eli 27.1 0/0; säästöpankkien vastaavat luvut olivat kaupungeissa 20.8 % ja maaseudulla 18.2 0/0.
Jos suurten talletusten luokkaan luetaan ne, joiden määrät nousivat yli 1,000 markan, niin huomataan niiden luvun olleen : Pankkien säästökassatileillä
Kaupunkien säästöpankeissa Maaseudun
Postisäästöpankissa .
6,6II eli 16.3 % 34,397 » 21.' » 25,930 » 20.0 » 1,471 » 2.5 » Huomautettava on vielä, että varsinkin suurimpien talletta- Jaln joukossa on muitakin kuin yksityisiä henkilöitä, niinkuin yhdistyksiä, rahastoja, kuntia y. m. Niiden talletukset nousivat v. 1910 kaikkiaan 17.3 miljonaan markkaan, siitä kaupungeissa 6 .1 miljonaan eli 4.7 % kaikista saamisista, maaseudulla) 1.2 miljonaan eli 11.5 % . Tämä seikka siis vaikuttaa, että yksityisten aikaansaama pääoman muodostus todellisuudessa esiintyy vielä vaatimattomam- pana kuin mitä tilaston yleis numerot näyttävät osottavan.
Ylempänä on ollut puhe eri suuruisten talletuksien luvuista, Huomiota ansaitsevat myös vastaavat talletettuja pääomia valai-
P ääoman muqdostultsesta Suomessa. 217
sevat -numerot. Ne osottavat taIletettujen pääomien 1910 vuo- gen päättyessä olleen miljonin markoin: -
Pankkien säästö· Kaupunki· Maaseutu· Postisääslö- Yh- kassatileillä. säästöpankeissa. pankissa. teensä.
Korkeintaan 25 mk ° 1 !=>. 3 0 . 3 0 .3 1.0
25-100 • 0.' 1.5 1.3 0 .5 3.7
10°-:-;-2 50 » 1.0 4 .2 3 . 9 1.1 10. 2
250- 500 » 1.5 6 . 9 6.1 1.3 15 .8
500 - 1 ,000 2 .8 14 .0 12.0 1. 7 30.5
1,000- -2,500 » 5 . 9 32.1 2 5.6 1.8 65 ·'
2, 500 -- 5,000 » 5 . 3 29-' 21.3 0 .4 56. 4
5,000-10,000 » 5.3 28.0 15 .4 0.1 4 8 .8
Yli
10,000 » 10.7 13 .8 II.' 35 ·9~---~---~-- Yhteensä 33.0 130.2 97.3 7 . 2 26 7 .7
Näistä 267 .7 miljonasta markasta oli runsaasti kolmenel- jättäosaa eli 77.1 % talletuksia, joiden mä'ärät nousivat yli 1,000
markan. Näiden »suurten:. talletusten yhteiset määrät olivat mil- jonin markoin lausuttuna :
Pankkien säästökassatileillä.
Kaupunkien säästöpankeissa
Maaseudun »
Posti säästöpankissa
27 ; 2 eli 8 2.3 0/0 103. 3 » 79·3 »
73 .6 » 75·7 » 2.4 » 32.6 »
Nämä suhdeluvut ovat, kuten luonnollista onkin, vastakkai- sia niille, jotka vastaavissa suuruusluokissa ilmaisevat talletusten
luvut. Lukuisat pienet talletukset eivät jaksa nostaa yhteistä pääomamääräänsä korkeammalle kuin noin kolmanteen osaan siitä summasta, johon suuret talletukset nousevat. . Mutta pysyväisiä toistensa vastakohtia eritaHetusluokat eivät suinkaan ole. Ne eivät muodosta kahta toisistaan erotettua pääoma-alaa. Jatku-
218 H. Rautiainen .
valla säästöjensä lisäämisellä samoin kuin kasvaneilla koroillaan tallettajat päinvastoin vähitellen nostavat saataviensa määrät niin;
että aikain kuluessa ylenevät luokasta toiseen.
Tämä nousu liike pääoman muodostuksessa tulisi selvemmin näkyviin, jos uusia tallettajia jostakin syystä lakkaisi tulemasta kyseenalaisiin rahalaitoksiin. Sillä näistä suurin osa on vasta-alka- via, verrattain vähien talletusmäärien tuojia, ja he lisäävät sen vuoksi etupäässä alimpien tallettajaryhmien lukuja, siten tavallaan peit- täen jo olemassa olevien pääomamäärien asteettaisen ylenemisen suurempien talletus määrien luokkiin. Toiselta puolen on varsin yleiseksi ilmiöksi todettava, että talletuksia, kun ovat suurenpuo- leisiksi nousseet, otetaan pois ja sijoitetaan osakkeisiin, käytetään jonkun liikkeen alottamiseen, lainataan muille j. o. e. Lyhyesti sanoen: vähitellen koottua pääomaa aletaan käyttää tavalla, joka lupaa suurempaa voittoa, jos siinä saattaakin olla suurempi me- nettämisen vaara kuin sen kasvaessa hiljalleen, mutta varmasti rahalaitoksen turvissa.
ENIMMÄNSUOSINT AJÄRjESTELMÄ KAUPPA- POLITIIKASSA.
Kirjoittanut
H. Rautiainen.
II.
Jos ottaa tarkastaakseen sitä arvostelua, mikä enimmän- suosintajärjestelmän osak~i on tullut, niin voi erottaa kaksi eri ryhmää, jotka mitä jyrkimmin eroavat toisistaan.
Toisen ryhmän muodostavat laajennetun kansainvälisen kau- pan vihamiehet, kotimaansa taloudellisen riippumattomuuden ys- tävät, jotka tahtovat olla solmimatta mitään kauppasopimuksia.
E nimmänsuosintajätJestelmä kauppapolitiikassa. 219 Nämät kauppapoliitikot näkevät enimmänsuosimissopimuksissa keinon tullialennusten yleistäroiselle, keinon edistää ystävällistä kansainvälistä liikesuhdetta. Ei ole siis lainkaan ihmettelemistä, että nämät miehet ovat juuri tähän seikkaan käyneet kiinni.
Nämät enimmänsuosimisjärjestelmän vastustajat ovat epäilemättä vaarallisimmat, sillä heidän politiikkansa johtaisi varmasti siihen, että yksityiset kansat ja kauppayhdyskunnat jäisivät osattomiksi kansainvälisen työnjaon siunauksista tällä alalla, jolla seikalla minun ymmärtääkseni olisi hyVin tuhoisia seurauksia sangen mo- nen yksityisen maan kansantaloudessa.
Toiseen enimmänsuosimisjärjestelmän vastustajaryhmään kuu- luvat taas kauppasopimusten ystävät Nämät vastustajat taas puo·
lestaan tahtovat edistää kansainvälistä kauppaa ja kansainvälisiä liikesuhteita, mutta he vastustavat täydellistä enimmänsuosintaa, sentähden että se heidän mielestään ehkäisee maailmankaupan no·
peampaa edistymistä. . Tämän vastustajaryhmän kanssa ovat enimmänsuosinnan puolustajat samalla perustalla. • Olisi sen·
tähden ikävää, jos enimmänsuosimiskysymyksen tähden pitempi- aikaisen erimielisyyden pitäisi vallita kauppasopimusten kannat- tajain leirissä, sillä tämä vaikeuttaisi vain yhteisen vihollisen voit·
tamista), lausuu prof. Arndt 1).
Tärkein syy, jonka nojalla viimeksi mainitut vastustavat enimmänsuosintaa, on se, että yksi ainoa tullialennus tulee teho dyksi . määräaikaiseksi ja sentähden se muka on esteenä yleiselle tullialennukselle, joka voisi ulottua muihinkin maihin eikä ainoas·
taan sopimusvalt:ioihin. Jos tämä olettamus olisi oikea, niin tus- kinpa vapaakaupan kannattajat kauempaa olisivat sen ystäviä.
On myöskin väitetty, että enimmänsuosimissopimuksilla voi olla suojelustullien luonne. Tämä väite tuntuu varsin kummalliselta, sillä näyttäähän enimmänsuosinnan vapaakaupallinen taipumus
') Arndt, Die Zweckmllssigkeit, s. 22.
220 H. Rautiainen.
sangen silmiinpistäväitä, koska sen vallitessa kaikki tullialennuk- set, jotka myönnetään yhdelle sopimusvaltiolle, yleistetään ilman muuta kaikille muillekin sopimusvaltioiIle. Mutta sen sijaan voi- daan täydellä syyllä kysyä, eivätkö tullialennukset. juuri sentäh- den toisinaan jää toimeen panematta , että niitä yleistettäisiin 1), Moni tullialennus, jonka Itävalta esim. voisi myöntää Saksalle, ei voi käydä päinsä, koska se enimmänsuosinnan nojalla olisi myönnettävä Yhdysvalloille, Suurbritannialle ja monelle muulle.
Siten rajoittaa enimmänsuosinta sopimusneuvottelujen materialia ja estää sopimukseen osaaottajia tekemästä toisilleen sellaisia myönnytyksiä, joista kummallekin olisi hyötyä 2).
Myöskin voi tullialennuskohdata esteitä silloin, kun valtio, jolle esim . Saksa tahtoo tehdä alennuksia, arvostelee tämän alen- nuksen vähemmäksi siitä syystä, kQska se samaan aikaan joutuu muittenkin valtioitten osaksi.
Edelleen on mahdollista, että valtio, joka on enimmänsuo- simissuhteessa. tois~in valtioihin, luopuu siitä, alentaakseen omia tullejaan, koska sen osaksi joutuvat yleisen sopimuksen nojalla ilman erikoisia myönnytyksiä kaikki nekin yksityiset tullialen- nukset,. joita muut valtiot toisilleen myöntävät. Kysymyksessä- - olevaa tulli politiikkaa noudattaa saksalaist~nsuureksi mielipahaksi Argentiina, joka jo useamman kerran on korottanut tulJejaan välittämättä lainkaan siitä, mitä se Sl1-ksalta on enimmänsuosin- nan nojalla saanut.
Tullial ennusten . yleistämiskyvyn ohella voi enimmänsuosinta myöskin estää tulJialennuksia. Syntyy vain kysymys, kumpi on voimakkaampi S) .
. Minusta näyttää siltä, että tälle protektsionistiselJe sivuvai- kuttimelJe ei kannata antaa suurempaa merkitystä.
' ) Arndt, D ie Zweckmässigkeir, s. 23.
') Schtiller, Freihtndel und Schutzzoll, s. 242.
1) Arn d t, Die Zweckmässigkeit, s. 23.
Enimmänsuosintaj ätjestelmä kaupp apolitiikassa. 221
Otaksutaanpa sellainen tapaus, että on kysymys kahden korkealle kehittyneen maan kauppasuhteesta. Toinen maa näistä on valmistanut erään huomattavan erikoistuotteen ja lähettänyt sen markkinoille melkoisilla kustannuksilla silmällä pitäen" alotetta- vaa liikeyritystä. Viedäkseen tätä tuotetta A erääseen kolman- teen maahan, joka siihen saakka ei ole sallinut tuoda maahansa tätä tavaraa ja joka voi tulla sen huomattavaksi kuluttajaksi, myöntää vaiti om me melkoisen tullialennuksen jollekin muulle sen maan tuotteelle B, jonka se tahtoo saada oman tuotteensa kulut- tajaksi. Jos nyt o.n toisen maan kanssa tehty sitoumus enimmän- suosinnan nojalla, niin joutuu tälle maalle myönnetty alennus il- man muuta tavaran B osaksi. Kolmannelle valtiolle voitiin tulli- alennus myöntää epäilemättä, koska se ei valmista ensinkään B- tavaraa eikä siis ollut kilpailukykyinen. Mutta toinen maa val- mistaa laadultaan oivallista B-tavaraa. Ensin mainittu valtio on voinut kotimaiset markkinat säilyttää itselleen: vain siten, että toisessa maassa valmistetuille B-tavaroille sen markkinat olivat suljetut. Nyt tunkee tämä tuote sinne enimmänsuosinnan nojalla ja kykenee hävittämään koko tämän tuotteen kotimaisen valmis- tukSF. Näin on tuotteella A yritetty kauppatoimi vaatinut uh- rauksia, jotka tekivät turhaksi odotetun edun ja tämän lisäksi aiheuttanut vahinkoakin. 1)
Tämä esimerkki on virheellinen, . koska. se edellyttää, että kolmas maa tekee ensinmainitulle _arvokkaan » tullialennuksen, samalla kun se tinkii itselleen korvaukseksi aivan arvottoman tullialennuksen. Sillä mitä hyötyä sille on :t melkoisesta ) tullialen- nuksesta tuotteelle, jota se ei ollenkaan valmista ja jonka tuo- tannossa se ei voi olla kilpailukykyinen. Kuinka voidaan edel- lyttää, että joku maa menettelisi näin typerästi. Tietysti vaatii ensimmainittu maa korvaukseksi arvokasta tullialennusta s. t. s.
') Vosberg-Rekord, Die Handelsvertrige, s. 95.
H. Rautiainen.
tullialennusta sellaiselle tuotteelle, jossa mainittu maa kokonaan on kilpailukykyinen ja valmistaa kelvollista tavaraa. Silloin muut·
tuu kuva täydellisesti. Jos ensinmainittu maa todellakin tekee tullimyönnytyksen kolmannelle, joka yksin voisi hallita markki- noita ensinmainitussa maassa, niin ei sen tarvitse peljätä jonkun toisen maan kilpailua kysymyksessä olevaan ta varaan nähden . Enimmänsuosimisvälipuhe ei voisi aiheuttaa mitään vahinkoa. 1) Otettakoon tässä vielä toinenkin esimerkki. Saksa on luo·
punut tuontitullien alentamisesta ranskalaisille viineille, koska se, silmällä pitäen sitä seikkaa, että viinintuonti Ranskasta on suuri, pelkää tämän toimenpiteen kautta aiheutuvaa liian suurta tullitu·
lojen alenemista. Muutamia vuosia myöhemmin ryhtyy se sopi- musneuvotteluihin Italian kanssa. Italia vaatii ennen kaikkea tul- lien alentamista viineilleen, jotka muodostavat sen tärkeimmän vientitavaran. Sellaisen myönnytyksen korvaukseksi olisi Italia valmis tekemään Saksan teollisuudelle mitä arvokkaimpia myön·
nytyksiä. Saksa olisi myöskin siihen taipuvainen. Italialaisten viinien ominaisuudet eivät anna aihetta pelkoon, että ne valtaisi- vat viini markkinat kokonaan tahi että niiden halvempi tuonti aio heuttaisi muita epäkohtia. Mutta Saksa on tehnyt enimmäesuo, simissitoumuksen Ranskan kanssa. Tullien alentaminen italialai·
sille viineille, joutuisi ilman muuta ranskalaistenkin hyväksi, ja se, mikä sopimuksessa Ranskan kanssa hylättiin hyvillä perus- teilla, astuisi nyt ilman muuta voimaan. Näin ollen täytyy Sak·
san, vastoin tahtoaan kyllä, luopua toivotusta alennuksesta teol·
liselle viennilleen ja luopua muuten kokonaan taloudellisesti ' oi·
keasta menettely tavasta , koska enimmänsuosinta on sitä estä·
mässä .2)
Useat saksalaiset kauppapoliitikot ovat selittäneet, että yllä
1) Arnde, Die Zweckmlissigkeit, s. 25.
2) Vosberg.Rekord, Die Handelsvertrige, s. 137.
Enimmänsuosintajät-jestelmä kauppapolitiikassa. 223
esitetty kauppapoliittinen ristiriitaisuus voidaan kyllä välttää tar- vitsematta moittia enimmänsuosimisjärjestelmää. Tällaisessa ta- pauksessa riittää tulli tariffin tarkempi lajitteleminen, joka toimi- tus tosin, ehkäpä edellä mainitussakin tapauksessa, voi tuottaa vaikeuksia . On näet huomattava, että tässä ei itse asiassa tule kysymykseen, kuten näyttää, yksi ja sama tavara, nimittäin viini, vaan on kysymys kahdesta toisistaan kokonaan eroavista tavaroista, italialaisista ja ranskalaisista viineistä. Näitten molem- pien tavarain ominaisuuksilla on niin vähän yhtäläisyyttä, että niillä olisi aivan erilainen vaikutus Saksan markkinoihin. Mutta onnettomuudeksi kuuluvat ne samojen numeroiden alle saksalai- sessa tullitariffissa. Edellä esitetty epäsuotuisa vaikutus enimmän- suosinnasta johtuu siis tästä puhtaasti ulkonaisesta syystä, puut- teellisesta tavaroiden lajittelusta tullitariffissa.
On epäilemättä tärkeätä tässä yhteydessä kajota vähän lä- hemmin kysymykseen, missä määrin enimmänsuosimisvälipuhe vaikuttaa tullialennuksia ehkäisevästi. Sitä varten otettakoon joukko tavaroita käsittelyn alaiseksi, jotka tavarat jonkun toisen maan tuonnissa voivat tulla kysymykseen . Nämät tavarat voi- daan jakaa neljään ryhmään sen mukaan, onko niiden tuonti·
maalla kysymyksessä olevaan tavaraan nähden monopoli, suuri, keskinkertainen tahi vähäinen tuotantokyky.1)
Edellytetään, että esim. Saksa neuvottelee Venäjän kanssa tariffialennuksista. Ensiksikin on huomattava, että venäläisen monopoli tuotteen Saksaan tuontiin nähden myönnetyllä enim- mänsuosinnalla, joka on myönnetty muillekin valtioille, ei luon- nollisesti ole mitään vaikutusta, koska tätä tuotetta muut vai·
tiot eivät kykene tuottamaan. Mitä taas tulee toisen ryhmän tuotteisiin, s. t. s. sellaisiin, joita Venäjä voi tuottaa suuren määrän ja joita joku kolmas valtio myöskin kykenee tuottamaan,
. ') Arndt, Die Zweckmässigkeit, s. 27.
H. Rautiainen.
on Venäjälle sangen tärkeätä, että enimmänsuosinta on vaikut- tamassa näihin tavaroihin, niin että niitä ei joku muu suotui·
sammassa asemassa oleva valtio voisi syrjäyttää tuotteillaan Sak- san markkinoilta. Mutta jos Saksa on taipuvainen myöntämään Venäjälle alennuksen kysymyksessä olevan tavaran tullissa, niin ei se seikka, että enimmänsuosinnan kautta tämä alennus tulee yleistetyksi, voi estää Saksaa sitä tekemästä, sillä Venäjä kyke- nisi yksinkin varustamaan Saksan markkinat ensimäisen ryhmän ta varoilla; siis ei edes saksalaisen tuottajan kannalta katsottuna saattaisi· olla arveluttavaa enimmänsuosinnasta aiheutuva kilpai- lun lisääntyminen. Edelleen ei se vahinko, joka johtuu tulli- alennuksen myöntämisestä muille valtioille vaatimatta mitään korvausta, ole kovin suureksi arvosteltava, sillä tämä alennus olisi silmällä pitäen mahtavaa Venäjän kilpailua muihin valtioihin I nähden kysymyksissä olevissa tuotannon haaroissa jotenkin ar- voton eivätkä nämät siis olisi kovinkaan taipuvaisia antamaan arvokasta korvausta heille jokseenkin mitättömästä myönnytyk- sestä.
Toisin on asianlaita ' kolmanteen ryhmään kuuluviin tava- roihin nähden, joita Venäjä voi viedä ulkomaille vain vähem- mässä määrässä ja laadultaan aivan keskinkertaisia. Tässä voisi Saksa toden teolla ajatella myönnytyksen, jonka se aikoo tehdä Venäjälle, ulottamista muihinkin tätä tavaraa tuottaviin maihin ilman muuta, s. t. s. vaatimatta mitään vastaavaa korvausta.
Mitä sitten tulee neljänteen ryhmään kuuluvien Venäjän ta- varoiden tullinalentamiseen, niin se tietysti antaa paljon arvele- misen aihetta Saksalle. Jos nyt joku muu maa, joka tätä tava- raa tuottaa halvalla ja voi sitä suuressa määrässä viedä maail- man markkinoille, pääsisi samaan · aikaan nauttimaan Saksan myöntämää tullialennusta, niin voisi tästä seikasta aiheutua tur- miollinen kilpailu Saksan tuotteille. Mutta tällaisessa tapauk- sessa yleensä panee Venäjä sangen vähän painoa saksalaisen
Enimmänsuosintajät:jestelmä , !tauppapolit~ikassa.
tullin alentamiselle, tuskinpa haluaa sitä ensinkään. ' Alennuksen myöntäminen yksinään Venäjälle olisi myöskin Saksan kansan- taloudelle aivan merkityksetön toimenpide, koska Venäjältä ei sen johdosta aiheutuisi mitään huomattavampaa tuontia. t)
Samoinkuin on venäläisten tuotteiden menekin laita Sak- sassa, on saksalaisten tuotteiden laita Venäjällä. Saksalaisten monopolituotteiden menekille on yhdentekevää, onko V ~näjä enimmäns~osimissuhteessa muitten valtioitten kanssa vai ei. Jos näin on asianlaita, niin ei se seikka, että muutkin sopimusval- tiot otetaan huomioon, estä Venäjää myöntämästä tullialennuk- sia kysymyksessä oleville Saksan tuotteille.
Niissä ammattituotteissa, joissa Saksalla on keskinkertainen tuotantokyky, voi käydä niin, että venäläisten tulli määrien alen- taminen jää tekemättä, jollei Venäjä ulkomailta, joilla on sama tahi suurempi tuotantokyky, voi samaan aikaan saada erikoisia alennuksia.
Näin olle'n on enimmänsuosimisvälipuheella tullialennuksia estävä mahdollisuus vain kolmanteen ryhmään kuuluviin tavaroi- hin, siis kansainvälisiin kilpailu- eli konkurrenssituotteisiin nähden . Mutta juuri nämä tuotteet ennen kaikkea tarvitsevat enimmän- suosintaa maailman kauppamarkkinoilla, sentähden että niitä toi- set eivät kykenisi syrjäyttämään. Mutta jos näihin tuotteisiin nähden vaaditaan enimmänsuosimis·oikeutta, niin täytyy . sitä myöntää toisilIekin valtioille samassa määrässä. Mitä tulee yllä esitettyihin tapauksiin, niin on enimmänsuösimissitoumus ulko- valtioiden puolelta · yleensä tarjonnut t yydyttävää vastapainoa Saksan myöntämälle enimmänsuosinnalle .
Näin ollen johdummesiihen, että vaikkakin enimmänsuo- sinnan myöntämisessä saattaa epätasaisuuksia toisiin valtioihin nähden sattua, niin ' kUitenkin kaikitenkin se tavallisesti kansain-
' ) Arndt, Die Zweckmässigkeit, s. 23
226 H. Rautiainen.
välisissä kauppasopimuksissa vaikuttaa tasoittavana, konpensoi- vana voimana.
III.
Kysymys, loukkaako täydellinen enimmänsuosinta saman·
arvoisuuden periaatetta, syntyy aivan itsestään, kun tutkii tätä asiaa koskevaa kirjallisuutta. Niinpä sanoo Raunig, vieniläisen teollisuusklubin . jäsen, että enimmänsuosinta muka olisi sentäh- den hyljättävä, koska se sotii »keskinäisyyden» ja »samanarvoi·
suuden» periaatteita vastaan. Tämä käsitys on mielestäni kato sottava virheelliseksi, sillä keskinäisyyshän juuri on enimmän·
suosinnan päätunnusmerkkejä, sillä sen yksipuolisesti myöntämi·
minen on katsottava sangen harvinaiseksi poikkeukseksi. Mei·
dän aikamme korkealle kehittyneet kauppateknilliset olotkin edel·
lyttävät tällaista asian tilaa, sillä sellainen jonkun määrätyn maan yksipuolinen suosinta ei enää yleensä voi tulla kysymykseen.
Raunig, moittiessaan enimmänsuosimisjärjestelmää, panee kuiten·
,kin pääpainon siihen, että se ei voi täyttää »samanarvoisuuden » vaatimusta. Jos asiaa ankarasti ja tarkasti arvostellaan, niin to·
dellisuudessa onkin asianlaita sellainen. Myönnytykset, joita yksityiset sopimusvaltiot toisiltaan saavat, voivat tuskin yhdes·
säkään ainoassa tapauksessa olla samanarvoisia. Minun tarvit·
see vain viitata aikaisemmin esittämiini mielipiteisiin 1) ja mai·
nita, että tulli poliittisten arvojen määrämisessä on yleensä va·
rottava kaavamaisuutta, niin mielestäni käy selville Raunigin väitteen onttous. Asia tulee seuraavan esimerkin avulla vieläkin paremmin näkyviin. Otaksutaanpa, että Saksa aikoo tehdä kauppasopimuksen kolmen valtion kanssa, joista ensimäinen (Ve·
näjä) kantaa arvotullia 50 %, toinen (Belgia) kantaa arvotullia
20 % ja kolmas (Englanti) yleensä ei kanna mitään tullia.
Saksa on halukas alentamaan tullejaan yhdellä kolmanneksella.
1) Kirj . aikakauskirjan siv. SS ss.
