• Ei tuloksia

Yhteiskuntataloudellinen aikakauskirja 1/1928

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Yhteiskuntataloudellinen aikakauskirja 1/1928"

Copied!
116
0
0

Kokoteksti

(1)

S- v ^ c L . . . - ^ ^

YHTEISKUNTATALOUDELLINEN AIKAKAUSKIRJA

KANSANTALOUDELLISEN YHDISTYKSEN JULKAISEMA

X X I V V U O S I K E R T A

I

n i d e

1 9 2 8

W E R N E R S C D E R S T R O M O S A K E Y H T I O

(2)

Yhteiskuntataloudellinen Aikakauskirja 192$

ilmestyy 4-numeroisena ja maksaa 30 mk.

Aikakauslehden p a a t o i m i t t a j a: tri A . E . Tudeer, Temp^

pelik. 7, puh. Tools 42 559.

T o i m i t u s s i h t e e r i : maist. M. Strommer, Tunturilaakj- sonkatu 7.

M u u t t o i m i t u s k u n n a n j a s e n e t : ylitirehtooriEinar Booki, prof. E . - Nevanlinna, prof. O. K . Kilpi, maist. M. J . ' Pesonen, tri Paavo Korpisaari, tri Br, Suviranta, prof. J , H . Vennolaj.

Aikakauskirjan k o n t t o r i : Werner Soderstrom Osakeyhtioi^

konttori, Porvoo.

— — — — — — — — — n -

S I S A L L Y S : E. Nevanlinna, Verotusteoria j a osuustoiminnan verotus.

Eino Saari, Metsien merkitys maatiloille. — E. W. Skogstrom, Suomer^

kanavalaitoksesta. — Br. Suviranta, Valtionrautateiden taloussaanto. — V. F. Johanson, Maataloutemme kehitys sodan jalkeen. — Kirjallisuutta\- Werner Sombart, Das Wirtschaftsleben im Zeitalter des Hoclikapitalismufe (E. N—a). — Alfred Rtihl, Vom Wirtschaftsgeist in Amerika (E. N—a).

Theo Sur&nyi—Unger, Die Entwickelung der theoretischen Volkswirth schaftslehre im ersten Viertel des 20. Jahrhunderts (N. K.) —Ernest J . Pi.

Benn, Kapitalistin tunnustuksia (M. Str.) — Hubert D. Henderson, Supply and Demand (A. G. W.). — Katsaus ulkomaiden aikakaitslehdistddn. ' "

K e s k i n a i n e n h e n k i v a k u u t u s y h t i o SUOMI

19 — 31 / X I I — 26:

V o i m a s s a o l e v i e n v a k u u t u s t e n m a a r a

2311735S98 mk.

V o i m a s s a o l e v i e n v a k u u t u s t e n l u k u

545 841 kpl.

U u s i a v a k u u t u k s i a m y o n n e t t y v . 1926

521985 911 mk.

Voitto-osuudet koroittavat vakuutussummia;

suoritetuista vakuutusmaksuista saavat vakuutetut siten suu- rimman hySdyn.

E d u l l i s i n j a s u o s i t u i n h e n k i v a k u u t u s l a i t o s on K E S K I N A I N E N H E N K I V A K U U T U S Y H T I O

^ S U O M I

(3)

V E R O T U S T E O R I A J ^ O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S .

K i r j . E. Nevanlinna.

Seuraavassa on. aikomus heittaa katsaus niihiri mielipiteisun, jotka verotustntkimnksessa on esitetty siita, kninka verotusvallan pitaisi snktautua osuustoiminnan kautta syntyneihin taloudellisiin etuihin.

LuonnoUisista syista on tama kysymys verotnspolitiikalle nous- sut vain n . s. suoranaisen (»maksnunpannnn») verotuksen alalia j a siellakin ainoastaan mita tulee niihiii veroihin, joiden maaraamis-.

perusteena. on joko liikkeen (elinkeinon, am matin) karjoittaminen t a i liikevailito t a i ttdo.

Niin kauan kuin osuustoiminnan kaytaimollinen merkitys oli suliteeltisen vahainen, kunnitti teoria tietenkin vain vahan kuomiota sen verotuskysymykseen. Nain oK laita viime vuosisadan loppn- puolelle asti. Euroopan kuomatuimmat verotustntkijat 19. vnosi- sadalta kasittelevat niin muodoin osuustoiminnan verotusta Hyvin vahan. E s i m . Rau (Grundsatze der Finanzwissenschaftj 5. painos v:lta 1864) ei viela erikseen mainitsekaan osnuskimtia. H a n rajoittuu vain lyhyesti lausumaan ( I osa, siv. 405), etta verovelvollisiksi on katsottava fyysillisten kenkilojen ohella myos sellaiset yktymat (»Gesellscliaften»), »jotka omistavat tuottoa antavaa omaisuutta, jaettakoon pulidas tuotto osallisten ()>Mitglieder») kesken t a i varatta- koon se ylitymalle.» Vahan enemman sisaltaa asiasta jo Lorenz von Steinin kuuluisafinanssiteos (»Lelirbucli der Finanzwissenscliaft»). ' Stein ensiimakin erottaa osuusktmnat osakeyhtioista, katsoo, etta edelKsten verottamisen periaate on »liyvin yksinkertainen j a selva»

j a esittaa sen takan tapaan:

Osuuskuntain olemnkseen kuuluu, mita laatua lienevatkin, ettei- vat ne pyri omaan voittoon (»tnottoon»: Ertrag) vaan etta ne ainoas-

Yhteiskuatataloudellinen aikakauskirja — 1

(4)

2 E . N E V A N L I N N A

taan tahtovat tar jota jasenilleen yksilolKset edellytykset niiden mieskohtaista ansaitsemista (»Erwerb») varten. Ylimpana periaattee- na t a y t y y siis olla, etta ne paaomastaan Imolimatta ovat.vero- vapaat, koska voitto (Ertrag), jonka ne luovat, ilman mnuta tnlee verotetnksi knnkin jasenen elinkeino- j a tnloverolla. Mntta taman edellytyksena on, etta osnuskunta ei mnodosta itselleen nntta paa- omaa, jota ei jaeta jasenille.. Semmoista paaomanmuodostnsta esiintyy kuitenkin sangen usein. Kaikkialla, missa niin on laita, t a y t y y verotusopin vaatia, etta osunskimtaa on verotettava knten avointa ansioyktymaa (»offene Erwerbsgesellscliaft») yleensa, sem- minkin mita tnlee kaikkeen silken, jota nimitetaan vararakastoksi.

Jos vararakasto on osunskunnan sitoumusten katteena, knten keski- naisissa vaknutuksissa, ei sita voida verottaa, vaikka se tuottaakin korkoa; jos se on voittoreservi, on se tidoverotuksen periaatteiden alainen. . • .

. Stein lausuu nimenomaan, etta osuuskunnat verotuskysymyksen- k i n kannalta ovat k y v i n eri luontoa, mntta ei katsovoivansa puuttua yksityiskoktiin. Epatietoiseksi j a a sentakden, kuinka kanen »kyvin yksinkertainen j a selva» periaatteensa kanen mielestaan olisi oikein soveUettava erilaatuisiin osuuskuntiin.

• Viime vuosisadan jalkipuolen saksalaisista verotustutkijoista oK • A. E. Schdffle kuomattavimpia. V . 1880 jnlkaisemassaan »Grund- satze der SteuerpoKtik)) k a n (siv. 336 j a seur.) kasitteli jonkun verran myos osuuskuntain verotusta. Hanen esitykserisa, joka oikeas- taan koskee v a i n elinkeinoverovelvoUisuutta, on muutenkin mo~

nessa sukteessa puntteellinen j a altis erilaisille muistutuksiUe. Sen- sisallys- on suunnilleen seuraava:

Ansion, j o k a j o k t u u nlkoisten kanssa pidetysta liikkeesta, tulee aina oUa verovelvoUinen, osuuskuiman laadusta riippumatta. Mutta • muuten on tektava ero erilaisten osuuskimtain valilla. Produktiivi- (ty6nteko-)osunskunnat eivat ole munta kuin ansioyrityksia, joiden pukdas tuotto on oleva elinkeinoveron alaista, mntta jasenille jaet- tuna vapaa osinko- j a korkoverosta, mikali sellainen on olemassa.

Muut osuuskunnat, mikali palvelevat v a i n jaseniaan,- eivat ansaitse

•tavallisessa yksityistalondellisessa mielessa. Mutta ne k a n k k i v a t jasentensa. ansio- j a »kotitaloudelle» etuja, jotka muuten jaavat ansioyritysten kasiin j a silloin saannollisissa oloissa ovat eknkeino-

(5)

1

V E R O T U S T E O R I A J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 3

veron alaisia. Siten kasityolaispankit (osuuskassat) kilpailevat niuiden. Inotonantajain,. knlutusosnusknnnat. (osunskaupat) kaup- piaiden kanssa. Verotusteorian kannalta ei periaatteeUisesti voi perustella elinkeinoverovapautta osnnstoiminnallisesti saadnille t a - londeUisille ednille. Silla valtio ei ole elinkeinoveron otossa sidottn silken, etta on olemassa ansio (»Erwerb») yksityistalondellisessa mie- lessa. Se on oikeutettn. j a velvollinen ottamaan knomioon vero- voimat niiden todeUisen maksukyvyn mukaan j a menettelemaan.

niin, ettei toista eika. toista laillista ansiomuotoa aseteta toiseen verraten epaedullisempaan asemaan. N y t ne, jotka ovat jasenia.

osuuskunnassa, ovat verokykyisempia ktun rie, jodla taloudeUisessa olemisentaistelussaan ei oleedes osuuskuntaetnjen tukea j a jotka suorastaankarsivatkin keita voimakkaampien osuuskuntajasenten kalpailusta. EdeUeen ovat ansioyritykset, joiden ansiotoimintaa osuuskuntain.liike kdittaa j a joiden verovoimaa se keikontaa, vero- velvolliset. Niita ei pitaisi osuuskuntain yksipuoKseUa verovapau- deUa viela keinotekoisesti. vakingoittaa. Molemmista syista olisi kaikenlaisten keskinaisten ykdistysten synnyttama taloudeUinen etu, vaikka se ei esiiimy tulona sanan tavaUisessa mielessa, luvalli- nen verotuksen kokde. Osuuskuntain eHnkeinoverovapauden pitaa, siis oUa poikkeuksena eika saantona. Se on oikeutettn vain, milloin se ei vakingoita osuuskuntain j a niiden jasenten kilpaUijoita, joiden eHnkeinoa on suojeltava. EdeUeen voidaan puoltaa ver.ovapautta poikkeuksena, milloin sen tnlee vaikuttaa osuustoimintaa edistavasti j a verovoimia vakvistavasti. Nama edeUytykset ovat Sckafflen mie- lesta olemassa luotto-osnuskuntain (osuuskassain) tapauksessa. Y k s i - tyiset lainanantajat, k a n sanoo, voivat kaantya.munanne, j a koron- kiskurit on osuuskassain kautta suoranaisesti tungettava syrjaan.

Talouspoliittiset syyt oikenttavat enemman t a i vakemman poikr kenksen verovelvollisundesta myos raaka-aine, kone-, meijeri- y. m.g.

osuuskuntain, - samoin keskinaisten vakuutusykdistysten. osalta.

Mita kulutusosuuskuntiin (osnuskauppoikin) tulee, ei samaa. poik- kensta yleensa voida patevasti perusteUa. , SUla ne tnottavat elin- keinoverovelvollisiUe kanppiaille osittain aivan • raskaan kilpailun.

SikaU kuin osuuskuntia on eUnkeinoveroUa • verotettava, tulee sen S:n mukaan tapaktua yleisten perusteiden, esim., osuuskauppojen.

osalta liikepaaoman j a tyossa kaytettyjen kenkilojen l u v u n mukaan..

(6)

4 E . N E V A N L I N N A

Mita tulee osuuskuntain jaseniUe maksettuiliin hyvityksiin, eivat ne S:n mielesta ilmaise jasenen saamaa pukdasta hyotya. Jasen on voinut maksaa osnusknnnallensa ylihintoja taikka saada siita ali- Linnan, joUoin jalkeenpain snoritettu hyvitys on vain naennainen.

Osuuskuntain maksamain hyvitysten verottaminen. menee sen vuoksi yleensa liarhaan. Korkoveroa (mikali sellainen on ole- massa) pitaa luonnoUisesti osuuskuntainkin maksaa korkotnlois- taan.

Tunnettu saksalainen veroteoretikko Vocke ottaa myoskin erik- seen huomioon osuuskunnat, jopa niiden joukossa erikseen kulntus- osuuskunnat (Die ALgaben, Auflagen und Stenern etc., 1887). Y l e i - sen kantansa mukaisesti Vocke tekee j y r k a n eron niiden niinkuin mtudenkin yhtymain tuotto- j a tuloverovelvoUisuuden vaUUa. E d e l - Hsesta han kirjoittaa (siv. 289): Osuuskunnat j a muut ansiotarkoi- tuksessa toimivat laitokset j a yhdistymat on ehdottomasti katsottava verovelvoUisiksi (miUa V . tarkoittaa: elinkeinoverovelvoUisiksi), mikali ne eHntensa (taikka jasentensa) tyon kautta ansaitsevat (»Er- trag erwerbeno) omaisundeUa. On yhdentekevaa, suorittaako osuus- kunta koko tuotantotoimituksen v a i ainoastaan osan siita, kuten esim. raaka-siineen hankinnan. TaUaisten yhtymain tarkoitus on hankkia osaUisiUe suurempi voitto, kuin minka ne yksinaisina voisi- vat saada j a knin mita, maarattaessa heidan veroaan todennakoisen tnoton mukaan, voidaan edeUyttaa. T a t a lisavoittoa verotetaan sopivimmin yhteison kadessa, josta vero itsestaan j a tasaisimmin jakaantuu yksityisten verovelvoUisten osaUe. Toisin on kuitenkin kulutusosuuskuntain laita. NiiUa ei Vocken mielesta ole ansaitse- misen kanssa mitaan tekemista, ne eivat luo nutta tuottoa,.nntta omaisuutta. Niiden tarkoitus on v a i n hankkia jasenille tilaisuus halpojen elintarpeiden saantilahteiden kayttamiseen j a siten asettaa heidat samaan asemaan, missa varakkaat ovat, jotka ostavat mita tarvitsevat isommissa erissa j a halvemmaUa kuin vakempivaraiset, jotka eivat voi noin meneteUa.

Mita tuloveroon tulee, riippuu Vockeh fcanta siita, etta han hy v i n jyrkasti katsoo vain fyysiUisen henkilon voivan saada tuloa. Osuus- kunniUa ei hanesta enempaa knin osakeyhtioiUakaan voi oUa tuloa munta' knin osallisiUeen-. TnloverovelvoUisia ovat nama osuuksis- taan, itse yhtymilta ei sovi ottaa tuloveroa (siv. 496).

(7)

V E R O T U S T E O R I A J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 5

AdolpJi Wagner (Finanzwissenscliaft, I I , 2. pain. v . 1890, siv.

421) on sita mielta, etta ansioylitymia ei yleensa voi verotuksessa pitaa itsenaisina taloudeUisina henkiloina. T a m a koskee hanen mie- lestaan seka osakeyhtioita. etta yhdistyksia j a osuuskuntia. Ttdo, joka naiUa ylitymilla on omasta omaisuudesta (maasta, rakennuk- sista, paaomista, myos liikkeenharjoittamisesta), on kuitenkin oleva iwo«overotnksen alaista samalla tavalla kuin fyysillisten henkiloiden vastaava ttdo. Jos sen ohella on voimassa myos (taydentava) yleinen tulovero, on sekin idotettava ansioyhtymissa syntyneeseen tuloon, . mutta ei taman tidon kaksinkertaisena verotuksena; se on siis otet-

tava joko yhtymalta koko tulosta t a i jasenilta kunkin osuudesta.

Wagner lisaa kuitenkin, etta menettelyn pitaa olla erilainen yhtioi- den j a osuuskimtain laadnn j a tarkoituksen mukaan. Varsinkin ansio-j a talous(kulutns-) osuuskuntain seka keskinaisten yhdistysten verotuksen, erityisesti mita tulee elinkeino- j a tuloveroon, han sanoo olevan seka teoreettisesti etta kaytannoUisesti vaikean j a jatkaa:

)>Kun on vaikea j a usein mahdoton tavoittaa (osunskunnan tuot- tamia) suoranaisia j a valillisia etnja, niiden joukossa voittoja (kulu- tuksen halpenemista), osunskunnan jasenten kadessa, Kenee — t o s i n enimmakseen etupaassa kaytaimollisista syista, myos toisUle y r i - tyksille (osuuskunnista) syntyvan. kilpailun vuoksi — yleensa itse osuuskuntain verottaminen paikallaan.» H a n lisaa kuitenkin, etta osnuskuntain eri lajien mukaan on meneteltava eri tavalla.

Mita Wagner kirjoitnksessaan suoranaisista veroista Schonbergin tnnnetussa »Handbuch der politischen Oekonomie)) ( I I I osa, § 103) lausuu ansioyhtymain tuloverokysymyksesta, pitaa y h t a sen kanssa, mita han asiasta esittaa omassa finanssiteoksessaan, mntta siita, mita han tnossa kirjoitnksessaan sanoo, kay ilmi, etta se on lausnttu yksinomaan osakeyhtioiden kannalta; osnuskuntain tuloverokysy- mysta han ei siina ollenkaan kasittele. Elinkeinoverotuksen snh- teesta naihin yhtymiin han samassa kirjoituksessa (§ 80) lausuu, jonkun verran poiketen finanssiteoksessaan esittamastaan, nain:

»Ansio- j a talous(kidutus-)osnuskunnat, jotka palvelevat vain jase- niaan, joutuvat oikeastaan verotetnksi j asenten ehnkeinoverolla, niin etta niille vapaus elinkeinoverosta ainakin voidaan myontaa (tar- koittaa: jollei se olisikaan valttamatta myonnettava). Pitaessaan liiketta sivullistenkin kanssa tnlee niista Inonteeltaan enemman erityisia yrityksia, joiden t a y t y y oUa ehnkeinoverovelvolHsia.»

(8)

6 E . N E V A N L I N N A

Osuustoiminnan ednstajilla j a ystavilla oli luonnollisista syista jo aikaisin aitetta kasiteUa osuuskuntain verotuskysymysta. J a jo aikaisin esitettiin siita takolta periaatteellinen kanta, joka sittemmin suiirin piirtein on jaanyt siella vallitsevaksi, nimittain etta osuus- kunta ei ansaitse itseUeen vaan ainoastaan jasenilleen, ei siis myos- kaan saa itselleen tuloa eika siis ole oleva enempaa elinkeino- (tai liikevailito-) kuin tuloveron alainen. T a m a n kannan esitti esim.

nimimerkki H. W. tnnnetussa saksalaisessa aikakauslekdessa »Zeit- sckrift fiir die gesammte Staatswissensckaft)) jo v . 1873 kirjoituksessa - »Ueber Besteuerung der Erwerbs- nnd Wirtsckaftsgenossensckaften».

Mita erityisesti tulee elinkeino- j a liikevaiktoveroikin, perustavat osuustoimiiman edustajat os'uuskunniUe naista veroista vaatimansa vapauden silken kasitykseen, ettei osuuskuiman toimintaa, mikali se rajoittuu jasenten elinkeinon t a i kulutustalouden edistamiseen, voi pitaa erityisen, s. o. jasenten omasta elinkeinosta eriUaan olevan

• liikkeen karjoittamlsena. Toisin on asia vain, jos osuuskimta saan-

•noUisesti j a ansion tarkoituksessa ulottaa toimintansa jasentensa nlkopuolelle. Ainoastaan• siina tapauksessa j a sikali pitaisi'osuus- t u n n a n olla velvoUinen maksamaan elinkeino-, vastaav. Hikevaikto- veroa. PernsteeUisimmin lienee taman mielipiteen esittanyt J . Wer- nicke laajassa kirjoituksessa »Die Besteuerung der Erwerbs- und Wirtsckaftsgenossensckaften i n den deutscken Bimdesstaaten», F i - nanz-Arckiv 1898, siv..212—315.-

Tuloveron osalta kasiteltavanamme oleva verotuskysymys j a - i a a n t u u kaktia. Osittain on kysymys siita, onko osuuskunta sem- moisenaan oleva tuloveron alainen, osittain siita, onko osunskunnan jasenia verotettava tnloverolla niista eduista, joita osuuskunta keille tuottaa. Nama kaksi kysymysta sulavat kuitenkin tavallaan ykteen.

.SUla osuuskunta voi — ainakin teoreettisesti katsoen — vakingoitta- matta tarkoitustansa jarjestaa toimintansa: niin, ettei sille semmoise-

•..naansynny tuloa. Jos osuuskunta menettelee niin, on koko kysymys

•siina, kuinka tuloverotuksen tulee snktautua jasenille osuuskunnasta

•isyntyviin etuikin. Jos asetntaan siUe kannalle, etta naiden etujen tulee oUa tuloverosta vapaat, on vaikea itse osunskunnan verottamis- kysymyksessa omaksua muuta mielipidetta, knin etta j a mikali

•osuuskunta jarjestaa toimintansa siten,- etta siUe itselleen syntyy tuloa, osuuskunnankin pitaa oUa tuloverosta vapaa. T a i k k a , jos

(9)

V E R O T U S T E O R I A J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S

katsotaan, etta ostiusknmia]le itseUeen ehka syntyva tulo on oleva tuloverosta vapaa, on luonnollista, etta pidetaan oikeana jattaa tama ttdo yktalaisesti vapaaksi tuloverosta, jos se on jaettn osuns- kunnan jasenten kesken. Nama kaksi kysymysta muodostuvat siis lopulta yhdeksi, joka koskee sita, kuinka tulo verotuksessa on kasi- . telta-i^a niita talondeUisia etuja, jotka synty vat osunskunnan toimin- nan kautta.

Talta kannalta on asiaa osuustoiminnan edustajain puolelta kuitenkin yleisesti kasitelty v a i n mita ttdee kulutusosuuskuntiin eika aina niidenkaan osalta. Muuten ovat osuustoiminnan edustajat enimmakseen jattaneet osuuskuntain jasenten verovelvollisuuden tarkastuksensa ulkopuoleUe j a kiinnittaneet kuomiota siilien, pitaako j a missa maarin itse osuuskuntain oUa tuloverovelvoUisia.

EdeUa mainitussa kirjoitnksessaan asettui Wernicke kaiken- laisiin osuuskuntiin nakden sUle kannaUe, etta suoritukset, jotka osuuskunta saa jaseniltaan, eivat luo siUe tuloa, mikali osuuskunta antaa niiden suoranaisesti t a i valiUisesti jaUeen tnUa jasenten k y - vaksi. Ainoastaan sikaH kuin osuuskunnaUe niista syntyy varoja, jotka se sijoittaa tuottavasti, muodostun niista osuuskrmnan kadessa verovelvoUisen ttdon perusta. Osuuskuntain tulee siis maksaa tulo- veroa ainoastaan siita tulosta, joka kertyy sen tuottavasti sijoitetusta omaisuudesta j a taman omaisuuden lisayksista (»aus dem beson- ders zinsbar angelegten eigenen Vermogen-imd den aUjakrUcken Zuscklagen dazu)>) seka, milloin osuuskimta ulottaa toimintansa jasentensa piiriin ulkopuoleUe, s. o. jos se karjoittaa ansiotoimin- taa, siita tulosta, jonka tama toiminta antaa.

Mita erityisesti kulutusosuuskuntiin (osuuskauppoikin) ttdee, on tama katsantotapa osuustoiminnan edustajain puolelta puettn sil- ken mnotoon, etta se taloudeUinen etu, jonka osuuskauppa tuottaa, ei ole tuloa, vaan menonsaastoa jaseniUe. Niin on, sanovat ke, selvasti laita, jos osuuskauppa m y y kintoikin, jotka v a i n peittavat sen omat kustannukset, siis markkinakintoja kalvemmasta. Mutta samoin on laita, jos se ensin m y y markkinakintoikin, mutta jalkeen- ' pain jakaa liiaksi otetun ostokyvityksena. J a samoin on asia vikdoin siinakin tapauksessa, etta osuuskunta. pidattaa liiaksi otetun joko kokonaan t a i osaksi itseUeen. Kaikissa naissa tapanksissa tama Uiaksi otettu osuuskaupan kustannusten j a markkin akintain valinen

(10)

B . N E V A N L I N N A

erotus on jasenten tnlosta syntynytta saastoa, ei tulon lisaa. Osuus- kaupassa ansaitusta taloudellisesta edusta ei siis sovi ottaa tido- veroa itse osuuskunnalta eika myoskaan sen jasenilta.

Edellisesta k a v i jo ilmi, etta Wernicken kanta ei ole aivan tallai- nen, kanen mukaansa k u n osunskunnan semmoisenaan pitaa maksaa tuloveiroa varauksistaan seka niiden tuotosta. Suunnilleen samalla kannalla on myos saksalainen osuustoimintakirjailija Staudinger.

Hanen mukaansa (»Die Konsumgenossensckaft», s. 121) osuus- kaupoilla ei ole mitaan sita vastaan, etta se, mika yarataan osuus- kunnaUe, verotetaan tulona, »siUa se kertyy todeUa osuuskunnaUe semmoisenaan.)) Samoin saksalainen Rehm (lausunto kirjassa Miiller, August, Die Abwekrbewegnng der Konsumvereine des Zentralver- bandes gegen die preussiscke GeseUsckaftssteuer, s. 51 j a seur.) pitaa tuloverovelvoUisena sita, mika osuuskaupaUe j a a , sittenkuin k a i k k i jasenille snoritettu on vakennetty. Saksalainen Oertmann (lausunto viimemainitussa kirjassa siv. 59) tnnnustaa myos osuuskaupoiUe .tuloverovelvoUisuuden, mutta ainoastaan osuusmaksuiUe suorite-

tusta jako-osuudesta (korosta). Suomessa on Keto (Osuuskunnat j a verot, siv, 41—42) asettunut siUe kannaUe, etta osuuskauppoja voi- daan pitaa tuloverovelvoUisina ainoastaan »osuuskunnan rakastojen antamasta taikka edeUytetysta korkotulosta»^(mntta ei rakastoikin siirroista).

On myos osnuskanppaliikkeen ulkopuoleUa olevia talousoppineita, jotka ovat edustaneet sita mielipidetta, etta ne ednt, jotka knlntus- osuuskunta tuottaa, eivat ole tuloa eivatka siis tidoveron alaisia.

Niita ovat saksalainen Conrad (snomeksikin kaannetyssa »Kansan- talonspoHtiikassaam), suomennos siv. 387), joka katsoo, etta osujus- kassan tulee oUa vapaa myos elinkeinoverosta, j a ruotsalainen Cassel (Svenska Dagbladet 28. maalisk. 1909). Ruotsalaisen Davidsonin kannasta tidee kokta puke. Englantilainen Pigou (kirjoituksessa

»Co-operative Societies and Income Tax», Tke Economic Journal, V. 1920, siv. 156 j a seur.) on niin ikaan sita mielta, etta se, mita osuus- kauppa maksaa ostokyvityksena, ei ole verotettavaa tuloa (ei osuuskunnaUe eika sen jaseniUe), nimittain mikaU lainsaadanto sina pitaa ainoastaan rakassa saatna tidoa. Pigoun. samoin kuin edella mainittujen Wernicken, Staudingerin j a Rekmin mielesta on kuiten- k i n se, minka osuuskauppa panee rakastoikinsa, todeUista tuloa, josta

(11)

V E R O T U S T E O R I A J A - O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 9 itse osuuskuntaa semmoisenaan (vaikkei sen jasenia) voidaan verot- taa, jos j a mikali ansioyhtymilta yleensa otetaan joko tnloveroa t a i

erityista yhteisoveroa. , Ensimmainen varsinainen verotnsteoretikko, joka otti yksityis-

kohtaisemmin kasitellakseen osuuskuntain verotusta, on saksalainen Schanz, joka toimittamassaan Finanz-Archivissa v. 1886 julkaisi kirjoituksen )>Die Besteuerung der Genossenschaften i n den dentschen Staaten und Osterreich» (siv. 220 j a seur.) j a v . 1898 samassa p a i - kassa (siv. 316 j a seur.) kirjoituksessa »Zur Frage der Besteuerung der Genossenschaften)) vaitteli Wernicken edeUa mainittua kirjoitusta vastaan.

Schanz katsoo vaaraksi niin h y v i n sen mielipiteen, ettei osuns*

kunnan toiminta ole liikkeenharjoittamista, kuin sen,.ettei tama toi- minta luo tuloa. Painvastoin: Schanzin mielesta osnuskunta seka harjoittaa tuotantotoimintaa etta ansaitsee tuloa, »voittoa», itselleen tai jasenilleen. H a n sanoo: Niin plan kuin osnuskunta (osuus- kauppa) ostaa j a jalleen myy, on olemassa yritys (liike), jonka teh- t a v a on taata jasenille saannoUinen tulo.. Niin on laita silloinkin, kun osuuskunta ei. ulota toimintaansa jasenpiirinsa nlkopuolelle.

Osnuskunta ei yksinkertaisesti tarvitse idkopuolisia, koska sen jase- nisto on kyUin suuri koUektiivisuus. Nain ollen Schanzin mielesta on selvaa, etta osuuskunnat voidaan niinkuin yksityisetkin liikkeet velvoittaa' maksamaan elinkeinoveroa.

Etupaassa Schanz kuitenkin kasitteK .osuuskuntain tulovero- kysymysta. H a n tahtoi osoittaa, etta osuuskunta toiminnallansa luo, joko itselleen t a i jasenilleen, varsinaista tuloa.

Ensinnakin hanesta on aivan selvaa, etta n . s. tuotanto-osnus- ktmnissa, joissa jasenet itse (tekniUisesti) tnottavat tavaraa, nama taten luovat itselleen tuloa. Luotto-osunskunnista ())osuuskassoista))) han sanoo: Sellainen osuuskunta ostaa paaomia (oikeammin: paa- oman kayttooikeutta) myydakseen sita jalleen jasenilleen markkina- hintoihin. Tasta syntyva ylijaama, lainaksi annettaessa liiaksi otettu, tidee osihkona (oikeammin: kayttohyvityksena) taikka v a - raamistietakerran jalleen jasenten hyvaksi. Se.on ylimaarainen voitto, jonka he ovat saaneet osuuskuiman avulla, siis tuloa. Voitto,, jonka pankkiiri tai yksityinen lainanantaja muuten saisi, on johdettu

(12)

1 0 B . N E V A N L I N N A

omaan tasknnn. — Osnuskanpoista Schanzin todistelu on seuraava:

Jos pari henkiloa tekee omiksi tarpeikseen yhteisoston, syntyy siita vain menonsaasto, ei tuloa. Siina tapahtun vain osto, ei m y y n t i a , j a toimitus on enemman tUapainen teko kuin pysyvainen jarjestelma.

• Osuuskaupan toiminta sitavastoin tietaa nimenomaista jatkuvaa osaUisnutta kauppatoimitukseen. Liiketoimitus on kaksipuoKnen:

osteon tulee lisaksi myynti. Ratkaisevaa on se, etta tavarain jakelu- toimitukset siina suoritetaan erityisella tnottavalla, jatkuvalla, vahingonvaaraan liittyvalla yrittajatoiminnalla. Saavutettu talou- deUinen tulos on kyUa mehojen saastoa. Mutta se on samalla liike- maista (»gewerbahnlicher») voittoa. Saasto ansaitaan, saavutetaan tyoUa. T a m a saasto vastaa yksityiskauppiaan kauppavoittoa.

Osuuskauppa tuottaa, produsoipi sen; se tuottaa.sen y h t a h y v i n kuin talonpoikaisperhe saa aikaan tuotteita viljelemaUa peltojansa.

T a m a vertans osoittaa S:n mielesta myos, etta siUe kysymykselle, Inoko osuuskauppa tuloa, se seikka on vaiUa merkitysta, etta myy- daan vain jaseniUe. Se kasitys on vaara, huomauttaa S., etta tuloa voisi syntya vain vieraiden kanssa pidetysta liikkeesta. Jokainen nettovarallisuuden lisa on tuloa, j a oma tuotanto, jota esim. talon- poikaisperhe t a i kymmenen talonpoikaisperhetta yhdessa harjoitta- vat, osoittaa, etta varaUisuudenUsaa voi syntya ilman yhteytta sivuUisten kanssa. K e n ostaa tavaroita osuuskanpasta, ostaa ne sen- tahden, etta pitaa niita hinnan arvoisina-. Mita sen lisaksi osuus- kanpasta tulee jasenen hyvaksi, on varallisuudenlisaysta.

Schanz on siis sita .mielta, etta k a i k k i osuuskunnat prodnsoivat jasenilleen tuloa. Tukea taUe miehpiteeUeen han katsoo saavansa myos osuuskuntain »voitonjaon» tavasta. - E i voi oUa puhettakaan siita, han sanoo, etta voitto tulisi tarkoin niiden osaksi, jotka ovat sen muodostaneet, ei osnuskaupassakaan, jossa voitto jaetaan ostos- - ten mukaan. S y y on se, etta »voitto» (myyntihinnan j a osunskunnan

kustannusten vaUnen ero) eri tavaroista on h y v i n eri suuri, eivatka eri jasenet suinkaan yhtalaisesti osta kaikkia tavaroita.^ Lisaksi tulee

»koron» maksu osuuspaaomalle, mika yha selventaa osuuskaupan

• »Voiton» voittoluonnetta..'Silla tama korko, huomauttaa Schanz, on oikeastaan osinkoa, eika se ole yksinomaan niiden luomaa, jotka sen saavat; se on osaksi voittoa sanan varsinaisimmassa mielessa. Siis voi aivan yleisesti sanoa, ettei ainakaan kok'o ylijaama, jonka osuus-

(13)

V E R O T U S T E O R I A J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 1 1

kunta jakaa jasenilleen, ole pelkkaa aikaisemmin maksetnn palau- , tusta, vaan etta ainakin osa siita on toisilta ansaittua voittoa.

Lisaksi Schanz on sita mielta, etta se kysymys, luoko osuuskunta . »tuloa» v a i ei, ei ole ratkaiseva sille kysymykselle, onko niista talon-

deUisista eduista, jotka osunskunnan toiminta synnyttaa, makset- tava veroa. T a t a kantaa kan nimenomaan ednstaa jalkimmaisessa edella mainituista kirjoituksistaan. K a i k k i a l l a , missa maksnkykya esiintyy, siina.sopii j a tulee myos verottaa. J a epaUematonta on, . etta osunskunnan kautta luodaan nutta maksukykya. Jos siis

pidettaisiinkin kiinni siita kasityksesta, etta osunskunnan (osuus-

• kaupan) jasenilleen maksama ostokyvitys tietaa niille vain menojen- saastoa, ei siita seuraisi verovapautta tasta edusta. Sita suurempaa -maksukykya, jota se merkitsee, voidaan verottaa y h t a h y v i n kuin

jokaista muuta, esim. tavallista pienemmasta lapsiluvusta johtuvaa.

Schanz on luonnoUisesti selviUa siita, etta osuuskunta vol jarjes- taa toimintansa niin, ettei siUe itselleen synny tidoa, etta se voi, kuten han sanoo, vaikuttaa ulkonaisesti tavoitettavissa olevan tulon . snuruuteen. Mutta y h t a luonnoUista on, ettei tama voi vaikuttaa siihen S:n mieHpiteeseen, josta edella on tehty selkoa; mainittu

• seikka on hanesta v a i n otettava lukuun ratkaistaessa sita kysymysta, kenenka kadessa (osunskunnan itsensako vaisen jasenten) j a muuten miUa'tavalla osuuskunnassa ansaittua »tuloa» on (tnloverolla) vero-

• tettava. •, Schanz pitaa sitapaitsi varmana, etta osuuskunnat (osuns- kaupat, osuuskassat) verotuksesta huolimatta, monesta syysta, jotka han inyos esittaa, noudattaisivat myynnissaan (luotonannossaan) kaypia hintoja.

Osuuskuntain verotus, jota Schanz yleisesti vaatii, voidaan ha- nesta jarjestaa kahdella tavaUa. Joko verotetaan osuuskuntaa sem- moisenaan siita, mita se varaa tai kayttaa velkain maksuun, t a i liik- keen laajennukseen, j a jasenia niista hyvityksista, joita he saavat osuusktmnan kayttamisesta. T a i k k a verotetaan osuuskuntaa sen luomasta »tulosta)>, joUoin jaseniUe maksetut hyvitykset jatetaan niiden kadessa verovapaiksi. Puolestaan han antaa etusijan j a l k i m - _ maiseUe menettelyUe. Se antaa varmemman verotnlon j a on ainoa, joka vie tulokseen osnuskunnissa, jotka eivat p y r i hyvitysten j a - koon. H y v i t y s t a jakavien osuuskuntain »tulon» snurnus oUsi vero- tusta varten maarattava arvioinniUa. On kyUa totta, etta miUoin

(14)

1 2 E . N E V A N L I N N A

veroasteikko on nouseva eli progressiivinen (tai vaheneva, degressii- vinen), itse osuuskuntaan soveUettava verokanta ei ole sama knin se, joka maaraa sen jasenten maksettavan veron. Mntta tama voidaan korjata saatamaUa osuusknnnUle erityinen verokanta. Sita puoltaa Schanzin mielesta myos osuuskuntien toiminnaii yleishyodyUinen laatu.

SamaUa kaimaUa kuin Schanz on myos Biermer kirjoituksessa . »Mittelstandsbewegnng» tnnnetussa teoksessa »Handw6rterbuch der Staatswissenschafteni) (3. painos, V I nid. siv. 748 j a seur.). Hanen perusteensa ovat niin ikaan jokseenkin samat kuin Schanzin, johon han nimenomaan vetoaa. »Voiton»ja »saast6jen»asettaminen vastak- i a i n on B : n mielesta oikeastaan mielivaltaista eika lopulta merkitse

mnuta kuin sanoiUa leikkimista. Ratkaisevaa on se, etta osnus- kuntain nimenomainen tarkoitus on taloudellisten tulosten saavutta- minen. Mita jasenet ansaitsevat osuuskanpasta voittona, on nutta ansiota, on kauppavoittoa, varaUisuuden Hsaa, joka ei olisi y k s i t y i - seUe jaseneUe ilman osuuskuntaa syntynyt. VerotnskasittelyUe on yhdentekevaa, onko voitto ansaittu ulkoisUta v a i jasenUta. Lisaksi Biermer vetoaa siihen oikeudeUiseen nakokohtaan, etta osuuskunta on itsenainen oikeussubjekti. Tavaroita ei osteta jasenten, ne oste- taan taman nuden, lain tunnustaman oikenssubjektin nimiin, j a ne ostetaan jaUeenmyy taviksi.. Osunskunnan asioimiset jasenten kanssa sisaltavat kaikin pnoUn eri sopimuspuolien vaHsen kauppa- toimen tunnusmerkit. E t t a jaUeenmyynti tapahtun vain tietyUe henkilopiiriUe j a etta nama henkilot ovat erityisessa oikeussuhteessa osuuskuntaan, ei mnuta sita, etta tavarat on aikomus jaUeenmyyda voitoUa. Toista olisi, jos jokainen jasen olisi velvolUnen ostamaan tavaroista maaratyn osuuden. Mutta niin ei ole laita. Osuuskaupat tekevat siis kauppaa, ostavat j a m y y v a t tavaroita spekulatiivisessa aikomuksessa. Epailysta ei ole siita, etta ne tavaUisesti harjoittavat tata kauppatoimintaa ammattimaisesti. Ne eroavat siten tuntuvasti tUapaisista yhteenhittymista, n. s. konsortioista, jotka yhteisesti hankkivat suurempia tavaramaaria jakaakseen ne osaUisten kesken.

Tassa ne, jotka ostavat j a jakavat tavarat, ovat samat henkUot,.

ostetaan vain kerran eika osteta jaUeenmyytavaksi. T a m a n mukai- sesti osunskaupat B : n mielesta on epaUemattomasti katsottava elinkeino verovelvoUisiksi. TayaUinen ammatinharjoittamisen kasite

(15)

V E R O T U S T E O R I A J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 1 3

tarvitsee taman laajennuksen, jos mieK tnottoverojarjestelman olla sopnsoinnnssa n y k y j a a n voimassa. olevien. periaatteiden kanssa, joiden mukaan verovelvoUisuus j a veromaarariippnvat suuremmasta tai vakemmasta maksukyvysta. J a tama on ainoa oikea suoranaisen verotuksen perusta. Sentakden B . ei myoskaan voi y k t y a niikin, j o t k a taktovat antaa osuuskaupoiUe »verotusetnoikeuksia» niiden

sosiaUpoKittisen merkityksen perusteeUa.

Perusteellisin arvostelu, jonka alaiseksi Sckanzin kanta on verotus- teoretikkojen puolelta joutunnt, on se, jonka ruotsalainen Davidson on siUe omistanut kirjoitnksessaan oKonsumtionsforeningarnas be- skattning genom inkomstskatt» Ekonomisk Tidskriftissa v . 1905, siv.

417 j a seur. On kuitenkin knomattava, etta D . nimenomaan ilmoit- taa ( E k o n . Tidskr. v. 1912 siv. 197 j a seur.) taktovansa tutkia vain sita kysymysta, onko vero, joka on jarjestetty undenaikaisen tulo- veron periaatteiden mukaan, ulotettava osuuskuntiin, vastaav. niiden jaseniin, ei sita, onko osnusknntatidoa yleens,a verotettava v a i ei.

Sckanz samoin knin painvastaista kantaa edustava Wernicke oli- vat taktoneet kasitella kaikkia osuuskuntia verotussukteessa samaUa tavalla. Sita Davidson ei pida makdollisena. T a t a kan oli kuomaut- tanut.jo vakan aikaisemmin kirjoituksessa »Revision av inkomst- skatteno ( E k o n . Tidskr. v . 1905 siv. 154 ja.senr.) eraan ruotsalaisen komiteamietinnon kantaa vastaan. On esim. kaksi raaka-aineita jaseniUeen kankkLvaa (myyvaa). osuuskuntaa. Toinen m y y omin kustannuksinsa eika saa »voittoa)>, toinen saa sita, koska pitaa kor- keampia kintoja. E t u , jonka edeUinen tuottaa jaseniUeen, on keidan Oman elinkeinonsa tuotantoknstannnsten pienemmyydessa. Sen jodosta keidan eUnkeinonsa antaa snuremman voiton, s. o. netto- tulon. K i m keidan ttdee maksaa tnloveroa tulonsa snurnuden mu- kaan, tulee siis keidan veronsakin suuremmaksi. E t u , joka keiUa on oUnt osuuskunnasta, jontun siis jo taman kautta verotetuksi. Jos n y t , kuten Sckanz vaatii, itse taUaista osuuskuntaalrin verotettaisiin, tulisi sama tulo kakdesti verotetuksi samaUa veroUa. Samoin oUsi laita samanlaisten osuuskassain tapauksessa. Otetaanko itse taUai- sUta osuuskunnilta tuloveroa v a i ei, se on nain oUen tektava riippu- vaksi siita, keraavatko ne itseUeen voittoa v a i eivat. Ainoastaan jos kokonaan luovutaan itse osnuskuntain verottamisesta, voidaan

(16)

1 4 E. N E Y A N L I N N A

kaikkia naita osuuskuntia kohdella samalla tavaUa, nimittain verdt- tamaUa niiden kaikkien jasenia j a yksinomaan niita siita tulon lisasta, minka ovat osunskunnan avtdla saaneet.

Mita kulutusosuuskuntiin (osuuskauppoikin) tidee, on asia D a v i d - sonin mielesta mutkaUisempi. Vastoin Schanzia kan.on siina.osuus- toimintavaen kannaUa, etta osuuskaupan jaseniUe maksettu osto- k y v i t y s ei ole tuloa- niiUe, ei tuota lisaa jasenten tuloon muuta kuin mnodollisesti. SiUa kan on siinakin y k t a mielta osuustoiminnan edustajain kanssa, etta j,os osuuskauppa m y y jaseniUeen niin kalvaUa, etta sUle itseUeen ei synny voittoa, taikka jos se ensin ottaa voittoa j a sitten j a k a a sen ostokyvityksena, erotus on vain muodoUinen;

todeUisuudessa tama erotus ei vaikuta jasenten tulosukteisiin. Jos esim. raaka-aineen kankintaosuuskunta m y y niin alkaisiin kintoikin, ettei siUe itselleen synny voittoa, niin tama Hsaa jasenten tuloa (koska se vakentaa keidan tuotantokustannuksiansa). Nain ei k a y , jos kulutusosuuskimta menettelee samaUa tavaUa, j a tassa juuri on D:n mielesta erotus tuloverotuksen kannalta molempien naiden osuuskuntalajien valiUa. D . taktoo teoreettiseUa numeroesimerkilla osoittaa, etta jos, Sckanzin vaatimtdcsen mukaan, osuusktmnan jase- nelta otettaisiin tuloveroa siita edusta, mika kanelle on syntynyt, kun kan on teknyt ostoksensa osuuskanpasta, k a n tuUsi ankarammin verotetuksi kuin samankokoisen tulon saaja, joka ei ole osuuskaupan.

jasen. (Ainoastaan mikak veroasteikko on nouseva, modifioitun tama tulos. D : n mtdsaanjonkun verran). Toisella numeroesimerkilla D . taktoo nayttaa, etta Sckanzin analogia osuuskaupan j a omaa tuo- tantoa karjoittavan talonpoikaisperkeen valiUa. ei. ole oikea. Sen Sckanzin muistutuksen, etta ostokyvitysten jaossa, siUoinkin kun se tapaktun ostosten maaran.mnkaan, jasen voi saada enemman, kuin mika vastaa kanen ostostensa myotavaikutusta kokonaistulokseen, D . myontaa ainakin teoreettisesti oikentetuksi, mutta on sita mielta, etta tama on niita pienia virkeeUisyyksia, joita lainsaadanto ei voi ottaa lukuun.. , ,

SiUa seikaUa ei ole myoskaan mitaan merkitysta, jaetaanko osuns- I kaupan »voitto» jaseniUe ostokyvityksena, v a i jatetaanko se j a k a -

matta (ks. edeUa). Jalkimmainen tapaus on.siis tuloverotuksessa kasitettava samaUa tavaUa kuin edeUinen. N a i n oUen on D.:n tidos.

se, etta osuuskanpassa ansaittm )>voiton» pitaa olla tuloverosta vapaa

(17)

V E R O T U S T E O R I A . J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 1 5

niin h y v i n silloin kun se varataan kuin miUoin se. jaetaan.' Schanz oli t a t a vastaan tehnyt senkin — yksityislukeniiesten taholta sittem- min usein toistetun — muistutuksen, etta osuuskaupat vahentavat yhteiskunnassa synty v a a kauppavoittoa, joten niiden verovapan- desta senraa verotusesineiden vaheneminen j a toisten verotaakan kasvu. T a m a huomautus on D:n mielesta k y l l a »erittain huomat- tava». Mutta hah muistuttaa sita vastaan, etta samoin k a y monessa muussakin tapauksessa, n i m i t t a i n ' aina, miUoin entisia rahatuloja enemman t a i vahemman haviaa samaUa kuin toisten tulonsaajain menot vahenevat tai miUoin k a y painvastoin (jos esim, astmnon- vuokrain aleneminen [nousu] vahentaa flisaa] talonomistajain tuloa j a vahentaa [lisaa] vuokralaisten menoja).

Osuuskanppain )>voiton)>. tuloverovapauden saannosta tekee D . . kuitenkin seuraavat poikkeukset. Ensinnakin on veroa maksettava osuuspaaoman )>koroista». Voisi ajateUa,,etta koko voitto jaettaisiin n. s. korkona, nimittain suhteessa kimkin jasenen.paaomaosuuteen.

SUloin voisi nayttaa siita, kuin koko voittoa olisi verotettava. T a t a ei D . kuitenkaan myonna kaikissa tapanksissa ilman muuta oikeaksi.

S y y on se, etta niinkin meneteUen voiton voisi ajateUa jakaantuvan eri jasenten kesken samoin, kuin josse j a ettaisiin ostosten mukaan.

Mutta kun ei ole mahdoUista kontroUoida,tokko niin kavisi, ohsi, jos koko voitto jaettaisiin paaomaosnuksien perusteeUa, D:nkin mie- lesta koko voittoa verotettava. T a m a tapaus on kuitenkin harvinai- nen, eika asiaUa siis ole sunrta.merkitysta.

Niin ikaan on D:n mielesta verotettava sita osuuskaupan voittoa, joka syntyy ulkoisten ostoksista, koska se on tavallista .kauppa- voitt9a.. J a k u n ei liene mahdoUista erottaa sita erUleen, ei nayta olevan mu.nta mahdollisuutta ktun verottaa koko voitosta sellaista osuuskanppaa, joka sddnndllisesii m y y mtuUekin kuin jaseniUeen;

tilapaista ulkoiselle tehtya niyyntia ei ole otettava lukuun.

Jarjestetaanko osuuskauppatulon verotus, mikali taman tulon pitaa oUa veronalaista, itse osuuskuntain v a i niiden jasenten vero- tukseksi, se on kysymys, joUa ei oikeudenmukaisen verotuksen kan- nalta ole merkitysta munta knin mikali veroasteikko on progressiivi.t nen. PeriaatteeUisesti oikeimmaksi D . katsoo jasenten verottamisen, samoin kuin han pitaa teoreettisesti oikeimpana verottaa osakeyhtion voitosta yhtion osakkaita eika itse yhtiota, Osuuskauppojen tapatdi-

(18)

16' B . N E V A N L I N N A

sessa tukee verotuksen jarjestainista jasenten verotukseksi sekin seikka, etta niiden jasenet usein ovat niin vahatuloisia, etta ovat Iain mukaan tuloverosta vapaat. T a t a ei voida ottaa lukuun, jos vero on itse osuuskaupan maksettava. Mutta kaytannollisten v a i - keuksien vuoksi, jotka kohtaavat osuuskauppavoiton verottamista jasenten kadessa, lienee etusija kuitenkin annettava edelliseUe me- nettelyUe. Jos, kuten D . pitaa oikeana, (vain jasenille myyvan) osuuskaupan tulo yleensa on jatettava tuloverosta vapaaksi, ei talla kysymyksella kuitenkaan ole sunrta kaytannoUista merkitysta.

Kirjoituksessa »Konsumtionsforeningarnas beskattning» ( E k o n . Tidskr:ssa v . 1912 siv. 157 j a seur.) Davidson esittaa todistelunsa paaasiaUisesti seuraavassa muodossa: Undenaikaisen tuloveron peri- aatteihin kuuluu, etta jos kahden henkUon tulot ovat rakassa y k t a snuret, saantona. on, etta nama tidot verotuksen kannalta katsotaan y k t a suuriksi, joskin nama kenkUot kayttavat tulonsa niin, etta toi- nen saa snuremman reaUtulon kuin toinen. Mitaan yleista saantoa ei laeissa ole, jossa sanottaisiin, etta ero on tektava sen erisuuren ostokyvyn perusteeUa, mika samaUa rakamaaraUa on eri verovelvol- listen kadessa. Jos osuuskaupaUe alkaisten myyntikintain vuoksi ei synny voittoa, ei voi katsoa kaupan saaneen tuloa.' T a m a senraa siita undenaikaisen tuloveron periaatteesta, etta tulona pidetaan v a i n todeUinen tulo sen maaraisena, kuin se todelUsuudessa on oUnt, ei ajateltuja t a i makdoUisia tuloja. Se tapaus taas, etta osuuskauppa korkeampien myyntikintain jokdosta on saanut voittoa, on kasitel- t a v a verotuskannalta samoin kuin se, etta voittoa ei ole syntynyt.

Davidsonin puktaasti teoreettinen nnmeroesimerkki, jonka k a n katsoo todistavan, etta osuuskaupan jasen tulisi ankarammin vero- tetuksi kiun samaa nimeUista rakatuloa nauttiva ei-jasen, jos edel- listen tuloksi, josta tidoveroa on maksettava, katsottaisiin myos se etu, minka osuuskauppa kaneUe tuottaa, on saanut osakseen kirjaUi- suudessa seka kyvaksymista etta yastustusta. Ruotsalainen Heck- scher on kirjoituksessa )>Konsumtionf6reningarnas skattefriket»(Ekon.

Tidskr. 1911 siv. 490 j a seur.) koettannt osoittaa Davidsonin todiste- lun virkeeUiseksi, kun taas kaksi mnuta ruotsalaista oppinutta.

Brock j a Lindahl (edeUinen kirjoittdssessa )>TiU fragan om konsum^

tionsforeningarnas beskattning», E k o n . Tidskr. 1912 s. 66 j a seur., j a l - kimmainen kirjoituksessa »Beskattningen av aktiebolag ock ekono-

(19)

V E R O T U S T E O R I A J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 1 7

miskaforeningaro, E k o n . Tidskr. 1922 siv. 173 jaseur.),katsovat David- sonin todistelun oikeaksi. T a m a ei kuitenkaan ratkaise sita kantaa, joUenamatutkijatasettuvat osuuskuntain j a nimenomaan osuuskanp- pain verotusasiassa. Heckscher katsoo kylla olevan selvaa, etta osuus- kanppain voitto, riippumatta siita, missa muodossa se esiintyy, luo aiyan samanlaisen veronmaksukyvyn ()>verovoiman») kuin minka niunn yrityksen y h t a suuri voitto tahansa. N . s. oikendenmukaisuu- den kannalta niiden (niiden.j asenten) verovapaus siis ei ole perustel- tavissa. Tuo va!paus on hanesta etuoikeus •muihin verovelvoUisiin verraten.». Oikeudenmukaisen)) verotuksen periaate johtaisi nain.oUen H : n . mielesta osuuskanppain verottamiseen, jopa niiden kaksin- kertaiseen verottamiseen (koska osakeyhtiossa ansaittua tuloa vero- tetaan kahdesti,. nim. seka yhtion. etta sen osakkaiden kadessa).

Mutta talla ei H : n mielesta kysymys ole ratkaistn., H a n sanoo (m. .p.):

• KaytannoUinen verotuspolitiikka ei voi-antaa ratkaisevaa merki- tysta verotuksen n . s. oikeudenmukaisuuden nakokohdalle. »Voi tuskin kieltaa, etta verotuksen n. s. oikeudenmukaisuuden, s. o.

.yhtalaisyyden vaatimus suureksi osaksi lepaa seka. sekavdla etta epa- sosialisilla perusteilla. Jos vaittaa, etta kulutusosuuskuntain vero- vapaus on epaoikeudenmukainen, niin silla ei minun mielestani ole sanottu mitaan, joka tekisi tuon vapauden myontamisen sopimatto.- maksi., Se voi, toisin sanoen, olla kulntusosuuskunnille myonnetty etuoikeus j a kuitenkin olla erittain h y v i n perusteltu. Sen sijaan, etta asiaa katseltaisiin nakokohdalta oikeus (oikeudenmukaisuns) t a i vaaryys, kay, luuKsin, sekaselvyyden etta kaytannollisten tarpeiden edun kannalta valttamattomaksi ottaa huomioon verojen yhteis- kunnalliset vaikutukset, niiden sopivaisuus t a i sopimattomuus. Vero- laitos on tehokkaimpia keinoja — ellei suorastaan tehokkain — jolla valtio voi vaikuttaa talondelliseen kehitykseen, jase ajatus oh luon- noton, etta valtio jattaisi sellaisen aseen kayttamatta)). Osuus- kanppain tapauksessa H : n mielesta - nyt . tarkoituksenmukaisuns pnhuu paaasiaUisesti verovapauden puolesta (edeUytettyna,. han tosin Hsaa, ))etta kulntusosunskunnat todeUa kykenevat toteutta-

•maan ihanteensa))). K a k s i seikkaa kehoittaa verolainsaadannossa suosimaan kidutusosuuskuntia. Ensinnakin jarjestot, joissa kulutta- j a t ovat pmina yrittajinaan, ovat, valtiota lukuun ottamatta, ainoat yhtymat, joiden voi ajateUa ajan pitkaan pystyvan olemaan riitta-

Yhteiskuntataloudelliaen aikakauskirja — 2

(20)

1 8 E . N E V A N L I N N A

vana vastapainona monopolistisille tuottajajarjestoille. J a toiseksi on knlutnsosnuskuntain tektava siina kokti tarkea, etta ne totutta- vat pois knlntusluotosta j a joktavat pnoliautomaattisesti saastami- seen. Niiden verovapauden edellytyksena t a y t y y kuitenkin H : n mielesta olla se, etta ne myyvat vain jaseniUeen. SiUa jos ne tekevat kauppaa muidenkin kanssa, tulee niista samanlaisia talondeUisia y r i - tyksia knin muutkin ovat, j a ne tule vat sUloin asemaan, »jonka t a y t y y sanoa loukkaavan niiden kilpaUijain oikeutettuja etuja.»

Brockin kanta on olennaisesti toinen. Hanen mielestaan knlutns- osuusktmnassa ansaitut taloudeUiset ednt n . s. oikeudenmukaisuuden kannalta voidaan jattaa verovapaiksi. Tosin han ei pida sita perns- tetta patevana, etta osuuskaupan jasenet muka eivat saa ostamaUa osuuskuimastaan tuloa, vaan ainoastaan menonsaastoa. Tama ero ei voi oUa ratkaiseva ainakaan siUe, joka perustaa verovelvoUisuuden maksukykyyn, katsoen etta esim. eri suuren perheen t a i eri kaUiin asuinpaikan pitaa tuottaa eri suuri verovelvoUisuus. SiUa osuus- kaupan jasenyys voi yhta h y v i n knin esim. halpa asuinpaikka Hsata maksukykya. Mutta Davidsonin todistelu osoittaa B : n mielesta, etta teoreettisesti katsoen vahavaraisten osuuskanppain (niiden jasenten) verottaminen tuskin soveltuisi »oikeudenmukaiseen» vero- tnkseen, joskaan hanen esimerkeistaan ei senraa verovapautta v a r a k - kaampien kulutusosunskuimiUe. Lainsaadanto ei kuitenkaan voi tehda tallaisia erotuksia. • Sitapaitsi ainakin Rnotsissa useimmat osuuskaupat"tyydyttavat enimmakseen vain vahavaraisten tarpeita.

Niin oUen voi B : n mielesta katsoa, etta yksistaan jaseniUeen m y y v a i n kulutusosuuskuntain verovapaudeUa on »oikeudenmukaisuuden» k a n - nalta riittavat tosiasiaUiset perusteet. Mutta Brock on Heckscherin kanssa yhta mielta siita, etta oikeata verotusta ei voida jarjes- - taa n.'s. oikeudenmukaisuuden mukaan, vaan etta ratkaisevana tay- t y y oUa yhteiskunnaUinen tarkoituksenmukaisuns, joskin han katsoo, etta nama kaksi kasitetta, oikein ymmarrettyina, suurin piirtein lan- keavat yhteen. Talta kannalta han pitaa osuuskauppain vero- vapautta varsin epaUyttavana. Ensinnakin se sivustakatsojasta nayttaa etuoikeudelta, j a tama on sosialisen tarkoitukseninukaisnur den kannalta haitta. SiUa verotushistorian kokemukset osoittavat, • etta mita ihmiset pitavat verotusetuoikeuksina, kasitetaan . »vaa- ryydeksi)), j a etta se taman vuoksi synnyttaa haittoja. Toiseksi pel-'

(21)

V E R O T U S T E O R I A J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 1 9

kastaan jasenille m y y v a i n knlutnsosnuskuntain verovapaus kekoit- taa osuuskauppaKiketta talla tavoin rajoittamaan toimintansa, mutta se ei voi olla asialle eduksi. Sitapaitsi Brockin kasityksen mukaan kulutusosuuskuntain merkitys eKnkeinoelaman jarjestys- muodoUe arvioidaan aivan liian snureksi, niin k y v i n mita tulee niiden makdoUisunteen poistaa vakittaiskaupassa kelposti esiintyvia epa- koktia, kuin niiden k y k y y n antaa apua monopolistisia tuottaja- jarjestoja vastaan.

Lindahl — sama t u t k i j a , joka on julkaissut erityisen teoksen verotuksen oikendenmukaisundesta E . Sax'in kenkeen — on puoles- taan paaasiaUisesti samaUa kannaUa kuin Davidson. H a n k i n erottaa eriUeen kulutus- j a muut osuuskunnat. Mita jaUdmmaisiin tulee, , niin, jos tyonteko- t a i jaseniltaan raaka-ainetta jalostettavaksi ostava osuuskunta maksaa jaseniUeen niiden tekemasta tyosta t a i niiden myymasta tavarasta kaypia korkeammat kinnat, t a i k k a jos se ensin maksaa vain markkinakinnat mntta tilivuoden paatyttya j a - kaa niikin Ksia, niin lisaantyy knmmankin menettelyn kautta jasen- ten tulo j a niiden pitaa tietenkin maksaa tasta tulonlisasta veroa kuten tulosta yleensa. Samaa luonnetta j a verotuksessa samoin kasi- teltavat ovat ne kaypia alemmat liinnat, joista kankintaoshus- kuntain, luotto-osnuskuntain y. m, s. jasenet saavat tnotantovak,- neita omaan tuotantoonsa, vastaav. ne alennukset, joita tammoinen osnuskunta tikvuoden paatyttya jakaa jasenilleen. Nama ednt v a - kentavat jasenten tuotantokustannuksia j a Usaavat keidan voit- toaan. Tasta voitonUsasta tulee jasenten selvasti maksaa veroa niin- kidn muistakin tuloistaan.

Mita kulutusosuuskuntiin tulee, tarkastaa Lindakl Davidsonin edella mainittua teoreettista esimerkkia jatulee paaasiaUisesti samaan tulokseen kuin Brock eli etta, kun osuuskaupat yleensa m y y v a t valttamattomyystavaroita j a kun niiden enimmat asiakkaat ovat koykaa vaestoa, joka tulojensa kasvaessa todennakoisesti ensi s i - jassa (paremmin) tyydyttaisi nama tarpeensa, suurin piirtein k a t - soen verovapaus on teoreettisesti paikaUaan, jopa siita riippumatta, onko osuuskaupan voitto j a missa inaarin syntynyt ulkoisten os- toista. Sitapaitsi L : n mielesta kolme kaytannoUista (sosiaUsen tarkoituksenmukaisunden) syyta tassa puoltaa .verovapautta.

Ensinnakin on melkein makdotonta verottaa sita reaUtulon Ksaysta,,

(22)

. 2 0 B . N E V A N L I N N A

jonka osuuskaupan jasenet saavat osuuskanpasta, joka m y y kalpoi- hin hintoihin eika jaa kateisia ostotyvityksia. Sellainen vero olisi otettava itse kanpalta, tulisi mielivaltainen eika saisi yleisen oi- keudentunnon hyvaksymista. J a k u n verotus ei voi tulla k y s y m y k - seen tassa, ei sen pida tuUa kysymykseen siinakaan tapauksessa, etta jasenet jalkeenpain ,saavat, kateisia ostoliyvityksia. Verovapaus edeUisessa j a verovelvoUisuus jalkimmaisessa tapauksessa oUsi osit- taista verotusta, joka aina tnntun vaaryydelta j a tuottaisi tassa viela sen valungoUisen seurauksen, etta pakottaisi kulntusosunskunnat siirtymaan jalMmmaisesta edeUiseen, valiemman terveeseen jarjes- telmaan. Toiseksi on Knomattava, etta kidutusosuuskimtain jasenet enimmakseen kurduvat koyhiin luokkiin, joissa osuustoiminta on melkein ainoa menettely, miUa iliniiset voivat Uankkia tuloUeen Usat- t y a ostovoimaa. VarakkaammiUa on siiken, kuten jo Davidson oli kuomauttanut, suuremmat makdoUisuudet eduUisten liikesuhteiden kautta. K u n niista varakkaUle" s y n t y v i a etuja ei veroteta, ei vas- - taavia etuja ole verotettava sen vaesto-osan kadessa, joka niita eniten

tarvitsee. Kolmanneksi kidntusosuuskunnat eivat yleensa jaa osto- kyvityksiaan kateisessa rakassa, vaan ne kaytetaan merkittyjen

"Osuuksien maksuun j a jaavat siis osuuskunnille. K t m kaikkea saasta- jnista periaatteeUisesti on kokdeltava keUavaroen, riittaa L : n mie- .lesta jo tama yksin tekemaan kulutusosuuskimtain verovapauden

nykyisissa oloissa oikentetuksi. J o k a tapauksessa k a n on sita mielta,

•etta painavia vastasyita tuskin voidaan esittaa naita kolmea S5fyta vastaan, jotka kanesta pukuvat kulutusosuuskunta-tulon vero- wapauden puolesta. Se muistutus, etta osunskauppaUikkeen voit- taessa alaa verotuksen alaiset tulot vakenevat, ei Lindaklin mie- lesta voi oUa ratkaiseva. Ensinnakin nayttavat, kan sanoo, kulutus- osuuskuntain makdoUisuudet rajoittuvan tiettyikin kaupan aloikin, joUla tappionvaara on vakainen. Toiseksi osuuskauppaliike ei vakenna kaupassa syntyvaa tyo- eika korkotrdoa, vaan ainoastaan

»varsinaista yrittajavoittoa», joka tilaston mukaan ei nouse suuriin summiin.; J a kolmanneksi osuuskauppatulon verovapan.desta vero- velvoUista kokden joktuva lisatty verotus ei tieda ykteiskimnaUista vaaryytta, koska aikaisempaan vakaisempaan verotukseen liittyi voittojen saanti )>yleis6n kustannnkseUao; nykyista tasaisempi tulojen jako jbktaisi myos veroprosentin nousuun.

(23)

V E R O T T J S T E O R I A J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 2 1

K u t e n tunnettu, verotetaan yleisesti osakeyhtioissa ansaittua tuloa seka osakasten etta itse yktion kadessa. Taman. jokdosta voi kysya: onko v a i ei verotuksen suktauduttava samalla tavalla osnus- kunnissa ansaittuikin taloudeUisiin etuikin? . . .

Lindaklin kanta on se, ettei sita osakeyktioiden verotusta, joka tulee osakkaiden verovelvoUisuuden Hsaksi, voida patevasti perus- teUa maksukyvyn mukaisen verotuksen kannalta. Se on kanesta katsottava eraanlaiseksi yUmaaraiseksi verotukseksi, jonka oikeutus on perustettava erityisiin syikin. J a sama on kanen mielestaan verotuksen laita, joka otettaisiin itse osuuskunnilta sen Hsaksi, mita katsotaan, etta nuden jasenten tulee maksaa.

S y y t , joikin tama ansioykteisojen yHmaarainen verotus on perus- tettava, voivat LindakHn mielesta oUa vain kakta laatua. Joko on vero katsottava korvaukseksi tietyista eduista, joita nama yritykset saavat ykteiskunnalta, taikka on niita voittoja, joita. tama lisa- verotus koktaa, pidettava ykteiskunnan kannalta jossakin maarin epaoikeutettuina, niin etta ne on osaksi otettava saajUta pois, »konfis- koitava)).

L . on selviUa siita, etta naista nakokokdista on k y v i n vaikeata paasta yleispatevnn joktopaatoksun suna kysymyksessa,, miUaisen taman verotuksen pitaa oUa. Hanen ekdotnksensa on seuraavat

Ensiksikin itse osakeyktioiden j a. osuuskuntain maksettava. vero on erotettava personaUisesta tuloverosta. Nun kauan knin se on jarjestetty laiUa, joka tarkoittaa personalHsen maksukyvyn t a - saista rasittamista, t a y t y y sen, k u n se on ilmeisesti vastoin maksu- k y k y y n perustuvan verotuksen periaatetta, yleisesta mielipiteesta i tuntua vaaryydelta. Jos tama vero on itsenainen, n a k y y sen erikois- luonne selvemmin, j a se on kelpompi j arjestaa j arkiperaisesti. Toiseksi olisi valtioUe meneva yktio- j a .osuusknntavero jaettava kaktia, ykteen etu- j a toiseen sosiaHpoliittiseen veroon. MikaH erityinen osakeyktio- t a i osuuskuntayero koktaa normaaHsta voittoa antavia yrityksia, voidaan sita puolustaa ainoastaan valtioUe fliaksettuna korvauksena valtion toiminnan suomista eduista; on makdotonta perusteUa sita vaittamaUa kysymyksessa olevia tietoja epaoikeute- tuiksi. Jalkimmainen nakokokta Henee sita vastoin ainoa makdoUi^

nen, mita ttdee suuriprosenttista voittoa tuottavien yktioiden verot- tamiseen. Pukeenalaisen veron sosiaHp.oHittisesta ...osasta, jonka

(24)

2 2 E . N E V A N L I N N A

tarkoitus olisi ykteiskuiman kannalta epaoikeutettujen voittojen osittainen konfiskoiminen, taytyisi osuuskuntain' olla vapaat, koska niiden voittoja ei ole mitenkaan mahdollista lukea,talian luok- kaan. Mutta »etuveroa» voitaisiin niiltakin ottaa. Sen pitaisi, kuten osakeyhtioiden kin osalta, olla objektiveron luontoinen. K u n veron pitaisi olla nautittujen etujen arvon mukainen, oKsi bruttotuotto ebka paras verotusperuste. Hatatdassa voitaisiin kuitenkin hy- vaksya myos vero, joka oHsi subteellinen oman paaoman tnottoon.

K u n osuuskunnat eivat vaadi paaomaltaan muuta kuin normaalisen koron j a k u n niiden nettoylijaamaa sen vuoksi ei voi katsoa yksin- omaan paaoman tuottamaksi voitoksi, nayttaa L:sta soveKaalta, etta puheenalainen vero niiden osalta olisi maaratty tietyksi prosen- tiksi, esim. 6 % : k s i , osunskunnan osuuspaaoman j a sen koottujen r a - bastojen arvioidusta tuotosta. Verokannan pitaisi osuuskunniUe olla sama kuin osakeybtioiUe, j a se olisi pidettava subteellLsen albaisena, enintaan 5 % : n a , jotta ei estettaisi naiden yritysmuotojen levia- mista.

H y v i n laajasti on R. Schilling ksisiteRyt osnuskuntain verotus- kysymysta jalkimmaisessa kabdesta sunrikokoisesta kirjoituksestaan )>Die Bewertung des Selbstverbraucbs vom Standpunkt der direkten Besteuerung)) Sckanzin Finanz-Aicbivissavv. 1920 j a 1921. Lybyesti esitettyna banen kantansa on seuraava: Osuuskunta on taloudeUinen henkUoybtyma, jobon yksityinen, paitsi osakkaana, kuuluu myos itsenaisena tuottajana t a i kuluttajana, j a osuustoiminta on vaibto- taloudeUisesti jarjestettya itsekulutusta, vastaav. itsetuotantoa, s. o.

tuotantoa, jonka tulokset tuottaja itse knluttaa: ))Eigenprodnktion)),

»Selbstverbraucb)). E d n t , jotka labtevat osuustoiminnaUisesta itse- knlutuksesta, ovat aivan samoin knin ne, jotka yksityistaloudeUinen (yksityisen benldlon t a i perbeen) itsetuotanto synnyttaa, voittoja.

Sen mukaisesti on osuuskuntia j a niiden jasenia eduista, joita ne ovat saaneet osuuskunnista, verotettava samojen perusteiden mukaan kuin yleensa yksityistalouksia, Uman etuoikeuksia j a ilman Hsa- rasituksia. Osuuskunnat ovat itsenaisia verosubjekteja, joiden semmoisenaan tulee maksaa veroa sen Usaksi, minka niiden jasenet ovat velvoUiset maksamaan osuuskunnista saamistaan eduista.

Mutta osnuskuntain olemuksesta jobtuu, etta niibin soveUettavan

(25)

V E R O T U S T E O R I A . J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 2 3

verokannan t a y t y y olla alhaisempi kuin paaomayhtymien (esim.

nsakeyhtioiden). Niinkuin kaikessa tallaisessa • kaksinkertaisessa verotuksessa on osunskunnan tnlosta jatettava verovapaaksi kaypaa korkoa vastaava maara. Syista, jotka ovat-yhteydessa sen kanssa, etta osuuskauppain maksama ostohyvitys todennakoisesti on osittain vain naennaista ^, olisi niiden tulosta jatettava verovapaaksi maara, j o k a vastaa 2 —5 % myynnista. OsuusmaksuiUe snoritettu

»korko» oUsi (etupaassa verotustekniUisista syista) jatettava jasen- ten kadessa verovapaaksi, mikaU maksut ovat vahaiset.

*. *

*

K u t e n edeUa olevasta esityksesta nakyy, menevat verotuspoUitti- sessa ajattelussa mielipiteet siita, kuinka verotusvaUan tulee suh- tautua osuustoimintaan, h y v i n hajaUe. E r i tutkijat eroavat toisis- taan suuresti seka lopullisessa kannassaan etta sen perustelussa, j a samoista perusteista voi toinen tuUa aivan toiseen tulokseen kuin toi- nen. Mielipiteiden hajalHsuiitta Hsaa edeUeen se seikka, etta k a i k k i tutkijat, jotka ovat asiaa kasiteUeet, eivat ole ilmaisseet kantaansa kaikista siihen kuuluvista kysymyksista, j a useat ovat muutenkin puutteeUisesti esittaneet ajatuksensa'.

E i siis voi sanoa, etta verotuspoliittisessa teoriassa oHsi olemassa tietty kanta" osuustoiminnan verottamiskysymyksessa. E i ole edes helppoa mnodostaa itseUeen yleiskasitysta asiassa tutkijain puolelta esitetyista mieHpiteista. K u n seuraavassa koetetaan tehda niista yhteenveto, t a y t y y tuloksen niin oUen muodostua varsin puntteeUi-

seksi.

Mita tulee vanhempiin tutkijoihin, on tuskin syyta ottaa niita tassa varsinaisesti lukuuji. Ne ovat niin yHmalkaisesti, niin vahan yksityiskohtiin mennen kasiteUeet osuustoiminnan verotusta,-mita he asiasta ovat lausuneet, on niin yleista t a i muuten puutteellista, ettei siUa enaa voi oUa sanottavaa merkitysta. Kannattaa ehka kuitenkin panna merkille, etta heidankin lausuntonsa osoittavat samaa snurta miehpiteiden erUaisuutta, joka myohemminkin tasta

1 • Osuuskaupat myyvat yleensa yksityiskaupassa kaypiin. hintoiliin.

Mutta vahittaiskaupan kayvissa hinnoissa on usein Hsa, jonka yksityis- kauppias maksaa asiakkailleen takaisin.

(26)

2 4 E . N E V A N L I N N A

asiasta vaJlitsee verotusteoretikkojen kesken. Raun kannasta on vaikea sanoa mitaan varmaa, k u n k a n ei ollenkaan puku erityisesti osuuskunnista.- Steinin kannassa on kuomattavinta se mielipide, etta osuuskunta olemukseltaan taktoo ainoastaan edistaa jasentensa yksilollista ansaitsemista eika ansaita itselleen. Taman mukaisesti kan asettaa periaatteelliseksi vaatimukseksi, .etta osuustoiminnan tuottamia etnja on verotettava jasenten, nintta ei itse osunskunnan kadessa, j a tasta menettelysta on poikettava ainoastaan, jos j a mikali osuuskunta keraa itselleenkin paaomaa. Vocken mielesta ei siUa ole merkitysta, ansaitseeko osnuskunta itselleen v a i jasenilleen; ratkaise- vaa on se, karjoittaako osuuskunta yleensa ansiotoimintaa. Mikak nain on laita, on sita semmoisenaankin verotettava. T a m a vaatimus nayttaa Vockella kuitenkin periistuvan vakemman periaatteeUisiin kuin kaytannoUisiin syikin (niikin vaikeuksiin, joita ansio-osuus- kunnan tuottaman koko kyodyn verottaminen jasenten kadessa koktaisi). Mikali taas osuuskunta ei karjoita ansiotoimintaa — j a sita laatua ovat Vocken mielesta n. s. kulutusosuuskunnat — pitaa sen tuottamien etujen olla verovapaat.. Tidon perusteeUa maksetta- vasta verosta pitaa kanen mielestaan kaikkien ykteisojen, niin myos osuuskuntien, oUa vapaat, koska tuloa V : n mukaan voi oUa ainoas- taan fyysUksiUa kenkdoiUa. Wagner' on, kuten yleensa vankempi katsantokanta, periaatteeUisesti Vocken kannaUa, mita tulee yktei- sojen tidoverovelvoUisnuteen. H a n tekee kuitenkin kaytannoUe sen myonnytyksen, etta sallii niidenkin verottamista tuloveroUa, jos osakkaat (jasenet) jatetaan ykteisossa ansaitusta ttdosta vero- vapaiksi. VerotekniUisista j a sosiaUpoliittisista syista kan useissa tapanksissa pitaa itse ykteison, myos osunskunnan, verottamista parempana, j a tuottoverovelvoUisiksi k a n periaatteelHsesti katsoo myos osuuskunnat, vaikka ei takdokaan lausua poikkeuksetonta mieUpidetta kaikista kaytannossa esiintyvista tapauksista.^

Schdffle katsoo, lukuun ottamatta (nyttemmin merkitysta vaiUa olevia tyonteko-osuuskuntia), kuten Steinkin, etta osuuskunnat, jotka eivat palvele ulkoisia, eivat karjoita varsinaista ansiotoimintaa.

T a m a seikka ei kuitenkaan kanen mielestaan jokda verovapauteen.

SiUa ratkaisevaa verovelvollisuudeUe on Sckafflen mielesta maksu- k y k y , j a osuustoiminta luopi kieltamatta sita, esiintykoon tama k y k y sitten tulona t a i munna taloudeUisena etuna. Tassa kokti Sckafflen

(27)

V E R O T U S T E O R I A . J A O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 2 5

kanta on sama, jota myohemmin seka"Schanz etta monet miiut (Heckscher, Brock) ovat ednstaneet. Toiselta pnolen Schaffle k a t - soo, etta verovapaudesta t a i verovelvollisundesta paatettaessa on otettava huomioon myos yhteiskunnaUinen tarkoituksenmukaisuns.' Ainoastaan mikaU tama pnhuu osuustoiminnan verovapauden hy- vaksi, tahtoo Sch. sita myoimettavaksi. Naissakin mielipiteissaan han on samaUa kannalla kuin mnutamat myohemmat (Hecks- ' her. Brock).

Siirrymme nudempiin tutkijoihin. Niista ovat toiset siUa kan- naUa, etta osuustoimtnnaUa saavutettujen taloudeUisten etujen pitaa oUa yhtalaisesti veronalaisia kuin niiden, jotka saadaan muuUa tavaUa. Taman vaatimuksen perusteena on ensi sijassa se mielipide, etta osuustoiminta kaikissa muodoissaan on ansiotoimintaa, joka, niinkuin ansiotoiminta yleensa, luo tuloa. Nain. on taman kannan edustajain mielesta myos n . s. kulutusosuustoiminnan laita. Kasitys, etta sen tuottama taloudeUinen etu on vain menojen vahentymista eika tulon Usaysta, on heista joko vaara taikka kysymyksen ydinta koskematon; ratkaisevaa verovelvoUisuudeUe onmaksukyky, j a sita luopi myos kulutusosuustoiminta (sama kanta, jota jo Schaffle oli osuuskuntain verotuskysymyksessa edustanut).

Taman kannan paaedustaja verotusteoretikkojen joukossa on Schanz, johon Biermer jokseenkin taydeUisesti liittyy, j a myos Schil- ling tulee omista nakokohdistaan tahSn tulokseen. Heckscher. on kyUa myoskin sita mielta, etta osuustoiminta synnyttaa veron- maksukykya. H a n kasittelee kuitenkin vain kidutusosuuskuntain verottamiskysymysta j a asettun siina yhteiskunnaUisen tarkoituksen- mukaisunden kannalta vastoin viimeksi mainittuja tutkijoita vero- vapauden kannaUe, mikali nama osuuskunnat palvelevat ainoastaan jaseniaan.

Vaatimansa verotuksen tahtovat toiset taman kannan edustajat jarjestaa niin-, etta itse osuuskunta tehdaan verovelvoUiseksi koko sen tuottamasta hyodysta j a jasenet jatetaan verovapaiksi osnus- kuimalta saamistaan edtusta (Schanz). T a m a kant^ lahtee siita mieli- piteesta, etta yhteisossakin ansaittua tuloa yleensa on verotettava joko yhteison taikka sen jasenten, mutta ei molempien kadessa.

Tasta kannasta, joka aikaisemmin oh verolainsaadannossakin ylei- nen, on viimemainitussa. myohemmin laajassa mitassa Inovuttu,

(28)

2 6 E . N E V A N L I N N A

ensi sijassa mita tulee osakeyhtioissa tosaitun tulon verottamiseen, j a verotusteoriassakin on yhteisotulon kaksinkertainen verottaminen saanut kannatusta. Sen mukaisesti Schilling pitaa oikeana, etta myoskin osuustoiminnaUisesti saavutettuja taloudellisia etuja verote- taan seka osunskunnan' jasenten etta itse osunskunnan kadessa.

Hanen mielestaan trdee kuitenkin itse osuuskuntia kohtaavan vero- tuksen, naiden yritysten erikoisluonteen vuoksi, olla lievempi kuin sen, jonka alaisia osakeyhtiot ovat, j a osuuskunnan jasenten kadessa pitaa, 'etupaassa veroteknillisista syista, osuusmakstdlle snoritettu- j e n pienten n. s. korkohyvitysten oUa verovapaat.

Toiset tutkijat, ensi sijassa Davidson, ovat sita mielta, etta verotuskysymyksessa on erotettava toiselta pnolen kulutusosuus- kunnat j a toiselta muut osuustoiminnaUiset yritykset. Mita jalkim- maisiin tulee, on niita taas kasiteltava verotuksessa eri tavoin sen mukaan, keraavatko ne v a i eivat itse osuuskunnan omaisuudeksi j a a v i a varoja. Jalkimmaisessa tapauksessa tulee osuustoiminnalla saavutettuja etuja verottaa ainoastaan osuuskunnan -jasenten kadessa, j a se tapahtun ilman muuta, kun jasenia verotetaan heidan todellisesta tulostaan. Ainoastaan kun tallainen (»tuotanto-osnus- kunta)>) keraa itselleen varoja, on myos itse osuuskuntaa verotettava,

•jolloin naita varoja on pidettava veronalaisena tulona. T a m a oh j6 Steinin kanta, joka kuitenkin erosi Davidsonin mielipiteesta siina, etta St. ulotti sen kaikenlaisiin, siis myos n. s. kidutusosuuskuntiin.

Mita naihin tulee, on Davidson sita mielta, ettei kidutusosuuskuntain tuottamista eduista sovi ottaa (tulo)veroa, ei itse osuuskunnalta eika myoskaan sen jasenilta, yhdentekevaa, keraaio osuuskimta itselleen varoja v a i ei. Talla kannalla ovat myos Conrad ja. Cassel. Pigou on, niin ikaan sita mielta, etta kulutusosuusknnnan jasenille maksetut ostohyvitykset eivat ole veronalaisia, ei osuuskunnan eika sen jasen- ten kadessa, mntta katsoo, etta siita, minka kulutnsosuuskunta pa- nee rahastoihinsa, itse osuuskunnan tulee maksaa veroa, mikali ansioyhteisoilta yleensa otetaan tulo- t a i erityista yhteisoveroa.

Davidsonin mielefeta taas kulutusosuusknnnan pitaa maksaa veroa ainoastaan siita »tulostaan», joka voidaan katsoa osuuspaaoman koroksi seka siita, m i k a on syntynyt ulkoisille tapahtuneesta m y y n - nista (kaytaimollisista syistakoko »voitosta)>,jos koko »voitto»jaetaan osuusmaksujen perusteella taikka jos "osuuskunta saannollisesti m y y

(29)

V E K O T D S T E O R I A J A . O S U U S T O I M I N N A N V E R O T U S 2 7

myos ulkoisille). Mikali kulutusosuuskunnissa saavutettujen etu- jen tulee oUa veronalaisia, oHsi periaatteeUisesti oikeinta ottaa vero osuuskunnan jasenilta; kaytannoUisista syista on kuitenkin parempi teUda vero itse osuuskunnan niaksettavaksi.

Davidson perustaa kantansa siihen, etta jos niita yleisia peri- aatteita, joiden mukaan yleinen tulovero yleensa on jarjestetty, so- veUetaan osuustoiminnan luomien etujen verotukseen, tulos muo- dostun taUaiseksi. Koko sita kysymysta, onko naita etuja yleensa verotettava v a i ei, Davidson sita vastoin ei ole tahtonut kasitella.

Lahella sita mielipidetta, jota Davidson edustaa tuloveron kan- nalta, on Lindahl siina suhteellisen taydellisessa ohjelmassa, jonka han on esittanyt osuustoiminnan verottamiseUe. Ensinnakin han on Davidsonin kannalla siina, etta niiden etujen, jotka n. s. tuotanto- osuuskunta tuottaa jasenilleen, pitaa oUa veronalaisia jasenten k a - dessa j a etta ne tulevat verotuksessa oikein kasitellyiksi, kun jase-, niita otetaan tuloveroa tavalUsten periaatteiden mukaan. Siinakin han on Davidsonin kanssa y h t a mielta, etta kidutusosuustoimin- nasta syntyvia etuja ei sovi tehda tuloveron alaisiksi, ei jasenten- eika itse osunskunnan kadessa, yhdentekevaa, jaako osa kulutus- osuuskunnan »voitosta»itse osuuskunnaUe, v a i jaetaanko se kokonaan jasenten kesken. Onpa L : n mielesta tama kanta oikea siitakin riip- pumatta, onko kulutus osuuskunnan »voitto» jossakin maarin synty- n y t ulkoisten palvelemisesta. Lindahlin perusteet ovat osaksi samat kuin Davidsonin, mntta ne ovat osaksi myos sosialisen tarkoituksen- mukaisunden nakokohtia. Davidsonista Lindahl sitavastoin eroaa siina, etta hanen mielestaan itse osuuskuntaa ei niissakaan tapank- sissa sovi tehda tuloverovelvoUiseksi, joissa se edeUisen mielesta on paikaUaan j a tarpeen. Lindahl kuuluu k y l l a niihin tutkijoihin, joiden mielesta yhteisoa ei voida oikein verottaa tuloveron, peri-

aatteiden mukaan. Sitavastoin han kuten useat muut verotus- tntkijat katsoo mahdo'Uiseksi tehda erilaiset ansioyhteisot semmoisi- naan erityisen, objektiivisten perusteiden mukaan jarjestetyn veron

alaisiksi, j a tata veroa pitaisi hanen mielestaan osuuskuntainkin osit- tain maksaa.

(30)

M E T S I E N M E R K I T Y S M A A T I L O I L L K ^

K i r j . Eino Saari.

K y s y m y s metsien merkityksesta maatiloille on siksi monisarmai- nen, etta sen kaikkien eri pnolien selvittely lykyen kirjoitelman pnitteissa kay vaikeaksi. Sitapaitsi tania seikka ei ole viela niin tarkoin tutkittukaan, etta sen kaikkia puolia edes tunnettaisiin.

Siksi rajoitutaan jaljempana vain mnutamiin nakokoktiin, j a koete- taan valaista niita saatavissa olevilla tiedoilla.

EsiUa olevassa kysymyksessa k i i n t y y paahuoniio ymmarretta- vasti maatilojen omiin metsiin. Niita tullaan seuraavassa ensi sijassa kasittelemaan. K u n kuitenkin muukin metsatalous kuin maatilan oma tuntnvasti vaikuttaa maatilan talouteen, kasitellaan lopussa tatakin puolta asiasta lyhyesti.

E i ole ollenkaan vahaksi arvioitava se merkitys, mika maatilojen metsilla on maatilojen kotitarvepuiin ahtajina. Tunnetnista syista nama puumaarat nousevat Suomessa h y v i n suuriin maariin. Niiden ostaminen tietaisi maatiloille ankaraa rasitusta. Kotitarvemetsan tarpeellisuus ilmenee esimerkiksi asutuslainsaadannossanime eri-' koisen.selvasti. Uusia tiloja muodostettaessa j a vuokra-alueita itse- naistytettaessa on yleisena periaatteena, ettatilojen tulee saada riit- t a v a kotitarvemetsa. Sen saaminen on siis katsottu uusille tiloille miltei yhta valttamattomaksi kuin peltomaan saaminen.

Tassa yhteydessa sivnutetaan kuitenkin tama puoli maatilojen metsien merkitysta vain nadla muutamilla yHmalkaisilla huomau- tuksiUa. Sen sijaan tarkastellaan vahan paremmin maatilojen met- sien antamien myyntitulojen merkitysta.

Suomen yksityismetsien vuotuinen kasvu on maamine metsa^

^ Seuraava esitys perustuu maatalousviikoUa jorJukuun 15. paivana 1927 pidettyyn esitelmaan.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tarpeellisten nmutosten laatu ja laajuus. , Olen edeka kayneessa esityksessani maininnut muntamia valtionrautateittemme asemaa valtion, taloudessa kuvaavia paaseikkoja ja

kauppakasveja (sokerijuurikkaita) suhteellisesti enemman. * Siten erikokoisten tilojen hinnat ovat riippuvaisia erilaisten tuotteiden hinnoista, ja siita syysta on

lyovatkin ykteen, silla tuotannon jatkuvaisuus takaa kansan k-jrvinvoinnin. Nain on saavutettu teoreettinen pemsta varsinaiseUe sosiakseUe tuotanto- opille, mihin tiede jo kauan

Kaila, Suo- mensukuiset kansat Neuvostovenajalla.' •—• Kirjallisuutta: Gustav Cassel, Theoretiscke Sozialokonomie ( E.. Gustav Cassel, Theoredsche Sozialokonomie. Vierte,

Viljan j a sen tuotteiden (edella mainittujenlajien) tuonti, milj. Toiselta puolen eivat myoskaan konjxmktuurivaihtelut n a y meidankaan maassamme riippuneen sadosta

Toinenkin vaikeus kohtaa dumpingin vaikutusten empiii.istä selvittämistä. Siinä on kysymys ensi sijassa siitä, mitä dumping vaikuttaa hintoihin. Mutta kun hinnat

yhteensä milj. Tilapäisillä seikoillakaan, jotka tietenkin voivat vaikuttaa vain yhden vuoden ta]ousai`vioiden pei.usteella tehtyihin laskelmiin, ei tässä kohden ole mitään

Usein mainittujen '1738-39:n valtiopäivien aikaansaannoksista on vielä mainittava kaksi seikkaa. Toinen on se, että äsken maini- tusta maanapuvaliokunnasta teht,iin