LUPAPÄÄTÖS Nro 46/09/1
Dnro PSY-2007-Y-101 Annettu julkipanon jälkeen 2.7.2009
ASIA Kevitsan kaivoksen ympäristö- ja vesitalouslupa sekä töiden- ja toiminnan aloittamisluvat, Sodankylä
LUVAN HAKIJA Kevitsa Mining AB / Kevitsa Mining Oy
World Trade Center Helsinki Aleksanterinkatu 17
00100 Helsinki
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS ... 5
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI ... 5
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 5
Ympäristöluvan hakemisen peruste ... 5
Vesitaloushakemuksen peruste ... 5
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA ... 6
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET, OIKEUDET, YVA JA KAAVOITUSTILANNE ... 6
Luvat, sopimukset ja oikeudet ... 6
YVA ... 7
Kaavoitustilanne ... 7
LAITOKSEN TOIMINTA ... 7
Yleiskuvaus toiminnasta ... 7
Kaivoksen rakentaminen ... 8
Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti ... 9
Avolouhinta ... 10
Murskaus ja jauhatus ... 10
Rikastus ... 11
Kaivannaisjätteiden käsittely ... 12
Rikastushiekat ... 12
Sivukiven käsittely ... 13
Pintamalmi ja rapautunut kallio ... 14
Marginaalimalmi ... 15
Pintamaa, maapeitteet ja turve ... 15
Muut toiminnot ... 16
Energian käyttö ja tuotanto ... 16
Raakaveden otto ... 17
Talousjäteveden puhdistus ... 17
Käyttöaineet ... 17
Poltto- ja voiteluaineet ... 17
Kemikaalit ja räjähdysaineet ... 18
Liikennejärjestelyt ... 19
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus ... 19
BAT-vertailuasiakirjat ... 20
Energian käytön tehokkuus ... 20
Ympäristöjohtamisjärjestelmä ... 20
VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS ... 21
Yleiskuvaus hankkeesta... 21
Suunnitellut työt ... 21
YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN ... 21
Päästöt pintavesiin ... 21
Jätevesien määrä ja käsittely ... 21
Käsitellyn jäteveden laatu ... 23
Päästöt maaperään ja pohjaveteen ... 23
Päästöt ilmaan ... 24
Melu ja tärinä ... 24
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 25
TOIMINNAN LOPETTAMINEN ... 25
Louhos ... 26
Rikastushiekka-altaat ... 26
Sivukivialue ... 26
Muut varastoalueet ... 26
Vesienhallinta ... 27
Tiet ja muu infrastruktuuri ... 27
TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ ... 28
Alueen luonto ... 28
Kasvillisuus ... 28
Linnusto ... 28
Muu eläimistö... 29
Suojelualueet ... 30
Asutus ja muu rakennettu ympäristö ... 30
Muut elinkeinot, palvelut ja toiminnot ... 31
Vesistön tila ja käyttö ... 31
Vedenlaatu ... 32
Pohjaeläimistö ... 33
Kalasto ja kalastus ... 34
Maaperä ... 34
Pohjavedet ... 34
Luonnontilaiset lähteet ja uomat ... 35
Ilman laatu ... 35
HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN ... 35
YVA-lain mukaisesti arvioidut vaikutukset ... 35
Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin ... 36
Vaikutus Natura-alueisiin ... 37
Vaikutus pintaveden laatuun, vedenkorkeuksiin ja virtaamiin ... 39
Veden oton vaikutus ... 39
Jätevesikuormituksen vaikutukset ... 39
Vaikutus maaperään ja pohjaveteen ... 40
Vaikutus ilmaan ... 41
Melun ja tärinän vaikutukset ... 41
Vaikutus kalastoon ja kalastukseen ... 41
Vaikutus voimatalouteen ... 42
Vaikutus porotalouteen ... 42
HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 43
Käyttötarkkailu ... 43
Päästötarkkailu (vesi, ilma, melu, jätteet) ... 43
Vaikutusten tarkkailu ... 44
Raportointi ja laadunvarmistus ... 45
POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN ... 46
Riskinarviointi ... 46
ESITETYT MUUT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET VESISTÖN PILAANTUMISESTA ... 47
Kalatalousmaksu... 47
Porotaloudelle aiheutuvat haitat ... 47
VAKUUS JÄTEHUOLLON VARMISTAMISEKSI ... 47
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 48
Lupahakemuksen täydennykset ... 48
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 48
Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet ... 48
Erilliset lausunnot hankkeen Natura-arvioinnista ... 59
Geologian tutkimuskeskuksen lausunto: Kevitsan kaivoshankkeen ja rikastushiekan varastointisuunnitelman soveltuvuus niiden ympäristökelpoisuuden kannalta ... 61
Pyydetyt lausunnot hankkeen tarkentuneista yksityiskohdista ... 62
Geologian tutkimuslaitoksen lausunto: Nikkelin mineralogia ja sen vaikutus kiven rapautuskäyttäytymiseen sekä yleisempien kivilajien ja Keski-Lapin kallioperän nikkelipitoisuudet .... 64
Hakijan kuuleminen ja selitys ... 65
Hakijan toinen kuuleminen ja selitys... 72
Tarkastus ja neuvottelut ... 77
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 77
KÄSITTELYRATKAISU ... 77
YMPÄRISTÖLUPARATKAISU ... 77
VESITALOUSLUPARATKAISU ... 78
ALUEEN KÄYTTÖÄ KOSKEVA RATKAISU ... 78
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 78
Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ... 78
Päästöt vesiin ... 79
Päästöt ilmaan ... 80
Melu ja tärinä ... 81
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen ... 81
Varastointi ... 85
Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet ... 87
Energiatehokkuus ... 88
Vesitalousluvan lupamääräykset ... 88
Alueiden sulkeminen ja toiminnan lopettaminen ... 89
Tarkkailu- ja raportointimääräykset ... 91
Kalatalousmaksu ja vahinkoa estävät toimenpidevelvoitteet ... 91
Korvattavat vahingot, lunastuskorvaukset ja käyttöoikeuskorvaukset ... 91
Kaivannaisjätteen jätealuetta koskeva ja jätehuollon varmistamiseksi asetettava vakuus ... 92
Ohjaus ennakoimattomien vahinkojen varalle ... 93
RATKAISUN PERUSTELUT ... 93
Käsittelyratkaisun perustelut ... 93
Ympäristölupa ... 93
Ympäristölupaharkinnan perusteet ... 93
Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ... 94
Vesitalouslupa ... 95
Alueen käyttöä koskevan oikeuden myöntäminen ... 96
Lupamääräysten perustelut ... 96
Pilaantumisen ehkäisemiseksi annettujen lupamääräysten perustelut ... 96
Vesitalousluvan lupamääräysten perustelut ... 103
Toiminnan lopettaminen ... 103
Tarkkailu- ja raportointimääräysten perustelut... 103
Kalatalousmaksun ja vahinkoa estävien toimenpidevelvoitteiden perustelut ... 104
Korvausmääräysten perustelut ... 105
Vakuuden arvioinnin perustelut ... 105
LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA... 106
LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN ... 107
Päätöksen voimassaolo ... 107
Lupamääräysten tarkistaminen ... 107
Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen ... 107
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 108
Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus ... 108
Ympäristöluvan mukaisen toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta ... 108
Vesitaloushankkeen töidenaloittamislupa ... 108
Vakuus toiminnan aloittamisluvan ja vesitaloushankkeen töidenaloittamisluvan osalta ... 108
Toiminnan aloittamisluvan perustelut ... 108
Vesitaloushankkeen töidenaloittamisluvan perustelut ... 111
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 111
KÄSITTELYMAKSU JA SEN PERUSTELUT ... 112
Ratkaisu ... 112
Perustelut ... 112
Oikeusohjeet ... 113
MUUTOKSENHAKU ... 114
HAKEMUS
Kevitsa Mining Oy on 26.6.2007 toimittanut ympäristölupavirastoon Kevitsan kaivosta koskevan ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen.
Samalla on haettu ympäristönsuojelulain mukaista lupaa toiminnan aloit- tamiseksi muutoksenhausta huolimatta sekä vesilain mukaista töi- denaloittamislupaa. Näihin liittyen hakija on esittänyt asetettavaksi 400 000 euron suuruisen vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen.
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Kevitsan monimetalliesiintymä sijaitsee 35 km Sodankylän kunta- keskuksesta pohjoiskoilliseen Kevitsavaaran pohjoispuolella. Hankkeen tarkoituksena on hyödyntää Kevitsan malmio ja tuottaa kahta sulfidi- rikastetta, joiden arvoaineita ovat nikkeli, kupari, koboltti, platina, palladium ja kulta.
Kaivoksen päätoimintoihin kuuluvat avolouhos, rikastamo, rikastushiekka- altaat, sivukivien ja pintamaiden läjitysalueet, jätevesien käsittely- järjestelmät, raakavedenottamo putkilinjoineen sekä ylimääräisen veden poistopumppaamo putkilinjoineen. Lisäksi kaivokselle rakennetaan säh- kölinja ja tulotie.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristöluvan hakemisen peruste
Ympäristönsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan seuraavilla hank- keeseen liittyvillä toiminnoilla on oltava ympäristölupa:
7a) kaivostoiminta 7b) malmin rikastamo
3 b) voimalaitos, jonka polttoaineteho on yli 5 MW
5a) polttonesteiden jakeluasema, jonka polttonesteiden säiliötilavuus on vähintään 10 m3, taikka muu polttonesteiden tai vaarallisen nestemäisen kemikaalin varasto, jossa voidaan säilyttää tällaisia kemikaaleja vähintään 100 m3
13 a) vähintään asukasvastineluvultaan (AVL) 100 henkilön jätevesien kä- sittely
Ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 4) kohdan mukaan jätteen laitos- tai ammattimaisella hyödyntämisellä tai käsittelyllä, kuten kaivannaisjätteen hyödyntäminen tai sijoittaminen jätealueelle, on oltava ympäristölupa.
Vesitaloushakemuksen peruste
Vesilain 2 luvussa tarkoitettuun rakentamiseen ja 9 luvussa tarkoitettuun veden johtamiseen muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi ja toi- menpiteeseen, jonka seurauksena pohjavettä poistuu pohjavesi-
esiintymästä muuten kuin tilapäisesti yli 250 m3/vrk, on oltava lupa. Hakija tarvitsee vesilain 9 ja 10 luvun mukaisen oikeuden raakaveden ja jäte- veden johtamiseksi rakennettavien putkilinjojen tarvitsemaan maa- alueeseen.
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Jos samalla toiminta-alueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ym- päristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, on ympä- ristönsuojelulain 35 §:n 4 momentin mukaisesti toimintoihin haettava lupaa samanaikaisesti eri lupahakemuksilla tai yhteisesti yhdellä lupa- hakemuksella.
Jos toimintoihin on haettava lupaa siten kuin 35 §:n 4 momentissa sää- detään, eri toimintojen lupa-asian ratkaisee ympäristölupavirasto, jos yh- denkin toiminnan lupa-asian ratkaisu kuuluu sen toimivaltaan. Ympä- ristönsuojeluasetuksen 5 §:n 1 momentin 5) kohdan mukaisesti ympä- ristölupavirasto ratkaisee kaivostoimintaa ja rikastamoa koskevan ympäris- tölupa-asian.
Ympäristölupavirasto voi myöntää luvan vesilain 2 luvun 2 §:n mukaan ve- sistöön rakentamiseen ja 9 luvun 2 ja 7 §:n mukaan veden ja pohjaveden ottamiseen sekä 10 luvun 6 ja 7 §:n mukaan oikeuden tehdä tarpeellinen viemäri toisen maan kautta.
TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET, OIKEUDET, YVA JA KAAVOITUS- TILANNE
Luvat, sopimukset ja oikeudet
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 12.4.2006 antanut Scandinavian Gold Prospecting AB:lle koetoimintailmoituksen johdosta päätöksen, joka koskee Kevitsan malmion hyödyntämisen selvittämistä koelouhinnalla.
Sodankylän kunnan ympäristölautakunta on 28.1.2008 tekemällään pää- töksellä myöntänyt Kevitsa Mining Oy:lle luvan maa-ainesten ottoon suun- nitellun kaivoksen alueelta. Lapin ympäristökeskus on 11.1.2008 toi- mittanut ympäristölupavirastoon tiedoksi lausunnon koskien Sodankylän kunnassa vireillä olevaa tarvekiven murskausta koskevaa ympäristölupa- asiaa. Lausunnossa on todettu, että kunta ei ole toimivaltainen lupa- viranomainen asiassa, vaan asia tulisi siirtää käsiteltäväksi ympäristölupa- virastoon. Kevitsa Mining Oy on 21.1.2008 toimittanut ympäristölupa- virastoon tiedoksi kirjeen, jossa todetaan, että murskaustoimintaa har- joitetaan alle 50 päivää, eikä toiminta edellytä ympäristölupaa.
Hakija on saanut suostumuksen vesihuoltolinjan rakentamiseksi Kemijoki Oy:ltä seuraavien kiinteistöjen alueella: Voimalaitos-Vajukoski RN:o 3:24, Vajukoski-Juusola RN:o 3:27, Postonjoki RN:o 18:4, Petkulan osakas- kunnalta kiinteistön Petkulan jakokunnan vedet RN:o 876:1, Mataraojan kohdalta ja Metsähallitukselta kiinteistön Sodankylän Valtionmaa II RN:o 11:1 alueelta.
Työ- ja elinkeinoministeriö on 10.6.2008 antanut päätöksen KaivNro 7140/1a Kevitsa-nimisen 1 400 ha:n suuruisen kaivospiirin määräämisestä.
Korkein hallinto-oikeus on 11.12.2008 antamallaan päätöksellä, taltio- numero 3227, jättänyt tutkimatta asiassa tehdyt vaatimukset päätöksen kumoamisesta ja palauttamisesta uudelleen käsiteltäväksi. Määrätty kai- vospiiritoimitus on vireillä.
YVA
Kevitsan kaivoshankkeesta on tehty ympäristövaikutusten arviointi- menettelystä annetun lain tarkoittama arviointimenettely. Lapin ympäristö- keskus on 20.6.2007 yhteysviranomaisena antanut lausuntonsa ar- viointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Arviointiselostus liitteineen on lii- tetty hakemusasiakirjoihin.
Kaavoitustilanne
Valtioneuvosto on 27.12.2007 vahvistanut Pohjois-Lapin maakuntakaavan, jossa Kevitsan alue on osoitettu kaivosalueeksi. Kevitsan eteläpuolitse kul- kee sähkölinja ja länsireunalla moottorikelkkareitti. Itälaidaltaan kaivosalue rajoittuu Koitelaisen Natura-alueeseen (SL 3410). Kaivosaluetta kos- kevassa kaavamääräyksessä todetaan, että kaivostoiminta tulee suun- nitella siten, että se ei Koitelaisen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alu- eella aiheuta merkittäviä päästöjä tai hydrologisia vaikutuksia tai mu- utenkaan merkittävästi heikennä alueen niitä arvoja, joiden vuoksi se on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.
Maakuntakaavaan on merkitty maaseudun kehittämisvyöhyke, johon kuu- luu Kevitsaa lähinnä olevien kylien ryhmä Kersilö-Moskuvaara-Petkula.
Sodankylän kunnan laatima Lokka-Koitelainen-Kevitsa osayleiskaava on hyväksytty 16.11.1999 ja vahvistettu Lapin ympäristökeskuksessa 7.9.2001. Yleiskaava-alueesta valtaosa on esitetty maa- ja metsätalous- alueeksi. Alueille on osoitettu erityisiä porotalouden käyttöalueita (poroaita- alueita). Kaavan mukaan alueen muu käyttö tulee toteuttaa siten, että eri- tyisesti porotaloutta ei kohtuuttomasti vaikeuteta. Yleiskaavaan sisältyy aluevarauksena Kevitsan tieyhteys. Osayleiskaavassa Petkulan, Kersilön, Moskuvaaran, Madetkosken ja Lokan kyliin sekä kylien välialueille on osoi- tettu yhteensä 190 rakennuspaikkaa. Suurin osa rakennuspaikoista on osoitettu Petkulan kylään, jolla varaudutaan Kevitsan kaivokseen aiheut- tamaan rakennustarpeeseen.
LAITOKSEN TOIMINTA
Yleiskuvaus toiminnasta
Kevitsa Mining Ab:n tavoitteena on kaivostoiminnan aloittaminen Kevitsan monimetalliesiintymästä Sodankylässä. Kevitsan esiintymä on suuri ja ma- talapitoinen rauta-, nikkeli- ja kuparisulfidien pirotemalmi, joka sisältää vyöhykkeittäin myös korkeita PGE-pitoisuuksia (PGE = platina + palladium + kulta). Esiintymän luokitellut malmivarat ovat noin 95 miljoonaa tonnia, jossa keskimääräiset pitoisuudet ovat seuraavat: nikkeli 0,29 %, kupari
0,43 %, koboltti 0,01 % ja rikki 1,72 %. Jalometallien pitoisuudet ovat 0,14–
0,3 g/t. Malmion syvyysulottuvuus on avoin.
Kevitsan kaivoksen tuotantoprosessi koostuu seuraavista päävaiheista:
louhinta, murskaus ja jauhatus, selektiivinen vaahdotus ja rikasteen tal- teenotto. Kaivos toteutetaan avolouhoksena. Rikastamon tuotteita ovat erilliset kupari- ja nikkelirikaste.
Kevitsan alue sijaitsee laajemmalla malmikriittisellä alueella. Kevitsan ri- kastamossa on mahdollista rikastaa myös muita kuin Kevitsan malmiosta louhittavaa sulfidimalmia.
Kevitsan kaivoksen arvioidaan työllistävän toimintavaiheessa suoraan noin 200 henkilöä.
Kaivoksen rakentaminen
Kevitsan kaivoksen avaamista edeltävät mittavat maa-, vesi-, pohja-, tie- ja aluerakentamistyöt. Lisäksi alueelle rakennetaan suuria teollisuusraken- nuksia mm. rikastamoa, murskaamoa, tehdaspalvelutiloja ja toimistoa var- ten. Suurelta osin rakenteet joudutaan tekemään valmiiksi ennen tuotan- non aloittamista, joten rakentaminen keskittyy voimakkaasti tuotannon aloittamista edeltävään 1–2 vuoden ajanjaksoon.
Rakentamisessa käytetään pääosin tavanomaisia kaivinkoneita ja kuorma- autoja, mutta mahdollisesti myös raskaampia kaivostoimintaan käytettäviä dumppereita. Kaivoksen ja sen tukitoimintojen rakenteista maankäytöltään suurimmat on esitetty seuraavassa taulukossa.
Toiminto Pinta-ala, ha
avolouhos 59
rikastushiekka-allas A 358
rikastushiekka-allas B 22
sivukivien varastoalue 241
marginaalimalmin varastoalue 9
vesivarastoallas 14
maapeitteiden varastoalueet 23
rikastamoalue 7
malmivarasto 11
yhteensä 744
Taulukkoon eivät sisälly esim. kaivostiet. Hankkeeseen liittyen tehdään li- säksi alueen ulkopuolisia rakenteita kuten tulotie, sähkölinja, raakavesilinja ja siirtoviemäri. Kaivannaisjätteen jätealueiden pohjarakenteisiin on arvioitu tarvittavan lisäturvetta noin 960 000 m3. Turpeen otto toteutetaan rikastus- hiekka-altaan ja sivukiven läjitysalueen paksuturpeisilta alueilta. Ottoaluei- den kokonaispinta-alaksi on arvioitu 110 ha.
Rakentamisen alkuvaiheesta lähtien koneiden ja materiaalien siirto avo- louhoksen ja tulotien välillä tulee olemaan vilkasta. Alueella kulkeva ns.
dumpperitie on siten toteutettava varhaisessa vaiheessa. Vesien käsitte- lyyn käytettävä vesivarastoallas ja sen jälkeinen pintavalutuskenttä otetaan käyttöön rakentamisen alkuvaiheessa. Pintavalutuskentältä poistuva vesi
kootaan johdettavaksi Mataraojan latvavesiin tai mikäli toteutettavissa ja tarpeellista, putkilinjaa pitkin Vajukosken altaaseen.
Kaikkia alueelta rakentamisen aikana muodostuvia vesiä ei saada koottua keskitettyyn käsittelyyn. Tästä syystä hankealueelle tullaan rakentamaan pienempiä kohdekohtaisia laskeutusaltaita rakennusaikaisten vesistöpääs- töjen vähentämiseksi. Näissä altaissa laskeutettu vesi johdetaan raken- nuskohteiden läheisille suoalueille pintavalutettavaksi. Väliaikaisia raken- tamisajan vedenkäsittelyjärjestelyjä tullaan rakentamaan A-altaan etelä- puolelle (purku Saiveljärven pohjoispuoliselle Kevitsanaavalle), sivukivialu- een kaakkoispuolelle (purku Satojärven pohjoispuoliselle suolle) ja sivuki- vialueen luoteispuolelle (purku Mataraojan latvaosien metsäojiin) sekä ri- kastushiekka-altaan B luoteispuolelle (purku Mataraojan sivuhaaran latvo- jen läheisille soille).
Tuotteet, tuotanto ja kapasiteetti
Louhittavan malmin kokonaismääräksi on arvioitu 95 Mt. Tuotantovaihees- sa avolouhoksesta louhitaan rikastettavaa malmia vuosittain noin 5 Mt.
Malmin käsittelyketjun keskimääräinen malmivirta on noin 750 tonnia tun- nissa. Rikastamo tuottaa kuparirikastetta vuosittain noin 60 000 tonnia ja nikkelirikastetta noin 80 000 tonnia. Kuparisulfidin kuparipitoisuus on noin 25 % ja nikkelisulfidin nikkelipitoisuus noin 12 %. Seuraavassa taulukossa on esitetty keskimääräisiä malmissa esiintyvien alkuaineiden pitoisuuksia.
Alkuaine mg/kg Alkuaine mg/kg
Si 205 000 Pb 35
Mg 144 500 Ag 30
Fe 97 850 Sn 30
Ca 78 300 La 30
S 23 850 Bi 25
Cu 5 650 Cs 15
Ni 4 115 Ce 15
Cr 2 665 Th 13
Ti 1 895 W 10
Mn 1 090 Ta 10
Cl 1 065 As <10
Co 265 Te <10
Sb 120 Ga 8
V 120 Y 7
Ba 95 Nb 1
Zn 80 Mo <1
U <1
Kevitsan kivistä on analysoitu tutkimusvaiheessa noin 1 700 näytettä.
Näytteistä on analysoitu radioaktiivisten uraanin ja thoriumin pitoisuudet, jotka ovat olleet alle määritysrajan 10 ppm.
Tämän hetken suunnitelmien mukaan kaivoksen toiminta-aika on viiden miljoonan tonnin vuosituotannolla noin 19 vuotta. Kaivos toimii keskeytyk- settä vuorokauden ympäri, kaikkina vuodenpäivinä.
Avolouhinta
Kaivos toteutetaan yhtenä avolouhoksena, josta louhitaan vuosittain noin 5 Mt malmia ja 8–16 Mt sivukiveä. Esiintymän geologisen rakenteen ja si- jainnin, kallion teknisten ominaisuuksien ja louhinnan kustannuksien vuoksi avolouhinta on taloudellisin ja tehokkain louhintamenetelmä.
Avolouhoksen koko ja tuotantosuunnitelma todennäköisesti muuttuvat tuo- tannon aikana. Suunnitellun louhoksen alustavat mittasuhteet on esitetty seuraavassa taulukossa.
Louhittava kivimäärä Mt 332
Louhoksen
- pituus m 970
- leveys m 790
- pinta-ala ha 59
- syvyys m 400
- reunan kaltevuus astetta 50
Louhinnassa kalliota porataan louhintasuunnitelman mukaisesti dieselkäyt- töisillä telaketjualustaisilla poravaunuilla. Porareikien halkaisijat ovat yli 100 mm. Porauksessa syntyvä kiviaines (porasoija) koostuu pääosin suu- rehkoista lastuista, jotka jäävät reiän suulle. Hienompi pöly kerätään tal- teen porakoneen pölynkeräimillä.
Räjähdekemikaalit ovat pääosin emulsioita, jotka valmistetaan työmaalla tankkiautossa ja pumpataan porareikiin. Emulsio herkistyy räjähdysaineek- si vasta porareiässä. Räjäytyksiä on päivittäin keskimäärin kolme kello 6–22. Louhinnassa tarvitaan keskimäärin viisi poravaunua sekä kaksi pa- nostusautoa.
Räjäytetty malmi lastataan lastauskoneella dumppereihin, joilla se kuljete- taan murskaukseen tai malmin varastokentälle. Sivukivi ajetaan dumppe- reilla ja sijoitetaan malmiesiintymän luoteis-, pohjois- ja koillispuolelle.
Malmin ja sivukiven lastaukseen tarvitaan neljä lastauskonetta. Sivukiven louhinnan saavutettua maksimiarvonsa dumppereita tarvitaan 10.
Murskaus ja jauhatus
Dumpperista vaunusyöttimelle kipattu malmi murskataan primäärimurs- kaimella. Murskaimelta malmi putoaa hihnakuljetinjärjestelmään, joka siir- tää murskatun malmin tehdasalueella olevaan välivarastoon. Hihnakuljetin- järjestelmä varustetaan tarpeen mukaan koteloinnilla ja pölynpoistojärjes- telmällä.
Murskatun malmin välivarasto suunnitellaan enintään yhden vuorokauden kapasiteettia varten. Välivaraston pohjarakenteet toteutetaan siten, että va- luma- ja suotovedet saadaan kerättyä ja hyödynnettyä rikastusprosessissa.
Välivarastolta malmi syötetään jauhatukseen, joka tehdään märkäjauha- tuksena kahdessa vaiheessa: ensin karkea jauhatus semiautogeeni- myllyssä (SAG-mylly) ja hienojauhatus kuulamyllyssä. SAG-myllyssä kar- kea malmi ja kuulamyllyssä teräskuulat toimivat hienoaineksen jauhinkap- paleina. Jauhatuksesta saatava malmiliete pumpataan hydrosykloneihin, joista karkea aines palautuu takaisin myllyihin. Jauhetun malmin hienous
on 80 %:sesti alle 75 µm. Jauhetun malmin raekokoa mitataan automaatti- sella mittalaitteella.
Pölypäästöjen rajoittamiseksi murskaus tapahtuu hallissa ja murskeen kul- jetus hihnoilla. SAG-mylly ja kuulamylly sijaitsevat sisätiloissa, jossa on pö- lynkeräys suodattimineen.
Rikastus
Rikastusprosessi perustuu kupari- ja nikkelipitoisten sulfidimineraalien se- lektiiviseen vaahdotukseen. Jauhatuksessa hienonnettu malmiliete pumpa- taan vaahdotuskoneisiin, missä eri kemikaalien ja lietteeseen muodostet- tavan ilmakuplaston avulla saadaan halutut mineraalit nousemaan vaah- doksi lietteen pinnalle, josta ne johdetaan seuraavaan prosessivaiheeseen.
Vaahdottamatta jääneet mineraalit johdetaan lopulta rikastushiekka- alueelle.
Selektiivisen vaahdotuksen ensimmäisessä vaiheessa vaahdotetaan liet- teestä kuparikiisu (CuFeS2) kuparirikasteeksi. Saatu rikaste puhdistetaan kertausvaiheissa. Kuparin esivaahdotus tapahtuu pH:ssa 11 ja kertaus- vaahdotus pH:n ollessa 12. Kuparivaahdotuksen jätetuote johdetaan nikke- livaahdotukseen. Siinä pentlandiitti (Ni, Fe, Co)S vaahdotetaan nikkeliri- kasteeksi. Kuparivaahdotuksesta tuleva esirikaste jauhetaan lisäjauhatus- kuulamyllyssä hienommaksi ja sille tehdään vastaavat kertausvaahdotus- vaiheet kuin kuparirikasteelle. Esivaahdotus tapahtuu pH:ssa 7 ja kertaus- vaahdotus pH:ssa 11,5.
Nikkelivaahdotuksen jätetuote käsitellään vielä vaahdottamalla siitä sulfidi- rikaste, joka on lähinnä magneettikiisua (FeS). Rikaste on mahdollisesti happoa muodostavaa ja se pumpataan eri rikastushiekka-altaalle kuin lop- pu vaahdotusjätteestä. Rikastushiekka-altailla kiintoaine laskeutuu altaan pohjalle ja selkeytynyt vesi palautetaan takaisin rikastusprosessiin ja mah- dollinen ylijäämä johdetaan vesistöön.
Kupari- ja nikkelirikaste johdetaan vedenpoistoon, joka tehdään aluksi sakeuttimilla. Sakeuttimessa rikasteliete selkeytyy niin, että ylitevesi voi- daan johtaa takaisin prosessiin. Selkeytysprosessia tehostetaan käyttämäl- lä flokkulanttia. Sakeuttimen alite pumpataan painesuotimien syöttösäilöi- hin. Rikasteiden kosteuspitoisuustavoite on painesuodatuksen jälkeen 7,5 %.
Suodatetut rikasteet kuljetetaan rikastevarastoon hihnakuljettimilla ja kasa- taan tuotekohtaisiksi aumoiksi. Varastorakennukset suunnitellaan rikasta- mon noin viikon tuotantoa varten. Kokonaisvarastotilavuuden tulee tällöin olla noin 1 000 m3. Tuotteet kuljetetaan alueelta perävaunullisilla kuorma- autoilla, jotka lastataan etukuormaajilla varastohallista lastauspihalla. Va- rastohallien pohjat rakennetaan tiiviiksi, ja sade-, alue- ja muiden vesien pääsy varastokasoihin estetään. Vastaavasti tuotevarastossa mahdollisesti muodostuvat lattiavedet ja lastausalueen sadevedet kerätään talteen ja pa- lautetaan prosessiin.
Rikastuksessa käytettäviä kemikaaleja vapautuu ilmaan vaahdotuksessa.
Prosessista haihtuvat kemikaalit otetaan talteen prosessilaitteiden yhtey- teen rakennettavilla kohdeimureilla. Poistoilma pestään vesipesurilla ja kemikaalit palautetaan pesuveden mukana rikastusprosessiin. Hallien il- mastointien poistot johdetaan ulkoilmaan. Rikastamolta ulkoilmaan pääse-
vät kemikaalimäärät ovat niin pieniä, että niillä ei ole vaikutusta ympäröi- vään luontoon tai ihmisiin.
Kaivannaisjätteiden käsittely
Toiminnalle on laadittu kaivannaisjätteiden jätehuollosta annetun asetuk- sen mukainen jätehuoltosuunnitelma. Suunnitelman keskeiset tiedot on esitetty seuraavissa kappaleissa.
Rikastushiekat
Kevitsan kaivoksella syntyy rikastushiekkaa 97,2 % nostetun malmin mää- rästä eli 5 Mt:n vuosikapasiteetilla noin 4,86 Mt/v. Muodostuvan rikastus- hiekan kokonaismääräksi on arvioitu noin 90 Mt. Tuotannossa syntyy kahta rikkipitoisuudeltaan ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan erilaista rikastushiek- kaa, hiekat A ja B. Rikastushiekka-allas A ja B on katsottu A-luokan jäte- alueeksi.
Vähärikkinen rikastushiekka
Valtaosa muodostuvasta rikastushiekasta, noin 88 Mt, on vähärikkistä hiekkaa (hiekka A), joka sisältä rikkiä enintään 0,5 %. Koerikastuksen pe- rusteella rikastushiekat, joiden rikkipitoisuus on alle 1 %, eivät ole happa- mia suotovesiä muodostavia. Rikastushiekan A metallien liukoiset pitoi- suudet alittavat analysoitujen parametrien osalta pysyvälle jätteelle asete- tut enimmäispitoisuudet, jotka on määritelty valtioneuvoston asetuksessa 202/2006.
Vähärikkinen rikastushiekka on arvotonta jaetta, jolle ei ole nykytietämyk- sen mukaan taloudellisesti kannattavaa hyötykäyttöä. Hankkeen mahdolli- sen jatkokehityksen myötä sille voi löytyä hyötykäyttöä maa- tai patoraken- tamisessa.
Vähärikkinen rikastushiekka sijoitetaan rikastushiekka-altaaseen A, jonka pinta-ala on 3,58 km2 ja tilavuus noin 50 Mm3. Suunniteltu padon korkeus on +250 m. Allas rakennetaan louhoksen lounaispuolelle Kevitsanaavalle ja se rajoittuu Kevitsaan ja Isoon Hanhilehtoon. Tuotannon myötä padot ulotetaan sekä Ison Hanhilehdon että Kevitsan rinteille. Altaan patojen ko- konaispituus on yli viisi kilometriä.
Allas on toimintavalmis tuotannon alkaessa. Ensimmäinen osa, ns. alkupa- to, rakennetaan altaan etelä- ja pohjoisreunalle. Tässä vaiheessa itä- ja länsireunat rajautuvat maastonmuotoihin ilman keinotekoista patoraken- netta. Alkupato rakennetaan homogeenisena moreenipatona kaivospiiristä saatavasta moreenista.
Kevitsanvaaran ja Ison Hanhilehdon alarinteissä on vyöhyke hietaa, jota peittää noin 0,7 metrin paksuinen saraturvekerros. Hieta on ohuena ker- roksena moreenin päällä, eikä se muodosta vettä alueelta pois johtavaa kerrosta. Alueella ei ole paksuja hiekka- tai sorakerroksia. Pääosin altaan pohja on turvetta, jonka kerrospaksuus on keskimäärin yli 2 metriä. Rikas- tushiekan kuormittama turvekerros tiivistyy alle puoleen luonnontilaisesta paksuudesta ja turpeen vedenläpäisevyys laskee silloin jopa tasolle 1 x 10-12 m/s. Turve muodostaa siten tiiviin eristerakenteen rikastus- hiekalle. Pohjamoreeniin ulottuva patorakenne estää rikastushiekasta va- luvien kuivatusvesien pääsyn pois altaasta.
Tiiviin pohjarakenteen toimivuus edellyttää turvevahvuuden lisäämistä Kevitsanvaaran ja Ison Hanhilehdon rinteillä. Kevitsanaavalla turpeen pak- suus on laajoilla alueilla 2–3 metriä, jolloin pintaturpeen alapuolelta voi- daan käyttää turpeen pintaosia Kevitsanvaaran ja Ison Hanhilehdon mo- reenirinteiden peittämiseen tiivistyskerroksena.
Runsasrikkinen rikastushiekka
Rikkipitoisen hiekan (hiekka B) määrä on arviolta 1–2 % rikastamon mal- min syötteestä, eli noin 2 Mt. Mahdollisesti happoa muodostavaa sulfidiri- kastetta muodostuu noin 150 000 t/v. Runsasrikkisen rikastushiekan rikki- pitoisuus määräytyy jakeen lopullisen massamäärän perusteella, mutta se voi olla useita kymmeniä prosentteja. Hiekan käsittelyssä ja varastoinnissa jaetta käsitellään ongelmajätteenä, ja sen arvioidaan olevan todennäköi- sesti happoa muodostavaa. Tutkitussa runsasrikkisessä rikastushiekka- näytteessä havaittiin verraten korkeita nikkelin ja kuparin pitoisuuksia.
Runsasrikkinen rikastushiekka varastoidaan rikastushiekka-altaassa B, jonka pinta-ala on noin 22 ha ja tilavuus 1,6 Mm3. B-allas rakennetaan ri- kastushiekka-altaan A sisäpuolelle. Allas rakennetaan jo toiminnan alku- vaiheessa lopulliseen korkeuteensa ja kokoonsa. Runsasrikkinen rikastus- hiekka pyritään tuotteistamaan, jolloin sitä ei tarvitsisi varastoida pysyvästi alueelle. Rikastushiekka-altaan kapasiteetti suunnitellaan kuitenkin siten, että B-altaaseen voidaan varastoida rikkipitoinen rikastushiekka kulloinkin vallitsevan markkinatilanteen mukaan.
Altaan pohjarakenne tehdään tiiviiksi käyttäen paksuudeltaan 2,0 mm:n HDPE-muovikalvoa tai tiiviydeltään vastaavaa muuta materiaalia tai raken- netta. Rakentamisessa ja altaan käytössä on huomioitava, että B-altaan vedenpinnan on täytön aikana oltava jatkuvasti ylempänä kuin A-altaan, ettei vedenpaine riko tiivistettä (noste). Kun B-allasta tyhjennetään, on B-altaan alla vedenkorkeuden oltava laskettavissa tyhjennyksen ajaksi pohjan alapuolelle. Tyhjennystä varten altaan alapuolelle rakennetaan kui- vatusputkisto, josta altaan alapuolinen huokosvedenpaine voidaan katkais- ta.
Sivukiven käsittely
Sivukivi on kaivostoiminnassa muodostuvista jakeista määrällisesti selvästi suurin. Sivukiven kokonaismäärä on noin 240 miljoonaa tonnia. Rikkipitoi- suudeltaan alle 0,8 %:n sivukiven osuudeksi kokonaismäärästä on arvioitu noin 200 Mt, 0,8–1,0 %:n sivukiven osuudeksi noin 7 Mt ja yli 1 %:n sivuki- ven osuudeksi 23 Mt. Tutkimusten mukaan Kevitsan kaivoksen sivukivessä ei esiinny yli 2 %:n rikkipitoisuuksia. Sivukivi, jonka rikkipitoisuus on alle 1,0 %, on happoa muodostamatonta (NAF) ja sivukivi, jonka rikkipitoisuus on yli 1 %, on potentiaalisesti happoa muodostavaa (PAF). Mahdollisesti happoa muodostavat kivet ovat olleet näytteissä geologiselta alkuperältään oliviinipyrokseniittia. Suunniteltu sivukiven varastoalue on esitetty luokitel- tavaksi muuksi kaivannaisjätealueeksi.
Sivukiven kokonaisalkuainepitoisuuksia on määritetty kairasydännäytteistä.
Malmin läheisyydestä johtuen kaivoksen tuotemetallien pitoisuudet ovat si- vukivessä paikoin kohonneita. Tutkituista näytteistä havaittiin kohonneita nikkeli-, kupari- ja kromipitoisuuksia. Kaikkien kivien ravistelukokeilla mää- ritellyt liukoiset metallipitoisuudet olivat alhaiset.
Sivukivien eri jakeiden hallinta suunnitellaan jo ennen louhinnan aloittamis- ta siten, että kulloinkin louhittavan kiven laatu tunnetaan ja sijoitus tehdään hallitusti sulfidin hapettumisen estämiseksi. Suunnitelma laaditaan lähem- pänä tuotannon aloittamista, koska yksityiskohtainen suunnittelu ei ole vie- lä tarkoituksenmukaista. Happoa mahdollisesti muodostava sivukivijae voi- daan erotella louhinnan aikana ja sijoittaa hallitusti sivukivikasan sisään sil- le varatulle alueelle. Sivukiven määrä ja laatu määräytyvät louhintasuunni- telman perusteella ja varmistuvat kaivossuunnittelun edetessä.
Maarakentamiseen kelpaavaa sivukiveä käytetään kaivoksen tarvekivenä.
Tämän sivukivijakeen määrä on suuri ja sitä riittää kaivoksen kaikkiin tar- peisiin. Kiviainesmateriaalia tarvitaan jo ennen varsinaisen kaivostoimin- nan aloittamista kaivosalueen ympäristörakentamiseen. Rakennuskiviainei- ta tarvitaan mm. kaivoksen tulotien rakentamiseen, rikastamoalueen ra- kennekerroksiin, patorakenteisiin, altaiden pohjarakenteisiin, sisäisiin kul- kuväyliin sekä betonin kiviainekseen. Maanottoalue sijaitsee avolouhos- alueen sisällä siten, että louhittava kiviaines tulisi joka tapauksessa louhit- tavaksi toiminnan aikana. Sivukiveä on myös suunniteltu käytettävän tuo- tannon edetessä patorunkona rikastushiekka-altaiden patojen korotukses- sa.
Kevitsan sijainti ei ole kiviaineksen kulutuksen kannalta optimaalinen, mut- ta sivukiveä voidaan jossain määrin hyödyntää tie- ja muussa rakentami- sessa. Kaivokselle on jo rakenteilla yleinen tie, johon tarvekivilouhoksen sivukivi on laadultaan ja ominaisuuksiltaan sopivaa. Sivukiveä käytetään louhepenkereenä, tien tukikerroksena (korvaten suodatin- ja jakavan ker- roksen) sekä kantavassa kerroksessa. Sivukiven hyödyntämisen ansiosta alueelle ei tarvitse tuoda tienrakennusmateriaalia.
Sivukiven varastoalueen suunniteltu pinta-ala on 2,41 km2, tilavuus 130 Mm3 ja korkeus +295 m. Sivukiven varastoalue sijoitetaan louhoksen pohjoispuolelle. Alueen täyttö aloitetaan sen eteläreunalta edeten kerrok- sittain kohti pohjoisreunaa. Varastoalueen pohjan raivaus ja rakentaminen voidaan tehdä osittain tuotantoon vaiheistettuna, koska sivukiven määrä tuotannon alkuvaiheessa on loppuvaihetta pienempi.
Sivukivialue on sijoitettu valtaosaltaan suoalueelle, jolla turvepaksuus on 0,5–4,2 m. Turve puristuu kokoon sivukiven painon alla ja muodostaa vettä läpäisemättömän kerroksen. Osin sivukivialue sijoittuu alueelle, jossa tur- vekerros on riittämätön, ja näillä alueilla sen paksuutta lisätään kaivospiirin alueelta saatavalla turpeella. Rakenteeseen ei esitetä asennettavaksi mui- ta tiivistyskerroksia. Rakentamisen edetessä puusto ja aluskasvillisuus poistetaan ja sivukiven täyttö aloitetaan suoraan turvekerroksen päälle.
Pintamalmi ja rapautunut kallio
Pintamalmi on syvyyssuunnassa rapautuneen kallion ja malmin välissä si- jaitsevaa osittain rapautunutta ja hapettunutta kallioainesta, jonka geoke- mialliset ominaisuudet määräytyvät osaltaan hapetusasteen mukaan. Al- kuperältään pintamalmi vastaa suurelta osin malmia. Pintamalmin paksuus on arviolta 1–3 m. Pintamalmin määräksi arvioidaan tässä vaiheessa noin 2 Mm3. Pintamalmin yläpuolella on täysin rapautuneen ja hapettuneen kal- lion vyöhyke, jonka paksuus on arviolta 1–2 m. Rapautunut kallio poikkeaa pintamalmista hapettuneisuuden osalta. Rapautuneen kallion määräksi on arvioitu 0,2–0,5 Mt.
Rapautuneesta kalliosta otetut näytteet kuvastavat alkuaineiden kokonais- pitoisuuksien osalta näytealueen alla olevan rapautumattoman malmikiven ominaisuuksia. Erityisesti tämä tulee esille nikkelin, kuparin, raudan sekä kromin suurina pitoisuuksina. Pintamalmia ja rapautunutta kalliota ei tulla hyödyntämään. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan rapautunut kiviaines sijoitetaan sivukivikasan sisään. Sijoittaminen tehdään hallitusti, jolloin tie- detään tarkasti pintamalmin ja rapautuneen kallion sijainti sivukivialueella.
Näin sijoitus ei vaikuta myöskään sivukiven hyödyntämiseen. Ympäröivä sivukivi eristää ja neutraloi jaetta estäen näin mahdollisia ympäristövaiku- tuksia.
Rapautunut kallio peitetään happoa muodostamattomalla sivukivellä vähin- tään kolmen metrin paksuudelta. Esitetty sijoitustapa estää rapautuneesta kalliosta mahdollisesti liukenevien metallien päätymisen ympäristöön.
Kuormituksen alla turvepohja puristuu tiiviiksi eristyskerrokseksi. Turpeen pysymistä yhtenäisenä kerroksena varmistetaan läjittämällä rapakalliota kerroksittain tasoitettuna.
Sivukivialueella muodostuvat suotovedet kootaan ja käsitellään joko pro- sessivedeksi tai ympäristöön johdettavaksi vedeksi. Varastointitapa on riit- tävä pilaamisen estämiseksi, kun huomioidaan rapautuneen kallion suh- teellisen vähäinen määrä.
Marginaalimalmi
Toiminnan aikana muodostuva, louhintahetkellä rikastukseen sopimaton malmi on marginaalimalmia, joka välivarastoidaan omalle alueelle. Väliva- rastoinnin tarve voi perustua esimerkiksi malmin alhaisiin metallipitoisuuk- siin, jotka mahdollistavat rikastuksen kannattavasti vasta välivarastoinnin jälkeen. Marginaalimalmin määrä vaihtelee toiminnan aikana. Kerrallaan varastoitavan marginaalimalmin määrän arvioidaan olevan enintään 2 Mm3:n täyttötilavuuden verran, mikä vastaa noin puolen vuoden louhin- tamäärää. Varastointiaika voi ylittää vuoden. Marginaalimalmin varastoalue luokitellaan muuksi kaivannaisjätealueeksi.
Marginaalimalmi vastaa ominaisuuksiltaan suurelta osin malmia, lukuun ot- tamatta rikin ja metallien pitoisuuksia, jotka ovat malmia alhaisempia. Mar- ginaalimalmin määrä ja laatu vaihtelevat kulloisenkin markkinatilanteen pe- rusteella.
Marginaalimalmi välivarastoidaan louhoksen länsipuolelle omalle alueelle.
Marginaalimalmialueen pohjarakenne toteutetaan painottamalla alueen luonnontilainen turve päätypengerryksenä sivukivellä, minkä päälle raken- netaan aumalle kantava alusta alueelta saatavalla moreenilla. Pohjaraken- ne voidaan toteuttaa myös muulla vaihtoehtoisella tavalla, joka estää mer- kittävää pilaantumista aiheuttavien suotovesien kulkeutumisen marginaa- limalmialueelta pohjaveteen tai pintavesiin.
Pintamaa, maapeitteet ja turve
Pintamaalla tarkoitetaan rakennettavilta alueilta poistettavaa humuspitoista maan pintakerrosta, joka sisältää aluskasvillisuuden, puiden kannot, juuret ja mineraalimaan yläpuolella olevan muun aineksen. Pintamaata poiste- taan rakentamisvaiheessa arviolta 200 000–300 000 m3ktr. Se vastaa omi- naisuuksiltaan tavanomaista, alueelle tyypillistä metsämaan pinta-ainesta.
Pintamaa poistetaan omana kerroksenaan erilleen mineraalimaasta ja va-
rastoidaan omaan aumaansa louhoksen itäpuolelle. Pintamaa-aumat tul- laan kokonaisuudessaan hyödyntämään. Osa pintamaasta käytetään me- luvallirakenteeksi ja osa louhoksen jälkihoidossa.
Avolouhoksen ja muiden rakennettavien alueiden kohdalta poistetaan tar- peellinen määrä maa-ainesta, joka on pääasiassa erilaisia moreeneja. Ar- vioitu maa-aineksen määrä on noin 400 000 m3ktr.
Louhosalueen moreenit poikkeavat jossain määrin kaivosalueen muista moreeneista. Niiden liukoisen nikkelin pitoisuus ylittää kaikissa näytteissä pysyvälle jätteelle asetetun enimmäispitoisuuden. Kromin osalta määritet- tiin yksittäisiä pysyvän jätteen enimmäispitoisuuden ylityksiä. Kauempana louhosalueesta olevat moreenit täyttävät kaikilta osin pysyvälle jätteelle asetetut liukoisten metallien enimmäispitoisuusvaatimukset. Kaivospiirialu- een luoteisreunalta otetussa näytteessä nikkelin ja kromin pitoisuudet oli- vat pysyvän jätteen enimmäispitoisuuden tasolla, muiden metallien alitta- essa selvästi ko. pitoisuudet.
Kaivosalueelta löytyy moreeneja, jotka soveltuvat hyvin patomateriaaliksi, erityisesti runsaan hienoainespitoisuuden vuoksi. Ensisijaisena mo- reeninottoalueena käytetään louhosaluetta, jolta poistetaan kaikki maa- ainekset, arviolta 1,8–2,0 Mm3 ktr. Tuotannon edetessä rakennetaan pato- jen korotuksen märän puolen luiskaan tiivistyskerros moreenilla.
Kaikkea moreenia ei pystytä käyttämään heti. Nämä maa-ainekset varas- toidaan omiin aumoihinsa louhoksen itäpuolelle, jossa varastoaumat toteu- tetaan siten, että ne toimivat kaivoksen tuotannon aikaisena melusuojauk- sena Koitelaisen Natura-alueen suuntaan. Kaikki varastoidut maa-ainekset hyödynnetään viimeistään jälkihoitovaiheessa.
Turvetta poistetaan tehtävien rakenteiden ja vesivarastoaltaan pohjalta. Li- säksi turvetta otetaan tarvittava määrä tiivistysrakenteissa käytettäväksi.
Tämän myötä turpeen varastointitarve arvioidaan vähäiseksi. Mahdollisesti varastoitavaksi tulevat turve-erät sijoitetaan omiin aumoihinsa avolouhok- sen itäpuolelle. Kaikki varastoidut turve-erät hyödynnetään viimeistään jäl- kihoitovaiheessa.
Muut toiminnot
Energian käyttö ja tuotanto
Kaivos käyttää toiminnassaan merkittävän määrän sähköenergiaa ja polt- toaineita. Sähköenergia ostetaan alueen ulkopuolelta, jota varten rakenne- taan 110 kV:n sähkölinja. Uusi sähkölinja liitetään suoraan Vajukosken muuntoasemaan, jolloin rakennettavan linjan pituudeksi tulee noin 6 km.
Muuntoasema sijoitetaan tehdasalueelle, josta rakennetaan alueen sisäi- set sähkölinjat louhoksille, kuljettimille, murskaukseen ja pumppaamolle.
Rakennusten lämmitystä varten rakennetaan rikastamon yhteyteen 10 MW:n voimalaitos, jonka polttoaineena käytetään raskasta polttoöljyä.
Raskas polttoöljy varastoidaan tehdasalueella. Käytettävän raskaan polt- toöljyn määrä koostuu voimalaitoksen käyttämästä öljymäärästä. Kevyt polttoöljy käytetään työkoneiden polttoaineena ja sen kulutus muuttuu suh- teessa louhintamääriin. Vuosittainen keskimääräinen energian kulutus on esitetty seuraavassa taulukossa.
Käyttökohde Sähkö- energia [GWh/v]
Raskas poltto- öljy, voimalai-
tos [GWh/v]
Kevyt poltto- öljy, työko-
neet [GWh/v]
Yhteensä
[GWh/v]
Louhinta - - 3 9
Malmin ja sivukiven käsittely 149 - 95 244
Rikastamo ja kunnossapito 65 90 1 156
Vesienhallinta 15 - - 15
Yhteensä 229 90 418
Raakaveden otto
Prosessin kokonaisvedentarve on noin 1 600 m3/t (0,44 m3/s). Suurin yksit- täinen vedenkäyttökohde on malmin jauhatus, jossa vettä tarvitaan keski- määrin noin 1 170 m3/t. Tämän veden laatuvaatimus on varsin alhainen, ja käytetään pääasiassa kierrätysvettä, kuten rikastushiekka-altailta ja vesiva- rastoaltaasta tulevaa vettä. Puhdasta raakavettä tarvitaan reagenssien te- koon, rikasteiden suodatukseen ja pumppujen tiivistevesiin noin 140 m3/h.
Kaivoksen toiminnassa tarvittava raakavesi otetaan Kitisestä, Vajukosken vesivoimalaitoksen patoaltaasta. Raakavedenottoa varten rakennetaan pa- toaltaan itärannalle vedenottamo, johon vesi johdetaan imuputkella. Ve- denottamolta vesi pumpataan rakennettavia paineputkia pitkin kaivosalu- eelle. Tarkemmin vedenottoa on kuvattu otsakkeen "Vesitaloushankkeen kuvaus" alla.
Talousjäteveden puhdistus
Saniteettijätevedet käsitellään kaivokselle rakennettavassa biologis- kemiallisessa puhdistamossa. Käsitelty jätevesi johdetaan purkuvesistöön samassa putkilinjassa kuin käsitellyt prosessijätevedet.
Käyttöaineet
Poltto- ja voiteluaineet
Kaivoksella käytetään porauksessa, lastauksessa ja kuljetuksessa diesel- moottorilla varustettuja koneita. Koneiden polttoaineen kulutus tulee ole- maan keskimäärin noin 9 000 t vuodessa. Vuosittainen määrä vaihtelee kokonaislouhintamäärän mukaisesti. Voimalaitoksen käyttämä raskaan polttoaineen määrä on noin 7 900 t vuodessa.
Polttoainevarastojen rakentamisessa ja sijoittelussa noudatetaan niitä kos- kevaa lainsäädäntöä ja turvatekniikan keskuksen ohjeita. Polttonesteva- rasto rakennetaan SFS 3350-standardin, ”Palavien nesteiden varastopaik- ka ja siellä olevat palavan nesteen käsittelypaikat”, mukaisesti. Polttoai- nesäiliöiden koko on tämänhetkisen suunnitelman mukaan seuraava:
Diesel: 2 kpl 50 m3:n säiliöitä Öljy: 1 kpl 10 m3:n säiliöitä Raskas polttoöljy: 2 kpl 100 m3:n säiliöitä
Polttoaineiden varastointia ja jakelua varten haetaan myöhemmin ympäris- tölupa.
Kemikaalit ja räjähdysaineet
Toiminnassa käytetään kemikaaleja lähinnä rikastuksessa pH:n säätöön ja vaahdotuskemikaaleina sekä vedenkäsittelyssä. Käytettävät kemikaalit ja niiden kulutus 6 Mt:n vuosituotannolla on esitetty seuraavassa taulukossa.
Tarkentuneella 5 Mt:n vuosituotannolla kemikaalien kulutus jää taulukossa esitettyä pienemmäksi.
Kemikaali Annostelu
(g/t)
Vuosikulutus t/v
Natriumetyyliksantaatti 250 1 500
Natrium-di-isobutyyliditiofosfinaatti 15 90
Kaliumamyyliksantaatti 50 300
Metyyli-isobutyylilalkoholi (MIBC) 50 300
Karboksimetyyliselluloosa (CMC) 400 2 400
Natriummetabisulfiitti/Natriumsulfiitti 200 1 200
Flokkulantti 30 180
Rikkihappo H2SO4 1 000 6 000
Kalsiumoksidi CaO 1 500 9 000
Ksantaatteja ja natrium-di-isobutyyliditiofosfinaattia käytetään vaahdotuk- sessa kokoojakemikaaleina. MIBC:tä käytetään rikastusprosessissa vaah- dotteena. Vaahdotteen tarkoitus on alentaa veden pintajännitystä ja edesauttaa ilmakuplien tarttumista kokoojakemikaaliin. CMC:tä käytetään vaahdotuksessa estämään rautasulfidien (esim. magneettikiisu) ja silikaat- tien (esim. talkki) vaahdottumista. Natriummetabisulfiitti irrottaa adsorboi- tuneet kupari-ionit magneettikiisun pinnasta. Natriummetabisulfiitti hajoaa kuumentuessaan, jolloin muodostuu rikin oksideja. Aine on voimakas pel- kistin ja reagoi hapettavien aineiden kanssa. Aine hajoaa joutuessaan kos- ketuksiin happojen kanssa, jolloin muodostuu rikin oksideja. Aine voi imey- tyä elimistöön hengitysteitse ja nieltynä sekä on haitallista vesieliöille.
Rikasteiden sakeutuksessa käytettävät flokkulantit ovat pitkäketjuisia or- gaanisia yhdisteitä. Käyttöä varten niistä tehdään käyttöliuos, jossa yleen- sä on flokkulantteja noin 2 g/l. Pienestä pitoisuudesta huolimatta käyttöliu- oksen viskositeetti on korkea.
Kalkkia käytetään vaahdotuksessa pH:n säätöön ja yleisemmin happamien lietteiden neutralointiin. Kun poltettuun kalkkiin (CaO) lisätään vettä, kal- siumoksidi reagoi veden kanssa ja muuttuu kalsiumhydroksidiksi (Ca(OH)2
eli sammutetuksi kalkiksi. Happamuuden (pH) säätöön käytetään myös ve- sieliöille haitallista rikkihappoa. Rikkihappoa ei päästetä sellaisenaan luon- toon, vaan se toimii pH:n säätökemikaalina rikastusprosessissa ja muuttuu haitattomiksi sulfaateiksi ja vedeksi.
Räjähdysaineita käytetään vuosittain keskimäärin 4 900 t, enimmäiskulu- tuksen ollessa noin 7 700 t/v. Käyttöturvallisuustiedotteen mukaan emulsi- on vaaralliset ainesosat ovat ammoniumnitraatti 50 % (varoitusmerkki O, hapettava) ja kalsiumnitraatti 30 % (varoitusmerkki O, hapettava). Emulsio ei ole ekotoksinen eikä liukene veteen. Räjähdysaineista tulevat jäämät
ovat samantyyppisiä yhdisteitä kuin lannoitteissa käytettävät typen yhdis- teet eivätkä ne ole ihmiselle tai eläimille vaarallisia.
Liikennejärjestelyt
Kaivoshanketta varten tehdään yleisten teiden muutoksia. Kaivoksen si- säistä liikennettä varten rakennetaan raskaiden ajoneuvojen tiestö ja muu- ta huoltoon ja ylläpitoon käytettävää tiestöä. Kitisen yli on rakennettu uusi silta ja sen kautta tieyhteys kaivosalueelle. Reitin pituus valtatieltä VT4 kai- vosalueelle on noin 10 km.
Kaivoksen rikasteet ja raaka-aineet kuljetetaan maanteitse. Lisäksi kaivok- selle suuntautuu muita huoltokuljetuksia, kuten jätehuolto- ja kunnossapi- tokuljetukset. Raskaan liikenteen määräksi on arvioitu noin 180 ajoneuvoa viikossa. Suurin osa siitä on rikastekuljetuksia. Henkilöliikenne on pääosin työmatkaliikennettä. Kaivoksen työvoiman tarpeeksi on arvioitu 200 työnte- kijää.
Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus
Louhittavan sivukiven määrä saadaan rikastus- ja louhintamenetelmien kehittämisellä varsin pieneksi. Arvioitu malmin ja sivukivien suhde on 1:2,3.
Sivukiveä käytetään hyödyksi kaivoksella rakentamisessa. Kehitystyön tu- loksena rikastushiekan pääfraktion rikkipitoisuutta on alennettu ja vastaa- vasti tuotetaan pienempi määrä mahdollisesti happoa muodostavaa rikas- tushiekkaa.
Rikastuskemikaalien kulutusta on onnistuttu optimoimaan ja vähentämään.
Vesieliöille haitallisinta käytettävistä kemikaaleista on kuparisulfaatti, joka kuitenkin päätyy rikasteisiin ja kuljetetaan pois kaivokselta. Käytettävä rik- kihappo on vaarallinen aine. Sen korvaaminen jollakin toisella aineella ei ole mahdollista.
Päästöjen määrät vesiin, ilmaan, maahan ja pohjaveteen on minimoitu kai- voksen toimintaperiaatteiden mukaisesti. Rikkipitoisten materiaalien varas- toalueiden eristysrakenteet estävät päästöt maaperään ja pohjaveteen.
Kaivoshankkeen kokonaisuus on suunniteltu kestävällä tavalla ja päästöt pintavesiin eivät ole ympäristölle haitallisia tai myrkyllisiä. Pöly- ja melu- päästöjä rajoitetaan sijoittamalla murskauslaitos halliin.
Riskit ja onnettomuuksien estäminen on otettu huomioon kaivoksen toteu- tuksessa. Kaivos ja patorakenteet on suunniteltu voimassa olevien sään- nösten mukaan. Riskien vähentäminen on otettu huomioon myös kaivok- sen sulkemisen jälkeisellä ajalla.
Kevitsan kaivoksella sovelletaan modernia tuotannon ohjauksen tekniikkaa ja menetelmiä. Koska kyseessä on uusi kaivos, paras käyttökelpoinen tek- niikka otetaan käyttöön kaivoksen rakentamisen ja käyttöönoton kanssa samanaikaisesti. Vesipäästöjen rajoittamisessa sovelletaan tekniikkaa, jos- ta on pitkä kokemus suomalaisilta teollisuuslaitoksilta ja jonka tiedetään soveltuvan parhaiten tämän tyyppisen jäteveden käsittelyyn.
Kaivoksella minimoidaan tavanomaisen ja teollisuusjätteen muodostumi- nen käyttämällä kestokulutushyödykkeitä ja kierrättämällä soveltuvat mate- riaalit.
BAT-vertailuasiakirjat
Kevitsan kaivoksen käytössä ja toimintojen toteuttamisessa on otettu huo- mioon soveltuvin osin seuraavat BAT-vertailuasiakirjat (BREF):
Reference document on best available techniques on Emissions from storage. July 2006.
Reference document on best available techniques in common waste water and waste gas Treatment/ Management systems in the chemical sector, February 2003
Reference document on the general principles of monitoring. July 2003.
Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities, July 2004
Draft reference document on best available techniques in the large vo- lume inorganic chemicals, ammonia, acids, and fertilizers industries.
March 2004.
Draft reference document on Energy Efficiency Techniques. April 2006.
Hakijan mukaan em. dokumenteissa esitetyt parhaat käyttökelpoiset teknii- kat on otettu huomioon ja niitä on sovellettu Kevitsan kaivoksen toimintaan niiltä osin kuin on mahdollista. Ympäristön kannalta tärkein näistä vertailu- asiakirjoista on kaivosten sivutuotteita ja niiden käsittelyä ja varastointia koskeva julkaisu, sillä merkittävä osa pitkäaikaisista ympäristövaikutuksista voi muodostua juuri näistä toiminnoista. Itse malmin prosessoinnille on vain rajoitetusti Kevitsan tapaukseen sopivia BAT-määrittelyjä.
Energian käytön tehokkuus
Kevitsan kaivoksen energiatehokkuus on hyvä osittain siksi, että voidaan käyttää uusinta tekniikka ja laitteita. Malmi ja sivukivi käsitellään mahdolli- simman suurilla koneyksiköillä, joiden energian yksikkökulutus on pieni.
Hankkeen sijoitussuunnitelma ja prosessitekniset ratkaisut on tehty niin, et- tä energian tarve on minimoitu. Eri toiminnot on sijoitettu niin lähekkäin kuin mahdollista, jotta materiaalien siirto olisi tehokasta.
Valittu raakaveden pumppaus ei ole YVA:n vaihtoehdoista energiatalouden kannalta edullisin. Muiden vaihtoehtojen vesivarat eivät kuitenkaan olisi ol- leet riittävät ja esimerkiksi säännöstelyllä toteutettuina haitat ympäristössä olisivat olleet huomattavat. Sama koskee jätevesien johtamista. Matara- ojassa todennäköisesti muodostuvien haittojen välttämiseksi valittiin vesien pumppaaminen Kitiseen.
Ympäristöjohtamisjärjestelmä
Kevitsan kaivokselle tullaan laatimaan standardin ISO 14001 mukainen ympäristöjärjestelmä
VESITALOUSHANKKEEN KUVAUS
Yleiskuvaus hankkeesta
Kaivosalueella tarvittava raakavesi on suunniteltu otettavaksi alkuvaihees- sa lähes kokonaan Kitisestä Vajukosken voimalan patoaltaasta. Kaivoksen toiminnan käynnistyttyä ja prosessivesien kierrätyksen tehostuttua veden otto Vajukosken patoaltaalta vähenee huomattavasti. Tarvittavan prosessi- veden määräksi on arvioitu kaivoksen aloitusvaiheessa 510 m3/t (0,14 m3/s) ja kaivoksen normaalissa käyttötilanteessa 146 m3/t (0,04 m3/s).
Kaivosalueelta johdetaan ylimääräisiä puhdistettuja vesiä Vajukosken pa- toaltaaseen rakennettavaa siirtoviemäriä pitkin.
Suunnitellut työt
Raakavesi Kevitsaan siirretään patoaltaalta rakennettavaa syöttöjohtoa pitkin. Samaan kaivantoon asennetaan jätevesiputki. Syöttölinjan suunni- teltu putkikoko on 3 x 315 mm:n PEH-10 ja viemärilinjan 400 mm:n PEH-10 tai vastaava. Raakaveden syötön varmistamiseksi ja optimoimi- seksi linja rakennetaan kolmen putken ja kolmen pumpun järjestelmänä.
Kaivoksen ollessa normaalissa käytössä pumpataan tarvittava vesi (41 l/s) kahden putken ja pumpun järjestelmällä siten, että toinen on käytössä ja toinen varalla. Tässä vaiheessa kolmas putki ja pumppu jäävät ylimääräi- siksi. Kolmas putki voidaan hyödyntää kaivosalueelta tulevan siirtoviemärin varaputkena.
Vedenottamo mitoitetaan kolmelle pumpulle siten, että mitoitusvirtaama saavutetaan kahden pumpun ollessa yhtä aikaa käytössä. Kolmas pumppu on varalla. Pumput käyvät vuorotteluperiaatteella. Vedenottamo on alusta- vasti tyypiltään ns. kuilukaivo, jonka päällä on laitetila. Kuilukaivo ja laite- tila rakennetaan halkaisijaltaan 3 000 mm:n betonirenkaista. Vedenotta- mon kaukovalvonta liitetään kaivosalueen valvomoon.
Ottamokaivon imuputki upotetaan kaivamalla ja painotettuna Vajukosken patoaltaaseen. Imuputken pää käännetään 90-asteen kulmakappaleella ylös ja suojataan teräsrakenteisella siivilällä. Putken pää ulotetaan niin kauas rannasta (noin 300 m), että imusiivilän ja talvella altaaseen muodos- tuvan jääkannen alapinnan etäisyys on vähintään yksi metri. Imuputkena käytetään 560 mm:n muoviputkea. Viemärin purkuputki upotetaan paino- tettuna Vajukosken patoaltaan pohjaan ja sen pää ulotetaan pääuomaan voimalaitoksen imuaukon kohdalle noin 100 m siitä ylävirtaan.
YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN
Päästöt pintavesiin
Jätevesien määrä ja käsittely
Rikastushiekka-altaalla A, sivukivialueella sekä marginaalimalmin ja pinta- malmin varastoalueilla muodostuvat lievästi likaantuneet suoto- ja alue-
vedet kootaan rakenteita ympäröiviin suotovesiojiin, joista ne pumpataan vesivarastoaltaaseen käytettäväksi raakavetenä tai käsiteltäväksi ja edel- leen johdettavaksi vesistöön. Ulkopuolisten vesien pääsy kaivoksen ve- sienhallintarakenteisiin estetään kaikki toiminnalliset yksiköt kiertävällä eristysojastolla. Eristysojat kaivetaan rakennettuja alueita ympäröivien alueteiden ulkopuolelle siten, että tiet toimivat ympäristöään korkeampina patorakenteina estäen suotovesien ja eristysojavesien sekoittumisen.
Toiminnan aikana käsiteltävän veden määrä on keskimäärin 240 m3/t, mut- ta talvi- ja tulva-aikoina arviolta 330 m3/t. Kuitenkin myös selvästi suurem- pien vesimäärien käsittelyyn varaudutaan. Veden käsittelyä edellyttävät veden matala pH, metallipitoisuudet, räjähdysaineperäiset typpiyhdisteet sekä tuotannosta ja kuivatuksesta peräisin oleva mineraalinen kiintoaine.
Käsittelyyn johdettavan veden laatua tasaa veden varastointi rikastushiek- ka-altaassa. Samalla pitkä viipymä alentaa kiintoaineen pitoisuutta ja kiin- toaineisiin sitoutuneiden metallien pitoisuutta.
Kaivoksen jätevesien käsittelemiseksi rakennetaan rikastamon ja sivukivi- alueen välillä olevalle suoalueelle maapatoihin rajautuva vesivarastoallas ja pintavalutuskenttä. Altaan sijaintia on siirretty lännemmäksi, millä var- mistetaan, ettei jätevesiä kulkeudu Natura-alueen suuntaan. Paikan siirrol- la vähennetään olennaisesti altaasta avolouhoksen suuntaan aiheutuvia riskejä. Altaan siirron seurauksena pintavalutuskentän ala pienenee jonkin verran, mutta sen käsittelytehon arvioidaan olevan edelleen riittävä.
Allasalueelta poistetaan turve ja se sijoitetaan sivukivialueen pohjaraken- teeseen. Altaan kokonaistilavuus on 328 000 m3 ja pinta-ala 13,8 ha.
Altaan ylävesi on +223,0 m ja patojen harjakorkeus +225 m.
Kaivosalueella varaudutaan vesivarastoaltaalla tapahtuvaan kemikalointiin.
Käsittely perustuu kemialliseen saostukseen, jossa käytetään kemikaalina kalsiumhydroksidia Ca(OH)2 veden pH-luvun nostamiseksi ja metallien sa- ostamiseksi. Saostuksen myötä myös aiemmin laskeutumattoman, hieno- rakeisen kiintoaineen määrä vedessä pienenee. Tarvittaessa saostusta te- hostetaan muilla kemikaaleilla. Muodostuva metallihydroksidisakka erote- taan vedestä laskeuttamalla.
Kaivoksen rakentamisen aikana tehdään laajoilla alueilla maanrakentamis- töitä, joiden seurauksena valumavesiin voi kulkeutua runsaastikin kiinto- ainetta. Työkohteita, joista valumavesiä muodostuu, ovat mm. vesivarasto- altaan turpeen poisto, maanpoisto malmin päältä, patojen pohjien pinta- maan poisto sekä penkereet ja padot. Kaikki rakennettavat kohteet eivät ole samanaikaisesti työn alla ja arvioidaan, että noin 100 ha:n alueella työt olisivat samanaikaisesti käynnissä ja aiheuttaisivat päästöjä. Rakentamis- vaiheessa alueen valumavedet johdetaan ensisijaisesti Mataraojaan. Kaik- ki kuivatusvedet johdetaan pintavalutuskäsittelyyn ennen johtamista ojiin.
Vesistöön johdettavien jätevesien kiintoainepitoisuuden on arvioitu olevan rakennusaikana enintään 60 mg/l.
Kaivoshankkeen vesitaseesta johtuen on todennäköistä, että vesiä joudu- taan johtamaan Kitiseen kaikkina vuodenaikoina. Jätevesiä on arvioitu joh- dettavan kesällä 25 l/s sekä talvella ja tulva-aikana 95 l/s.
Käsitellyn jäteveden laatu
Arviot käsitellyn jäteveden laadusta johtamisaikoina on esitetty seuraavas- sa taulukossa.
Muuttuja Laatu Kesä Talvi Tulva
Kiintoaine mg/l 20 20 20
Sähkönjohtavuus mS/m 240 300 210
Kok-P mg/l 0,18 0,22 0,16
NO3-N mg/l 3,0 8,0 5,6
NH4-N mg/l 0,2 1,0 0,7
SO4 mg/l 800 1000 700
Kok-Ca mg/l 403 500 352
Kok-Mg mg/l 202 253 177
Kok-Na mg/l 80 100 70
Kok-K mg/l 40 50 35
Kok-Mn mg/l 6,7 8,4 5,9
Kok-Ni mg/l 1,6 2,0 1,4
Kok-Al mg/l 0,40 0,50 0,35
Kok-Cu mg/l 0,06 0,07 0,05
Kok-Co mg/l 0,03 0,04 0,03
Kok-Zn mg/l 0,02 0,03 0,02
Kok-Cr mg/l 0,004 0,005 0,004
Suuri osa rikastuskemikaaleista sitoutuu rikasteeseen ja osa kulkeutuu rikastushiekan ja veden muodostamassa lietteessä rikastushiekka- altaaseen. Yleisperiaatteena rikastusprosessissa on, että kemikaalit seu- raavat rikasteita ja hyvin vähän kemikaaleja menee edes rikastushiekka- altaaseen. Arviolta vähintään 85 % orgaanisista kemikaaleista sitoutuu tuotteeseen ja alle 15 % jää rikastushiekka-altaaseen. Osa rikastushiekka- altaan nesteeseen jäävistä orgaanisista kemikaaleista hajoaa ajan kulues- sa muiksi yhdisteiksi.
Kevitsan kaivoksen pilot-kokeet osoittavat jäteveden ksantaattipitoisuuden olevan noin 1,6–2,7 mg/l. Pumpattaessa jätevesiä Kitiseen virtaamalla 246 m3/t (68 l/s), on ksantaattikuormitus enintään 9,5–16 kg/vrk.
Päästöt maaperään ja pohjaveteen
Kaivoksen toiminnassa käsitellään useita kemikaaleja, polttoaineita ja mui- ta nesteitä, jotka voivat maaperään ja pohjaveteen päästessään aiheuttaa pilaantumista. Lisäksi rikastustoiminnassa muodostuu suuria määriä metal- lipitoisia kiinteitä jakeita, jotka voivat vastaavasti aiheuttaa maaperän ja pohjaveden pilaantumista.
Kaivoksen suunnittelulla ja toteutuksella voidaan maaperään ja pohjave- teen kohdistuva pilaantuminen estää käytännössä kaikilta osin, eikä maa- perään ja pohjaveteen johdetaan mitään pilaantumista aiheuttavia aineita.
Paikallista pilaantumista voi aiheutua lähinnä onnettomuus- tai laiterikkoti- lanteissa, ja tällöin tarvittavat puhdistustoimenpiteet ratkaistaan tapauskoh- taisesti.
Päästöt ilmaan
Kaivoksen pölyn kokonaispäästö on enintään 100 t vuodessa. Pölypääs- töistä 50–60 % syntyy sivukiven käsittelystä (mm. louhinnasta, sivukiven läjityksestä ja kuljetuksesta), 10–20 % malmin käsittelystä (mm. louhinnas- ta ja murskaamolta) ja 20–40 % rikastushiekan käsittelystä (mm. rikastus- hiekka-altaalta). Muodostuva mineraalipöly laskeutuu pääosin pölylähteen lähiympäristöön. Pölyn laatu vastaa louhittavan malmin ja sivukiven laatua.
Räjäytyksistä aiheutuva pölylaskeuma on kokonaisuudessaan pieni. Lou- hoksen syventyessä pöly laskeutuu louhokseen. Kiven käsittelystä aiheu- tuva pöly muodostuu louheen lastauksessa ja kuljetuksessa. Kevitsan kai- voksella murskaamo sijoitetaan rakennuksen sisälle, mikä vähentää olen- naisesti pölypäästön määrää. Rikastushiekka-altaalla voi pölyämistä ilmetä silloin, kun kova tuuli pääsee puhaltamaan rikastushiekan kuivaan pintaan.
Työmaaliikenne nostattaa pölyä työmaa- ja louhosteiltä ilmaan, mitä rajoi- tetaan tiestölle asetettavin nopeusrajoituksin (30 km/h). Teitä kastellaan tarpeen mukaan. Pääkulkuväylät kestopäällystetään.
Kaivoksilla käytettävät työkoneet ovat teholtaan suuria ja niiden ominais- päästöt tehon yksikköä kohti ovat suhteellisen pieniä. Keskimääräisiksi vuotuisiksi päästöiksi on arvioitu 2 t hiukkasia, 33 t hiilidioksidia, 60 t typen oksideja ja noin 8 000 t hiilidioksidia.
Räjähdysaine muuttuu räjäytyksessä pääosin vesihöyryksi, hiilidioksidiksi ja typeksi. Räjähdyksessä muodostuu 700–1 000 litraa kaasua räjäh- dysainekiloa kohti. Räjähdyskaasuista muutama prosentti on haitallisia kaasuja, kuten hiilimonoksidia (CO) ja typen oksideja (NO ja NO2). Vuotui- siksi räjäytyskaasujen päästöiksi on arvioitu 750–1 200 tonnia hiilidioksidia ja 1–5 tonnia typen oksideja.
Lämpölaitoksen öljynkulutus on noin 7 900 t/v ja hiilidioksidin päästöt ovat tällöin noin 24 600 t/v. Muilta osin päästöt vastaavat teholtaan samansuu- ruisen lämpölaitoksen päästöjä.
Melu ja tärinä
Kaivostoiminnan aiheuttamaa melua on arvioitu laskentamallilla sekä ra- kentamisvaiheessa että tuotantovaiheessa. Yli 45 dB:n melualueen laajuus on suurimmillaan rakentamisen aikana, jolloin louhitaan avolouhoksen ylä- osassa ja laajoilla alueilla suoritetaan maarakentamistoimenpiteitä. Pää- sääntöisesti äänitasojen oleelliset muutokset eivät ulotu haetun kaivospiiri- alueen ulkopuolelle. Tuotannon ollessa käynnissä häiriintyvät alueet rajoit- tuvat louhoksen ympärille.
Meluselvitystä on täydennetty 18.8.2008 toimitetulla lisäselvityksellä, jossa on otettu huomioon tarkentuneet tiedot kaivoksen vuosittaisista louhinta- määristä ja massojen siirtämiseen tarvittavista konemääristä. Päivitetyn laskennan mukaan kaivoksen aiheuttamat äänitasot tuotantovaiheessa ovat kaivosalueella paikoitellen yli 70 dB, mutta pienenevät nopeasti, kun siirrytään rakennettavien alueiden tai tuotantoalueiden ulkopuolelle.
Tuotannon aikana melua aiheuttavia toimintoja on vähemmän kuin raken- tamisvaiheessa, mutta melulähteiden äänitehotaso on yleensä suurempi kuin rakennusvaiheessa. Toisaalta osa toiminnoista tapahtuu louhoksen sisällä louhoksen seinämien muodostamien meluvallien ympäröimänä, jol-
loin melulähteiden aiheuttamat melutasot ympäristössä jäävät suhteellisen alhaiseksi.
Tuotannon aikana melutaso Koitelaisen Natura-alueella Satojärven luoteis- rannalla on suurimmillaan noin 45 dB. Muualla Koitelaisen alueella meluta- so on alhaisempi kuin 45 dB. Tuotantoaikana kaivos toimii ympärivuoro- kautisesti, jolloin melupäästöt ja melutasot pysyvät samansuuruisina vuo- rokaudenajasta riippumatta. Kevitsan kaivoksen lähiympäristössä ei ole asuntoja tai loma-asuntoja.
Kevitsan kaivoksen louhintaräjäytysten aiheuttama maaperän tärinä syntyy etäällä asutuksesta. Laskennalliset tärinäarvot momentaarisille räjäh- dysainemäärille noin 160 kg ja 800 kg eri etäisyyksillä ovat 0,15–
0,34 mm/s (4 km) ja 0,07–0,17 mm/s (6 km). Lähimmät asuintalot ovat Petkulassa yli 7 km:n ja Saiveljärven mökit yli 5 km:n päässä louhoksesta.
Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen
Pääosa toiminnasta muodostuvista jätteistä on kaivannaisjätteitä. Lisäksi rikastamolla, pääkonttorissa ja kunnossapidossa syntyy tavanomaista teol- lisuustoimintojen jätettä. Talousjätevesipuhdistamolla muodostuu ylijäämä- lietettä. Kierrätyskelpoiset jätteet tullaan lajittelemaan ja toimittamaan hyö- dynnettäväksi ja muiden jakeiden loppusijoitus tehdään alueille, joilla on lupa ottaa vastaan kyseisiä jätteitä.
Ympäristöministeriön asetuksen yleisimpien jätteiden sekä ongelmajättei- den luettelon 22.11.2001/1129 mukaiset jäteluokitukset on esitetty määräl- lisesti tärkeimpien jakeiden osalta seuraavassa taulukossa. Happoa muo- dostava rikastushiekka B luokitellaan ongelmajätteeksi.
Jätejae Jäteluokka
Sivukivi 01 01 01
Rikastushiekka (A) 01 03 06
Rikastushiekka (B) 01 03 04
Pintamaa ja maapeitteet 01 01 01
TOIMINNAN LOPETTAMINEN
Kaivostoiminnan lopettamiseen liittyvän jälkihoidon päätavoitteina ovat:
varmistaa yleinen turvallisuus kaivostoiminnan muuttamilla alueilla,
varmistaa, että alueen ympäristökuormitus on hyväksyttävällä tasolla ilman aktiivisia käsittelytoimia ja edelleen pienentää ympäristökuormi- tusta mahdollisimman alhaiseksi kohtuullisilla kustannuksilla,
saavuttaa fyysisesti ja kemiallisesti pysyvät olosuhteet kaivosalueella sulkemisen jälkeen,
palauttaa käytöstä poistuvat alueet luonnonympäristöksi tai muuhun myöhempään maankäyttöön,
huolehtia osaltaan, että kaivostoiminnan päättymisestä aiheutuvia ne- gatiivisia sosioekonomisia vaikutuksia voidaan pienentää ja
saavuttaa passiivinen jälkihoidon vaihe kohtuullisessa ajassa kaivos- toiminnan lopettamisen jälkeen.
