LUPAPÄÄTÖS
Nro 25/09/2
Dnro Psy-2008-y-101
Annettu julkipanon jälkeen 26.3.2009
ASIA Siikajoen kalataloudellinen kunnostaminen ja töidenaloittamislupa, Siika- latva ja Siikajoki
LUVAN HAKIJAT Siikalatvan kunta
Pulkkilantie 4
92600 PULKKILA
Siikajoen kunta
PL 18
92400 RUUKKI
SISÄLLYSLUETTELO
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO ... 4
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE ... 4
HANKKEEN KUVAUS ... 4
Yleiskuvaus hankkeesta ... 4
Suunnitellut työt ... 5
Kalataloudellisen kunnostamisen periaatteet ... 5
Kunnostustoimenpiteet kohteittain... 6
Töiden toteuttaminen ja kustannukset ... 14
Arvio työajasta ... 15
HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET, LUVAT JA LAUSUNNOT ... 15
YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA... 17
Yleiskuvaus vesistöstä... 17
Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat ... 18
Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus ... 18
Vesistön käyttö ... 19
Kalasto ja kalastusolot ... 19
Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa ... 20
Perinne- ja kulttuurimaisemat, suojellut rakennukset ja muinaismuistot... 20
Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet ... 21
HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN ... 22
Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan sekä suojelualueisiin ... 22
Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin ... 23
Vaikutukset kalojen elinolosuhteisiin... 23
Työnaikaiset vaikutukset... 24
Arvio vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetuista hankkeen hyödyistä ... 24
Arvio hankkeen aiheuttamista vahingoista yleiselle ja yksityiselle edulle ... 24
VAHINKOJEN ESTÄMIS- JA VÄHENTÄMISTOIMENPITEET ... 24
Työnaikaiset järjestelyt ... 24
Hoitotoimet... 25
KORVAUSESITYS... 25
HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ... 25
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY ... 26
Hakemuksen täydentäminen ... 26
Lupahakemuksesta tiedottaminen ... 26
Muistutukset ja vaatimukset... 26
Hakijoiden selitys ... 29
MERKINTÄ ... 29
Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U ... 29
Pääasiaratkaisu ... 29
TÖIDENALOITTAMISLUPA... 30
LUPAMÄÄRÄYKSET ... 30
Kunnostusta koskevat määräykset ... 30
Työaika ... 31
Työnaikaisten haittojen minimointi... 31
Viimeistelytyöt... 31
Tarkkailumääräykset... 32
Aloittamis- ja valmistumisilmoitus ... 32
Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen ... 32
OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA ... 32
RATKAISUN PERUSTELUT... 33
Luvan myöntämisen perustelut ... 33
Töidenaloittamisluvan perustelut ... 33
Lupamääräysten perustelut ... 34
VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN ... 34
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO ... 35
Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus... 35
Töidenaloittamisluvan täytäntöönpanokelpoisuus ... 35
SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET ... 35
KÄSITTELYMAKSU... 35U Ratkaisu ... 35
Perustelut... 35
Oikeusohje ... 35
MUUTOKSENHAKU ... 36
HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO
Siikajoen kunta, Rantsilan kunta, Pulkkilan kunta ja Kestilän kunta ovat 2.6.2008 ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytä- neet lupaa Siikajoen kalataloudelliseen kunnostamiseen Kestilän, Pulkki- lan, Rantsilan ja Siikajoen kunnissa hakemukseen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla.
Liittyen kunnostusalueen laajuuteen on lisäksi haettu lupaa hankkeen aloit- tamiseen ennen lupapäätöksen lainvoimaiseksi tuloa. Kunnostustöiden kii- reellinen aloittaminen on tärkeää pitkäaikaiseen, hakemuksen perustana olevaan suunnitelmaan sisältyvän työn aloittamiseksi ja valmistamiseksi, minkä lisäksi hankkeen rahoittajat ovat varautuneet rahoittamaan Siikajoen kunnostamista vuodesta 2009 alkaen. Jos töiden aloitus siirtyy myöhem- mäksi, rahoituksen saaminen on epävarmaa. Töiden toteutus ei aiheuta vesien muille käyttömuodoille tai luonnolle ja sen toiminnalle merkittävää haittaa ja suunnitelmassa tarkoitettujen töiden suorittamisen jälkeen olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi, mikäli lupa evätään tai lupamääräyksiä muutetaan.
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Vesilaki 1 luku 15 § ja 2 luku 26 §
HANKKEEN KUVAUS
Yleiskuvaus hankkeesta
Hakijoiden tarkoituksena on uoman kunnostamisen avulla parantaa joen vesitaloutta peratuilla alueilla, lisätä monimuotoisuutta sekä parantaa kalo- jen elinolosuhteita ja vesimaisemaa. Kunnostettavaa jokialuetta on Kesti- län Lämsänkosken ja meren välisellä alueella yhteensä noin 17,3 km ja 113,6 ha. Kunnostettavia kohteita on 40.
Siikajoen uomaa on perattu 1900-luvun alusta saakka, jolloin perkauksia tehtiin tukinuittoa ja peltojen kuivatuksia varten. Myöhemmin Siikajokea pe- rattiin tulvasuojelullisista syistä, jolloin joen keskiosalta poistettiin yli miljoo- na kuutiota massoja. Joen kalastolliseen ja kalastukselliseen ja yleiseen ti- laan on vaikuttanut huomattavasti myös voimatalous ja vesistön säännös- tely.
Kunnostussuunnittelun teki ajankohtaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä muutettu Siikajoen säännöstely. Lyhytaikaissäännöstelyn lievit- tämisen katsottiin muun muassa vähentävän joen pohjan eroosiota, poh- jamateriaalin iskostumista ja soraikoiden kovettumista, kiintoaineongelmia sekä virtaamanvaihtelusta virtavesikaloille aiheutuvia stressitekijöitä. Kun- nostuksella saavutettavien hyötyjen katsottiin kasvavan huomattavasti säännöstelyhaittojen vähennyttyä.
Tavallisen koskikalaston lisäksi tarvetta on myös lohen elinalueiden lisää- miseen Itämeren lohikannan voimakkaan taantumisen vuoksi. Vaellussiika ja nahkiainen joen alaosalla sekä rapu koko vesistössä katsottiin tarpeelli- seksi ottaa huomioon suunnittelussa.
Suunnitellut työt
Kalataloudellisen kunnostamisen periaatteet
Lohikalojen elinympäristön parantaminen tehdään ottaen erityisesti huomi- oon alivirtaamakauden virtausolot kuitenkin niin, että eri vedenkorkeus- ja virtausolosuhteissa kaloilla on valittavanaan soveltuvia elinympäristöjä.
Uomassa olevaa tai perattua kivimateriaalia sijoitetaan virtavesikalojen elinympäristöä parantavalla tavalla. Paikalle tuodaan erikokoista kiveä ja soraa, mikäli paikalla ei sitä riittävässä määrin ole. Siikajoella tämä koskee lähinnä kutusoraa joen keski- ja yläosalla. Alimmalla osalla soramateriaalia on runsaammin. Materiaali laitetaan jokeen siten, että syntyy lohikaloille sopivia kutusoraikoita, suojakivikoita poikasille sekä asento- ja levähdys- paikkoja suuremmille kaloille. Pinta-alaa lisätään jakamalla virtausta ja avaamalla tukkeutuneita sivu-uomia sekä poistamalla kasautunutta hieno- ainesta ja kasvillisuutta eräillä alueilla.
Hidasvirtaisilla alueilla koskimaisuutta voidaan lisätä kiihdyttämällä virtaus- ta erilaisilla kivisuisteilla. Vesieliöiden vaellusmahdollisuuksia parannetaan keskittämällä virtausta matalilla alueilla sekä varmistamalla vesitys uomis- sa, joita pitkin kaloilla on mahdollisuus ohittaa nousueste. Kunnostustöiden aikana varotaan vahingoittamasta uomaa, pohjakasvillisuutta, uomaa var- jostavaa rantakasvillisuutta sekä rantaa tarpeettomasti. Kunnostuksen seu- rauksena uomasta tulee moni-ilmeisempi, ravinnon suhteen tuottavampi sekä soveltuvampi myös muille eliöryhmille.
Kutusoraikot
Kutusoraikkoja, jotka ovat noin 20–50 cm:n paksuisia pitkänomaisia sora- patjoja, tehdään työkohdekarttojen osoittamille paikoille. Paikat on valittu aiemman inventoinnin perusteella virtausnopeuden ja vesisyvyyden sekä pysyvyyden mukaan. Sijoituspaikalla ei saa esiintyä suppo-ongelmia, jotta soraikot eivät jäädy. Paikat tarkentuvat työn aikana tehtävien havaintojen pohjalta. Käytettävä sora on pyöreärakeista luonnonsoraa ja saatavuudes- ta riippuen halkaisijaltaan 5–60 mm siten, että paikoin käytetään hal- kaisijaltaan 8–60 mm:n soraa ja yläosalla pääasiassa hienompaa 5–40 mm:n soraa. Soraikoiden vesisyvyys on alivirtaama-aikana vähintään 0,2 m ja virrannopeus noin 0,1–0,5 m/s kuitenkin niin, ettei virtauksesta ole vaaraa soraikon pysyvyydelle, eikä virtaus ole liian pyörteistä. Soraikon yläpään vesisyvyys tulisi olla alapään vesisyvyyttä suurempi ja virtauksen tulisi kiihtyä soraikon matalampaa alaosaa kohti, jolloin veden suotautumi- nen soran sisään olisi mahdollisimman tehokasta. Kutusoraikoille asetel- laan suuria kiviä kutevien kalojen asento- ja levähdyspaikoiksi sekä soran pysymisen varmistamiseksi. Soraikot sijoitetaan koskien niskoille, rantaka- rikkojen tuntumaan, virtojen sisäkaarteisiin sekä alueille, joissa poikasille on kuoriutumisen jälkeen tarjolla riittävästi poikaskivikoita.
Poikaskivikot
Kivikoiden tarkoituksena on antaa suojaa eri olosuhteissa sekä kaloille että pohjaeläimille ja tarjota kiinnittymisalusta pohjakasvillisuudelle. Ne raken- netaan ympäristöönsä mahdollisimman hyvin sopeutuviksi. Yleensä poi- kasaluetta lisätään vesittämällä pohjakarkeudeltaan soveltuvaa koskialu- etta. Soveltuvan kivimateriaalin lisäämisellä tasapohjaiselle virta-alueelle parannetaan alueen monimuotoisuutta ja muutetaan olosuhteita luonnon-
mukaisemmiksi. Erityisesti tällä lisätään lohikalojen poikasten elinalueita.
Poikaskivikoita tehdään ensisijaisesti tummista, halkaisijaltaan 6–52 cm:n kivistä. Suuremmille poikasille tarkoitetuille, syvemmille ja virtaavimmille alueille pyritään laittamaan karkeampaa ja suojaisempiin virranosiin pie- nemmille poikasille hienompaa kiviainesta. Suurimmat kivet upotetaan osit- tain uoman pohjaan ja niiden alavirran puolta syvennetään suurempien ka- lojen oleskelupaikkojen sekä poikasten talvisten elinalueiden lisäämiseksi.
Lisäksi kivikoilla voidaan muuttaa ja ohjata virtausta.
Muut rakenteet
Suojakiviä upotetaan virta-alueille hidastamaan virtausta, jolloin syntyy suoja- ja levähdyspaikkoja kaloille. Virtauksen hidastuminen nopeuttaa jääkannen muodostumista ja kutusoraikoissa hautoutuva mäti ja koskessa talvehtivat poikaset ovat paremmin suojassa jäätymiseltä. Suojakiviä sijoi- tetaan koskeen noin viiden metrin välein ja niiden ympäristöön kaivetaan pieniä syvänteitä kalojen suojaisiksi talvehtimispaikoiksi. Suojakivet upote- taan ja kivien ympärys tiivistetään upotuksen jälkeen kaivinkoneella paikal- la pysymisen varmistamiseksi.
Virtausta ohjaamaan muotoillaan tarvittaessa kivistä suisteita, joilla pyri- tään aikaansaamaan virtaukseen mutkittelua, vesittämään kuiville jääneitä alueita tai suojaamaan rantoja virran aiheuttamalta eroosiolta. Virranoh- jaimina käytetään paikoin myös kaksoissuisteita eli deflektoreita, joilla voi- daan parantaa virtausolosuhteita kivikoilla tai kutusoraikoilla sekä saada virtausnopeuden kiihtymisen myötä aluetta koskimaisemmaksi.
Uomassa makaavia puita säilytetään tai siirretään paremmin kaloille suo- jaa ja pohjaeläimille elinoloja tarjoaviksi. Rantoja voidaan tarvittaessa suo- jata rantatörmää kiveämällä. Virta-alueilla voi olla paikoin tarpeen nostaa alivedenkorkeuksia alueen vesityksen parantamiseksi, syvänteen luomi- seksi tai veden johtamiseksi sivu-uomaan. Tätä varten kivistä muotoillaan matala, luonnonmukainen kynnys. Usein uomaltaan luonnontilaisen joen koskialueilla on niinsanottu kynnys-pooli-kynnys -vaihtelua, mitä voidaan pyrkiä jäljittelemään perattuja alueita kunnostettaessa tekemällä perkaus- massoista kivikynnyksiä.
Kunnostustoimenpiteet kohteittain
Siikajoen alaosa
Siikajoen alaosalla kohteita on 17. Alin kohde on Siikajoen suiston Piis- panvirta ja ylin Ruukinkoski Ruukin keskustassa. Kunnostuskohteiden yh- teispituus on noin 7,1 km ja pinta-ala 49,6 ha.
1. Piispanvirta (plv 3+25–3+57), piirustus 4.1.1
Avataan tasamatalaan alaosaan selkeämpi nousuväylä merestä nouseville kaloille, kuten vaellussiialle, lohelle ja taimenelle. Ylävirranpuolelta va- semmalta rannalta siirretään kutusoraa parempiin virtausolosuhteisiin kos- ken niskalle.
2. Ukkolankoski (plv 3+95–4+10), piirustus 4.1.2
Poistetaan virta-alueen kaislikkosaarekkeita poikasalueiden läheisyydestä ja tehdään samalla syvänteitä sekä levähdys- ja kutupaikkoja matalille alu- eille. Paikalla olevaa iskostunutta soraa puhdistetaan ja pehmennetään.
3. Rialankoski (plv 4+67–4+86), piirustus 4.1.3
Vesitetään sivu-uomat, mutta varmistetaan veden riittävyys eri uomissa.
Saarten ylävirran puolelle vasempaan reunaan kerääntynyttä soraikkoa puhdistetaan. Samaa soraa käytetään kutusoraikkojen tekoon siirtämällä materiaalia parempiin virtausolosuhteisiin pää- ja keskimmäisen uoman niskalle.
4. Pekkalankoski (plv 5+04–5+32), piirustus 4.1.4
Kosken alaosan saaren oikealla sivulla suojassa olevia laajoja sora-alueita puhdistetaan. Kosken niskalle oikeanpuoleiseen haaraan lisätään poikas- ja kutualuetta siirtämällä niskalta ylävirtaan olevalta särkältä materiaalia virtausolosuhteiltaan paremmalle paikalle.
5. Pato- ja Sillankoski (plv 5+84–6+70), piirustukset 4.1.5a–c
Meijerinsaaren sivu-uoman vesitystä parannetaan avaamalla uoman ylä- päätä sekä tukkeutuneita uoma-alueita. Tarvittaessa Patokosken niskalle lisätään kivimateriaalia sivu-uoman virtauksen varmistamiseksi. Patokos- ken niskalle ja sivu-uomaan tehdään kutusoraikkoja. Poikasaluetta teh- dään sivu-uomaan sillan tuntumaan kutusoraikon läheisyyteen.
Sillasta alavirtaan olevien saarten välisen uoman vesitys varmistetaan.
Saarten kohdalla oikean rannan tuntumassa olevaa soramateriaalia siirre- tään keskemmälle niskaa kutusoraikoksi. Vasemman puoleisen uoman niskalla olevaa soraa puhdistetaan tarvittaessa.
6. Nikolankoski (plv 9+26–9+58), piirustus 4.1.6
Oikean puoleisen rannan tuntumaan kivisärkkien taakse avataan sivu- uomia. Samasta kivimateriaalista tehdään niskan läheisyyteen poikas- aluetta. Kosken keskivaiheilla kivetään päävirtauksen aluetta ja ohjataan samalla virtausta myös syntyvään sivu-uomaan. Sisäkaarteen hitaaseen virtaan kasautuneesta soramateriaalista tehdään kutusoraikot sekä kosken keski- että alaosalla olevien niskojen yhteyteen.
7. Kärnänkoski eli Kessukoski (plv 12+40–13+90), piirustukset 4.1.7a–b Yläosan rännimäisiä uoman osia kivetään reuna-alueiden kivimateriaalilla.
Samalla vesitetään uoman reuna-alueita poikasalueiksi. Niskalle oikean rannan tuntumaan tehdään kutusoraikko.
Alaosalla Huhasta ylävirtaan olevaan niskaan tehdään kutusoraikko ja päävirtaan lisätään kiviä oikean rannan tuntumassa olevalta kivisärkältä sekä tehdään poikasaluetta ja sivu-uomaa särkän taakse. Huhan kynnystä muotoillaan avaamalla alueen vasenta puolta hieman enemmän ja samalla paljastetaan pohjasoraa.
8. Pitkänpellonkoski eli Länkelänkoski (plv 14+80–15+45), piirustus 4.1.8 Yläosan niskoille tehdään kutusoraikkoja oikeanpuoleisen rannan tuntu- maan kasautuneesta sorasärkästä. Rännimäisiä uoman osia kivetään reu-
na-alueiden ja kivisärkkien materiaalilla ja tehdään särkkien yhteyteen si- vu-uomia ja poikasalueita. Syvänteitä kaivetaan matalille kivikoille.
Alaosan matalan koskialueen vesisyvyyttä lisätään selvärajaisemmalla kynnyksellä. Myös alaosalla avataan sivu-uomaa kuivilla olevalle kivi- alueelle ja käytetään saatavaa kivimateriaalia kynnyksen tekoon ja uoman keskiosan kiveämiseen.
9. Angeriankoski eli Riihikoski (plv 15+68–16+65), piirustukset 4.1.9a–c Yläosalle lisätään poikasaluetta avaamalla sivu-uomia kivisaarekkeiden taakse. Niskalle rakennetaan kutusoraikko. Erityisesti keski- ja alaosan uoman rännimäisiä osia kivetään. Materiaali saadaan avaamalla rannan kivisärkkien ja saarekkeiden yhteyteen vesitettyjä alueita ja uomia. Kosken sisäkaarteen puolelle kerääntynyttä soraa puhdistetaan ja levitetään kutu- alueeksi vasemman rannan puoleisille niskoille. Matalien virtaavien paikko- jen yhteyteen voidaan tehdä syvänteitä.
10. Pöyrynkoski (plv 16+90–17+48), piirustus 4.1.10
Rakennetaan kutusoraikot pohjoispuolen kalatien suun ylävirran puoleisel- le niskalle päähaaraan, kalatien alapäästä alavirtaan ja molemmin puolin kosken alinta saarta. Kosken keskiosalle tehdään tarvittaessa syvempi tal- vehtimis- ja suoja-alue selvärajaista kynnystä apuna käyttäen. Lisäksi ma- talille alueille tehdään pienempiä syvänteitä.
11. Kettukoski eli Kissakoski (plv 18+30–18+70), piirustus 4.1.11
Yläosan vasempaan haaraan tehdään kutusoraikko. Alaosalla olevan saa- ren kohdalle rakennetaan kutusoraikoita kumpaankin haaraan suojaisten niskojen yhteyteen. Alaosan saaren oikealle puolelle tehdään syvempi tal- vehtimis- ja suoja-alue kynnystämällä. Lisäksi kaivetaan syvänteet kynnyk- sestä ylävirtaan ja kyseisen koskipaikan niska-alueelle.
12. Kirkkokoski (plv 21+49– 21+87), piirustukset 4.1.12a–b
Niskalle tehdään kutusoraikkoja siltapilareiden tuntumaan. Vanhan mylly- uoman virtausta ohjataan tarvittaessa pääuomaan ja avarretaan kannak- sen läpi virtaavia puroja. Alaosalle tehdään kutusoraikoita sisäkurvin suo- jaan ja pienen saarekkeen ja rannan väliseen imuun. Sisäkurvin ja so- raikon virtaus varmistetaan avartamalla uomaa rannan tuntumaan. Matalil- le alueille tehdään muutamia syvänteitä.
13. Kaparinkoski (plv 24+10–24+20), piirustus 4.1.13
Pienen kaivetun uoman vesitys varmistetaan. Samoin vesitetään kosken oikeanpuoleista osaa avaamalla kivisärkkää ja kiveämällä niskaa päävirran kohdalla. Sisäkurvin suojaan tehdään kutusoraikko. Vasemman laidan kivi- kolle voidaan tehdä sivu-uomaa vesimäärän salliessa.
14. Kalliokoski (plv 24+90–25+31), piirustukset 4.1.14a–b
Yläosan vasemmanpuoleisen uoman vesitystä parannetaan avartamalla uomaa ja tekemällä kynnys oikeanpuoleisen uoman niskalle. Tasamatalal- le alueelle tehdään syvänteitä. Oikeanpuoleisen myllyuoman pääuomasta erottavan saaren suojaan tehdään kutusoraikko.
Alaosan saarten välisien uomien vesitys varmistetaan uomia aukaisemalla.
Päävirran niskalle oikean rannan tuntumaan sekä saarten väliin aukaista- van uoman niskalle tehdään kutusoraikot.
15. Mikkolan- ja Moisalankoski (plv 26+20–26+72), piirustukset 4.1.15a–b Mikkolankosken niskan tuntumaan vasemmalle puolelle tehdään ku- tusoraikko. Lisäksi koskea kivetään joen oikealla puolella olevien kivisaa- rekkeiden materiaalilla ja samalla ranta-aluetta vesitetään. Joen jakavan kannaksen läpi olevat uomat syvennetään ja ohjataan vettä enemmän kosken oikeanpuoleiseen haaraan.
Moisalankosken kaislikkoa poistetaan ja saarekkeen läpi aukaistaan uoma.
Saarekkeesta saatavalla materiaalilla kivetään päävirtaa. Oikean haaran suulla olevien pienten uomien vesitys varmistetaan. Kutusoraikkoja teh- dään koskessa olevan saaren suojaan.
16. Greuksenkoski (plv 30+78–30+91), piirustus 4.1.16
Niskalle rakennetaan kutusoraikko ja kaislikkosaarekkeita poistetaan kai- vamalla. Tasamatalaan koskeen tehdään syvänteitä.
17. Ruukinkoski (plv 32+63–33+10), piirustus 4.1.17
Kalatien niskalla oleva lohkare siirretään. Lisäksi kalatien suun virtausolo- suhteita parannetaan kääntämällä houkutusvirtausta pääuomasta kalatien suuosalle. Kutusoraikkoja rakennetaan maantiesillalta alavirtaan olevan saaren kupeeseen ja alaosan sisäkurvin suojaan. Alaosalle tehtävän kyn- nyksen avulla parannetaan kosken matalan osan vesitystä ja tehdään tal- vehtimis- ja suoja-aluetta kynnyksestä ylävirtaan olevalle alueelle. Särky- neen betonipadon ja kalatien kunnostukset/uusimiset tehdään eri suunni- telman mukaan.
Siikajoen keskiosa
Keskiosalla kohteita on 10. Alin kohde on Hemminkoski Paavolassa ja ylin Nivankoski Rantsilassa. Kunnostuskohteiden yhteispituus on noin 4,8 km ja pinta-ala 31,8 ha.
18. Hemminkoski (plv 39+93–40+10), piirustus 4.2.1
Etelärannan kuiva myllyuoma vesitetään avaamalla penger rantaan noin paalulla 40+07 tulevan tien kohdalta. Uomaan tehdään kynnys, joka ei vai- kuta merkittävästi pääuoman vedenjohtokykyyn. Sillä ohjataan virtausta myllyuomaan. Tarvittaessa sivu-uoman virtausnopeutta kiihdytetään pienil- lä kaksoissuisteilla koskimaisuuden lisäämiseksi.
19. Hyrylänniva (plv 52+29–52+49), piirustus 4.2.2
Kynnyksen yhteyteen asetellaan suoja- ja asentokiviä sekä rakennetaan kutusoraikko. Pääuomaa kivetään muun muassa vasemman rannan tun- tumassa olevalla kivimateriaalilla ja samalla vesitetään matalaa aluetta.
Alueen virtausnopeutta lisätään tarvittaessa rakentamalla yläosalle kak- soissuiste.
20. Harjunniva (plv 53+01–53+36), piirustus 4.2.3
Sillasta ylävirtaan olevaan niskaan tehdään kutusoraikko. Oikean rannan matalaa kivikkoa avarretaan ja nivasta ylävirtaan asetetaan suojakiviä. Sil- lasta alavirtaan olevaa ränniä kivetään suvantoa rajaavan ja virtausta pa- dottavan niemekkeen kivillä, jolloin koskimaisuus lisääntyy alivirtaama- aikana, mutta tulva-aikainen vedenjohtokyky paranee. Suvannosta alavir- taan olevan särkän (entinen Hyrylännivan niska) halki avataan poi- kasuoma. Tällä sekä rannan tuntumassa olevalla kivimateriaalilla kivetään vasemmalla laidalla kulkevaa päävirtaa ja virran niskalle tehdään kutualue.
Tarvittaessa paikalle tuodaan suurempia asentokiviä.
21. Ammunteenkoski (plv 54+11–54+23), piirustus 4.2.4
Niskalta ylävirtaan olevaa virtaa kiihdytetään kaksoissuisteella ja uoman keskiosalle asetellaan kiviä rannan tuntumasta. Paikalla olevaa soraikkoa puhdistetaan ja pehmennetään kutuun soveltuvaksi. Kynnyksestä alavir- taan joen keskiosaa kivetään uoman reunoilla olevalla materiaalilla. Tarvit- taessa paikalle tuodaan muutamia suurempia kiviä ja soraa.
22. Pyhännönkoski (plv 63+93–65+50), piirustukset 4.2.5a–c
Useita kutusoraikkoja rakennetaan suojaisiin ja virtaukseltaan soveltuviin paikkoihin. Asento- ja suojakiviä asetellaan kattavasti ja uomaa kivetään reuna-alueilla olevalla materiaalilla siten, että uoman poikkileikkauksen pin- ta-ala sekä vedenjohtokyky eivät merkittävästi muutu. Suisteilla vir- tauksesta saadaan mutkitteleva ja monipuolisempi. Koskimaisuutta lisä- tään kasvattamalla virtausnopeutta kaksoissuisteilla. Rantakivikoille ava- taan pieniä uomia poikasalueiksi. Vesisyvyyttä lisätään kynnystämällä ni- vaa sekä kaivamalla syvänteitä.
Suunnilleen paalulla 60+85 eli kolme kilometriä Pyhännönkoskelta alavir- taan sijaitsee Mankilanjärvestä laskevan Iso-ojan suu. Siihen avarretaan selkeä nousuväylä pääuoman kunnostuksen yhteydessä.
23. Autionkoski (plv 66+36–66+74), piirustus 4.2.6
Koskesta ylävirtaan paalulla 66+70 olevaa mutkaa kivetään, rannan tun- tumaan avataan poikasuoma ja paikalle tehdään kutusoraikko. Myös var- sinaisen kosken niskalle rakennetaan kutualue. Reuna-alueiden runsaalla kivimateriaalilla kivetään uoman keskiosia siten, että uoman poikkileik- kauksen pinta-ala ja vedenjohtokyky eivät merkittävästi muutu. Samalla vesitetään kuivilla olevia rantakivikkoja ja tehdään sivu-uomia. Keskiosalla virtausta kiihdyttämään tehdään tarvittaessa kaksoissuiste. Kosken ala- osalla puhkaistaan suvantoa edeltäviin niemekkeisiin sivu-uomat poikas- alueiksi. Kivisuisteilla virtauksesta tehdään mutkittelevampi ja monipuoli- sempi. Syvänteitä kaivetaan rantojen tuntumaan matalille alueille.
24. Lehtiniemi (plv 69+25–69+69), piirustus 4.2.7
Koskeen ja erityisesti niskalta ylävirtaan olevaan sisäkaarteeseen kerään- tynyttä hiekkaa ja muuta ainesta poistetaan virtauksen ja uoman vedenjoh- tokyvyn parantamiseksi. Sisäkurvin virtausta parannetaan myös avaamalla vasemman laidan uomaa. Koskialuetta kivetään paikalle tuotavalla mate- riaalilla. Kosken vasempaan laitaan rakennetaan kutusoraikko. Oikealle puolelle rannan tuntumaan avataan kaksi poikasuomaa. Alaosan sivu- uoman sekä pääuoman väliin jäävä saareke kivetään. Poikasaluetta teh- dään niskan tuntumaan ja alaosan sivu-uomaan karkeudeltaan soveltuval- la materiaalilla. Asentokivien yhteyteen tehdään syvempiä monttuja.
25. Kiljonkoski (plv 69+79–69+99), piirustus 4.2.8
Kosken rännimäisyyttä vähennetään asettelemalla oikeanpuoleiseen osaan virtausta ohjaavia kiviä ja tarvittaessa tekemällä kivisuiste. Rannan suojaksi voidaan asetella kiviä. Vasemmanpuoleista osaa avataan ja saa- rekkeen taakse aukaistaan uomia. Myös saarekkeen ylä- ja alapäässä avataan poikasuomat kivikoiden halki. Paikalla olevalla materiaalilla kive- tään päävirran aluetta ja kosken alaosan hitaasti virtaavalle osalle tehdään kaksoissuiste. Kaksi kutusoraikkoa rakennetaan kosken yläosaan ja mata- lille alueille sekä asentokivien yhteyteen kaivetaan syvempiä monttuja.
26. Koljonniva (plv 70+10–70+93), piirustukset 4.2.9a–b
Alueelle kerääntynyttä hienoa ainesta ja ruohottuneita alueita ruopataan noin 1,5 kilometrin matkalla. Nivaa kivetään paikalle tuotavalla materiaalilla ja koskimaisuutta lisätään kiihdyttämällä virtausta kaksoissuisteilla. Virtaa- vammille alueille muun muassa kaksoissuisteiden yhteyteen tehdään poi- kaskivikoita soveltuvalla materiaalilla. Alueella olevien saarekkeiden yhtey- teen syntyvien uomien vesitys varmistetaan. Saarekkeiden reunoja kive- tään tarvittaessa eroosion ehkäisemiseksi. Kutualue tehdään virta-alueen niskalle Hietasaaren tuntumaan. Syvänteitä tehdään asentokivien yhtey- teen ja veden ohjaamiseksi sekä talvehtimisalueiksi.
27. Nivankoski (plv 72+85–73+34), piirustukset 4.2.10a–b
Yläosan kivikynnystä loivennetaan ja puretaan sekä asetellaan kiviä kyn- nyksen alavirran puoleiseen luiskaan siten, etteivät kosken niskan korkeus ja suvannon vedenkorkeus muutu. Saarekkeen yläpäähän virran imuun tehdään kutusoraikko. Myllyuoma aukaistaan ja vesityksen varmistami- seksi pääuoman niskalle voidaan lisätä kiviä. Saarekkeen sivulle pää- uoman puoleiselle kivikolle avataan poikasuoma.
Alaosan sisäkaarretta aukaistaan kivikon alla olevaa soraa paljastaen. Va- semmanpuoleiselle osalle aukaistaan uomaa. Koskesta alavirtaan olevaa kivisärkkää puretaan uoman vedenjohtokyvyn parantamiseksi. Kivimateri- aali käytetään kosken alaosan pidentämiseen, jolloin virta-alueen pinta-ala lisääntyy.
Siikajoen yläosa
Yläosalla kunnostuskohteita on 13. Alin on Korvan niva ja ylin Martinkoski Siikajoen vähävetisessä uomassa. Kunnostuskohteiden yhteispituus on noin 5,4 km ja pinta-ala 32,3 ha.
28. Korvan niva (plv 78+95–79+08), piirustus 4.3.1
Kynnyksen paikalle tehdään kaksoissuiste, jolla virtausta kiihdytetään ja virran suuntaa käännetään enemmän jokiuoman suuntaiseksi ja ehkäis- tään vasemman rannan eroosiota. Virtaa kivetään koskimaisuuden lisää- miseksi. Virtauksen kuluttamalle vasemmalle rannalle voidaan rakentaa suojausta kivimateriaalista.
29. Koskitalonkoski eli Ali- ja Porkankoski (plv 80+38–81+15), piirustukset 4.3.2a–b
Niskalla aukaistaan pienen saaren takainen uoma. Kivipatoa puretaan se- kä loivennetaan kiveämällä kynnyksestä alavirtaan. Samalla käännetään virtauksen suuntaa ja ehkäistään vasemman rannan kulumista. Myllyuo-
man vesitys varmistetaan asettelemalla kynnyksestä ylävirtaan virtausta ohjaavia kiviä. Kutusoraikot rakennetaan niskalle ja kosken sisäkaartee- seen myllysaaren kohdalle. Vasemmanpuoleisten saarekkeiden taustan vesitys varmistetaan avaamalla uomia.
Alaosan sivu-uoman niskalla oleva kivipato puretaan ja kynnystä loivenne- taan kiveämällä sen alavirran puoleista osaa. Myös pääuoman kivikynnys- tä loivennetaan ja pienen saarekkeen halki avataan uoma. Paikalla olevaa iskostunutta soraa puhdistetaan ja siitä tehdään kutualue keskemmälle uomaa. Kosken alaosaa kivetään rantojen tuntumassa olevalla materiaalil- la.
30. Haapakoski (plv 86+61–86+76), piirustus 4.3.3
Ruohottuneita alueita puhdistetaan sekä rantojen ja saarekkeiden välisiä sivu-uomia aukaistaan. Kutusoraikoita rakennetaan niskoille suojaisiin paikkoihin. Koskea kivetään yläosalla ja erityisesti ränniksi peratulla alim- malla osalla, jolloin myös alaosan sivu-uomien vesitys paranee. Asento- ja suojakivien yhteyteen tehdään myös syvempiä kuoppia.
31. Heikkilänkoski (plv 85+50–86+15), piirustukset 4.3.4a–b
Yläosan oikean rannan tuntumassa oleville kivikoille avataan uomia, jolloin myös vasenta rantaa kuluttava virtaus vähenee. Vasemmalla laidalla kul- kevaa päävirtaa kivetään ja tarvittaessa rantaa suojataan kivillä ja/tai kivisuisteilla. Vesitys pienten saarekkeiden taitse varmistetaan avaamalla uomia. Pääuoman katkaiseva kivipato puretaan ja peratun uoman niskalle tehdään selvärajaisempi kynnys. Perattua uomaa kivetään paikoin kynnys- tämällä ja uomaan tehdään myös kutualue. Saaren oikean puolen pää- uoman matalan alueen vesisyvyyttä lisätään syvänteitä kaivamalla ja te- kemällä alueen alaosalle kivikynnys. Pääuoman oikealla reunalla kulkevaa sivu-uomaa avataan puhdistamalla ruohottuneita alueita. Kutusoraikkoja tehdään yläosan vasemman laidan tuntumaan, puretun padon niskalle si- säkaarteeseen ja saaren suojaan pääuoman puolelle.
Alaosan päävirtaa kivetään erityisesti oikean rannan niemekkeen läheisyy- dessä olevilla rännimäisillä alueilla. Kivikkoisia, matalia alueita vesitetään avaamalla uomaa vasemmalla laidalla ja oikean rannan niemekkeen tun- tumassa. Samaa kivimateriaalia käytetään päävirran asento- ja suojakivik- si. Peratun uoman suulla olevaa iskostunutta soraa muokataan peh- meämmäksi ja sijoitetaan virtausolosuhteiltaan sopivalle paikalle.
32. Laurinniva (plv 88+28–88+43), piirustus 4.3.5
Alueen virtausnopeutta kiihdytetään koskimaisuuden lisäämiseksi kaksois- suisteeella. Virtaa kivetään kattavasti erityisesti kaksoissuisteesta alavir- taan.
33. Laurin- eli Laurinahonkoski (plv 88+74–89+11), piirustukset 4.3.6a–b Hytti- ja Laurinkosken välisen nivan soraikoita puhdistetaan ja reuna- alueille kasautunutta soraa siirretään parempiin virtausolosuhteisiin uoman keskiosiin. Soraikoiden yhteyteen asetellaan suojakiviä. Niskalla olevan saarekkeen ja rannan välistä uomaa avarretaan ja paikalla olevaa soraa siirretään niskan keskiosalle tehtävälle kutualueelle. Kutusoraikko rakenne- taan myös Laurinahonkosken keskiosalle uoman vasempaan laitaan. Ki- visärkän halki aukaistaan poikasuoma ja kivimateriaali käytetään keskivir- ran kiveämiseen. Asento- ja suojakivien yhteyteen tehdään syvempiä monttuja.
34.Hyttikoski (plv 89+12–89+35), piirustus 4.3.7
Rännimäistä päävirtaa kivetään monipuolisesti ja tehdään asento- ja suo- paikkoja. Kuiville jääviä kivikkoisia alueita vesitetään ja paljastetaan soraa kivien alta. Asentokivien yhteyteen ja matalille alueille kaivetaan syväntei- tä. Kutualueita rakennetaan kosken niskalle saaren kärjen molemmin puo- lin sekä alaosaan vasemman laidan tuntumaan. Poikasalueiden lisäämi- seksi saarekkeiden yhteydessä olevia sivu-uomia avataan ja niiden vesitys varmistetaan tarvittaessa asettelemalla virtaa ohjaavia kiviä.
35. Nivalanniva (plv 89+61–89+80), piirustus 4.3.8
Ruohottuneita alueita puhdistetaan ja oikeanpuoleiseen uomaan johdetaan enemmän vettä asettelemalla kiviä päävirtaan. Oikean haaran pieniä uo- mia avarretaan poikasalueen lisäämiseksi ja rannan tuntumaan niskalle tehdään kutusoraikko.
36. Sikakivi (plv 90+59–90+71), piirustus 4.3.9
Koskimaista alaa kasvatetaan kuristamalla kaksoissuisteella virtaa pidem- mällä matkalla ja kiveämällä päävirtaa. Suisteiden yläosien tuntumaan uo- man vasemmalle puolelle rakennetaan kutusoraikko. Asentokivien yhtey- teen tehdään syvempiä monttuja.
37. Pussilan niva (plv 95+58–95+79), piirustus 4.3.10
Yläosalle tehdään kaksoissuiste ja virtaa kivetään koskimaisuuden lisää- miseksi. Vasemmalla kulkevan päävirran vettä jaetaan oikealle laidalle asettelemalla vettä ohjaavia kiviä. Tarvittaessa oikean laidan kivikolle avar- retaan uomaa. Sisäkurvin suojaan vasemman rannan tuntumaan rakenne- taan kaksi kutualuetta.
38. Terskan nivat (plv 98+89–99+68), piirustus 4.3.11
Riikolan pohjapatoa tarkkaillaan ennen kunnostusta. Vuonna 2005 uusitun pohjapadon alaluiskan rakennetta on muutettu. Paremman kalojen nousu- väylän avaaminen padon alaluiskaan voi olla tarpeen siten, ettei padon purkautumiskyky ja harjakorkeus muutu.
Suunnilleen paalulta 99+68 alavirtaan sijaitsevien nivojen virtausnopeutta ja koskimaisuutta lisätään kahdella kaksoissuisteella sekä kiveämällä. Vir- ran mutkittelevuutta lisätään tarvittaessa kivisuisteilla suunnilleen paalulla 99+39. Suisteista alavirtaan olevaan niskaan sekä alemman kaksoissuis- teen yhteyteen tehdään kutualueita.
Alaosalla sijaitsevan saaren (plv 98+90–98+99) vasemmalle puolelle aiemmin avatun pienen uoman tilalle tehdään suurempi luonnonmukainen sivu-uoma. Hyväksi käytetään vanhan umpeutuneen uoman muotoja. Saa- ren oikealla puolella olevaa pientä nivaa kivetään ja paikalle rakennetaan kaksoissuiste virtauksen kiihdyttämiseksi sekä sivu-uoman vesityksen pa- rantamiseksi. Kaksoissuisteen niskalle tehdään kutusoraikko.
39. Vornankoski (plv 102+80–104+70), piirustukset 4.3.12a–b
Yläosan (Niskankoski) pohjapadolle tehdään tarvittaessa avarampi nousu- väylä siten, ettei padon purkautumiskyky ja harjakorkeus muutu. Paalun 103+90 kohdalla olevan saaren vasemmanpuoleista uomaa kivetään ja samalla virtausnopeutta kiihdytetään. Saaren oikealla puolella olevan ni- kaman yhteyteen tehdään kaksoissuiste ja siitä alavirtaan lisätään poikas-
aluetta. Myllyn ohjuripatoa puretaan ja avarretaan kannaksen lävistäviä uomia. Padon kivimateriaalia käytetään pääuoman virran kiveämiseen ja poikasalueen rakentamiseen. Ohjuripadon kohdalla olevalle niskalle teh- dään kutualueita. Myllyn settipato korvataan kivirakenteisella pohjapadolla.
Se mahdollistaa kalojen vaelluksen myös myllyuomassa. Samalla mylly- uoman vesitys varmistetaan myös alivirtaama-aikana.
Alaosan poikasalueita lisätään paalujen 103+05 ja 103+35 kohdilla. Useita kutusoraikoita rakennetaan virtojen niskoille sekä paalulle 103+36 saaren alapäähän ja kosken sisäkurviin. Pieniä uomia avataan ja virtausta heiken- tävää kasvillisuutta poistetaan suunnilleen paalulla 103+20. Kosken ala- osan vanha uoma vesitetään varmistamalla kuitenkin päävirran kulku saa- ren oikealta puolelta. Kunnostusalueen alarajan tuntumassa nivan virtaus- ta kiihdytetään pienellä kaksoissuisteella sekä yksittäisillä virtausta ohjaa- villa kivillä.
40. Martinkoski (plv 106+56–106+68), piirustus 4.3.13
Martin pohjapadolta alavirtaan olevan nivan saarekkeiden vasemmanpuo- leista uomaa aukaistaan ja tehdään uomaan pienpoikasalueita sopivaa ki- vimateriaalia lisäämällä. Oikeanpuoleisen uoman virtausta kiihdytetään niskalta ylävirtaan pienellä kaksoissuisteella. Niskan ja kaksoissuisteen yh- teyteen rakennetaan kutusoraikot. Kaislikkoa poistetaan kosken keskivai- heilta. Oikeanpuoleisen uoman alaosaa kivetään koskimaisuuden lisäämi- seksi. Kivien tuntumaan kaivetaan syvänteitä.
Töiden toteuttaminen ja kustannukset
Jokiuoman työt tehdään pääasiassa kaivinkoneella. Tarvittavat materiaalit tuodaan esimerkiksi maatalous- tai metsätraktoreilla. Kunnostus tehdään alivirtaamakauden virtausolojen mukaisesti siten, että toimilla ei merkittä- västi vaikuteta tulvakorkeuksiin, mutta parannetaan alivirtaama-aikana vir- ta-alueiden vesitaloutta. Sora- ja kivimateriaali asetellaan uoman pohjalle, jossa ne toimivat kalojen lisääntymis-, suoja- ja kasvupaikkoina. Suuret ki- vet upotetaan osaksi uoman pohjaan. Työnaikaisesta lisäsuunnittelusta, kaivinkoneenkäytön opastuksesta, työn valvomisesta ja raportoinnista huo- lehditaan. Tätä varten työmaalla on kalatalouden asiantuntija toteutuksen aikana.
Kunnostetut ranta-alueet pysyvät vesitettyinä ja tarjoavat suojaa ja ravintoa kalanpoikasille alivirtaamatilanteissa. Vesitetyillä alueilla muodostuu kivien varaan jäävä jääkansi, joka vähentää alijäähtyneen veden mädille tai ka- loille aiheuttamaa vahinkoa tai haittaa sekä hyydepatojen syntymistä.
Rannan ja saarekkeiden tuntumaan muodostuvissa virtakarikoissa, joissa virtausnopeus on noin 0,1–0,5 m/s ja pohja muodostuu halkaisijaltaan 5–
100 mm:n kivistä, viihtyvät lohen, taimenen ja harjuksen poikaset.
Sorapohjaisia kutualueita tehdään kunnostustyön aikana työkohdekarttojen osoittamille paikoille. Kutusoraikkojen koko ja muoto tarkentuu rakennus- vaiheessa. Vedenkorkeuden, virtausnopeuden ja pohjamateriaalin pysy- vyys otetaan huomioon, jotta kalojen kutupaikan valinta ja kutu onnistuisi.
Kutualueet rakennetaan virtauksellisesti sopiville paikoille pitkänomaisiksi 0,20–0,40 metrin paksuiksi sorasaarekkeiksi, joiden kohdalla vesisyvyys kutuaikana on vähintään 0,3 m. Käytettävä sora on raekooltaan 5–60 mm tai vastaavaa materiaalia, jossa alle 2 mm:n hienoainespitoisuus on mah- dollisimman pieni. Virtaus kutualueella ei saa olla liian pyörteistä, mikä ote- taan huomioon suojakivien asettelussa.
Työt tehdään siten, ettei tarpeettomasti rasiteta alueen ympäristöä, eikä pohja- ja rantakasvillisuutta. Kunnostuksessa, työn aikaisessa lisäsuunnit- telussa ja työkoneiden siirroissa otetaan huomioon jo olemassa olevat ra- kenteet ja kulkuväylät. Maansiirto-, kaivu- ja raivaustöitä tehdään vain siltä osin kuin se on työn tavoitteiden kannalta tarpeen. Kunnostustyön lopuksi ympäristö muotoillaan maisemaan sopeutuvaksi.
Kunnostusten kokonaiskustannusarvio on vuoden 2008 alun hintatasossa noin 400 000 euroa (alv 0%). Alaosan kohteiden osuus on noin 147 000 euroa, keskiosan noin 118 000 euroa ja yläosan noin 136 000 euroa. Ko- netyöt ja koneiden siirrot muodostavat suurimman kuluosuuden. Niiden li- säksi kustannuksia muodostuu työmaan valmistelusta ja rakennuttamises- ta, työnjohdosta ja valvonnasta, ostettavasta kivi- ja soramateriaalista, työmaan liikennejärjestelyistä ja raivauksista sekä tarkkailusta. Hehtaari- kohtaiset yksikkökustannukset vaihtelevat toimista ja kunnostusalueesta riippuen huomattavasti. Keskimäärin koko suunnitelman hehtaarikustan- nukset ovat noin 3 530 €.
Arvio työajasta
Kunnostustyöt ajoitetaan kesän alivirtaamakauteen. Töiden tekemiseen on arvioitu kuluvan lähinnä rahoituksen takia kolmesta neljään vuotta.
HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET, LUVAT JA LAUSUNNOT
Siikajoen vesialueen omistavien Siikajoen osakaskunnan, Revonlahden jakokunnan osakaskunnan, Pehkolan osakaskunnan, Mankilan jakokun- nan osakaskunnan, Rantsilan osakaskunnan, Hillin jakokunnan, Sipolan osakaskunnan, Vornan osakaskunnan ja Vattenfall Sähköntuotanto Oy:n kanssa ovat hakijat tehneet sopimukset Siikajoen kalataloudellisen kun- nostuksen tekemisestä.
Raahen kaupungin rakennusvalvontaviranomainen on myöntänyt maise- matyöluvan Siikajoen kalataloudelliseen kunnostamiseen 22.5.2008. Mai- sematyöluvan tarve on asemakaava-alueiden ja oikeusvaikutteisten osayleiskaavojen alueella, vaikka toimenpiteet ovat pienimuotoisia, eivätkä juuri vaikuta varsinaiseen jokimaisemaan. Hakijoille on myönnetty maise- matyölupa siten kuin hakemuksessa ja siihen liittyvässä Siikajoen kalata- loudellisessa kunnostussuunnitelmassa ja siihen liittyvissä työkohdekar- toissa on esitetty niillä mahdollisilla muutoksilla, joita hankkeen luvassa edellytetään.
Museoviraston 29.2.2008 päivätty lausunto
Rantsilan Nivankosken kunnostettavien alueiden läheisyydessä on kaksi muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamaa kiinteää muinaisjäännöstä, Ni- vankankaan ajoittamattomat kivirakenteet ja Jaakonnivan kivikautinen asuinpaikka. Kunnostustyöt on suunniteltava niin, ettei muinaisjäännösten säilyminen vaarannu.
On mahdollista, että Siikajoessa on säilynyt vanhojen kalastuslaitteiden, kuten liistekatiskojen tai patorakennelmien jäännöksiä. Vähintään sadan vuoden ikäiset kalastukseen liittyvät rakennelmat ovat kiinteitä muinais- jäännöksiä. Mikäli kunnostustöiden yhteydessä havaitaan tällaisia rakentei-
ta, tulee hankkeen toteuttajan olla viipymättä yhteydessä Museovirastoon tai Pohjois-Pohjanmaan museoon.
Arvokkaista vesimyllyistä on tietoja Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliiton 1993 laatimassa inventoinnissa "Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistorialli- sesti merkittävät kohteet". Siikajokeen liittyvinä kohteina mainitaan Martik- kalan mylly Ruukissa. Museovirasto edellyttää kohteen huomioon ottamista kunnostustoimenpiteitä suunniteltaessa ja toteutettaessa. Lisäksi on syytä varmistaa, ettei maakuntatason valikoivassa, melko vanhassa inventoin- nissa ole jäänyt huomaamatta mahdollisesti arvokkaita kohteita. Maakun- tamuseota on muutenkin kuultava asiassa rakennetun ympäristön osalta.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueiden käytön osaston 21.4.2008 päivätty lausunto
Pohjois-Pohjanmaan arvokkaat vesimyllyt on inventoitu Pohjois- Pohjanmaan seutukaavaliiton 1993 laatimassa julkaisussa "Pohjois- Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet". Lausuntopyynnön mukaiset vesimyllyt ovat Siikajoen kunnassa sijaitsevat Revonlahden Kirk- kokosken mylly ja Martikkalan mylly Kalliokoskella sekä Pulkkilan kunnas- sa sijaitseva Vornan Mylly Vornankoskella. Vornan mylly on inventoinnin mukaan maakunnallisesti arvokas.
Kirkkokoskella ja Kalliokoskella toimenpiteitä ei tehdä myllyrakenteiden vä- littömässä läheisyydessä. Vornan myllyn läheistä vesiympäristöä muute- taan kunnostusten yhteydessä, mutta varsinaisiin myllyrakenteisiin kunnos- tuksessa ei kajota.
Pohjois-Pohjanmaan museon rakennustutkijalta saadun tiedon mukaan Siikajoen kalataloudelliset kunnostustyöt voidaan suorittaa suunnitelmien mukaisesti.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen luonnonsuojeluosaston 20.2.2008 päivätty lausunto
Heikkilänkoski rajoittuu Natura-alueeseen Heikkilän laitumet FI1104801.
Ruukinkoskella ja Hyttikoskella esiintyy uhanalaista, vaarantunutta sam- makonleinikkiä. Harjunnivan, Nivankosken, Koskitalonkosken ja Laurinkos- ken kohteilla esiintyy silmälläpidettävää tulvasammalta.
Kunnostushankkeen tarkoituksena on parantaa lohikalojen ja ravun elinympäristöjä. Hanke palauttaa jokiluonnon monimuotoisuutta peratuilla kohteilla ja lisää alueiden virkistyskäyttöarvoa. Kokonaisuudessaan hank- keen voidaan arvioida parantavan luonnon monimuotoisuutta muutetussa jokiympäristössä.
Hankealueella olevat luonnonarvot, suojelukohteet ja uhanalaiset lajit on selvitetty asianmukaisesti.
Hankesuunnitelmassa on tehty Rantsilassa sijaitsevien Heikkilän laitumien Natura-alueen osalta luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen Natura- arvioinnin tarveharkinta eikä hankkeen katsota vaativan varsinaisen Natu- ra-arvioinnin tekemistä. Johtopäätös on luonnonsuojeluosaston näkemyk- sen mukaan oikea. Hankkeen toimenpiteet eivät suoraan sijoitu Natura- alueelle eikä hankkeella vaikuttaisi olevan välillisestikään Natura-alueen luonnonarvoja heikentäviä vaikutuksia.
Hankealueilla esiintyvistä uhanalaisista lajeista vaarantunut sammakon- leinikki viihtyy ojissa ja kaivannoissa. Laji ei ole erityisen herkkä pohjan kä- sittelylle. Se voi jopa hyötyä siitä, kunhan käsittely on sen verran lievää, et- tä lajin siemenpankki säilyy. Lajin kasvupaikkoja ei pidä sorastaa. Lajia esiintyy Hyttikoskella ja Ruukinkoskella. Ympäristöhallinnon eliölajit- tietokannan tietojen mukaan lajia ei kuitenkaan kasva aivan kunnostustoi- menpiteiden alueilla.
Tulvasammal on jokirantojen harvinainen silmälläpidettävä laji, joka kasvaa puiden ja pensaiden tyvillä, joskus kivillä puoliavoimissa ympäristöissä keskiveden yläpuolella. Laji vaatii ajoittaisia lietteisiä tulvia. Tulvasammalta esiintyy suunnitelma-alueen Koskitalonkoskessa ja lisäksi Saari-, Nivan- ja Laurinkosken kunnostuskohteiden läheisyydessä.
Lajitiedot perustuvat ympäristöhallinnon tietojärjestelmään ilmoitettuihin havaintotietoihin, eivät systemaattisiin inventointeihin, joten lausuntoa ei voida pitää takeena siitä, etteikö alueilla voisi esiintyä arvokasta lajistoa.
Lajien sijaintitiedot voivat myös olla epätarkkoja. Uhanalaisten lajien esiin- tyminen on hyvä varmentaa maastotarkastuksin.
Siikajoessa on esitetty ainakin yhdessä paikassa esiintyvän erityisesti suo- jeltavaa jokihelmisimpukkaa eli raakkua. Tietoa ei ole varmistettu eikä ky- seinen paikka sijaitse lausuntopyynnössä esitettyjen koskien läheisyydes- sä. Mikäli kunnostuskohteiden läheisyydessä kuitenkin vaikuttaisi olevan raakuille sopivia elinympäristöjä, on ne syytä tarkastaa ennen kunnostus- toimien toteuttamista.
YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA
Yleiskuvaus vesistöstä
Siikajoki saa alkunsa Pohjanmaan ja Kainuun rajamailta Pyhännän, Vuoli- joen ja Vaalan kuntien alueelta ja laskee Perämereen noin 155 km:n pääs- sä Siikajoen kunnassa. Kestilässä jokeen yhtyvät Mulkuanjoki ja Vaalan kunnan alueelta laskeva Neittävänjoki. Putouskorkeutta latvoilta mereen on 95 m. Alempana pääuomaan laskee kaksi merkittävää sivu-uomaa, Lamujoki Pulkkilassa ja Luohuanjoki Paavolassa. Kestilän ja Pulkkilan välil- lä osa Siikajoen vedestä ohjataan Lämsänkosken padon avulla Uljuan te- koaltaaseen, jota säännöstellään voimatalouden ja tulvasuojelun tarpeisiin.
Uljuan allas ja Iso-Lamujärvi ovat vesistön suurimmat järvialtaat. Muita merkittäviä järviä ovat Pyhännän-, Mankilan-, Vähä-Lamu- ja Kurranjärvi sekä Kortteisen tekoallas. Suunnittelualue käsittää Siikajoen pääuoman Lämsänkosken säännöstelypadolta jokisuulle.
Siikajoen yläosa ja sivujoet virtaavat metsäisten ja soisten alueiden halki.
Valuma-alueesta noin puolet on metsäisiä turvemaita ja avosoita. Viljeltyä alaa vesistöalueella on noin 31 000 ha.
Asutus on keskittynyt pääuoman varteen ja pääosaltaan joki halkoo maata- lousvaltaista kulttuurimaisemaa Pyhännän, Kestilän, Rantsilan, Ruukin se- kä Siikajoen peltoaukeilla. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan mukaan valtaosa jokivarresta on joko maakunnallisesti tai valtakunnallisesti tärkeää kulttuuriympäristöä tai maisemaa. Suurimmat Siikajoen tulvaperkaukset on tehty Rantsilan ja Ruukin välillä ja merkittävimmät koskialueet sijaitsevat joen alaosalla.
Vesipuitedirektiivin mukaisessa alustavassa tyypittelyssä Siikajoki kuuluu luokkaan erittäin suuret humuksiset joet. Joen yläosa Uljuan altaan mo- lemmin puolin on alustavasti arvioitu voimakkaasti muutetuksi ja keinote- koiseksi vesialueeksi. Ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen perus- teella Siikajoki on arvioitu huomattavien ihmistoiminnan vaikutusten alai- seksi.
Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat
Siikajoen valuma-alue on 4 318 km² ja järvisyys on 2,2 %. Luonnolliset vir- taaman vuodenaikaisvaihtelut olisivat tästä johtuen suurehkoja ilman säännöstelyaltaita. Joen alaosalla sijaitsevalla Länkelän mittausasemalla on vuosien 1991–2005 keskivirtaama (MQ) ollut 39 m3/s, suurin ylivirtaama (HQ) 465 m3/s, keskiylivirtaama (MHQ) 282 m3/s, keskialivirtaama (MNQ) 5,2 m3/s ja pienin alivirtaama (NQ) 1,8 m3/s. Tulvahuippu saavutetaan useimmiten huhtikuun lopulla, mutta joinakin vuosina virtaamat ovat olleet yhtä suuria myös syksyllä. Loppukesällä ja syksyllä 2006 kunnostuskartoi- tusten loppuvaiheessa virtaama oli vain noin 1 m3/s.
Vesistön ja luonnon tila sekä käyttökelpoisuus
Siikajoen vesi on tummaa johtuen humuksesta ja runsaasta raudasta. Ra- vinnepitoisuuksien perusteella Siikajoki on rehevä tai hyvin rehevä ja ylei- seltä käyttökelpoisuudeltaan vedenlaatu on välttävää. Ravinteiden ja värin lisäksi käyttökelpoisuusluokkaan vaikuttavat nykyään huomattavasti myös joen alaosan ajoittaiset happamuuspiikit. Sameus- ja kiintoainearvot nou- sevat ajoittain varsin korkeiksi. Vesinäyteanalyyseissä ei näy joen pohjalla kulkeutuvan epäorgaanisen kiintoaineen määrä. Erityisesti Rantsilan alueella kasautuu tai on aiemmin kasautunut suuria määriä hiekkaa tiettyi- hin uoman osiin. Hiekasta muodostuu särkkiä ja vedenalaisia dyynejä, jot- ka tukkivat virta-alueiden sivu-uomia, kutusoraikoita ja rapujen suojakoloja.
Pääosin maa- ja metsätaloudesta sekä jokivarren asutuksesta johtuva ha- jakuormitus tuottaa alueelle noin 42 tonnia fosforia ja 680 tonnia typpeä vuodessa. Taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon pistemäinen kuormi- tus on hajakuormitukseen suhteutettuna fosforin osalta noin 5 % ja typen osalta 6,5 %. Lyhytaikaissäännöstelystä johtuvat virtaamanvaihtelut ja niis- tä aiheutuva kiintoaine- ja muu kuormitus sekä perkaukset ovat eniten joen kalastollista ja kalastuksellista tilaa sekä virkistyskäyttöä heikentäviä teki- jöitä. Viime vuosina myös vedenlaatuongelmat kuten happamuuspiikit eri- tyisesti Luohuanjoen vaikutuspiirissä ovat heikentäneet Siikajoen alaosan tilaa.
Vuosina 2002–2005 on joen alaosan veden kiintoainepitoisuus ollut keski- määrin 6–12 mg/l. Pitoisuus on vaihdellut huomattavasti vuodenaikojen ja virtaamien mukaan välillä 1–43 mg/l. Siikajoen yläosan pitoisuudet ovat yleensä olleet hieman suurempia. Väriarvo on ollut 120–270 mg Pt/l ja vä- riin vaikuttava rauta 250–5 900 mg/l. Pääravinteista kokonaisfosforin mää- rä on ollut 40–200 µg/l ja typen 500–2 300 µg/l. Ne ovat olleet kiintoaineen ja raudan tavoin enimmillään keväällä ja suurehkojen valuntojen aikaan, jolloin pH on erityisesti joen alaosalla saattanut laskea viiden tuntumaan.
Sähkönjohtokyky on ollut 4–11 mS/m. Se on kasvanut tyypillisesti loppu- kesää kohti ja ollut suurimmillaan syksyllä.
Vaikka Siikajoen vesi on pääosin lähellä neutraalia ja pH on ollut 6–7, las- kivat arvot muun muassa syksyllä 2006 joen alaosalla välille 4,5–4,8, jol-
loin vedessä oli myös alumiinia runsaasti (3 930 µg/l) ja alkaliniteetti eli puskurikyvyn laskennallinen arvo oli negatiivinen (-0,022 mmol/l). Suuria kalakuolemia tapahtui tällöin runsaasti Luohuanjoen suulta merelle saakka.
Vesistön käyttö
Siikajoen virtaamia säännöstellään tulvasuojelua ja voimataloutta varten.
Sähköä tuotetaan Uljuan voimalaitoksen lisäksi suunnittelualueen keski- ja alaosalla Ruukin ja Pöyryn voimalaitoksilla. Veneilyä, uimista ja kalastusta harjoitetaan koko suunnittelualueella. Veneitä käytetään koskisella alaosal- la vähemmän kuin peratulla keskiosalla ja joen yläosalla. Vähävetisen Sii- kajoen pohjapatojen välisillä suvannoilla veneitä käytetään enemmän. Me- lojia Siikajoella liikkuu vähäisessä määrin. Suosittua Siikajoki-melontaa py- ritään tulevina vuosina järjestämään aktiivisemmin.
Kotieläimiä juotetaan monin paikoin joesta. Eräillä paikoilla kotieläimet ai- heuttavat huomattavaa ranta-alueiden eroosiota, ja virtaaman vaihdellessa näiltä alueilta pääsee runsaasti kiintoainetta veteen. Vettä käytetään koko joen matkalla myös peltojen kasteluun. Kunnalliset vesilaitokset käyttävät jokea jätevesien purkuun.
Kalasto ja kalastusolot
Sähkökalastusten, kalastuskirjanpidon ja koeverkkokalastusten mukaan Siikajoen pääuoman luontainen kalasto koostuu seuraavista lajeista:
ahven, harjus, hauki, kiiski, kivennuoliainen, kivisimppu, lahna, made, mu- tu, nahkiainen, salakka, siika, särki, särkilahna, säyne ja vaellussiika.
Lisäksi istutettuna esiintyy taimenta, lohta ja kirjolohta sekä rapua.
Vuonna 1978 alkaneen tarkkailun mukaan pääuoman sekä erityisesti sivu- vesien harjuksen poikasmäärät ja saaliit ovat hieman laskeneet. Istutuksis- ta peräisin olevien taimenien todettiin ensi kerran tarkkailun aikana lisään- tyneen Lamujoessa vuonna 2002, mutta Siikajoen pääuoman taimen- ja lohiyksilöt ovat olleet istutuksista peräisin. Joen alaosalle nousevien vael- lussiikojen keskikoko on viime aikoina jonkin verran pienentynyt. Nahkiais- kanta on toukkakartoitusten ja saaliiden mukaan pienentynyt kuten muilla- kin Pohjanlahteen laskevilla joilla. Muiden lajien vuosien välinen vaihtelu on ollut epäsäännöllistä. Kirjanpitokalastajat ovat paikoin saaneet run- saammin haukea ja lahnaa kuin aiemmin.
Kotitarve- ja virkistyskalastusta harjoitetaan jonkin verran kaikkina vuoden- aikoina. Kalastusta harjoitetaan eniten Revonlahden ja Mankilan alueilla sekä mukaan lukien siian lippoajat ja nahkiaisenpyytäjät joen alimmalla osalla. Näillä alueilla kalastetaan eniten katiskoilla, verkoilla ja alaosalla nahkiaismerroilla sekä -rysillä. Vapakalastajia on runsaimmin suhteessa muihin kalastusmuotoihin alueen yläosalla Sipolassa. Siikajoen alueen yleisimmät saaliskalat ovat hauki, ahven ja lahna. Sipolan osakaskunnan alueella noin puolet saaliista koostuu taimenesta, minkä lisäksi samalta alueelta saadaan jonkin verran harjusta. Rantsilan alueella saadaan hauen ohella merkittävä määrä kirjolohta. Alaosalla nahkiaisen ja siian osuus on suuri.
Seisovien pyydysten käyttö vähenee niiden limoittumisen takia kesän ede- tessä. Vastaavasti heittokalastus ja onkiminen yleistyvät. Alaosalla suurin pyyntipaine on syksyllä nahkiaisen ja siian pyynnin vuoksi. Nahkiaisen pyynnillä on kannan heikkenemisestä huolimatta edelleen myös taloudel-
lista merkitystä. Jokisuun syksyisellä siian emokalapyynnillä ja tästä saata- valla mädillä tuetaan Perämeren vaellussiikakantoja.
Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa
Perinne- ja kulttuurimaisemat, suojellut rakennukset ja muinaismuistot
Valtakunnallisesti merkittävillä kulttuurimaisema-, kulttuuriympäristö- ja pe- rinnemaisema-alueilla alueen hoitamisesta ja ympäristön parantamisesta laaditaan tarkemmat maisemanhoitosuunnitelmat. Mikäli näiden alueiden kunnostukseen liittyy rakentamista, pyydetään sitä koskeva Museoviraston lausunto. Muut merkittävät kulttuuri- tai perinnemaisema-alueet pyritään säilyttämään ennallaan. Kulttuurihistoriallisesti merkittävillä kohteilla (ra- kennukset/rakenteet) muutos- tai purkutöitä ei tehdä ilman pakottavaa syy- tä ja muutokset tehdään siten, että kohteiden luonne säilyy. Myös alueen mahdolliset muinaismuistot tai niiden läheisyys (suoja-alue) säilytetään muinaismuistolain mukaan ennallaan.
Siikajoen Keskikylällä alue Pekkalankoskelta Piispanvirralle on luokiteltu kulttuurihistorialliselta ympäristöltään valtakunnallisesti merkittäväksi pe- rinnemaisema-alueeksi. Revonlahden alueella koko Siikajokivarsi Pitkän- pellon- eli Länkelänkoskelta Moisalan- ja Mikkolankoskelle on osayleiskaa- van mukaan maakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta ja Kalliokosken sekä Kirkkokosken alueet valtakunnallisesti merkittävää kulttuurimaisema- aluetta. Rantsilan osayleiskaavan mukaan Nivankosken kohde sijoittuu paikallisesti arvokkaalle maisema-alueelle ja kohteen yläosa maakunnalli- sesti merkittävään kulttuuriympäristöön. Lisäksi koko jokialue keskiosan Ammunteenkoskelta yläosan Pussilan nivalle on valtakunnallisessa perin- nemaisemainventoinnissa luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi maise- ma-alueeksi.
Huomioon otettavista rakenteista tai rakennuksista kunnostuskohteiden alueelle sijoittuvat Pöyryn voimalaitoksen rakenteet, Revonlahden Kirkko- kosken myllyrakenteet sekä Vornankosken mylly. Edellä mainitut raken- nukset tai rakenteet on luokiteltu maakunnallisesti tai seudullisesti kulttuu- rihistoriallisesti merkittäviksi kohteiksi historiallisin tai rakennushistoriallisin perustein. Tämän lisäksi suojelumerkitykseen vaikuttavat kohteista riip- puen myös arvokas miljöö sekä maisemaympäristö. Muinaismuistoja ei kunnostuskohteilla tai suunnitelluilla kulkupaikoilla ole.
Kunnostustoimia toteutettaessa edellä mainituilla valtakunnallisesti merkit- tävillä alueilla vaadituksi tarkemmaksi suunnitelmaksi on tämä kunnostus- suunnitelma riittävä. Muilla alueilla suojelumerkitystä omaava ympäristö ei muutu. Mikäli Pöyryn kohteella katsotaan tarpeelliseksi tämän tai muun suunnitelman mukaan joidenkin, muun muassa kalatien tai sen yhteydessä olevien, rakenteiden vähäiset muutokset pyydetään toimille Museoviraston lausunto. Kirkkokosken kohteella toimenpiteitä ei tehdä myllyrakenteiden läheisyydessä. Vornan kohteesta on pyydetty vanhan settipadon ja myllyn läheisen vesiympäristön muutoksiin liittyviä toimenpiteitä varten maakun- tamuseon sekä ympäristökeskuksen alueiden käytön osaston lausunto.
Mikäli kunnostuskohteille suunnitellut kulkupaikat olennaisesti muuttuvat esimerkiksi töiden aikana havaittujen seikkojen vuoksi, tarkistetaan alueen muinaismuistojen sekä tärkeiden kulttuuri- ja perinnekohteiden sijainti.
Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet
Kunnostuskohteiden alueella ei ole luonnonsuojelualueita lukuun ottamatta yläosalla sijaitsevaa Heikkilänkoskea, joka rajoittuu Natura-alueeseen (FI1104801). Hankkeella ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia suojelun perusteena oleviin luontotyyppeihin.
Suojeltavista lajeista sammakonleinikkiä esiintyy Ruukinkoskella ja Hyt- tikoskella. Sammakonleinikki on luonnonsuojeluasetuksen mukaan uhan- alainen ja kuuluu IUCN-luokkaan VU (vaarantunut). Saari-, Nivan-, Koski- talon- ja Laurinkosken kohteilla esiintyy tulvasammalta, joka ei ole uhan- alainen, mutta kuuluu IUCN-luokkaan silmälläpidettävä (NT).
Uhanalaisen sammakonleinikin esiintymisalueilla Ruukin- ja Hyttikoskella kulku-urina ja mahdollisen soramateriaalin varastoalueena käytetään ole- massa olevia kulkupaikkoja. Näillä paikoilla mahdollisesti olevaa kasvilli- suutta varotaan liikuttaessa alueella. Silmällä pidettävää tulvasammalta py- ritään varomaan liikuttaessa Saari-, Nivan-, Koskitalon- ja Laurinkosken rantavyöhykkeillä. Näillä kohteilla soramateriaalia varastoidaan ylempänä rantatörmillä (P-alueet, pellonreunat) ja rantaviivan tuntumassa ainoastaan kaivinkone kulkee veteen ja ylös jokiuomasta. Kaikkien kohteiden varsinai- set kunnostustoimet tehdään suurimmaksi osaksi vesialueella liikkuen.
Mikäli ranta-aluetta joudutaan käyttämään, kasvillisuutta varotaan ja ote- taan huomioon mahdolliset suojeltujen lajien esiintymät. Suojeltuihin lajei- hin liittyen on pyydetty lausunto suojelusta vastaavalta viranomaiselta.
Heikkilänkosken kunnostustoimien vaikutuksiin liittyvästä on pyydetty lau- sunto suojelusta vastaavalta viranomaiselta. Sen mukaan kunnostustoi- menpiteiden vaikutuksista ei tarvitse tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n mu- kaista Natura-arviointia.
Heikkilänkoski rajoittuu Natura 2000 -alueeseen Heikkilän laitumet FI1104801 ja samalla Heikkilän laitumet ja niitty -perinnemaisema- alueeseen. Osa alueesta on valtakunnallisessa perinnemaise- mainventoinnissa luokiteltu maakunnalliseen ja osa paikalliseen arvoluok- kaan. Kohteen läheisyydessä ei esiinny harvinaisia tai uhanalaisia lajeja.
Ennen kosken perkausta on virtaus kulkenut suojelualueen pohjoispuolella alkuperäisessä uomassaan muodostaen muun muassa useita sivu-uomia.
Kyseinen alue vesitetään uudestaan, jolloin alue monipuolistuu ja suojelu- alueen pohjoispuolella olevat ranta-alueet palautuvat lähemmäksi luon- nontilaa. Tyyppiin pohjoiset, boreaaliset tulvaniityt kunnostuksilla voi olla alueen pinta-alaa lisäävä myönteinen vaikutus, koska alivirtaama-aikana muutoin kuiville jäävät alueet vesittyvät. Kaikkiaan kunnostustoimien myötä ranta- ja vesialueiden elinympäristöt monimuotoistuvat.
Kulku kohteelle on suunniteltu perinnemaisema-alueen pohjoispuolella olevasta pihapiiristä rantapellolle vievää tietä, suojelualueen ulkopuolella.
Soramateriaali mahdollisesti välivarastoidaan suojelualueeseen kuulumat- toman pellon reunaan rantatörmälle. Varsinaista suojelualuetta muun muassa niitetään lähes vuosittain, eikä koneiden liikkumisesta alueen ulko- reunalla aiheudu merkittävää vahinkoa perinnemaisemalle. Varsinaiset työt joessa tehdään kaivurilla ilman kosketusta varsinaiseen suojelualueeseen, lukuun ottamatta kohteen yläosaa, jossa pienten sivu-uomien aukaisut voi- vat vaikuttaa nykyiseen rantaviivaan suojelualueen reunalla.
HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN
Vaikutukset vesi- ja rantamaisemaan sekä suojelualueisiin
Siikajoen alaosa
Pienpoikasalueiden ja kutualueiden määrä kasvaa eri kokoisen pohjamate- riaalin uudelleen sijoittelun ja lisäämisen ansiosta sekä suojapaikkojen ja syvänteiden luomisesta. Lisäksi tukkeutuneita sivu-uomia avaamalla saa- daan enemmän poikasille soveltuvia elinalueita. Pato- ja myllyrakenteita lukuun ottamatta lähellä luonnontilaa olevilla virta-alueilla toimenpiteet ovat kevyitä. Ne koostuvat enimmäkseen edellä mainituista toimenpiteistä. Alu- een maisemalliset arvot huomioon ottaen muualla kuin vesialueella liikku- mista vältetään, mutta kulku-urien ja rantaviivan tuntumassa maanpinnalle ja kasvillisuudelle koitunee lyhytaikaisia vaurioita maisemoinnista huolimat- ta. Ruukinkosken kohteella esiintyy huomioon otettava kasvilaji. Pohjakas- villisuudelle koituu kunnostusten yhteydessä lyhytaikaisia haittoja, mutta alaosan erityisillä maisema-alueilla ympäristö ei merkittävästi muutu.
Siikajoen keskiosa
Koski-, poikas-, pienpoikas- sekä kutualueiden määrä kasvaa eri kokoisen pohjamateriaalin uudelleen sijoittelun ansiosta. Toimenpiteet ovat peratun uoman jäljellä olevien virta-alueiden kiveämistä uomassa olevalla kivimate- riaalilla, virran mutkittelun ja nopeuden lisäämistä suisteiden avulla, kuiville jääneiden rantakivikoiden vesittämistä sekä kutusoraikoiden tekoa paikalle tuotavalla materiaalilla. Joillakin alueilla tehdään myös kynnysrakenteita.
Toimenpiteet mitoitetaan siten, ettei kunnostuksesta aiheudu merkittävää vaaraa tulvasuojelulle.
Kasvillisuudelle koituvat haitat ovat pieniä, sillä keskiosan voimakkaasti pe- ratulla alueella ei pohjakasvillisuutta tavata merkittävästi. Keskiosan kun- nostuskohteiden lähettyvillä ei ole suojelualueita, mutta Saari- ja Nivan- kosken kohteilla esiintyy kuitenkin yksi huomioon otettava kasvilaji. Toimilla ei heikennetä alueen maisemallisia arvoja. Kunnostustoimien myötä keski- osan monimuotoisuus ja koskimaisuus lisääntyy.
Siikajoen yläosa
Toimenpiteillä kasvatetaan vaelluskalojen poikas- ja kutualueiden sekä ve- sialueen pinta-alaa, minkä lisäksi uittoperattujen alueiden koskimaisuus palautuu. Monimuotoisuus kasvaa soramateriaalin lisäämisen, poikas- alueiden vesityksen, talvehtimissyvänteiden teon, sivu-uomien vesityksen, suisteiden purkamisen ja kivien asettelun seurauksena. Siikajoen vähäve- tisen uoman nivojen virtausnopeutta lisätään paikoin suisteiden avulla.
Alueen maisemalliset arvot otetaan huomioon ja muualla kuin vesialueella liikkumista vältetään. Kulku-urille ja rantaviivan tuntuman maanpinnalle ja kasvillisuudelle koitunee lyhytaikaisia vaurioita maisemoinnista huolimatta.
Heikkilänkosken kunnostuskohde rajoittuu Natura-alueeseen ja Hytti-, Koskitalon- ja Laurinkosken kohteilla esiintyy huomioon otettavia kasvilaje- ja. Natura-alueelle toimia ei ole suunniteltu, mutta edellä mainittujen koh- teiden suojelluille kasvilajeille toimista voi koitua jonkin verran haittaa.
Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin
Erityisesti Siikajoen keskiosan tulvasuojeluperkausten alueella otetaan huomioon kunnostustoimien mahdolliset vaikutukset tulvavedenkorkeuk- siin. Riskialueilla pohjaa muuttavat toimet mitoitetaan siten, ettei tulvasuo- jelu vaarannu. Siikajoen keskiosan perkausalueelta valittiin tarkempaan vedenkorkeustarkasteluun Harjunniva, johon Pohjois-Pohjanmaan ympä- ristökeskus on laatinut virtausmallin koskien eri virtaamatilanteita suunnitel- tujen kunnostustoimien toteutuessa. Malli laadittiin River 2D -ohjelmalla ja apuna käytettiin takymetrillä mitattua korkeusaineistoa uoman ja rannan pohjanmuodoista sekä vedenpinnasta. Mallin todenmukaisuutta verrattiin kohteen virtausoloista ja uoman muodoista otettuihin valokuviin. Mittaukset tehtiin virtaamalla 38 m3/s (keskivirtaama 39 m3/s). Lisäksi kunnostuksen vaikutukset mallinnettiin virtaamilla 5,2 m3/s (keskialivirtaama) ja 372 m3/s, mikä on suurin kyseisellä paikalla vuoden 1990 jälkeen mitattu virtaama.
Mallin antaman tuloksen mukaan nopeammin virtaavan veden alue kasvaa uoman kiveämisen ja rantakivisärkkien purkamisen jälkeen erityisesti ali- veden aikaan kohteen alaosalla. Uoman purkautumiskykyyn kunnostus ei eri virtaamilla vaikuta. Harjunnivan mallinnuksen perusteella näyttää to- dennäköiseltä, että suunnitellut kunnostukset eivät lisää tulvariskiä tulva- suojelua varten peratuilla alueilla.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on lisäksi tehnyt laskelmat ja mal- linnuksen kaksoissuisteiden, suisteiden ja kivikynnysten vaikutuksista Autionkosken ja Pyhännönkosken vedenkorkeuksiin Hec-Ras 4.0 -ohjelmalla (1d-malli) pohjautuen alueelta mitattuihin poikkileikkauksiin.
Laskelmat tehtiin koskien keskivirtaama- ja keskiylivirtaamatilannetta. Vir- taama- ja vedenkorkeustiedot saatiin mallinnetun alueen alapäässä sijait- sevan Harjunnivan mittauspisteen arvoista 10 vuoden ajalta vuosilta 1997–
2007. Mallinnetun alueen eri osille virtaamatiedot laskettiin vähentämällä virtaamaa alueen alaosan virtaamasta valuma-alueen suhteessa. Alueen alaosalla keski- ja keskiylivirtaamat olivat vuosina 1997–2007 30 ja 228 m³ ja alueen yläosalla noin 29,6 ja 224,7 m³.
Laskelmissa rakenteiden on tarkoituksellisesti oletettu kohdistuvan poikit- tain uoman virtaussuuntaan nähden, vaikka muun muassa suisteet raken- netaan kunnostusten yhteydessä noin 45 asteen kulmassa rannasta alavir- taan. Tämä voimistaa laskennallista vaikutusta jonkin verran, mutta mah- dolliset erot lähtötilanteeseen verrattuna ovat paremmin havaittavissa.
Lisäksi poikkileikkauksissa ei otettu huomioon, että rakenteisiin käytetään kivimateriaalia samoilta poikkileikkausten kohdilta, jolloin poikkileikkausten pinta-ala ei todellisuudessa muutu tai muutos on vähäisempi, mitä malli osoittaa. Pohjan karkeutta ja täten kitkaa osoittavaa Manningin kerrointa ei ole samasta syystä huomioitu laskelmissa, sillä rakenteisiin käytetään sa- maa uomassa jo olevaa kivimateriaalia.
Mallin mukaan kaksoissuisteiden, suisteiden ja kivikynnysten vaikutus kes- kivedenkorkeuksiin on -2–1 cm. Keskiylivirtaamalla muutokset ovat -1–17 cm siten, että Pyhännönkosken yläosalla ja Autionkoskella veden pinta nousee 15–17 cm.
Vaikutukset kalojen elinolosuhteisiin
Suunnittelua varten tehdyn inventoinnin perusteella lohikalojen esiintymistä rajoittaa soveltuvan pohjamateriaalin puute, koskipaikkojen yksipuolisuus ja erityisesti joen keskiosalla koskimaisten alueiden vähäinen määrä.
Lisäämällä soveltuvaa sora- ja kivimateriaalia kohteille ja muotoilemalla
muuttuneita koskiympäristöjä paremmin lohikaloille ja niiden poikasille soveltuviksi, pienennetään uoman perkauksista, tulvasuojelusta sekä säännöstelystä johtuvia haitallisia kalasto- ja kalastusvaikutuksia.
Lohen, taimenen, harjuksen, nahkiaisen sekä osittain myös ravun elin- alueet lisääntyvät ja paranevat kunnostusten myötä. Myös koskialueiden pohjakalasto eli kivisimput ja kivennuoliaiset hyötyvät toimenpiteistä. Erityi- sesti perattujen alueiden jokiluonnon monimuotoisuus sekä koskimaisuus lisääntyvät ja alueen virkistys- ja käyttöarvot kasvavat kalojen elinolosuh- teiden parantuessa. Kunnostuksia tehtäessä ranta- ja vesikasvillisuudelle aiheutuu lyhytaikaisia haittoja, mutta suojelluille kohteille tai lajeille toimilla ei ennalta arvioiden aiheudu merkittäviä haittoja.
Työnaikaiset vaikutukset
Virtavesikunnostuksille tyypillinen paikallinen veden samentuminen ja ran- ta- ja vesikasvillisuuden muutos ovat lyhytaikaisia haittoja, jotka poistuvat nopeasti. Koska kunnostustyön kesto kullakin paikalla on lyhytaikainen, yleensä korkeintaan muutamia päiviä, eivät vedenlaatumuutokset ole uit- toperattujen jokien kunnostuksista saatujen kokemusten perusteella kaloil- le haitallisia. Työnaikaisia haittoja pyritään estämään tai vähentämään työn huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella.
Arvio vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitetuista hankkeen hyödyistä
Hanke edistää Siikajoen kalasto- ja kalastusoloja sekä lisää ja parantaa virtavesikalojen kutu- ja poikastuotantoalueita. Kunnostus parantaa myös Siikajoen virkistyskäyttömahdollisuuksia ja vesimaisemaa.
Arvio hankkeen aiheuttamista vahingoista yleiselle ja yksityiselle edulle
Kunnostustoimenpiteiden seurauksena ei ennalta arvioiden synny vahin- koa luonnonolosuhteissa tai rantojen ja vesialueen käytölle. Vähäisestä alimpien vedenkorkeuksien nostosta ei aiheudu vettymisvahinkoja. Tulva- korkeudet eivät myöskään nouse.
Kunnostustyön aikaan esiintyy veden samentumista, kun kiviä siirrellään ja kutupaikkoja rakennetaan kutusoralla. Käsiteltävä ja siirrettävä materiaali on pääasiallisesti karkeaa kiveä, joten aiheutuvat vedenlaatumuutokset ovat vain tilapäisiä ja paikallisia. Esimerkiksi kalojen palautuminen takaisin kunnostetuille alueille on varsin nopeaa.
VAHINKOJEN ESTÄMIS- JA VÄHENTÄMISTOIMENPITEET
Työnaikaiset järjestelyt
Työnaikaisia haittoja vähennetään ja estetään työn huolellisella suunnitte- lulla ja toteutuksella. Työ tehdään siten, ettei tarpeettomasti rasiteta alueen ympäristöä, pohja- ja rantakasvillisuutta. Kunnostuksessa, työnaikaisessa lisäsuunnittelussa ja työkoneiden siirroissa otetaan huomioon jo olemassa olevat rakenteet ja kulkuväylät. Maansiirto-, kaivu- ja raivaustöitä tehdään paikoissa, joissa se on työn tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaista.
Kunnostustyön lopuksi ympäristö muotoillaan maisemaan sopeutuvaksi.
Hoitotoimet
Kunnostuksilla saatavien hyötyjen nopeuttamiseksi ja koskialueille levittäy- tyvän pohjakalaston vähentämiseksi laaditaan lohi-, taimen- ja harjuskanto- jen istutusohjelma. On ensiarvoisen tärkeää, että kotiutus- ja tuki-istutukset suoritetaan heti kunnostusten päätyttyä, jolloin luodaan suosittavalle istu- tuslajille parhaat edellytykset menestyä alueille syntyvässä elinalue- ja ravintokilpailussa. Lisäksi vaelluskalojen leimaantumisen onnistuessa saa- daan nopeammin merkkejä luonnontuotannon mahdollisesta käynnistymi- sestä. Koska kunnostustoimet voivat koko suunnittelualueen osalta kestää useita vuosia, istutukset aloitetaan jo ensimmäisenä kunnostusvuonna kyseisen kunnostuskauden tai osa-alueen töiden päätyttyä. Istutusohjel- man toteuttamiselle pyritään löytämään rahoitus vesialueen omistajilta, kalatalousviranomaiselta sekä kunnostusalueella olevilta asianosais- tahoilta. Lisäksi vesialueiden omistajien kanssa sovitaan tarvittaessa rau- hoituksista tai rajoituksista, sillä joillakin keskeisillä alueilla voidaan tark- kailla kalaston kehittymistä ja mahdollisen lohikalojen luonnontuotannon käynnistymistä ilman kalastoon koituvaa kalastuspainetta. Myös tärkeiden nousuväylien ja jokisuun kalastusrajoituksia sekä kutualue- ja istutus- rauhoituksia voidaan harkita.
KORVAUSESITYS
Hakija ei ole esittänyt maksettavaksi korvauksia, koska toimenpiteistä ai- heutuva hyöty vesiympäristölle ja ranta-alueille on haittaa suurempi. Vesi- alueiden omistajien kanssa on kunnostustoimenpiteistä sovittu. Työkonei- den kulkureitit ja materiaalin kuljetukset sovitaan etukäteen rannanomista- jien kanssa. Hakija on esittänyt, että työn suorittamisesta aiheutuva välit- tömästi ilmenevä vahinko, haitta tai muu edunmenetys korvataan vahingonkärsijälle.
HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU
Kunnostustoimien vaikutusta kalastoon sekä vesi- ja rantakasvillisuuteen tarkkaillaan ennen kunnostuksia ja kunnostusten jälkeen. Tarkkailu pyri- tään yhdistämään alueella tehtävään muuhun tarkkailuun. Sähkökalastuk- silla seurataan virta-alueiden kalaston muutoksia. Kaikkien lajien ohella seurataan erityisesti lohen ja taimenen luontaisen elinkierron alkamista sekä harjuskannan tilaa ja istutusten tulosta kunnostetuilla alueilla. Koe- kalastusten yhteydessä tarkkaillaan koskien pohjakasvillisuuden peittävyyt- tä koealueilla sekä tarvittaessa tehdään huomioita myös muun kasvillisuu- den kuten rantapuuston palautumisesta.
Kunnostusrakenteiden pysyvyyttä ja vaikutuksia vedenkorkeuksiin seura- taan ja samalla varaudutaan kunnostustoimiin, mikäli havaitaan esimerkiksi kutualueiden tuhoutumista, rantojen syöpymistä tai tulvavaaraa.
Siikajoen biologinen ja vesikemiallinen tarkkailu on aloitettu vuonna 1975.
Tarkkailua tehdään vuosittain muutaman vuoden tarkkailujaksoin siten, et- tä noin joka kolmas vuosi suoritetaan laajempi, myös biologiset seurannat sisältävä tarkkailu. Vuosille 2008–2012 hyväksytyn yhteistarkkailuohjelman mukaan seuraavat laajan tarkkailun vuodet ovat 2008 ja 2011. Kunnostuk- sen aikana seurataan veden samentumisalueen laajuutta päivittäin. Eri- tyiskohteilla kuten taajamien läheisyydessä sekä veden samentuessa voi-
