"Lehtiniemi”
Seiponniemessä
Lehtiniemen pappila 1860-luvun korjausten jälkeen: vuorattuna, jatkettuna, päreillä katettuna. Kuvassa vasemmalla oli tuparakennus, jossa toimi Keuruun ensimmäinen lainakirjasto ja kansakoulu. Kuvan o tti tämän vuosisadan alussa Aarne Forsman. — Jussi Rainion kokoelma
Seiponniemi, johon tänä vuonna 1990 valmistui kaunis vanhusten talo, oli 1820-luvulle saakka nykyistä paljon kapeampi. Mutta kun keuruulaisten toivomuksesta Mäntän koskea perattiin ja syvennettiin 1822—25, Keurusselän ja Tarhian vedenpinta aleni noin metrin ja rannoille, myös Seiponniemeen, syntyi leveä vesijättömaa.
1500-luvun puolimaissa asettui Kangasalan Leivin omistamalle ” Lapintaipaleen” eräsi
jalle uudisasukkaiksi Savosta tulleita M a n n i s i a . Uudistila jakaantui ja nykyisen kanta
kaupungin kohdalle syntyneelle tilalle tuli nimi Kangasmanninen. Sen sai v. 1597 Kangasa
lan Liuksialan kartanon omistaja, kuninkaantytär S i g r i d V a a s a rälssitilakseen. Kun Keuruulla ei ollut pappilaa, tämä Kangasmannila vaihdettiin erääseen valtiontilaan ja mää
rättiin 1675 pappilaksi.
Kangasmannilaan kuului myös Seiponniemi, jonka rin
teelle seurakunta oli jo 1650 vaiheilla rakentanut Seipo- lan "kirkkotuvan” kirkkoherran yösijaksi, koska hän asui sivykylässä. Tuvassa pidettiin talvipakkasilla jumalanpal
veluksiakin, jos kylmään kirkkoon tuli vain muutama ih
minen. — Tähän nähtävästi perustuu muistitieto, että Sei
ponniemessä olisi ollut muinoin rukoushuone. — Myös kerrotaan niemen kärjessä olleesta vapaaherratar d e G e e r i n huvilasta; vielä 1940-luvulla löytyi rakennus- jäännöksiä.
Puolisen vuosisataa Seipolassa asuivat lukkarit ja uni- lukkarit perheineen. Sitten kirkkotupa lahosi tai mahdol
lisesti paloi suurena "palokesänä” 1730. Uusi tupa ra
kennettiin 1730-luvun lopulla viereiselle Sammakkolam- men ja Seiponlahden väliselle männikkökannakselle. Se sai nimen Kantola ilmeisesti läheisen kannokon mukaan.
— Kantolassa asuivat lukkarit ja unilukkaritkin vuosisadan vaihteeseen, jolloin siitä tuli apulaispastori K a r l C h e i I a n i n pappila tämän kuolemaan (1808) asti. Sen jälkeen Kantola jäi maallikkojen haltuun. Nyt sen paikalla on terveyskeskus.
Lehtiniemi
Keuruulla määrättiin kirkkoherran apulaiseksi v. 1840 kiihkomielinen herännäispappi N i i l o D u r c h m a n . Samaan aikaan Pihlajaveden kappelissa oli v.a. kappalai
sena herännäispappi F. H . B e r g r o t h. Kun Durchman kuoli v. 1845, keuruulaiset perustivat henkilökohtaisen apulaisen viran ja tarjosivat sitä Bergrothille, joka muutti Keuruulla v. 1847. Kun virkataloa ei ollut ylimääräistä pap
pia varten, Bergroth päättivät itse rakentaa kodin itselleen.
26
"Tämän kodin paikaksi he valitsivat Kangasmannilan maalla olevan Seiponniemen, jonka kannakselle nopeas
ti kohosivat uudet talonrakennukset: asuinhuoneet, ren- kitupa, puodit, tallit, navetat y.m. Kirkasvetinen kaivo pan
tiin kuntoon, ja sitten syksyllä 1847 muutimme tähän rak
kaaseen kotiimme Lehti niemeen. — Lehtiniemessä oli sali, kolme kamaria, eteinen ja keittiö alhaalla; sen lisäksi kaksi valoisaa vinttikamaria. — Muutamien vuosien kuluttua jat
kettiin rakennusta, niin että saatiin uusi tilava keittiö va- rastohuoneineen ja eri eteisineen", kertoi Bergrothin ty
tär L y d i a.
Talolle annettiin nimeksi Lehtiniem i sen lehtevän koi
vikon ja lepikön mukaan, joka kasvoi sen edessä Seipon- lahden vesijättömaalla.
Lehtiniemen empire-tyylinen asuinrakenus muistutti
"turkulaista” isoapappilaa tasasuhtaisuutensa ja katton
sa laakean kaltevuuden puolesta. "Iso puutalo, jonka tyy
net viivat sopivat tähän rauhoittuneeseen maisemaan” , kirjoitti muistelmissaan Bergrothin pojantytär kirjailija K e r s t i B e r g r o t h .
Silloinen Lehtiniemi oli kookas puutalo, pituutta n. 30 kyynärää (18 m) ja leveyttä 15 kyynärää (9 m). Kaksilap- peinen katto oli katettu hiukan kourumaisiksi veistetyillä paksuilla laudoilla limittäin. Ikkunat olivat korkeita, kape
ahkoja, 6-ruutuisia, sivuseinillä 5— 6, päädyissä alhaalla kaksi ja vinttikamareissa kaksi. — Pihan puolella keskel
lä seinää oli ulko-ovi, jota suojasi harjakattoinen avokuis
ti. Tilavan eteisen jakoi hirsiseinä kahtia: ulko-ovesta tul
tiin isompaan, siitä ovet veivät saliin, pienempään etei
seen sekä lautaseinällä erotettuihin jyrkkiin ullakon por
taisiin; pienemmästä eteisestä oli ovi pastorin työhuonee
seen ja saliin ja se toimii lisätilana, kun pyhäilloin pasto
rin kamariin kokoontui väkeä keskustelemaan hengellisistä asioista (Äidin muistelmia s. 25).
Lehtiniemen pappilasta tuli 20 vuodeksi Keuruun kult
tuurikeskus. Pyhäiltaisin oli herännäisseuroja, arki-iltoina ompeluseuroja. Perheen lapset sepittivät ja suomensivat kertomuksia ja satuja mm. "Pääskyseen” monina vuosi
na, ja Lehtiniemessä toim itettiin käsinkirjoitettuja lehtiä.
— 1850— 60-luvuilla Keuruulle oli suorastaan kulttuuri- väen virta, kun pääkaupungin sivistyneistö lähetti tänne nuorisoaan oppimaan hyvää suomen kieltä. Vaikka nuo
ret eivät asuneet Lehtiniemessä, niin he vierailivat siellä ahkerasti. Kun sukulaisiakin tuli kyläilemään, saattoi ke
säaikana ruokapöydässä olla jopa 30 henkeä.
Erityisesti on mainittava 1860-luvun alkupuoli, jolloin V V e g e l i u k s e n veljekset viettivät kesiään Keuruul
la ja jolloin M a r t i n W e g e I i u s toimi kotiopettaja
na Lehtiniemessä. Hän oli nuorten johtaja, runoili, sävel
si, johti kuoroja, perusti aatteellisen yhdistyksen ja toi
mitti lehteä. Merkittävin oli hänen syksyllä 1865 laatimansa artikkeli "Musiikista ja musiikinopetuksesta maassamme” . Siinä hän lausui Sibeliusakatemian syntysanat.
Myös keuruulaisten sairauksia Lehtiniemessä hoidet
tiin; pastorskalla oli korkea keltainen hyllykkö täynnä lääk
keitä ja potilaita kävi etenkin pyhäaamuisin "lääkärissä” .
— Pastori itse sitoi isoimmat, esim. kirveenhaavat. "Hän
pesi haavan puhtaaksi, täytti sen hienonnetulla sokerilla ja kaasi siihen rommia. Sitten hän veti haavan tiukkaan kiinni laastarilapulla ja kietoi kääreet päälle. Haavat para
nivat tavallisesti nopeasti.”
V. 1861 Lehtiniemessä avattiin Keuruun ensimmäinen lainakirjasto. Sen hoitajana toimi Bergrothin vanhin tytär Lydia. Rov. Malmsten ja past. Bergroth olivat lahjoittaneet rahaa kirjojen ostoa varten.
1860-luvun alussa tehtiin Lehtiniemessä huomattava re
montti, sillä yli 10 vuotta vanha talo kaipasi kohennusta.
Lisätilaakin, sillä perhe oli jatkuvasti kasvanut — joka toi
nen vuosi uusi Bergroth!
Jos pastori olisi edes aavistanut rov. Malmstenin var
haisen kuoleman ja oman valintansa seuraajaksi, hän tus
kin olisi ryhtynyt niin suuriin muutoksiin. Hän oli keväällä 1859 suorittanut Turussa pastoraalitutkinnon ym. opin
toja. Samalla hän oli omin silmin tutustunut empire-tyylisiin puutaloihin, joiden kukoistusaika oli vielä silloin Turussa.
Niinpä voi otaksua, että hän toi mukanaan Lehtiniemen korjaussuunnitelmat ja piirustukset.
Mahdollisesti kesällä 1860, ennen katovuosien alkua, Lehtiniemessä rakennettiin. Taloa jatkettiin lähes 8 kyy
närää (n. 4,5 m), kun tehtiin uusi keittiö varastoineen. Sen pulpetti-mallinen katto vietti vinttikamarin ikkunoiden al
ta loivasti. Keittiön uuni oli ulkonurkassa; sen peltinen sa
vutorvi nousi kulmasta ja kolmen mutkan jälkeen tuli ta
lon harjan kohdalle, josta kohosi vielä pari metriä ylem
mäksi.
Pihan puolelle rakennettiin avokatoksen sijalle kaunis, tilava lasikuisti, jonka sivuseinien suurimpain, moniruutuis- ten ikkunain yläosa oli pyörökaari; myös ulko-oviparin ylä
puolelle tuli pyörökaari-ikkuna ja ovienkin kapeat ikkunat jäi kuistin sisäpuolelle ja se tukittiin hirsillä ja peitettiin vuorilaudoilla. Ullakon portaiden ikkuna näin katosi. Kuistin viettävä pulpettikatto kohosi keskikohdalla harjakatoksi, jonka päädyssä oli kaari-sakara-koriste.
27
Eteisiä erottanut hirsiväliseinä sahattiin kauniiksi koris- tekaareksi, kun pienempään eteiseen muurattiin uuni.
Koko rakennus sai leveähköistä laudoista vaakasuoran vuorauksen — kenties ensimmäisenä Keuruulla. Empireä!
Sen alle seinähirsiä vastaan kiinnitettiin harvalla pystyri- moituksella tuohikerros; vuorilautojen ja tuohien väliin jäi ilmarako estämään lahoamista. Hirsiseinän alareunaan lai
tettiin vesilista ja yläreunan ja ullakon rajaan toinen lista.
Talon 6-ruutuisten ikkunain vuorilaudat muistuttivat ison- pappilan ikkunanvuoreja.
Silloin uudenaikainen pärekatto naulattiin alkuperäisen lautakaton tilalle, mutta kattolautoja käytettiin päreiden alustalautoina. Lyhyehköjen räystäiden alus tuettiin mo
ninkertaisella listoituksella. — Keittiön vesikatto tehtiin mustasta rautapellistä, joka värnissattiin alta ja siveltiin päältä öljymaalilla tai kivihiilitervalla.
Huoneiden seinät paperoitiin. Veistettyjen hirsien väli
set raot tasoitettiin savilaastilla ja päälle liisteröitiin 1840— 50-lukujen vanhentuneita asiakirjoja ja julistuksia sekä 1850-luvun sanomalehtiä. Näin tasoitettuun seinään liisteröitiin tapetti. Seuraavilla kerroilla uudet tapetit liis
teröitiin entisten päälle. — Vielä v. 1924 päätettiin, että
"yleisesti siistitään seinät, mikäli ne on likaantuneet, uu
silla tapeteilla” , mutta rikkinäiset kohdat sai "pahvittaa”
ensin.
Bergrothien vaatimattomuutta osoittaa se, että Lehti- niemeen ei muurattu kaakeliuuneja, niinkuin isoonpappi- laan jo 1831. — Vielä 1920-luvulla uusittiin uunien ” loo- tukuoret” .
Pastori Bergroth valittiin, rov. Malmstenin kuoltua v.
1866, yksimielisesti Keuruun kirkkoherraksi ja hän sai oman mielensä mukaan korjata ja "hyventää” isoapappi- laa ennen siihen muuttoaan. Ilmeisesti Lehtiniemessä teh
dyt "hyvennykset” miellyttivät seurakuntaa. Perhe muutti sinne syksyllä 1869.
Lehtiniemeen tuli vastaperustettu kansakoulu kuudeksi vuodeksi: pojat väentupaan, tytö t pappilan saliin. Myös kirjasto aloitti siellä uudelleen hoitajanaan opettaja, ja sen hyväksi järjestettiin ompeluseurailtoja, joissa lausuttiin, laulettiin jopa 4-äänisesti ja "aina juotiin kahvia itsemme iloksi ja kirjaston hyväksi!” (kahvista piti maksaa). Huu
tokaupalla myytiin käsityöt ja lahjaesineet ja näin hankit
tiin uusia kirjoja (Lydia Hällfors). — V. 1875 kansakoulu ja kirjasto muuttivat Päkärin torppaan, jonka opettaja Sa
lonen oli ostanut.
F.H. Bergroth, joka oli Lehtiniemen-kautenaan ollut Keu
ruun kulttuurijohtaja, jatkoi tätä työtä vielä isosta pappi
lasta kirkkoherrana runsaat kymmenen vuotta. V:sta 1868 alkaen hän oli seurakunnan ja kunnan yhteisen pitäjän
kokouksen esimies kuolemaansa saakka, talveen 1881.
Hänen aikanaan pantiin alulle mm. uuden kirkon raken
nussuunnitelmat.
Bergrothien viimeinen kausi Lehtiniemessä
Muutaman vuoden Lehtiniemi oli "vapaa talo” , ilman va
kinaisia asukkaita. Rov. Bergrothin kuoltua 1881 perhe
muutti Lehtiniemeen. Ruustinna kuoli kesällä 1882 ja si
saruksiaan jäi hoitamaan 21-vuotias Alma-tytär. Hänen kanssaan nuorimmat pojat Arvi ja Heikki viljelivät Lehti- niemen peltoja. Nuorimmat tyttäret Helmi ja Fanny kävi
vät koulua ja opiskelivat. — Alma osallistui myös seurae
lämään, hänet valittiin kirjaston ja raittiusseuran johtokun
tiin ja hän pani 1911 alulle diakonissatoimen Keuruulla.
V. 1898 muutti Lehtiniemeen Bergrothin vanhin poika metsänhoitaja G i d e o n B e r g r o t h puolisonsa, opettaja S a n d r a n kanssa. He ostivat v. 1901 Lehti- niemen omakseen. Alma siirtyi veljiensä kanssa tupara
kennukseen. Arvi kuoli jo keväällä 1903.
En ole löytänyt sellaisia asiakirjoja, joista selviäisi mitä korjauksia tai lisäyksiä Gideon teki Lehtiniemessä tultu
aan sen isännäksi. Todennäköisesti järven puolelle tehty veranta on hänen ajaltaan; se oli muotia tämän vuosisa
dan alussa Keuruulla, mm. isoonpappilaan tehtiin sellai
nen. Myös alkuaan kapeahkot, korkeat 6-ruutuiset ikku
nat muutettiin matalammiksi ja leveämmiksi 3-ruutuisiksi.
Sekin oli muotia! Vinttikamareihin jäivät vanhat 6-ruutuiset ikkunat. Ilmeisesti samalla ulkoseinät maalattiin (seuraa- va maalaus suoritettiin vasta 1928). Ehkä jo silloin keit
tiön peltisten savutorvien tilalle muurattiin turvallisemmat tiilipiiput ja keittiön viereen tehtiin palvelijatarelle harvi
naisen pieni "asuinkoppero” sekä keittiön ulko-ovi siir
rettiin päätyyn.
Talon pärekaton päälle pantiin turvallisempi galvanoitu eli sinkillä päällystetystä peltilevystä tehty. Se voitiin maa
lata, jos se alkoi ruostua; viimeisen kerran maalattiin v.
1952.
Gideon oli valtion metsänhoitaja ja hänet valittiin Sääs
töpankin hallituksen puheenjohtajaksi 1902-07 sekä isän- nistön jäseneksi 1902-09 ja puheenjohtajaksi 1914-15. — Lainakirjaston johtokunnan puheenjohtajina Sandra ja Gi
deon Bergroth olivat peräkkäin vuodet 1902-08.
Sandra Bergroth johti kirkonkylän sekakuoroa ja 1910-luvulla myös Työväenyhdistyksen kuoroa. Hän osal
listui Haapamäen yhteiskoulun perustamistoimiin ja oli 1919 Keuruun Naisyhdistyksen perustajajäsen.
Gideon oli myös taitava suomentaja. Vaativin käännös
työ oli Nordenskiöldin läh. 900-sivuinen teos “ Vegan mat
ka Asian ja Europan ympäri” (ilm. 1880-81, näköispainos 1980). Hän julkaisi myös useita eri alojen kirjasia. — Leh
tiniemessä pitivät rov. F.H. Bergroth-vainajan jälkeläiset sukukokousta ainakin v. 1900 ja 1904.
1920-luvun alku oli Lehtiniemessä surun aikaa. "Vuori- insinööri, ent. metsänh., trp. Frans Gideon Bergroth kuoli 3.9.1921” , kertoo rippikirja (Trp = torppari, sillä Lehtinie- men maapohja oli seurakunnan). Perheen kasvattipoika August Bjärne kuoli 5.4.1923. Rouva Sandra muutti v.
1924 lopussa Helsinkiin myytyään Lehtiniemen seurakun
nalle.
Tuparakennuksen asukkaista Alma menehtyi 27.7.1924 syöpään ja 19.10.1924 kuoli viimeinen Keuruulla synty
nyt ja elämänsä täällä asunut Bergroth Ernst Henrik eli Heikki. — Tuparakennus myytiin huutokaupalla ja siirret
tiin Tarhian rantaan verstaaksi.
28
Toukokuun 1. pnä 1924 tuli Lehtiniemestä kappalaisen pappila. Jo loppiaisena sinne oli muuttanut kappalaisek
si valittu F r a n s K o t i r a n t a perheineen.
Lehtiniemi ei ollut enää Keuruun kulttuurikeskus, niin
kuin oli ollut ensimmäisenä pappilakautenaan 1847—1867, eikä sellainen kulttuuriperinteitä vaaliva ta
lo kuin oli vielä vuosisadan vaihteessa Bergrothien toi
sen polven kotina.
Uusi isäntä, kappalainen Kotiranta oli enemmän kiinnos
tunut pankki- ja verotusasioista. Hän toimi Keuruun Sääs
töpankin hallituksen puheenjohtajana kuusi vuotta ja val- tionverolautakunnan puheenjohtajana 18 vuotta. — Kap
palaisen virasta hän jäi eläkkeelle v. 1953 ja muutti oma
kotitaloonsa Seiponniemessä. Lehtiniemessä asuivat sit
ten apupapit vuoteen 1958.
Lehtiniemen pappila jäi sen jälkeen rappeutumaan, sillä kappalaisen toimipaikka siirrettiin Haapamäelle. Keuruun Yhteiskoulu vuokrasi talon luokkatiloikseen 1958— 60.
Sen jälkeen siinä asui muita vuokralaisia, kunnes se myy
tiin kaupungille tontteineen. Se purettiin v. 1984, koska se oli laho ja suunnitelmien tiellä. Purkumiehet sanoivat ihaillen, etteivät olleet "koskaan purkaneet näin hyvistä tarpeista tehtyä ja näin lujaa taloa” .
Rakennus kohoaa nyt Kukkamojärven rantaan uudeksi asuintaloksi, kuin ylösnousemuksen keskiaikainen ver
tauskuva, egyptiläinen Phoiniks- eli Feenikslintu nousi tuh
kasta uutena ja nuorena.
Lehtiniemen
F r a n s H e n r i k B e r g r o t h s . 1 .1 2 .1 8 1 7 Kuo
revedellä papin poikana, vih. papiksi 1840, Pihlajaveden vt.t. kappalainen 2 .3 .18 42 — 20.5.1846, Tampereelle tehtaansaarnaajaksi 20.5.1846; ylimääräiseksi apulaisek
si Keuruulle 31.3.1847, valittiin Keuruun kirkkoherraksi 19.6.1867, rovasti 1873. Valtiopäivämies 1877. — K.
9.2.1881 Keuruulla.
Pso (vih. 3 .7 .1 8 4 3 ) m a is te rin ty tä r H i l d a E l i s a b e t h F a b r i t i u s , s. 8.6 .18 25 Kiteellä, k.
10.8.1862 Keuruulla.
Lapset (synt. Keuruulla, paitsi kaksi vanhinta).
L y d i a s. 12.11.1844 Pihlajavedellä, opiskeli työn ohessa Naisakatemiassa Helsingissä, opettaja ja vt. joh
tajatar ensimmäisessä Helsingin suomalaisessa tyttökou
lussa (HSTK) 1872— 77, Keuruun ensimmäinen kirjas
tonhoitaja 1861— 64, suomentaja, kirjailija mm. Äidin muistelmia, 1924. — K. 19.6.1916 Kemissä. — Psot:
1. pappi A d o l f V V e g e l i u s , vih. 3.8.1864, s.
10.6.1836, k. 12.4.1868; 2. maist. reht. P e k k a G u s t. H ä l l f o r s , vih. 3.1.1878, s. 3.1.1842 Keu
ruulla, k. 18.1.1890 Oulussa. — Lydia ja Pekka H. oli
vat perustamassa Ouluun suomalaista Tyttökoulua (kes- kik.) ja Jatko-opistoa (lukio).
F r a n s G i d e o n s. 4.10.1846 Tampereella, yo.
Jyväskylän lyseosta 1865, metsänhoitaja, vuori-insinööri.
Vaskitehtaan ja kaivoksenhoitaja. Valtion metsänhoitaja v. 1883, Multian hoitoalueella 1898 alusta, asui Lehti
niemessä. Lahjakas suomentaja: A. H a r a l d i n kans
sa Cervantesin Don Quijote 1878— 79, vaativin työ Nor-
Lehtiniemi 1950-luvulla viimeisiä vuosia pappilana. Viimei
nen voitelu— peltikaton maalaus 1952. Valokuvannut Jus
si Rainio.
Kaupunki rakensi Lehtiniemen paikalle arkkitehtitoimisto Heikki Uusitalon suunnitteleman kauniin, valoisan vanhain
kodin — Lehtiniemen. Talon nimellä — Lehtiniemi — on jo 140 vuoden ikä ja kunnioitettavat perinteet, joita tässä olen yrittänyt esitellä.
Meidän on nyt opeteltava muistamaan, että Seiponlah- den rannalle kohonneen vanhainkodin nimi on Lehtinie- mi ja että talo sijaitsee alueella jonka ikivanha nimi on Sei- ponniemi.
Bergrothit
denskiöldin läh. 900-sivuinen teos Vegan matka Asian ja Europan ympäri, 1880— 81, näköispainos 1980; omia julkaisuja kirjaset Raudasta 1881, Miilunpoltosta 1885, Kunnallismetsistä 1887, Katsaus Keuruun pit. metsätöihin 1916; ruots.-suom. sanaluettelo (metallurgia, geologia ja metsäteknologia) — K. 3.9.1921 Keuruulla. — Pso opettaja A l e k s a n d r a ( S a n d r a ) R e p o , vih.
18.7.1890, s. 1.11.1867 Kontiolahdella, k. 17.10.1945 Helsingissä.
A d i e l s. 3.11.1848, yo. Jyv.lys. 1865, fil.kand.
1873, teol.erotutk. 1874, vih. papiksi 1888; Viipurin lys.
usk. ja suomen k. lehtori 1875, Viipurin ruots. lys. leht 1877 ja reht. 1891. Suomentanut teologisia teoksia. — K. 26.4.1905 Helsingissä. — Pso papintytär L y d i a P e t t e r s o n , vih. 13.4.1874, s. 19.9.1849 Sotkamos
sa, k. 1931.
Lapsista olivat kirjailijoita E v a A I f h i d (H i r n) s.
1 0 .1 0 .1 8 7 9 ,1920-luvulla hauskoja koululaiskirjoja (Kak
soset, Me miehet, Jännittävä talvi, Helin kesä ym.) ja K e r s t i S o l v e i g s. 24.1.1886, k. 24.1.1975, tuot
telias kirjailija (n. 70 teosta), loi suomalaisen koululais- romaanin 1915— 25 (nimimerkkinä Mary Marck) yhdel
lätoista teoksellaan, joista Eevan luokka (1917), suosi
tuin; esseitä, kulttuuripakinoita; näytelmistä suosituim
mat karjalaisaiheiset Anu ja Mikko sekä Kuparsaare Ant
ti; romaaneja; muistelmateoksessa Alkusoitto viehättä
viä muistoja Lehtiniemestä; tunnettu suomentaja.
Jussi Rainio
