Ilmari Kosonen Laukaan nimistö:
Kivikautista, baltti- kautista ja muinais
suomalaista paikan
nimistöä
Laukaa on esimerkki monipuolisesta paikannimistöstä, joka sisältää sekä kivikauden sanastoa, pronssi-ja rau
takauden sanastoa balttiasuttajien peruina, mutta myös sellaista suo
men muinaissanastoa, jota ei arki
kielessä enää ymmärretä, mutta jota on säilynyt paikannimissä. Ja myös Novgorodin hallinnon aikainen sa
nasto on esillä Laukaassa.
Kun Laukaa on ollut asuttua aluet
ta ja tärkeätä eränkäyntialuetta jo kivikaudelta alkaen, ovat muinaiset ihmiset jättäneet sanastoaan tärkei
siin luonnonpaikkojen nimiin. Kun noita nimiä on joskus annettu, eivät ne noin vain ole muuttuneet, vaikka väki on vaihtanut kieltään kahteenkin kertaan. Myös kielenmuutosvaiheis- sa nuo vanhat nimet mainitaan ja ne pysyvät läpi vuosituhanten.
Laukaasta löytyy kaksikin kivikau
tista maastopaikannimeä. Toinen on Torronselkä Vuonteella. Ja toisena Kapee-nimistö. Nimi Torro samoin kuin Jyväskylässä - entisessä Lau
kaan kappelissa - Tourujoen nimi ovat sitä kivikautista eli tarkemmin sanoen esikelttiläistä tai esigermaa- nista joki/järvinimistöä, jota Hans Krahe ja muut tutkijat ovat osoitta
neet läpi läntisen Euroopan aina Es
panjasta Skandinaviaan saakka.
Nimen Torronselkä antoivat tuolle järvelle ne muinaisasukkaat kivikau
della, jotka maalasivat Saraakallioon Suomen laajimmat kalliomaalaukset.
Ainoana suomalaisena olen osoit
tanut tuota nimistöä aika runsaasti
myös Suomessa. Se osoittaa, että täällä ei olekaan jääkauden jälkeen asunut sitä suomalais-ugrilaista vä
estöä, jota suomalaiset tutkijat väittä
vät täällä kaiken aikaa olleen, vaan maamme on jo kivikautena ollut län
sieurooppalaisen kulttuuripiirin osa ja vanhimmat geenimme ovat sitä perua. Laajoilla kulttuurietymologian tutkimuksillani olen laajalla aineistol
la osoittanut, että tuon kivikautisen kansan lisäksi tänne tuli pronssikau
desta alkaen balttikansaa, joka kan
soitti koko maan. Vasta vuosien 536 ja 537 jKr. ilmastokatastrofin jälkeen kansainvaellusten aikaan osa tuosta balttikansasta siirtyi Ruotsiin. Vasta silloin tänne tuli suomalaista kansaa Suomenlahden eteläpuolelta ja saa
melaiset tuotiin kauppiaiden turkis- hankkijoiksi vasta tuon ajan jälkeen.
Heidän antamaansa paikannimistöä ei eteläisessä Suomessa ole ollen
kaan.
Torronselän nimen lisäksi aivan sama sana Torro on Tammelassa hyvin laajan, nyt suureksi osaksi um
peen soistuneen Torron järven - nyt suon nimenä kivikaudelta periytyen.
Peurunkajärven nimi on kivikaudella ollut Tora aivan samasta sanasta, nyt vain Toramäen nimenä järven rannal
la. Peurungan rannan talo Pukara on sekin myös kivikautista sanastoa, pu kara tarkoitti 'järven rannalla’.
Monenlaista järvi- ja mäkinimistöä
Laukaassa on kaksi Hoho-nimiryh- mää, toinen Hohonsuo 4-tien varres
sa Vehniällä ja toinen Lievestuoreen Hoho, missä on kyläkunta Hoho, talo Hohonaho, Hohonjoki Lapinjärvestä Lievestuoreenjärveen.
Joku maisteri on joskus kirjoitellut, että Hoho on aikoinaan ollut Hauhon eräaluetta ja saanut nimensä juuri Hauhon pitäjästä. Mutta omat sanas
totutkimukseni osoittavat, että sekä Hauho että Hoho ovat jo rautakauti
sen balttiasutuksen nimistöä. Sana hoho ei ole balttikieltä, vaan heidän gooteilta omaksumaansa yhteiskieltä ja sana hauhs tarkoittaa 'korkeaa' ja paikannimissä 'ylänköä’, jollainen Hohon seutu Päijänteeltä katsoen on. Nurminen-järven ja Uurainen- järven välinen niemimaa on Huuha ja siellä on Huuhanmäki. Tuo sana Huuha tarkoittaa aivan samaa kuin tuo Hoho eli 'ylänkömaata’.
Kun Hohossa on Lapinjärvi, joku voisi ajatella, että nimi kertoo siellä olleista 'kiertelevistä lappalaisista’.
Mutta sana Lappi ei missään Suo
men paikannimessä viittaa saame
laisiin. Sana jo 2.000 -3.000 vuoden takaista balttiasuttajien kieltä ja sana labbis jo 1300-luvulla Itä-Preussissa jaetuissasaksa-m uinaispreussi-sa- nakirjoissa tarkoitti 'tavaraa, luon
nontuotteita'. Ja Simon Grunau vielä vähän myöhemmin lisäsi luetteloon
sa merkitykset 'majatalo, krouvi'.
Lappi tarkoitti siis yleensä sekä pyyntimaata, eränkäyntiä, kauppaa erätuotteista, kauppiaiden eräase- mia - siis eräajan kaupunkejakin kuten Lappee Saimaan etelärannal
la. Ja käsite lappalainen metsästä
jää, kalastajaa, joka tuotteillaan kävi kauppaa jonkin kauppiaan tai kauka
na asuvan talonpojan kanssa ja sai tästä suuren osan toimeentulostaan.
Sanat Lappi paikannimissä ja 'lap
palainen' asukasnimityksenä ovatkin kaikkein eniten väärinselitettyjä kä
sitteitä suomalaisessa historiankir
joituksessa, joka yleensäkin ennen 1300-luvun puoliväliä koskien onkin lähinnä vain 'vakiintuneiden väärin
käsitysten' historiaa.
Kuusan kyläkunnalla on lampi Kat- talampi, vieressä talo Kattala ja harjumäki Kattamäki. Sana katta tarkoittaa yksinkertaisesti lampea ja on suomen muinaissana. Unkarin kielessä on sana gät tarkoittaen 'lam
pea, järveä'. Lankajärven Kataan-
suo on samaa nimistöä. Hyvin usein tuo sana onkin pidempi muodossa Kaatio- lampien ja järvien nimissä.
Joku kieliprofessori kyllä yrittää väit
tää, että noiden järvinimen perustee
na on muka järven muodon housujen muotoisuus, sana kaatiot kun Kale
valassa ja Itä-Suomessa tarkoittaa 'housuja’.
Äijälän lukuisten hiekkaharjujen jou
kossa Huosiaisharjun nimi on ollut monille arvoitus. Mutta muinais-suo- messa kuten unkarissakin sanat hos- so, husso ja vastaavat tarkoittavat 'hiekkatöyrästä’.
Äijälän Hyyppäänmäki jo kaivettuna soramäkenä kuten Lievestuoreen viereinen Hyyppäänvuori (171,3 met
rin vuorena) tarkoittavat 'kumpua, mäkeä’, mutta sanan kaukaista alku
perää en ole saanut vielä selville.En myöskään samaan perussanaan liit
tyvän Hipiönvuoren nimen alkuperää Hevosmiesten mielestä Äijälän pitkä, harjujen poikki laskeva Ruunapuro on saanut nimensä ruunahevosesta.
Mutta jo ennen kuin yhtään hevosta oli tuotu Laukaan Äijälään, baltti- kauden erämiehet antoivat nimen tuolle purolle balttisanana sriauna eli nimenomaan 'harjua’ tarkoittava
na sanana, tuossa nimellä 'Harjuoja' suomennettuna. Aivan sama sana on Lieksaan Ruunaan kansallispuiston nimen juurena, sekin muinaisajan erämiesten ristimänä paikkana.
Vatianjärven rantojen harjuilla on mielenkiintoisia nimiä. Sana Kolise
va saattaa tuoda mieleen kolinan, mutta tuon sanan takaa löytyy sana koll tarkoittaen balttiperäisenä sana
na aina pelkkää 'mäkeä'. Kotilanlah- den toinen nimi Pakarislahti kertoo muinaiskansan pa(a)(k)kari nimises
tä, pajunvitsoista kootusta mertapyy- dyksestä, sukunimissäkin esiintyvä
nä suomen sanana.
Nimeä Kapee Kapeenharju, Kapeen- lammen, Kapeenkosken ja Äänekos
ken puoleisen Kapeenkylän nimessä Kapeenlahden rannalla voisi pitää pelkästään suomen sanana 'kapea', mutta sana on kuitenkin kivikauden kieltä tarkoittaen 'hiekkaharjua, -nie- meä'. Sama sana toistuu Kapiovuo- ren nimessä Hitonhaudan vieressä ja ilmeisesti myös Kaipiovuoren nimessä muuntuneena. On Torron- selän nimen ohella toinen kivikauden kielen sana Laukaassa.
Laukaan kirkonkylän Vuojärvi on saanut nimensä jo balttikautena, se kun sijaitsee tärkeän vesikulkureitin varrella. Sana vuo ei ole ollenkaan suomenkieltä, vaikka se tuntuu siltä.
Sanan takaa paljastuu balttikielen sanan avuots tarkoittaen 'lähdettä, pikkulampea'. Vuonteen salmen ja kyläkunnan nimi on aivan samaa pe
rua. Samoin Vuosisuo Vihtavuoren Vehmasmäen rinnelähteiden alla.
Kun vieressä on Siikakangas laajojen sorakuoppien alueena, ei nimellä ole yhtään mitään tekemistä siikakalojen kanssa, vaan muinaisen suomen ja unkarin kielissä molemmissa sana siikos tarkoitti 'hyvin tasaista maata tai peltoa'.
Vuojärven viereinen Rajamäki ei ole ollut mikään tärkeä rajamerkki. Balt- tikauden sana praraja vain tarkoitti 'töyrästä, jyrkännettä' ja sai jossain suomentumisvaiheessa tuo Raja- muodon nimitykseensä. Korkeat kalliotörmät ja yksittäiset kivet olivat kyllä aikoinaan eränautinta-aluein ra- jamerkkejä ja tuosta sanasta käsite 'raja' kyllä sitten tuli. Pieni-Hirvases- sa oleva Hapankivi rajamerkkinä sisältää nimessään balttisanan apa joka tarkoitti 'jokea' ja olikin tuon reit- tilammen muinaisnimi Apa.
Laukaan Vuonteelta itään on Leppä- veteen Pyhtäänjokea laskeva Pyh- täänjärvi. Sama sana on Pyhtään kunnan nimenä Kymijokisuulla. Voisi
ajatella, että tuo Pyhtäänjärvi olisi ol
lut pitkään Kymijokisuun asukkaiden eräalue, mutta selitys on paljon kau
empana historiassa. Ja balttikautiset kauppiaat ja eränkävijät olivat Itäme
ren kaakkoisrannoilla tekemisissä friisiläiskauppiaiden kanssa jo pari
tuhatta vuotta sitten. Ja omaksuivat heiltä sanastoonsa saksalaissanan Pfiitze. Se tarkoitti kyllä 'lampea, lätäkköä’, mutta sana kelpasi suu
rempienkin vesien ristimänimeksi ja muuttui suomenkielisessä sanastos
sa tuohon nykymuotoonsa.
Sana Uurainen esiintyy Laukaassa järven nimenä ja siitä on myös muita muotoja. Balttisanastossa sana tar
koittaa sekin yksinkertaisesti 'järveä'.
Laukaan ja Hankasalmen rajalla olevan Paanalansaaren nimen alku paana on sekin balttikielen lam pea’
tarkoittavia sanoja - ilmeisesti siellä Pirttijärven vanha nimitys, joka jätti nimensä saaren nimeen.
Tiituspohjassa on varsin korkea Hallamäki. On asumaton. Nimen alkuosa ei tarkoita ollenkaan pak- kashallaa, vaan sana on balttikau- tinen paikannimi ja latvian kielessä hall(us) tarkoittaa tänäkin päivänä 'mäkeä'. Laukaassa asuu kyllä var
maankin ihmisiä, joilla on sukunimi Halinen, mutta Kuhankosken Hali- senmäen nimen takana voi olla tuo sama Hal-sana 'mäkeä’ tarkoittaen, esiintyyhän tuo sana Hali esimerkik
si Halikon muinaispitäjän nimessä balttikauden peruina.
Kun Hallamäen juurella pohjois
puolella on talo Kauramaa, voi sen
kin nimi olla mäkeen liittyvä, sillä Kaura(o)-nimisten harjujen ja mäkien nimissä on usein balttikauden perua sana kaur juuri 'mäkeä' tarkoittaen.
Kun aikoinaan balttien kieli on muut
tunut suomenkieleksi, on ollut paljon tällaisia sanasotkuja. Ja suomenkieli
sissä nimissä on takana montakin eri
merkitystä balttiajan peruina. Esimer
kiksi sanan riihi takana on sekä suo
menkielen 'puimariihi', mutta myös balttisana riihis lampea tarkoittaen ja vielä kolmantena muotoon riehti äännettävä sana 'korkeata harjua’
tarkoittaen, mutta kaikki ne nyt Riihi- niminä.
Lievestuoreella on laajojen peltojen talo Puhakka seudulla, missä keväi
sin ja syksyisin on suuria joutsenpar- via pysähtymässä alavilla pelloilla.
En ole ottanut selvää Puhakan talon historiasta. Mutta tuon talonnimen ja usein sukunimenäkin esiintyvän sanan juurena on unkarin kielessä edelleenkin oleva sana puha, joka tarkoittaa 'uutta tai pehmeätä leipää’.
Puhakka-taloissa on aikoinaan ollut isäntiä, jotka ovat pitäneet huolen, että viljaa riittää ja emäntiä, jotka pi
tävät huolen siitä, että tuoretta leipää riittää.
Vaikka Laukaa on vesireittien pitä
jä, ei yhtään muinaisveneen nimiin liittyvää paikannimeä löydy. Muual
ta Suomesta löytyy nimi Laatikka tarkoittaen yksipuista ruuhta, nimi Sonka tarkoittaen muinaiskansan lautavenettä ja Haaja- ja Soukka- nimistöä kertoen veneen nimistä ennen kuin myöhäinen sana vene tuli käyttöön. Laatikaiset olivat aikoi
naan taitavia puuruuhen kovertajia ja lampikalastajia.
Vaikka Laukaan Hartikan nimeä esitetään germaaniperäiseksi, kä
sitykseni on, että yhtään germaania ei ole liikkunut Laukaassa paikoille nimiään antamassa. Balttikauppiaat olivat kansainvälisiä ja omaksuivat Itämerellä nimistöä sekä Roomas
ta, goottikauppiailta että maahansa kauppakartanoitaan perustamaan tulleilta friisiläiskauppiailta. Nimi Har
tikka on siis ollut rautakautisen balt
tilaisen paikallisen suurkalastajan, suurkauppiaan ja tehtailijan nimi jo noin 2.000 vuotta sitten. Germaanit asuivat silloin vielä vain Elbe-joen
länsipuolella. Tunkeutuivat perus
tamaan kauppapaikkoja Itämeren rannoille vasta toistatuhatta vuotta myöhemmin. Myös Simuna on ollut henkilö - kuka kalastajasankari lie
kin -jättäen nimensä niemen talon ja kosken nimeksi.
Novgorodin aikaista paikannimistöä Laukaassa on vain yksi ainoa eli Lo- potinmäki Kuhankoskella. Kun Lau
kaa oli osa Novgorodia vielä 1200-lu- vun loppupuolelle, on tuo Lopotti ollut Novgorodin voudin ja samalla paikallisen suurkauppiaan kartano.
Venäjän kielessä sloboda tarkoittaa 'kylää’. Lähin seuraava Lopotti on ollut Jämsän Seppolassa jokivarres
sa, joka sekin kuului Novgorodiin.
Minulla on varma käsitys, että Piin
kovan ruhtinas Dovmont on aikana 1266 -1291 liikkunut Laukaassa saakka. Tuo karjalaisten suuresti arvostama ruhtinas sai Novgorodin läntisen osan hallitsijana karjalaisilta liikanimen Väinämöinen, kun hän oli tullut Väinämaasta Väinäjoen takaa.
Hän, joka osoitti Baltiasta saksalais- ritarien miekan alta paenneille ih
mislaumoille Suomesta ja Karjalasta uudet asuinmaat ja siksikin nousi niin arvostetuksi ruhtinaaksi, että runon
laulajat lauloivat hänestä niin ylistä
viä runoja.
K u h a n ie m e n V a n h a ta lo n mailla on ollut Rutnikka eli 'jä rv im a lm in ' p a s u tu s p a ik - ka, mutta nimeä ei ole nyt perus
kartoissa. Jo ro o m a la ise lla rautakaudella täällä on kau
hottu järvistä ra u ta m a lm ia , sulatettu sitä
ja viety rautakaluja ympäri Euroop
paa.
Ruotsinkielinen vaikutus Laukaassa rajoittui aivan muutamaan kartanon nimeen. Ja siihen, että ruotsinkieli
seen pitäjän nimeen heidän oli saa
tava ruotsalaismallinen pääte -as.
Yhden pitäjän puitteissa löytyy siis aika paljon kielioppia kivikaudesta nykyaikaan.
Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2010!
Kirjoittaja on Jyväskylään peruste
tusta Sampo-akatemiasta
