Tuula Kämi
SOMERON PAJULAN KYLÄN PAI KANNIMI STÖÄ
ERIPAINOS
Lounais-Hämeen K otiseutu- ja M useoyhdistys Vuosikirja 50 — 1981
Tuula Kam i
SOMERON PAJULAN KYLÄN PAIKANNIMISTÖÄ
Pajula
Pajulan kylä sijaitsee Pohjois-Somerolla Someron Kultelan ja Tam melan Letkun ja Torron kylien sekä Somerniemen rajan lähituntumis
sa. Kylän halki kiemurtelee Härkätie ja toinen merkittävä tekijä kylän maisemakuvassa on Pajulanjoki sivuhaaroineen.
Sana Pajula johtuu ilmeisesti tavalla tai toisella paju-sanasta. Kylän laaja pajukkoinen jokiranta-alue on ollut vanhastaan tärkeä maisemal
linen tekijä sekä kylän vanha vaurauden lähde.
Pajula-pajukko -teorian kannalla on Leo Suvenmaa: ’ Tajula-nim i johtuu siitä, että vanha Härkätie kiemurteli pitkin Pajulanjoen ranta- maastoa: nykyiseltä paikaltaan haarautuu Härkätie Lukumiehen talon kohdalta jokirantamaastoon ja tämän tien varret olivat suurien paju- pensaiden vallassa. Tämä vanha tienpohja on vieläkin löydettävissä Ojalan, Lintulan, Havulinnan alapuolella, josta se liittyy nykyiseen tie
hen entisen Aaltosen kaupan kohdalla Pajulassa. ’ ’ 1
Timo Alanen antaa pro gradu -tutkielmassaan Pohjois-Someron kylännimet ja asutus Pajula-sanan alkuperästä kolme eri teoriaa:
1. kasvia tarkoittava appellatiivi paju, salix, 2. niittyä merkitsevä sana paju,
3. henkilönimi Paju.2
Teoria 2 tuntuu Alasesta todennäköisemmältä kuin teoria 1, mutta lähinnä hän on teorian 3. kannalla: ” Someron Pajula palautunee mui
den iäkkäiden kylä- ja talonnimien tapaan varhaisimpaan henkilöni- meen, jota sekä hämäläiset että varsinaissuomalaiset ovat käyttäneet.3 Pajulan kylä mainitaan nimittäin asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1510, jolloin Pietari Ollinpoika Pajulasta — Per Olefsson Paiu- la — toimi Loimon käräjillä todistajana.4’5 ^ yf q q
Nimitoimiston Someron pitäjänkokoelmasta löytyy Pajula-sana määriteltynä myös ulkoniittyomistuksen mukaan seuraavasti: "Pajula, Somerniemen Jakkulasta noin 12 km:n päässä sijaitseva kylä, jossa on ollut Jakkulan kyläläisten vanha ulkopelto, Pieksämäki.6
Saattaa olla niinkin, että Pajula on saanut nimensä toisista kylistä käsin, koska Pajulan ja Hirsjärven kylän välimaisemissa Pajulanjoen varrella sijaitseva vanha niittyalue, Pieksämäen luhta, on jo keskiajalla ollut Jaatilan, Joensuun, Pappilan, Jakkulan ja Viuvalan kaukoniitty- omistusta.7 Aulis Ojan mukaan ” Kirkko järven ja Painionjärven väli
mailla ovat ilmeisesti vanhimpia kyliä Ihamäen, Hirsjärven ja Palikais- ten rantakylät sekä nuorimpia Kultelan ja Pajulan takamaakylät.7
Ennen kuin Pajulassa on ollut asukkaita, kylän niittyalue on jo ol
lut tiedostettu, tärkeä ja tunnettu alue monen muun kylän kannalta katsottuna; ehkäpä ensimmäinen tunnettu pajulankyläläinen merkitsi sukunimensä asuinpaikkansa mukaan, niin kuin tapana oli: Paiula.
Pajulan asutuksen varhaisvaiheita
1500-luvulta on äskenmainitun Pietari Ollinpoika-merkinnän li
säksi muitakin asiakirjatietoja Pajulasta. Vuoden 1539 maakirjan mu
kaan kylässä oli neljä taloa — Juote (Jaakko Paavonpoika), Markkula (Matti Markunpoika), Pruukka (Tuomas Ollinpoika) ja Saksa (Heikki Ollinpoika).8 Kaikki neljä taloa sijaitsivat Härkätien varrella kylän ny
kyisessäkin keskuksessa, Pruukka eli Pruuka ja Juote tien pohjoispuo
lella ja Saksa ja Markkula eli Markula tien eteläpuolella Pruukaa ja Juo
tetta vastapäätä.
Alpo Maasilta antaa Pajulan ensimmäisten talojen nimistä seuraa- van teorian: "Pajulan kantatalojen synnystä olen joskus aprikoinut:
Markula on saanut selvästi nimensä isännän mukaan, muut olisivat eri ammattien mukaan: Pruuka maanviljelijä, Saksa kauppias ja Juote juottopaikka eli majatalon pitäjä. Samantapaisia nimiä ovat myös Kul
telan Vakkuri ja Lukumies.” 9 Matti Ojan tutkimuksen mukaan Paju
lan Markkula on ollut olemassa ainakin jo vuonna 1539: Matts Markus- son 1539— 1543 ja Eskil Markusson 1544— 1548. Nimi on keskiaikai
nen; Markus, mainittujen omistajien isä, on hallinnut taloa 1500- luvun alussa.10
Juote-nimen selityksistä tulee lähelle Alpo Maasillan kansanetymo- logiaa Nimitoimistoon tallennettu selitys: ” Mammavainaa juttel et so- taväkkee kuljetettii pitkin maantiätä, ja Juate kohral syätettii ja juatet-
tii hevosii ja miähillekkii myytii viinaa/’ 11 Elias Lönnrotin Ruotsalais- suomalainen sanakirja antaa juote-sanalle myös samansuuntaisen seli
tyksen: juote — juotteen (juoma) antoi sille juotteen. Nimitoimistosta löytyy juote-sanalle seuraavanlainen selitys: "Viljeltyjen maiden aito
jen väliin jätetty sola, jota pitkin karja pääsi laitum elle.” 12 Kultelassa on suomaiseman päässä paikannimi Juotenpää, lähinnä tällainen eläinten kuljettava paikka. — Varsinaista majataloa ei Juotella 1500- luvulla ainakaan ollut, mutta ei voida kieltää, etteikö harvaanasutulla maaseudulla Härkätien varrella sijaitseva Juote olisi hyvinkin voinut ol
la jonkinlaisena matkailijan pysähdyspaikkana.
Bruuka-sanan olla tapana-merkityksen lisäksi Lönnrotin sanakirja mainitsee myös viljellä-merkityksen.
Ensimmäinen Pajulan taloja koskeva muutos tapahtui vasta 1700- luvulla. Markkula halottiin kahtia v. 1755, jolloin siitä erosi Torkko- mäki, Pruukka jaettiin kolmeen osaan 1776, jolloin muodostui kaksi Pruukkaa ja Mäkelä, sekä Juote kahtia 1783, jolloin kylään tuli kaksi Juotetta.13 Epävirallisesti Pruukat olivat Pruuka, Hessulan Pruuka ja Mäkelä, Juotet Juote ja Taka-Juote.14
Pajulan kyläkeskuksen lisäksi Pajulaan kuuluvat Koivulankulma, Vahlionkulma ja Alakulma, jossa on paljon karjalaisasutusta. Alakylän tuntumissa sijaitsevat Korvenkulma ja osa Kivisojan kylää luetaan myös toiminnallisesti usein Pajulaan kuuluviksi.
Koivulankulma ja Vahlionkulma ovat vanhastaan olleet kylän taka
maita, metsiä, joissa on syvävetisiä suolampia, aluetta, joka on esim.
isonvihan aikana ollut pajulalaisten vanhaa piilopirttialuetta. Näissä maisemissa alkoi asutustoiminta 1700-luvun loppupuolella isonjaon yhteydessä. Isonjaon toimeenpano aloitettiin Pajulassa Erkki Torkko- mäen anomuksesta vuonna 1765. Vuonna 1797 hyväksyi läänin maa
herra Erkki Torkkomäen asuttaman 3/4 manttaalin ja perusveroltaan kahdeksan riikintaalarin talon. Pietari Torkkomäki tuli alueen hoita
jaksi. Vuonna 1801 toimitettiin Vaaljoen isojako, jossa alue halottiin kolmeksi samanarvoiseksi taloksi. Talot saivat isäntiensä mukaan nimet Koivula (Emanuel Malmström), Mattila (Matti Kaarlonpoika) ja Takko (Juho Juhonpoika Takko). 1810-luvun vaiheissa ryhtyi Hattulan Hurt- talan Kärsälän talosta tullut Juho Erkinpoika viljelemään puolta Matti
laa ja vakiinnutti Kärsälä-nimen Vaaljokeen, kun Mattilan tilan halko
minen oli toimitettu vuonna 1820.15 Vaaljoki on antanut alkuperän Vahlionkulma-nimitykselle; samoin Koivulankulma-nimi on vuonna 1801 perustetusta Koivulan tilan nimestä peräisin.
75
Vuonna 1848 yhtyi kaksi Pruukan osataloa ja vuonna 1868 molem
mat Juotteen osatalot.16 Niinpä Pajulassa oli 1860-luvun lopussa 10 ta
loa: Markula, Torkkomäki, Pruuka, Mäenpää-Maasilta (ent. Mäkelä), Juote, Saksa, Koivula, Takko eli Nokko, Kärsälä ja Mattila. Mattila ja Nokko kuuluivat näihin aikoihin Niilo Torkkomäen omistukseen.
Alakulman rajamaille, kuitenkin lähinnä Kivisojan puolelle, oli perustettu vuonna 1819 Mäkilahden talo, jonne vie tälläkin hetkellä Alakulmaa halkova ” Meklahren- eli Mäklahrentie” . Samoihin aikoi
hin eli vuonna 1817 perustettiin Korvenkulman ensimmäinen talo Otuskallio, molemmat Pajulanjoen lähituntumaan.17
Rajaku usenah teestä Isonmäenah teelle
Kun Kultelasta päin saapuu Härkätietä pitkin Pajulaan tai Paiju- laan, niin kuin vanha kansa vieläkin sanoo, noustaan Kultelan puolella ensin Pitkänmäenahretta ylös Rajakuusenahteelle, joka on aina ollut
— ilmeisesti synkän kuusimetsän takia — jollakin tavalla pelätty paik
ka. Lieneekö tähän pelottavuuteen vaikuttanut sekin, että Kivirasin Er- nesti leikki joskus 30-luvulla kummitusta Rajakuusenahteen puissa.
Tosin pelottelusta oli tullut hyvinkin nopeasti loppu, kun suojeluskun
talaiset saapuivat, näkivät puussa lakanan vilahtavan ja rupesivat am
muskelemaan.17 Someron murrekirjassa kertoo Kalle Oksanen pirun päästäneen hevosen pois valjaista Rajakuusenahteella.18 Samantapaista tietoa on myös tallennettuna Nimitoimiston kokoelmiin: ” Tual Raja- kuusen tykönä ne muinaisajan pirut aina or raivonnu. ’ ’ 19 — Rajakuu
senahteen ympärillä on ollut Rajakuusenmetsää ja vasemmalle puolelle tiestä raivattu pelto sai nimen Rajakuusenpelto. Rajakuusta ei enää ole nähtävissä, mutta ” simmone suuri kuusi siinä oli vanhaan aikaan.” 19
Synkähköllä Rajakuusenahteella on kuitenkin myös paljon valoi
sampi nimi: Rakkausahre. Kylien rajalla oleva mäki on vastaavasti Rak- kausm äki.20 Mäki on ollut Pajulan ja Kultelan kylän poikien ja tyttöjen yhteinen kohtaamispaikka. Lempi Vaselius kertoili, miten pari tyttöä kisaili Rakkausmäellä ja huuteli huvikseen: ” Pojat tulka jo !” ” Pojat tuli, mut kyl tytöil jalat ai kelpas.” 21 Kun ennen vanhaan liikuttiin paljon polkupyörillä, oli Rakkausmäki pysähdys- ja huilauspaikka.
Kultelan ja Pajulan rajan jälkeen on tien vasemmalla puolella K o i
vuniemen talo (Kelosaari). Kun Koivuniemen talon kohdalta poikkeaa Härkätiestä vasemmalle, niin pienen matkan päässä sijaitsevat Koivu-
Torkkomäki 1922. Valok. om . H elvi Torkkom äki.
saaren talo (Haapala) ja Riistamaa (Siviranta). Riistamaan takana on suuri Suaniitunpclto.
Härkätien oikealla puolella lähellä Rajakuusenahdetta on Havulin
nan talo (Jarmo Torkkomäki), oikeammin Mäkirinta. Havulinna on lohkaistu vuonna 1932 Torkkomäen talosta, ja kun taloa rakennettiin ja uunien muuraus oli käynnissä, oli muurari tokaissut: "Miksi ette tehneet talosta Havulinnaa? Se olisi ollut niin kaunis n im i.” 22 Nimeä ei enää saatu virallisesti muutetuksi, mutta epävirallisesti talo on Ha
vulinna, niin että alkuperäinen nimi ei ole enää edes kaikkien tiedossa.
Havulinnan ympärillä olevista pelloista sijaitsee Koivupelto ennen Havulinnaa, Takahaka on nimensä mukaisesti talon takana ja Havulin
nan jälkeen tulee Pattcrinpclto. Pelto on Suomen sodan aikana (1808— 1809) ollut venäläisen sotaväen ampumaratana: venäläisten ty- kistöpattereiden kerrotaan olleen sijoitetun tälle pellolle;23 siitä johtuu pellon nimi. Patterinpellon vieressä on Katinojasta nimensä saanut Ka- tinojanpclto, jota on myös käytetty ampumaratana, sillä siitä on löy
detty lyijykuulia. Alpo Maasillan kesällä 1937 löytämä luoti oli n.
1,5— 2 cm:n suuruinen lyijypallo.
77
Vanhan tarinan mukaan on aarnivalkeita palanut Katinojan ranta- pellossa. "S itä se sekin tiäsi, et muutama kymmenen vuatta takaperin löyrettii suurii kuparirahhoi usjaa kappalaa, joissa oli Carolus III:n vaa
kuna. Näitä säilytettii sit Kultelan kaupas, jota herastuamari Kallio sii
lon piti ja joku kiärtävä rahhainostaja osti net sit halval.” Vanha tarina myös kertoo, että näillä paikoin Härkätiellä olisi tapettu vanha postin
kuljettaja ja ryöstetty.24
Seuraava pelto tien oikealla puolella Havulinnan jälkeen on nimel
tään Lintukangas. ’ 'Lintukangas ja sen mukana Lintulan talo on saanut ehkä nimensä jo silloin, kun alue vielä oli metsänä ja kaskialueena, sil
lä koulun pohjoispuolella (n. 300 m) on vielä selvästi nähtävissä teerien pyydystämistä varten maahan kaivettuja lintukuoppia. ’ ’25
Havulinnan alapuolella Pajulanjoen rannassa ovat Saukko, Ukko ja Ulpcrinniittu -nimiset pellot. Havulinnan entisiä peltoja ovat lisäksi Suutarinpclto, Makkara ja Köyry, kaikki lähellä Pajulanjokea. Köyry on saanut nimensä muotonsa mukaan; Makkara-pellosta osa on kuulu
nut somerniemeläisille ja nimen alkuperää voisi selittää se, että kauas kotitaloistaan peltotöihin tulleet somerniemeläiset söivät eväitään Makkarassa. On olemassa sanonta: ” Taas ne somerniemeläiset vesiper- seet tulivat ja kävivät makkaral Someron pualel.” 26 Kotitekoiset mak
karat olivat haluttua eväsruokaa.
Havulinnan maita ovat myös ns. Mctsä-Mattilan maat Pajulan ta
kametsissä Mäyrän, H auklamm en ja Riukon järvien seutuvilla. — Ha
vulinnan jälkeen kääntyy Härkätiestä oikealle Maaniittyyn ja Nieme
lään vievä N icmeläntie.
Härkätien vasemmalla puolella kohta Havulinnan jälkeen sijaitsee Lintulan talo. Perimätiedon mukaan kylän rangaistuspaikka on sijain
nut siinä kalliolla, missä Lintulan rakennus nyt on. Abraham Achre- niuksen isä oli silloin ollut Someron kappalaisena.27 Abraham Achre- niuksen isä oli Simo Achrenius, joka oli Someron kappalaisena 1710—
1747. Niinpä isonvihan aikoina olisi kylässä vielä ollut yleinen rangais
tuspaikka. Toisaalta se on voinut olla melko lähellä sijaitsevan Pajulan ala-asteen mäki, jota vanhoissa papereissa on sanottu Lintulanmäcksi.
Lintulan jälkeen Härkätie ylittää Pajulanjokeen laskevan K atin
ojan. Katinojan loppupätkä on nimeltään Form unoja.28 Formu on me- siangervon somerolainen nimitys. Katinojan loppupää eli Formunoja yhtyy vähän ennen Pajulanjokea Myllyojaan. Myllyojan lähellä vähän ennen Pajulanjokea on sijainnut opettaja Kustaa Hossin aikana Kou- lunpclto. 28
Myllyojan molemmin puolin Pajulanjoen ranta-alue on ikivanhaa niittyaluetta, yleisnimeltään Pieksämäcnniittua. Parhaillaan käytössä olevan peruskartan mukaan joen rannalla ovat Pappilan, Jakkulan, Jo
ensuun, Viuvalan ja Jaatilan niityt. Someron pitäjän maanjako-oikeu
den kokouksessa on 25. ja 26. toukokuuta 1887 jaettu vuosina 1882 ja 1883 mitattuja niittyalueita seuraavasti: Jokivarren niityt kuuluvat seu- raaville kylille: Pappilan niitty, Joensuunkylän niitty, kaksi lohkoa, Jakkulan kylän niitty, Viuvalan kylän niitty, Jaatilan kylän niitty, Pap
pilan niittyjä kolme eri lohkoa, Jakkulan kylän niittyjä samoin.29 Monen kylän yhteisiä niittyalueita oli Somerolla Aulis Ojan mu
kaan Pieksämäki, Mättäänsuo ja Hyrsynsuo. Ensimmäinen asiakirjatie
to Pieksämäen niitystä sisältyy piispa Eerik Sorolaisen 1615 oikeaksi to
distamaan Someron Pappilan niittyjen luetteloon, jossa yhtenä Pappi
lan niittynä mainitaan ’Piexemä\ Ensimmäinen täydellinen luettelo Pieksämäenluhdan osakkaista on vuodelta 1761, jolloin Someron pitä
jänkokous määräsi toimitettavaksi luhdan piiriaidan ylläpitojärjestyk- sen. Tällöin ilmeni, että Pieksämäessä olivat seuraavat niityt: Jakkulan talojen Makkara, Joensuun Seppälän Makkara, Joensuun Sipilän Mak
kara, Kultelan talojen Myllynoja, Pajulan Juotteen Makkara, Pajulan Markkulan Saukko, Pajulan Pruukan Myllynoja ja Saukko, Pajulan Saksan Myllynoja sekä Pappilan Myllynoja, Saukko ja Talvitie.30
Paikkaa, jossa Härkätie ylittää Myllyojan, sanotaan Myllynotkok- si. "Härkätien eteläpuolella on Myllyojassa, jota vanhoissa asiakirjoissa kutsutaan myös Sepänojaksi, ollut myllyveroluettelossa jo vuonna 1585 mainittu Pajulan yhteinen jalkamylly, vuoden 1845 ja 1875 luettelois
sa mainittu ratasmylly,31 jossa kylän taloilla oli vielä 1920-luvulla sään
nöllisiä, ilmaisia jauhatusvuoroja. Myllyn alapuolella on H aapalähdc, josta noudettiin vettä Pajulan koulullekin."32 Isot pojat pantiin vettä hakemaan, ja niinpä tämä tuotu vesi saattoi olla joskus hyvin roskaista- kin.33 "Myllyntammi (tammi = tyty = pato) oli rakennettu Mylly- ojaan puusta samalle paikalle, jonne K. Helenius rakensi sen uudel
leen kivestä."34
Katinojan ja Myllynotkon ja Härkätien väliseen osaan jää Havulin
nan peltojen lisäksi H eikkilän talo (Majuri) ja Myllynotkon tuntumissa ovat Visanen (Rinne), Rautio (Tuominen) ja Haapalan talo. "H aapa
lan talosta parikymmentä metriä Torkkomäkeen päin oli ennen kylän paja ja Stahlin seppäsuvun rakennus, jota 1700-luvun lopulla kutsut
tiin Myllyojan torpaksi. Stählit olivat seppiä usean sukupolven ajan, muutamat oikein virallisesti pitäjänseppiä. Pajasta varmaan johtui Se-
79
pänojan nimi, jota toisinaan käytettiin rinnakkaisnimenä Myllyojal
le .” 35
Jo vähän ennen Heikkilän taloa kohoaa tien vasemmalla puolella vuonna 1906 perustettu Pajulan ala-aste, kansannimeltään Pajulan Korkeakoulu. Tammikuun 11. päivänä 1906 päätettiin koulun tontiksi ostaa nk. Lintulanmäki Saksan talon maalta 600 mk:lla. Koulu tehtiin arkkitehti Yrjö Sadeniuksen piirustusten mukaan ja se tehtiin saman malliseksi kuin Johanneslundin koulu. Vuokralla oltiin aluksi Joose Saksan talossa, mutta koulun rakentaminen oli niin tehokasta, että jo samana vuonna uusi koulu aloitti toimintansa Lintulanmäellä.36 Mäen korkeus ja keskeinen sijainti Härkätien vieressä viitannevat siihen, että koulun mäki paremminkin kuin Lintulan talon paikka on saattanut ol
la vanha rangaistuspaikka.
Ennen koulua on tien vasemmalla puolella Taatanpelto, joka on il
meisesti vanha syytinkipelto. Koulun jälkeen samalla puolella tietä taas sijaitsee Saksan taloon kuuluva K ou lu pelto, vanhemmalta nimel
tään Lintukangas. Koulupellon takana on M etsäpelto ja sen vieressä Riihipelto, Metsäpellon takana taas Ylipelto. Koulun kohdalla tien oi
kealla puolella on ollut Kankaanpään torppa.
Riihipellon jälkeen tie kääntyy pohjoiseen päin, vasemmalle Sak
san taloon (Vesa Saksa). Tien mutkassa on sijainnut Hakalan torppa ja Pihlaja. Saksa kuuluu Pajulan 1500-luvun taloihin ja on aluksi ollut kylän keskustassa Juoten, Pruukan ja Markulan läheisyydessä.
Saksan tien oikealla puolella on Pajapelto. Pajapelto rajoittuu oike
alla myllyojaan. Myllyojan toisella puolella ovat Pitkätsarat ja Syrjälän- pelto. Syrjälänpellon lähellä on sijainnut Syrjälän torppa. Syrjälänpel- lolla Myllyojan läheisyydessä on Syrjälänlähde, jossa muinoin on ollut kylän paras vesi. Kun Ruotsin kuningas Adolf Fredrik vieraili Somerol
la vuonna 1752 ja poikkesi Torkkomäen kestikievariin, hänelle haettiin vettä Syrjälänlähteestä. Kuninkaalla oli kuitenkin oma vesivarasto mu
kanaan eikä Syrjälänlähteen vesi kelvannut. Siitä huolimatta Syrjälän
lähde tunnetaan myös nimellä Kuninkaanlähde. — Mainitusta kunin- gasvierailusta kertoo Carl Petter Borenius väitöskirjassaan näin: "L äh dettyään korkean seurueensa kanssa Hämeenlinnasta heinäkuun 8 päi
vän iltana Hänen kuninkaallinen Majesteettinsa saapui seuraavana päi
vänä auringon noustessa Pajulan kylään, jossa papisto ja muut säätyläi
set sekä suuri määrä talonpoikia oli Hänen kuninkaallista Majesteetti
aan vastassa sinne rakennetulla kunniaportilla. ” 37
Ennen Syrjälänpeltoa on Tanskasen talosta nimensä saanut Tanska-
senmäki-niminen pelto, jossa on sijainnut Kaljom pääntorppa. Syrjä- länpellon takana on Ajo-nim inen pelto. Ajon kohdalta Myllyoja jat
kuu Rahkojana ja myös Ajon pelto jatkuu Rahkojanpeltona. Rahkojan vasemmalla puolella on Kuokkam aa.
Saksan talon takana, talosta vasemmalle Härkätiestä katsottuna, si
jaitsevat Hevoshaanmäki ja Eerolanmyllymäki. — Kauempana Koivu- lankulmalla ovat Saksan talon maita vielä Saksan H cinäsuo, Siltakorpi ja Veräjän Maijan tuvan seudut.
Kun palaillaan Saksalta Härkätielle ja ylitetään jo edellä mainittu Myllynotko, on pian tien vasemmalla puolella Kariston talo (Hele
nius), jossa on aikoinaan asunut kylän suutari. Taloa vastapäätä tien toisella puolella onkin Suutarinpelto. Tien vasemmalla puolella heti Kariston jälkeen on Sikoviita-niminen pelto. Osa Sikoviidasta kuuluu nykyisin Saksan taloon — Sikoviita eli Torkkom äen rajapelto — , osa Torkkomäkeen. Pelto on ollut kylän muinoinen sikahaka.
Sikoviita on aivan Härkätien laidassa; näin ollen siat varmasti vielä 1800-luvulla olivat melkoisena haittana kulkijoille. Someron kuntako
kous päätti vuonna 1875 korottaa sakon 40 mk:aan niille, jotka rankai
sematta laskivat sikansa maanteille maan ollessa sulana. Tapa laidun
taa sikoja yleisillä maanteillä ei vain ottanut laantuakseen. — Maantie
liikennettä hidastivat myös veräjät, joita varsinkin sivuteillä oli tihe
ään. Säätyläisväellä ja isommilla isännillä olikin tavallisesti mukanaan poika, joka availi veräjät. Vuonna 1898 annettiin asetus "oikeudesta veräjän pitämiseen maaseudulla". Sen mukaan jätettiin nimismiehille oikeus poistaa maanteiltä haitalliset veräjät.38
Sikoviitaa vastapäätä tien oikealla puolella on tässä kohdin Arto Torkkomäen peltoja: Myllyojanpuastas ja Myllyaro, Hän n änka p p a ia, jokirannassa Luhta ja Sepänpclto sekä Etuhaka. Myllyojaan ja kylän seppään liittyvät ilmeisesti nimet Myllyojanpuastas ja Myllyaro sekä Se- pänpelto. Hännänkappala taas on ollut aikoinaan Somerniemen Hän
nän talon peltoa ja Luhta kuuluu osana Pieksämäenluhtaan. Luhta sa
nana tarkoittaa vetistä niittyä tai luonnonniittyä, puastas vetistä joen- rantapeltoa; puosta on myös ojanreuna.39 — Etuhaka-peltoon putosi vuonna 1941 venäläinen lentokone. Ihme kyllä, nimi ei muuttunut!
Näiden peltojen jälkeen lähestytään Torkkomäen taloa (Raimo Torkkomäki), joka on perustettu vuonna 1755 Markulasta lohkaise
malla. Pajulan Tarkkomäki on mainittu Paijulan Heikin eli Myllymäen Hessun lauleskelemassa viisussa, josta on pätkiä vuonna 1870 ilmesty
neessä Seitsemässä veljeksessä:
81
Vilukselan Vitka ja Viuvalan Pipsa, Syvänojan Sonni ja Sylvänän Jalli, Salkolan Ränkkäläpi ja Pajulan Tarkkomäki.40
Torkko-sanasta kertoo Timo Alanen: "Ilmeisesti tämäkin nimi on vanhastaan hämäläistä alkuperää. Urjalassa ja Kylmäkoskella on Tork- ko talonnimenä tu n n ettu ."41 Viljo Nissilä johtaa Torkko-sanan Thor- gils-nimestä: "Nimistössämme on tapahtunut todennäköisesti myös kehitys Thorgils > Torkko, Thyrgils > Tyrkkö, jotka meillä kuitenkin on tavallisesti samastettu (vrt. Thyrgils Knutson > Torkkeli Knuutin- p o ik a)."42
"Torkkomäestä käytetään kirkonkirjoissa 1750— 1770-luvuilla rin- nakkaisnimeä Ilom äki. Ehkä tuo Härkätien mäki on ollut muinoin nuorison kokoontumispaikkana. Nykyaikaan asti tämän nimen perintö on säilynyt Ilola-muotoisena mäen päällä olevan talon nimenä. ’ ’43
Torkkomäen talo on toiminut kestikievarina kuten kolme muuta
kin Pajulan kantataloista 1600-luvulta 1800-luvulle, jolloin kestikie- varilaitos Pajulasta lakkautettiin. Suuren itämaisen sodan aikana (1853— 56) Torkkomäki oli sotilassairaalana. Näihin aikoihin sotilas
sairaaloita oli Somerolla kaksi, toinen oli Ävikin kartanossa. Hautaus
maa oli Lamminahteella.
Talon oikealla puolella Härkätiestä katsottuna ovat jo äsken maini
tut Sepänpelto ja Suutarinpelto sekä Riihipclto. Talon takana sijaitsee Patapelto ja Patapellon takana on Pajulanjoen varrella Torkkomäen Alusta. Alusta tai Kylänalusta on kylän yhteisen niittyalueen vanha ni
mi, joten Alusta-nimisiä peltoja on muillakin pajulalaisilla.
Torkkomäen kohdalla on Härkätiessä mutka, "Torkkom äenahre",
"jonka kohral on kasvanu yks kauhjan suur k a ta ja ".44 Tien varrella on tässä kohdalla Somero-Seuran vuonna 1963 toimittama muistokivi, jo ka kertoo kuningas Adolf Fredrikin vierailusta. Talon toisessa päässä, talon vasemmalla puolella tieltä katsottuna on Sotamies Liinin kumpu.
Sotamies Henrik Mattsson Lin oli tullut Ihamäestä Pajulaan ja vihitty vuonna 1827 Pruukan tyttären kanssa. Hän oli myöhemmin tunnettu räätäli Lindholmina ja oli Tervalan Teutorin esi-isä.45
Torkkomäkeä vastapäätä tien toisella puolella on vielä M artinpelto, jonka laidalla on ollut Marttilan torppa (nyk. Haavisto), sekä Pumppu-
lähde.
Torkkomäen kohdalta lähtee pohjoiseen päin vasemmalle tie, jon-
Juotcn Tallintakusta-pellolla vuonna 1926. Kauraa laitetaan seipäille. Valok. Oskar Södergren. Kuvan om . A arne Juote.
ka alkupätkää sanotaan Nuutinkujaksi. "Kirkonkirjoissa on merkintä Pajulassa asuneesta sotamies rumpali Adam Knuutista, jonka mukaan Nuutinkuja lienee saanut nimensä. Tämän poika, Nuutin Mikko, oli n o ita ."45 Nuutin isän tupa on sijainnut Torkkomäkeä vastapäätä ny
kyisten postilaatikoiden kohdalla.
Nuutinkujan oikealla puolella sijaitsi housuraatari Lintaahn (Lin
dahl) tupa ja Aprottipensas ( = karviaismarjapensas). Kun housuraata
ri ompeli miesten housuja, niin hän "ruuvasi" niitä sopivaksi, otti mittaa ja sovitti sekä kysyi: "O nko korkuutta tarpeeksi?" Someron sa- nanparsia-kirjan mukaan Lintaali tunsi joskus omanarvontuntoaan loukatun: "Mestarismiäs ja kaikkii eikä voita puuronsilmään p an tu."
46 — Lintaalin tuvan vieressä on myös Lintaaninlähde.
Vastapäätä housuraatari Lintaalin tupaa Nuutinkujan toisella puo
lella on Ilolan talo (Nikander), entinen torppa. Seuraavat talot Nuu
tinkujan varrella ovat Ruohola (Haavisto), Kalliola (Oksanen), Kujalan
paikka, josta torppa on siirretty Tammelan rajalle ja Kallionpää (Tans
kanen). Kallionpään eli pajulalaisittain Kaljompään jälkeen ylitetään Myllyoja Ritkunsiltaa pitkin, ja heti sillan toisella puolella onkin tien vasemmalla puolella Ajom äen talo (Laamanen), joka sijaitsee Ajomäel- lä. Toisella puolella tietä on Koskila (Hilja Hammaren) ja lähellä tietä, tien oikealla puolella, Ritanummenmäki. Rita on eräänlainen pyydys.
Ritanummenmäen ja Ajomäen seutu on vieläkin metsästäjien suosi
maa metsästysmaastoa.
Nuutinkuja on tien alkupätkän nimi; tie jatkuu Koivulanticnä eteenpäin. Koivulantiestä kääntyy tie kaatopaikalle pian Ajomäen ta
lon jälkeen. Tiellä tulee ensin vastaan Levolan talo ja tietä sanotaan sii
hen asti Levolantieksi. Jaakko Sivulan mukaan lepo tarkoittaa tässä lai
tumella olevien lehmien lepäämistä (tietyt makuu- ja märehtimispai- kat).47
Levolasta tie jatkuu Rakkaurentiänä eli Lem m enpolkuna kaatopai
kalle. Nimi on saanut alkunsa siitä, että kun tietä tehtiin 60-luvulla, niin Kunnan-Korhonen, joka oli yksi työntekijöistä tiellä, riiusteli Nordmanin leskeä.
Tien päässä Patterinlampien lähellä sijaitsee Patterimpuari, Some
ron kunnan kaatopaikka. (’ ’puari’ = puoti = ruoka-aitta, varastohuo
ne, maitohuone, kauppapuoti). Kaatopaikan lähimaastossa ovat kylän suurimmat Surenkuapat. Sudenkuoppaan liittyy juttu: Pajulalainen pelimanni, ei enää varmasti muisteta, kuka, oli pudonnut suden kans
sa yhtä aikaa sudenkuoppaan. Aina kun susi oli vähällä käydä soitta
jaan kiinni, soittaja soitti. Kun pelastajat saapuivat, oli viulusta enää vain yksi kieli jäljellä. — Patterinlampia ovat Iso-Patteri, Pikku-Patteri ja Pitkä-Patteri. Perimätieto ei kerro, mutta epäillä voi, että Patterin lampien ja Patterin pellon nimillä olisi jotain yhteistä.
Patterinlammilta jatkuu polku Pajulan takametsiin ja siellä A ho
laan. Polkua on sanottu Saunapoluksi tai Saunakaduksi sekä Helstai- ninpoluksi, joka on näistä kolmesta vanhin nimitys ja ruotsalaisperäi
nen: häll -en = paasi, hella, liesi. Nimi johtuu siitä, että polun päässä on sijainnut Aholan Maijan hieromasauna. Saunakadun merkittävä kohta on Kiviportaat, luonnonkivistä muodostuneet portaat.
Kun palaillaan takaisin Koivulantielle ja jatketaan matkaa, niin vä
hän matkaa Levolan tienhaarasta eteenpäin on tien vasemmalla puo
lella Maijalanpelto eli Maijanniittu. Lähellä on sijainnut Veräjän Mai
jan tupa. "Veräjän Maijan mökinraunio on vielä löydettävissä Maijan- mäen reunassa Ajomäen pellon laidassa lähellä Koivulan raja-aidassa
ollutta veräjää. Tien toisella puolella on Veräjän Maijan läh d e, josta ve
si virtaa pohjaan päin ( = pohjoiseen). Maija käytti sen parantavaa vet
tä auttaessaan apua hakevia sairaita. Maijan kuoltua noudettiin sieltä edelleen vettä; ainakin Leski-Eetla, Eetla Laine, paransi sillä ihottumaa ja muita vaivoja. Poika Martti kertoi joutuneensa usein pikkupoikana hakemaan sieltä kylän muijille vettä. Sitä ei saanut ottaa ilmaiseksi, vaan maksuksi piti lähteeseen jättää jotakin pientä, silmätön neula, penni, katkennut puukonterä tms. Nykyisin lähde on pahasti ruohot
tunut, mutta edelleen vesi virtaa pohjaan päin. Ehkä se taas tulee käyt
töön, kun joku keksii, että pillereissäkin on myrkkyä. ’ ’48
Maijanniitun jälkeen on tien vasemmalla puolella Kivipihan talon (Eino Juote) maita, Siltakorvenpelto ja sen jälkeen Lähdepelto. Tien oikealla puolella tulee vastaan Pelto-Koivulan tilan (Armas Juote) mai
ta, ensimmäisenä Levonpelto, joka oikealla ulottuu Levolantiehen saakka. Levonpellon takana on Levonjärvi ja siitä lähtee Rahkojaan päättyvä Lcvonoja. Levonpellon vasemmalla puolella on Lähteenhaa- ranpelto, josta kerrotaan vanhaa tarinaa: ” Siin on simmone kaskukin kun vanhaan aikaan härjil ajettii ni härkäpari vajos syvyyksiin sinne sit siäl lähteenhaaras. ’ ’49
Lähteenhaaranpellon takana on pelto nimeltä K yöpeli ja Kyöpelin takana taas M anunkuokkamaa sekä siitä eteenpäin kohti metsää kape
ahko K okinperko ja Kokinperkonäyräät -niminen pelto. Kauempana metsässä Särkjärven vieressä on vielä Särkjärvenkuokkamaa -niminen pelto. Koivulantielle päin palailtaessa tulee Kyöpelistä seuraavana vas
taan Ruskonpelto ja sen jälkeen lähellä Koivulantietä sijaitsevat Lam- mashaka ja Kotivainiot sekä Pelto-Koivulan talo.
Pelto-Koivula on osa Vaaljoen 1797 perustetusta kruunun uudista
losta vuonna 1801 erotetusta Koivulan talosta. Alkuperäiseen Koivu
laan on kuulunut myös Metsä-Koivulaksi sanottu Someron kunnan- metsäalue. Metsä-Koivulan järviä ovat Ahvenisto, Särkjärvi, Patterit, Koisjärvi, Pillulammi ja osaltaan Kolmikas, Pikku-Riukko, Pitkä-Riuk- ko. Koisjärven nimestä Alpo Maasilta muisti kuulleensa Akusti Maasil- lan kertoman tarinan, jonka mukaan Koisjärven rannalla on kasvanut koisoputki, joka on tappanut sitä syöneen lehmän. Pillulammelle puo
lestaan on keksitty paljonkin peitenimiä: Tillilammi, Killinlam m i, Pikkulammi ja Piilammi. Sill lammil on monta nimmee, mut kyl maar se alunperin on Pillulammi o llu .” 50 Kolmikas on saanut nimensä muodon mukaan, mutta sen sijaan Pikku-Riukko ja Pitkä-Riukko sekä vähän kauempana kylän takametsissä sijaitseva Iso-Riukko ovatkin ol
85
leet alkuaan Riuku-loppuisia.51 Lieneekö paikkakunnan murre vaikut
tanut nimen muuttumiseen! Muita Pajulan talojen takametsissä olevia järviä ovat: Jorrinlam m i, Äijäm äenlam mi, A holanlam m i ja Mullinsil- mä. Mullinsilmä on pienehkö pyöreä lammi, ilmeisesti muotonsa mu
kaan nimensä saanut; Aholanlammen nimi tulee Aholan talon nimes
tä; Äijämäenlammen vieressä on Äijämäki, mutta Jorri-nimeä on vai
kea selittää. Jorrinlammen alueet ovat olleet varsinkin isonvihan aikoi
na pajulalaisten piilopirttiseutua. Vieläkin Pajulassa elää sanonta ” se on menny jorrinkorpeen” , kun joku tai jokin on joutunut teille tiety- mättömille. Melko lähellä Jorrinlammea on jälkiä piilopirttiasumuksis- ta.
Metsä-Koivulan metsistä löytyvät Palanccnmäki ja Keilaanm äki, jolta sanottiin näkyneen seitsemän kirkontornia.50 Pelto-Koivulan mä
kiä taas ovat Luolam äki sekä järviä Pohjaton, Levonjärvi ja osaltaan Särkjärvi. Pajulan metsälammet ja järvet ovat hyvin syviä, mitä nimi Pohjatonkin kuvastaa. Koivulan takamailla, rajalla, lähellä Luukkoa on sijainnut Sotamies Röökin talo. Mikko Kallenpoika Rök on mainit
tu Koivulan kohdalla kirkonkirjoissa 1870-luvulla.
Koivulaan on kuulunut myös alkuaan Kivipihan tila. Kivipihan ympärillä on Kupparinhaaran peltoa. Nimi johtunee siitä, että lähellä Kivipihan taloa on muinoin ollut Kuppari-Miinan kupparisauna. Kivi
pihan talon takana on Navetantakusta eli Äyräspelto ja sen takana 5/7- takorven peltoa. Jonkin matkaa Kivipihasta etelään päin tien vasem
malla puolella ovat Siltakorvenmäki ja Koivuniitun pelto.
Kivipihan talon jälkeen Koivulantie jatkuu Kultelan puolelle ja yh
tyy melko pian Kultelassa kulkevaan Vanhaan Torrontiehen. Palail- laanpa takaisin ja tullaan taas kylän keskustaan.
Nuutinkujan jälkeen on Härkätien vasemmalla puolella melko pian Pruukan talo (Avellan). Pruukan ja Pruukan ympäristön paikan
nimistä on Maiju Avellan kertonut seuraavaa:
Pruukka-nimen alkuperää ei varmasti tiedetä. On oletettu, että koska Pajulan kylän keskus on aina 1500-luvulta saakka sijainnut Pruu
kan kohdilla ja näin ollen siinä kohdassa kylää on aina pruukattu asua, nimi johtuisi siitä. Tuomas Olavinpoika on asunut tilaa jo vuosina 1539— 1555. Nykyisen suvun ensimmäisessä talonkirjassa mainitaan ti
lan nimeksi Bruka. Nimi on kääntynyt kansan suussa Pruukaksi.
Pruukalle tuli vävyksi vuonna 1856 Jaakko Freedrik Avellan Kima- lan Avellanilta. Hän toi tullessaan talon asukkaille sukunimen, liika- nimen” , mikä oli ylen harvinaista talonpoikaistaloissa näihin aikoihin.
Avellan-nimi on keksitty pähkinäpensaasta latinan mukaan. Jaakko Avellan toi kotoaan ensimmäisen vaahteran nykyisin vaahteroistaan tunnetun talon pihalle. Hän istutti sen nykyistä kivinavettaa vastapää
tä puutarhan puolelle. Puu kaadettiin aivan lahona vasta 1940— 1950 -lukujen vaihteessa.
Tilalla olevilla pelloilla ei ole paljon nimiä. Härkätiestä alaspäin olevaa peltoa nimitetään Pellonosaksi ja entistä luonnonniittyä Alus
taksi. Nuutinkujan vieressä on K aljom päänpelto, josta Pruukalle kuu
luvaa osaa nimitetään Kannistoksi. Tanskaselta Oksaselle päin on Ku- jalanpelto eli K ujalanpcrko, jossa on ollut Kujalan torppa. Tämä on torpparilain tullessa voimaan siirretty nykyiselle paikalleen Someron ja Tammelan rajalle. Rasiksi kutsutun poikittaisojan takana olevaa peltoa on sanottu Koivusojanpclloksi, josta vasemmalle sijaitsee Yhteislai- dun, maahankintalain nojalla pakkolunastettu alue vuonna 1949. Pel
lon yläpää on Ilolanpelto. Nämä pellot ovat ilmeisesti saaneet nimensä sen ihmisen mukaan, joka on niitä raivannut. Rasi-nimitystä käytetään myös Häntälän luonnonsuojelullisesti arvokkaista notkoista, joiden pohjalla virtailee oja.
Piahton ja tappurimakasiinin välistä osaa sanotaan Ruhitarhaksi.
Riihitarhasta on vielä löydettävissä Markulan kaivo, muistona siitä, että Markulan talo on sijainnut aluksi Pruukaa ja Juotetta vastapäätä tien toisella puolella. Korventien ja Härkätien välistä osaa sanotaan Topja- laksi. Tällä Topjalan pellolla on Top jalan kaivo tai lähde; siinä paik
keilla on myös sijainnut Topiaksen tupa, vanha torppa, josta nimet.
1880-luvulla elänyt Tobias oli Saksan poikia. Hänen äitiään sanottiin Topjalan Maijaksi.
Aivan tilan rakennusten lähellä olevaa pientä metsää on sanottu ai
kanaan Lammashaaksi tai Vasikkahaaksi. Oikea nimi talon papereissa metsikölle on Etuhaka. Täällä on vieläkin jäljellä Helavalkjamäki, jossa pajulalaiset vielä 30-luvulla polttivat helavalkeaa ja tanssivat piirileik
kiä.
Kallionpäästä ylöspäin olevaa metsää sanotaan Ylimettäksi; viralli
selta nimeltään se on Takahaka. Ylimettäksi kutsutaan kylän metsää yhteisnimeltään, aivan samoin kuin peltoa Alustaksi. Ylimettässä on Kakarlampi -niminen järventapainen. Se on saanut nimensä siitä, että mustalainen on aikoinaan hukuttanut siihen lapsensa. Alpo Maasilta antaa tämän kansanetymologian lisäksi toisenkin teorian: ” Akusti Maasilta kertoi Kakarlammen saaneen nimensä lammella eläneen kaakkurilinnun mukaan, jota Pajulassa sanotaan kakariksi. ” 52
87
Toinen hyvin vähäinen lampi on nimeltään Myllynperä. Kansan suussa se on Myllymperseensua. Se on ollut vielä 1900-luvun alkupuo
lella järventapainen, koska mm. Olga Oksanen muistaa siinä liotetun pellavia. Myös vanhassa 1800-luvun kartassa on maininta: Myllynper- seenlammi. Toinen suo aivan Juoten rajan läheisyydessä on nimeltään Multasua, vanhemmalta nimeltään Aatunsua. Aatunsua eli Multasua on ilmeisesti ollut ensin jonkinlainen pelloksi raivattu alue — Aatun raivaama — ja myöhemmin siitä on ajettu multaa talon pelloille.
Myllynperästä lähtevää ojaa sanotaan Myllyojaksi. Tämän varrella on toiminut vesivoimalla käynyt Pruukan saha. Ojassa on koski; Hilja Hammarin talo Koskila on arvattavasti saanut tästä nimensä.
Kakarlammen kohdalla oleva mäki on nimeltään Kakarlammen- mäki, selvästi lammesta nimensä saanut mäki. Lähellä olevaa mäkeä sanotaan Tyrynmäeksi (= Tytymäki), joka on saanut nimensä siitä, et
tä sen taakse on padottu vettä. Pato on tyty ja tämän genetiivimuoto Pajulan murteen mukaan tyryn. Koivulantielle näkyvää suurta mäkeä sanotaan Ritanummenmäeksi.
Pruukan Taka-Pajulan metsä on nimeltään Peronhaka. Siellä on myös jo metsittynyt Peronpelto sekä Kauriinsarvenpelto. Pelto on jon kin verran kauriinsarven muotoinen, mutta ei selitä nimeä täysin, sillä lähimaisemissa Taka-Pajulassa on myös muita Kauriinsarven peltoja.
Pruukan pihalla on virrannut keväisin Henrikinkoski. Se ojitettiin vuonna 1974. Henrikinkosken vieressä on Porakallio, vanha nuorison huvittelu- ja tanssipaikka.53 Samoin tässä lähistöllä on muinoin ollut Karoliinan tupa sekä talon vanha perunamaa ja sen sivussa K u oppam ä
k i, jossa on vieläkin perunakellareita.
Mäen alapäässä lähellä Härkätietä on Virtasen omenapuu. Se on muistona puun vieressä kököttäneestä räätäli Virtasen tuvasta. Lam- mashaan alkupäässä on puolestaan sijainnut Pikku-Saksan tupa. Vielä
kin sanotaan: ” Mää kävin Saksanlassil. Aivan Pikku-Saksan lassia vastapäätä, Juoten puolella on ollut Aatun ja Hannan m ökki, joka on purettu 1930-luvun alussa. Hanna oli Saksan tyttäriä, sitä sukua, joka joutui myymään talonsa nykyiselle Saksan suvulle. Aatu kulki sekalai
sissa töissä kylän ulkopuolellakin, Hanna kulki myös jonkin verran kul- kukaupalla myymässä hakaneuloja, pikeä ym. hyvin pientä, mutta oli myös Juoten talon töissä. Aatun Hannasta on Pajulassa monta sanonta
tapaa jäljellä, esim. ” Em mää nyt kerki kun pappa tuli souvist kotja ja meitin täytyy maata” , sano Aatun Hanna kun Aatun kans paljaitten oikein päälä makas. Juoten emäntä oli tullut Hannaa pyytämään töi
hin.
Mäkitupa-alue on tilalla ollut melko iso: torpparilain aikana erotet
tiin ainakin Koskila, Lehtimäki, Kulmala, Saarinen, Hakala, Kalliola ja Siven. Kolmen viimeksi mainitun tietä, joka lähtee Härkätiestä kat
sottuna Pruukan vasemmalta puolelta, Virtasen omenapuun ja Kuop
pamäen takaa, sanotaan Käsityöläiskaduksi. Käsityöläiskadun oikealla puolella sijaitsivat äsken mainitut talot, ja Härkätietä lähimpänä oli ja on vieläkin Hakalan talo. Hakalassa asui kankuri Laine, seuraavana oli Kalliola tai Kaljola (Saara Virta); siellä asui kirvesmies Tamminen ja Si- vcnillä, seuraavassa talossa, muurari Lamminen. Sivenillä asuu nykyi
sin Elsa Tamminen. Mäkeä, jolla nämä kolme taloa sijaitsivat, on myös sanottu Nousevanauringonmäcksi.
Käsityöläiskadun vasemmalla puolella ovat Oras (Väre) ja seuraavi- na Tyyne Aaltosen paikka Airio sekä Kaunela (Veikko Luitparo), enti
nen Pajulan kauppa. Kaunela ja Oras olivat jo aikaisemmin erotetut, Kaunela Pruukasta, Oras Sivenistä. Oras oli toiminnassa vielä 1950- luvulla ja Kaunela eli Aaltosen kauppa vielä 1960-luvun puolellakin.
Kylän postilaatikko Kaunelan seinässä on enää todistamassa kylän van
hasta asioimiskeskuksesta.
Valola, 1928 perustettu ja rakennettu, Pruukasta ja Torkkomäestä lohkotulle tontille tehty Pajulan pienviljelijäyhdistyksen talo sijaitsee Helavalkjamäen edessä. — Viimeinen tulokas näillä nurkilla on vuon
na 1979 valmistunut Metsästysseura Jorrin Jorrinm aja, joka sijaitsee lä
hellä Valolaa Torkkomäen maalla.
Pruukasta seuraava talo Härkätien vasemmalla puolella on Juote (Aulis Juote). Juote kuuluu myös Pajulan 1500-luvun taloihin. Juoten kohdalla on Somero-Seuran pystyttämä muistokivi kertomassa siitä, et
tä Juoten talossa on tapahtunut Suomen armeijan ylipäällikön vaihdos:
isonvihan aikana 1713 Georg Lybecker luovutti päällikkyyden Kaarle Armfeltille.
Juoten kohdalla Härkätiellä on nuoriso huvitellut vielä 1930- ja 1940-luvuilla: tie on siinä ollut sopivan tasainen alue kiirikanlyönnille
— ja silloin vielä sopivan harvaan liikennöity.
Juoten takana, vasemmalla Härkätiestä katsottuna on Kiviriutan- mäki, jolle menee Pruukan ja Juoten rajalta Luontolähteenpolku. Kivi- riutassa on kaivo, jossa on aina vettä, ja mäensyrjässä on myös Kiviriu- tan entinen perunamaa.
Juoten talon takana on ensin Pikkupelto ja sen jälkeen N otkopelto.
Talon takana on myös entisiä perunamaita, jotka nykyisin on istutettu metsäksi: ensin Ymmyrkäinenkappala — alueessa on ikään kuin saari
89
keskellä — , Ymmyrkäisestäkappalasta oikealle H um alatappo ja näiden takana ovat H am ppukappala ja Tappokappala.54 Tappaminen tarkoit
taa Hämeessä riusoilla puimista; hamppua on myös viljelty muinoin.
Heltinummi, joka sijaitsee aivan tien vieressä, on sekin nyt metsitetty entinen perunamaa ja Kustaa Ahosen paikka. — Tien toisella puolella taloa vastapäätä on ollut Juoten vanha rekoli.
Talon oikealta puolelta lähtee H aukitie, joka vie Aholan taloon ja sieltä Hauklammille. Juoten vanhat rakennukset olivat aivan Hauki- tien varrella. Haukitien oikealle puolelle jäävät Riihipelto ja Tallinkus- tapelto, vasemmalle puolelle Työpelto. Työpellon jälkeen on entinen Kujanpään torpanpaikka ja nykyinen Vesalan talo (Vesander-nimestä muodostettu, Urpo Luodon talo). Luodon Urpoa on joskus leikillisesti sanottu Ison kuusen mieheksi, koska Vesalan lähellä kasvaa valtaisa kuusi. Seuraavaksi tulee Nurmen talon paikka ja N urm enpelto sekä ki
vistä tehty pieni sauna, joka on vieläkin jäljellä, joten paikka käy tällä hetkellä Nurmensaunan nimellä. Talossa asui omalaatuinen mies, joka piti kissoista. Ensin söivät kissat, sitten vasta isäntä itse samasta kipos
ta. Kissojen nimet olivat Isopieni ja Pikkupieni, joista Pikkupieni oli isompi ja vanhempi kuin Isopieni.55 Talon vieressä oli myös kissojen hautausmaa ja siellä kesäisin paljon kukkia.
Maantien toisella puolella olevat Juoten pellot ovat nimeltään Yli- pelto ja Jokirantapellot. Juoten peltoihin kuuluu vielä Kannisto Pruu
kan Kanniston vieressä.
Juoten metsälohkojen nimet ovat H olmanm etsä ja Tyynelä, jotka molemmat sijaitsevat Pajulanjoen toisella puolella. Tyynelän on Tyyne Juote (s. Hovila) tuonut tullessaan Juotelle. Lähempänä, talon peltojen takana ovat Kotim etsä ja Ylimetsä. Ylimetsässä on A iramäenlam pi ja Airamäki tai yleisemmin: Airam äenm äki, joka lienee myöhäisempi ni
mitys ja yleistynyt sen jälkeen kun Airamäki on siirtynyt tarkoittamaan Airamäenlammea.56 ” Janne Avellan kertoi Airamäen saaneen nimen
sä aitta-sanan mukaan, kun isonvihan aikana pajulalaisilla oli kätkö- paikkoja Airamäen louhikoissa. Nimi on voinut saada myös alkunsa Airamäen kallion päällä pystyssä olevasta kivipaadesta.” 57 Jaakko Sivu
lan mukaan tarina ” Aittamäestä” voi olla todellisuuspohjainen, koska Airamäen syrjässä on kallio-onkaloita. Airamäki < Aittamäki -kansan- etymologiaa todistaa seuraavakin sitaatti: ” Ryssät tunki Suomeen.
Suomalaiset vei tavaroi sinne ja mäki sai siitä nimen aittamäki, nys sa
novat airamäeks.. ” 56 Martti Laine on myös kertonut, että Airamäen- mäellä on niin suuria luolia, että niissä on myös asuttu piilopirttiaikoi-
Juoten Ylipeitolla kylvötöissä vuonna 1926. Taustalla Kylänalustaa. Kylväjä Aarne Juote, äestäjä N iilo Vesander. Valok. Oskar Södergren.
na. Airamäenlammesta hän muisti seuraavan Janne Avellanin aikoi
naan kertoman kaskun: Levon Jaakko oli kerran pyytänyt ylenpalttises
ta taikinansyönnistä tunnettua kulkuria Taikina-Taavettia päiväksi töi
hin luvaten tulla sitten vastavuoroisesti päivätöihin Taikina-Taavetille.
Levon Jaakko ajatteli näin saavansa ilmaista työvoimaa, koska Taikina- Taavetilla ei ollut maita eikä mantuja. Leikattiin siinä päivä kauraa an
karan työnteon merkeissä. Taikina-Taavetti vaati seuraavana päivänä Levon Jaakon itselleen päivätöihin: alettiin kierittää kiviä kallioilta Ai- ramäenlampeen. Kun isäntä Levo olisi joskus laiskotellut, muistutti Taikina-Taavetti edellisestä ankarasta työpäivästä. Jos Airamäenlam
mesta joskus vesi loppuu ja kivet tulevat näkyviin, niin se johtuu Tai- kina-Taavetin ja Levon Jaakon yhteisestä työpäivästä.58
Taka-Pajulassa Pietarinpikatien varrella sijaitsee vielä yksi Juoten metsäpalstoista, Kauriinsarvenmäki, jota joskus on Lammisenkappa-
läksi mainittu; Ville Lammisen mökki sijaitsee aivan kyseisen metsän vieressä.
Juoten ja Pruukan kohdilla on Pajulanjoessa lampareita, joita nuo
riso on käyttänyt uintipaikkoinaan vielä hyvinkin myöhään: Pöllön- lammi, Pöllönsuosta joen toiselta puolelta nimensä saanut lammi, ja Salakkalammi. Pöllönlammesta Ulla Markulan äiti on kertonut seuraa- vaa: ’ Tsä ja äiti lähtivät Kosken Läyhälle äidin sisaren luokse vierailul
le. Oli kesäaika ja talon nuoret olivat sillä aikaa menneet tuohon lam
peen uimaan. Lammessa oli jonkinlainen pyörre. Koivuniemen Aapeli joutui pyörteeseen ja huusi: ’Älkä tulko tänne, tänne määkin jään .’ Se oli nuoren poijan m eno.” 59 ” Muita Pajulanjoessa uimapaikkoina käy
tettyjä lampareita olivat Syvälammi Maasillan kohdalla, Tervojanlam- m i ja Kenninlam m i Kcnninkäänteessä. Kaikki nämä olivat niin syviä, että uimarin jalat eivät ylettyneet kesälläkään pohjaan asti. Kennin- lammea sanottiin kolme syltää syväksi.” 60 Eino Torkkomäki muisteli myös Pieksämäenluhdan kohdilla olevassa Isossalammcssa Pajulanjoes
sa käydyn uimassa.61
Kun Juotelta jatketaan matkaa eteenpäin, kääntyy melko pian Uu- dcntalontic vasemmalle. Uudentalontien varrella ovat nykyisin Kasvi- sen ja Uudcntalon talot. Tien varrella ovat lisäksi sijainneet Koskilan, Marjamäen ja Koivuniemen talot. Viimeksi mainittu on siirretty Uu- dentalon läheltä Markulan Karjakujan varrelle, missä se ei enää siellä
kään sijaitse.
Samoilla kohdilla Härkätie ylittää Leho-ojan tai Lehojan. Lehojan lähellä on Lehojanlähde, joka aikoinaan on ollut kylän varmin veden
ottopaikka. ” Vanhan tarinan mukaan on Lehojan varrelle Härkätien pohjoislaitaan haudattu muinoin kaksi, toisten kertomana kolme rys- sää.” 62 Tapani Löfvingin sissitoiminta ulottui Someronkin seuduille, ja nämä haudatut saivat kiittää hengestä pääsemisestään Tapani Löf- vingiä.63
Lehojanlähde sijaitsee Markulan Lehojanpellolla eli Yli-Lehojan- pellolla. Alempana, lähellä Pajulanjokea on Ali-Lehojanpelto. Tien lä
hellä olevaa peltoa on sanottu myös Riihipelloksi siellä sijainneiden rii
hien mukaan. Paikkaa on pidetty aikoinaan Rajakuusenahteen ohella yhtenä kylän pelottavimmista paikoista. ” Vanhat riihet ja saunat oli
vat tulipalovaaran takia rakennettu etäälle muista rakennuksista. Kun kuolemantapausten jälkeen ruumista säilytettiin ennen kirkolle vientiä usein riihessä, talvisaikaan joskus parikin viikkoa, ennen kuin se hauta- jaisaaton kärjessä kuljetettiin hautaan, syntyi jo lapsena kammo ja
kummituspelko yksinäistä, nokeentunutta ja monisokkeloista riihira
kennusta kohtaan. Tällainen paikka oli aivan Härkätien eteläreunassa sijainnut Markulan riihirakennusryhmä, sekä myös Juoten kaukarii- h et.” 62
Lähellä Pajulanjokea ovat Markulan Alusta ja Alimakasiini sekä lä
hettyvillä lun-nim inen pelto.
Markulan talo (Ahti Markula) sijaitsee Härkätien vasemmalla puo
lella Koivukujan päässä. Markula kuuluu myös Pajulan vanhimpiin ta
loihin ja on aikoinaan toiminut kestikievarina vuorollaan, kunnes kie- varinpito Pajulassa lopetettiin 1800-luvun alkupuolella.64 — Markulan Koivukujan vasemmalle puolelle tieltä päin mentäessä jää Haapapclto.
Haapapellon takana, Uudentalon ja Markulan välissä on pelto nimeltä Lätäkkö. Talon takana on K otopelto ja Koivukujan oikealle puolelle tieltä katsottuna ennen Markulan Karjakujaa Kiviniittu eli K etopelto.
Markulan pihapiirissä ovat Kotopellon takana ränni ja pihatto, pi- haton vieressä Tallin taka ja Pihaton takana Sikalanmäki ja sikakopit.
Markulan takana on K ivipellonm äki, joka on ollut helavalkeapaikka- na, joten se tunnetaan myös Helavalkjamäkenä. Kivipellonmäen taka
na on Perunamaanmäki.
Perunamaanmäen takana metsään päin mentäessä on Susikuoppa ja sen jälkeen tulee Liinalamminsuo. Liina on pellavan vanhempi ni
mitys. Liinalamminsuolta Hauklammelle päin mentäessä tulee vastaan Ruostjonsuo. Ruostjonsuon ylitse pääsee Ruostjonportaita pitkin.65 Ruostjo-sana voisi viitata suomalminottopaikkaan. — Kun Ruostjon
suon ylitse kuljetaan Ruostjonportaita pitkin, ollaan Torron kirkkopo- lulla. Torron kirkkopolku on vienyt Tammelan Kotinojan paikkeilta Pajulan kylään ja kulkenut Äijämäen ja Huhturin suon välistä Hauk- lammen itäpuolitse.66 Hauklammelta se on kulkenut Airamäenpolul- le, sitä pitkin Ahoselle, sieltä nykyisin puretun Katajan tuvan kautta Pruukalle.67 Katajan tuvan voi vielä tunnistaa vähäisestä tiilikasasta.
Torron kirkkopolkua torrolaiset käyttivät kirkkotienään Someron kirk
koon tullessaan 1900-luvun alussa, kun Torrolla ei ollut kappelia, mut
ta myös somerolaiset saattoivat käydä Torron kappelikirkossa 1800- luvulla ja varhemminkin. Polkua ovat käyttäneet myös nuoret tanssi- polkunaan.
Torrolainen Martta Kotinoja muisteli Torron kirkkopolun käytöstä:
” 01en kulkenut matkan monta kertaa äitini kanssa. Lähdimme lauan
taina kotoa, metsämatka kuljettiin paljain jaloin joko kenkien säästä
misen takia tai kenkien hiertämisen pelosta. Kotinojalta Pruukalle kes
93
ti kulkea vähän yli tunnin ajan. Pruukan pihalla laitettiin kengät jal
kaan. Yötä olimme tätini luona Kultelan Säterillä ja sieltä lähdimme aamulla kirkkoon. Myös rippikoulun olen käynyt Somerolla ja silloin asuin tätini luona Kultelassa. Silloin kun kävin kotona Torrolla, käytin kulkutienäni Härkätien lisäksi Kirkkopolkua.67
Ruostjonsuon jälkeen tulee pitkänomainen Hauklammi. Hauklam- messa kerrotaan olleen niin suuria haukia, että niitä pitkin voi kävellä selkää myöten yli lammen. Niskan päällä kasvoi luokanpuita. ’ 'Tulin Hauklammelta haukii ampuumast” , sanoi Haapasojan isä vastaan tul
leelle nimismiehelle, joka oli hevosella maantietä tarkastamassa. Ei ol
lut metsästysaika ja Haapasojan repussa oli pari metsoa. — Nuoret miehet tulivat Hauklammelta kalastamasta. Alenin Kallelta pääsi kai hauki karkuun, kun sanoi sen olleen yhtä suuri kuin Naimi. Naimi ja muut tytöt kuuntelivat pensaan takana poikien jutustelua. — Näitä oli kertoillut Ulla Markulan äiti.
Vuodelta 1876 oli Markulan talon syytinkiehdoissa seuraava mai
ninta: Tervalan torpan maat kylsymaaksi, niituksi koko Taskuniitun Vataja ja Rasinniitun niittu. Vuoden 1915 papereissa on mainittu seu- raavat Markulan pellot: Yli-Lehoja, Kiviniittu, Lehoja, Lätäkkö, Koto- pelto, Etukenni, Takakenni, Räksinmäki (Rasi), Puiraa, Luri, Riihipel- to ja Alusta.
Puiraa-sana juontaa juurensa puirata-sanasta, joka tarkoittaa pui- aenveto- tai puunottopaikkaa.68 Puiraan pelto on lähellä Pöllönsuota, Etukenni ja Takakenni sijaitsevat Pajulanjoen varrella. Samoissa pai
koissa ovat myös Rytökennin pelto ja K enninkäänne, Pajulanjoessa oleva mutka. Rytökennin nimestä on Nimitoimistossa selitys: ” Se on sit se nimi kun oi mahrottoma syvvii simmosii m ättäi.” 69 Kenninm äki ja Räksinmäki ovat Etukennin pellon läheisyydessä.
Kun Markulasta kuljetaan vähän matkaa Härkätietä eteenpäin, tu
lee tien vasemmalla puolella vastaan Paavolan talo (Avellan). Paavola on erotettu Pruukasta 1920-luvulla ja talo on saanut nimensä ensim
mäisen isännän, Paavo Avellanin mukaan.69 Paavolan peltoja ovat Ka- nakaljo ja Mäentaka. Paavolan lähellä ovat myös K anakaljonm äki ja Lammashaka. Paavolan takana on N ummilan talo (Saarinen) ja talon omistajan mukaan seutua sanotaan Saarisenkulmaksi. — Yksi Paavo
lan peltolohkoista on Arpasuon läheisyydessä lähellä Somerniemen ra
jaa.
Melkein Paavolaa vastapäätä Härkätien toisella puolella sijaitsee Maasillan talo (Arvo Maasilta). Nimitoimistoon on tallennettu teoria
talon nimen alkuperästä: "T alo on saanu nimensä Maasillan ahost.
Siin on ollu semmone kova maa talon kohral. ’ ’ ’ ’Tällä kohtaa tie on ol- lu kiinteäpohjaisempaa kuin muualla kylän kohdalla. Tästä nimitys Maasilta. < Maasillan aho. " 71
Seuraavan kuvauksen Maasillasta ja Maasillan ympäristön paikan
nimistä antaa Alpo Maasilta:
"Noustaessa Härkätietä pitkin tullaan Markulan karjakujan jälkeen Maasillanahteellc, mikä on ilmeisesti hyvin vanha nimi tuolle paikalle.
Nykyisin on ahteen päällä Maasillan talo, joka on erotettu tyttärelle Pruukasta 1776, silloin nimellä Mäkelä. Kun Mäkelälle rakennettiin uudet rakennukset aivan ahteen päälle, tuli myös käyttöön uusi, ilmei
sesti tiestä saatu nimi Maasilta. Rinnakkaisnimenä tälle on käytetty myös Maanpäätä, ilmeisesti sen johdosta, että näille tienoin loppui ky
län yhtenäinen, Korventien tienoilta alkanut peltoaukea. Mäkelän vanhoihin rakennuksiin perustettiin Mäkilän torppa. Aivan Maasiltaa vastapäätä Härkätien pohjoisreunalla oli tuohon aikaan myös Nuleksen torppa. " Niileksen torppaan liittyy Someron sananparsikirjassa oleva sanonta: "M eittiä oli siälä koko Letkul likkasakki kuninkasta vahtaa- masa, sano Liisa. (Liisa Martintytär, synt. Tammelan Letkulla 1777, kuollut Someron Pajulan kylässä 1861. Tarkoittanee Kustaa III:n mat
koja Härkätietä pitkin ja Pajulan kylien läpi 1787 ja 1890. Pajulassa vielä on Niileksenlähde.)72
"Maasillan peltoja on Härkätien eteläpuolella Markulan rajalla Lu- ri, jossa on Peltolantöppyrä, entinen torpanpaikka. Luri-nimeä on joh
dettu Ambrosius-nimestä, mutta mitään tietoja kenestäkään Ambro
siuksesta paikan yhteydessä ei ole muistissa. Lähellä olevan Aliriihen- lohkon kohdalla jääkauden jälkeinen rantamuodostuma, Äyräs, on ko- meimmillaan. Yliriihenlohkon kohdalla on Äyrään alla suuri siirtoloh- karekivi, Maavaha. Yliriihenlohkon päisteestä johtaa Peltotie ohi Väli- lohkojen Tervojanlohkoon ja Kaljolantielle. Peltotien ja Ojasen välissä on Tervojanpelto. Entisiä Maasillan peltoja oli Pruukan Tervojan taka
na ollut Takalohko eli Rusi. Rusin äyräsosaa sanottiin Rusmnnnaksi.
Rusin alaosa Kennin ojan takana Pajulanjoen rannalla on Rytökenni.
Rusi ja Rytökenni on sittemmin jaettu Uotilan ja Ali-Hakalan tilojen pelloiksi.
Pienempiä peltoja oli Härkätien pohjoisreunalla Markulan rajalla Ä m m änpelto, joka on joskus ollut Pruukan muorin eläkepelto. Sen jatkeena, tosin kiviaidan erottamana, tien varrella on N uleksen peru
namaa. Ämmänpellon ja perunamaan takana on H evoshaka, jossa on 95
vanhan aitan takana Keinum äki. Taru kertoo, että mäellä oli muinoin aisakeinu, kunnes yksi keinujista putosi ja kuoli, minkä jälkeen keinu hävitettiin. Keinumäen takana on Mäentaanperunamaa ja tämän taka
na pelto, Saunantausta. Hevoshaassa on N iilckscnlähde, josta vuonna 1903 vedettiin pitkä puinen vesijohto Maasillan navettaan. Hevoshaan takana on Luotonpelto ja tämän takana metsäaitaan asti ulottuva Kivi
pelto, jonka reunassa K ivipellonm äellä poltettiin vielä 1930-luvulla helavalkeaa.
Härkätieltä alkaa Maasillan aittojen välistä Ylimetsään johtava tie.
Tien oikealla puolella Lammashaassa on M äkilänmäki, josta vanhat torpan rakennukset purettiin 1920-luvulla. Torpan nurkalla kasvoi suuri kuusi, Mäkilänkuusi, mikä kaadettiin 1979 täysin lahona. Tor
pan maihin kuuluivat ikkunan alla ollut Mäkilän perunamaa, aikai
semmin mainittu Rytökenni ja Kivipelto.
Metsään päin jatkettaessa on vasemmalla puolella Luoton tila.
Nummilan kohdalla on tiessä Tervamiilunahde ja sen päällä Mettäkua- p at, perunakellarit. Näiden jälkeen tullaan Ylimetsään Paavolan pel
lon kulmassa olleen Mettäportin läpi. Siitä tie jatkuu Kaskenahon itä
reunaa Susikuopalle. Tässä siihen yhtyy keskikylältä Markulan metsän poikki tullut polku, jota myöten kuljettiin Vahjonkulmalle. Jatkettaes
sa Susikuopalta erkanee oikealle polku K aakkonm äelle ja Kaakkolam- men pohjoispäässä olevalle Kulmalansuolle, jossa on aikoinaan ollut Kulmalan peltosarkoja. Kaakkonpolun risteyksen jälkeen on tiessä Lii- nalam minahde ja sen alapuolella Liinalamm i, entinen pellavanliko- lammikko, täysin umpeen kasvaneena. Liinalammen jälkeen tulee Iso- ahde ja siitä jatkuu tie Kaakon ja Mäyrän väliselle K aakkonojalle, jon ka ylitettyään tie vie Mäyräjärvelle. Vanha polku jatkui Kaakkonojalta suoraan lähelle Kärsälän rajaa, jossa se haarautui Ämmäinhuhranmäen eli Peräniitunmäen rinteessä vasemmalle Kärsälän pellon reunaan, kun mentiin Nokolle tai Kärsälään tai toinen haara Selkälinjan suuntaan tavoitteena Mattila tai Mäntylä.
K aakkolam m en eli Kaakkon eteläpäässä on K aakkonsuo eli Pikku- K aakko, joka on nykyisin nimensä mukaisesti kokonaan umpeen kas
vanut lampi. Mäyräjärven eteläpäässä on jyrkkärinteinen Mäyränmäki ja siinä vanha Kiviläpi, muinoinen kvartsilouhos, josta on ajettu kisse- likiveä Ävikin lasitehtaalle. Mäyrän länsirannan kallio on nimeltään Kivimäki ja siitä on irrotettu v. 1903 kivet Maasillan navettaan. Kivi
mäen ja Mäyränmäen välissä on Mäyränrevenny, joka on syntynyt, kun järvenlaskun jälkeen rantametsää on painunut järveen.
Metsäportilta alkaa myös talvitie, joka johtaa Paavolan rajan poh
joispuolelle Kytöniitun kulmaan Jokim aa II -tilalle ja edelleen Multa- suon kautta Kaakon ja Mäyrän yli. Ajettaessa puuta Mäyrän suunnasta ei tällä tiellä ollut muita mäkiä kuin loiva nousu Mäyrästä Kaakkoon.”
Mäyräjärven rannalla on 1800-luvun puolivälissä tai sen jälkeen si
jainnut kiertokoulunopettaja Matti Gilstenin kalamaja. Matti Gilsten oli melkoisen omalaatuinen henkilö. Someron kansanopetuksen vai
heet kertoo Gilstenistä seuraavaa: ” Someron Pajulassa toimi lasten opettajana 1800— 66 vaiheilla Matts Gillsten. Hän oli Pajulaan tulles
saan ummikkoruotsalainen. Someron aateliset elättivät häntä muuta
man vuoden, kunnes hän oppi suomea ja ryhtyi lasten opettajaksi.
Hän käytti eri nimiä. Muuten hän oli sangen salaperäinen mies. Kan
sankertomus tietää, että hän olisi ollut Kustaa III murhaajien salaliitos
sa ja hänen luultiin olevan pakolaisena. Kansa nimitti häntä "Mäki- Herraksi” . Hän asui Pajulan kylässä ja opetti kauan aikaa lapsia luke
maan ja kirjoittamaankin. Monesta hänen oppilaastaan tuli sitten paikkakunnan asiakirjojen laatijoita. Gillsteniä pidettiin hyvin sopiva
na opettajana. Aatelisherrat kävivät usein hänen luonaan. He rakensi
vat kalamajan Pajulan kylän Mäyräjärven rantaan. Sinne kokoontui seurue usein kesäisin. ” 74
” Härkätielle Maasillan kohdille palailtaessa tulee melko pian vas
taan Tervoja, jonka Härkätie ylittää. Tien oikealle puolelle jää Ojasen paikka, entinen Tervojan torppa, joka on ollut olemassa joskus 1800- luvun paikkeilla. Tervoja, joka mainitaan kirkonkirjoissa jo v. 1785, on vanha Markulan torppa. Kylän uusjaon jälkeen se siirtyi Maasillan tor
paksi. K otopellon lisäksi sen peltona oli Kytöniittu metsänreunassa Paavolan pellon takana. Itsenäistymisen jälkeen tuli tilan nimeksi Oja, jonka Maasilta osti huutokaupasta 1927. Tervojan nimi otettiin uudel
leen käyttöön 1940-luvun lopulla, sillä Pruukan Tervojan lohkolle pe
rustettu talo (Arvo Pyykkö) sai tuon nimen. ” 75
Tervojan jälkeen Härkätie kulkee Tervalanahteesta eli Kulmalan- ahteesta. Tien vasemmalla puolella on nimittäin Kulmalan talo ja tien oikealla puolella on jo 1850-luvulla ollut Tervalan talo ja Tervalanpel- to. Kulmalan talo sijaitsee jyrkähkön mäen syrjässä ja mäki on saanut leikillisen nimityksen M akjanmuorinmäki, koska talossa on asunut tai
tava pitokokki Kulmalan Mari.
Tervalan nimen synnylle Arvo Maasilta muistaa vanhan tarinan:
Muinoin oli Tervalaan poikennut kerjäläinen anomaan leipäpalaa.
97
Kun sitä ei annettu, kirosi kerjäläinen talon sanoen: ” Kärmeet sun kiusakses tulkoot.” Tämän jälkeen ilmestyi Tervalaan paljon käärmei
tä, ja lisää oli tulossa, sillä kaikki käärmeet, jotka kyläläiset tapasivat, näyttivät olevan matkalla Tervalaan päin. Käärmeet tulivat jopa tuvan permannolle syömään lapsen eteen asetetusta ruokakupista. Lapsi ei pitänyt tästä ja löi lusikalla käärmettä päähän sanoen: ” Haukka kak- kuu kans pitkänokka, älä sitä piimää paljaaltas latki.” Vasta sitten päästiin käärmeistä, kun myöhemmin torppaan poikenneelta kerjäläi
seltä, jota oli kohdeltu hyvin, saatiin seuraava neuvo: ” Ei niit tappa- mal loppuun saa, mut kun sivelee tervaa ain kärmeen kuanoon niin ne hävvii.” Neuvo auttoi ja käärmeet loppuivat. Sen jälkeen paikkaa on kutsuttu Tervalaksi.76
Tervala-nimi toistuu pariin otteeseen pilkkalaulussa, jonka on muistanut herastuomari Nikolai Kallio 1950-luvulla:
Tervalasta laulu alkaa Sepänpäähän asti.
Paijulassa likkoja on koko laivalasti.
Tervalan Taava, vanhapiika, ei se kelpaa kellään.
Niileksen Santran suuret luut niitä hirvitellään.77
Viisun jatkoa ei ikävä kyllä ollut enää tavoitettavissa.
Tervala oli myös vanha torppa. Kun lihaporvari Teutori Lindholm kuoli 1928, tuli tila myytäväksi. Sen osti naapuri Vihtori Toivonen (Huhtala) ja purki vanhat suuret hirsirakennukset. Osasta hirsiä raken
nettiin lähemmäksi maantietä Tervalan nykyinen rakennus.76
Someron sananparsia sisältää useita Tervala-sanomuksia sekä tietoja Tervalan Teutorista, esim.: ” Annetaan elämisen mahrollisuus, sano Tervala kum pani kaurajjyvän kualeen kanas nokkaa. (Tervala, Teutori Lindholm, Pajulan kylän kauppaporvari, joka välitti maalaistuotteita Hämeenlinnaan. Vanhapoika, asui sisarensa kanssa Tervalan torppaa.
Varakas ja vielä rikkaamman maineessa, mutta tavaton saituri. Pajulas
sa uskotaan, että hänen kultakätkönsä on vielä löytymättä. Kuoli 1920- luvun lopulla. Pajula.)” Tai: Siit täytyy hakkeet lehmäp pois laitu- melt, taitaa ilmat ruveta ylenemmää, sano Tervala kul lunta oli jo pualsääree. (Pajula)” ja: ” Sukka pila on pettyny, sano Tervala kur ra
hat putos permonol. (Piti sukkaa pankkinaan. Pajula.)” 78
