Yli puoli vuosisataa kotiseututyötä · DIGI

(1)

i-i*.gr'i't

YHDISTYKSEN

PERUSTAMINEN Marraskuun 14. päivänä 1936 kokoon-

tui

Huittisten rovastin pappilaan Museo-

ja

kotiseutuyhdistyståi suunnitteleva kokous rovasti E. W. Elovaaran kutsumana.

Saman marraskuun 30. päivänä ^perusta-

va

kokous

pidettiin

Låinsi-Suomen kan- sanopistolla. Låisnä

oli

16 henkiloä:

tri

Harald Enwald, maanviljelijät Kalle ^Käy- rä, Juho Jaakola, Evert Heikkilä

ia

^{J. A.}

Mattila,

opettajat Toivo

Mattila,

Paavo Arvola, Aliina Martinantti,

Ira

Ilen, E€- va Låihteenmäki, Sylvi Mäkelä, Beda Hei-

no ja Yrjö

Tiromola, agronomi Väinö Ryöppy, kerhoneuvoja Kustaa Saarikko sekä maisteri Aarre ^Tuompo.

Ensimmäisen vakinaisen johtokunnan kokoonpano

oli

seuraava:

J.

^Jaakola,

K. A.

Käyrä,

J. A. Mattila, P

Arvola,

T

Mattila ^jaA. Tirompo sekä varajäsenet

H. Enwald, Sylvi Mäkelä ja

Aliina Martinantti.

Koulumuseohanke

oli

^myöskytenyt paikkakunnalla. Sita kaavailtiin opetus- tarkoitukseen.

Kunta avusti

yhdistystii 1.000:lla silloisella Smk:lla. Museoesinei- tåi kerättiin edelleen Jaakolaan, I*åyrälle, Uuteen

Viialaan ia

säästöpankin van- haan aittaan. Pitkällisten keskustelujen jälkeen

saatiin

osittaiseen

kiiyttöön

v, 1938 kirkonmäeltti kivinen 3-kerroksinen lainajyvämakasiini, mutta vasta

v.

1947 makasiinia päästiin järjestämään muse- oksi. Välillä se oli toiminut siirtoväen vas-

taanottopaikkana

ja

-tavaroiden varasto- na, sotilaskäytössä ^j.n.e.

KUNNOSTETTU

MUSEO

Vuonna

1950 heinäkuun

7.

^päivänä

Satakunnan laulujuhliksi museo avattiin yleisölle museoliiton silloisen sihteerin maisteri (myöhemmin professori)

Niilo

Valosen

ja

arkkitehti Toivo

Anttilan

yh- teistyön tuloksena kunnostettuna ^museo- na. Ensimmäisenä aukiolopäivänä mak- saneita katsojia kävi 1.624 henkilöä.

Kuvanveistiijä professori

lauri

teppä- nen suunnitteli museolle

v.

1966 lahjoit- tamansa veistoskokoelmansa toisen ^ker- roksen pienempään osaan.

PUHEENJOHTAJAT

Ansioituneina puheenjohtajina men-

neinä

vuosikymmeninä

ovat

toimineet opettaja Toivo

Mattila

ensimmäiset

l0

vuotta ja senjälkeen sihteerinä

l2

vuotta, talousneuvos

K. A. Käyrä 8

vuotta, maanviljelijä J. Jaakola 2 vuotta, apteek- kari Eino Haapanen 3 vuotta

ia

^sen^jäl- keen opettaja Jorma Särkkä. Tällöin toiminta tyrehtyi

joksikin

aikaa. Vuodesta

197 4 4-H -neuvoja Junno Välimaa hoiti puheenjohtajuutta

toista vuotta,

sitten

jatkoi

pankinjohtaja Jouko

Välimäki

4

vuotta. Vv. 1983 86

puheenjohtajana

toimi

opettaja

Kerttu

Jalarvo

ja

v:sta 1987 pastori Heimo Rinne.

Yfi paoli vaosisatao

kotiseatutyötd

Viime vuoden lopulla

tuli

kuluneeksi viisikymmentä vuotta Huittisten Museo-

ja

kotiseutuyhdistyksen perustamisesta.

Yhdistyksen toiminta huittislaisessa kult- tuurielämässä on ollut huomattava.

Kotiseututyön alkuvaiheet

^liittyvät kiinteästi museoasiaan. Herätteen kotiseudun esineellisen perinteen keruuseen

saivat

Låinsi-Suomen kansanopistossa vuonna

l9l4

oppilaina olleet huittislaiset talollisten pojat joutuessaan keräämään paikallisia museoesineitii näyttelyksi mu- seotapahtumaan,

joka

järjestettiin opis- tossa,, silloisessa huittislaisessa kulttuurin kehdossa, kotiseutupäivien yhteydessä.

Maisteri Sakari l,oimarannan

ja

agronomi J. Kaulion toimesta näihin oppilaisiin istutettiin museo- Ja kotiseutuaate, jota he toteuttivat elinaikansa

ja jättivät

jäl- keensä arvokk aan kulttuuriperinnön. Ar- vokkaamman kuin ^yleensätullaan ajatel- leeksi. Ilman heidän uurastustaan Huit- tisten museo olisi paljon köyhempi arvok- kaista

ja

ainutlaatuisista museoesineistii.

Niitui ei olisi enää tavoitettavissa. Huittis- laiset saavat olla heille ikuisesti kiitollisia.

Maailman sota kuitenkin

keskeytti ^ja sammutti alkaneen museotoiminnan joksikin aikaa, mutta maanviljelijät J. Jaako- la

ja K. A.

Kiiyrä jatkoivat museoesinei- den keräämistä yksityisenä harrastukse- na. Heille kummallekin kertyi arvokkaat yksityiskokoelmat,

joista

osa saatiin v.

1936 perustetun Huittisten Museo- ja kotiseutuyhdistyksen kokoelmiin.

l0

(2)

Maisteri (myöhemmin profesori) _Aar- re Tuompo hoiti sihteerin tehtiiviä yhdis-

tyksen

perustamisesta alkaen vuoteen 1947. Maanviljelijä J.

A. Mattila oli

ra- hastonhoitajana

lähes pari

vuosikym- mentå..

Yhdistyksen kunniajiiseniä ovat olleet maanviljelijät J. Jaakola

ja K. A.

Kiiytä.

Isännillä

ja

muilla mukana olleilla

riitti

harrastusta pitk iän kunnes johtokunnan jåisenet ikäännyttyään

siirtyivät

filstii ajasta

ja

toiminta tyrehtyi.

Alun

toista- kymmentä

vuotta

kesti hiljaiseloa. ^Toi- minnan alkuaikojen sponsoritkin olivat

jo

poistuneet

ja

_aika_muuttunut.

TOIMINNAN UUDELLEEN HERIIT NiUINTN

Vuonna 1974 pieni joukko

ryhtyi

sin- nikkiiåisti jatkamaan toimintaa. Museos-

sa käynnistettiin

siivoustalkoot. Koko museo

ja

sen esineistö koki ensimmiiisen perusteellisen suursiivouksen. Oraktori- kuormallisia pulunjätettä kuljetettiin

II:n ja III:n

kerrosten sisäseinien väleistä.)

TOIMINNAN VUODET

Alkoi vireä toiminnan kausi. Ensin jär-

jestettiin onnistunut

museotapahtuma.

Sitä seurasi lukuisien näyttelyiden järjes- täminen museossa. Oli suuri pula-ajan

ja

puhdetöiden näyttely, jossa

tuotiin

esiin sodanaikaista elämisen tasoa

ja

_korvike- tavaraa sekä korttiannoksia. Kerättiin voikukanjuuria

ja

paahdettiin ruista kor- vikkeeksi

ja tarjottiin

pula-ajan resepteil- lä leivottuja leivonnaisia korvikekahvitar-

joilun

kera. Seurasi suuri

ja

_onnistunut

Huittisten

Saviteollisuuden tuotteiden näyttely,

jonka arvoa tuskin

^ymmär-

rettiin.

Näyttelyinä olivat

Tyylituolit ja

huittislaiset

toolitl

erilaisia vanhojen käsitöi- den näyttelyitä: rekipeitteitii,

ryijyjä, lii

navaatteita, pitsejä, nauhat

ja

_luonnon-

väreillä

värjäykset,

erilaisia

työtapoja, vanhat leikkikalut, vanhat kirjat ja kortit sekä

fiuittislaista kirjallisuutta'

Keijo Jaakolan avustuksella.

Aito

Huittisten hirvenpää kävi yhdistyksen toimesta huittislaisten ihailtavana ansiokkaan asiantuntijaesittelyn kera.

Iltamia ja juhlia järjestettiin Huhkolin- nassa, Kalliolassa ja Ripovuorella. Joskus pantiin liikkeelle ja kilpailemaan naapuri- kuntalaisiakin yhdeksåistii pitiijåisui

ja

osallistumaan ohjelman suorittamiseen.

Historiallisia syviä syntyjä on muistettu.

Siitåi on osoituksena pronssilaatta kolmen kunnan rajakivessä Halkivahan kivessä.

Se

hankittiin

yhtsistyossä Kokemäen

ja

Köyliön yhdistysten kanssa.

Vuosien varrella on istutettu kaupungin nimikkokoivuja ja ruusupensaita. On

tarjoiltu

klimppisoppaa, ohrankryyni- puuroa

ja

ruusumarjasoppad huittislais-

perinteisesti, järjestetty retkiä

ja

_vuoroin naapurivierailuja

j.ne.

Huittislaisia suo- jelukohteita on kartoitettu

ja

Huittislais-

ta

huumoria

-kirja toimitettiin

kansien

väliin. Tänä

vuonna

Huittisten

Joulu-

lehti

toimitettiin yhdennentoista kenan.

Vanhoja valokuvia on kerätty ja niistä on jiirjestetty _useitakertda näyttelyitii.

Kiertonäyttelyinä

on ^esitetty

"lV1itii museo tekeel, Sauna?näyttely sekii

Tm-

päristömme1

lauluillat

ovat saavuttaneet suuren suosion. Kotiseutu

on tullut

tu- tuksi retkeillen

ja

dia-kuvin. Retket ovat ulottuneet usein pidemmällekin, valta- kunnan itärajalle asti. Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä

on saatu

tuntumaa muun Suomen omaleimaisuuteen.

Muuttuvan kotiseudun

ympäristö;

rakennus- y.m. asiat ovat olleet yhdistyksen huolen aiheena viime vuosina, kun kotiseudun omaleimaisuutta

on

surutta tuhottu. Huittinen olisi viihtyisämpi, jos kotiseutuväen näkemyksiä

olisi

otettu huomioon

ja

huolehdittu paikkakunnan omaleimaisuuden säilymisestä.

Yhdistyksen näyttelytoiminta jatkui museossa vielä vuonna 1979. Kiivijåimää-

rä oli silloin 2000-3000:n viilillä. Esi

neistö lisääntyi jatkuvasti, mutta kunnon varastotilat puuttuivat. Osa museorakennuksesta

oli

edelleen kansanhuollon ar- kistona. Kotiseutuarkistoa sensijaan on toivottu turhaan.

MUUTOKSEN AIKA

Aluemuseokokeilu

käynnistyi

^Sata-

kunnassa v. 1976, jolloin

saatiin asiantuntija-apua.

ftrtkija

Sirkka-Liisa Hakala Satakunnan museosta

ja

tutkija Ritva Tiromi Museovirastosta kiivivät to- teamassa, että museon peruskorjaus oli ajankohtainen

ja

aiheellinen. Arkkitehti Hannu Puurunen Museovirastosta ja po- rilaisia asiantuntijoita kävi niin ikåiiin tu- tustumassa asiaan.

Museon kylmyys

ja

_kosteus_oli

jo

pit- kiiiin huolestutt4nut museo- ja _kotiseutu- väkeä. Siihen aikaan ei

ollut

mahdollista saada valtion apua monen yhteisön omis- tuksessa olevaan rakennukseen. Huittis- ten kauppala omisti museorakennuksesta l/3, Maataloussäätiö 2/3 ja Museo ^jako- tiseutuyhdistys museoesineet

nk.

Jaako- lan kokoelmaa lukuunottamatta. Saadak- seen rahaa kauppalan

tiiytyi

ostaa Maa- taloussäätiön osuus ja _Museo-ja _kotiseu- tuyhdistyksen luovuttaa keriiåmänsä

ja omistamansa museoesineet

silloisen

kauppalan hoitoon. Näin

tapahtui 29. t2.1976.

Huittislaisessa kulttuurin

kentiissä

Huittistrn

Museo-

ia

kotiseutuyhdistys ril:n osuus on huomattava. Se on perusta-

nut

museon

ja

kerännyt sen ^perusesi- neistön.

Kotiseutuyhdistys toimii nyt kotiseutu- työpainotteisimmin

ja

paneutuu perin-

teen tallentamiseen. Yhdistykseen kuu-

luu

120 henkilöjäsentä, 5 ainais-

ja 4

ai- naisyhteisojäsentåi.

TOIMINTA

JATKUU

Kotiseututyö on jatkuvaa

ja

nykyaika antaa jatkuvasti uusia haasteita vanhan tallentamisen lisäksi. Vapaaehtoisen toi-

minnan

varassa

yhdistys on

^keståinyt

puoli vuosisataa. Toivottavasti sen voima- varat riittävät edelleen, vaikka talous yk- sinomaan vapaaehtoisen toiminnan varassa ilman kaupungin tukea on suuri ra- site muutamien kotiseutuaktiivien kan- nettavaksi vuodesta toiseen.

Kotiseututyö ja sen tukeminen kuuluu kaikille. Yhteistyöllä huittislainen identi- teetti jatkuu _edelleen.

Miria

Hovi