JUSSI R A IN IO
"Hyi 17 ja puoli kertaaF
Kemisti, geologi, filosofian tohtori, etevä pia
nisti, musiikkiarvostelija, Akateem isen Laulukuo
ron johtaja, sanomalehtimies; opiskellut myös ark
kitehtuuria, astronom iaa, m atem atiikkaa, psykolo
giaa, filosofiaa, kieliä, kirjallisuutta, musiikkia; en
simmäisiä Freudin psykoanalyysin tuntijoita Suo
messa; porvarissäädyn edustaja valtiopäivillä — maamme tähän mennessä loistavin pakinoitsija Guss M attsson.
Nimi ei ehkä ole kaikille lukijoille tu ttu , sillä hän k irjoitti ruotsiksi ja vain vähäinen kokoelma hänen pakinoitaan on ilm estynyt suomeksi 5 vuotta sitten ja m atkakirja ” Suomen mies meni Zansiba- riin ” jo 50 v. sitten.
Guss, alkujaan G ustav, M attsson oli syntynyt lokak. 7. pnä 1873 Bremerhavenissa Saksassa ja m u uttanut 10-vuotiaana T urkuun, siellä hän kävi klassillista lyseota. — Kesällä 1888 — 80 v. taka
perin — 14-vuotias Guss-poika saapui ensi kertaa Keuruulle, tietysti oppim aan suomea.
H änen piti asua ”eukko Gustava Ähmanin luo
na” , puolitoista virstaa pappilasta, m utta Ähmanin eukon luokse asettui myös helsinkiläinen karvarin- poika, joka vietti huoletonta elämää olutpullon seu
rassa. Silloin rovasti P ihkaan katsoi, ettei "sivisty
neen lyseolaisen ollut miellyttävää asua yhdessä juopottelevan karvarinpojan kanssa” ; niinpä Guss siirtyikin pappilaan Pihlm anien luo. Siellä, siis K euruun isossa pappilassa, oleskeli silloin paljon väkeä — aterialla istui 18 henkeä — , enimmäkseen nuoria neitosia ja pari täysihoidossa ollutta ylioppi
lasta, kaikki opiskelivat suomea ja hoitivat terveyt
tään: Guss M attsson puhuu kirjeessään ”Keuruun- m ännynhavuntuoksua-hengittävistä naisista” . N uo
rukaiselta ei siis p u u ttu n u t naispuolista seuraa, vaikka hän ei itse vielä ollut siinä iässä, niinpä hän kirjoitti isälleen: ”Vain tyttöjä, hyi 17 ja puoli kertaa!” — H än vietti päiviään enimmäkseen ystä
vänsä Elias Roosin kanssa. Elokuun lopussa pojat tekivät jalkam atkan Jyväskylään, aiheena kasvien keräily; retki kesti 5 päivää, m atkaa kertyi 150 virstaa (n. 130 k m ).
Guss M attssonin ensimmäisen Keuruun-kauden tarkoituksena oli siis suomenkielen oppiminen. H än o ttikin opiskelun tosissaan. Kirjeessään hän kertoo:
"Täällä ovat kaikki fennomaaneja. Pastori lukee U utta Suom etarta.” Guss puhui yleensä kaikkien kanssa suomea. Ystävänsä Eliaan kanssa he sopivat, että käyttäisivät vain suomea; varm uudeksi he päättivät, että joka kerta k u n jom pikum pi rikkoisi sopimuksen, hänen piti maksaa 1 penni sakkoa.
M attssonille kertyi sakkoja vain 3 penniä. Kesän lopussa hän k irjoitti isälleen pitkän suomenkielisen kirjeen käyttäen hyvää ja sujuvaa kieltä. H än oli sitten vielä parina m uunakin kesänä K euruulla ja oppi suomenkielen jokseenkin täydellisesti, tosin keuruulaisittain. Vielä paria vuosikym mentä myö
hem m in hän saattoi häm m ästyttää jonkun maan
miehensä ulkomailla käyttäm ällä ”Keuruun-suo- mea” .
Jo tuona ensimmäisenä K euruun kesänään hän osoitti melkoisia hum oristin taipum uksia, niinkuin hänen seuraava kirjeensä osoittaa; se lienee hänen ensimmäisiä pakinoitaan ja on kirjoitettu Keu
ruulla.
R uustinna Pihlm an oli lähettänyt hänet apteek
kiin tai niinkuin K euruulla silloin sanottiin ”rohto- laan” . H änen piti ostaa hyönteisjauhetta, jota siis tarvittiin jopa p appilassa(!). Guss meni ”rohto- laan” , m utta se on kiinni, vaikka päivä oli puo
lessa. ”M inä jyskytin, jyskytin, jyskytin, neiti avaa, sanoo, että he ovat poissa. H ieno apteekki! M enen toisen kerran, kolm annen kerran, pääsen sisään.”
— A pteekkari tulee sukkasillaan ja syntyy seuraava keskustelu:
A pteekkari: H m ! —--- H m ! H m ! (haukottelee)
6
Guss: Saanko hyönteisjauhetta 40 pennillä?
A pt.: Jaaha! Hm ! ( hauko ttelee). Kyllä heti (sei
soo samassa paikassa). O vatko rovastin tytöt tul
leet jo? M itä?
Guss: Eivät.
A pt.: Koska he tulevat? Tulevatko he pian?
Mitä?
Guss: E n tiedä. Saanko 40 pennillä hyönteisjau
hetta?
A pt.: Jaaha! Kyllä! Hm ! (am m entaa purkista paperipussiin, ottaa liikaa, kaataa kaikki takaisin ja ammentaa sitten 40 p :n edestä. Samaan aikaan:
Opiskeleeko herra Helsingissä? M itä?
Guss: E n, Turussa (saa pussin, m aksaa). Hyvästi!
A pt.: Käykö herra lyseota? M itä?
Guss: Käyn. Hyvästi!
A pt.: Hyvästi! Hyvästi! M utta onko herran sisa
ria myös m ukana Keuruulla?
Guss: Ei ole ainuttakaan. Hyvästi!
A pt.: Se o l i --- Hyvästi! Hm!
Guss menee ja esirippu laskeutuu. A pteekkari oli 20-vuotias, Guss 14 :n. A pteekkari oli nim eltään Öhrbom . Sopii hyvin, näyttää kuin hänellä olisi ollut bom (siis puomi, korvien (ö r) sijasta.
•k "k "k
Guss M attssonin toinen Keuruu-kausi oli vuosina 1894— 95, jolloin hän nuorena geologina suoritti tutkim uksia näillä seuduin. Juhannuksen jälkeen 1894 hän aloitti työnsä ja asui Pihlajaveden Lapis
sa, "erämaassa kaksi penikulm aa länteen rautaties
tä ” . Ihm iset olivat vieraanvaraisia, ystävällisiä ja komeita. Myös Karimossa, Koivumäessä, Kömissä ja M ultamäessä hän majaili. K euruun puolella hä
nen asuinpakkoinaan olivat M urtom äki, Ohra-aho ja kirkolla pappila, missä hänellä oli tilaisuus soit
taa pianoa. Sitten hän siirtyi Kolhoon. H än seurus
teli mielellään väestön kanssa, vaikka ei aina onnis
tu n u t saamaan keskustelua aikaan, sillä ihmiset oli
vat hiukan kankeita. M attsson itse oli iloluontoinen ja hän oli m ukana talkoissa ja tietysti myös talkoo
tansseissa. Tuona kesänä hän siis ensi kertaa pääsi kosketuksiin varsinaisen Suomen kansan kanssa.
"Suomea olen oppinut oikein hyvin. Em äntien kanssa rupattelen heidän lukuisista ja likaisista lap
sistaan, ukkojen kanssa heidän kauhean kauniista ruispelloistaan, poikien kanssa tytöistä ja tvttöjen kanssa pojista. V anhalle isännälle on oma aiheensa:
kuinka 30 v. sitten kaikki oli palion paremmin kuin nykyisin. Suurtalonpoikien kanssa ollaan yleensä iävkkiä ia totisia, torpparien luona laske
taan leikkiä iloisesti. Ja ios tunnet m inut oikein, voit arvata, keiden luona käyn m ieluum m in.”
H einäkuun lomissa M attsson asui Kömissä. mistä hän k irioitti tädilleen hauskan pakina-kirieen:
"Täällä huoneessa on urkuharm oni, jota minä m ielelläni käsittelisin. kunhan vain talon em äntä ei latoisi sen kannelle joukkoa viiliounkkia! — Minä luulen, että olen saanut oikein hvvän asunnon tääl
tä M ultam äestä. Talon poika on ylioppilas, tällä
hetkellä Ä htärin reservikomppaniassa. Päätellen hä
nen kirjoistaan näyttää hänestä tulevan pappi. Geo
logia ja teologia, niin hyvin kuin ne sointuvatkin, ei niillä liene paljoa yhtäläisyyksiä, erittäinkin kun teologia sanoo, että maa on n. 6 000 v. vanha, ja geologi olettaa sen v i i m e i s e n kehityskauden kestäneen jo 66 000 vuotta. — A atam i, Aatami, astu esiin varjoista ja todista, kuka on oikeassa?”
Seuraavankin kesän (1895) M attsson vietti tääl
lä tutkim alla mm. rakenteilla olleen K euruun— Jy
väskylän rautatien kallioleikkauksia. H än asui aluksi pappilassa, sitten Jouhtimäessä, Lihjamossa, Aholassa ja Lamminmäessä. Täm än tutkim usm at
kan tuloksia on mm. 1901 ilm estynyt "K ertom us leikkauksista K euruun— Jyväskylän rautatielinjan varrella” . — K euruulta M attsson siirtyi Jämsään ja Petäjävedelle.
N äiden vuosien jälkeen Guss M attsson alkoi kir
joitella sanomalehtiin m atkakirjeitä ja pakinoita.
Vuosina 1902— 1906 tuli hänen nim im erkkinsä
”Ung-Hans” ( N uori-H annu) kuuluisaksi. V. 1911 hän perusti oman sanomalehden, vapaamielisen Dagens Tidningin, jonka ” 1 dag” , siis "T änään”
pakina oli leikillinen, säkenöivä, älykäs, elävä, läm
pim än inhim illinen — pakina loistavimmillaan, aiheiltaan rajaton; kirjaksi koottuna 2 000 sivua.
Guss M attsson oli tiedem ies, hän katseli elämää uhkaavan keuhkotuberkuloosin varjossakin hum o
ristin silmin, tu tk ijan silmin, syvällisen ihmisen sil
min. H än oli vasta 41-vuotias, kun hän kuoli työn
sä ääreen kynä ja korrehtuuri kädessä.
Pysähdymme lopuksi hänen seurassaan Pihlaja- vedelle lähteen luo:
"O len kuluneiden parin kesän aikana ja erikoi
sesti tänä kesänä saanut uuden uskonnon, luonnon- palvonnan, jonka voi luoda vain päivittäinen seu
rustelu luonnon kaikkien puolien kanssa. O letko esim. koskaan kohdannut lähdettä syvällä metsäs
sä? M ennä lähteelle, jonka tiedät etukäteen, ei ole mitään, m utta m ennä m etsään ja l ö y t ä ä lähde, pieni, sammalreunainen, kirkas peili, poreileva val
koinen hiekka pohjalla. Löytää se — kuin se tulisi vastaan luonnosta, M ooseksen sauvalla vuoresta is
kettynä, juuri silloin sen näkee janoinen vaeltaja m ännynrunkojen välistä. M etsästä tulee jumala, lähteestä enkeli. — Tai sinä olet joskus rehkinyt läpi tiheän metsikön, suistunut kulm ikkaihin kiviin ja astunut vetisiin hautoihin — nähdäksesi äkkiä pienen valon puiden välistä — ne loppuvat ja nvt on alapuolellasi pitkä avara laakso, jossa pieni sini
nen järvi ja m uualla vain puita ja puita. Ei tunnu miltään jos m enet sinne tallattua polkua myöten tai siksi että joku on kehunut sitä kauniiksi, m utta ios se tulee vastaasi kuin luonnon tai metsänneidon kiitos siitä, että olet löytänyt hänet, silloin mies tahtoo melkein levittää käsivartensa svleilläkseen yhdellä kertaa koko sitä ihanaa ilmaa, ioka lepää ia tuoksuu siellä alhaalla havupuiden huippujen vä
lissä” (suom. M aire R ainio).
7
