293590
Hallituksen esitys Eduskunnalle rehulaiksi
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi
rehulaki, joka korvaisi voimassa olevan rehu- lain. Tarve säätää uusi rehulaki johtuu Eu- roopan yhteisön uudistuneesta elintarvike- ja rehulainsäädännöstä. Uudistuksen taustalla on Euroopan yhteisöjen komission vuonna 2000 julkaisema valkoinen kirja elintarvik- keiden turvallisuudesta, jonka jälkeen yhtei- sön aineellinen rehulainsäädäntö on annettu pääsääntöisesti aiempien direktiivien sijasta asetuksin.
Esityksen tarkoituksena on uudistaa, yh- denmukaistaa ja selventää rehuja koskeva lainsäädäntö, ottaen huomioon Euroopan yh- teisön rehulainsäädäntö, kansalliset kehittä- mistavoitteet ja käytännössä esiin tulleet
muutostarpeet.
Lailla säädettäisiin rehuja koskevista ylei- sistä vaatimuksista, rehualan toimijoille ase- tettavista vaatimuksista, viranomaisista ja valvonnasta sekä hallinnollisista pakkokei- noista ja rangaistuksista. Lain soveltamis- alaan kuuluisivat kaikki rehujen tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheet sekä rehujen käyttö. Vientiä laki koskisi, ellei vastaanotta- van maan kanssa olisi muusta sovittu.
Rehujen viranomaisvalvonta painottuisi re- hualan toimijoiden laadunvarmistusmenetel- mien valvontaan sekä markkinavalvontaan.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voi- maan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ...1
SISÄLLYSLUETTELO ...2
YLEISPERUSTELUT...4
1. Johdanto ...4
2. Nykytila...4
2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö...4
Rehulainsäädäntö...4
Muu lainsäädäntö ...4
2.2. Kansainvälinen kehitys sekä EU:n ja ulkomaiden lainsäädäntö...5
EU:n rehulainsäädäntö...5
Kansallinen lainsäädäntö eräissä muissa maissa ...12
2.3. Nykytilan arviointi...12
3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset...13
3.1. Tavoitteet ...13
3.2. Keskeiset ehdotukset...13
4. Esityksen vaikutukset ...14
4.1. Elinkeinonharjoittajiin ja viranomaisiin kohdistuvat taloudelliset vaikutukset ...14
Elinkeinonharjoittajat ...14
Viranomaiset ... 14
4.2. Vaikutukset viranomaisten toimintaan...16
4.3. Ympäristövaikutukset ...16
4.4. Yhteiskunnalliset vaikutukset...17
5. Asian valmistelu ...17
5.1. Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen...17
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT...20
1. Lakiehdotuksen perustelut...20
1 luku. Yleiset säännökset ...20
2 luku. Rehuja koskevat vaatimukset ...23
3 luku Toiminnan harjoittamista koskevat vaatimukset ...27
4 luku. Viranomaiset ja niiden tehtävät ...31
5 luku. Laboratoriot ...33
6 luku. Valvonta...34
7 luku. Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset ...38
8 luku. Erinäiset säännökset ...40
2. Tarkemmat säännökset ja määräykset...41
3. Voimaantulo ...42
4. Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys...42
Elinkeinovapaus ja omaisuudensuoja ...42
Kotirauha...43
Julkisen vallan käyttö...43
Asetuksenantovaltuudet ja lainsäädäntövallan siirtäminen ...44
Muutoksenhaku ...44
Lakiehdotuksen säätämisjärjestys ...44
LAKIEHDOTUS...45
Rehulaki...45
YLEISPERUSTELUT 1 . J o h d a n t o
Rehulainsäädännön tarkoituksena on osal- taan varmistaa elintarviketurvallisuutta. Re- hut vaikuttavat elintarvikeketjun alkupäässä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä niis- tä saatujen tuotteiden turvallisuuteen ja laa- tuun. Lisäksi niillä on suuri merkitys eläin- tuottajien toimintaedellytyksiin, koska rehut ovat merkittävä tuotantopanos eläintuotan- nossa. Toimiva lainsäädäntö ja sen valvonta takaavat myös rehualan toimijoiden tasapuo- lisen kohtelun ja yhtäläisen kilpailuaseman.
Lainsäädännön tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että toimijat ottavat osaltaan vas- tuun rehujen turvallisuuden varmistamisesta ja muusta määräysten mukaisuudesta.
Euroopan yhteisön uudistetun lainsäädän- nön takia on tarpeen antaa uusi rehulaki.
2 . N y k y t i l a
2.1. Lainsäädäntö ja käytäntö Rehulainsäädäntö
Rehulaki (396/1998) tuli voimaan 15 päi- vänä kesäkuuta 1998. Se koskee rehuvalmis- teiden valmistusta liikkeeseen laskemista varten, liikkeeseen laskemista, käyttöä, tuon- tia ja vientiä sekä Suomen kautta tullaamatta kuljetettavia rehuvalmisteita. Laki koskee soveltuvin osin myös rehuvalmisteiden val- mistusta omaan käyttöön ja rehuvalmisteiden käyttöä maatilalla. Lainsäädännön tarkoituk- sena on varmistaa, että markkinoilla on vain asetetut vaatimukset täyttäviä rehuvalmistei- ta, jotka ovat aitoja, hyvälaatuisia ja turvalli- sia sekä tarkoitukseensa sopivia. Lain nojalla annetuissa maa- ja metsätalousministeriön päätöksissä ja asetuksissa säädetään yksityis- kohtaisesti rehuvalmisteista, rehualan toi- minnan harjoittamisesta sekä lainsäädännön noudattamisen valvonnasta.
Rehulaki on yhdenmukaistettu Euroopan yhteisön rehusäädöksien kanssa. Rehulakia muutettiin vuonna 2001 eräiden Euroopan yhteisön eläinlääkintä- ja rehulainsäädäntöön tehtyjen muutosten vuoksi (228/2001). Muu-
tokset koskivat lähinnä eläinproteiinien ja niitä sisältävien rehuvalmisteiden valmistuk- selle, kuljetukselle, varastoinnille ja käytölle säädettyjä rajoituksia. Myös rehulain tilapäi- siä rajoitustoimenpiteitä sekä tarkastusoike- utta koskevia säännöksiä täydennettiin. Re- hulain vuoden 2001 muutoksen jälkeen Eu- roopan yhteisöjen komissio katsoi, että kala- jauhon käyttäminen rehunvalmistuksessa maatiloilla edellyttää valvontaviranomaisen lupaa, vaikka rehu tulisi ainoastaan omaa käyttöä varten. Tästä syystä rehulakia muu- tettiin uudelleen vuonna 2002 laajentamalla laissa tarkoitettu toiminnanharjoittajan rekis- teröintivaatimusta koskemaan myös toimin- nanharjoittajia, jotka käyttävät kalajauhoa sellaisenaan rehujen valmistukseen muille kuin märehtijöille maatiloilla, joissa pidetään myös märehtijöitä (636/2002). Lisäksi Eu- roopan yhteisön rehuvalmisteiden valvontaa koskevaa direktiiviä (2001/46/EY) muutettiin vuonna 2001. Merkittävimmät muutokset koskivat rehualan toimijoiden ilmoitusvel- vollisuutta vaarallisesta rehuerästä sekä vi- ranomaisen toimia vaarallisten rehuerien käytön estämiseksi. Tämän vuoksi vuonna 2002 muutettiin edellä mainittujen muutosten lisäksi toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvol- lisuutta koskevia rehulain säännöksiä. Lakiin tehtiin myös eräitä kansallisista muutostar- peista johtuvia muutoksia, joilla tarkennettiin toiminnanharjoittajien ilmoitusvelvollisuutta ja laajennettiin valvontaviranomaisen käytös- sä olevia pakkokeinoja.
Muu lainsäädäntö
Rehuja koskevia säännöksiä on myös eläin- tautilaissa (55/1980), eläinlääkinnällisestä ra- jatarkastuksesta annetussa laissa (1192/1996) ja geenitekniikkalaissa (377/1995) sekä näi- den lakien nojalla annetuissa säädöksissä.
Eläintautilaissa säädetään muun muassa eläintautien vastustamisesta, ennalta ehkäi- semisestä ja leviämisen estämisestä sekä tau- titilanteen selvittämiseksi suoritettavista toi- menpiteistä. Eläintautilakia sovelletaan myös eläimistä saatujen rehujen hygieeniselle laa- dulle asetettaviin vaatimuksiin ja niiden nou- dattamisen valvontaan rehuja valmistettaessa,
Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla Suo- meen tuotaessa ja Suomesta vietäessä sekä Suomesta Euroopan yhteisön ulkopuolisiin maihin vietäessä. Eläintautilain nojalla sää- detään myös eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien toimijoiden hyväksymisestä.
Eläinlääkinnällisestä rajatarkastuksesta an- netun lain tarkoituksena on estää eläintautien leviäminen Euroopan yhteisön ulkopuolisista maista Suomeen tuotavien tai kolmansista maista Suomen kautta edelleen kuljetettavien elävien eläinten sekä eläimistä saatavien elin- tarvikkeiden ja rehujen sekä muiden eläin- tauteja mahdollisesti levittävien esineiden vä- lityksellä. Lain tarkoituksena on myös turva- ta kolmansista maista Suomeen tai Suomen kautta muualle Euroopan yhteisön alueelle tuotavien eläimistä saatavien elintarvikkei- den sekä rehujen hygieeninen laatu.
Geenitekniikkalailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY geneettisesti muunneltujen or- ganismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/EY kumoamisesta. Geenitekniikkala- ki säätää muuntogeenisten organismien käy- töstä suljetussa tilassa sekä niiden tarkoituk- sellisesta levittämisestä ympäristöön, mikä kattaa sekä viljelyn että tuonnin prosessointi- tarkoituksiin. Geenitekniikkalaissa säädetään myös perustettavan geenitekniikan lautakun- nan tehtävistä, valvontaviranomaisista ja nii- den tehtävistä.
2.2. Kansainvälinen kehitys sekä EU:n ja ulkomaiden lainsäädäntö
EU:n lainsäädäntö on vaikuttanut keskei- sesti kansalliseen rehulainsäädäntöömme Suomen liityttyä EU:iin vuoden 1995 alusta.
Muita rehulainsäädäntöön vaikuttavia ta- hoja on muun muassa Codex Alimentarius -komissio.
Codex Alimentarius on YK:n maatalousjär- jestö FAO:n ja Maailman terveysjärjestö WHO:n yhteinen elintarvikealan standar- dointijärjestö. Codex Alimentariuksen asema on korostunut maailman kauppajärjestön WTO:n puitteissa solmitun terveys- ja kas- vinsuojelutoimista tehdyn sopimuksen (SPS - sopimus) myötä. SPS -sopimus määrittää Codexin yhdeksi niistä kansainvälisistä jär-
jestöistä, jonka antamia standardeja tiukem- pia normeja voidaan kansainvälisessä kau- passa soveltaa vain, jos siihen on tieteellisesti osoitettu peruste. Tällöinkään suojatoimilla ei saa tarpeettomasti rajoittaa kauppaa.
Valtioiden välinen tilapäisellä määräyksellä toimiva työryhmä (Task Force on Animal Feeding) on valmistellut Codexin eläinten ruokinnan hyvän käytännön ohjeet vuosina 2000—2004. Euroopan unioni on ilmaissut tarpeen jatkaa kansainvälistä työtä hyvien ruokintakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi.
Tarvetta jatkotyöskentelylle on seuraavilla osa-alueilla: vaarojen arviointi ja kriittiset kontrollipisteet (HACCP) - järjestelmän so- veltaminen rehujen valmistuksessa, yksityis- kohtaisten sääntöjen laatiminen kansainväli- selle nopealle hälytysjärjestelmälle (RASFF) sekä haitallisten aineiden minimointi. Code- xin torjunta-ainejäämäkomitea käsittelee myös rehujen torjunta-ainejäämäkysymyksiä.
Edelleen FAO, WHO ja Maailman eläintauti- järjestö OIE työskentelevät eläinten ruokin- taan ja rehuihin liittyvien aihealueiden paris- sa.
EU:n rehulainsäädäntö
Elintarvikelainsäädäntöä koskevista ylei- sistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroo- pan elintarviketurvallisuusviranomaisen pe- rustamisesta sekä elintarvikkeiden turvalli- suuteen liittyvistä menettelyistä annettu Eu- roopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (yleinen elintarvikeasetus)
Asetuksen tavoitteena on luoda perusta ih- misten terveyden ja kuluttajien etujen kor- keatasoiselle suojelulle. Tässä tarkoituksessa asetuksella vahvistetaan yleiset periaatteet, jotka koskevat yleisesti elintarvikkeita ja re- huja ja varsinkin elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta yhteisön tasolla ja kansallisella tasolla. Asetuksen mukaan markkinoille ei saa saattaa elintarvikkeita tai rehuja, elleivät ne ole turvallisia. Vastuu elintarvikkeiden ja rehujen säädöstenmukaisuudesta asetetaan tuotannon, jalostuksen ja jakelun eri vaiheis- sa toimiville elintarvike- ja rehualan toimi- joille. Jäsenvaltioilla on velvollisuus seurata ja valvoa, että toimijat noudattavat elintarvi- kelainsäädännön vaatimuksia. Asetus sisältää myös yleisen velvoitteen koskien elintarvike-
tuotantoeläinten rehujen jäljitettävyyttä kai- kissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa.
Asetuksella perustettiin Euroopan elintar- viketurvallisuusviranomainen (European Food Safety Authority, EFSA). Viran- omaisen tehtävänä on antaa tieteellisiä neu- voja sekä tieteellistä ja teknistä tukea yhtei- sön lainsäädännön ja politiikkojen tarpeisiin kaikilla aloilla, joilla on välitön tai välillinen vaikutus elintarvikkeiden ja rehujen turvalli- suuteen. Elintarviketurvallisuusviranomainen huolehtii myös riskiviestinnästä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 rehu- ja elintarvikelain- säädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvin- vointia koskevien sääntöjenmukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta val- vonnasta (valvonta-asetus)
Valvonta-asetus korvaa rehujen virallista valvontaa koskevan direktiivin 95/53/EY, jo- ka on saatettu voimaan rehulailla ja sen no- jalla annetuilla säädöksillä. Valvonta- asetuksessa säädetään muun muassa viralli- sen valvonnan yleisistä vaatimuksista, tietty- jen valvontatehtävien siirtämisestä ulkopuo- lisille valvontaelimille, valvontasuunnitel- mista, valvontahenkilöstön pätevyydestä, valvontatietojen avoimuudesta ja luottamuk- sellisuudesta, analyysivaatimuksista, varo- suunnitelmista, valvonnan maksullisuudesta sekä yhteisön jäsenmaissaan sekä kolmansis- sa maissa harjoittamasta valvonnasta.
Asetuksen perusteella rehujen valvontaa on harjoitettava rehujen kaikissa tuotanto-, ja- lostus- ja jakeluvaiheissa. Rehuvalvonnan tu- lee perustua dokumentoituihin menettelyihin ja jäsenvaltion on huolehdittava sitä suoritta- van henkilöstön koulutuksesta. Toimivaltai- nen viranomainen voi siirtää tietyt viralliseen valvontaan liittyvät tehtävät yhdelle tai use- ammalle valvontaelimelle. Virallisessa val- vonnassa otettuja näytteitä analysoivan labo- ratorion on toimittava standardin EN ISO/IEC 17025 mukaisesti ja standardin EN ISO/IEC 17011 vaatimukset täyttävän toi- mielimen on arvioitava ne. Maahantuontiin sovelletaan samaa vaatimusten tasoa kuin si- sämarkkinakaupassa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005 rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista (rehuhygienia-asetus)
Rehuhygienia-asetus sisältää yleiset sään- nökset rehuhygieniasta, jäljitettävyydestä se- kä toimijoiden rekisteröinnistä ja hyväksymi- sestä. Periaate, jonka mukaan vastuu lainsää- dännön noudattamisesta kuuluu alan toimi- joille, koskee koko rehuketjua, sillä rehuhy- gienia-asetuksen soveltamisala koskee myös alkutuotantoa ja myös muita kuin elintarvike- tuotantoeläimiä.
Asetuksella korvataan rehualan toiminnan- harjoittajien rekisteröintiä ja hyväksyntää koskeva direktiivi 95/69/EY. Edellä mainitun neuvoston direktiivin päätarkoituksena on ol- lut varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tai rekisteröivät tietyt tuotantolai- tokset ja välittäjät, jotka valmistavat, tuotta- vat tai laskevat liikkeeseen tiettyjä lisäainei- ta, esiseoksia, rehuseoksia ja direktiivissä 82/471/ETY tarkoitettuja tuotteita. Vanhojen säädösten mukaan rekisteröinti- tai hyväk- syntävaatimusta ei ole sovellettu rehuketjussa toimiviin rehuyrityksiin, jotka harjoittavat muuta kuin direktiivissä 95/69/EY kuvattua toimintaa. Uudella rehuhygienia-asetuksella laajennetaan rekisteröintivaatimus koske- maan kaikkia rehualan toimijoita mukaan lu- kien alkutuotanto. Asetusta ei kuitenkaan so- velleta sellaisiin toimijoihin ja tiloihin, joilla tuotettu rehu käytetään tilan omien eläinten ruokintaan ja näistä eläimistä saadut elintar- vikkeet käytetään kokonaan omalla tilalla.
Kaikkia rehualan toimijoita koskevaa rekiste- röintiä vaaditaan rehujen täydellisen jäljitet- tävyyden saavuttamiseksi. Lisäksi asetukses- sa edellytetään, että muiden kuin alkutuotan- nossa toimivien rehualan toimijoiden on noudatettava HACCP (Hazard Analysis and Critical Control Point) -järjestelmän periaat- teita. Tietyissä tapauksissa toimijoilta edelly- tetään hyväksyntämenettelyä. Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä laitoksen paikan päällä tehdyn tarkastuksen perusteella. Re- huntuotannon ja ruokinnan turvallisuuden pa- rantamiseksi asetuksessa suositellaan hyvän hygieniakäytännön ohjeiston laatimista koko rehusektorille alkutuotanto mukaan lukien.
Ohjeistoja voidaan tehdä myös yhteisön ta- solla. Ohjeistoja laativat rehualan toimijat.
Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto ar-
vioi kansalliset ohjeet.
Neuvoston direktiivi N:o 70/524/ETY rehu- jen lisäaineista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1831/2003 eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineis- ta (EY:n lisäaineasetus)
EY:n lisäaineasetuksella perustetaan yhtei- sön menettely rehun lisäaineiden markkinoil- le saattamisen ja käytön hyväksyntää varten sekä vahvistetaan rehun lisäaineiden ja esi- seosten valvontaa ja pakkausmerkintöjä kos- kevat säännöt. Asetusta sovelletaan aineisiin, mikro-organismeihin ja valmisteisiin, jotka tarkoituksellisesti lisätään rehuihin tai ve- teen. Asetusta ei sovelleta valmistuksen apu- aineisiin, joita ei teknisistä syistä voida vält- tää lopputuotteessa eikä myöskään eläinlääk- keitä koskevista yhteisön säännöistä annetus- sa direktiivissä 2001/82/EY määriteltyihin eläinlääkkeisiin, lukuun ottamatta rehun lisä- aineena käytettyjä kokkidiostaatteja ja histo- monostaatteja.
Asetuksessa säädetään lisäaineiden hyväk- synnän edellytyksistä. Rehun lisäaineet luo- kitellaan käyttötarkoituksen ja ominaisuuksi- en mukaan. Hyväksyntää koskeva hakemus on jätettävä EFSA:lle, joka antaa hakemuk- sesta lausuntonsa kuuden kuukauden kulues- sa. Komissio laatii pääsääntöisesti kolmen kuukauden kuluessa kyseisen lausunnon saamisesta lisäainehakemuksesta hyväksyn- tää koskevan asetusluonnoksen. Hyväksyn- nän saanut rehun lisäaine viedään komission perustamaan ja ylläpitämään rehun lisäaineita koskevaan yhteisön rekisteriin.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 396/2005 torjunta-ainejäämien enim- mäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elin- tarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muut- tamisesta
Asetuksella on kumottu torjunta- ainejäämien enimmäismääristä annetun nel- jän direktiivin (76/895/ETY, 86/362/ETY, 86/363/ETY, 90/642/ETY) säännökset niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Asetuksella vahvistetaan eri toimijoiden tehtävät jäämien enimmäismäärien vahvis- tamista koskevassa prosessissa. EFSA vastaa
torjunta-ainejäämien riskinarvioinnista yh- teistyössä asiantuntijaverkostonsa ja jäsen- valtioiden kanssa ja antaa jäämien enim- mäismäärien turvallisuudesta annettavat lau- sunnot. Komissio vastaa riskinhallinnasta EFSA:n antaman lausunnon perusteella. Pää- tökset tehdään sääntelykomiteassa. Kaikki torjunta-ainejäämien enimmäismäärät vah- vistetaan asteittaisen siirtymäkauden jälkeen yhdenmukaisesti yhteisön tasolla. Yhteisön ulkopuolelta tuotujen tuotteiden turvallisuus on voitava osoittaa samoin perustein kuin yh- teisön alueella tapahtuvan tuotannon osalta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002 muiden kuin ihmisra- vinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä (sivu- tuoteasetus)
Muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveys- säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen tarkoituksena on luoda eläimistä saataville sivutuotteille säädöspuit- teet. Sivutuoteasetuksessa annetaan kansan- terveyttä ja eläinten terveyttä koskevia sään- töjä eläimistä saatavien sivutuotteiden ke- räämiselle, kuljetukselle, varastoinnille, esi- käsittelylle, käsittelylle, käytölle ja hävittä- miselle sekä myös tuonnille ja viennille.
Asetuksella vahvistetaan eläimistä saatavi- en sivutuotteiden valvontaa ja jäljitettävyyttä koskevat säännöt. Aiempaa suurempi osa eläimistä saatavista sivutuotteista säädetään hävitettäväksi rehukäytön sijasta ja muutoin- kin sivutuotteiden valvontaa kiristetään.
Eläimistä saatavat sivutuotteet jaetaan ase- tuksella kolmeen eri luokkaan niihin liittyvän riskin perusteella (luokat 1-3). Asetukseen si- sältyvät tarvittavat säännökset, joilla voidaan taata eri luokkiin kuuluvien sivutuotteiden erotteleminen keruun ja kuljetuksen sekä va- rastoinnin ja prosessoinnin aikana, sekä eri luokkiin kuuluvien sivutuotteiden jäljitettä- vyys. Asetuksella kumottiin eläinjätedirektii- vi 90/667/ETY.
Asetus kieltää tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden, erityisesti itsestään kuolleiden eläinten ja hävitettäväksi määrätyn eläinpe- räisen aineksen käytön eläinten rehuna. Uusi sivutuoteasetuksen mukainen kielto on myös eläinvalkuaisen lajin sisäinen käyttökielto.
Toisin sanoen eläinten ruokkiminen saman lajin eläinten ruhoista tai ruhonosista johde- tulla käsitellyllä eläinvalkuaisella on kiellet- ty. Suomelle on kuitenkin myönnetty tur- kiseläimiä koskeva poikkeus. Tämän perus- teella Suomi on kansallisesti sallinut kettujen ja supikoirien, mutta kieltänyt minkkien lajin sisäisen käytön.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1829/2003 muuntogeenisistä elin- tarvikkeista ja rehuista (gm-elintarvike- ja rehuasetus)
Asetusta sovelletaan elintarvikkeena tai re- huna käytettäviin muuntogeenisiin organis- meihin (gmo), sellaisiin muuntogeenisiin elintarvikkeisiin ja rehuihin, jotka sisältävät geneettisesti muunnettuja organismeja tai koostuvat niistä tai jotka on valmistettu ge- neettisesti muunnetuista organismeista. Ase- tuksen tarkoituksena on varmistaa ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön ja ku- luttajien etujen korkean tason suojelu muun- togeenisten elintarvikkeiden ja rehujen osal- ta. Samalla on tarkoitus taata sisämarkkinoi- den tehokas toiminta.
Asetuksessa säädetään muuntogeenisiä re- huja koskevasta menettelystä. Lisäksi sääde- tään yhteisestä hyväksymismenettelystä sil- loin, kun muuntogeenistä tuotetta käytetään sekä elintarvikkeena että rehuna. Yhteisön hyväksyntä muuntogeeniselle elintarvikkeel- le tai rehulle myönnetään avoimella ja keski- tetyllä menettelyllä EFSA:n tieteellisen ris- kinarvioinnin perusteella edellyttäen, että hyväksyntäkriteerit täyttyvät. Hyväksyntä annetaan kymmeneksi vuodeksi ja tuote voi- daan edelleen hyväksyä uudelleen kymme- nen vuoden kausiksi. Hyväksytyt tuotteet kir- jataan muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen rekisteriin, johon merkitään myös tiedot tuotteesta, tuotteen turvallisuuden osoittaneista tutkimuksista ja analyysimene- telmistä. Kun hyväksyntä on annettu, on hy- väksynnän haltijan varmistettava, että elin- tarvikkeen tai rehun toimittamiselle tai käy- tölle mahdollisesti asetettuja ehtoja tai rajoi- tuksia noudatetaan.
Asetuksessa asetetaan muuntogeenisille elintarvikkeille ja rehuille tiettyjä yleisvaati- muksia. Asetuksen mukaan tuote ei saa aihe- uttaa haittaa ihmisten tai eläinten terveydelle
eikä ympäristölle. Tuote ei myöskään saa johtaa kuluttajaa tai käyttäjää harhaan. Tuote ei saa poiketa vastaavasta elintarvikkeesta tai rehusta siten, että sen tavanomainen käyttö aiheuttaisi ravitsemuksellista haittaa ihmisel- le tai eläimelle. Rehu ei saa tuottaa haittaa kuluttajalle huonontamalla eläintuotannon tuotteiden tunnusomaisia ominaisuuksia. Li- säksi asetuksella säädetään gmo:sta valmis- tettuja elintarvikkeita ja rehuja koskevasta merkintäpakosta. Käytännön syistä asetuksel- la asetetaan kuitenkin 0,9 prosentin raja-arvo tahattomalle muuntogeenisen aineksen esiin- tymiselle, jolloin merkintävaatimuksia ei so- velleta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1830/2003 muuntogeenisten orga- nismien jäljitettävyydestä ja merkitsemisestä ja muuntogeenisistä organismeista valmistet- tujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettä- vyydestä sekä direktiivin 2001/18/EY muut- tamisesta (gmo-jäljitettävyysasetus)
Asetusta sovelletaan gmo:sta koostuviin tai niitä sisältäviin tuotteisiin, gmo:sta valmistet- tuihin elintarvikkeisiin ja niiden ainesosiin sekä gmo:sta valmistettuihin rehuihin.
Gmo:sta valmistetulla tuotteella tarkoitetaan asetuksessa tuotetta, joka on kokonaan tai osittain johdettu gmo:sta, mutta joka ei sisäl- lä gmo:ja eikä koostu niistä.
Jäljitettävyydellä tarkoitetaan mahdolli- suutta jäljittää gmo:t ja gmo:sta valmistetut elintarvikkeet ja rehut kaikissa tuotanto-, ja- lostus- ja jakeluvaiheissa. Jäljitettävyysjärjes- telmän avulla helpotetaan muuntogeenisten tuotteiden vetämistä pois markkinoilta sil- loin, jos niiden todetaan aiheuttavan haittaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Lisäksi jäljitettävyysjärjestelmä helpottaa ihmisten terveyteen tai ympäristöön mahdollisesti kohdistuvien vaikutusten kohdennettua seu- rantaa tarpeen vaatiessa sekä muuntogeenis- ten tuotteiden merkinnöissä esitettyjen väit- tämien valvontaa ja todentamista.
Asetus asettaa toimijoille useita vaatimuk- sia. Toimijoilla on oltava käytössään järjes- telmät ja menettelyt, joiden avulla voidaan selvittää kenen käyttöön tuotteet saatetaan ja keneltä ne saadaan käyttöön. Toimijoiden on toimitettava tuotteen vastaanottajalle asetuk- sessa määritellyt tuotteen tunnistetiedot tuot-
teen sisältämien yksittäisten gmo:n osalta se- kä tieto siitä, onko elintarvike tai rehu val- mistettu gmo:sta. Toimijoiden, tuotteen lop- pukäyttäjää lukuun ottamatta, on säilytettävä tiedot viiden vuoden ajan ja annettava ne toimivaltaisten viranomaisten käyttöön näi- den pyynnöstä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) n:o 1946/2003 muuntogeenisten orga- nismien valtioiden rajat ylittävistä siirroista Asetuksen tavoitteena on ennalta varautu- misen periaatteen mukaisesti ja rajoittamatta direktiivin 2001/18/EY säännöksien sovel- tamista perustaa yhteinen ilmoitus- ja tieto- järjestelmä sellaisten muuntogeenisten orga- nismien (gmo) valtioiden rajat ylittäviä siir- toja varten, joilla voi olla haitallisia vaiku- tuksia biologisen monimuotoisuuden suoje- luun ja kestävään käyttöön, ottaen huomioon myös riskit ihmisten terveydelle. Edelleen tavoitteena on varmistaa Cartagenan biotur- vallisuuspöytäkirjan määräysten täytäntöön- pano yhteisön puolesta.
Asetuksen mukaisesti viejä huolehtii kirjal- lisen ilmoituksen tekemisestä tuonnin koh- teena olevan osapuolen toimivaltaisille vi- ranomaisille ennen ensimmäistä tarkoi- tuksellisesti ympäristöön levitettäväksi tar- koitetun gmo:n tarkoituksellista valtioiden rajat ylittävää siirtoa. Pääsääntönä on, että mitään ensimmäistä tarkoituksellista valtioi- den rajat ylittävää siirtoa ei saa tehdä ilman tuonnin kohteena olevan osapuolen etukäteis- tä ja nimenomaista suostumusta. Jos kyseessä on gmo, joka on tarkoitettu käytettäväksi suoraan elintarvikkeena, rehuna tai jalostuk- seen, komissio tekee ilmoituksen bioturvalli- suuden tiedonvälitysjärjestelmään.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 tiettyjen tarttuvien spon- giformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, val- vontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä (TSE-asetus)
Asetuksessa vahvistetaan eläinten tarttuvi- en spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevat säännöt. Sitä sovelletaan elävien eläinten ja eläimistä saatavien tuotteiden tuotantoon ja
markkinoille saattamiseen, sekä joissakin eri- tyistapauksissa myös niiden vientiin.
Asetuksen mukaan käsitellyn eläinvalkuai- sen käyttö on joitakin poikkeuksia lukuun ot- tamatta kielletty elintarviketuotannossa käy- tettävien eläinten ruokinnassa. Tiettyjen eläinvalkuaisten, kuten kalajauhon, käyttö rehun valmistuksessa edellyttää valvovan vi- ranomaisen hyväksyntää rehua valmistavalta rehualan toimijalta. Hyväksynnän edellytyk- senä on, että edellä mainittu eläinvalkuaisen käsittely erotetaan täydellisesti märehtijöiden rehujen käsittelystä. Käytännössä tämä tar- koittaa erillisiä valmistuslinjoja. Asetuksen mukaan hyväksyntä vaaditaan myös maati- loilta, jotka kasvattavat sekä yksimahaisia elintarviketuotantoeläimiä että märehtijöitä ja jotka käyttävät kalajauhoa tai kalajauhopi- toista tiivistettä kotiseosten valmistuksessa.
Hyväksyntä edellytetään myös kaikilta tiloil- ta, jotka käyttävät kalajauhoa sellaisenaan rehun valmistuksessa. Lisäksi edellytetään kaikkien kalajauhoa tai kalajauhopitoista tii- vistettä käyttävien maatilojen rekisteröintiä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003 salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta
Asetuksen tavoitteena on varmistaa, että salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajat havaitaan ja niitä valvotaan asianmukaisin ja tehokkain toimenpitein kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- ja jakeluvaiheissa niiden esiintyvyyden ja kansanterveydelle ai- heuttaman riskin vähentämiseksi.
Zoonoosien valvonnan perustana ovat Eu- roopan yhteisön tavoitteet zoonoosien esiin- tyvyyden vähentämiseksi. Asetuksella ei ase- teta varsinaisia tavoitteita vaan tämä tehdään komitologiamenettelyllä. Asetuksessa anne- taan kuitenkin aikataulu sille, mihin mennes- sä yhteisön pitäisi säätää tiettyjä zoonooseja koskevia asetuksia. Tavoitteen asettamisen jälkeen jäsenvaltioiden on esitettävä komis- sion hyväksyttäväksi valvontaohjelma, jonka avulla valtio saavuttaa asetetun tavoitteen.
Valvonta kohdistuu ensisijaisesti elintarvike- tuotantoeläimiin alkutuotannossa, mutta tar- vittaessa myös elintarvikeketjun muihin osiin. Elintarviketuotannossa käytettäviä eläimiä koskeviin salmonellavalvontaohjel-
miin on aina sisällytettävä myös rehujen sal- monellavalvonta.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 elintarvikehygieniasta
Asetus sisältää yleiset vaatimukset kaikille elintarviketoimijoille. Uutta yleisessä elintar- vikehygienia-asetuksessa ovat liitteen I alku- tuotantoa koskevat vaatimukset. Aiemmin alkutuotantoa koskevia elintarviketurvalli- suusvaatimuksia on ollut vain maidontuotan- totiloille, siipikarjan salmonellavalvonnasta sekä vierasainevalvonnasta. Yleinen elintar- vikehygienia-asetus ei tuo alkutuotantoon yksityiskohtaisia vaatimuksia, mutta tiloilla on noudatettava hyviä hygieniakäytäntöjä muun muassa puhtaanapidon, hygieenisten tuotantotilojen, veden, henkilöstön tervey- dentilan, jätteiden ja tuhoeläinten osalta.
Eläinlääkkeitä, rehun lisäaineita ja kasvin- suojeluaineita on käytettävä lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Erityisvaatimuksena on tuotantoa koskeva kirjanpito.
Komission päätös (2004/217/EY) luettelon vahvistamisesta niistä aineksista, joiden markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi on kielletty
Komission päätös sisältää luettelon niistä aineksista, joiden käyttö rehujen valmistuk- sessa ja eläinten ruokinnassa on kielletty.
Komission päätöksen ohella sekä TSE-asetus että sivutuoteasetus sisältävät ruokintakielto- ja.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direk- tiivi 2001/18/EY geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta
Direktiivin tavoitteena on ennaltavarautu- misen periaatteen mukaisesti lähentää jäsen- valtioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä, kun gmo:ja levitetään ympäris- töön tarkoituksellisesti ilman, että tarkoituk- sena on saattaa niitä markkinoille yhteisössä tai silloin, kun gmo:ja saatetaan markkinoille yhteisössä tuotteina tai tuotteissa. Ennen markkinoille saattamista asianomaisen on ar-
vioitava ympäristöriskit ja sen jälkeen tehtä- vä ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle jäsenvaltiossa, jonka alueella levittäminen on tarkoitus tehdä. Jäsenvaltioiden on varmistet- tava, että mahdolliset ihmisen terveyteen tai ympäristöön kohdistuvat haittavaikutukset arvioidaan tarkoin tapaus kerrallaan. Direk- tiivin mukaan jäsenvaltiot nimeävät toimival- taisen viranomaisen vastaamaan direktiivin vaatimusten noudattamisesta sekä tutkimaan, että asianomaisen tekemä ilmoitus on direk- tiivin vaatimusten mukainen ja että tehty ympäristöarviointi on asianmukainen. Suo- messa toimivaltaiseksi viranomaiseksi on nimetty geenitekniikan lautakunta. Toimival- taisen viranomaisen on järjestettävä tarkas- tuksia tai muita valvontatoimia direktiivin noudattamisen varmentamiseksi. Toimival- taisen viranomaisen vastuulla on luvatta markkinoille saatettujen gmo:jen tai niitä si- sältävien tuotteiden markkinoilta poistami- nen ja tarvittaessa tiedottaminen asiasta ylei- sölle, komissiolle ja muille jäsenvaltioille.
Direktiivi on pantu täytäntöön kansallisesti geenitekniikkalailla 377/1995 ja se kattaa gmo:jen käytön sekä suljetussa että avoimes- sa tilassa ja tarkoituksellisen levittämisen ympäristöön. Geenitekniikkalakia sovelle- taan myös gmo:jen käsittelyyn tarkoitetun laitoksen tai toimitilan käyttöönottoon ja toimintaan.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direk- tiivi 2002/32/EY haitallisista aineista eläin- ten rehuissa (haitallisten aineiden direktiivi)
Direktiivillä kumotaan haitallisista aineista ja tuotteista annettu neuvoston direktiivi 1999/29/EY ja laajennetaan direktiivin sovel- tamisala koskemaan myös rehun lisäaineita.
Direktiivillä kielletään rehuaineiden sekoitus laimentamistarkoituksessa. Täten yksikään rehuaine ei saa ylittää sille direktiivin liitteis- sä vahvistettua enimmäispitoisuutta, eivätkä täydennysrehut pitoisuuksia, jotka on vahvis- tettu täysrehuille. Edelleen säädetään viran- omaisen ja rehualan toiminnanharjoittajien velvoitteesta ryhtyä toimiin rehujen haitallis- ten aineiden lähteiden selvittämiseksi silloin, kun suurimmat sallitut pitoisuudet ylittyvät tai havaitaan kohonneita pitoisuuksia.
Neuvoston direktiivi 97/41/EY torjunta- ainejäämien enimmäismäärien vahvistami-
sesta on koskenut myös rehuja. Torjunta- ainejäämälainsäädäntö ei kuitenkaan ole kat- tanut tyypillisiä eläinten ruokintaan käytettä- viä tuotteita, kuten karkearehuja tai vesieläi- mistä saatavia tuotteita (kalaöljy, kalajauho ja erilaiset kalanjalostusteollisuuden sivu- tuotteet). Tästä johtuen torjunta-ainejäämien enimmäismäärille on ollut tarpeen asettaa ra- jat myös haitallisten aineiden direktiiviin.
Erityishuomio on kiinnitetty niihin torjunta- aineisiin, jotka ovat kiellettyjä yhteisössä.
Lääkkeitä sisältävien rehujen valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevis- ta yhteisön vaatimuksista annettu neuvoston direktiivi 90/167/ETY (lääkerehudirektiivi)
Direktiivin tavoitteena on estää vaarat, joita aiheutuu lääkerehujen antamisesta elintarvi- ketuotantoon käytettäville eläimille. Direktii- vi sisältää säännökset lääkerehujen valmis- tuksesta, varastossa pitämisestä ja markki- noille saattamisesta. Lisäksi se sisältää sään- nökset lääkerehujen valmistajien hyväksymi- sestä ja lääkerehuja koskevasta kirjanpidosta sekä lääkerehun määräämisestä.
Neuvoston direktiivi 96/25/EY rehuainei- den liikkuvuudesta ja käytöstä, direktiivien 70/524/ETY, 74/63/ETY, 82/471/ETY ja 93/74/ETY muuttamisesta sekä direktiivin 77/101/ETY kumoamisesta (rehuainedirektii- vi)
Direktiivin tarkoitus on yhtenäistää säännöt rehuaineiden liikkuvuudesta yhteisössä. Di- rektiivin liitteessä on avoin luettelo yleisim- mistä EU:ssa markkinoitavista rehuaineista.
Luetteloon merkitään rehuaineen nimi, kuva- us, laatuvaatimukset sekä tuoteselosteessa esitettävät pakolliset ravintoainemerkinnät.
Myös luettelon ulkopuolisia rehuaineita saa laskea liikkeeseen ja käyttää edellyttäen, että ne on nimetty siten, että ne eivät sekaannu luetteloon merkittyihin rehuaineisiin. Lisäksi niiden tulee olla turvallisia ja käyttötarkoi- tukseensa sopivia. Direktiivissä säädetään tuoteselosteen antamisvelvollisuudesta. Li- säksi direktiivissä säädetään niistä tilanteista, jolloin tuoteselostetta ei tarvita, kuten tilojen välinen kauppa.
Neuvoston direktiivi 79/373/ETY rehuseos- ten pitämisestä kaupan (rehuseosdirektiivi)
Direktiivissä vahvistetaan säännöt re- huseosten liikkuvuudelle yhteisössä. Tuo- teselostemerkintöjen osalta direktiivin tarkoi- tus on varmistaa, että kotieläintuottajille an- netaan puolueetonta ja mahdollisimman tark- kaa tietoa rehujen koostumuksesta ja käytös- tä. Direktiivi sisältää säännökset tuoteselos- teessa ilmoitettavista pakollisista ja vapaaeh- toisista tiedoista. Lisäksi direktiivissä sääde- tään virallisissa tarkastuksissa havaittavista suurimmista sallituista poikkeamista rehujen tuoteselosteessa ilmoitetuista tiedoista.
Neuvoston direktiivi 93/74/ETY erityisra- vinnoksi tarkoitetuista rehuista (dieettirehu- direktiivi)
Direktiivissä säädetään erityisravinnoksi tarkoitetuista rehuista. Kyseisten rehujen koostumuksen tulisi olla todistettavasti osoi- tettu olevan sellainen, että se vastaa eläimen erityisiä ravitsemuksellisia tarpeita. Erityis- ravinnoksi tarkoitettujen rehujen on selvästi erotuttava ominaisuuksiltaan ja tarkoituksel- taan sekä tavallisista rehuista että lääkeainei- ta sisältävistä rehuista. Rehujen tuoteselos- teessa on oltava merkintä "erikoisruokava- lio". Erityisravinnoksi tarkoitettujen rehujen sisältämien lisäaineiden tulee olla yhteisön lainsäädännön mukaisesti hyväksyttyjä.
Neuvoston direktiivi 82/471/ETY tietyistä eläinten ruokinnassa käytettävistä tuotteista
Direktiivi koskee tietyillä teknisillä mene- telmillä valmistettuja tuotteita, jotka suoraan tai epäsuorasti ovat valkuaislähteitä ja jotka on laskettu liikkeeseen yhteisössä rehuina tai rehuissa. Kyseisiä tuotteita saa tuoda, mark- kinoida ja valmistaa vain, jos tuote on mai- nittu direktiivin liitteissä luetelluissa tuote- ryhmissä ja tuotteen käytölle siinä asetetut edellytykset täyttyvät. EY:n lisäaineasetus muutti direktiiviä 82/471/ETY siten, että urea ja sen johdannaiset, aminohapot, aminohap- pojen suolat ja analogiset aineet siirtyivät EY:n lisäaineasetuksen soveltamisalaan.
Kansallinen lainsäädäntö eräissä muissa maissa
Euroopan unionin jäsenmaiden rehuja ja rehuvalvontaa koskeva lainsäädäntö on pit- kälti harmonisoitu. Maiden välillä on kuiten- kin merkittäviä eroja lainsäädännön raken- teessa ja valvonnan järjestämisessä. EY- lainsäädännön tarkoituksena on suojella ih- misten ja eläinten terveyttä sekä ympäristön tilaa.
Ruotsissa rehuja ja rehuvalvontaa koskee yksi laki (Lag om foder och animaliska bip- rodukter 2006:805). Rehuvalvontaa johtaa maatalousministeriön alainen virasto (Statens jordbruksverk, SJV). SJV:lla on toimivalta antaa normeja rehusektorille ja se vastaa re- huvalvonnasta. SJV:n lisäksi rehuvalvontaa suorittavat valtuutetut tarkastajat, jotka toi- mivat lääninhallituksissa. Muita viranomais- tahoja, jotka työskentelevät rehukysymysten parissa, on Valtion eläinlääketieteellinen lai- tos (Statens veterinärmedicinska anstalt, SVA).
Tanskassa rehuvalvonta on keskitetty elin- tarvike-, maatalous- ja kalastusministeriön alaisuuteen kuuluvaan virastoon (Plantedi- rektorat, Danish Plant Directorate), joka hal- linnoi rehusäädöksiä ja valvoo niiden toi- meenpanoa rehulain nojalla (Bekendtgǿrelse af lov om foderstoffer, LBK nr 80 af 02/02/2000).
Norjassa koko elintarvikeketjun turvalli- suutta säädellään elintarvikelailla (Lov om matproduksjon og mattrygghet, LOV 2003—
12—19 nr 124), jonka soveltamisalassa on elintarvikkeiden ja maatalouden tuotanto- panosten turvallisuus, kasvien ja eläinten ter- veys sekä eläinten hyvinvointi. Rehut kuulu- vat maatalouden tuotantopanoksiin. Elintar- vikelaissa säädetään toimijoiden ja valvonta- viranomaisten yleisistä velvoitteista ja niihin kohdistuvista vaatimuksista sekä maksuista ja rangaistuksista. Yksityiskohtaisempia säännöksiä rehuista antaa maatalousministe- riö.
Norjassa rehujen valvonta on jaettu siten, että elintarvikevalvontaviranomaisen (mat- tillsynet) alainen kansallinen keskus kasvin- tuotannolle ja kasviperäisille elintarvikkeille vastaa maaeläinten rehujen valvonnasta ja kansallinen keskus kaloille ja kalastustuot- teille vastaa kalojen ja vesieläinten rehujen
valvonnasta. Valvonta on organisoitu aluei- siin ja piireihin, joista viimeksi mainittu suo- rittaa valvontaa.
Alankomaat on esimerkki jäsenvaltiosta, joka on erityisesti panostanut yhtenäiseen laatupolitiikkaan. Tuotantoeläinten tuotelau- takunta (The Livestock Product Board) on julkinen tarkastuslaitos, jonka yhtenä tehtä- vänä on EU -lainsäädännön toimeenpano.
Tuotelautakunta on laatinut säännöt myös hyvistä rehunvalmistuksen tuotantotavoista (GMP), joiden noudattaminen on kuitenkin vapaaehtoista. GMP-säännöt ovat osa koko rehuketjun integroitua valvontajärjestelmää, jossa laboratorioiden tuottamien tulosten oi- keellisuuden testaamisella on keskeinen mer- kitys.
2.3. Nykytilan arviointi
Rehulainsäädäntö on Suomen EU-jäse- nyyden aikana muuttunut paljon. Elintarvi- kekriisien seurauksena komissio julkaisi vuonna 2000 elintarvikkeiden turvallisuudes- ta valkoisen kirjan, joka sisälsi lainsäädäntö- ohjelman ja 16 rehuja koskevaa säädösehdo- tusta. Valkoisen kirjan pohjalta toteutettavien toimenpiteiden tarkoituksena on ollut paran- taa koko elintarvikeketjuun "pellolta pöy- tään" liittyvää lainsäädäntöä ja tehdä siitä johdonmukaisempi. Valkoisen kirjan myötä komissio on siirtynyt käyttämään lainsäädän- nön muotona yhä yleisemmin asetuksia ai- empien direktiivien sijasta.
Rehukasvien tuotantoon käytettiin Suo- messa vuonna 2003 noin 80 prosenttia viljel- lystä peltoalasta. Suomessa valmistetaan vuosittain noin 1400 miljoona kiloa re- huseoksia, joka on noin yksi prosentti Eu- roopan unionin teollisten rehuseosten valmis- tuksesta. Eläintuotteiden myyntitulot koko maa- ja puutarhatalouden myyntitulosta oli- vat 65 prosenttia vuonna 2004. Eläintuotan- nossa rehuilla on suuri taloudellinen merki- tys. Pääosa tuotantoeläinten ruokintaan tar- koitetuista rehuista tuotetaan ja käytetään suomalaisilla maatiloilla.
Elintarviketuotantoeläimille syötettävät re- hut ovat pitkälle kotimaisia lukuun ottamatta tarpeellisia valkuaisrehuja kuten soija ja re- hun lisäaineita. Rehuteollisuuden tuotteet vastaavat keskimäärin kolmanneksesta suo-
malaisten tuotantoeläinten energiansaannista, mutta esimerkiksi sikojen ja siipikarjan osal- ta teollisten rehujen osuus ruokinnassa on huomattavasti suurempi.
Yhteisön asetukset ovat sellaisenaan kan- sallisesti voimassa olevaa oikeutta eikä niitä saa enää erillisin säädöksin tulkita tai panna täytäntöön. EY:n rehulainsäädäntö ja voi- massa oleva rehulaki sisältävät päällekkäisiä säännöksiä samoista asioista, mistä johtuen rehulain uudistamista voidaan pitää tarpeelli- sena.
3 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
3.1. Tavoitteet
Esityksen tarkoituksena on tehdä rehulakiin Euroopan yhteisön lainsäädännön edellyttä- mät muutokset. Kansallista rehulainsäädän- töä uudistetaan kumoamalla nykyinen rehu- laki ja säätämällä uusi rehulaki, joka sisältää Euroopan yhteisön asetuksia täydentäviä säännöksiä toimivaltaisista viranomaisista, hallinnollisista pakkokeinoista ja rangais- tusuhkista. Tämä sääntely on toteutettava laintasoisena. Yhteisön asetuksista koostuvan rehulainsäädännön toimeenpano kansallisella asetuksella ei ole mahdollista, koska hallin- nollisista pakkokeinoista ja rangaistuksista on säädettävä lailla.
Tällä esityksellä pannaan täytäntöön lääke- rehu-, rehuaine-, rehuseos-, dieettirehu- ja haitallisten aineiden direktiivi sekä neuvos- ton direktiivi 82/471/ETY tietyistä eläinten ruokinnassa käytettävistä tuotteista. Edellä mainitut direktiivit oli aikaisemmin pantu täytäntöön voimassa olevalla rehulailla sekä lääkerehuista annetulla maa- ja metsätalous- ministeriön päätöksellä (nro 13/EEO/1998), rehuaineista annetulla maa- ja metsätalous- ministeriön päätöksellä (maa- ja metsätalo- usministeriön määräyskokoelma nro 40/1999), rehuseoksista annetulla maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä (maa- ja metsätalousministeriön määräyskokoelma nro 41/1999), erityisravinnoksi tarkoitetuista rehuista annetulla maa- ja metsätalousminis- teriön päätöksellä (maa- ja metsätalousminis- teriön määräyskokoelma nro 57/95), haitalli- sista aineista, tuotteista ja eliöistä rehuissa
annetulla maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä (maa- ja metsätalousministeriön määräyskokoelma nro 163/1998) ja eläinten ruokintaan käytettävistä tuotteista annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (maa- ja metsätalousministeriön määräysko- koelma nro 60/05).
Tällä esityksellä pannaan täytäntöön myös komission päätös (2004/217/EY) luettelon vahvistamisesta niistä aineksista, joiden markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi on kielletty.
3.2. Keskeiset ehdotukset
Lain tavoitteet olisivat keskeisiltä osiltaan samat kuin nykyisessäkin rehulainsäädännös- sä. Päätavoitteena on turvata eläintuotannon ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden laatu edistämällä hyvälaatuisten ja turvallisten re- hujen käyttöä sekä ehkäistä huonolaatuisten rehujen aiheuttamia taloudellisia tappioita.
Lain soveltamisala vastaisi pääosin nykyisen rehulain soveltamisalaa. Uutta lakia sovellet- taisiin kaikissa rehun tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaiheissa rehun alkutuotannosta sen markkinoille saattamiseen sekä rehujen käyt- töön.
Rehuvalvonnan hallinnollinen organisointi on EY:n rehuasetuksissa jätetty kansallisesti päätettäväksi. Rehuvalvonnan keskusviran- omaisena toimisi Elintarviketurvallisuusvi- rasto Evira. Elintarviketurvallisuusvirasto voisi edelleen käyttää apunaan valtuutettuja tarkastajia rehuvalvonnan tehtävissä. Raja- eläinlääkäreille annetaan toimivalta valvoa eläimistä saatavia rehuja myös rehulain no- jalla. Näytteiden analysointia ja laboratorioi- ta koskevissa vaatimuksissa on otettu huomi- oon EY:n rehulainsäädäntö. Elintarviketur- vallisuusvirastolla olisi mahdollisuus hyväk- syä ulkopuolisia laboratorioita analysoimaan viranomaisnäytteitä, koska virastolla ei ole mahdollisuutta ylläpitää osaamista ja laitteis- toa kaikkiin rehujen analysointitarpeisiin.
Elintarviketurvallisuusvirastolle asetettaisiin edelleen velvollisuus laatia rehujen yksivuo- tinen valvontasuunnitelma. Tämän lisäksi sen tulisi laatia valvonta-asetuksen mukainen monivuotinen kansallinen valvontasuunni- telma.
Rehulain vahingonkorvaussäännöstä ehdo-
tetaan muutettavaksi siten kuin eduskunta on edellyttänyt käsitellessään keväällä 2006 hal- lituksen esitystä lannoitevalmistelaiksi. Myös rehulaissa säännelty vahingonkorvausvastuu olisi ankaraa, tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Ankara vastuu kohdistuisi rehujen valmistajaan, valmistuttajaan ja tuojaan.
Pakkokeinosta säätäminen on EY- asetuksissa jätetty kansallisen lainsäädännön varaan. Valvonta-asetus kuitenkin edellyttää, että määräysten vastaiseen toimintaan koh- distetaan tarkoituksenmukaisia hallinnollisia keinoja tai rikosoikeudellisia seuraamuksia.
Uudessa rehulaissa on eriasteisia hallinnolli- sia pakkokeinoja. Valvontaviranomaiselle on myös jätetty harkintavaltaa pakkokeinon so- veltamisen osalta.
Valvonta-asetuksen mukaan jäsenvaltioi- den on huolehdittava virallisen valvonnan riittävästä rahoituksesta. Asetus jättää kansal- lisesti päätettäväksi, miltä osin virallisen val- vonnan kustannukset katetaan valvontamak- suilla. Periaatteet valvontamaksujen määräy- tymiselle on esitetty EY-asetuksessa.
Lakiehdotuksen mukaan ministeriön ase- tuksella annettaisiin alemmanasteisia sään- nöksiä.
4 . E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t
4.1. Elinkeinonharjoittajiin ja viranomai- siin kohdistuvat taloudelliset vaiku- tukset
Elinkeinonharjoittajat
Rehuhygienia-asetuksessa edellytetään vaarojen arviointi ja kriittiset kontrollipisteet (HACCP) -järjestelmän käyttöönottoa kaikil- ta rehualan toimijoilta rehun alkutuotantoa lukuun ottamatta. Tästä aiheutuu jossain määrin uusia kustannuksia sekä sellaisille toimijoille, jotka jo aiemmin ovat olleet omavalvontavelvoitteen piirissä, että uusille toimijoille, kuten pakatun tavaran kuljetus- liikkeille ja varastointiliikkeille. Lisäksi tilat, jotka käyttävät lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia rehuseosten valmistukseen, tulevat HACCP -vaatimuksen piiriin (pois lukien ti- lat, joilla käytetään vain säilörehun lisäainei- ta sisältäviä esiseoksia).
Tilatasolla kustannuksia aiheutuu myös hieman rehu- ja elintarvehygienia-asetusten velvoittamista kirjanpitovaatimuksista (tilalla tuotetun rehun luonne ja määrä, ostorehun alkuperä, luonne ja määrä sekä myy- dyn/luovutetun rehun määränpää ja määrä).
EY:n lisäaineasetuksen johdosta rehun li- säaineiden uudelleenarviointi vuoteen 2010 mennessä sekä tämän jälkeen joka kymme- nes vuosi tapahtuva arviointi aiheuttaa jonkin verran kustannuspaineita lisäaineiden hintoi- hin. Keskeisimmän kustannusvaikutuksen tuo kokkidiostaattien todennäköinen käytön kieltäminen rehun lisäaineena siipikarjan kasvatuksessa vuoden 2012 alusta. Kokki- diostaateista luopumisen johdosta rehukus- tannus siipikarjataloudessa nousee arviolta noin viidellä prosentilla aiheuttaen koko maassa noin 2,5 miljoonan euron lisäkustan- nuksen vuositasolla. Lisäksi kustannuksia tu- lee jossain määrin huonontuneesta rehu- hyötysuhteesta, kuolleisuuden noususta ja kokkidioosirokotteista.
Gm -elintarvike- ja rehuasetus edellyttää tavanomaisten ja muuntogeenisten rehujen erillään pitämistä, jos osa tuotteista halutaan saattaa markkinoille ilman muuntogeenisiä ainesosia. Vaatimus erillään pidosta rehujen kaikissa käsittelyvaiheissa aiheuttaa rehuteol- lisuudelle huomattavat lisäkustannukset.
Viranomaiset
Vuoden 2006 alusta sovellettava rehuhy- gienia-asetus merkitsee rekisteröinti- ja hy- väksymisjärjestelmän ulottamista kaikkiin rehualan toimijoihin täydellisen jäljitettävyy- den takaamiseksi. Rehuhygienia-asetuksen mukaan toimijoiden tulee hankkia ja käyttää ainoastaan rehua, joka on peräisin kyseisen asetuksen mukaisesti rekisteröidyistä tai hy- väksytyistä tuotantolaitoksista. Hyväksyntä- tarkastuksista, rekisteröinnistä ja muusta val- vonnasta aiheutuu lisäkustannuksia.
Elintarviketurvallisuusviraston valvonnassa on tällä hetkellä noin 500 rehualan toimijaa.
Rehuhygienia-asetuksen soveltamisen myötä Elintarviketurvallisuusvirasto arvioi rehuval- vonnan piiriin tulevan noin 200 uutta kulje- tusliikettä, 50 uutta rehuaineiden valmistajaa, noin 400 tukku- ja vähittäiskauppaa ja noin 40 uutta varastoa. Edellä mainittujen lisäksi
valvonnan piiriin tulee uusia rehualan alku- tuotannon toimijoita.
Valvontaa tullaan jatkossa kohdentamaan erityisesti uusien säädösten mukaisiin uusiin toimijoihin. Lakiluonnoksen mukainen rehu- valvonta toteutetaan talousarvion määräraho- jen ja valtioneuvoston päättämien valtionta- louden kehysten puitteissa ottaen huomioon valtion tuottavuusohjelma. Lisäksi valvonnan tarkastuskäyntejä tullaan ulkoistamaan viras- ton omien resurssien puuttuessa.
Elintarviketurvallisuusviraston resursseihin kohdistuu vähentämispaineita valtion tuotta- vuusohjelmassa. Rehuhygienia-asetuksen toimeenpanon aiheuttamien valvontatehtävi- en lisääntymisen vastapainoksi valvonta-
resursseja kuitenkin myös säästyy muun mu- assa rajaeläinlääkäreiden toimiessa rehulain mukaisina valvontaviranomaisina. Täten uu- sien vaatimusten noudattamisen valvonnasta Elintarviketurvallisuusvirastolle aiheutuva hallinnollinen lisätyö arvioidaan voitavan hoitaa nykyisillä resursseilla valvonnan suunnittelua tarkastamalla ja valvontatoi- menpiteitä tärkeysjärjestykseen laittamalla.
Arvio Elintarviketurvallisuusviraston val- vonnan alaisuuteen tulevien uusien rekiste- röinti- tai hyväksyntämenettelyn piiriin tule- vien toimijoiden kokonaismäärästä ja toimi- joihin kohdistuvien maksullisten tarkastusten määrästä on kuvattu seuraavassa taulukossa.
Rekisteröinnin/
hyväksynnän kohde
Rekisteröitävien määrä/joista hy- väksyttävien määrä
Hyväksyntätarkastusten tai valvontaan liittyvien tarkastusten määrä
2006 2007 2008 2009 Kuljetus-
kalustot
200/50 25 10 10 10 Rehuaineiden
valmistajat (uudet toimi- jat)
50/0 5 5 5 5
Tukku- ja vähittäiskaupat
400/0 50 50 30 30 Varastot 40/10 5 5 5 5
Arvio rehuvalvonnan toiminnan kustannuksista (1000 euroa) on esitetty seuraavassa taulukos- sa.
Kustannukset 2007 2008 2009 2010
maksullinen 259 223 187 187
maksuton 1265 1309 1357 1357
yhteensä 1524 1531 1544 1544
Vaikka valvottavien toimijoiden määrä li- sääntyy, maksullisten tarkastusten aiheutta- mat kustannukset vähenevät johtuen Elintar- viketurvallisuusviraston suorittamien tarkas- tuskäyntien määrän vähenemisestä. Samalla toimijoiden vastuu lisääntyy.
Maksuttoman toiminnan kustannukset sen
sijaan lisääntyvät johtuen muun muassa markkinavalvonnan määrän lisääntymisestä.
Maksuttomaan toimintaan kuuluu markkina- valvonnan lisäksi rehuvalvonnan ohjaus, toimijoiden pienimuotoinen neuvonta ja tila- valvonta.
4.2. Vaikutukset viranomaisten toimin- taan
Ehdotetulla lailla ei ole tarkoitus muuttaa merkittävästi valvontaan osallistuvien viran- omaisten asemaa. Esityksen tavoitteena on kuitenkin vahvistaa Elintarviketurvallisuusvi- raston asemaa valvonnan ohjauksessa muun muassa monivuotisen kansallisen valvonta- suunnitelman laatimisen avulla.
Viranomaisten tehtäväjakoa ei myöskään merkittävästi muutettaisi. Rajaeläinlääkärit vastaisivat jatkossa eläimistä saatavien rehu- jen eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen yh- teydessä myös rehulain mukaisesta valvon- nasta.
Valvonnan periaatteet eivät muutu, vaan valvonta perustuu jatkossakin vahvasti toi- minnanharjoittajan laadunvarmistusjärjes- telmän valvontaan. Valvottavien kohteiden määrä kuitenkin lisääntyy, koska rehuhygie- nia-asetus laajentaa rehuvalvonnan koske- maan esimerkiksi rehuntuotantoa maatiloilla.
Viranomaisen velvoite pitää rekisteriä rehu- ketjun kaikista toimijoista sekä rekistereiden aiempaa laajempi sisältö lisäävät viranomais- ten työtä. Viranomaisen tehtäviä lisää myös laajentunut hyväksyntämenettelyn piiriin kuuluvien toimijoiden lukumäärä.
Elintarviketurvallisuusvirasto suorittaa jat- kossakin virallisten rehuvalvontanäytteiden määrittämistä, minkä lisäksi virastolle esite- tään mahdollisuutta hyväksyä myös muita laboratorioita. Tarvetta muiden laboratorioi- den käyttöön on, koska tarve kallista laitteis- toa ja erityistä osaamista vaativien näytteiden määrittämiseen on lisääntyvä. Muiden labo- ratorioiden käyttö näytteiden määrittämisessä tulee kyseeseen esimerkiksi muuntogeenisten rehujen ja dioksiinien valvonnassa. Tiettyjen näytteiden määrittämisen ulkoistaminen on perusteltua kustannussyistä.
Valvonnalle syntyy synergiaetuja, sillä eh- dotuksen mukaan rajaeläinlääkärit vastaisivat jatkossa eläimistä saatavien rehujen eläinlää- kinnällisen rajatarkastuksen yhteydessä myös rehulain mukaisesta valvonnasta valvonta- asetuksen 14 artiklan mukaisesti. Rehulain mukainen valvonta koskisi esimerkiksi pak- kausmerkintöjä, rehun lisäaineita ja jäljitettä- vyyttä.
Myös rehun lisäaineiden hakemusten arvi- oiminen EFSA:ssa säästää valvontaviran-
omaisen työpanosta, sillä jatkossa vain tie- tyistä rehun lisäaineista on tarkoitus pyytää kansallinen arviointi. Rehun lisäainehake- mukset, mukaan lukien säilörehun lisäainei- den (säilöntäaineiden) tehokkuus, arvioitiin aiemmin jäsenvaltioissa. Toisaalta muunto- geenisiä rehuja koskevien hakemusten käsit- tely ja toimiminen valtioneuvoston asetuk- sessa säädettynä kansallisena yhteysviran- omaisena lisää valvontaviranomaisen työtä.
Yhteisön valvonta-asetuksessa vahvistetaan yleiset vaatimukset virallisen rehuvalvonnan järjestämiselle sekä valvontaviranomaisten toiminnalle. Asetuksessa asetetaan myös vaa- timuksia valvonnan säännöllisyydelle ja sen suhteuttamiselle riskeihin. Virallisen rehu- valvonnan järjestäminen on kuitenkin jäsen- valtioiden vastuulla. Uusi asetus ei tältä osin muuta vallitsevaa tilannetta.
4.3. Ympäristövaikutukset
Esityksen tavoitteena on varmistaa, että eläinten rehut ovat niille turvallisia. Rehujen laatu ja turvallisuus ovat pysyneet Suomessa kansainvälisesti katsoen korkealla tasolla.
Rehut vaikuttavat osaltaan siihen, että elin- tarvikkeiden haitallisten aineiden määrät ovat Suomessa lähes poikkeuksetta tasolla, joka ei aiheuta terveyshaittoja ihmisille. Hyvää ti- lannetta selittää osaltaan se, että rehujen kautta elintarvikeketjuun ei juuri siirry ei- toivottuja aineita.
Rehujen ympäristövaikutukset otetaan huo- mioon erityisesti lisäaineiden ja muunto- geenisten tuotteiden tuotekohtaisten hake- musten arvioinneissa. Yhteisö on vahvistanut ja yhtenäistänyt riskinarviointiaan perusta- malla EFSA:n, joka arvioi muun muassa edellä mainitut tuotteet niin ihmisten ja eläin- ten kuin myös ympäristön turvallisuuden kannalta. Suomessa muuntogeenisten orga- nismien ympäristövaikutuksia arvioi, valvoo ja seuraa geenitekniikkalain nojalla geenitek- niikan lautakunta, jolta EFSA pyytää lausun- toa aina silloin, kun on kyseessä ympäristöön levitettävä muuntogeeninen organismi.
Pyrkimys vähentää ympäristön kuormitusta näkyy myös siinä, että rehuissa sallittujen haitallisten aineiden ja tuotteiden enimmäis- pitoisuuksia on laskettu ja säätelyn piiriin on otettu uusia aineita, kuten dioksiinien kaltai- set PCB:t. Tietyille lisäaineille, kuten hiven-
aineille, asetettuja enimmäispitoisuuksia on niin ikään tarkasteltu uudelleen ympäristöön aiheutuvien haitallisten pitoisuuksien vähen- tämiseksi minimiin. Entsyymien avulla puo- lestaan pyritään parantamaan rehuhyötysuh- detta josta seurauksena on vähentynyt ravin- teiden, kuten fosforin, erittyminen ympäris- töön.
4.4. Yhteiskunnalliset vaikutukset EY-lainsäädäntöä on kehitetty viime vuo- sina siten, että elintarvikkeita ja rehuja kos- kevat yleiset periaatteet on koottu samoihin säädöksiin. Yhdenmukaisten periaatteiden ja vaatimusten vahvistamista koko ketjulle on pidetty keskeisenä elintarviketurvallisuuden vahvistamisen kannalta. Yleisessä elintarvi- keasetuksessa vahvistetaan periaate, että en- sisijainen vastuu rehujen ja elintarvikkeiden turvallisuudesta on toimijalla. Viranomaisen velvollisuus on omilla toimillaan varmistaa, että rehualan toimijat, mukaan lukien muiden kuin elintarviketuotantoeläinten rehuja tuot- tavat, valmistavat ja jakelevat toimijat, täyt- tävät heitä koskevat velvoitteet. Rehualan toimijan ensisijaisesta vastuusta rehujen tur- vallisuudesta sekä velvollisuudesta laadun- varmistuksen toteuttamiseen säädetään jo voimassa olevassa kansallisessa lain- säädännössä.
Rehujen turvallisuutta koskevien toimenpi- teiden tulee ensisijaisesti perustua tieteelli- seen riskinarviointiin. Riskianalyysi tarjoaa järjestelmän tehokkaiden, oikein kohdennet- tujen ja oikeasuhteisten toimenpiteiden mää- rittämiseksi.
5 . A s i a n v a l m i s t e l u
Ehdotus on valmisteltu maa- ja metsätalo- usministeriön asettamassa työryhmässä, jon- ka tehtävänä oli valmistella ehdotus rehulaik- si ja sen perustelumuistioksi. Valmistelussa tuli ottaa huomioon EY:n elintarvike- ja re- huvalvontaa koskeva säädöskehitys. Työ- ryhmän tuli kuulla työnsä aikana sidosryhmiä ja käytännön valvontaa suorittavia. Työryh- män ehdotus valmistui 10 päivänä maalis- kuuta 2006 (MMM työryhmämuistio 2006:12).
5.1. Lausunnot ja niiden huomioon otta- minen
Maa- ja metsätalousministeriön 25 päivänä tammikuuta 2005 asettama työryhmä laati rehulaista luonnoksen, joka valmistui 10 päi- vänä maaliskuuta 2006. Tämän jälkeen luon- noksesta pyydettiin lausuntoa maa- ja metsä- talousministeriön elintarvike- ja terveysosas- ton sisällä. Saatujen kommenttien pohjalta muokattu ehdotus lähettiin laajalle lausunto- kierrokselle viranomaisille ja sidosryhmille 6 päivänä heinäkuuta 2006. Saatujen kirjallis- ten lausuntojen perusteella rehulakiehdotusta täsmennettiin.
Lausuntoa pyydettiin seuraavilta tahoilta:
Agentuuri Kari Halonen Oy, Algol Chemi- cals, A-Tuottajat Oy, Altia Oyj Koskenkor- van tehdas, Avena Nordic Grain Oy, Bang &
Bonsomer Oy, Berner Osakeyh- tiö/Agentuuriosasto, Best-In Oy, Biofarm Oy, Biokasvu Oy, Brenntag Nordic Oy, Bröste Oy, Elintarviketeollisuusliitto (ETL) ry, Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Eläintautien torjuntayhdistys (ETT) ry, Far- mika Oy, Feedex Oy Ab, Feedmix Oy, Finn- feeds Oy, Finnfeeds Finland Oy, FINAS - akkreditointipalvelu, Findest Protein Oy, Fin- food- Suomen Ruokatieto ry, Genencor In- ternational Oy, Hankkija-Maatalous Oy, Hauhon Myllärit Oy, Helsingin Yliopiston Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Koti- eläintieteen laitos, Helsingin Yliopiston Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Henry Teirs Oy Ltd, Hiven Oy, Hilannon Mylly Ky, Honkajoki Oy, Kalatalouden keskusliitto, Kansanterveyslaitos (KTL), Kauppa- ja teol- lisuusministeriö (KTM), Kemira Oyj, Kinnu- sen Mylly Oy, Labnet Oy, Lihateollisuuden tutkimuskeskus, Liha-Saarioinen Oy, LSO Foods Oy, Luomuliitto, Lännen Rehu Oy, Lännen Tehtaat Oyj, Lääkelaitos, Lää- nineläinlääkärit, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT); kotieläintuotanto, ympäristöntutkimus, taloustutkimus (MTTL), Maa- ja metsätalousministeriö/osastot, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (TIKE), Maa- ja metsätaloustuottajain Kes- kusliitto (MTK) r.y., Maatalouskesko Oy, Maitohygienialiitto, Melica Finland, Nordic Feed Additive Association (NoFAA), Oike- usministeriö (OM), OMG Kokkola Chemi- cals Oy, Opetusministeriö (OPM), Paliskun-
tain yhdistys, Polarfarmi Oy/A-Rehu Oy, ProAgria Maaseutukeskusten Liitto ry, Pro- Agria Suomen Kotieläinjalostuskeskus- FA- BA, ProAgria Valio alkutuotanto, Päivittäis- tavarakauppa ry, Rehuraisio Oy, RehuX Oy, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Roal Oy, Scandinavian Horse & Dog Oy, Skavab Oy, Sosiaali- ja terveysministeriö (STM), Sosiaali- ja terveysministeriö/geenitekniikan lautakunta, Suomen Broileryhdistys ry, Suo- men elintarviketalouden laatustrategian sih- teeristö, Suomen Eläinlääkäriliitto ry, Suo- men eläinsuojeluyhdistys, Suomen kalankas- vattajaliitto ry, Suomen Kuluttajaliitto ry, Suomen Lammasyhdistys Ry, Suomen Rehu Oy, Suomen Siipikarjaliitto ry, Suomen Tur- kiseläinten Kasvattajain Liitto ry., Suomen ympäristökeskus (SYKE), Svenska lant- bruksproducenternas centralförbund (SLC), Svenska lantbrukssällskapens förbund, Sätei- lyturvakeskus (STUK), Työvoima- ja elin- keinokeskukset, Tullihallitus, Tullilaborato- rio, Uniferm Oy, Univar Oy, Valtiovarainmi- nisteriö (VM), Vitabalans Oy, Vitapol Oy, Ympäristöministeriö (YM) sekä Ålands landskapsregering.
Lausuntoja saatiin yhteensä 46.
Muutamalla lausunnonantajalla ei ollut eh- dotukseen huomauttamista. Useat lausun- nonantajat totesivat kustannusten nousun joh- tavan rehun hinnankorotuksiin.
Oikeusministeriö halusi täsmentää muuta- mia valtuutussäännöksiä sekä ehdotti tarkas- tus- ja tiedonsaantioikeus -pykälän muotoilua vastaamaan lannoitevalmistelain vastaavaa pykälää. Rangaistussäännösten perusteluja tulisi täsmentää ja pykälän momentteja täy- dentää, jotta niistä ilmenisi, mitä säännöksiä ja määräyksiä kohdassa tarkoitetaan. Lisäksi oikeusministeriö ehdotti pykäläehdotukseen lisättäväksi säännöksen rangaistusuhan ja uhkasakon välisestä suhteesta. Vahingonkor- vausvelvollisuutta koskevan pykälän alkuun tulisi tehdä selvennyksiä sekä jalostajaa ja tuojaa selventää perusteluissa. Muutoksenha- kusäännöstä koskevia säätämisjärjestysperus- teluja on tarkistettava, sillä ne antavat ehdo- tetun muutoksenhakusäännöksen sisällöstä ja hallintolain käyttölain (586/1996) mukaisesta muutoksenhakujärjestelmästä virheellisen käsityksen.
Opetusministeriö totesi, että lain sovelta- misalan ulkopuolelle tulee jättää myös kor-
keakoulut tutkimuslaitosten lisäksi, sillä kor- keakouluissa ja niiden tutkimusasemilla har- joitetaan myös eläimiin ja niiden hoitoon liit- tyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus ehdotti lisäystä, joka mahdollistaisi salassa pidettävien tietojen luovuttamisen tilastotar- koituksiin.
Suomen ympäristökeskuksen, sosiaali- ja terveysministeriön sekä geenitekniikan lau- takunnan mukaan esityksessä tulisi selkeästi huomioida lain suhde geenitekniikkalakiin sekä selkeyttää geenitekniikan lautakunnan osuutta rehun toimijoihin. Lakiin tulisi lisätä maininta Euroopan parlamentin direktiivistä 2001/18/EY koskien geneettisesti muunnet- tujen organismien tarkoituksellista levittä- mistä ympäristöön ja tuoda selkeästi esiin valvonnan jakaantuminen Elintarviketurvalli- suusviraston, sosiaali- ja terveysministeriön tuotevalvontakeskuksen ja Suomen ympäris- tökeskuksen kesken.
Valtiovarainministeriön mukaan esitykseen tulee lisätä arvio siitä, kuinka uusien toimi- joiden ja tarkastusten määrän lisääntyminen vaikuttaa valvontaa suorittavien viranomais- ten tehtäviin. Lisäksi se ehdotti valvontavi- ranomaispykälää muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetus korva- taan valtioneuvoston asetuksella. Myös val- vontasuunnitelmaa koskeva pykälä tulisi muuttaa siten, ettei Elintarviketurvallisuusvi- rasto voisi asettaa yksipuolisesti velvoitteita muiden hallinnonalojen viranomaisille. Lää- kelaitos katsoi, että lääkerehujen määritelmää ei tulisi laajentaa yli Euroopan unionin sää- dösten, jottei eläinten lääkintään käytettävien lääkkeiden saatavuudesta aiheudu ongelmia.
Elintarviketurvallisuusvirasto esitti useita täsmennyksiä ja lisäyksiä rehulakiehdotuk- seen koskien esimerkiksi rehujen merkintä- vaatimuksia, valvontaa, vahingonkorvaus- velvollisuutta sekä perittäviä maksuja, sekä esimerkiksi valvonta-asetuksen edellyttämän monivuotisen tarkastussuunnitelman lisää- mistä rehulakiin. Tullihallitus esitti selvitet- täväksi, onko ja mihin perustuen mahdollista antaa valtiovarainministeriön hallinnonalaan kuuluvaa tullilaitosta sitovia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Etelä-Suomen lääninhallituksen mielestä valvottavat kohteet ovat eriarvoisessa ase- massa valvonnan ollessa osittain maksullista
ja osittain maksutonta. Myös valtiovarainmi- nisteriö toivoi selvitystä maksuttomista val- vonnoista (muista kuin markkinavalvonta) ja maksullisen toiminnan hinnoittelusta. Itä- Suomen lääninhallitus huomautti eläinlääkä- reiden vastuun korostumisesta lääkerehujen valvonnassa ja esitti lisäksi huolensa nyky- resurssien riittävyydestä lisääntyneeseen re- huvalvontaan liittyen. Myös valtiovarainmi- nisteriön mukaan tulee selkeästi todeta, että rehuvalvonta tulee toteuttaa, ottaen huomi- oon valtion tuottavuusohjelma, talousarvion määrärahojen ja valtioneuvoston päättämien valtiontalouden kehysten puitteissa.
Päivittäistavarakauppa ry ja Kansanterve- yslaitos pitivät hyvänä, että koko rehuketju on saatu saman lain alle ja ehdotetut laki- muutokset mahdollistavat rehun jäljittämisen alkutuotantoon saakka. Eläintautien torjun- tayhdistys ry:n lausunnon mukaan rehualan toimijoiden, myös alkutuotannon toimijoi- den, ilmoitusvelvollisuus tulisi tehdä mah- dollisimman helpoksi, jotta yksittäisen tuot- tajan toimiminen tietämättään lainvastaisesti estetään. FINAS-akkreditointipalvelu huo- mautti, että akreditointitoiminnalle asetetut vaatimukset määritellään nykyisin standar- dissa EN ISO/IEC 17011 aiempien EN 45003 ja EN 45002 sijasta. Lisäksi se toivoi akkreditointitietojen sisällyttämistä hyväksyt- tävistä laboratorioista pidettävään rekisteriin.
Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:n, Hon- kajoki Oy:n ja Findest Protein Oy:n mielestä rehulaissa ei ole riittävän hyvin huomioitu turkiseläimille valmistettavien rehujen eri- tyispiirteitä ja täten eroa elintarviketuotan-
toeläinten ja muiden tuotantoeläinten välillä.
Kalatalouden keskusliiton mukaan lain val- mistelussa tulisi huomioida laaja hoitokalas- tustoiminta, jonka mukana vesistöstä poiste- taan tonneittain rehun valmistukseen käytet- tävää kalaa. Kyseistä toimintaa ei tulisi tar- peettomasti vaikeuttaa toimijoiden rekisteröi- tymisvelvoitteella. Kemira GrowHow Oyj:n mukaan vahingonkorvausvelvollisuus tulisi koskea kaikkia rehualan toimijoita, mukaan lukien kuljetusliikkeet ja varastoijat. Myös maa- ja metsätalousministeriön maaseutu- ja luonnonvaraosasto esitti muutoksia vahin- gonkorvaus- ja rangaistussäännökseen (ny- kyisen ehdotuksen mukaan oikeus vahingon- korvaukseen olisi rehun ostajalla, kun se en- nen oli rehun käyttäjällä). MTT esitti huolen- sa Suomessa olevista hevostalleista ja siitä kuinka laista ja rekisteröitymisestä tiedote- taan näille. Lisäksi se esitti huolensa rehu- lainvalvonnasta aiheutuvista kustannuksista ja niiden oikeudenmukaisesta jakamisesta re- hualan toimijoiden kesken. Suomen Kalan- kasvattajaliitto ry:n mukaan rehujen koostu- musta koskevat vaatimukset tulisi sisällyttää rehulakiin tavalla, joka sitoo myös ympäris- tölupaviranomaisia. SLC pitää erittäin tär- keänä rehualan toimijoille annettavaa neu- vontaa ja ohjeistusta, mutta viljelijän oikeus- turvan kannalta ei ole hyväksyttävää, että neuvoja antavat tarkastajat vastaavat myös viranomaisvalvonnasta.
Lausunnoissa esitetyt huomautukset on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon ehdotusta viimeisteltäessä.
